Eloni on ollut lähes pelkkää taistelua.
Hammasta purren olen kokenut suuria menetyksiä ja nähnyt unelmieni murskautuvan.
Toisaalta joskus olen saanut maistaa jumalaisia glorian hetkiä jotka valaisevat ja antavat voimaa tulevalle.
Tämä on elämäntarinani.
Äitini kuoli kauan ennenkuin synnyin.
Isäni oli maaorja rikkaalle paronille.
Ruoka oli aina vähissä ja jouduin etsimään sitä itse siitä päivästä lähtien kun opin konttaamaan.
Kannoin halkoja metsässä ja teroitin kirveen varsia jo ennenkuin olin neljää täyttänyt.
Huolimatta siitä kuinka paljon minä ja isäni työskentelimme, ei paroni ollut koskaan tyytyväinen.
Eräänä yönä isäni pakkasi tuohivirsut ja sanoi että poikani, edessä on mieron tie.
Lähdimme ulos kylmään, pakkasta oli lähes sata astetta ja minulla oli vain päälläni t-paita ja jaloissa isäni
pitkän matkan luistimet joissa oli lähes 70 senttinen terä.
Isäni mumisi ettei meitä niin helpolla lannistettaisi.
Jonkin matkaa taivallettuamme, tulimme suureen kaupunkiin. Aloimme samantien kerjätä.
Kerjäsimme kolmessa vuorossa ja kohta huomasimmekin iloksemme että olimme tienanneet omaisuuden.
Rahoilla isäni perusti sahoja ympäri maan ja iloitsimme kun ne menestyivät hyvin.
Vihdoinkin saimme levähtää ja isäni aloittikin sijoitusbisneksen.
Osakemarkkinat kiehuivat ja ovelalla taktikoinnilla säästömme nousivat huikeasti.
Ostimme suuren linnan kaupungin keskustasta ja muutimme sinne lähes satapäisen palveluskunnan kanssa.
Isäni oli kuullut miljonääriklubilla että olisi tulossa uusi mullistava keksintö, sormikondomi.
Tähän maailmanaikaan yleisin kuolinsyy oli sormikuppa joka tarttui esileikissä pesämättömästä emättimestä.
Isäni muutti kaiken omaisuutemme käteiseksi ja osti OY Fingerkummi AB:n kaikki osakkeet.
Aluksi osakkeet nousivat 100% päivässä mutta eräänä aamuna isä tuli taas toteamaan että kaikki rahat meni, pakkaa kamat,
lähdemme taas mierolle. Uutisissa oli artikkeli uudesta keksinnöstä, nimittäin saippuasta.
Nyt pystyi pesemään sukuelimet kotona, turvautumatta lääkärin suorittamaan lipeäpesuun eikä sormikuppaakaan siksi enää esiintynyt.
Sormikondomimarkkinat laskivat kuin lehmän häntä ja vouti tulikin noutamaan saatavansa sekä isäni pään,
joka oli asetettu pantiksi velasta jota emme pystyneet maksamaan.
Isäni viimeiset sanat olivat, "poikani, elämässä on oltava runkkua"
Kuljin surullisin mielin ympäri katuja.
Yritin myös kerjätä mutta huomasin että ihmisten asenteet olivat koventuneet ja sain vain myrkyllisiä kommentteja ja
parikin kertaa vältyin vain täpärästi Parabellumin luodeilta.
Sitten kuulin uutiset jotka asettivat suruni oikeisiin mittasuhteisiin.
Radiossa sanottiin että venäläiset hyökkäävät, kaikki miehet aseisiin.
Värväydyin lähimmässä värväystoimistossa ja sain junalipun eturintamaan.
Kun saavuin rintamalle, taistelut olivat jo käynnissä.
Selkääni asennettiin ilmatorjuntatykki ja taskuni täytettiin ohjuksilla.
Juoksin kohti vihollista tykittäen jatkuvasti ilmatorjuntatykilläni.
