Jotkut tutkijat väittävät että ikuinen nuoruus olisi mahdotonta. Se kuvastaa lähinnä heidän pessimistisyyttä ja vihaa elämää kohtaan.
Sairaita ihmisiä semmoiset.
Olen asiasta täysin päinvastaista mieltä. Ne ihmiset jotka haluavat elää, heille tulisi sallia ikuinen elämä sitten kun se on mahdollista.
Vielä se ei ole mahdollista, mutta tekniikka kehittyy semmoista vauhtia että uskon sen olevan totta jonkin ajan kuluttua. Semmoiset tutkijat jotka suoralta kädeltä tyrmäävät kaiken mukamas mahdottoman saisivat lopettaa uransa, semmoisista ei ole muuta kuin harmia.
Ihmisen solut voidaan kuitenkin jossain vaiheessa "ohjelmoida" uudelleen toimimaan siten etteivät ne koskaan kuole. Tai solut kyllä kuolevat, mutta ne eivät vanhenisi samalla tavalla kuin nykyään. Silloin voitaisiin elvyttää myös syväjäädytykseen laitetut ihmiset.
Miten tämä ohjelmointi tapahtuu, sitä en tarkkaan osaa sanoa. Enkä siinä voitaisiin käyttää apuna viruksia joihin on istutettu uusia ominaisuuksia jotka sitten leviävät kehon joka soluun.
Sen vuoksi esim. AIDS-virusten tutkimusta pitäisi lisätä. Ne virukset ovat hyvin sitkeitä eivätkä häivy kehosta mitenkään vaikka niiden määrää pystytäänkin vähentämään.
Pitäisi vaan laittaa hyviä ominaisuuksia semmoiseen virukseen koska niissä olisi jo jonkinlainen pohja olemassa jota voisi käyttää. Viruksetkin ovat aika monimutkaisia vaikka ne ovatkin hyvin pieniä.
Sairaita ihmisiä semmoiset.
Olen asiasta täysin päinvastaista mieltä. Ne ihmiset jotka haluavat elää, heille tulisi sallia ikuinen elämä sitten kun se on mahdollista.
Vielä se ei ole mahdollista, mutta tekniikka kehittyy semmoista vauhtia että uskon sen olevan totta jonkin ajan kuluttua. Semmoiset tutkijat jotka suoralta kädeltä tyrmäävät kaiken mukamas mahdottoman saisivat lopettaa uransa, semmoisista ei ole muuta kuin harmia.
Ihmisen solut voidaan kuitenkin jossain vaiheessa "ohjelmoida" uudelleen toimimaan siten etteivät ne koskaan kuole. Tai solut kyllä kuolevat, mutta ne eivät vanhenisi samalla tavalla kuin nykyään. Silloin voitaisiin elvyttää myös syväjäädytykseen laitetut ihmiset.
Miten tämä ohjelmointi tapahtuu, sitä en tarkkaan osaa sanoa. Enkä siinä voitaisiin käyttää apuna viruksia joihin on istutettu uusia ominaisuuksia jotka sitten leviävät kehon joka soluun.
Sen vuoksi esim. AIDS-virusten tutkimusta pitäisi lisätä. Ne virukset ovat hyvin sitkeitä eivätkä häivy kehosta mitenkään vaikka niiden määrää pystytäänkin vähentämään.
Pitäisi vaan laittaa hyviä ominaisuuksia semmoiseen virukseen koska niissä olisi jo jonkinlainen pohja olemassa jota voisi käyttää. Viruksetkin ovat aika monimutkaisia vaikka ne ovatkin hyvin pieniä.
Vastaukset 35
Vanhimmat
että jos jengi lakkaisi kuolemasta, mutta lisääntyisi samaan vauhtia kuin nykypäivänä, kauanko kestäisi se "lisääntykää ja täyttäkää maa" noin kirjaimellisesti?
