Älkää nyt suoraan leimatko minua sovinistiksi, mutta minulla on kyllä aavistus siitä, että miehet pohtisivat paljon useammin ns. suuria kysymyksiä.
Tarkoitan suurten kysymysten pohtimisella nyt sitä, että onko sinulla tapana pohtia sellaisia kysymyksiä kuten mikä on kaiken tarkoitus ja olevaisen perimmäinen olemus, mitä voidaan tietää, onko jumalaa, yliluonnollista, UFO:ja, olemassaoloa kuoleman jälkeen, mitä esim. kvanttifysiikka kertoo todellisuuden rakenteesta tai erilaisia filosofisia kysymyksiä. Pohtija voi olla taipuvainen perinteiseen kristinuskoon, uskoa yliluonnolliseen mutta ajatella sen selittyvän eri tavalla kuin valtauskonnot opettajat tai pohtija voi kieltää yliluonnollisen kokonaan ja lähestyä tällaisia kysymyksiä ainoastaan filosofian keinoin. Itse olen mies ja olen pohtinut tällaisia paljonkin, mutta mihinkään kunnolliseen ratkaisuun en ole päässyt, mutta ei se (ratkaisun löytymättömyys) liene kovin harvinaista tällaisten kysymysten miettijöiden kohdalla. Voi olla, että luulooni on vaikuttanut sekin, että matemaattisteknisesti suuntautuneena painotan filosofiassakin luonnontieteellistä ja loogista puolta niin, että mielestäni täyttä filosofiaa ei voi tehdä tuntematta tiettyjä loogisia juttuja (kuten tiettyjen kysymysten algoritminen ratkeamattomuus) ja sellaisia luonnon ihmeellisyyksiä kuten kvanttifysiikka, vaikka toki filosofiaan kuuluu myös mm. "klassisten ajattelijoiden" näkemysten tuntemus.
Siis, oletko itse nainen, joka pohtii tällaisia kysymyksiä aina kirjallisuuteen perehtymiseen asti, vai ainakin tiedätkö jonkun tällaisen naisen omasta tuttavapiiristäsi?
Tarkoitan suurten kysymysten pohtimisella nyt sitä, että onko sinulla tapana pohtia sellaisia kysymyksiä kuten mikä on kaiken tarkoitus ja olevaisen perimmäinen olemus, mitä voidaan tietää, onko jumalaa, yliluonnollista, UFO:ja, olemassaoloa kuoleman jälkeen, mitä esim. kvanttifysiikka kertoo todellisuuden rakenteesta tai erilaisia filosofisia kysymyksiä. Pohtija voi olla taipuvainen perinteiseen kristinuskoon, uskoa yliluonnolliseen mutta ajatella sen selittyvän eri tavalla kuin valtauskonnot opettajat tai pohtija voi kieltää yliluonnollisen kokonaan ja lähestyä tällaisia kysymyksiä ainoastaan filosofian keinoin. Itse olen mies ja olen pohtinut tällaisia paljonkin, mutta mihinkään kunnolliseen ratkaisuun en ole päässyt, mutta ei se (ratkaisun löytymättömyys) liene kovin harvinaista tällaisten kysymysten miettijöiden kohdalla. Voi olla, että luulooni on vaikuttanut sekin, että matemaattisteknisesti suuntautuneena painotan filosofiassakin luonnontieteellistä ja loogista puolta niin, että mielestäni täyttä filosofiaa ei voi tehdä tuntematta tiettyjä loogisia juttuja (kuten tiettyjen kysymysten algoritminen ratkeamattomuus) ja sellaisia luonnon ihmeellisyyksiä kuten kvanttifysiikka, vaikka toki filosofiaan kuuluu myös mm. "klassisten ajattelijoiden" näkemysten tuntemus.
Siis, oletko itse nainen, joka pohtii tällaisia kysymyksiä aina kirjallisuuteen perehtymiseen asti, vai ainakin tiedätkö jonkun tällaisen naisen omasta tuttavapiiristäsi?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä naiset pohtii kokoon liitttyviä asioita. Kaikki roskapostit eivät voi olla väärässä!
Leena Tähtisen kirjan kosmoksen pimeästä aineesta ja energiasta ja
kyllä hän ainakin vaikutti pohtineen kovasti erinäisiä perusasioita.
