Perhe vai erhe?

Uusio -termi kun kuuluu kierrätysasioihin eikä tähän yhteyteen.

sfjiewfhoiw kirjoitti:

Uusio -termi kun kuuluu kierrätysasioihin eikä tähän yhteyteen.

sanahirviö, jolla ei ole mitään tekemistä perheen kanssa. Suorananinen loukkaus kunniallisia ja normaaleja ihmisiä kohtaan.

Älä missään nimessä muuta yhteen toisen kanssa kun lapset ovat kasvuiässä. Niin monelta suunnalta kuuluu ja itsekin olen sen havainnut että liikaa vaikeuksia tulee. Kun uusioperhe ei millään toimi kuin ydinperhe. Aina jompikumpi pitää omia lapsiaan parempina ja niille ei saa sanoa mitään jos tekee väärin ja sitten tämä samainen eli meillä mieheni on aina sättimässä minun lapsiani ja menetinkin heidät maailmalle jo 16-vuotiaana, mikä ei tehnyt kummallekaan lapselleni hyvää. Kun ei ole paikkaa missään lapselle, lapsi masentuu ja sitä voi seurata kuinka siinä käy, selviääkö nuori terveeksi aikuiseksi lainkaan. Mieheni poika on erittäin hyvätapainen ja tottelevainen, mutta ainahan kasvavan lapsen kanssa jotain sanomista tulee. Olen yrittänyt olla mahdollisimman neutraali ja oikeudenmukainen , enkä nipota turhista, ja poika onkin ihan mukava.
Aikaisemmin oli kovat taistelut siksi että miehelläni oli aina jotain pahaa sanottavaa lapsistani, ei antanut heidän olla ja jos en ollut kotona, ei kutsunut syömään ruokaa ja muutenkin piti ulkopuolisina ja kaikki kulut mitä olivat olivat liikaa, vaikka minä omien lasteni kulut 100% maksoinkin. Itse hän jätti minut usein pulaan kun ei maksanut laskujaan joita minun sitten olisi pitänyt maksaa omien laskujeni lisäksi. Yritin taiteilla siinä parhainpäin , kunnes tapahtui asioita että pistin topin hommalle. Toiset ihmiset ovat sellaisia että käyttävät hyväksi mennen tullen, jos ei tajua pitää puoliaan ja tiukkoja rajoja. No minä opin kantapään kautta sen ja nyt menee vähän paremmin, tosin aikaa jonka omat lapseni olisivat tarvinneet kasvaakseen vahvoiksi aikuisiksi ei enää millään saa takaisin. Eli älä ajattelekkaan muutta ayhteen miehen kanssa , joka ei osaa olla tasapuolinen. Hyvin harvat kykenee siihen.

äitipuoli kirjoitti:

Älä missään nimessä muuta yhteen toisen kanssa kun lapset ovat kasvuiässä. Niin monelta suunnalta kuuluu ja itsekin olen sen havainnut että liikaa vaikeuksia tulee. Kun uusioperhe ei millään toimi kuin ydinperhe. Aina jompikumpi pitää omia lapsiaan parempina ja niille ei saa sanoa mitään jos tekee väärin ja sitten tämä samainen eli meillä mieheni on aina sättimässä minun lapsiani ja menetinkin heidät maailmalle jo 16-vuotiaana, mikä ei tehnyt kummallekaan lapselleni hyvää. Kun ei ole paikkaa missään lapselle, lapsi masentuu ja sitä voi seurata kuinka siinä käy, selviääkö nuori terveeksi aikuiseksi lainkaan. Mieheni poika on erittäin hyvätapainen ja tottelevainen, mutta ainahan kasvavan lapsen kanssa jotain sanomista tulee. Olen yrittänyt olla mahdollisimman neutraali ja oikeudenmukainen , enkä nipota turhista, ja poika onkin ihan mukava.
Aikaisemmin oli kovat taistelut siksi että miehelläni oli aina jotain pahaa sanottavaa lapsistani, ei antanut heidän olla ja jos en ollut kotona, ei kutsunut syömään ruokaa ja muutenkin piti ulkopuolisina ja kaikki kulut mitä olivat olivat liikaa, vaikka minä omien lasteni kulut 100% maksoinkin. Itse hän jätti minut usein pulaan kun ei maksanut laskujaan joita minun sitten olisi pitänyt maksaa omien laskujeni lisäksi. Yritin taiteilla siinä parhainpäin , kunnes tapahtui asioita että pistin topin hommalle. Toiset ihmiset ovat sellaisia että käyttävät hyväksi mennen tullen, jos ei tajua pitää puoliaan ja tiukkoja rajoja. No minä opin kantapään kautta sen ja nyt menee vähän paremmin, tosin aikaa jonka omat lapseni olisivat tarvinneet kasvaakseen vahvoiksi aikuisiksi ei enää millään saa takaisin. Eli älä ajattelekkaan muutta ayhteen miehen kanssa , joka ei osaa olla tasapuolinen. Hyvin harvat kykenee siihen.

