nuoren aikuistumista eikä myöskään kasvata henkisesti aikuisuuteen itseasiassa ketään ihmistä. Miksi näin? Psykoterapiassa käsitellään tuon terapiassaolevan henkilön aikaisempia elämänvaiheita, kuten lapsuutta jolloin syyt senhetken tilanteeseen haetaan "tonkimalla" menneisyyttä. Mitä silloin seuraa henkilön kehityksen suhteen henkisesti? Arvatkaapa? Tottakai hän taantuu ja hän elää hyvinkin intensiivisesti menneisyytensä vankina. Eikä siinä vielä kaikki. Menneisyydestä psykoterapiassa haetaan syytä sen hetken pahaan oloon, masennukseen tai muuhun vastaavaan, jolloin tottakai menneisyydestä tongitaan esille ne ihmissuhteet, muistot, ympäristö jne., jotka saivat potilaan tuntemaan itsensä huonovointiseksi.
Jos mahdollista, niin ihmisten kannattaisi kiertää psykoterapeutit kaukaa, sillä psykoterapia ei vie ihmistä elämässään eteenpäin, vaan kokonaisuudessaan taakseppäin. Psykiatrisia potilaita tavanneena voin sanoa suoraan, että tavanomaiset sanat heidän suustaan on: " äiti sanoi niin ja niin". Psykoterapia myöskin syyllistää potilaan läheisiä ja menneisyyden henkilöitä ja puolustaa potilasta sairaana. Terapeuttihan on aina potilaan/asiakkaan puolella, jotta rahantulo terapeutille jatkuu.
Kuulkaahan ihmiset, olisiko syytä hakea se vaiva omasta päästä ja elää tässä ja nyt sekä mennä omassa elämässään eteenpäin, eikä antaa tehdä itsestään ikuista lasta lapsen tunteineen.
Itseasiassa psykoterapia myöskin tekee ihmisestä heikon, koska psykoterapeutilla on valta potilaaseensa/asiakkaaseensa ja hän tiedostamattaan pitää kovankin kurin potilaalleen.
Jos mahdollista, niin ihmisten kannattaisi kiertää psykoterapeutit kaukaa, sillä psykoterapia ei vie ihmistä elämässään eteenpäin, vaan kokonaisuudessaan taakseppäin. Psykiatrisia potilaita tavanneena voin sanoa suoraan, että tavanomaiset sanat heidän suustaan on: " äiti sanoi niin ja niin". Psykoterapia myöskin syyllistää potilaan läheisiä ja menneisyyden henkilöitä ja puolustaa potilasta sairaana. Terapeuttihan on aina potilaan/asiakkaan puolella, jotta rahantulo terapeutille jatkuu.
Kuulkaahan ihmiset, olisiko syytä hakea se vaiva omasta päästä ja elää tässä ja nyt sekä mennä omassa elämässään eteenpäin, eikä antaa tehdä itsestään ikuista lasta lapsen tunteineen.
Itseasiassa psykoterapia myöskin tekee ihmisestä heikon, koska psykoterapeutilla on valta potilaaseensa/asiakkaaseensa ja hän tiedostamattaan pitää kovankin kurin potilaalleen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
eihän se ihan noin mene...toki koettuja vaikeuksi käsitellään, kun nuori tuo niitä terapiaan, mutta kyllähän ajankohtaiset sekä tulevaisuuteen liittyvät asiat ovat lähes sataprosenttisesti framilla...
sukulaisen tytär terapiassa siis psykoterapiassa ja sukulaiset saa syyttelyitä niskoille. Kuka on toiminut millon milläkin tavalla väärin mut et tytöllä on lääkityksen vaativa masennus ja unilääke tarvittaessa ja on ollut psykoottista oireilua. Hän on myöskin ollut psykiatrisen sairaalan päiväosastolla. Mut et nyt sitten terapeutin kanssa tyttö( nuori nainen ) hakee omaan aivojen toiminnanhäiriöön syitä häntä lapsena hoitavista henkilöistä isovanhemmista jne. Mites se sit tälleen menee? Mummillensa raivostui niin et kun terapeuttikin oli sitä mieltä ettei mummi ollut ymmärtänyt jotakin asiaa oikein ja nyt hän sitten kärsii tosta asiasta hautaan asti. Voi jumpura sanon. Tavallaan hiusten halkomista menneisyyden sanomisista. Ei ei oo kyllä oikein ei.
se on juuri tuollaista. Voi olla ihan hyvä ymmärtää miten menneisyys vaikuttaa, mutta ei siihen takertuminen tosiaankaan vie eteenpäin. Minä uskon että eteenpäin vie vain oma halu mennä eteenpäin, parhaimmillaan terapeutit ja hoitajat voivat antaa lisää välineitä siihen...
