Nykysuomalaisten kirjallinen ilmaisukyky kapenee päivä päivältä. Oletteko eri mieltä? Minulla ei ole aavistustakaan, mistä ihmisten rajallinen ilmaisutaito johtuu, sen kuin vain katselen tukka pystyssä mm. seuraavanlaisia älyttömyyksiä:
1)
kuullostaa; piillottaa; näytteliä monet muut pöyristyttävät väännökset. You name it!
2)
lauseiden mitä kummallisimmat syntaksivirheet
3)
adjektiivien taivutusälyttömyydet
4)
verbit yksikön ja monikon kanssa hyrskyn myrskyn
5)
yleinen tylsyys, alatyyli ja huolimattomuus tekstissä... Boring, boring and boring :(
6)
synonyymien huutava puute
Eikö teidän älynne varoita, mihin rehotus johtaa? Se, että puhuttua ja kirjoitettua kieltä pidetään itsestäänselvyytenä, kuin terveyttä, jota tuhotaan mattinykäsmäiseen tyyliin. Ettekö älyä vai ettekö tosiaan älyä?
1)
kuullostaa; piillottaa; näytteliä monet muut pöyristyttävät väännökset. You name it!
2)
lauseiden mitä kummallisimmat syntaksivirheet
3)
adjektiivien taivutusälyttömyydet
4)
verbit yksikön ja monikon kanssa hyrskyn myrskyn
5)
yleinen tylsyys, alatyyli ja huolimattomuus tekstissä... Boring, boring and boring :(
6)
synonyymien huutava puute
Eikö teidän älynne varoita, mihin rehotus johtaa? Se, että puhuttua ja kirjoitettua kieltä pidetään itsestäänselvyytenä, kuin terveyttä, jota tuhotaan mattinykäsmäiseen tyyliin. Ettekö älyä vai ettekö tosiaan älyä?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Kuten jo 1337 h4xx0r aikanaan sanoi, yhdyssana sanasta, kaksi parhaasta. Siksi katson oikeudekseni oikaista muutamaa käsitystäsi suomenkielisestä rappiotilasta.
Ensinnäkin, kirjoitusvirheitä sattuu kaikille ja aina on tuleva. Se ei haitanne ketään, väestä vähiten ehkä kaltaistasi älyllistä immeistä. Lieneekö pääsi väsymisen pääsyy vain tyyli vetää suin päin herne nenään?
Ja mitä mattinykäsiin ja mattinykäsismeihin tulee, olen sitä mieltä, että Matti on rikastanut Suomen kansan kielellistä ilmaisua enemmän kuin fakki-idioottien ja kielenhuoltajien kirkuvat laumat ikinä voivat. Matin verbaalitaide lähentelee kirkkaimpina hetkinään jopa Ovidiuksen ilmaisutapaa, tai muun sellaisen antiikin tyylioppaansa lukeneen kirjailijan. Vai mitä sanoisit näistä verbaali-ilotulituksista:
"Elämä on laiffii"
"Hei, sä oot pelkkä vahtimestari, mä oon maailmanmestari"
"Jokainen tsänssi on uusi mahdollisuus"
Hauskoja nuo Matti Nykäsen päästämät kuolemattomat ;DD
Jos minulta kysytään, niin kirjoitusvirhehän
on eri asia kuin asenne. Kalle varmaankin tarkoittaa nimenomaan asennetta, ei lyöntivirheitä. Olen se minäkin vähän kyllästynyt suomeen, joka vain silleen
jotenkin ettenkö sanois että huononee.
Jospa kielen ongelmat eivät olekaan kielessä.
Jospa yleisessä ajattelussa tapahtuu jotain jonka seurauksena kieli oirehtii.
Ehkä kieli tulee kuvaan, koska kuvat ovat syrjäyttäneet kielen. Visuaalista informaatiota tulee joka suunnasta tuuttien täydeltä, on elävää ja pysyvää kuvaa, ja se kaikki puhuttelee suoremmin ja tehokkaammin kuin kielellis-käsitteellinen informaatio. Se syrjäyttää kielen.