Lue lisää

Tämä uusperheiden moittiminen ja ydinperheen ylistäminen ottaa välillä päähän. Itse olen uusperheen lapsi ja ihan ollaan tasapuolisesti kaikki saatu ja tehty. Enemmän suosimista oli kun vanhempani vielä olivat naimisissa. Myös muutama ystäväni ovat uusperheiden lapsia ja eipä ole mitään kummempia ongelmia ollut.
Kaikki nämä ongelmat ovat ihan perhe kohtasia oli sitten uusperhe, ydinperhe, äyksinhuoltaja jne.. Ihmisten väliset suhteet kun eivät yleensä toimi ilman töitä.

nyt jo aikuinen kirjoitti:

Tämä uusperheiden moittiminen ja ydinperheen ylistäminen ottaa välillä päähän. Itse olen uusperheen lapsi ja ihan ollaan tasapuolisesti kaikki saatu ja tehty. Enemmän suosimista oli kun vanhempani vielä olivat naimisissa. Myös muutama ystäväni ovat uusperheiden lapsia ja eipä ole mitään kummempia ongelmia ollut.
Kaikki nämä ongelmat ovat ihan perhe kohtasia oli sitten uusperhe, ydinperhe, äyksinhuoltaja jne.. Ihmisten väliset suhteet kun eivät yleensä toimi ilman töitä.

Lue lisää

"nyt jo aikuinen"

Erona sinun kokemuksiisi on varmaan se että sinun uusperheen aikuisesi osasivat homman. Eli vain oma äiti tai isä hoiti komennon ja toisen lapset jätettiin rauhaan. Yleensä tehdään väärin siinä asiassa että vieras aikuinen komentaa murrosikäistä ja sekä on pahinta mitä voi lapselle tehdä. Vieras aikuinen perheessä on kaveri eikä komentaja ja silloin pysyy hyvä yhteistyö perheessä. Onnea sinulle että sait hyvän uusperheen! Ja viisaat aikuiset!

äitipuoli kirjoitti:

Älä missään nimessä muuta yhteen toisen kanssa kun lapset ovat kasvuiässä. Niin monelta suunnalta kuuluu ja itsekin olen sen havainnut että liikaa vaikeuksia tulee. Kun uusioperhe ei millään toimi kuin ydinperhe. Aina jompikumpi pitää omia lapsiaan parempina ja niille ei saa sanoa mitään jos tekee väärin ja sitten tämä samainen eli meillä mieheni on aina sättimässä minun lapsiani ja menetinkin heidät maailmalle jo 16-vuotiaana, mikä ei tehnyt kummallekaan lapselleni hyvää. Kun ei ole paikkaa missään lapselle, lapsi masentuu ja sitä voi seurata kuinka siinä käy, selviääkö nuori terveeksi aikuiseksi lainkaan. Mieheni poika on erittäin hyvätapainen ja tottelevainen, mutta ainahan kasvavan lapsen kanssa jotain sanomista tulee. Olen yrittänyt olla mahdollisimman neutraali ja oikeudenmukainen , enkä nipota turhista, ja poika onkin ihan mukava.
Aikaisemmin oli kovat taistelut siksi että miehelläni oli aina jotain pahaa sanottavaa lapsistani, ei antanut heidän olla ja jos en ollut kotona, ei kutsunut syömään ruokaa ja muutenkin piti ulkopuolisina ja kaikki kulut mitä olivat olivat liikaa, vaikka minä omien lasteni kulut 100% maksoinkin. Itse hän jätti minut usein pulaan kun ei maksanut laskujaan joita minun sitten olisi pitänyt maksaa omien laskujeni lisäksi. Yritin taiteilla siinä parhainpäin , kunnes tapahtui asioita että pistin topin hommalle. Toiset ihmiset ovat sellaisia että käyttävät hyväksi mennen tullen, jos ei tajua pitää puoliaan ja tiukkoja rajoja. No minä opin kantapään kautta sen ja nyt menee vähän paremmin, tosin aikaa jonka omat lapseni olisivat tarvinneet kasvaakseen vahvoiksi aikuisiksi ei enää millään saa takaisin. Eli älä ajattelekkaan muutta ayhteen miehen kanssa , joka ei osaa olla tasapuolinen. Hyvin harvat kykenee siihen.