Neuvostopanssarit huomasivat minut ja raivoisa taistelu alkoi, puna-armeija piitti minut vanhaan sahaan ja aloittivat tykistökeskityksen.
Aina kun veli venäläinen latasi tykkejään, ammuin ohjuksia venäläisten juoksuhautoihin.
Stalin lähetti 30 divisioonaa miehiä varmistaakseen etten pääsisi pakenemaan sahasta.
Piiritystä jatkui lähes kolme vuotta.
Elin lähes aliravitsemuksessa, mutta en valittanut.
Eräänä yönä huomasin kirjahyllyssä kirjan jota en jostain syystä ollut aiemmin huomannut.
Nostin raamatun hyllystä, luin sen ja aloin rukoilla.
Yht'äkkiä kuulin kuinka Hitlerin joukot hyökkäsivät puna-armeijaa vastaan ja teurastivat jokaisen Vanjan.
Kiitin Jumalaa ja Jeesusta. Urhea puolustautumiseni venäläisiä vastaan noteerattiin jokapuolella maailmaa.
Sain lähes 20 kiloa mitaleja ja Hitleriltä sain lähes neljä metriä pitkän, puhtaasta kullasta valetun Rudolf Hess - patsaan.
Kun sota loppui, palasin siviiliin reservin marsalkkana.
Kannoin saamani patsaan huutokauppaan ja sain siitä kivan pesämunan jolla aloitin kristillisen saarnaustoiminnan.
Aloitin myös maailman ensimmäiset internet sivut, lähes 50 vuotta ennen ketään muuta, enkä ole niitä viitsinyt sen jälkeen päivittääkään.
Ympäri maailmaa minut opittiin tuntemaan Teneriffan kauhuna.
Otin osaa useaan sotakampanjaan vapaan maailman puolella, aseinani raamattu ja itsetekemäni viidakkoveitsi joka ampuu päästään ongensiimaa.
Voitin Vietnamin sodan ja Korean sodassa sain kiinnityksen kiertopalkintoon.
Vapaa-aikanani vastustin avoimesti homoseksuaalisuutta ja kannibalismia.
Kunnes sitten kyllästyin olemaan kaiken huomion keskipiste.
Leikkautin naamani erinäköiseksi ja ostin huumorivaatteet.
Elelen nyt punaisen ristin pudottamilla avustuspaketeilla ja pidän hauskaa pelottelemalla lapsia läheisessä huvipuistossa.
Hammasta purren olen kokenut suuria menetyksiä ja nähnyt unelmieni murskautuvan.
Toisaalta joskus olen saanut maistaa jumalaisia glorian hetkiä jotka valaisevat ja antavat voimaa tulevalle.
Tämä on elämäntarinani.
Äitini kuoli kauan ennenkuin synnyin.
Isäni oli maaorja rikkaalle paronille.
Ruoka oli aina vähissä ja jouduin etsimään sitä itse siitä päivästä lähtien kun opin konttaamaan.
Kannoin halkoja metsässä ja teroitin kirveen varsia jo ennenkuin olin neljää täyttänyt.
Huolimatta siitä kuinka paljon minä ja isäni työskentelimme, ei paroni ollut koskaan tyytyväinen.
Eräänä yönä isäni pakkasi tuohivirsut ja sanoi että poikani, edessä on mieron tie.
Lähdimme ulos kylmään, pakkasta oli lähes sata astetta ja minulla oli vain päälläni t-paita ja jaloissa isäni
pitkän matkan luistimet joissa oli lähes 70 senttinen terä.
Isäni mumisi ettei meitä niin helpolla lannistettaisi.
Jonkin matkaa taivallettuamme, tulimme suureen kaupunkiin. Aloimme samantien kerjätä.
Kerjäsimme kolmessa vuorossa ja kohta huomasimmekin iloksemme että olimme tienanneet omaisuuden.
