Sosiaaliset taidot? Mistä on kysymys? Ajattelen monista asioista erilaisesti kuin muut ympäristössäni. Olen kuitenkin pystynyt hankkimaan itselleni paljon sellaista henkistä ja aineellista hyvää, jota kaikki tavoittelevat. Sen olen tehnyt puhtaalta pöydältä. Joten ajatteluni ei liene harhaoppista.
Sosiaalinen kanssakäyminen on pieni ongelma. Sosiaalinen kanssakäyminen käsittääkseni on sitä, että esim. keskustellaan harrastuksista tai arkiasioista, mutta siinä tulee ongelma. Miksi olisin itse kiinnostunut kuuntelemaan auto-, moottoripyörä-, ravintolailta- yms. tyhjänpäiväisiä tarinoita.
Jos itse en kerro omista asioistani, olen salaperäinen ja ylpeä. Jos taas kerron asioistani, niin rehvastelen ja ärsytän muita.
Sosiaalinen kanssakäyminen on pieni ongelma. Sosiaalinen kanssakäyminen käsittääkseni on sitä, että esim. keskustellaan harrastuksista tai arkiasioista, mutta siinä tulee ongelma. Miksi olisin itse kiinnostunut kuuntelemaan auto-, moottoripyörä-, ravintolailta- yms. tyhjänpäiväisiä tarinoita.
Jos itse en kerro omista asioistani, olen salaperäinen ja ylpeä. Jos taas kerron asioistani, niin rehvastelen ja ärsytän muita.
Vastaukset 11
Vanhimmat
On olemassa sosiaalista älykkyyttä, mitä se sitten varsinaisesti pitää sisällään onkin vaikeampi juttu. Ehkä kyky saada toisen luottamus puolelleen, kyky manipuloida, hallita, "vetää oikeasta narusta", valehdella (?) on sosiaalisuutta, johon kaikki eivät alennu, vaan mielummin vetäytyvät taka-alalle ja ovat ns. epäsosiaalisia yksilöitä. Mutta tärkeintä lienee kaikkien negatiivisten mielikuvien jälkeen kyky kuunnella, johon aidon sosiaalisuuden tulisi perustua onnistuneessa vuorovaikutuksessa. Muutenhan kyse on vain älykkäästä egoistisesta selviytymisestä, josta viisaus on kaukana.
Ihminen ei ole luonnostaan epäsosiaalinen. Sosiaalisuus ei ole sama kuin puheliaisuus tai miellyttäminen tai tahtonsa ajaminen läpi. Monilla ujoilla ihmisillä on erittäin hyvät sosiaaliset taidot, kun taas on myös niitä puheliaita ihmisiä, jotka käytöksellään pikemmin häiritsevät sosiaalista kanssakäymistä kuin edistävät sitä.
Ehkä pyörit väärissä piireissä? Etsiydy seuraan jossa ihmisillä on samat kiinnostuksen kohteet, niin sinua ei pidetä ärsyttävänä snobina.
että kukaan ei halua kuunnella paskanjauhantaasi.
Mene metsään järjestelemään palikoita.
Tuttu tunne.
Kaikkien kanssa ei yksinkertaisesti löydä yhteisiä kiinnostuksen kohteita.
Smal talkiakaan ei voi kaiket päivät puhua.
Tuntuu haaskauksella keskustella jostain jääkiekosta tms., josta ei ole tippaakaan kiinnostunut.
En ole ylpeä, enkä eristäytynyt, mutta ei sitä aina jaksa teeskennellä kiinnostunutta ja ymmärtävänsä asioita, jotka on itselle vieraita.
Sanoit tarkoittamani asian selkeämmin ja lyhyemmim. Ehkä kirjoitin tahallani vähän kaarrellen.
Miksi vain fiksun pitää joustaa ollakseen sosiaalisesti salonkikelpoinen? Tiedän olevani erittäin taitava sosiaalisesti ainakin jos haluan olla. Mutta onko se yhteiskunnallisesti sitä oikeaa sosiaalisuutta, että aina fiksu mukautuu suureen massaan ja miellyttää keskivertopulliaisia eläytymällä heidän juoppokertomuksiinsa yms. Se on varmaan sosiaalista sille tavikselle.
Aina kun menet esim. sukujuhliin tms. muistelet etukäteen, että kukahan siellä todennäköisesti tulee juttelemaan. Sitten yrität palautella mieleen että mikähän sen opiskelijatyttären nimi oli ja mitä hän opiskelee yms. Pienellä alkuliipaisulla voit olla erittäin sosiaalinen. kysymällä: "paljonko Jennalla on vielä opintoviikkoja jäljellä...? niin sinun ei tarvitse välttämättä kuin nyökkäillä loppuilta niin olet loistava sosiaalikumppani.
Kielitaitoni ei ole paras mahdollinen. Kömpelöä kielenkäyttöä pystyy kompensoimaan samalla tavalla ulkomaisten työvieraiden kanssa illanistujaisissa. Alussa etsii vastapuolen heikon lenkin ja sitten ytimekäs kysymys. Siitä se lähtee, eikä paljon tarvitse itse puhua.