Lue lisää

Kiitos kokemustenne jakamisesta

Kyllä raamatussakin kielletään uusioperhe. Se näyttää pätevän ihan täysin. Kyllä se on niin tarkoitettu että yksi vaimo tai yksi mies tai sitten asuu yksin ilman perhettä. Avioliitto on tarkoitettu kuolemaan asti. Miettikää sitä kun astutte avioon. Ei se miettiminen sitten auta enää eron jälkeen, kun peli alkaa olla ohi. Periaatteessa avioliitto on tarkoitettu kertaluonteiseksi ja kuolemaan asti. Sen takia kannattaa tarkoin harkita, että meneekö naimisiin ja kenen kanssa ja mistä syistä. Kannattaa selvittää molemminpuolinen rakkaus, että sitä riittää ja että sopii muutenkin pääpiirteittäin toisen kanssa yhteen ettei kokoajan ole napit vastakkain. PS.Tämä on siis minun näkemys terveestä avioliitosta.

stay forever kirjoitti:

Kyllä raamatussakin kielletään uusioperhe. Se näyttää pätevän ihan täysin. Kyllä se on niin tarkoitettu että yksi vaimo tai yksi mies tai sitten asuu yksin ilman perhettä. Avioliitto on tarkoitettu kuolemaan asti. Miettikää sitä kun astutte avioon. Ei se miettiminen sitten auta enää eron jälkeen, kun peli alkaa olla ohi. Periaatteessa avioliitto on tarkoitettu kertaluonteiseksi ja kuolemaan asti. Sen takia kannattaa tarkoin harkita, että meneekö naimisiin ja kenen kanssa ja mistä syistä. Kannattaa selvittää molemminpuolinen rakkaus, että sitä riittää ja että sopii muutenkin pääpiirteittäin toisen kanssa yhteen ettei kokoajan ole napit vastakkain. PS.Tämä on siis minun näkemys terveestä avioliitosta.

Lue lisää

mä en koskaan mennyt naimisiin ekan mieheni kanssa, vaikka yhdessä oltiinkin 18 vuotta, naimisiin mentiin vasta nykyisen mieheni kanssa.

Jos todella haluat elää kirjan mukaan joka on kirjoitettu joskus yli 2000 vuotta sitten, niin elä, mutta älä tule tänne jeesustelemaan asiasta.

Ei sua kyllä voi moittia mielikuvituksen puutteesta, käytät kyllä KAIKKI keinot haukkuaksesi uusperheellisiä, mutta arvaa mitä. sun kirjoitukset ei oo paskankaan arvoisia uusperheellisille, sillä vain todella huonostivoiva ihminen jaksaa kirjoittaa moista soopaa tänne päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen.
Onneksi meillä muilla on jotain mitä sulla ei, ELÄMÄ!

Että sä jaksat! kirjoitti:

mä en koskaan mennyt naimisiin ekan mieheni kanssa, vaikka yhdessä oltiinkin 18 vuotta, naimisiin mentiin vasta nykyisen mieheni kanssa.

Jos todella haluat elää kirjan mukaan joka on kirjoitettu joskus yli 2000 vuotta sitten, niin elä, mutta älä tule tänne jeesustelemaan asiasta.

Ei sua kyllä voi moittia mielikuvituksen puutteesta, käytät kyllä KAIKKI keinot haukkuaksesi uusperheellisiä, mutta arvaa mitä. sun kirjoitukset ei oo paskankaan arvoisia uusperheellisille, sillä vain todella huonostivoiva ihminen jaksaa kirjoittaa moista soopaa tänne päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen.
Onneksi meillä muilla on jotain mitä sulla ei, ELÄMÄ!

Lue lisää

tullu uskovainenkin :D :D :D ;D

meidän uusperhe on kovilla myöskin. Lasten isä, siis minun mieheni lähti perheestään jo yli vuosi sitten ennenkuin itse tulin kuvioihin. Hänen ex:llä on miesystävä ja asuvat yhdessä. Miehelläni on kaksi poikaa ed liitosta. Minulla on itselläni kolme lasta, jotka jo kaikki asuvat omillaan. Mieheni lapset käyvät isällään säännöllisin väliajoin, tämä on onnistunut melko hyvin nyt 3 vuoden ajan.

