Tarinani

Tiedä sitä sitten onko tästä apua,mutta kerronpa erään tositarinan menneisyydestäni joka saattaa hieman auttaa sinua ajattelemaan ongelmaasi?

Minulla oli kaveri jonka kanssa hyvin usein kävimme viihteelle iltoja viettämässä,taisimme olla siinä parikymppisiä molemmat.
Olin kovin naisiin menevää sorttia ja minua kiinnosti ainoastaan viedä hommat mahdollisimman pitkälle,kaverini oli samaa sorttia mutten koskaan havainnut hänen menevän tyttöjen kanssa halailua pidemmälle.
Tähän seikkaan en kiinnittänyt oikeastaan mitenkään huomiota koska tärkeintä oli huolehtia omista asioistani ja omista haluistani.
Pyörimme varmaan vuoden verran tiivisti vapaa ajat yhdessä tuon kaverini kanssa kunnes tapahtui seuraavaa...
Olimme kaupungilla liikenteessä hieman ohrapirtelöä nauttineina kun huomasin lähistöllä kaksi erittäin seksikästä nuorta naista nojailemassa erään talon seinustalla,menin tietenkin juttusille kaverini kanssa ,ja saimme puhuttua itsemme naisten suosioon,vetäydyimme sitten kaverini kanssa taktiikka palaveriin sivummalle ,siitä minne voisimme mennä iltaa istumaan noiden viehättävien juhlatuulella olevien daamien kanssa.
Tapahtui suuri pettymys,kaverini ilmoitti ettei hän oikein haluaisi lähteä minnekkään kutemaan vaan haluaisi rauhassa jatkaa iltaa vaikkapa jossain olutbaarissa,yritin siinä suostutella kaikin mahdollisin keinoin kaveriani muuttamaan mielensä mutten siinä onnistunut..
Lähdettiin sitten kaksin kaverini kanssa läheisiin baariin ,minä kovin pettyneenä menetettyyn tilanteeseen ja kaverini vaikutti muutoin hieman alakuloiselta huomattuaan pettymykseni.
Jonkun aikaa istuttuamme ja nautittuamme muutamia kolpakkoja kaverini kysyi minulta voisiko hän kysyä jotain vakavaa..,vastasin että totta kai.
Tämä kaverini ilme vakavoitui ja hän sanoi minulle, mikähän minussa on vikana,olenkohan homo vai mikä on vikana kun ei naiset kiinnosta yhtään?
Tämä oli minulle aika pommi,samantien kelasin mielessäni että tosiaan hänellä ei ole ollut yhtään sutinaa kenenkään naisen kanssa niin pitkään kun ollaan tunnettu,olisikohan hän sittenkin homo ,mietin?
No tiemme erkanivat tämän jälkeen ihan muista syistä ja vuodet vierivät vauhdilla eteenpäin.
Tapasin sitten sattumalta tuon vanhan kaverini noin viiden vuoden kuluttua,sain kuulla että hän oli mennyt naimisiin ja omasi kaksi lastakin..
Kysyin sitten,tai en malttanut olla kysymättä häneltä että milloinkas ne naiset alkoi sitten kiinnostaa,hänen naamalleen levisi iloinen hymy ja hän kertoi muutoksen tapahtuneen muutama vuosi sitten kun hänen elämäänsä oli lennähtänyt oikeanlainen nainen,kaikki oli mennyt siitä eteenpäin kuin itsestään ja luonto oli ajanut tikanpojan puuhun .
Hän myös avoimesti kertoi että hän oli luonut mielestään itselleen liian suuren ongelman tai pakkopullan ollakseen samanlainen kuin muut tuntemansa kaverit,ja ettei hän vaan tuntenut olevansa silloin kypsä ajattelemaan seksiin liittyviä asioita.
Kaverini ongelma siis ratkesi ajan kuluessa itsestään ,tämä tarina on tosi.

Todella etuoikeus saada lukea miesten syvällisiä pohdintoja. Kiitos näistä, sanon minä joka olen nainen.

Mä olen pitkässä parisuhteessa elävä onnellinen ihminen, mutta alku oli mullakin tavanomaista hitaampi.
Voisi sanoa että olin naisen muodot omaava poikatyttö. Seukkailin erinäisten kundian kanssa 17v ->, mutten suostunut edes pussailtavaksi kunolla koska se ei vaan kiinnostanut eikä jätkät osanneet lähestyä mua oikein siinä touhussa. Siihen se siis aina jämähti. Olin "hyvännäköinen" ja "kiva ihminen" mutten syttynyt vaikka pojat olis mitä tehneet. Onneksi kukaan ei turhautunut siinämäärin, että oisi käynyt väkivaltaiseksi. Oltiin tarpeeksi ujoja ja kokemattomia kaikki.