Terapeutti ei syyttele ketään ja tyttö on sanonut että: "terapeuttikin oli sitä mieltä ettei mummi ollut ymmärtänyt jotakin asiaa oikein" niin se on vain tytön sanomaa ja tulkintaa jota HÄN käsittelee omassa maailmassaan.
Terapia on rasittavaa läheisille jos traumat ovat isoja ja jos läheiset eivät itse ole valmiita kohtaamaan omiaan.
Kalloa ei pidä kutistaa vaan laajentaa.Asiaa on ihan tutkittu ja jotkut psykoterapiat voivat aiheuttaa ns iatrogeenisia traumoja,jolloin potilas taantuu tai leimaantuu voimakkaammin sairaaksi.
Aikoinaan tehtiin testi,jossa psykiatrisiin sairaaloihin lähetettiin täysin terveitä ja heille kaikille onnistuttiin diagnosoimaan psyykkinen sairaus.Jos kyseessä on heikko ihminen ja auktoriteetti lyö sairausleiman otsaan,on mahdollista,että potilas omaksuu "sairaana olemisen" hyvin voimakkaasti,joka pahentaa tilannetta.
Olennaisempaa on suuntautua eteenpäin ja kohti jotain.........elämä ei kulje takaperin.Joissain yksittäistapauksissa voi olla tarpeen palata taakse ja osoittaa,että nykyiset,virheelliset käyttäytymismallit on opittu lapsena ja ne on muutettavissa........puhutaan skeemoista.
Miksi pitäisi aina mennä "suoraan eteenpäin", mutkat suoriksi? Jokaisen ihmisen menneisyyteen liittyy hyviä ja vaähemmän hyviä asioita. Terapiassa ikäviin kokemuksiin sitoutunut energia voi vapautua. Ja hyvät muistot kantavat eteenpän. Ei siellä ketään syyllistetä.
Syyllistäminen tarkoittaa syntipukin hakemista omaan pahaan oloon. Terapiassa käyvä harvemmin näkee syyn itsessään. Näin se vaan on. Aivokemiat sekaisin, niin mites sitä ittensä sitten näkee ja pystyy ees ajattelemaan aivojensa kemioita, jos ei niistä tajua mitään. Sillonhan on helppo syyllistää.
Terapeutit leikkivät näennäistieteellä. 45 minuuttia ja 90 - 100 Euroa Euroa. Helppo raha. Asiakas on astunut ovesta ulos niin seuraava otetaan sisälle, vaikka toinen asiakas ei oo edes eteisestä ulos astunut.
Terapeutilla käyvä nuori ja vähän tuloja. Ahdistus ja alakulo iskee, kun huomaa ettei ois rahaa kantaa terapeutille, mutta kun tyyppi kannustaa muo. Onko tällainen oikein?
Terapeutti köyhdyttää ihmistä.
Raha joka menee terapeutille ja lääkäriasemien ja psykoterapiakeskusten kassoihin on poissa asiakkaan lompakosta. Sillä menetetyllä summalla asiakas saisi itselleen paljon iloisia ja hyviä asioita kunhan hoksaisi antaa rahankerääjäterapeutille kenkää.
että paskaa kirjoitat!!! Tiedän monta, myös itseni mukaan lukien, jotka ovat saaneet paremman elämän terapian ansiosta ja ihmisiä jotka ovat palaneet työelämään takaisin. Ett todennäköisesti tiedä mistä kirjoitat ja kirjoitat pelkästään mututietoa.