Muutimme viereiselle paikakkunnalle viime syksynä. Ongelmat alkoivat mieheni ex vaimon suunnalta. Tapaamiset eivät enään toteutuneetkaan säännölliseti, tuli näitä kuljetus ongelmia. On sovittu, että isä hakee ja äiti hakee lapset luokseen takaisin. Milloin ei äitinsä ehdi, taikka auto on "rikki" taikka ei ole bensaa taikka kova pakkanen, auto voi jäätyä matkalle...

lapset voivat tulle kylään JOS isänsä heidät hakee ja tuo takaisin periaatteella. Koskaan en ole lapsille ollut "ilkeä" taikka muutenkaan käyttäytynyt tyhmästi lapsia kohtaan. Nyt viime aikoina on tämä nuorimmainen 10v alkanut nimittelemään minua tyhmäksi, et ole minun äiti, minun ei ole pakko totella sinua yms sanoilla.. toinen lapsista on kieltäytynyt tekemästä normaaleja perheen kotitöitä, vaikka on tehnyt niitä aikaisemminkin... viedä roskat, astianpesukoneen tyhjääminen/täyttäminen, oman huoneensa puhtaana pitäminen, roskat kuuluvat roskikseen, ei lattialle, likaiset vaatteet kuuluvat pyykkikoriin ei sängyn alle taikka kirjoituspöydän laatikoihin..

en tiedä mistä nyt oikein tuulee. Ruokapöydässä käyttäydytään huonosti, pelataan ruoan kanssa, taikka esim. maitolasi kaatuu "vahingossa" ruoan päälle. Pihalta ei tulla syömään huudattaessa, vitkutellaan kaikessa, aina vain pelataan tietsikalla eikä mitään haluta tehdä.. näytetään kieltä taikka piereskellään minun ohi mentäessä. Tämä muutos on lapsissa tapahtunut nyt alle puolenvuoden kuluessa, aikaisemmin ei ollut näitä engelmia. Kun olemme yhteisesti mieheni kanssa päättänyt yhteisistä matkoista niin usein on ex vaimo juuri silloin antamassa lapsiaan meille. Olemme kieltäytyneet ottamasta lapset silloin meille jos eivät ole sitten halukkaita osallistumaan matkalle kanssamme. Minulta on alkanut häviämään pieniä minun henkilökohtaisia tavaroita ja rahaa pussista, joskus tavarat löytyvät jälkeenpäin aivan eri paikasta missä niiden pitäisi olla. On myöskin tullut pojille tavaksi sanoa isälleensä, tullaan teille sitten jos; saan tuoda kaverin mukana, saan tätä syödä taikka saan karkkia taikka käydään siellä kylässä.. jostakinhan nämä lapset ovat tämän oppineet? Epäilen, että ex vaimo on antanut ohjeistusta lapsilleen meillä oloaikana, tulevat meille likasissa vaatteissa jotka heti laitan pussiin enkä ala pestä, meillä on omat vaatteet komerossa, niitä voi käyttää, ovat siistit ja ehjät. Minä vielä kestän nämä 2 päivää viikossa ja joskus menee 4 päivääkin lomien aikana, sitten voin olla kahden mieheni kanssa ja ladata akkuja. Onneksi mieheni on huomannut ongelmat ja niistä olemme yhdessä puhuneetkin. Olemme samaa mieltä asioista, lapsilla on jokin hätänä. Jos ei meillä niin sitten äitinsä puolella..

ota nyt ne lääkkeesi ennenkö pääsi poksahtaa..

Jospa sinä menisit itseesi ja hoitoon. Tuo häiriköinti tällä palstalla ei ole enää normaali ihmisen käytöstä.

tää on ainakin hullu..ei osaa edes lukea,saati kirjoittaa.mene hoitoon

Mistä nimim."mene itseesi ja muut" päättelet että AP on rikkonut jonkun perheen?
Viestissä luki myös että kirjoittajalla on omiakin lapsia, ei hän siis lapseton ole.
Kannattaa lukea teksti kunnolla ennen kuin rupeaa arvostelemaan ja haukkumaan väärin perustein.

Kuka yrittää saada surulliseksi???

Kuulostaa oma kirjoituksesi otsikon mukaiselta:
"taas yksi katkera ja kateellinen"

Etsi itsellesi elämä!

kjhhvuhv8hff< kirjoitti:

Mistä nimim."mene itseesi ja muut" päättelet että AP on rikkonut jonkun perheen?
Viestissä luki myös että kirjoittajalla on omiakin lapsia, ei hän siis lapseton ole.
Kannattaa lukea teksti kunnolla ennen kuin rupeaa arvostelemaan ja haukkumaan väärin perustein.

Kuka yrittää saada surulliseksi???

Kuulostaa oma kirjoituksesi otsikon mukaiselta:
"taas yksi katkera ja kateellinen"

Etsi itsellesi elämä!