Eka rakastuminen oli tunteena hieno ja pinnallinen. Ajatus seksistä yökötti edelleen, vaikka poikakaveri oli komea ja monien naisten tavoittelema. Sen kanssa tuntui kivalta olla ja jutella, halailla jne., mutta sekään ei osannut käsitellä mua vaan puski päälle kuin yleinen syyttäjä vähän hiprakassa ollessaan tai muuten vaan lämmenneenä. Seurustelu oli hänenkin mielestään "kunnollista" vasta kun mentiin sänkyyn, mutta hän oli mun pauloissani niin että sanoi ymmärtävänsä estoisuuttani, ettei se mitään ja kyllä se siitä ja mitä hän vois tehdä toisin jotta jne jne.
Miten olisi edes osannut häntä neuvoa? Hyvä kun tunsin itsenikään. En kaivannut koskettelua, en halunnut edes suudella kunnolla, mutta onneksi se poika ei osannut syyllistää sillä minua. Se syytti aina vain itseään.
Olin sen ekan rakastumiseni aikoihin jo parikymppinen ja opiskelin eri paikkakunnalla kuin poikakaverini. Juttu kuivui totta kai kokoon koska tunne ei päässyt kasvamaan.
En itkenyt perään, olin vaan helpottunut että sain olla taas rauhassa.

Opiskelu piti kiireisenä. Koulussa oli kaikennäköisiä yrittäjiä sielläkin, mutta kun ei sytyttänyt niin minkäs teit. Jossakin vaiheessa luokkikset "raahasivat" mut mukaansa johonkin diskoon ja siellä sitten kiinnostuin yhdestä kundista ihan vaan ulkoisesti, että nätti poika, joka ei tanssi niin kuin en minäkään.
Enpä tiennyt sillä hetkellä, että siitä pojasta tulisi mun elämänkumppanini.
Meidän juttu alkoi ystävyydestä jota kesti yli vuoden. Hänkään ei ollut mikään naistenmies vaan pikemminkin älykkö, jota minä kosketin ajatuksillani ja mielipiteilläni, halullani keskustella ja olla vaan ilman mitään viettelyntarvetta. Ja sama toisinpäin.
Sovittiin yhteen kuin mittatilattuna eikä tätä liittoa tunnu kaatavan mikään ellei jompikumpi seoa tai kuole ensin. Ystävätkin aina taivastelee, että kyllä teillä on rauhallista ja ihanaa (verrattuna heidän huusholliensa räiskyntään), ja juuri se oli sitä jotain mitä me molemmat etsimme.

Tässä on nyt jo kaksi tarinaa siitä, miten se kumppani löytyy ajan kanssa ja kun uskaltaa vaan olla reilusti sitä miltä tuntuu eikä mene ulkopuolisten paineiden mukaan. Seksuaalisuus on niin henkilökohtainen juttu ettei siihen ole kenelläkään ulkopuolisella noka koputtamista, itse meidän jo jokaisen se oma tiemme löydettävä.
Ei tarvi etsiä syyllisiä tai epäillä erilaisuuttaan, tarvii vaan elää ja kuunnella itseään ja pyrkiä onnellisuuteen.

mitenkään epänormalia. Vasta 24-vuotiaana minäkin olin eka kerran. Olen aina ollut kiusattu ja varmasti siksi, koska olen ollut "unien kohde" muodoiltani. Mua ei vaan kiinnostanut, kun olin 14, vanha setä lääppi ja kaikki halut karisi. Kun kokee ihastumista tai rakastumista, silloin vasta on valmis aloittamaan sellaiset asiat, ja silloin pitää olla oikea henkilö kumppanina. Jokainen meistä on yksilö ja niin meillä oma aikataulumme kehityksessä. En ole kokenut vieläkään hyvänolon tunnetta sellaisissa asioissa, velvollisuuteni kyllä olen tehnyt aviol., mutta se ei ole auttanut, mies lähti hakemaan parempaa, ei ollut mikään suurirakkaus. Miksi miehet haluaa huonon naisen leikkeihin, mutta samalla pyhimyksen ja työntekijän aviol.? Rajoittavat toisen elämän tukahduttamalla. Eivät halua tyytyä yhteen.

Mielestäni et ole epänormaali, olet vain itsesi.
Yhteiskuntamme laatikoi kaikki ja kaiken ja ne jotka jäävät laatikoiden ulkopuolelle luokitellaan helposti epänormaaleiksi.
Tämä aiheuttaa hyvin monelle laatikkoon täysin sopimattomalle sosiaaliselle ihmiselle täysin turhaa ahdistusta.