Minä tien Turun Yliopiston Savo-Karjalaisen osakunnan alaiseen kulinaariseen tiedekuntaan leikkimielistä väitöskirjaa Kalakukoista ja niiden johdannaisista. Minua kiinnostaa millainen suhde nykyimmeisellä on kukkoruokiin (kalakukko, lanttukukko, mustikkakukko, kukkoset...) ja mitä muistitietoa teillä on niistä. Syöttekö niitä? Teettekö itse? Sovellatteko? Esim eräs kaverini teki Hallowee-bileisiin kurpitsakukkosia.
Lisää kulinaarisesta tdk:sta
http://sko.utu.fi/index.php?id=13&cat=2
Lisää kulinaarisesta tdk:sta
http://sko.utu.fi/index.php?id=13&cat=2
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kukkoruokaa syödään itse. Kun töitten jälkeen mennään puolison kanssa nälkäisinä kauppaan, niin ostetaan usein Valintatalosta valmis pienehkö muikkukukko ja syödään se kylmiltään alkupaloina samalla kun kokkailaan perheelle varsinaista iltaruokaa.
Valmiista ruis-peruna-taikinasta olen tehnyt patakukkoa, jossa on ollut sisällä padassa milloin mitäkin, sitä sun tätä. Tämä on yleensä mökkiruoka, joka valmistuu vaivatta uunissa. Tarvitaan siis paketti valmista taikinaa, savikuppi ja jotain täytteeksi sopivaa. Patakukon täytteeksi sopii mm. sienet, kesäkurpitsat, lihat, kalat tai juurekset.
Kotona meillä ei koskaan ollut mitään kukkoruokia; olen länsisuomesta kotoisin, tiettävästi ilman mitään suurempia savolais- tai karjalaiskytköksiä. Nämä kukot ja piirakat on opittu ystäviltä ja kavereilta.
LANTTUKUKKO.
Jota valmistankin melko usein, kun sattuu sopivan kokoista tuoretta muikkua hollille.
Valmiit kukot ovat suorastaan järkyttävän hintaisia, kuitenkaan kukossa ei maksa kuin kala, eikä sekään hirveitä. Kannen leivon ruis,ohra,vehnäjauhoista, johon lisään joskus hieman kauraryyniä. Maustan taikinan suolalla ja sekoitan taikinaan tilkan sulatettua voita. Padan vuoraan ohuilla silavaviipaleilla ja sen jälkeen ladon puhkottuja ja nopeasti huuhdottuja kaloja vieriviereen kerroksen tai pari, sitten ripottelen sinne suolaa ja hieman ruisjauhoja sekä kerroksen silavaa. Näin edetään kerros kerrokselta kunnes viimeiseksi koko padallinen katetaan silavalla ja sen päälle leivotaan 2-3 sentin taikinakansi. Taikinan päälle nokare voita ja pata 175 asteiseen leivinuuniin. Kannen ruskistuttua nätisti, laitetaan pataan oikea kansi, jonka alla taikinakuori pysyy mehevänä ja patakukko saa hautua hiljkaiin 5-6 tuntia. Parasta patakukko on kylmänä, pala kantta, sipaistuna voita pintaan ja kukon sisustaa kasa viereen lautaselle ja kyytipojaksi jääkylmää maitoa! Siinäpä herkkujen herkku, joka ei koreudella keikaroi, mutta maku on maailman huipulta!
No tota meillä on semmonen sunnuntaiperinne että joka sunnuntaille lanttu-lihakukkoa.
Paikallinen pikkukauppa on auki sunnuntaisin ja sieltä saa maan mainiota kotileipomon kukkoa,
siitä vedetään paksut siivut, lämmitetään mikrossa ja päälle ehtaa voita. Margariini ei käy !
Kukon pitää olla sen verran kuuma että voi sulaa pinnalle, lanttukerroksen riittävän paksu ja
liha isoina ja mureina kuutioina.
Joskus kun tekee itse niin koittaa jäljitellä tuota vaan koskaan ei ole tullut niin hyvää kun tämä leipomon kukko on.
Vaan kysyy kun pitäisi vastata: Osaisiko joku teistä oppineista ja tietävistä kertoa mikä on ripakukko? Semmoinen sana vilahti tuolla alempana olevassa ketjussa ja se kiinnostaa. Onko niin kuin arvelen että kalakukkoon tai muuhun kukkoon leivottiin taikinasta ripa? Eikös se mennyt rikki kun sitä kannettiin?
Enää muistavat ripakukkoa, joka oli muinoinen takaniittyjen eväs. Ripa ei ole suinkaan taikinasta, vaan se on tuoreen puun, yleensä lepän oksan pätkä, joka leivotaan kukon kuoren sisään, jolloin kukosta muodostuu kädensijallinen kantamus!