Olen tässä pohtinut, että olemmeko oikeasti ''olemassa''? Olemmeko vain osa jotain harhaa, hologrammia tai jotain? Mutta silloinhan tietenkin olemme olemassa siinä harhassa. Mutta mikä on todellisuus, onko sellaista edes vai onko sen sijaan useita erilaisia ulottuvuuksia ja me elämme yhdessä niistä? Joskus kun tutkiskelen mieltäni ja tunnen eläväni, ajattelevani, joskus tuntuu niin ihmeelliseltä, että muutkin tekevät niin. Mutta mitä mieltä te olette, aiheesta kiinostuneet? Onko tietoisuus puhdasta tiedettä vai liittyykö siihen jotain aivan muuta?
Kaiken olemassaolo
bumbleman
24723
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
...joka pohtii tätä kysymystä. Sitä ovat miettineet tieteellisiin julkaisuihin asti mm. Descartes ja Esko Valtaoja. Niin minäkin jo alle kouluikäisenä, mutta silloin minulla ei ollut mitään lupaa ääneen epäillä sitä Ainoaa Oikeaa Kaitaa Tietä, joka Taivaaseen vie.
Naapurin sedällä (ei mikään jahkailija, vaan työhullu jokapaikanhöylä ja moottoriturpa) oli vähän enemmän kirjoja kuin meillä. Nykyajan mitoissa ei paljon, mutta tarpeeksi inspiroimaan minussa tervettä epäilystä. Siitä se alkoi...
Se, mitä tarkoitamme "olemassa olemisella" on sitä, minkä koemme olemassa olemisena. Voisiko se muutta olla? Siten ei ole niin suurta väliä, mikä meidän ulkopuolinen todellisuutemme on. Elemmekä yhdessä ziljoonista multiversumeista, vaihtoehtotodellisuuksista tai elämmekö jonkin meitä kehittyneemmän sivilisaation simulaation osana, tietokonepelin tyyppisessä virtuaalitodellisuudessa, tai jossakin muussa muodossa, jota emme pysty kuvittelemaan..
Minä arvaan, että tämä simulaatioargumentti on lähinnä oikea arvaus. Siten simulaation "Sysop" on meille Jumalan asemassa.
"Onko tietoisuus puhdasta tiedettä vai liittyykö siihen jotain aivan muuta? "
Kyllä tietoisuuden olemusta tutkitaan enemmän tai vähemmän "tietellisiä metodeita" käyttäen. Iso ongelma on semanttinen: mitä eri ihmiset eri kielissä tarkoittavat tällä käsittellä. Isoin ongelma on "tietoisuuden vaikea ongelma": http://en.wikipedia.org/wiki/Hard_problem_of_consciousness , eli tietoisuuden kokeminen ja tietoisuuden tunne, olemassa olemisen tunne. Onko tämä tunne todellista vai sellaisenaan harhaa? Siis mikä on se, joka tämän tunteen kokee, mikä on "itse", onko kyseessä vain itseään ruokkivan silmukan tuoma "harha", "stange loop", kuten Hofstadter asian ilmaisee:
http://en.wikipedia.org/wiki/I_Am_a_Strange_Loop
Tietoisuus ja minuus ainakin voidaan selkeästi määritellä. Mitä olisi ihminen yksin syntyneenä ja kasvaneena tyhjässä avaruudessa, ei mitään, ei minuutta ei itsetietoisuutta, mikä siis olen tääällä ? ihminen on yhtä kuin koko kokemuksensa kosmos, tietoisuus on ilmiö joka ei ole tässä eikä tossa, vaan se on kaikialla jossa on ja josta tulee informaatiota, ihmisen sisäavaruus on myös yhtä kuin ulkoavaruus eikä niitä voi olla erillisenä.
Totuus on että sinä olet minä ja päinvastoin, kokemuksemme tuntuu ainutlaatuiselta mutta se johtuu vain havantokyvyn ja informaation puutteesta, tietoisuus ei varsinaisesti ala kuin ihminen syntyy tai lopu kuin ihminen kuolee, koska yksin tyhjään avaruuteen ei synny tietoisuutta eikä se siten sieltä voi kadotakaan, käsite tietoisuus on sinällään oleva melkoinen harha ja siitä pitäisi tavallaan päästä eroon, ei välttämättä kokonaan,, tietoisuutta voisi tavallaan kasvattaa,, tietoisuuden voisi ajatella toimivan kaikkein parhaiten kollektiivina, emme ehkä osaa sitä vielä tajuta, ehkä olemme unohtaneet, ehkä sitä varten meillä on sitä kapasiteettia aivoissa, ihminen kosmos yksi eliö, minusta tämä on mahdollista ihmisille koska ne monet muutkin eläimet, meidän siis pitää vain valaistua ja löytää takaisin sinne paratiisiin jossa ei ole itsen harhaa.