Tuskin lisääntymisjärjestelmä pystyisi elämään lopputtomasti, herkkä systeemi kun on. Väestöräjähdyshän tuosta toki aluksi seuraisi...
kestäisi, ennenkuin Ihmismassa painaisi enemmän kuin planeetta itsessään, vaikuttaisiko jopa painovoimaan?
Osa ihmisistähän voisi muuttaa toisille planeetoille sitten kun avaruusmatkailukin yleistyy. Kyllä Marsissakin varmaan joskus voi asua, kunhan keksitään keinot siihen. Toisaalta on taas sodat joissa kuolee ihmisiä joten kyllä liika lisääntyminen pysyy kurissa.
Ei maapallon paino lisäänny ihmisten painosta. Maan aineistahan ihmiset kasvaa joten paino pysyy aina samana. Hieman maapallon paino kyllä lisääntyy sitä mukaa kuin meteoriitteja törmää avaruudesta maahan.
taitaisi olla ainoa ratkaisu ikuiseen elämään;)Ongelma väestönkasvustahan ei muuttuisi mihinkään oman aurinkokunnan sisäisellä leviämisellä, viivyttäisi vain hieman.
kasvaa, eikä kuole pois, kulutus kasvaa, ehkä keksitään keino muuttaa materiaa toiseksi, vaikka ravinnoksi?
Katso tuolla keskustelunauhan alareunassa oleva kommentti alkemisteista...
Ainoastaan eräät bakteerit ja kasvit kykenevät muuttamaan substanssia toiseksi auringon energian avulla. Olisi kyllä aivan mahtava saavutus ihmisiltä jos tuossa onnistuisivat.. Toisaalta sitten pitäisikin jo olla avaruusalus valmiina lähtemään uudelle elinkelpoiselle planeetalle; sana "väestöräjähdys" ei riittäisi enää kuvaamaan ihmisten lukumäärän kasvua. Ihmisiä on tällä hetkellä jo noin 5 miljardia liikaa ottaen huomioon maapallon kantokyky sekä se, että muillekin eliöille pitäisi jäädä elintilaa meidän lisäksemme..
täytyy kyllä miettiä, fysikka, kvanttifysiikka, säieteoria, supersymmetria...Kaikenlaista pystytään jo nyt muuttamaan atomitasolla toiseksi, kustannukset vain ovat tuotetta korkeammat, eli energia on ongelma. Kultaa pystytään valmistamaan(alkemistien unelma)muusta aineesta, vaan tuotantokustannukset ovat reippaasti yli tuotetun kullan arvon...
No tarkoitin lähinnä sitä aikakautta esimerkkinä, jolloin nykyajan teorioita ei oltu vielä kehitelty ja tekniikkaa keksitty, millanen tavoite se silloin oli.. Mutta tietysti nykyaikaki käy esimerkiksi, juuri sehän on ideana että kaikkea voi yrittää tehdä mutta on ihan eri asia kannattaako se :)
Ensinnäkin: virukset ovat tosiaan aika monimutkaisia, mutta verrattuna eukaryootteihin ja prokaryootteihin ne ovat todella alkukantaisia. Lisääntyminen toki on tehokasta, mutta siinäpä se sitten melkein onkin. Lisäksi virusten genomi on melko pieni; niihin voidaan insertoida vain muutamia tuhansia kilobaseja tavaraa.
Toisekseen: Mikähän olisi se "ominaisuus" joka viruksiin laitettaisiin? Katsos kun evoluution tuloksena on syntynyt mekanismi, joka siirtää perimää sukupolvelta toiselle SITÄ MUUNNELLEN (=rekombinaatio). Siis yksilön ei ole tarkoituskaan elää ikuisesti, saati nuorena. Omituista edes toivoa moista. Syöpäsolut toki pystyvät elämään pitkään ja lisääntymään, mutta niiden toiminta on häiriintynyttä (hallitsematon jakautuminen, organisoimattomuus) ja solut ovat usein epänormaaleja (esim. kromosomien määrä heittelee, mutaatioita jne jne). Kannattaisi varmaan lukaista tietosanakirjasta sanan "telomeeri" selitys. Telomeerit ovat ilmeisesti solun elämän kello. Ne lyhenevät jokaisessa DNA:n replikoitumisvaiheessa hieman, ja kun ne loppuvat, genomin lyheneminen saattaa seurata. Tässä vaiheessa solu yleensä läpikäy apoptoosin eli ohjelmoidun solukuoleman tai lähettää viestimolekyylejä, jotka houkuttelevat nk. Natural Killers- tai T-tappajasoluja tuhoamaan ne.