Postman varoitteli tästä aikoinaan. Katselemme kielemme kadoksiin ja huvitamme itsemme hengiltä.
Postman taisi olla sitä mieltä, että kun kielentaidot katoavat, kuvallinenkin maailma surkastuu. Kohta piirrellään taas samaan tapaan kuin keskiajalla. Tärkeät henkilöt ovat kuvissa suurempia kuin vähemmän tärkeät, ei perspektiivin vaan havainnollisuuden vuoksi.
Ne jotka nyt kehittävät sarjakuvataidetta, kantavat aikamoista vastuuta. Heidän pitäisi saada laadukas kieli elämään yhdessä kuvallisen tarinankerronnan kanssa.
Kirjojen lukemiseen ei enää kannata pannan toivoa. Ihmiset lukevat, suomalaiset eritoten, mutta lukemisen laatu on jo romahtanut. Niin sisällöllisesti kuin kielellisesti.
Kirjamessuilta tulleet uutiset olivat aika traagista kuunneltavaa. Ihmiset ostavat yhä enemmän pelkkää kirjoiksi tehtailtua viihdettä. Dekkarit, artopaasilinnat ja lailahietamiehet määräävät markkinoilla. Hyvän kirjallisuuden menekki on niin pieni - Suomessa esim. jonkin maailmanmenestystietokirjan kohdalla vain joitakin satoja kappaleita - että kohta kaikkien vähänkin ajattelevien on joka tapauksessa hankittava tietonsa englanninkielellä.
1. Suomalaiset kirjoittavat nykyään enemmän kuin koskaan aiemmin.
2. Suomessa on eräs maailman korkeimmista lukutaitoprosenteista
3. Yksikään kirjakieli, jonka käyttäjillä on oma valtio, ei ole omaehtoisesti kadonnut maan päältä. Latinakin katosi barbaarien myötä.
4*. Elävän kielen on kyettävä muuttumaan. Bysantin valtakunnan loppuaikana ylhäisön käyttämä kreikka poikkesi merkittävästi normaali-ihmisten arkisesta kielestä. Tämä johti moniin ongelmiin ja jopa hidasti nykyisen kreikkalaisen kirjakielen syntyä.
1. Mitä suomalaiset eivät tee nykyään enemmän kuin koskaan aikaisemmin? Vastaus: nuoremmat sukupolvet eivät lue merkittävää kirjallisuutta kuten ennen luettiin.
2. Suomessa tuleekin olla eräs maailman korkeimmista lukutaitoprosenteista. Tämä seuraa mm. suomen kielen ominaisluonteesta. Se mitä luetaan on toinen juttu. Montako merkittävää kirjaa on myyntilistoilla edes viidenkymmenen eniten myydyn joukossa? Useimmiten ei yhtään. Sama tilanne periaatteessa kirjastolainojen kohdalla.
3. Yksikään kirjakieli historiassa ei ole kohdannut visuaalisen kulttuurin, esim. television tuomaa haastetta.
4. Kaikki kielessä tapahtuvat muutokset eivät todista elämästä. Kyseessä voivat olla myös rappeutumisilmiöt.
Juuri joitakin päiviä sitten uutisoitiin Juha Rikaman väitöksestä, joka on ensimmäinen pitempiaikainen seurantatutkimus lukiolaisten kirjallisuudenopiskelusta. Valinnaisuuden tuntuva lisääminen lukion opetussuunnitelmassa on oleellisesti heikentänyt lukion kirjallisuuden opetusta. Nykylukiolaiset tuntevat etenkin romaanikirjallisuutta selvästi huonommin kuin aikaisemmat oppilaspolvet.
