Millaisia traumoja tai hirveitä ruokakokemuksia teillä on? Itselläni on ehkä karmeimpana jäänyt mieleen seuraava.
Olin päiväkodissa ja ruokana oli hernekeittoa. Olin jo saanut oman lautaseni lähes tyhjäksi, kun vastapäätä istunut poika oksensi vihreää hernekeitto-oksennusta, josta suurin osa meni minun lautaselleni, mutta osa meni lautasen reunoille ja viereen.
Aloin pillittää ja päiväkodin täti tuli juuri parahiksi viereeni ja alkoi moittia minua ruualla sotkemisesta! En kyennyt selittämään, että en ollut sotkenut ja se "ruoka" lautasella ja sen vieressä oli oksennusta. Se poikakin oli ihan hiljaa. Täti komensi minua edes maistamaan ruokaani, eikä pelleilemään sillä, käski ottaa edes kolme lusikallista suuhun. En tietenkään missään nimessä voinut syödä oksennusta. Niinpä minut jätettiin vielä pöytään istumaan päiväkodin tädin kanssa, kun muut pääsivät leikkimään. Pillitin vain, en saanut itkun seasta sanottua mitään. Täti yritti syöttää minulle lusikallista, mutta käänsin joka kerta päätäni. Oksennusta meni suuni viereen ja hiuksiin. Lopulta, pitkältä tuntuvan ajan kuluttua täti luovutti ja sain jättää "keiton" syömättä.
Myöhemmin äiti tuli hakemaan ja hänelle kerrottiin syömättömyydestäni. Äiti ihmetteli käytöstäni, koska yleensä söin kaiken mukisematta, mutta vasta kotimatkalla sain kerrottua äidille koko tilanteen. Äiti otti yhteyttä päiväkotiin ja tilanne saatiin selvitettyä, päiväkodin tädit olivat pahoillaan väärinkäsityksestä, mutta tapaus jäi silti pahana mieleeni. Sen koommin tapauksen jälkeen en ole voinut syödä hernekeittoa -hajukin etoi vielä monia vuosia tapahtuneen jälkeen.
Olin päiväkodissa ja ruokana oli hernekeittoa. Olin jo saanut oman lautaseni lähes tyhjäksi, kun vastapäätä istunut poika oksensi vihreää hernekeitto-oksennusta, josta suurin osa meni minun lautaselleni, mutta osa meni lautasen reunoille ja viereen.
Aloin pillittää ja päiväkodin täti tuli juuri parahiksi viereeni ja alkoi moittia minua ruualla sotkemisesta! En kyennyt selittämään, että en ollut sotkenut ja se "ruoka" lautasella ja sen vieressä oli oksennusta. Se poikakin oli ihan hiljaa. Täti komensi minua edes maistamaan ruokaani, eikä pelleilemään sillä, käski ottaa edes kolme lusikallista suuhun. En tietenkään missään nimessä voinut syödä oksennusta. Niinpä minut jätettiin vielä pöytään istumaan päiväkodin tädin kanssa, kun muut pääsivät leikkimään. Pillitin vain, en saanut itkun seasta sanottua mitään. Täti yritti syöttää minulle lusikallista, mutta käänsin joka kerta päätäni. Oksennusta meni suuni viereen ja hiuksiin. Lopulta, pitkältä tuntuvan ajan kuluttua täti luovutti ja sain jättää "keiton" syömättä.
Myöhemmin äiti tuli hakemaan ja hänelle kerrottiin syömättömyydestäni. Äiti ihmetteli käytöstäni, koska yleensä söin kaiken mukisematta, mutta vasta kotimatkalla sain kerrottua äidille koko tilanteen. Äiti otti yhteyttä päiväkotiin ja tilanne saatiin selvitettyä, päiväkodin tädit olivat pahoillaan väärinkäsityksestä, mutta tapaus jäi silti pahana mieleeni. Sen koommin tapauksen jälkeen en ole voinut syödä hernekeittoa -hajukin etoi vielä monia vuosia tapahtuneen jälkeen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
miheni hautajaisissa väkipakolla nieleskelty hirvipaisti.
Sen koomin ei ole hirvi mennyt alas.
Tiedän mistä puhut. Hautajaisissa lihan syönti tuntuu samalta kuin sitä vainajaa söisi. Onneksi meidän suvussa muistetaan tämä ja tarjolla on yleensä joko kalaa tai kanaa.
Pahin ruokatrauma jäi kermasta. Minun lapsuudessani 50-luvulla terve lapsi oli pulska. En ollut mitenkään erityisen laiha, mutta kun sairastelin aika paljon, lääkäri uhkasi lähettää minut parantolaan, jos vielä seuraavan puolen vuoden aikana sairastun. Hän sanoi, että minun pitää "vahvistua", mikä sen aikaisessa sanakirjassa tarkoitti lihomista.
Äiti kuuliaisena teki töitä käskettyä ja sekoitti seuraavien kuukausien ajan minulle ennen joka ateriaa nautittavaksi lasillisen, jossa oli puolet maitoa ja puolet kermaa. Siitä lähtien olen inhonnut kermaa.
Suurin ruokainhokki, jota onneksi ei kansakoulun jälkeen ole eteen sattunut, oli makaronivelli, lämpimässä maidossa lilluvia ylikeitettyjä makaroninpätkiä.
syödä katkarapuja, jotka kelluivat jossain liemessä. Ruokalistalta oli poimittu kaikille samat annokset ja oli siis "pakko" syöd'ä ne. Istuimme iltaa luokkakavereiden kanssa muistellen menneitä vuosia. Sen koomin en ole suuhuni laittanut katkarapuja vaan mieluummin pihvejä ja paistiruokia.