Jakaisin älykkyyden muutamaan eri ryhmään: Kirjaviisaus (hyvä yleissivistys, paljon tietoa päässään, hyvä muisti), maalaisjärki (järki leikkaa nopeasti, pärjää hyvin erilaisissa tilanteissa), sosiaalinen älykkyys (tulee hyvin toimeen kaikkien kanssa, ei jää sanattomaksi, on suosittu) ja tunneäly jota en oikein osaa määritellä, mutta jonka tunnistaa kyllä ihmisestä helposti. Monesti olen huomannut että kirjaviisailta usein joko puuttuu tunneäly kokonaan tai sitten se on hyvin heikko. Tämän olen huomannut muutaman ystävän sekä isäni kohdalla, jolla kaikki muut osa-alueet ovat erittäin vahvoja, mutta tunneäly on varsin heikko. Kuitenkin tunneäly on se jota arvosta kaikkein eniten ja jota toivoisin maailmassa olevan enemmän. Tämä näkyy tietysti siinäkin että oma puolisoni on tunneälykkäimpiä ihmisiä joita olen tavannut, mutta muilla aloilla korkeintaan keskivertoa. Tunneälykäs näkee ihmisen läpi ja huomaa tämän heikkoudet ja vahvuudet. Hän ei kuitenkaan tuomitse heikkouksia vaan haluaa aina rohkaista muita.
Näin minä tämän näkisin, mutta mitäs mieltä muut ovat? Mitä älykkyyden osa-aluetta arvostatte eniten ja miksi?
Näin minä tämän näkisin, mutta mitäs mieltä muut ovat? Mitä älykkyyden osa-aluetta arvostatte eniten ja miksi?
Vastaukset 4
Vanhimmat
matemaattinen, kielellinen, tunneäly, musikaalinen, liikunnallinen jne. Olen parhaimmillani tunneälyssä, päättelyssä ja musiikissa, kieli ja matikka taitaa olla keskitasoa (ehkä osittain myös laimean opiskelun takia) mutta liikunta on surkeaa X)
Jaottelu lokeroihin on aina hankalaa, kun kyseessä on mutkikas ja monitahoinen olento.
Vaan kun puhutaan yleisestä älykkyydestä, niin siihen ei todellakaan pidä sekoittaa monia eri lahjakkuuksien lajeja. Eikä varsinkaan 'kirjaviisautta' eli hyvää yleissivistystä. Koulumenestyskään ei ole sopiva mittari, koska älykkäistä löytyy monia sellaisiakin, joilla ei edes ole halua menestyä hyvin koulussa. Sehän on laitos, jossa parhaiten palkitaan nöyriä opettajien imitoijia ja asioiden ulkoa opettelijoita. Toki useimmat älykötkin opiskelun jossakin vaiheessa ottavat itselleen riittävän hyvät todistukset selviytyäkseen siihen jatkokoulutukseen, mihin suuntaan haluavat elämässään mennä...
Yleinen älykkyys (siis sen tyyppinen, mitä Mensakin testaa) on verrattavissa vaikkapa tietokoneen toimintakyvyn kapasiteettiin: monilla on supertietokone, mutta koneen omistajasta / käyttäjästä riippuu, mihin sitä konetta osaa tai haluaa käyttää.
Eikö älykäs muka tajua kun sen tajuaa tyhmemmätkin että koulun opettamat (älykkäiden löytämät) faktat on syytä omaksua ja nopeesti sittenkin, kun ne ulkoa opeteltavaksi tarjotaan, ettei tarvi kaikkea itse alusta alkaen keksiä. Ei koululaitos mikään aivopesula ole ainakaan nykyisin että pitäisi ihan periaatteesta vastustaa fuulana. No tietenkin eri jos sattuu olemaan vaikka ihan uudet luonnontieteelliset ja matemaattiset väittämät oppilaalla valmiina...Kapinoinnissa täytyy olla jokin muu tekijä kuin älykkyys mukana. Oma tahto, vallanhalu, huomionhalu, laiskuus, ei-sivistystyyppisyys vai mikä?
oppimisessa on nopeuseroja mutta ennenkaikkea kyse on oppilaiden laiskuudesta. Omalla kohdallani voin tunnustaa että olen ollut aivan liian laiska, ja toisaalta olen päässyt aina läpi tekemättä yhtään mitään. Kokeisiin vilaisin kirjaa viimeisenä iltana. Ihme oli, että pääsin yo kokeissa pakkoruotsista läpi, hyvällä tuurilla ja jopa c:llä :D Matikka on jäänyt aina lyhyeen muistiin, sillä mikään ei ole tylsempää kuin mittailla asioita millimetrien tarkkuudella.......... joskus peruskoulussa se oli hyvää tasoa mutta myöhemmin tuli pohjanoteeraus kun ei jaksanut treenata X)
Älliä kuitenkin löytyy kaikessa mitä ei opita koulussa. En välitä akateemisuudesta. Taidekaan ei ole taidetta jos se on teollista. Niin vaan on.