"Tietoisuus ja minuus ainakin voidaan selkeästi määritellä".
Määrittely on tällaisissa asioissa useimmiten subjektiivinen, siis mitä itse käsitteillä tarkoittaa.
"tietoisuus on ilmiö joka ei ole tässä eikä tossa, vaan se on kaikialla jossa on ja josta tulee informaatiota"
Tuota ei voi selvyydellä ylistää. "Tietoisuus on kaikkialla, mutta ei missään" ei oikeastaan anna yhtään mitään.
Voisin vielä hyväksyä sellaisen käsityksen, että tietoisuus on "piilevänä", "siemenenä" kaikkialla, ja ilmenee mm. biologisen elämän neurologisiissa toiminnallisuuksissa, mutta se ei ole mikään määritelmä.
Tyhjyydessä ei ole tietoisuutta, ei tyhjyys on tietoisuutta.
Mikä on se selkeä tietoisuuden määritelmä? Mikä on tietoisuuden suhde informaatioon, aineeseen, tilaan, aikaa, toimintaan, havaitsemiseen, muistiin, logiikkaan, kommunikaatioon, maailmankaikkeuden rakenteeseen... siis yleensä johonkin. Mikä on tyhjyys?
Tyhjyys on ainakin jotain mitä ei voi käsittää, tyhjyyttä on myös nyt hetken molemilla puolilla koska mitään ei voi tehdä tekemättömäksi eikä tulevaisuutta vielä ole.
Tietoisuus on lähinnä vuorovaikutusta, ihmisen kohdalla kaikki on kutoutunut niin moninaiseksi ryppääksi että syyn ja seurauksen ja kaikkien mahdollisten vuorovaikutusten vaikutusta on mahdoton havaita, pitää myös muistaa että vaikka menneisyyden hetket, tapahtumat ja tilanteet ovat kadonneet ja muuttuneet, niin koko menneisyys sisältyy täydellisenä nykyisyyteen, tietoisuutemme sisältää siis myös koko menneisyyden ulottuvuuden ja päinvastoin.
"Tyhjyys on ainakin jotain mitä ei voi käsittää".
Siinä tapauksessa sanalla ei ole merkitystä, sitä ei tule harhaanjohtavasti käyttää (ainakaan väärin, koska normaalikielessä sillä on selvä merkitys: esim juomalasin tyhjyys merkitsee sitä, että siinä ei ole juotavaa: helppo käsittää).
"Tietoisuus on lähinnä vuorovaikutusta".. "..koko menneisyys sisältyy täydellisenä nykyisyyteen, tietoisuutemme sisältää siis myös koko menneisyyden ulottuvuuden ja päinvastoin.."
Ei tuota voi pitää selkeänä tietoisuuden määritelmänä, tai edes epäselvänä. Näin nyt vaan on, että tietoisuuden käsitettä on vaikea määritellä.
Wikipedia:
"Consciousness is variously defined as subjective experience, awareness, the ability to experience "feeling", wakefulness, the understanding of the concept "self", or the executive control system of the mind. It is an umbrella term that may refer to a variety of mental phenomena."
"Phenomenal consciousness (P-consciousness) is simply experience; it is moving, colored forms, sounds, sensations, emotions and feelings with our bodies and responses at the center. "
"Julian Jaynes defines consciousness in such a way as to show how he conceives of it as a type of thinking that builds upon non human ways of perceiving, for example..
Subjective conscious mind is an analog of what is called the real world. It is built up like a vocabulary or lexical field whose terms are all metaphors or analogs of behavior in the physical world. Its reality is of the same order as mathematics. It allows us to shortcut behavioral processes and arrive at more adequate decisions. Like mathematics, it is an operator rather than a repository. And it is intimately bound up with volition and decision. "
"Ned Block argued that Jaynes had confused consciousness with the concept of consciousness, the latter being what was discovered between the Iliad and the Odyssey. Daniel Dennett points out that these approaches misconceive Jaynes's definition of consciousness as more than mere perception or awareness of an object. He notes that consciousness is like money in that having the thing requires having the concept of it, so it is a revolutionary proposal and not a ridiculous error to suppose that consciousness only emerges when its concept does."