Olen siis sitä mieltä, että jos sosiaalisuuteen jossakin tarvitaan "sosiaalisia kykyjä" niin silloin ei ole kyseessä oikea sosiaalisuus. Vaikka tähän teennäissosiaalisuuteen pystyykin, niin se ei ole sitä sosiaalisuutta jota inhimillisyys edellyttää.
Jos teennäissosiaalisuus olisi vastavuoroista niin se olisi paljon lähempänä ihannesosiaalisuutta. Toivoisin esim. että sukulaiset tai edes vanhemmat kysyisivät joskus mitä töihin kuuluu. Mitä nykyään teet töissä? Miten perheellä menee ? Miten lasten koulu ? jne.
...on ehkä kärsivällisyys?
Vaikka itselläni kärsimättömänä ja nopeasti asiasta toiseen liikkuvana persoonana on myös sillöin tällöin vaikeuksia jaksaa kuunnella juttuja asioista joista en ole laisinkaan kiinnostunut, tarkoittaen että ne eivät saa minua innostuksen valtaan, olen kuitenkin opetellut pysähtymään ja niin aidosti kuin vain pystyn silti kuuntelemaan ja osoittamaan kiinnostusta sitä henkilöä kohtaan joka puhuu.
Näin en anna itsestäni ylimielistä kuvaa toisille, joiden ajatusmaailma ei liiku ihan samalla "tasolla" kuin omani.
Kirjoituksessasi pisti silmääni erityisesti käyttämäsi kuvaus "keskivertopulliainen"... ei millään pahalla, mutta on hyväksi itselleen ja ympäristölleen olla luokittelematta kanssaihmisiä "parempiin" ja "huonompiin". Jokaisesta ihmisestä kun löytyy vahvuuksia ja heikkouksia. Toinen on teoreettisesti älykäs, mutta ei osaa tehdä mitään käsillään... toinen taas ei ehkä pysy mukana lennokaissa keskusteluissa, mutta luo käsillään mitä loistavampia taideteoksia.
"Älykkönä" yritän muistaa olevani aivan tavallinen "pulliainen" minäkin, joissakin asioissa elämänkirjossa.
Kaikkea hyvää sinulle *hymy*
"keskivertopulliainen" -sanan käyttö ei ole minkäänlaista luokittelua ja ihmisten arviointia. Se vastaa samaa kuin "Matti Meikäläinen", mutta sävy ja tilanneyhteys on hieman eri.
"Matti Meikäläinen" -henkilöä käytetään mainoksen omaisissa tarkoitushakuisesti täysin neutraaleissa (pyritään kattamaan koko kansakunta) asiayhteyksissä mainostettaessa esim. pankkikorttia tms.
"keskivertopulliainen" -sanaa käytetään kun puhutaan elämän realismiin liittyvistä asiayhteyksistä. Se tarkoittaa sitä suurta keskivertomassaa johon törmäät joka päivä arkiaskareissasi. Jos pidät tätä ryhmää ala-arvoisena niin arvioit itsesi ympärillä olevia ihmisiä ja pidät heitä ala-arvoisena.
Tulkintasi kertoo jotakin ennakkoasenteestasi. Huomaamattomasti luit tekstini ennakkoasenteellisesti: Taas joku älykäs/fiksu ihminen yrittää perätä sosiaalisia oikeuksiaan sosiaalisen ryhmän (yhteiskunnan) jäsenenä, se pitää yrittää iskeä kumoon, sille pitää lyödä vanhat fraasit pöytään, olet sosiaalisesti taidoton, kärsimätön, muuta itsesi suuren massan tasolle, juo kaljaa, puhu Räikkösistä, käy ravintoloissa, osta moottoripyörä, osta autoon madallussarja, puhu ilmoista, rukoile hellettä (vaikka ihmiset eivät jaksa edes lomailla helteellä), äläkä tule meille sosiaalisesti taitaville puhumaan omista aikaansaanoksistasi, me emme halua kerätä mainetta ja kunniaa emmekä omaisuutta, ei täältä mitään mukaan saa.
sellaisia asioita joista itse ei ole kiinnostunut,mutta silti puhun ja paljon.Olen pakottanut itseni kuuntelemaan muita ja huomannut kuinka mielenkiintoinen luonnonkappale ihminen onkaan..syvälliset keskustelut ovat parhaimpia..
"Olen pakottanut itseni kuuntelemaan muita ..." Ei tämä ole sitä oikeaa tasavertaista sosiaalisuutta. Jos esim. työssään edustaa firmaa päivällä toisella tavalla ja illanistujaisissa toisella tavalla niin jokainen joka sitä työtä tekee niin hänellä on kait oltava "hyvät sosiaaliset taidot". Jos tätä jatketaan tuttavapiirissä yms. ei kait voida puhua oikeasta sosiaalisuudesta vaan nimenomaan taidoilla hoidetusta sosiaalisuudesta. Mielestäni tässä on suuri ero. Oikea sosiaalisuus tuo tasapuolista rentoutumista molemmille osapuolille.
mutta jos ei muu auta ni vaihda ihmeessä seuraa..en minäkään ole ihmisten kanssa kenen kanssa en tule juttuun,joskus on tietysti pakko,mutta vapaalla ei!