Lue lisää

on sullakin.

roosariina kirjoitti:

meidän uusperhe on kovilla myöskin. Lasten isä, siis minun mieheni lähti perheestään jo yli vuosi sitten ennenkuin itse tulin kuvioihin. Hänen ex:llä on miesystävä ja asuvat yhdessä. Miehelläni on kaksi poikaa ed liitosta. Minulla on itselläni kolme lasta, jotka jo kaikki asuvat omillaan. Mieheni lapset käyvät isällään säännöllisin väliajoin, tämä on onnistunut melko hyvin nyt 3 vuoden ajan.

Muutimme viereiselle paikakkunnalle viime syksynä. Ongelmat alkoivat mieheni ex vaimon suunnalta. Tapaamiset eivät enään toteutuneetkaan säännölliseti, tuli näitä kuljetus ongelmia. On sovittu, että isä hakee ja äiti hakee lapset luokseen takaisin. Milloin ei äitinsä ehdi, taikka auto on "rikki" taikka ei ole bensaa taikka kova pakkanen, auto voi jäätyä matkalle...

lapset voivat tulle kylään JOS isänsä heidät hakee ja tuo takaisin periaatteella. Koskaan en ole lapsille ollut "ilkeä" taikka muutenkaan käyttäytynyt tyhmästi lapsia kohtaan. Nyt viime aikoina on tämä nuorimmainen 10v alkanut nimittelemään minua tyhmäksi, et ole minun äiti, minun ei ole pakko totella sinua yms sanoilla.. toinen lapsista on kieltäytynyt tekemästä normaaleja perheen kotitöitä, vaikka on tehnyt niitä aikaisemminkin... viedä roskat, astianpesukoneen tyhjääminen/täyttäminen, oman huoneensa puhtaana pitäminen, roskat kuuluvat roskikseen, ei lattialle, likaiset vaatteet kuuluvat pyykkikoriin ei sängyn alle taikka kirjoituspöydän laatikoihin..

en tiedä mistä nyt oikein tuulee. Ruokapöydässä käyttäydytään huonosti, pelataan ruoan kanssa, taikka esim. maitolasi kaatuu "vahingossa" ruoan päälle. Pihalta ei tulla syömään huudattaessa, vitkutellaan kaikessa, aina vain pelataan tietsikalla eikä mitään haluta tehdä.. näytetään kieltä taikka piereskellään minun ohi mentäessä. Tämä muutos on lapsissa tapahtunut nyt alle puolenvuoden kuluessa, aikaisemmin ei ollut näitä engelmia. Kun olemme yhteisesti mieheni kanssa päättänyt yhteisistä matkoista niin usein on ex vaimo juuri silloin antamassa lapsiaan meille. Olemme kieltäytyneet ottamasta lapset silloin meille jos eivät ole sitten halukkaita osallistumaan matkalle kanssamme. Minulta on alkanut häviämään pieniä minun henkilökohtaisia tavaroita ja rahaa pussista, joskus tavarat löytyvät jälkeenpäin aivan eri paikasta missä niiden pitäisi olla. On myöskin tullut pojille tavaksi sanoa isälleensä, tullaan teille sitten jos; saan tuoda kaverin mukana, saan tätä syödä taikka saan karkkia taikka käydään siellä kylässä.. jostakinhan nämä lapset ovat tämän oppineet? Epäilen, että ex vaimo on antanut ohjeistusta lapsilleen meillä oloaikana, tulevat meille likasissa vaatteissa jotka heti laitan pussiin enkä ala pestä, meillä on omat vaatteet komerossa, niitä voi käyttää, ovat siistit ja ehjät. Minä vielä kestän nämä 2 päivää viikossa ja joskus menee 4 päivääkin lomien aikana, sitten voin olla kahden mieheni kanssa ja ladata akkuja. Onneksi mieheni on huomannut ongelmat ja niistä olemme yhdessä puhuneetkin. Olemme samaa mieltä asioista, lapsilla on jokin hätänä. Jos ei meillä niin sitten äitinsä puolella..

Lue lisää

Meillä tuli aikoinaan ongelmia miehen pojan kanssa, kun äiti sitten joi ja poika joutui ainaisesti tappeluihin koulussa, asuu nyt meillä ja yleensä kaikki on mennyt hyvin. Alussa oli vaikeuksia kun tuli kotiin äitinsä luota, mutta nykyään menee todella hyvin. Tosin samaa meilläkin on ilmennyt että pojalle ei saa sanoa mistään kun jo isä älähtää, mutta minä sanon takaisin sitten. Että kyllä sanottava on jos joku menee väärin, pikkuasioista ei kannata sanoakaan. Murrosiän tulo on myös sellainen että lapsilla on paljon keskittymistä omassa kasvamisessaan, eikä sitten aina oma huone pysy siistinä tai ei pese pyykkejään niin kuin on sovittu, mutta sekin aika taitaa olla paremmalla puolella nyt jo.