"According to Vedanta, awareness is not a product of physical processes and can be considered under four aspects. The first is waking consciousness (jagaritasthana), the identification with “I” or “me” in relationship with phenomenal experiences with external objects. The second aspect is dream consciousness (svapna-sthana), which embodies the same subject/object duality as the waking state. The third aspect of consciousness is deep sleep (susupti), which is non-dual as a result of holding in abeyance all feelings, thoughts, and sensations. The final aspect is the consciousness that underlies and transcends the first three aspects (turiya) also referred to as a trans-cognitive state (anubhava) or a state of self-realization or freedom from body-mind identification (moksha)."
Jne... Koko käsite on hyvin kiistanalainen ja hämärä. Joten jos alkaa siitä laajemmin puhua, on aina itse hyvin huolella määriteltävä, mitä itse sillä tarkoittaa.
Näin nyt vaan on, että tietoisuuden käsitettä on vaikea määritellä.
"Tyhjyys on ainakin jotain mitä ei voi käsittää".
Siinä tapauksessa sanalla ei ole merkitystä, sitä ei tule harhaanjohtavasti käyttää (ainakaan väärin, koska normaalikielessä sillä on selvä merkitys: esim juomalasin tyhjyys merkitsee sitä, että siinä ei ole juotavaa: helppo käsittää).
Sanojen merkitys on niiden käytössä. Jokainen antaa sanalle merkityksen käyttämällä sitä yhdessä muiden sanojen kanssa, jolloin sanojen suhde lauseissa määrittelee niiden merkityksen. Siksi tyhjä juomalasi on tyhjä, jos siinä ei ole juotavaa, vaikka siinä olisikin esim. ilmaa.
Minä määrittelen tietoisuuden omaan käyttööni suunnilleen seuraavasti.
Tietoisuuden omaavaa oliota kutsun agentiksi. Agentti tarkoittaa alan tieteissä yleensä oliota, joka toimii ympäristönsä suhteen. Jokainen taso on laajennus edelliseen.
0-tason tietoisuus.
Agentti ei havaitse ympäristöään millään tavalla eikä siis huomioi ympäristön muutoksia millään laillla. Agentin oma tila tulkitaan myös sen ympäristöksi. Mikään biologinen agentti ei ilmeisesti edusta 0-tason tietoisuutta.
1-tason tietoisuus.
Agentti reagoi refleksiivisesti ympäristöön samoihin muutoksiin aina samalla tavalla.
2-taso.
Agentti huomioi ympäristön lisäksi myös oman tilansa valitessaan toimintojaan.
3-taso.
Agenttilla on muisti: agentti huomioi ympäristön sekvenssit ja omat aikaisemmat tilansa ja toimintonsa.
4-taso.
Agenttilla on sisäinen, toiminnallinen malli ympäristöstään. Mallia käyttäen agentti voi ennakoida ympäristössä tapahtuvia muutoksia.
5-taso.
Sisäinen malli sisältää myös agentin itsensä. Agentti _tiedostaa_ itsensä osana ympäristöään.
6-taso.
Agentti tunnistaa ympäristössään myös toisia agentteja ja osaa huomioida näiden "mielessä" vastaavat mallit kuin itsellään, jotka mallit ilmeisesti sisältävät myös alkuperäisen agentin.
7-taso.
Tietoisuuden kvalia: agentilla on tunne omasta olemassaolostaan ajassa ja ympäristössä.
8-taso.
Agentti pystyy symbolisesti kommunikoimaan toisen agentin kanssa mielensä sisäisistä tiloista, tavoitteista, arvoista, menneisyydestä, tulevaisudesta.
En ole ollenkaan niin varma siitä, eroaako 7-taso todellisuudessa 6-tasosta millään merkityksellisellä tavalla.
9-taso
Agentilla on tunne omasta olemassaolostaan ja hän pystyy symbolisesti keskustelemaan toisten agenttien kanssa, hän alkaa miettimään että mikä hän on ja mistä hän on.
Hän hahmottaa ympärillään olevaa avaruutta jossa toiset oliot välittävät informaatiotaan, hän hamottaa sisäavaruuttaan jossa kehon solut huutaa milloin ruokaa, juomaa tai vaatetta päälle, monet ulkoavaruuden asiat sattavat tuntua hyvältä sisäavaruudessa jopa vastustamattoman hyvälle, tai pahoille.