- Silloinkin kun toteutetaan markkinaperusteista koulutuspolitiikkaa, pitäisi ottaa huomioon muutkin näkökohdat - esimerkiksi kansallisen yhtenäisyyden ja yleissivistyksen tarpeet, sanoo tutkimuksen tekijä Juha Rikama.
Vuonna 1994 uudistettu lukion tuntijako ja opetussuunnitelma lisäsi oppilaiden mahdollisuuksia valita itse opiskelemiaan aineita ja kursseja. Kaikille pakollisten äidinkielen kurssien määrä väheni 25 prosenttia ja vastaavasti valinnaisten kurssien osuus kasvoi.
Rikaman mukaan kirjallisuuden valinnaisia kursseja tarjotaan ja valitaan niin vähän, että ne eivät ole pystyneet korvaamaan pakollisen kirjallisuudenopiskelun kokemaa menetystä.
- Liiallinen valinnaisuus on johtanut kansallisen kulttuurin murenemiseen kirjallisuudenopetuksen osalta. Ylioppilaskirjoitusten äidinkielen kokeen tason romahtaminen on samansuuntainen ilmiö, sanoo Rikama. (Lähde: Verkkouutiset)
Minusta tuntuu, että olet enemmän kuin
oikeassa =) Kiitos kirkkaasta ilmaisustasi.
1. Kuka määrittelee merkittävän kirjallisuuden? Sinä? Riittääkö Remes vai pitääkö olla päätaloa?
2. Viestin vaikeaselkoisuudesta ei näköjään seuraa ajattelun korkealentoisuutta. Voitko selventää vähän?
3. Esimerkiksi *englanti* on kohdannut tämän television pirun jo aikaa sitten. Sitä paitsi kirjakieltä ei puhuta missään muualla kuin salkkareissa.
4. Vai rappeutumisilmiöt? Se lienee lähes täysin makuasia, samoin kuin merkittävä kirjallisuuskin. Minä henkilökohtaisesti pidän esimerkiksi nykymusiikin sanoituksia syvällisempinä kuin 50-luvun tangojen vastaavia.
Verkkouutiset sitäpaitsi ovat aina huolestuneet kaikesta. Se kai johtuu heidän asemastaan oppositiopuolueen äänitorvena verkossa.
Merkittävän kirjallisuuden määrittelee mm. historia. Kaunokirjallisuuden suhteen näiden määrittelyjen yhdenmukaisuutta osoittaa hyvin esim. se että kun Suomessa kustantajat ovat aika ajoin erilaisia asiantuntijaryhmiä käyttäen listanneet vaikkapa maailmankirjallisuuden sata tärkeintä teosta, valtaosa listasta on vuosikymmenien varrella säilynyt samana eikä se ole valintatilanteissa aiheuttanut erimielisyyksiä.
Tätä suurta maailmankirjallisuutta nimenomaan eivät nykyiset lukiolaiset enää jaksa lukea.
Toisaalta merkittävyyttä määrittelee myös kirjan ympärillä käyty keskustelu. Tällaiselta pohjalta Haavikon kustantamo runsas vuosikymmen sitten teki tietokirjallisen rynnäkön kääntäen suomeksi useampia kymmeniä maailmalla huomiota herättäneitä ja runsaasti omien erikoisalojensa julkaisuissa siteeratuiksi tulleita teoksia. Valitettavasti Suomi osoittautui paikaksi, jossa hyvä tietokirjallisuus ei kannata. Joidenkin nimikkeiden myynti jäi pariinsataan kappaleeseen.
Kuin pisteksi i(mprobatur)in päälle Haavikko jakoi erään matematiikkaa käsittelevän kirjan painoksen ilmaiseksi suomalaisille lukiolaisille.
Voit unohtaa Remekset ja Päätalot kirjallisuudesta puhuttaessa. Tässä on kyse ihan oikeista asioista, ja vakavista.