Rahoilla isäni perusti sahoja ympäri maan ja iloitsimme kun ne menestyivät hyvin.
Vihdoinkin saimme levähtää ja isäni aloittikin sijoitusbisneksen.
Osakemarkkinat kiehuivat ja ovelalla taktikoinnilla säästömme nousivat huikeasti.
Ostimme suuren linnan kaupungin keskustasta ja muutimme sinne lähes satapäisen palveluskunnan kanssa.
Isäni oli kuullut miljonääriklubilla että olisi tulossa uusi mullistava keksintö, sormikondomi.
Tähän maailmanaikaan yleisin kuolinsyy oli sormikuppa joka tarttui esileikissä pesämättömästä emättimestä.
Isäni muutti kaiken omaisuutemme käteiseksi ja osti OY Fingerkummi AB:n kaikki osakkeet.
Aluksi osakkeet nousivat 100% päivässä mutta eräänä aamuna isä tuli taas toteamaan että kaikki rahat meni, pakkaa kamat,
lähdemme taas mierolle. Uutisissa oli artikkeli uudesta keksinnöstä, nimittäin saippuasta.
Nyt pystyi pesemään sukuelimet kotona, turvautumatta lääkärin suorittamaan lipeäpesuun eikä sormikuppaakaan siksi enää esiintynyt.
Sormikondomimarkkinat laskivat kuin lehmän häntä ja vouti tulikin noutamaan saatavansa sekä isäni pään,
joka oli asetettu pantiksi velasta jota emme pystyneet maksamaan.
Isäni viimeiset sanat olivat, "poikani, elämässä on oltava runkkua"
Kuljin surullisin mielin ympäri katuja.
Yritin myös kerjätä mutta huomasin että ihmisten asenteet olivat koventuneet ja sain vain myrkyllisiä kommentteja ja
parikin kertaa vältyin vain täpärästi Parabellumin luodeilta.
Sitten kuulin uutiset jotka asettivat suruni oikeisiin mittasuhteisiin.
Radiossa sanottiin että venäläiset hyökkäävät, kaikki miehet aseisiin.
Värväydyin lähimmässä värväystoimistossa ja sain junalipun eturintamaan.
Kun saavuin rintamalle, taistelut olivat jo käynnissä.
Selkääni asennettiin ilmatorjuntatykki ja taskuni täytettiin ohjuksilla.
Juoksin kohti vihollista tykittäen jatkuvasti ilmatorjuntatykilläni.
Neuvostopanssarit huomasivat minut ja raivoisa taistelu alkoi, puna-armeija piitti minut vanhaan sahaan ja aloittivat tykistökeskityksen.
Aina kun veli venäläinen latasi tykkejään, ammuin ohjuksia venäläisten juoksuhautoihin.
Stalin lähetti 30 divisioonaa miehiä varmistaakseen etten pääsisi pakenemaan sahasta.
Piiritystä jatkui lähes kolme vuotta.
Elin lähes aliravitsemuksessa, mutta en valittanut.
Eräänä yönä huomasin kirjahyllyssä kirjan jota en jostain syystä ollut aiemmin huomannut.
Nostin raamatun hyllystä, luin sen ja aloin rukoilla.
Yht'äkkiä kuulin kuinka Hitlerin joukot hyökkäsivät puna-armeijaa vastaan ja teurastivat jokaisen Vanjan.
Kiitin Jumalaa ja Jeesusta. Urhea puolustautumiseni venäläisiä vastaan noteerattiin jokapuolella maailmaa.
Sain lähes 20 kiloa mitaleja ja Hitleriltä sain lähes neljä metriä pitkän, puhtaasta kullasta valetun Rudolf Hess - patsaan.
Kun sota loppui, palasin siviiliin reservin marsalkkana.
Kannoin saamani patsaan huutokauppaan ja sain siitä kivan pesämunan jolla aloitin kristillisen saarnaustoiminnan.
