Vapaatilaoptiselle datansiirtotekniikalle tarvitaan joku yhdistys ja tähtiharrastajien kaukoputket ja taidot ovat aika lähellä tarvittavaa, tosin optiselle datansiirrolle riittää vähän huonompikin optiikka.
Sellaisia tekniikoita ovat LED-pohjainen RONJA, laser-linkit ja mahdollisesti (tämä on arvailua) heliografit puolijohdepohjaisella läpinäkymättömyyskytkimellä / sulkimella (jos sellainen yli miljoonaa kertaa sekunnissa kytkettävä puolijohdesuljin on mahdollista valmistaa).
Mitä mieltä ollaan?
Sellaisia tekniikoita ovat LED-pohjainen RONJA, laser-linkit ja mahdollisesti (tämä on arvailua) heliografit puolijohdepohjaisella läpinäkymättömyyskytkimellä / sulkimella (jos sellainen yli miljoonaa kertaa sekunnissa kytkettävä puolijohdesuljin on mahdollista valmistaa).
Mitä mieltä ollaan?
Vastaukset 5
Vanhimmat
tilanne jossa tällaista "Vapaatilaoptista datansiirtotekniikkaa" tarvittaisiin?
Kysyn siksi, että jos ei ole tarvetta, ei tarvita yhdistystäkään.
Henkilökohtaisesti en kykene näkemään mitään vakavampaa käyttöä moiselle.
Harrastus on tietty asia erikseen.
Se voi täydentää, korvata ja olla varalla, teleoperaattorien kanssa tai ilman.
Jollain kotitaloudella tai firmalla voi olla kaikki vanhat kaapelit maksimikäytössä, 20 megabitin yhteys puhelinlinjassa ja 20 megabitin yhteys kaapelissa, ja sitten niiden lisäksi voi hankkia muutaman RONJA-lähettimen ja vastaanottimen (10 megabittiä/s yhteen suuntaan /kpl) (ehkä heliografilla täydennettynä) tai laser linkin ( 1000 megabittiä/s). Jollekin voi riittää, että se toimii 60% ajasta tai 95% ajasta, normaalilla säällä.
Sillä voi täydentää 1-4mbit/s wimax-yhteyttä, normaalilla säällä, 11-14 mbit/s yhteydeksi tai käyttää wimaxin asemasta. Tämä erityisesti mökillä ja haja-asutusalueella.
Joissain tapauksissa tutut tai firman tai viraston eri osastot voivat olla datayhteydessä ilman operaattoreita kilometrien päähän. Kännyköiden katvealueella, ainakin tarpeeksi hämärässä tai pimeässä, taskulampun kaltainen optinen lähetin voi korvata puhelin- rai radiopuhelinyhteyttä. Sellainen systeemi olisi syytä olla varalla myös laivoissa ja lentokoneissa.
Teleoperaattori voi laittaa yhden 20cm kohdistuslinssin taakse satoja lähetin-ledejä polttotasolle, joista ledeistä jokainen voi olla tarkoitettu ja suunnattu vain yhdelle asiakkaalle (jos asiakkaalla on tarpeeksi aluetta, taloa tai mastoa, voi varata useamman ledin suurempaa nopeutta varten). Kehitysmaissa, paikoilla joissa kaupungin vieressä on vuori tai kukkula, tällainen voi olla myös puhelinverkon pohjana.
Optinen teleoperaattori voi olla eri kuin kaapeli- ja mokkula-operaattorit, ja näin tuoda tervettä kilpailua.
http://en.wikipedia.org/wiki/RONJA
toimii, ei siinä mitään.
Mutta rajoitukset ovat niin pahat että ei siitä ainakaan menestystuotetta tule.
-Max. etäisyys n. 1,5 km
-Juuri silloin kun varmaa varayhteyttä tarvitaan, tuo ei toimi (myrsky, sade, sumu, savu jms.)
-Muiden tekniikoiden kilpailu liian kova
Heti, yhden melkein ennätysmäisen, 100km/h myrskyn jälkeen, näkyi kolmen kilometrin päähän.
Jopa kohtuu lumisateella näkyy 1,4 kilometrin päähän.
Kaapeli voi katketa säästä riippumattomista syistä, ja vaikka sää olisikin syynä ja siihen sääoloon liittyy olennaisena osana huono näkyvyys, se muuttuu yleensä päivässä kun kaapelin korjaus voi kestää viikon jos on ruuhkaa.
Kvanttimekaniikan kummallisuuksien vuoksi ( interferenssi, aalto-hiukkas-dualismi, freshnel-alueet) , suunnattu wimax radioantenni tarvitsee sitä enemmän etäisyyttä maahan mitä suurempi aallonpituus ja välimatka. Valo on sen verran pientä, ettei fresnel-alueilla ole väliä.
Yleensä näkyy 5-10km päähän, mutta tämä riippuu paljon paikasta ja etenkin meren läheisyydestä. Joskus pilvi alkaa 100 metrin korkeudesta, ja joskus veden yllä on usvaa, joten korkeuksillakin on väliä.
Tarpeeksi suurilla etäisyyksillä vastaanottonopeus riippuu linssin tai peilin koosta, ja hajavalo-oloissa (päivällä, kuutamolla, katuvalojen vuoksi) siitä miten kapealta aallonpituuskaistalta optinen suodatin päästää valoa sensoriin ja miten kapealla kaistalla led lähettää. Laser lähettää hyvin hyvin kapealla kaistalla, mutta led ei. Sensorin jäähdytys voi auttaa vähentämällä kohinaa.
"-Muiden tekniikoiden kilpailu liian kova "
Ilmaan tietylle välille mahtuu vain rajallinen määrä kaistaa radioaaltoina (on laskukaavoja siitä miten paljon bittejä fysiikan lait sallii jollekin taajuusalueelle teoriassa, ja käytännössä mahtuu vähemmän), mitä suurempi aallonpituus sitä isompi pinta tarvitaan keilan kohdistamiseen tiettyyn kulmaan tai sitä suurempaan kulmaan keila leviää, ja kaapelin laitto maksaa ehkä enemmän, paikasta riippuen tietysti. Toisaalta jos on hyvät varayhteydet, kaapelin voi laittaa tavalla joka on halvempi mutta omaa suuremman katkeamisriskin tietyssä ajassa (silloin voi sanoa, että kilometrillä kaapelia on pienempi puoliintumisaika).
"Heti, yhden melkein ennätysmäisen, 100km/h myrskyn jälkeen, näkyi kolmen kilometrin päähän."
kaverini (radioamatööri) rakensi tässä taannoin pienen amatöörilähettimen kokeilumielessä, olisko
ollut 1...2 Wattia tehoa, tarveaineet muutama transistori, pari vastusta, kela ja konkka ja pieni akku (kokonaishinta tarvikkeet ostamalla alle satasen, nyt löytyivät miljoonalaatikosta), ja sai heti puheyhteyden Australialaiseen kollegaansa.
Etäisyyttä on 18 000 km :-)
Tarkoittaa myös sitä, että jos kuulolla olisivat olleet, niin lähes kaikki maapallon asukkaat olisivat kuulleet häntä.