Mitä suomenkielen lukemisen ja kirjoittamisen oppimiseen tulee, meillä on se etu että kielessämme miltei poikkeuksetta kirjainten äänneasu säilyy samana riippumatta siitä minkä muiden kirjainten yhteydessä ne esiintyvät. Se että suomalaiset osaavat niin "hyvin" lukea ja kirjoittaa johtuu osin tästä kielen ominaisuudesta.
Lukutaidon katoaminen ja lukemistojen laadun huonontuminen on kuitenkin havaittavissa kaikkialla. Väite, jonka mukaan taustalla saattaisi olla visuaalisten efektien nousu valta-asemaan, kannattaa ottaa tosissaan. Postmanin teesit pitää nostaa pöydälle.
Salkkareissa replikoidaan kailottavanikävystyneellä äänensävyllä eläytymiskyvyttömästi. Ei puhuta kirjakieltä vaan kirjoitettua paperikieltä. Voit unohtaa Salkkarit, kun kirjallisuudesta puhutaan.
Kielen rappeutumisilmiöt, huono kielenhallinta ja juuri tuollaiset esimerkit joita avauskirjoituksessa luetellaan, ovat tosiasia. Esimerkiksi ylioppilasaineiden taso on todella kokenut romahduksen, kuten väittelijäkin toteaa. Kirjallisuuden opetuksessa on menty huonoon suuntaan. Se että väittelijän mielipiteitä siteerataan mm. Verkkouutisissa ei kai mitenkään mitätöi hänen väitöskirjatyönsä pätevyyttä. Voit unohtaa Verkkouutisten puoluepolitiikan, kun puhutaan kirjallisuudesta.
et vain voi hyväksyä sitä, että kulttuurimme on kuolemassa? Mitä merkitystä sillä on? Kaikki kuolee aikanaan...
"Merkittävän kirjallisuuden määrittelee mm. historia"
Esimerkki numero yksi lienee Petronius Arbiterin kirjoittama Trimalkion Pidot. Siinä kirjassa, tai siinä pienessä hitusessa, joka siitä on säilynyt, kuvataan varsin vastenmielisiä orgioita. Ei kovin mieltäylentävää tekstiä.
Minusta se kuitenkin luettaneen niin sanottuun merkittävään kirjallisuuteen, koska se on vaikuttanut todellakin moneen kirjailijaan pitkän historiansa aikana. Luetaanko sitä 100 merkittävimmän kirjan joukkoon, sitä en tiedä.
Lukiolaiset nyt ovat omanlaisensa ryhmä, jonka sivistyneisyyteen en luottaisi kovin pitkälle. On muistettava, että joskus iänvanhoin, 1900-luvun alussa, lukionkäynti oli harvinaista herkkua ja loppupeleissä juuri lukiolaisten määrän lisääntyminen on johtanut laadun heikkenemiseen. Elitismin kuoltua eliitti ei sanele sääntöjä, eikä lukioissa enää opeteta pakollista latinaa. Järkevää mielestäni.
"Toisaalta merkittävyyttä määrittelee myös kirjan ympärillä käyty keskustelu"
Harry Potter-kirjat lienevät siis nykymaailman merkittävimpiä tuotoksia. Niiden ympärillä käydään suorastaan läkähdyttävä määrä keskustelua, jopa tällä samaisella foorumilla. Tuskin tämä keskustelu johtaa mihinkään, paitsi kustannusyhtiöiden haluun julkaista enemmän fantasiakirjoja.
Pointtini on se, että kirjallisuus, luettu kieli, elää omaa elämäänsä ja muuttuu jatkuvasti. Uusia kirjoja kirjoitetaan jatkuvasti ja trendeiltäkään ei voida välttyä. Jos kirjallisuushistoria jotain osoittaa, niin sen, että kirjallisia neroja, joiden tuotokset jäävät elämään, syntyy melkoisen harvoin.