Aloitin myös maailman ensimmäiset internet sivut, lähes 50 vuotta ennen ketään muuta, enkä ole niitä viitsinyt sen jälkeen päivittääkään.
Ympäri maailmaa minut opittiin tuntemaan Teneriffan kauhuna.
Otin osaa useaan sotakampanjaan vapaan maailman puolella, aseinani raamattu ja itsetekemäni viidakkoveitsi joka ampuu päästään ongensiimaa.
Voitin Vietnamin sodan ja Korean sodassa sain kiinnityksen kiertopalkintoon.
Vapaa-aikanani vastustin avoimesti homoseksuaalisuutta ja kannibalismia.
Kunnes sitten kyllästyin olemaan kaiken huomion keskipiste.
Leikkautin naamani erinäköiseksi ja ostin huumorivaatteet.
Elelen nyt punaisen ristin pudottamilla avustuspaketeilla ja pidän hauskaa pelottelemalla lapsia läheisessä huvipuistossa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jossa kaikilla on oikeuksia. Oikeudet perustuvat tässä asekauppaan, josta näkee, että Mikko L ei ole aito egoisti, vaan luotu, ehkäpä palvonnan kohde. Siitä en lähde kiistelemään onko hänellä oikeutta siihen. Mä en halua sotaa, yksinkertaisesti sellaista ei saa Oy-toimnnalla luoda, koska naisten asepalvelus on vapaaehtoinen. "en ole itse osallistunut" Mun mielestä teksti on törkeä, vain siksi, koska mä olen maailmannapa ja vieläpä aikuisten oikeasti. Nyt mä olen niin huonossa kunnossa, ettei kuppakaan jaksa kiinnostaa. Kaikki vain siksi, ksoka on Mikko L:n kaltaisia homoja egoistejä. Mikko L käyttää ajanvietteenä lisäksi paitsi läskejäni myös luustoani. Läskien käyttö ei silleen ole haitta, mutta entäs se luusto? Kyllä mä koen pelin näillä otteilla häneltä menetetyksi. ´"Mutta aurinko nousi ja auringossa oli toivomme. Kuin elämä divisioonassa, kun kaikki pataljoonan miehet oli lähestulkoon menetetty. Heidät oli viety kauas sateenkaaresta ja luotu kuvitelma toivosta ilman sadetta. Pilvet kasautuivat taivaalle ja peittivät auringon. Monen miehen mielestä se oli huono juttu, kuin vitsi heistä itsestään tai meistä naisista, ilman yhteiskuntaa. Oikeasti, kaikki vitsit vain ovat sellaisia. Unohdettuja viestikapuloita polkumme varrella."
on maailmantoivo. Se on loistava keino asekauapan ja sodan sijaan. Mä tarvitsen homoja, en ole vaarallsimieleinen. Kaiken täytyy olla vapaampaa, myös kannibalismin... Et ehkä ymmärrä kannibalismin juontavan juurensa polttohautauksesta, joka on vielä nykyiselläänkin käytössä. Usein homojen kohdalla puhutaan nk. metro-seksuaaleista. Ennen he olivat kai yleensä sairaita. Homoseksuaalisuus on järkevää, eikä ollenkaan laitonta. Vähän kuin vapautus vapusta ja siitä termi metro-seksuaali. Ymmärrän jo ettei nainen jaksa huonokuntoista miestä kiinnostaa. Siksi voisin itse ehkä tulevaisuudessa vaihtaa sukupuoleni, vaikka se ei olekaan arvossa pitämäni mahdollisuus. (jää varmasti tekemättä) Voima-sanani ehtyvät, mutta en kuole siihen. Vietnamin-sodan koen siten. Se ei ollut mahdollisuus kenellekään, vaan laiton katastrofi. "Kelpo kunto" ymmärtää mutkin erillisenä sukupuolena, egoismi ei sitä tee. Voisiko näillä olla oikeus katkaista perhesuhteita? No ei ole, että haluan edelleen olla erillinen, "ymmärretty" sukupuoli, edelleen jatkaa elämääni omine sukupuolitehtävineni. Jenkkimallinen keskustelu Vietnamin sodasta on kauhea järkytys kuolemantuomion takia. Ajattelin sitä viime yönä, mitä verhon takaa löytyy, vaikka se ei olekaan minkään keskustelun pääpointti. (Kts. Kotiteollisuus: Minä Olen) Ajatuksilla on eri tasoja, onhan metroillakin useita asemia.