Asiastahan voisi kirjoittaa vaikka kokonaisen kirjaston verran kirjoja, mutta tässä nyt jotain..
Syväjäädytystekniikka saattaa olla tulevaisuuden ala, mutta en usko, että ikuisen nuoruuden tavoittelemisesta seuraisi enemmän hyötyä kuin haittaa. Kuolema on osa elämää.
Mun puolesta kaikki saavat kuolla jotka sitä haluavat. Mä en sitä halua. Jos joku on sitä mieltä että kuoleminen kuuluu elämään, niin hyvä on. Mutta kaikki eivät halua kokea sitä.
joku osa joka säätelee vanhentumista, eli jossain kohtaa muuttuu siten, että korjaustoiminnot eivät enään onnistu?
huolimattomasti
" Kannattaisi varmaan lukaista tietosanakirjasta sanan "telomeeri" selitys. Telomeerit ovat ilmeisesti solun elämän kello. Ne lyhenevät jokaisessa DNA:n replikoitumisvaiheessa hieman, ja kun ne loppuvat, genomin lyheneminen saattaa seurata. Tässä vaiheessa solu yleensä läpikäy apoptoosin eli ohjelmoidun solukuoleman tai lähettää viestimolekyylejä, jotka houkuttelevat nk. Natural Killers- tai T-tappajasoluja tuhoamaan ne."
Juuri tätä tarkoitin;)
jos näitä telomeerejä voisi manipuloida?
rikas öljysheikki(jo reilut 80 vuotias mies) tosissaan uskoo että ikuinen elämä on mahdollista lähiaikoina, hän jopa rahoittaa omasta pussistaan tutkijoita ja on luvannut ison palkkion sille joka tekee ratkaisevan askeleen kohti ikuisen elämän mahdollisuutta.
En muista tosin tyypin nimeä, enkä oikein tiedä voiko kukaan noin suuruudenhulluuksia haaveileva ihminen olla täysin tosissaan :)
Uskon kuitenkin toisaalta että jos tämä tieteen kehitys jatkuu tälläisenään, niin varmasti ennen pitkää ihmisen elinikääkin saadaan lisättyä aika merkittävästi.
Toisaalta, vaarana kaikessa tämmöisessä kehityksessä voi olla aina se että elämää ei ehkä enää osata arvostaa, ja lopulta se tämän takia tuhoutuukin.
Kuvitelkaapa vain, että jos tulevaisuudessa uuden silmänkin voi ostaa kaupasta tai apteekista, niin kuka enää välittää sen jälkeen näkönsä suojelemisesta? Tai jos ikuinen elämä on mahdollista, niin kuka enää kunnioittaa yhtä yksittäistä päivää omassa elämässään? Sanotaanko silloin "ottakaa kaikki ilo irti lyhyestä nuoruudestanne"?
Pelkäänpä pahoin että luonnon peruspilareiden rikkominen romahduttaa kaiken ihmisyydenkin, koska näiden pilareiden(arvot ja käsitteet, kuten ihmiselämän rajallisuus) varassa itse ihmisyys juuri lepää.
Ihmisyyttä ei olisi ilman kuolemaa ja muita "ikäviä" asioista.