Minua ainakin alkoi ahdistaa terapeuttini,ei ne asiat joita käytiin läpi.Terapeutti oli hyvin määräilevä,ei antanut muuta vaihtooehtoa mihinkään kuin hänen vaihtoehtonsa.Seuraavan ajan varaus oli sitä että hän saneli milloin ja mihin aikaan.Itse yritin piipittää että kun on nuo työt joiden raameissa pitäisi mennä.Hän sanoi että kun on sopimus tehty niin mennään näin kun hän sanoo.Ja se sopimus oli hänen suullinen määräys miten mennään,ja sillä sipuli.Hänen mielestään pitäisi olla itsekäs kun on hoitosuhde meneillään.Tottakai ymmärrän sen että säännöllisyys on tärkeää noissa käynneissä.Mutta hän oli sitä mieltä että työpaikalta pitää poistua vastaanoton ajaksi.Kyllä työkaverit ymmärtää.Itse aloin valvoa ja miettiä yöt että näin ei voi mennä.Hän ei antanut myöskään perua viimeistä aikaa vaikka sen ilmoitin viikkoa aiemmin.Sopimus nääs kieltää.Ja se sopimus oli hänen yksin tekemä,ei paperilla.Hyötyä noista käynneistä oli se että ne huolet unohtui hetkeksi ja vitutus siirtyi muihin asioihin.Ja ennen kaikkea löysin sittten terapeutin joka olikin sitten jo joustavampi,eli aika on silloin kun minun työvuorot ovat sellaiset.
kyllä päinvastoin ja se OLI nimenomaan tie henkiseen kasvuun. Riippuu silti tuokin jokaisen omasta persoonasta ja kyvystä ymmärtää ja oivaltaa asioita.
Suomen mielentervys seura on aloittanut koululaisille tarkoitetun kampanjan.
Kampanja perustuu Prinesaa elokuvaan.
Näiltä sivuilta löydät tietoa mielenterveysongelmista ja ajatuksia suvaitsevaisuudesta.
Hyväksyminen.
Yhteisöllisyys.
Voimavarat.
Psyykkiset sairaudet.
Hoito ja koulutus.
Hyviä lukuhetkiä.
http://www.mtkl.fi/liiton_toiminta/yhteistyohankkeet/prinsessa/
----
Itse olen havainnut hyvin tuon että psykologit yrittävät ohjailla potilaita. Itselleni laitettiin turhaakin turhempi tutkimus jotta saivat lykättyä koulutus-kurssia (joka olisi maksullinen ja joka kiinnostaisi minua), koska eivät usko että voisin pärjätä alalla. En luota enää yhtään psykologeja, ja se homppelin oloinen psykologi ei tee alkuunkaan miellyttäväksi käyntejä, joten hyödyt jäävät onnettomiksi. Omasta mielestä olen psykologien rahastuskeino jotta veronmaksajia rahastettaisiin entistä enemmän. Omasta mielestäni on sairaampiakin henkilöitä jotka tarvitsevat enemmän apua kuin minä.
Käyntini eivät edistä terveyttäni tai hyvinvointiani, päinvastoin. Minun mielipiteitäni ei kuunnella eikä selityksiä joista uskon valloilla olevan tilanteen johtuvan, eikä niihin voida puuttua. Lisäksi on asioita jotka eivät kuulu psykologeille, sillä en voi luottaa enää heihin sen jälkeen kun tietojani alkoi levitä kaupungin julkisissa keskusteluissa aikas reippaasti. En siis voi kertoa edes kaikkia vaikuttavia asioita koska kehenkään lääkäriin ja psykologiin ei voi luottaa. Pitäisi varmaan muuttaa lappiin jossa kukaan ei tunne ja voisi korjata asiat haluamilleen tolilleen, jottei tarvitse idiootti -psykologeja kuunnella.
Oma kokemus 4 vuotta terapiaa yhdellä ja 1,5 ja 1 vuotta kahdella muulla terapeutilla kiertäneenä voin sanoa, että en hyötynyt yhdestäkään terapiasta yhtään mitään.
Mitä hyötyä selittää terpalle, mitä on itse jo oivaltanut. Koskaan he eivät oivaltaneet mitään, mikä olisi vienyt asiaa mitenkään eteenpäin. Tilani ei parantunut mutta ei pahentunutkaan.
Taantumus ja transferenssi käyttivät 4 vuotta sen yhden luona. Nyt harmittaa siihenkin hukatut rahat.
Ymmärsin täydellisen hyvin mitä tarkoitit. Täysin samanlaisia kokemuksia minullakin. Asiat eivät ainakaan terapeutin toimesta menneet eteenpäin millän tavoin. Vahvistuin aika lailla kun lopulta vihelsin pelin poikki. Oloni vaan parani. Rahat meni kuin kankkulan kaivoon. Elämä opettaa.