Paperossi

Sanakirjoissa selitetään ”(pilli)savuke”, ja uusissa sanakirjoissa mainitaan lisäksi, että sanaa käytetään vain vanhahtavasti ja leikillisesti. Siis periaatteessa sana tarkoittaa (tai tarkoitti) savuketta yleensä mutta käytännössä etenkin pillisavuketta, pillitupakkaa – sellaista, jossa savukepaperin toinen pää jätetään tyhjäksi, imukkeena käytettäväksi, vastakohtana holkkitupakalle, joka on täytetty kokonaan tupakalla ja jota poltetaan erillisen puisen tai metallisen imukkeen kanssa. Filtteritupakka on myöhempi keksintö, ja sen voidaan ajatella syntyneen ajatuksesta täyttää pillitupakan imukeosa jollakin suodattavalla (ja rakennetta tukevoittavalla) aineella.

Kuva pillitupakoista: http://www.palkkatyolainen.fi/pt2002/pt0204/p020502-l1.html

Mielikuvissa ”paperossi” varmaankin tuo mieleen myös voimakkaan hajuisen venäläisen tupakan, mahorkan.

папироса (papirosa) = pillitupakka
сигарета (sigareta) = savuke

Tunnetuin suomalainen pillisavuke (ainakin minulle, omana elinaikanani) on ollut
http://1.bp.blogspot.com/_TK37yqhXA6E/RYpCtCZMISI/AAAAAAAAAHU/IamHs0RIDqs/s400/Klubi_7.jpg

Poltin viimeisen ”länsimaisen” savukkeeni (Marlboro eli suomeksi ”Merkelikauppala”) heinäkuussa 1972. Sen jälkeen poltin samalla vuosikymmenellä piruuttani vielä kaksi (2) venäläistä ”mahorkkapötköä” – en muista, lienevätkö olleet kuuluisaa Belomorkanal-merkkiä vai mitä. Tiesin vallan hyvin, että en ainakaan niiden polttamisesta saa kimmoketta aloittaa tupakointia uudestaan!

http://www.lipsigorod.de/lipsigorod/data/images/belomorkanal.jpg

Sikareita poltin sen jälkeenkin vielä toistakymmentä vuotta. Keskityin laatuun enkä määrään; kiintiöni oli 2 kpl vuodessa. Sittemmin tämäkin pahe jäi pois ohjelmastani. En osaa sanoa, onko jotakin tullut tilalle.

Sanovat, että paheiden summa olisi muka aina vakio. Minusta tuntuu, ettei minulla ole enää muita paheita kuin omenahyve.