roosariina kirjoitti:

meidän uusperhe on kovilla myöskin. Lasten isä, siis minun mieheni lähti perheestään jo yli vuosi sitten ennenkuin itse tulin kuvioihin. Hänen ex:llä on miesystävä ja asuvat yhdessä. Miehelläni on kaksi poikaa ed liitosta. Minulla on itselläni kolme lasta, jotka jo kaikki asuvat omillaan. Mieheni lapset käyvät isällään säännöllisin väliajoin, tämä on onnistunut melko hyvin nyt 3 vuoden ajan.

Muutimme viereiselle paikakkunnalle viime syksynä. Ongelmat alkoivat mieheni ex vaimon suunnalta. Tapaamiset eivät enään toteutuneetkaan säännölliseti, tuli näitä kuljetus ongelmia. On sovittu, että isä hakee ja äiti hakee lapset luokseen takaisin. Milloin ei äitinsä ehdi, taikka auto on "rikki" taikka ei ole bensaa taikka kova pakkanen, auto voi jäätyä matkalle...

lapset voivat tulle kylään JOS isänsä heidät hakee ja tuo takaisin periaatteella. Koskaan en ole lapsille ollut "ilkeä" taikka muutenkaan käyttäytynyt tyhmästi lapsia kohtaan. Nyt viime aikoina on tämä nuorimmainen 10v alkanut nimittelemään minua tyhmäksi, et ole minun äiti, minun ei ole pakko totella sinua yms sanoilla.. toinen lapsista on kieltäytynyt tekemästä normaaleja perheen kotitöitä, vaikka on tehnyt niitä aikaisemminkin... viedä roskat, astianpesukoneen tyhjääminen/täyttäminen, oman huoneensa puhtaana pitäminen, roskat kuuluvat roskikseen, ei lattialle, likaiset vaatteet kuuluvat pyykkikoriin ei sängyn alle taikka kirjoituspöydän laatikoihin..

en tiedä mistä nyt oikein tuulee. Ruokapöydässä käyttäydytään huonosti, pelataan ruoan kanssa, taikka esim. maitolasi kaatuu "vahingossa" ruoan päälle. Pihalta ei tulla syömään huudattaessa, vitkutellaan kaikessa, aina vain pelataan tietsikalla eikä mitään haluta tehdä.. näytetään kieltä taikka piereskellään minun ohi mentäessä. Tämä muutos on lapsissa tapahtunut nyt alle puolenvuoden kuluessa, aikaisemmin ei ollut näitä engelmia. Kun olemme yhteisesti mieheni kanssa päättänyt yhteisistä matkoista niin usein on ex vaimo juuri silloin antamassa lapsiaan meille. Olemme kieltäytyneet ottamasta lapset silloin meille jos eivät ole sitten halukkaita osallistumaan matkalle kanssamme. Minulta on alkanut häviämään pieniä minun henkilökohtaisia tavaroita ja rahaa pussista, joskus tavarat löytyvät jälkeenpäin aivan eri paikasta missä niiden pitäisi olla. On myöskin tullut pojille tavaksi sanoa isälleensä, tullaan teille sitten jos; saan tuoda kaverin mukana, saan tätä syödä taikka saan karkkia taikka käydään siellä kylässä.. jostakinhan nämä lapset ovat tämän oppineet? Epäilen, että ex vaimo on antanut ohjeistusta lapsilleen meillä oloaikana, tulevat meille likasissa vaatteissa jotka heti laitan pussiin enkä ala pestä, meillä on omat vaatteet komerossa, niitä voi käyttää, ovat siistit ja ehjät. Minä vielä kestän nämä 2 päivää viikossa ja joskus menee 4 päivääkin lomien aikana, sitten voin olla kahden mieheni kanssa ja ladata akkuja. Onneksi mieheni on huomannut ongelmat ja niistä olemme yhdessä puhuneetkin. Olemme samaa mieltä asioista, lapsilla on jokin hätänä. Jos ei meillä niin sitten äitinsä puolella..

Lue lisää

huonosti menee, lapset oireilee ja kaipailee isän rakkautta. Koita jaksaa ja ymmärtää "vieraita"lapsiasi.

Nimim. "mene itseesi ja muut" 26.12.2010 22:36 :

Mistäs aloitetaan..
Vingut kuinka joku jaksaa surkutella omaa itseään... Ei mielestäni surkutellut omaa itseään, vaan perheensä tämänhetkistä ikävää tilaa, ja kysyi neuvoja/mielipiteitä, ei todellakaan v-mäisiä kommenttejasi. Lue, ja ennenkaikkea ymmärrä lukemasi, ennenkuin kommentoit..