...sitähän on yritetty, mutta huonoin tuloksin. Telomeraasi on entsyymi, joka pystyy jatkamaan telomeerejä --> solun elämä pitenee. Mutta juuri syöpäsoluissa on telomeraasiaktiivisuutta, ja tutkijat ovat tähän mennessä huomanneet ainakin minun käsitykseni mukaan solun muuttumineen syöpäsolua muistuttavaksi (kontrolloimattomaksi ja leviäväksi). Geeniteknologia pystyy moneen, mutta sellainen asia, joka on monien miljoonien vuosien evoluution tulosta, ei ole välttämättä muutettavissa noin vain. En sano, etteikö MITÄÄN voisi tehdä, mutta ainakin näillä laitteilla ja tietämyksellä saattaa olla liian riskialtista. Organismeissa kun kaikki vaikuttaa kaikkeen, yksittäisten tapahtumien manipulaatio voi johtaa moniin seurauksiin, joista kenelläkään ei ole aavistusta..
Älkääkä käsittäkö väärin, en ole mikään hirveän ahdasmielinen näissä jutuissa ("näin ei saa tehdä") vaan koetan sanoa että ihminen ei yksinkertaisesti vielä tiedä tarpeeksi ottaakseen tehtäväkseen moista hommaa. Erilaiset ihmisen ja koneen yhdistymiset sen sijaan saattavat olla jo lähempänä arkipäivää, esimerkiksi pikkuaivojen osien korvaaminen prosessoreilla ym. keinotekoisella "älyllä" on jo mahdollista (no, ainakin näin on tehty). Tämähän tietysti avaa mahdollisuuksia nk. androiditeknologiaan, joka voi olla avain pitempään elämään. Mutta kuten sanoin, tietoa ei vielä ole tarpeeksi, jotta niin monimutkainen systeemi kuin ihmisaivot voitaisiin yhdistää koneeseen. Kannattaa muistaa, että tällä hetkellä kaikkein kehittynein tietokonekin vaikuttaa varsin yksinkertaiselta aivojen rinnalla.
mites luulet itse tekeväsi loppujen lopuksi, veikkaan ja arvaan, että aika harva haluaa kokea sen, vaan hankala on pistää hanttiinkaan, kokeile vaikka;)
Ikuinen elämä tai nuoruus ei ole missään tapauksessa realistinen unelma. Ensinnäkin on vaikea kuvitella miksi ei tulisi jotain syytä, joka jossain vaiheessa tuhoaisi elämän. Toisaalta taas miksi kukaan haluaisi elää enempää kuin omalle lajille on tyypillistä tai edes niin kauan? Tietysti tässä tapauksessa voimme yrittää jäljittää mistä tällainen naiivi ajattelu voisi syntyä. No, tietysti nykyisestä yli-individuaalisesta maailmankuvasta, kaikkihan onkin lopulta vain subjektin itseihailua.
Moraalissa on varmaan myös se aspekti, että osaa hahmottaa oman olemassaolonsa rajallisuuden ja sitä kautta suhteuttaa omat päämääränsä arvoihinsa.
se, että maailmassa on monia rahaihmisiä jotka rahoittavat juuri tuota tutkimusta järjettömillä summilla aivan henkilökohtaisista syistä, yhdestä sellaisesta tuli dokumenttikin viime vuonna. Jokin asiassa kiehtoo.
Ellei ikuinen elämä tai nuoruus olisi realistinen unelma, niin tuskin asioita tutkittaisiin yhtä paljon kuin nykyään tehdään. Luonnonkatastrofeja voi kyllä tulla tai ihminen voi joutua onnettomuuteen missä menettää henkensä, mutta muuten ikuinen elämä on tavoiteltava asia. Se ettet itse halua elää ikuisesti ei tarkoita että muut ajattelisivat samalla tavalla. Mua kiinnostaa tämä maailma ja tunnen monia muitakin jotka toivoisivat pidempää elämää.
Vaikkei eläisikään ikuisesti, olisi hyvä jos elämänpituutta voisi lisätä vaikkapa parilla sadalla vuodella. Ja jos parilla sadalla vuodella lisääminen onnistuu en näe mitään syytä miksei se onnistuisi kauemminkin. Eikä tässä ole kyseessä mistään itsensä ihailusta. Elämä on lahja jota monet eivät halua menettää, mutta tunnen myös semmoisia jotka eivät elämästä paljoa välitä.