Arbiterin orgioista Shakespearen näytelmien kautta Asimovin Säätiö-trilogiaan kirjallinen tyyli ja kielellinen ilmaisu on kokenut monia muutoksia. Kielellinen iskevyys ja rikas ilmaisu vaatii sitä, että käytetään aikakauden omia työvälineitä tunteen herättämiseen lukijassa.
Televisio on vain yksi näistä tehokeinoista. Decameronin kirjekyyhkyihin oli helppo samaistua aikana, jolloin ne olivat yleisesti käytössä. Nykyään on kenties helppoa samaistua Amerikan Psykon Patrick Batemaniin, joka harjoittaa itsesaastutusta kauhuelokuvien äärellä.
Tietysti oikeakielisyyden vaaliminen on hyvästä, siinä määrin kun se ei hankaloita viestin perillemenoa. On mukavaa lukea tekstiä, joka on jaettu kappaleiksi, yhtenäisen tekstimöykyn sijaan. Mutta jos teennäisen oikeakielisellä tyylillä aiheutetaan kirjallisen ilmaisun jäykistyminen tai viestin perillemenon heikentyminen, se ei mielestäni ole millään lailla mielekästä.
En tiedä, unohdinko nyt kaiken sen, minkä käskit unohtaa kielestä puhuttaessa, mutta kirjoitin ainakin jotain. Tätä ei kai tarvitse pitää vihamielisenä vastineena, uskon että loppupeleissä olemme näistä asioista lähes samaa mieltä.
ehkä eri suuntaan kuin mihin tässä nyt ollaan menossa. Kysymyshän ei ollut vain kieliopista tai laatukirjallisuuden kriteereistä.
Palataan alkuun:
"Jospa kielen ongelmat eivät olekaan kielessä.
Jospa yleisessä ajattelussa tapahtuu jotain jonka seurauksena kieli oirehtii."
Käsittääkseni kellään (Postmanillakaan) ei ole varmaa käsitystä siitä miksi länsimaailmassa Rooman valtakunnan aikoina olemassa ollut lukutaito katosi. Niin ikään ihan tarkkaa käsitystä ei kenelläkään (ei kognitiotutkijoillakaan) ole siitä mihin kaikkiin seikkoihin luku- ja kirjoitustaito aivoissa kytkeytyy. Mutta se saattaa kytkeytyä laajastikin ajatteluun. Esimerkiksi ajattelun lineaarisuuteen, muistiin, mielikuviin.
Olen lukenut että - hämmästyttävää kyllä - esim. lukeminen liikuttamatta huulia (eikä siis mutisten) on historiallisesti suhteellisen tuore ilmiö. Kun opettajaystäväni äskettäin kertoi, että nyt huolestuttavan monien lukutaito näyttää yläasteelta lähdettäessä jäävän vaivalloisen mutrustelun tasolle, ajattelin oitis että Postmanin varoitukset ajattelukyvyn katoamisesta täytyisi nostaa pöydälle.
Ennen muuta näistä asioista pitäisi kai pitää isompaa meteliä. Niin opettajien kuin kaikkien meidän muidenkin. Jostain syystä opettajat varjelevat koululaitosta ja pelkäävät joutuvansa kritiikin hampaisiin. Kouluihmiset takertuvat hanakasti tutkimuksiin, joista saa sellaisen yleiskuvan, että koululaitoksessa kaikki olisi hyvin ja oppimistulokset kansainvälistä huippua. En kuitenkaan usko, että syyt perustaitojen katoamiseen olisivat opetuksessa, vaan ehkä juuri tuollaisissa yleisissä yleismaailmallisissa seikoissa kuten visuaalisen kulttuurin räjähdysmäisessä eskpansiossa.
Kieli köyhtyy, koska tunteetkin köyhtyvät. Psykopaatteja (omatunto ja kyky empatiaan eivät ole päässeet kehittymään) kasvaa yhä useammissa perheissä. Ajattelu tietysti myös yksiviivaistuu ja kyky sietää ristiriitoja heikkenee. Totta helvetissä se kaikki näkyy myös kielessä.