Kuka sanoi että hän olisi rikkonut jonkun perheen? Kyllähän ne perheet hajoaa muutenkin, on avioeroja, puolison kuolemia ja vaikka mitä, ja tuskin kukaan äiti haluaa saada lapsia, omia tai puolison, surulliseksi. Jos näin kuvittelet, käy sääliksi kasvatustasi jos oman äitisi päämäärä oli saada sinut surulliseksi, mitä ilmeisesti oletkin kun jaksat vääntää katkeria kommentteja suomi24:sen keskustelupalstalla..
Joten jälleen kerran, lue ja ymmärrä lukemasi ennenkuin kommentoit..

Aika moni lapsellinen varmasti haluaa seurakseen/kumppanikseen/puolisokseen ennemmin jonkun jolla jo ennestään omia lapsia, yksinkertaisesta syystä, henkilöt joilla lapsia, ymmärtävät edes vähän mitä lapsen kasvatus vaatii jne, toisin kuin juuri murrosiästä yli päässeet, tai muutenvain "lapsen tasolle" jääneet "aikuiset", jotka haluavat biletystä baareissa ymsyms eivätkä todellakaan ymmärrä että jos on lapsia, ei ole oma elämä ja hauskuus se pääasia.
Ja jälleen kerran, lue ja ymmärrä lukemasi ennenkuin kommentoit..

Kutsut ketjun aloittajaa lapsettomaksi ihmiseksi, joka valittaa miehen lapsien kurista.
Vaikka viestistä ilmenee aivan selkeästi, että henkilöllä ON omia lapsia, vaikkakaan ei yhteisiä puolisonsa kanssa.
Tiesitkö, että nainen ja mies voivat saada lapsia, ja sitten erota, samaan aikaan toisaalla pariskunta saa lapsia ja eroaa, tästä seurauksena yksinäisiä vanhempia ja heidän lapsiaan. Jos toisen parin mies löytää kumppanin toisen parin naisesta, ja näinollen molemmilla on lapsia, mutta ei yhteisiä, on kyseessä uusperhe.
Ja lasten kurinpuutteestahan tässä oli kyse, kuinka naisen omilla lapsilla on kuria koska nainen kasvatettu "oikein", kun taas miehen lapsilta sitä puuttuu selkeästä syystä. Ja jälleen kerran mainitset perheen rikkomisen vetämällä sen taas hatusta..
Vielä viimeisen kerran, lue ensin, ja ENNENKAIKKEA YMMÄRRÄ LUKEMASI, jos et siihen kykene, jätä kommentoimatta.

Itselläni ei ole lapsia, ja silti voi aika hyvin ymmärtää mistä kyse.

Pistääkin siis miettimään onko katkeran kommentin kirjoittajalla muuta kuin todella surkeita kokemuksia omasta lapsuudestaan, ja kasvatusoppiahan ei viestin muodosta päätellen ole ollut missään määrin.
Pistää vain miettimään mistäköhän koeputkesta sinä mahdat olla tullut?
Mahtaa olla rankkaa lukea viestejä perheistä, kun itselläsi ei koeputkessa ollut vanhempia laisinkaan, pelkkää litkua, siitäkö johtuu pääsi sisältö? :)
Sääliksi käy..

Ja ketjun aloittajalle jaksamista! (pahoittelen vähän aiheetonta viestiä ketjuun, mutta tuota kommenttia ei voinut jättää huomiotta.)

äitipuoli kirjoitti:

Meillä tuli aikoinaan ongelmia miehen pojan kanssa, kun äiti sitten joi ja poika joutui ainaisesti tappeluihin koulussa, asuu nyt meillä ja yleensä kaikki on mennyt hyvin. Alussa oli vaikeuksia kun tuli kotiin äitinsä luota, mutta nykyään menee todella hyvin. Tosin samaa meilläkin on ilmennyt että pojalle ei saa sanoa mistään kun jo isä älähtää, mutta minä sanon takaisin sitten. Että kyllä sanottava on jos joku menee väärin, pikkuasioista ei kannata sanoakaan. Murrosiän tulo on myös sellainen että lapsilla on paljon keskittymistä omassa kasvamisessaan, eikä sitten aina oma huone pysy siistinä tai ei pese pyykkejään niin kuin on sovittu, mutta sekin aika taitaa olla paremmalla puolella nyt jo.