Sinun elämäsi pituus on myös taloudellinen kysymys, joka tuli tuolla tässä ketjussa jo aikaisemmin esille. Eli jos elämän pituutta pidennettäisiin, niin se vaikuttaisi talouteen. Ja talous ei tosiaan ole vain sinun yksityinen asiasi, vaan se on yhteinen asia. Joten minä en halua, että sinä ja monet muut eläisivät pidempään, koska se ei ole taloudellisesti kannattavaa.
jos joku Aristoteles olisi vointu elää 200 vuotta, niin voimme kuvitella, että varmasti hän kuitenkin olisi käyttänyt lisäajan paremmin kuin joku keinottelija a'la Markiisi de Sade.
tuossa rahasta puhe, niin päivän uutinen kertoo tälläistä TXT:v 4
"Kreikka tutkii elinkaupparinkiä
(11.5.2004 15:46)
Kreikka tutkii kansainvälistä elinten salakuljetusrinkiä, kertoivat paikalliset tiedotusvälineet tiistaina. Rikollisliigaan kuuluu albanialaisia, italialaisia ja kreikkalaisia jäseniä.
Ta Nea -sanomalehdessä julkaistun Kreikan Albanian suurlähetystön raportin mukaan rinki on siepannut tai ostanut albanialaisia lapsia, jotka on viety klinikoille Albaniassa tai Kreikassa. Klinikoilla lääkärit ovat poistaneet lapsilta elimiä ja myyneet ne Ranskaan tai Italiaan.
Uhreiksi joutuneista lapsista monet olivat vammaisia. Tiettävästi useissa tapauksissa albanialaisvanhemmat ovat saaneet lapsesta korvaukseksi televisiovastaanottimen"
http://www.nelonen.fi/uutiset/uutinen.asp?cat=0&d=30968
Asia muuttuu aivan erilaiseksi, jos laitetaan tähän markkinavoimat mukaan, eikö muutukkin?
-että vielä keskiajalla alkemistit yrittivät tehdä muista alkuaineista kultaa. Tässä tieteen kehityksen vaiheessa niinkin paljo elämän lisäaika kuin pari sataa vuotta yritys on täysin verrattavissa ylläolevaan.
Elämä on toki lahja, mutta se on rajoitettu lahja. Saat asian kuulostamaan siltä, kuin "me, jotka emme elämästä välitä" olisimme esim. narkkiksia tai muita varsin vastuuntunnottomia eläjiä. Elämästä voi iloita ilman että toivoisi sen jatkuvan vaikka parisataa vuotta/ikuisesti. En todellakaan väitä, että muiden kuuluisi ajatella kuten minä, vaan esitän lähinnä argumentteja oman mielipiteeni puolesta. Ja olen yhä edelleen sitä mieltä, että on ihmisen (huom. en tarkoita ketään tiettyä ihmistä) oma narsistinen unelma elää ikuisesti (luonnonvaroja kuluttaen). Maapallon ekosysteemi on jo nyt äärirajoilla, se ei enää kestäisi sitä jos väestönkasvun lisäksi elettäisi vieläkin pidempään kuin nyt (tutkimukset muuten osoittavat että ihmisen elinikä oli alunperin "säädetty" korkeintaan 50vuoteen; tämän jälkeen elimistö rappeutuu, ja rappeutuminen aiheuttaa yksilön elinkyvyn heikkenemisen. Luonnonyhteiskunnassa tämä tarkoittaa lähes suoraan kuolemaa).