Agentti miettii että mistä tämä kaikki johtuu, mikä minä olen, onko kokemus sama kuin minä, onko" minä" todellista vai illuusiota, vai onko olemassa vain kokemus josta kuitenkaan mikään ei ole omaa,,,, agentti miettii" minä" olenkin vain lukemattomien nykyisten ja historiallisten informaatilähteiden polttopiste, tässä vaiheessa agentti tajuaa jo että hän on itse asiassa koko maailmankaikkeus ei enempää ei vähempää, hän on myös koko historia nykyisyys ja tulevaisuus ja että todellinen agentti ei ole siellä missä se aluksi näytti olevan vaan se olikin aivan kaikkilla muualla.
Tietysti asteikkoa voi jatkaa 8-tasosta eteenpäin. Mutta nämä tasot ovat subjektiivisiä, kokemuksellisia, eivätkä objektiivisesti verifioitavissa. "Atman == Brahman" -tyyppiset valaistumiset ovat ilmeisesti aitoja kokemuksia, mutta vain rajallisesti, välillisesti tieteiden piiriin kuuluvia. Siksi minä en ota niitä asteikolleni, joka vain pyrkii määrittemään objektiivisesti ilmenevän tietoisuus-ilmiön. Siis sen 7-tasonkin voinnee jättää pois välistä. "Tietoisuuden vaikea kysymys" ei ehkä kuulu tieteen piiriin, ainakaan ennenkuin aivokuvantamismenetelmät edistyvät huomattavasti. Katsotaan tulevaisuudessa...
Jos ja kun tiede kykenee ratkaisemaan tietoisuuden ongelman (jos se nyt edes on ongelma) niin eiköhän "tiede myös " kehitä koneen johon kytkettynä ihminen kokee helposti valaistumisen ilman uuvuttavia ja vaativia henkisiä harjoituksia, joita taas monet alaan liittyvät mietiskelyharjoitukset vaativat.
Tosin sieniä, lsd:ä ym muuta psykedeliaa on käytetty iät ja ajat, sehän vain todistaa että tietoisuus on perimmältään myös kemiaa ja fysiikaa, toisaalta kaikki mitä kehoon mättää vaikuttaa, toisaalta esim, monet mietiskelyharjoitukset tähtäävät taas kokemukseen jossa ylitetään tai alitetaan kehon aistien informaatio, varmasti kaikkien huulilla on aina ollut tietoisuus ilman kehoa, mielellään vielä niin jotta se olisi ikuista, ) minä en kannata enkä haluaisi ikuista elämää koska uskon että vain tyhjyyteen ei voi koskaan kyllästyä ja siksi pidänkin käsitettä tyhjyys kaikkien tavoiteltavina tilana.)
Ajatellaan leikisti että jos maailman tietokoneverkko alkaisi tuntemaan tietoisuutta , me täällä näppäimistön takana annamme tälle tietoisuudelle kaiken informaation, verkossa oleva tietoisuus alkaa ennen pitkään miettimään kuka on kaiken takana, kuka on minut luonut, mistä minä olen tullut, mehän emme koskaan voi tietää vaikka niin jo olisi käynyt:)
Toinen mietittävä aihe on, me ihmiset ja meidän tietoisuus rakentuu miljardeista erillistä osista ja niiden yhteisestä toiminnasta, koska ja milloin koko maapallon kollketiivisen ihmismassan kollektiivinen alitajunta saa voiton minän harhasta.
Ajatukset emergenteistä, kollektiivisistä tietoisuuksista ovat kiinnostavia hypoteesejä ja ajatusleikkejä. Maapallon biosfääri, Gaia, voisi olla tietoinen kokonaisuus. Ajatusta ei voi sulkea kokonaan pois. En oikein usko, että ainakaan tällä hetkellä ihmiskunta voisi olla kollektiivisesti kovin korkea tietoisuus, vaikka jotakin voi olla.. Myös tiedeyhteisö voi olla tietoinen organismi. Internet sellaisenaan, jona se perusteknologian tasolla tunnetaan, ei voinne olla tietoinen, mutta jos siellä eläisi joku laajalle levinnyt loinen, virus, joka varastasi välistä tietoa, käsittelisi sitä ja lähettäsi edelleen toisille kopiolleen, täysin salaa ja piilotetusti, tällainen megalomaaninen soluautomaatti myös voisi ehkä saavuttaa emergentin tietoisuuden, ehkä, ajatusleikin tasolla :)
Kollektiivinen tietoisuus on ilmeistä monien hyönteisten maailmassa, hiljattain kerrotiin että mehiläiset osaa ratkaista ns, kauppamatkustajan ongelman, ei tiedetä miten mutta tuskin kuitenkaan yksi mehiläinen.