Tunteiden luonteva, kommunikatiivinen ilmaisu ei ole koskaan ollut Suomen valuuttaa. Valitettavasti.
Olen siis kirjoittanut koko ajan asian vierestä. Kuinka noloa.
Minun pitää kyllä perehtyä tähän Postmaniin enemmän, ennen kuin kykenen asiasta keskustelemaan kanssasi.
lukenut päätalot että voit ne noinvain yliolan heittää pois kuleksimasta.
Mielestäni Päätalo kuvaa persoonallisen tarkasti eräästä Suomen kulmasta katsoen ja erittäin rikkaalla kielellä aikansa tapahtumia.
Jos Päätalo olisi laajemman kielialueen kirjailija, hänen ansionsa olisivat tyystin toista luokkaa.
Joo, oikeassa olet. Kirjoitustaitoon heikentynyt. Toisten pitää jopa sekoittaa englantia suomenkieliseen tekstiin! Eikä muka suomesta löydy osuvia ilmaisuja?
Muuten: ei kuullostaa, vaan kuulostaa, eikä piillottaa vaan piilottaa,
Yhä oudompia kaksoisällätyksiä löytyy. Jos käytte vaikkapa Ilta-Sanomien Bodom-ketjussa, huomaatte, miten siellä yksi nimimerkki - "Pauli", muistaakseni - verbailee aivan pokkana: kuullustella, kuullostaa, piillottaa...
Onko tämä kieliällätys polliisien ja milliisien invaasio? Savolaisetko Suomea ja suomea nyt dominoivat?
Pelkäänpä, että Kielitoimisto taipuu pian tapansa mukaan demokraattiseen konsensus- julkilausumaan: Kuulustella ja kuullustella ovat rinnakkaismuotoja, samoin piilottaa ja piillottaa sekä kuulostaa ja kuullostaa, kuin myös viilettää ja viillettää.
Pohjoisessa on maa nimeltä Suomi, missä millään ei ole mitään rajoja. Kaikki käy.
raiskata valkoinen nainen koska hän on rasisti!eikä anna rakastaa!somali nainen on omaisuutta! valkoinen nainen omaisuutta!
Mitä tekemistä kieliopilla on älykkyyden kanssa?
... ja sinun kaltaisillasi on tällä palstalla?
Et selvästikkään kyennyt vastaamaan kysymykseen tavalla joka voitaisiin luokitella vastaukseksi...
Kieliopilla ei varsinaisesti ole tekemistä älykkyyden kanssa.
Kieliopilla on enemmänkin tekemistä sivistyksen kanssa.
Kaikki älykkäät ihmiset eivät suinkaan ole ns. sivistyneitä (lasken tähän kategoriaan myös itseni, sillä nuorempana keskityin "elämiseen" sivistyksen haalimisen sijaan).
Älykkyyttä tarvitaan hiukan siihen, että kykenee sitä sivistystä omaksumaan. Tosin moni älykäs keskittyy vain kiinnostaviin asioihin ja monet sivistyksen perusasiat jää tällöin omaksumatta...
Mutta kyllä sen tekstistä huomaa onko kirjoittajalla älliä vai ei. Älykäs kun osaa ilmaista itseään niin, että ainakin joku ymmärtää...
"sillä nuorempana keskityin "elämiseen" sivistyksen haalimisen sijaan). "
Eikö se sivistyksen haaliminen sitten ole elämistä? Mitä se sitten on jos ei elämistä?
Siksipä se "eläminen" olikin lainausmerkeissä.
Nuorempana kun sitä porhalsi pää kolmantena jalkana jokapaikassa.. sielläkin, missä ei ois pitänyt.
Sillon ei paljon kirjatieto kiinnostanut.
Hieman toisenlaista "sivistystä" takkiin kyllä tarttui.
joo ,tätä sopisi kyllä pohtia lisempää .