Miltä sähköisku tuntui?

En suosittele kokeilla.

Kun koskettaa metallia, jossa on jännite, niin mikäli käsi puutuu ranteeseen asti, kyseessä on 230 V, mikäli käsi puutuu kyynärpäähän asti, jännite on 400V.

Tarkempiin tutkimuksiin tarvitaan yleismittari.

Olin muuttamassa vanhaa jenkkikaappia kokonaan jääkaapiksi poistamalla jääkaappiosan ja pakkasosan välisen seinämän. Seinämäpalan ja kaapin kylkien välissä kiersi tiivistenauha, joka osoittautui sähköjohdoksi, en ymmärrä miksi.

Sain joskus verkkosähköä lävitseni. Hassu tunne. Koko olemukseni surisi 1000 Hz taajuudella, mutta korvilla kuultavaa ääntä se ei ollut. Arvioin saaneeni n. 15 jaksoa tärinää. En ottaisi tahallaan lisää.
H

Katselet käsiin palavaa reikää, ainoa liikkuva on silmät. Vain toinen pystyi katkaisemaan virran, ja kiikuttamaan sairaalaan. Iholla jälkiä verenpurkaumista, letkuissa makoilua viikko.
Pitkään aikaan ainut mitä jaksoi tehdä, oli istua sängyn reunalla puoli tuntia päivässä.
-Jos aiot saada sen 230 Voltin iskun, katso että joku repii irti ennen suurempaa tulipaloa.

Ihmisen saama "sähköiskun# voimakkuus ei johdu yksinomaan jännitelähteen jännitteestä vaan monista tekijöistä.
230V vaihtojännite on hengenvaarallinen sen 50hz taajuuden takia (generaattorin pyörintä), joka osuu lähelle sydämen sykettä eli taajuutta ihmisellä. Toisaalta olisi parempi puhua 100 kertaa vaihtuvasta sinikäyrästä, jolloin taas ollaan sydemen sykettä lähellä.
Kuolemaan johtaneet sähköonnettomuudet ovat monesti olleet juuri sydänpysähdyksiä, koska "sähköisku" tahdistaa sydämen uudestaa ja seuraa kammiovärinä, eli tila, jossa elimistön oma sähköinen ohjaus ja ulkopuolinen sähköinen ohjaus ovat ristiriidassa.
Yli 400V ja siitä ylöspäin ovat jännitteitä, jotka aiheuttavat ihmisessä muitakin vaurioita.
Palovammoja, tajunnanmenetyksiä jne.
Ihmisen keskimääräinen resistanssi sähköiskun aikana (230V) on n. 3000 ohmia.
Sitä ei voi todeta yleismittarilla (joka näyttää 1-2 Mohmia 3V syötteellä).
Ihminen kuten muukin elävä on sähkön kannalta elävä vastus, jolloin tuon 3kO on otettu keskiarvoksi ja antaa virrankuluksi muutamia milliampeereita.
Ihminen ja yleensä luontokappaleet ovat suht huonoja kestämään "sähköiskuja".

minä kerran. Jotain olin virittelemässä, (en muista mitä) kun sitten nappasin kiinni muuntajasta joka oli edelleen seinässä kiinni. Ei siihen varmaan mennyt edes sekuntia, eikä siitä onneksi mitään jäänyt. Se tuntui jotenkin siltä, kun olisi pistänyt käden johonkin voimakkaasti ja nopeasti tärisevään esineeseen kiinni. Ehkä maalinravistin? Tekee vähän turhan isoa liikettä, mutta muuten hyvä esimerkki. Olihan sekin kai onni että virta johtui vai käden läpi, eikä koko kehon. En kumminkaan suosittele, turvallisempiakin huveja on olemassa.

Kuusivuotiaana työnsin sormen pöytävalaisimeen, josta lamppu oli pois. Oli sellainen sytky, että paskat tuli housuun. Pari kertaa on aikuisenakin räpsähtänyt, eikä sen mukavampaa, vaikka housupyykiltä säästyi.
Tämä nyt ihan verkkovirtakokermuksista. Jos haluat extremeä, niin siitä vaan kipuamaan korkeajännitepylvääseen. Tulee hyvät hiillokset.

Sain tällin öljypolttimen sytytyskärjistä. En kyllä tiedä tänä päivänäkään minkälainen jännite/virta oilonin polttimen sytkän kärkiin tulee, mutta jesus vieköön se sai kyllä hampaat kalisemaan...

Sain 230v vanhasta leivänpaahtimesta kun tungin sormen sinne 11v ja se oli päällä. Ei paljoa tapahtunu sattui paljon mut se meni ohi sekunneissa ja päivä jatku

Kerran tuli tälli kuorettoman putkiradion muuntajan ensiöpuolelta. Toinen ikimuistoinen tuli varusmiesaikana FM 12/800 linkin vahvistinputken anodilta (250 V DC). Kolmannen kerran sain sormilleni etsiessäni kontaktivikaa telkusta. Koputtelin ruuvarilla piirilevyjä ja hölmöyksissäni kopautin myös juovamuuntajaa. Täräytti ruuvarin kahvan eristeen läpi melkoisen tuntuvasti. Ruuvari olisi kestänyt 15 kV, mutta ei sitä 25 kV:a, jonka juovamuuntaja osapuilleen antoi.
Yksikään kokemuksista ei ollut mitenkään miellyttävä.