Eräs vanhempi mehiläishoitaja kertoi minulle pesän lähettyvillä että tuo yksinäinen mehiläinen joka nyt lentää sik sak edesämme on tiedustelija, jos tapamme sen, niin koko pesä on välittömästi kimpusamme, hän ei osannut selittää että kuinka muut mehiläiset saavat tiedon muutoin kuin että mehiläisillä on jonkinlainen kollektiivinen taju ja tietoisuus.
Olemmeko me ihmiset liian älykkäitä tai puuttuuko meiltä ehkä tarvittavia koillektiivisen tietoisuuden aisteja? toisaalta kun ajattelemme että onko kellään olemassa aivan omaa ja itsenäistä ajatusta, onko olemassa itsenäistä ajattelijaa? eipä juuri, eikä edes omien salasanojen keksiminen auta koska käsitteistä ei voi irrottautua ihan noin vain, tai sitten voi mutta myös usein myös ne valkotakit kutsuu.
Olen nykyään sitä mieltä että ihmisen tajunta ja tietoisuus on enemmän kollektiivista kuin mitään muuta, mielikuvitus taitaa tehdä tempun, muuten tietenkin yksi seikka joka myös vaikuttaa, esim, kivun ja nautinnon tunne on subjektiivista, vai onko aivan sittenkään:)
Muutkin voivat kokeilla.
Etpä arvaa, kuinka usein tulee tuota pohdittua...
Mistä tulemme ja minne menemme sen jälkeen, kun ajallinen aikamme päättyy...
Välillä tulee ajateltua, että onko tämä kaikki kuin teatteria, olemme näyttelijöitä ja joku ohjaa meitä tuolta ulkoapäin, voisipa päästä sinne esiripun taakse, jos sieltä tätä kaikkea ohjataan.
Ulottuvuuksia voi olla useampia. Ainakin kaksi ulottuvutta on todistetusti elämässämme.
Tämä todellisuus, jossa olemme valveilla, mutta on myös toinen ulottuvuus, johon pääsemme, kun nukahdamme.
Mielestäni unimaailma on yksi ulottuvuus, eikä mikään mielikuvituksen tuotos.
Eihän kukaan ole pystynyt selittämään mitä tapahtuu kun nukahdamme.
Ihminen on kuitenkin henkinen olento ja hänellä on ruumis ja henki.
Miksi ei henki siis voisi irrottautua ruumiista ja matkata unimaailmaan.
Unimaailma on välillä niin erikoinen yli mielikuvituksen, ettei sellaista voisi mielikuvituksessa koskaan keksiä.
Itse ainakin haluaisin, jos se olisi mahdollista, leijailla tuolla kaukaisessa avaruudessa. Tuntuisi kyllä käsittämättömältä, että nuo kaikki avaruuden uskomattoman kauniit kohteet olisi luotu turhan takia.
Ihan hyvin sielläkin voi olla jotain elämää, mutta ihminen ei vielä pysty ottamaan siitä selvää näillä nykyisillä laitteillaan. Tulevaisuudessa se on kuitenkin mahodollista kun kaikki kehittyy.
Avaruudessa voi hyvinkin olla useampia ulottuvuuksia, mutta niitä ei ole vielä saatu selvitettyä.
Maailmankaikkeus on ihmeellisempi, kuin mitä ihmisen käsityskyky vielä ymmärtää.
Jos nipistäminen sattuu...olet olemassa, siinä on merkitystä riittävästi.
Todellakin, jos nipistää itseään ja kipua tuntuu ,on henkilö varmasti olemassa. Hologrammit voi olla
myös olemassa, mutta omasta olemassaolostaan voi jokainen olla varma.
Kerran epäilin kyllä vahvasti omaa olemassaoloani, kun heräsin putkasta. Ajattelin, että tämä ei voi olla
totta, mutta ystävälliset poliisisedät palauttivat minut nopeasti maan pinnalle.
Ns rinnakkaisuniversumi voi olla olemassa, mutta todennäköisyys sille, että siellä olisi sama henkilö
ja vielä samaan aikaan on mahdoton. Ja vaikka sattumalta tapaisit oman itsesi näköiskappaleen esimerkiksi
madonreiän avulla, olisit silti yhtäaikaa olemassa kuin se peilikuvasikin.