Oletko koskaan ajatellut, että tutkimusta "ikuisen elämän" puolesta tehdään, jotta elämää sellaisenaan kun se on ymmärrettäisiin paremmin? Ei siis ikuisen elämän toivossa (vaikka sellaisiakin tutkijoita kyllä on). Käsittääkseni kovin moni tutkija ei ole sitä mieltä, että elämää voisi jatkaa niinkään pitkälle kuin pariinsataan vuoteen. Sen sijaan monet heistä ovat sitä mieltä, että n.150 vuotta olisi melko ehdoton maksimi jopa nykyajan nk. "nurture"-yhteiskunnissa. (Todistettavasti vanhin elänyt ihminen oli muistaakseni kuollessaan 121 vuotta)
Eipä silti, olisi kyllä hauska saada aivonsa yhdistettyä johonkin tulevaisuuden supertietokoneeseen ja tietoisuus "eläisi" yhdessä muiden tietoisuuksien kanssa :). Tämä lienee jonkinlainen nykyajan muunnelma taivas/helvetti-käsityksestä..
Eräs selitys sille, että ihminen yleensä haaveilee ikuisesta elämästä, on se, että hän tietää elinympäristönsä olevan tuhon partaalla. Kannattaa lukea aivojärjestelmistä yms., kuitenkin, tunteita ja hengissäselviämistä käsittelevät keskukset ovat konservoituneita ja vanhoja aivojen osia, joten ne suurimmilta osin toimivat alitajuisesti. Tämä toiminta yhdistettynä neocortexin toimintaan (aivojen kuorikerros, uusin osa; assosiaatiot, muisti, tietoisuus..) saattavat saada aikaan sen, että tietoa tulkitaan ja käsitellään ehkä hieman irrationaalisillakin tavoilla. Ihminen tietää, ettei elämä ole ikuista, mutta kun tietää ja pelkää häviävänsä maan päältä, hän pyrkii peittämään pelkonsa ja kehittelemään mitä suurellisimpia kuvitelmia ja unelmia itsestään ja elinympäristöstään ikään kuin vastaiskuna (vertaa esim. lapsen kaikkivoipaisuuskuvitelmat hänen huomatessaan, ettei kukaan pysty kaikkeen, vähiten hän itse; uhmaikä. mm. Margaret Mahleria kannattaisi lukea, samoin ryhmäpsykologiaa). En nyt osannut ilmaista kaikkea mitä halusin sanoa, ja tämä on vain teoria..
Hirveän hauskaa aivojumppaa muuten vastailla viesteihisi :)
sellainen sci-fi kirja, jossa pitkäikäiset suvut planeetalla oli valittu huolella menemään keskenään naimisiin ja tekemään pitkäikäisiä jälkeläisiä, jotka taas menivät keskenään naimisiin jne. Kirjassa näin oli tehty jo pidemmän aikaa, vanhimmat olivat todella vanhoja(200->, lopuksi heidän oli pakko lähteä Maasta pois lyhytikäisten janotessa pitkäikäisyyden salaisuutta...
Jos ikuinen nuoruus, eli ikuinen elämä on jonain päivänä totta - saattavat käydä ne tulevaisuuden sci-fi tarinat toteen, joissa osa ihmisistä asuu maan uumenissa. Maan uumenissa, koska maanpinnalla ei ole enää tilaa.
Huomattavaa on myös se, että nykyiselläänkin populaation määrä maapallolla kasvaa vuosittain lähes 100 000 000 ihmisellä.
Ihmisten kulutustottumukset pitäisi myös tuolloin pistää halki, poikki ja pinoon. Ei tää pallo kestäis enää tuollaisen populan tuottamaa p*skan määrää.
- Ikuinen elämä ei toimi.
Ihmisen genomi mahtuu kompressoimattomana datana noin 3,5 GB:n tilaan, eli parin pornofilmin hinnalla voi omalle kiintolevylleen tehdä itselleen kloonin. Seuraavanlaisen laskelman elämänkokemusten tallentamisesta löysin Slashdotista:
visual: about 5GB/hr in crappy over-compressed DVD native format.
audio: included above
temperature (touch): probably less than 1K/hr
pressure (touch): ??? probably less than 100MB/hr
I am too lazy, but body-surface/pressure-sensor-area * pressure-range/pressure-sensitivity * pressure-sensivity-dynamics-time * 1 hour
smell/taste: can't really measure...
