Suhtiksen aikadilaatio toimii tietenkin teoriassa myös näin, toinen kaksosista laitetaan aavaruusalukseen ja jätetään paikalleen Maan ja Auringon väliseen avaruuteen, koko muu Aurinkokunta kiihdytetään lähen valon nopeuteen. Aurinkokunta käy kääntymässä niin kaukana että kun palataan takaisin on avaruuteen jätetty toinen kaksonen on jo helvetin vanha ukko, kun taas koko Aurinkokunta ei ole vanhentunut kuin vähän.
Molemmissa tapauksissa kun joko vain toinen kasonen liikkuu, tai kun koko Aurinkokunta liikkuu, havaitaan Auringon valossa punasiirtymää toisen kaksosen perspekstiivistä.
Koko Aurikokunnan liike mahdollistaa matkan menneisyyteen ja vain toisen kaksosen liike mahdollistaa matkan tulevaisuuteen, suhtis on keksinyt täydellisen aikakoneen teorian jolla matkaa meneeseen ja tulevaan, syyn ja seurauksen lait ei todellakaan näytä pätevän tässä maailmankaikkeudessa:)
Molemmissa tapauksissa kun joko vain toinen kasonen liikkuu, tai kun koko Aurinkokunta liikkuu, havaitaan Auringon valossa punasiirtymää toisen kaksosen perspekstiivistä.
Koko Aurikokunnan liike mahdollistaa matkan menneisyyteen ja vain toisen kaksosen liike mahdollistaa matkan tulevaisuuteen, suhtis on keksinyt täydellisen aikakoneen teorian jolla matkaa meneeseen ja tulevaan, syyn ja seurauksen lait ei todellakaan näytä pätevän tässä maailmankaikkeudessa:)
Vastaukset 16
Vanhimmat
Alber Einsteinin suhteellisuusteoria on vain ja ainoastaan teoria. Sillä ei ole juuri tekemistä todellisuuden
kanssa. Esimerkiksi avaruusaluksessa, jossa jokin tapahtuma siellä mitattuna kestää 10.00 s. ja jos aluksen
nopeus on 0.95*c niin Einsteinin laskukavan mukaan laskettuna
tapahtumaan kulunut aika maasta mitattuna on. 32.035 s. Mutta se on tietenkin
harha. Sama koskee myonia, erästä alkeishiukkasta. Ihminen kokee myonin valoilmiönä jopa mustaakseni
yli 1 sekunnin pituisena aikana. Todellisuudessa myoninelinikä on vain murto-osa sekunnista.
Ja varmasti identtiset kaksoset ovat täsmälleen samaniäkäisiä lähes valonnopeudella tehdyn avaruusmatkan
tapahduttua, kun alus on palannut maan pinnalle.Toinen kaksonen olisi aluksessa mukana ja toinen olisi
maapalolla. Olkoot matkan pituus ja siihen kuluva aika mikä tahansa. Esim. 10 v. Molemmat kaksoset ovat
10 v. vanhentuneita.
Yleinen suhteellisuusteoria on tosiaan "vain" teoria - mikä muu se olisi? Ja sen antamat ennusteet kuvaavat todellisuutta hyvin tarkasti. Sinun mielipiteesi ei muuta tätä tosiasiaa.
Kaksosten tai vaikka koko Aurinkokunnan liike on suhteellista, mutta koettu kiihtyvyys on absoluuttista. Kiihtyvyys tekee eron matkaajan ja "paikallaan"pysyjän välille.
Tulevaisuuteen tai menneisyteen matkaaminen on mahdoton ajatus koska universumi koostuu vain peräkkäisistä nyt hetkistä, menneisyydessä ei ole enää mitään eikä tulevaisuutta vielä ole olemassa, käsite aika on aina sidottu tapahtumaan joten mitään aikaakaan ei ole.
Tavallaan kyllä olemme aikakoneessa ja olemme matkaamassa tulevaisuuteen, mutta kuten on huomattu se tapahtuu meille vain siten että joka hetki pitää elää.)
Suhteellisuusteoria aikadilataation osalta ei voi olla fysikaalista realismia joten se on vain teoria, esitin vain siis teorian teoriasta, jolla teoriassa yksi kaksonen voi matkata myös menneisyyteen.
Kaksosten tai vaikka koko Aurinkokunnan liike on suhteellista, mutta koettu kiihtyvyys on absoluuttista. Kiihtyvyys tekee eron matkaajan ja "paikallaan"pysyjän välille.
Ja mistä johtuu, että erityistä suhtista on testattu erittäin paljon jo yli sata vuotta ja aivan kvanttitasoa lukuunottamatta kaikki testit ovat antaneet teorian mukaisen tuloksen. Yleistä ei ole kyetty testaamaan aivan niin paljon, mutta aikadilataatio on osoitettu monilla toisistaan riippumattomilla tavoilla. Havainnot täsmäävät mittaustarkkuudella teorian kanssa.