9 V patterista nuolaisemalla. Jännältä tuntui.

Vaihtosähkötälli on on tärisyttävä ja siihen liittyy suonenvetoa muistuttava kipu.
Sydän takoo vimmatusti ja olo on kuin helvetinmoisessa säikähdyksessä. Olen ssanut 230V tällin rikkinäisestä roikkalampusta ja 15000V iskun mustavalko-TV:n juovamuuntajasta.
Turvallisesti voit testata sätkyä sähköpaimenella, pamauttaa tuntuvan tällin, mutta pulssi on niin lyhyt ja energiamäärä pieni, ettei ainakaan terve sydän siitä sekoa tai pysähdy.
230V jännite on tappava jos sen aiheuttama virta kulkee sydämen läpi, joskin olosuhteet ja sydämen toiminnan vaihe vaikuttavat asiaan.

Sain television virtapistokkeen kautta ilmeisesti kaapeliverkosta 110 V (?) näpsyn sormilleni. Televisio siis oli myös kaapelipiuhalla kiinni seinässä, mutta jatkojohto ei muistaakseni ollut seinässä. Jos jatkojohtokin olisi ollut kytketty, niin sitten sieltä varmaan olisi tullu 220 V, eikös?

Noh, kurottuneena vaikeaan paikkaan irroittamaan virtapistoketta jatkojohdosta yhdellä kädellä, peukalolla jatkojohtorasiaa työntäen, muut sormet pistokkeen ympärillä, onnistuin jotenkin laittamaan sormet pistokkeen molemmille navoille niiden vielä ollessa rasiassa hieman kiinni.

Kokemuksessa yhdistyivät säihkähdys, "vitsan sivallus" sormille, ja samanaikainen sormien tahdonvastainen melko voimakas nykiminen. Tämä jälkimmäinen jotenkin erityisesti korostui kaikista epämiellyttävimpänä tuntemuksena. Tätä seurasi kiroilu.

Näin tilanteen ainakin muistan. Suosittelen varovaisuuteen noiden kytkentöjen käsittelyn kanssa.

Joku hullu oli työntänyt naulan jääkaapin takana olevaan pistorasian reikään. Vedin sen (epähuomiossa) paljain sormin pois ja koskin kai samalla jääkaappiin, koskapa tuntui jonkinlainen sytkäys.

Kaveri sai aikoinaan hengenvaarallisen sähköiskun maadoittamattomasta metallisesta mikrofonitelineestä, kun oltiin tekemässä sound checkiä keikkapaikalla. Tämä tapahtui vuosikymmeniä sitten, jolloin laitteet olivat surkeita ja esiintymispaikat vanhoja tanssilavoja ja työväentaloja.

Kaverin tarkoituksena oli siirtää kahta mikrofonitelinettä lavalla parempaan paikkaan. Sähkökitara roikkui kaulalla, kädessä mikkiteline. Laitteissa virta. Kaikki hyvin vielä. Sitten kaveri tarttui toisella vapaalla kädellä toiseenkin mikkitelineeseen muistamatta, että se oli vanha ja maadoittamaton.

Kaikki tapahtui silmänräpäyksessä ja äänettömästi kuin mykkäfilmissä. Kaveri jähmettyi paikoilleen molemmissa käsissään mikkiteline, joiden lävitse kulki virta, ja alkoi pudota polvilleen. Kuului sirinää, valot vilkkuivat, sitten paukahdus ja talossa tuli pilkkopimeää. Pääsulake oli palanut. Onneksi.

Kaveri löytyi makaamasta pilkkopimeältä lavalta puoliksi tajuissaan. Soitin ambulanssin ja hänet vietiin pillit vinkuen sairaalaan.

Hän oli pari viikkoa tarkkailtavana sairaalassa. Puhe oli aluksi epäselvää, mutta tuli sitten paremmaksi. Näkyviä palo- tms. vammoja ei ollut. Sen verran iso tärsky oli ollut, ettei kaveri oikein osannut kuvata, mitä oli tapahtunut ja miltä oli tuntunut. Lääkäri ja poliisi arvelivat, että henki oli ollut sulakkeen varassa. Eli sulakkeen palaminen oli pelastanut hengen. Talon koko virta oli kuitenkin kulkenut läpi. Nuorena sitä jaksaa kaikenlaista.

Onhan noita sähköiskuja tullu kokeilluksi. Sähköpaimen saa aikaan aika jännän hetkellisen lihaskouristuksen. Verkkojännitteen olemassaoloa testannut räpsäyttämällä peukalon ja keskisormen avulla. Kerran löysin kytkentävirheen vanhasta silitysraudasta - töpselin ollessa tietuyin päin pistokkeessa, verkkojännite tuli runkoon; onneksi olin huonosti maadoittunut, niin se tuntui vain pienenä kihelmöintinä. Sellaisesta vanhanaikaisesta puhelimen veivattavasta jännitegeneraattorista saa kanssa reippaasti voltteja, jo aikanaan koulussa testattiin. Staattisen hankaussähkön purkauksiahan tulee aina, jos on sellaiset asusteet päällä.

Verkkojännite raajan osasta toiseen ei ole tappava, eikä lyhytaikaisen (sekunnin murto-osia) vaurioita kudoksia. Tällöin yleensä vartalon lihakset toimivat ja itsensä saa irti jännitelähteestä. Verkkojännitteen kanssa on aina syytä varautua mahdolliseen sähköiskuun. Vanha totuus on ei-ammattilaiselle hyvä turvaohje: Pidä kumisaappaat jalassa ja toinen käsi taskussa.