So we process 5.1GB per hour, probably even more (much more).
So in a lifetime of 80 years we percive (as we can record):
3.6 PB (peta).
Eli koko elämänsä tallentamiseen voisi tarvita 3 petatavun tallennusasemaa (100000$/kpl)
Fysiologian ja nykyisen huipputeknologian yhdistely on kivaa. Koska molempia ajatellaan samojen mallien mukaisesti, ja nykyteknologiaa verrataan "kehittyneisyydessä" muutamien vuosikymmenien takaiseen "alkeelliseen" teknologiaan, hyvät harhat saa halvalla.
Ihmisaivojen hermosolujen korvaaminen keinotekoisilla vastaavilla olisi siinä mielessä mielkenkiintoinen projekti, että jo yksien aivojen rakentelu veisi varovasti arvioiden satakertaisesti koko maapallon jäljelläolevan viiden miljardin vuoden elinajan. (About siis sillä suuruusluokalla, että neuronin korvaavan solun valmistukseen ja asennukseen kuluisi aikaa alle viisi minuuttia.)
Jos ihminen on ulkoisesti lähes samanlainen kuin alkuperäinen (ts. kloonattu) ja omaa kaikki samat muistot (tallennettu aistitieto), niin millä tavalla tämä uusi jermu eroaa siitä alkuperäisestä jermusta? (Tai jermuttaresta)
En pitäisi ikuista elämää periaatteessa ollenkaan mahdottomana. Missä muodossa se sitten totetutuisi onkin jo toinen kysymys, mutta ehkäpä pikemminkin jonkinlaisena digitaaliaivoinva kuin nykyisen ruumiimme paranteluna.
Yleensä tulevaisuudenennustuksissa liioitellaan lähitulevaisuuden kehitystä mutta vähätellään tai ei osata nähdä pitkän tähtäimen mahdollisuuksia. Kunhan aivoista ja tietoisuudesta ymmärretään riittävästi, esim. androidien luominen voi olla hyvinkin mahdollista.
Väestönkasvun uhkaa liioitellaan liiaksi. Syntyvyys on pudonnut rankasti useimmissa maailman maissa ja vaikkapa Kiinan väkiluku kääntyy laskuun melko varmasti jo meidän elinaikanamme. Toisaalta esim. digi-elämä ei välttämättä kuluttaisi luonnonvaroja ollenkaan niin paljon kuin nykyinen elämäntapamme.
Joka tapauksessa keskimääräinen elinikä on jatkuvasti nousussa. Jos elät suhteelllisen terveellisesti, 90 lähes tervettä vuotta on jo todennäköisesti odotettavissa, tosin eläkkeitä joudutaan väkisinkin leikkaamaan, joten kituuttele siinä miten parhaaksi näet.
Ehkä kannattaisi vaihtaa ne tiede-elokuvat tiedekirjoihin. Kyllä joissain tiedekirjoissa kuviakin on.
Nykyään satavuotiaaksi elävä ihminen kokee monesti tulevansa vähän höperöksi. Alkaa muistamaan juttuja jotka on välillä unohtanut, ja elää jopa väärässä ajassa hetkiä. Vaikka tuleva teknologia pitäisi aivosolut kunnossa, miten kävisi ihmisen mielelle kun se täyttyy satojen vuosien informaatiotulvasta ja muistoista?
Olen monesti leikitellyt ajatuksella jostakusta joka voisi elää vaikkapa sen tuhat vuotta. Ehtisi oppia monissa aloissa mestariksi. Aika hienoahan se olisi.
saattaisi "kiintolevy" tulla täyteen, vaikka lyhtkestomuisti toimisi täysillä;) Joku senkin kait joskus laskeskeli, aivojen kapasiteetin riittävyyden, liekö sitten oikeassa, mutta ei se niin kovin kummoinen ollut, tosin aivojen toimintaa ei silloin tunnettu ollenkaan niin hyvin, eikä taideta tuntea vieläkään.