Tunteilla on erilaisia tasoja, onhan meillä erilaisia sotuja ja valtioita. Erilaisia kulttuureja siis. Egoismi ei oikein kuulu kulttuuriin, vain pelkkä liberaalius hyväksytään maailmankannalta. Tulisiko useammankin jo kannattaa pelkkää seksioppia, eikä mitään sukupuolioppia, kuten tässäkin annetaan jo hieman ymmärtää Hitlerillä? Hitler tunnetaan käsitääkseni tällä hetkellä ainoastaan juoppona maailmanjohtajana, jonka päätavoite oli juhlinta. Tavalla kuin toisella. Hän saattoi olla kiinostunut muistakin kulttuureista. Tukivathan monet hänen toimintamallinsa Gaius Julius Geasarin-malleja.
on muiden päälle hyppimsitä paskaisilla polvilla. Siksi psykiatria ei ole kovinkaan hyvä malli, edes lääkärin päässä ja sitä edustaa yhteiskunnassamme sana: egoisti. Tekstistäsi ei käy vielä selväksi, tavoitteleeko egoisti polttohautausta? Kysymyksessä on avoin keskustelu ja vitsi: Kaksi mummoa meni marjaan ja toinen ei mahtunutkaan. Onko ratkaisusi "edes" tällöin sota? Mun ongelma on tällainen, ettei dysleksia-testistöissä osata vielä eri ajattelun tasoja. Lapsuuden psykoterapiani tukee tällaista käytäntöä, eikä tunteetonta käytäntöä: "Vedetään yhtä köyttä."
on aivan liian repivä, eikä tuota taloudellista tuottoa. Outcome on olematon, eikä muhun saa siksi sekaantua. Outcome on Hercule Poirotin takia monokkeli ja mielenosoitus mua vastaan esim. kuolemantuomion mukanaan tuomalla tähdellä on laitonta. Monokkeli, outcome ja Hercule Poirot luovat lapsettomuuden ja siksi sijaiskärjistetty ajatus filosofisesta maailmasta on vammaiselle laiton. Meillle se on ongelma vaistojen, viettien ja normien takia. Sellaista syrjintää ja kidutusta ei saa järjestellä myöskään "ilmaisen" hahmoterapian luomasta kuvaelmasta maailmankaikkeudesta.
"Hei! Täähän on mun elämä, mitä ihmettä sä tätä elät?"
Gaius Julius Ceasarin- malli on kielletty sodan ja sukupuoli eristyksen takia. Filosofialla ei saa luoda kärsimysongelmaa. Raha ei ole salapoliisi-toimintaa ja psykologia on siksi turhaa. Eettisyyttä ei ole tietokilpailun takia, jossa ei tarvitse tuntea ketään. Suomen Laki on sellainen, ei polvien paskaisuus. Harava ja arava-järjestelmän ei tule luoda ajatusta Hitleristä, vaan vaikuttaa pelkästään yksityisyyttäsuojaavasti. Ketään ei kiinnosta olla elävältä haudattu ja sellaisilla asioilla ei diakonia ja kirkko saa jatkuvasti inttää keneltäkään. MIksi psykologia ei poista tällaista käsitettä syövällä, kuin psykiatria, joka voi olla maailmanlahja terveys. (kts. Buddhismi ja Hare Krisnat) Mehän ollaan näistä Idän Uskonnoista erillinen valtio.