***Miksi ei henki siis voisi irrottautua ruumiista ja matkata unimaailmaan.***
Juuri noin teemme jokaikinen yö nukkuessamme. Koska tuskin ette usko minun harhaani, niin jätän kuvailematta yöllistä matkantekoa. Mutta tapailen hyvin erityisiä persoonia öisin ja omia rakkaita. Matkanteko on ollut mitenkäs sen sanoisin erityinen kokemus, mutta onnekseni olen löytänyt heitä jotka ovat avanneet tietämystäni tästä. Harhassa on se hassu juttu, että nekin kaikenlaiset tarvitsee tukijoukkoja. Julkisia harhoja kikattelen, siis yhteiskuntamme säännöksiä eli digtatuuria. Toisaalta ehdottomuus ei ole edistävää, eikä edes naurun aihe vaan synkkä totuus.
Hereillä ollessa unimaailma muistuu mieleen useinkin, kun tajuaa, mitenkä tämänkin olen unessa aiemmin jo kokenut, mitenkä voi nähdä samoja asioita toistuvan kuin uutena ja silti tietäen, että tässä paikassa kokemus on ensimmäinen kerta ainakin tämänkertaisella reissulla. "unen rakkaani kuiskuttelevat tulevaa tietoa" tekevät sen joskus muulloinkin pävänvalossakin. Usein miettii, pitäisikö enemmän kysellä. Arvokasta tietoa ja ohjausta olen saanut pyytämättäkin.
Hassua sinäänsä näille monelle ulottuvaisuudelle on digtatuurilla erinlaisia harhaisia ja ontuviakin määreitä, näin koen omassa harhassani, kun maailmat kohtaavat väärällä tavoin löytyy skitsofreniaa, kaksisuuntaista mielialahäiriötä yms. Olin kuuntelemassa tälläviikolla lyhyttä luentoa aiheesta, sopisin kuulemma tukihenkilöksi jonnekin ryhmään. Mitenköhän on jos heidän totuus on, että maailmojen pitäisi siis pysyä erillään toisistaan ja minä koen tärkeäksi itsensä eli totuutensa kohtaamisen, no opiskelen aiheesta lisää. Nyt tiedän mitä pyytää. Öitä.
"Olen tässä pohtinut, että olemmeko oikeasti ''olemassa''? Olemmeko vain osa jotain harhaa, hologrammia tai jotain? Mutta silloinhan tietenkin olemme olemassa siinä harhassa. Mutta mikä on todellisuus, onko sellaista edes vai onko sen sijaan useita erilaisia ulottuvuuksia ja me elämme yhdessä niistä? Joskus kun tutkiskelen mieltäni ja tunnen eläväni, ajattelevani, joskus tuntuu niin ihmeelliseltä, että muutkin tekevät niin. Mutta mitä mieltä te olette, aiheesta kiinostuneet? Onko tietoisuus puhdasta tiedettä vai liittyykö siihen jotain aivan muuta?"
Mistä tiedät että muut ajattelevat tai ovat olemassa? Mitä jos sinä olet ainut tietoinen substanssi, ainut kokija ja muut ovat vain luomaasi harhaa? Puhut muiden kautta itsesi kanssa, koet muissa moneuden. Luot todellisuuden joka monimutkaistuu kun itseopiskelet dialogissa itsesi kanssa. Ovatko muut olemassa kun et heitä näe, ovatko he muutenkin vain projektio itsestäsi? Luotko aina vain tapahtumat tapahtumapiiriisi uneksimillesi? Mikä on varmaa?
Kyllähän nämä ihmisen ongelmat ovat maanmatosen ongelmia, kun katsotaan maailmaa hieman laajemmassa mittakaavassa. Suuret egot ja yhteiskunnalliset järjestykset luovat pikkuongelmien vyyhdin jonka sotkuissa pikkusieluiset nerot piehtaroivat ,mölyävät ja suureen ääneen toitottavat totuutta.
Loppujenlopuksi ihminen on mitätön,tarkoitukseton luonnonoikku jolle on kehittynyt tietoisuus prutaaleissa aivoissa joita kannetaan eläimellisessä ja rumassa kehossa.
Kun luonto ja aika päättää, että jauhetaan ihmispoloinen egoineen päivineen luonnon lihamyllyn läpi ja tahna survotaan ikuisuuden suohon alkuaineiden seuraksi, jäljelle jää vain ajatukset eetterin sekamelskaan joita ei ole kukaan lukemassa.
http://www.sciencedaily.com/releases/2009/11/091130112421.htm