Sinulla taas ei ole teoriaa; on vain omaan tietämättömyyteen perustuvaa tyhjää länkytystä.
Ei pystym eikä vie. Osoita (suhtiksen matiikalla) millä mekanismilla matkustus ajassa taaksepäin onnistuu. Ei onnistu suhtiksen mukaan. Aikakone on toki teoriassa mahdollinen, mutta sen rakennushetkeä aikaisempaan sekään ei taivu.
Kannattaisikohan sinun lueskella läpi suhteellisuusteoriaa käsittelevää matiikkaa. Erityinen suhtis ei ole matemaattisesti vaikea. Yleinen on. Nuo sinun kirjalliset selittelysi kun tuppaavat menemään ensi lauseista asti pieleen. Ymmärrät suhtiksen perusteet väärin.
Aikadilataatio on realismia. Sinun absoluuttinen nyt-hetkesi ei sitä ole.
Luehan edes alkeet suhtiksesta niin, että myös ymmärrät. Matiikkaa, matiikkaa.
Esitin aloituisviestissä että suhtiksen teoriassa yksi kaksonen voisi matkustaa menneisyyteen jossa maailma ja veli olivat paljon nuorempia kuin hän itse.
Anteeksi vain! raamattua on testattu jo tuhansia vuosia ja hyvin toimii ja toimii edellen niin hyvin että nykyinen maailmanjärjestys ei kykene vielä vastaanottamaan tieteellistä determinististä ja mekaanista maailmankuvaa jossa vapaa tahto on vain mielikuvitusta, ihmisen aistella havaitussa maailmankaikkeudessa deteministmi on tosiasia jossa ei ole sattumaa.
Mutta kun " ihmisen aistella havaitussa maailmankaikkeudessa deteministmi on tosiasia jossa ei ole sattumaa."
Mutta kun se aisteilla havaittu ei ole lähellekään koko fysiikka. Fysiikan ja siten myös luonnon toiminnan pohja on indeterministinen ja siinä ei länkytys auta.
Aikadilataatio on realismia, mutta sen ei tarvitse tarkoittaa ettei kaikille samanaikaista tapahtumahetkeä olisi. Näin voidaan kankeasti olettaa, mutta suhteellisuusteorian tulokset mm. valonnopeuden vakioisuus sekä aikadilataatio voidaan esittää myös siten että ne ovat massan ja kiihtyvyyden avaruuden rakenteeseen aiheuttamia ilmiöitä. Tällöin kaikille löytyy yhteinen universaali aika ja avaruus jossa näitä ilmiöitä voidaan tarkastella siitä huolimatta että eri liiketiloissa olevilla on oma suhteellinen ajankulunsa.
Ja sitten se formalointi. Selittelysi on muuten aivan turhaa suunpieksentää.
Suhtis formaloi aukottomasti sen, ettei absoluuttista aikaa tai absoluuttista avaruutta voi olla. Osoita matemaattisesti tai kokeellisesti että suhtis on väärässä.
Absoluuttista aikaa ei ole olemassa koska eikaa ei ole olemassa missään muussa kuin aivojemme mielikuvituksessa, joka on käytännössä samaa kuin muisti.
Absoluuttinen tapahtuma-avaruus on olemassa, mitä ei tapahdu ei ole olemassa, mikä on tapahtunut ei ole enää olemassa, mitä ei vielä ole tapahtunut ei ole olemassa, vain absoluuttinen tapahtumaavaruus NYT on olemassa, tämä NYT olevaisuus on koko kosmoksen yhteinen ominaisuus, kun ajattelet "suhtis" aivoissasi tapahtuu.
Aikadilataatio on massakoordinaatistojen kiihtyvyyskentistä johtuva avaruuden venymäilmiö, joka ei aiheuta aikaparadokseja. Valonnopeus c on vakio kaikissa paikallisissa kiihtyvyyskoordinaatistoissa, ja ajan hidastuminen niissä johtuu koordinaatiston sisäisen matkan pidentymisestä nopeuden kasvaessa (vaikkapa valon matka). Kun vuorovaikutukset jätättävät pidentyneen matka-ajan takia, myös ajankulku ja tapahtuminen hidastuu paikallisesti. Tapahtuminenhan on kiinni yksinomaan vuorovaikutuksista. Eri nopeuskoordinaatistojen avaruuden venyminen on kuvattavissa univeraalisti ja yksikäsitteisesti, jolloin saadaan yksi ja yhteinen universali aika ja avaruus, joka sisältää massan ja liike-energian venyttämät "painamat" paikalliskentät ja niiden venyneet avaruudet jossa paikallisaika, eli vuorovaikutusmatkat ovat pidempiä.
Jos on yksikäsitteisesti kuvattavissa, niin annahan kaava.
Jospa tieteelliseen julkaisuun vertaisarviointiin ensin;)