Varmasti joitakin naisia löytyy, mutta tarkoitinkin nyt lähinnä sellaisia, jotka vastaaja tietäisi henkilökohtaisesti. Henkilökohtaisuudella ajan takaa sitä, että jos tällaisia naisia on vähän, harva tietää heitä henkilökohtaisesti ja siksi on yleensä tyydyttävä viittaamaan muutamaan tunnettuun henkilöön.
Eiköhän Leena Tähtinen -vainaan kirjoitukset hyvin pitkälti perustune muiden tekemälle työlle ja opetukselle.
"Eiköhän Leena Tähtinen -vainaan kirjoitukset hyvin pitkälti perustune muiden tekemälle työlle ja opetukselle."
voinee sanoa kaikista jotain aikaansaaneista ihmisistä, heitä mitenkään väheksymättä.
Koko ihmiskunna nykyinen tietämys perustuu siihen että voimem rakentaa menneiden sukupolvien
tiedon ja kokemuksen päälle.
Itse Isaac Newton sanoi vanhoilla päivillään "jos olen jotain saanut aikaan, se johtuu vain siitä
että olen seissyt jättiläisten hartioilla".
Asiasta toiseen
"mutta tarkoitinkin nyt lähinnä sellaisia, jotka vastaaja tietäisi henkilökohtaisesti."
Vaimoni.
Hän hoitaa niin tehokkaasti tällaiset tärkeät pohdinnat ettei minun tarvitse ollenkaan :-)
ja usein ,olen 64 v mummeli ja utelias,luen kaikenlaista mitä kirjastosta saa,avartaakseni aivojani,mikä liittyy,maailamnkaikkeuteen,ja kaikkeen ilmiöön mitä siinä on ja tapahtuu.Tuota suht.teoriaa enoikein ymmärrä,enkä esim.kaikkea esim.Kari Enqvistin kirjoja,mutta ovat niin mielenkiintoisia.
Wikipedia kertoo:
"Nykyaikainen algebra ja sitä kautta kaikki matematiikan alat pohjautuvat Noetherin ajattelutapoihin. Hänen mukaansa on nimetty Noetherin renkaat.
Fysiikan alalla Noether todisti Noetherin teoreeman, jonka mukaan jokaista fysiikan lakeihin liittyvää yleistä symmetriaominaisuutta vastaa jonkin suureen yleinen säilymislaki."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Emmy_Noether
Olen tällainen kaksipäinen apina joka käy aamuyöllä hekottelemassa Suomi24:n tiedepalstan teksteille.
Yleisesti: Luulen että naisia kiinnostaa "isot kysymykset" ihan yhtä paljon kuin miehiäkin mutta tavallisin lähestymistapa on erilainen. Esim. yleisin peruste yliluonnolliseen uskomiseen, jos henkilö sattuu näihin uskomaan, on omat ja tuttavilta kuullut kokemukset selittämättömistä tapahtumista. Hyvinä todisteina asioille on tapana pitää enemmän kokemuksellista tietoa kuin loogisia argumentteja. Filosofisista kysymyksistä kiinnostavat eniten käytäntöön sovellettavat, kuten eettiset kysymykset (ja tuo kuuluisa elämän tarkoitus), kun miehet tuntuisivat olevan enemmän kiinnostuneita puhtaasta teoretisoinnista.
Näin se tuntuisi menevän. Tieteestä kiinnostuneitakin naisia toki on huomattava määrä, mutta yleensä jos johonkin laajempaan keskustelupiiriin sattuu niin siinä mennään enemmistön ehdoilla. Monien naisten keskustelutapaan looginen argumentaatio ei sovi ollenkaan ja nämä naiset eivät yleensä osaa arvostaa muidenkaan loogisuutta vaan toivovat keskustelun etenevän omilla säännöillään. Tällaiset naiset myös keskustelevat syvällisiä vain keskenään, koska keskivertomiehen kanssa tällainen keskustelu ei luultavasti onnistuisi.
Kaikilla on oma käsityksensä siitä onko liiallinen pohdiskelu merkkinä suuremmasta älykkyydestä, vai jostain aivan muusta. Totuus on siinä ettei ole mitään lopullista päämäärää vaan tavoitteen saavutettuaan ihminen tavoittelee jo uusia, jotta elämällä olisi jotain merkitystä. Tavoitteita ei saavuteta vain pohdiskelemalla, vaan tekemällä myös niiden eteen. Tästäkin asiasta jokaisella on oma käsityksensä, joten en kiistä etteikö asia voisi olla toisinkin.