Lue lisää

onglema lasten isän naisen kanssa, kun soitteli ja häiriköin lastemme puhelimia! Lähetteli tekstareita ja soitteli... ihan uskomatonta.

Laitoin lopun sille ja nyt ovat saaneet olla rauhassa. Koskaan emme kyseistä naista ole nähneet, ja silti kehtasi häiriköidä mietä.

Sanoin mihelle että laita se nainen kuriin ja käske olla häiriköimättä mietä, se on hyvin epäkohteliasta ja huonoa käytöstä meitä kohtaan kun soitetaan ja häiriköidään.
Mies laittoi naiset kuriin eikä enää ole soitellut eikä meille ole pyrkinyt eikä meitä koskaan nähnyt.

naiset kuriin kirjoitti:

onglema lasten isän naisen kanssa, kun soitteli ja häiriköin lastemme puhelimia! Lähetteli tekstareita ja soitteli... ihan uskomatonta.

Laitoin lopun sille ja nyt ovat saaneet olla rauhassa. Koskaan emme kyseistä naista ole nähneet, ja silti kehtasi häiriköidä mietä.

Sanoin mihelle että laita se nainen kuriin ja käske olla häiriköimättä mietä, se on hyvin epäkohteliasta ja huonoa käytöstä meitä kohtaan kun soitetaan ja häiriköidään.
Mies laittoi naiset kuriin eikä enää ole soitellut eikä meille ole pyrkinyt eikä meitä koskaan nähnyt.

Lue lisää

olet yksin ja ei sinulla ole perhettä

roosariina kirjoitti:

meidän uusperhe on kovilla myöskin. Lasten isä, siis minun mieheni lähti perheestään jo yli vuosi sitten ennenkuin itse tulin kuvioihin. Hänen ex:llä on miesystävä ja asuvat yhdessä. Miehelläni on kaksi poikaa ed liitosta. Minulla on itselläni kolme lasta, jotka jo kaikki asuvat omillaan. Mieheni lapset käyvät isällään säännöllisin väliajoin, tämä on onnistunut melko hyvin nyt 3 vuoden ajan.

Muutimme viereiselle paikakkunnalle viime syksynä. Ongelmat alkoivat mieheni ex vaimon suunnalta. Tapaamiset eivät enään toteutuneetkaan säännölliseti, tuli näitä kuljetus ongelmia. On sovittu, että isä hakee ja äiti hakee lapset luokseen takaisin. Milloin ei äitinsä ehdi, taikka auto on "rikki" taikka ei ole bensaa taikka kova pakkanen, auto voi jäätyä matkalle...

lapset voivat tulle kylään JOS isänsä heidät hakee ja tuo takaisin periaatteella. Koskaan en ole lapsille ollut "ilkeä" taikka muutenkaan käyttäytynyt tyhmästi lapsia kohtaan. Nyt viime aikoina on tämä nuorimmainen 10v alkanut nimittelemään minua tyhmäksi, et ole minun äiti, minun ei ole pakko totella sinua yms sanoilla.. toinen lapsista on kieltäytynyt tekemästä normaaleja perheen kotitöitä, vaikka on tehnyt niitä aikaisemminkin... viedä roskat, astianpesukoneen tyhjääminen/täyttäminen, oman huoneensa puhtaana pitäminen, roskat kuuluvat roskikseen, ei lattialle, likaiset vaatteet kuuluvat pyykkikoriin ei sängyn alle taikka kirjoituspöydän laatikoihin..

en tiedä mistä nyt oikein tuulee. Ruokapöydässä käyttäydytään huonosti, pelataan ruoan kanssa, taikka esim. maitolasi kaatuu "vahingossa" ruoan päälle. Pihalta ei tulla syömään huudattaessa, vitkutellaan kaikessa, aina vain pelataan tietsikalla eikä mitään haluta tehdä.. näytetään kieltä taikka piereskellään minun ohi mentäessä. Tämä muutos on lapsissa tapahtunut nyt alle puolenvuoden kuluessa, aikaisemmin ei ollut näitä engelmia. Kun olemme yhteisesti mieheni kanssa päättänyt yhteisistä matkoista niin usein on ex vaimo juuri silloin antamassa lapsiaan meille. Olemme kieltäytyneet ottamasta lapset silloin meille jos eivät ole sitten halukkaita osallistumaan matkalle kanssamme. Minulta on alkanut häviämään pieniä minun henkilökohtaisia tavaroita ja rahaa pussista, joskus tavarat löytyvät jälkeenpäin aivan eri paikasta missä niiden pitäisi olla. On myöskin tullut pojille tavaksi sanoa isälleensä, tullaan teille sitten jos; saan tuoda kaverin mukana, saan tätä syödä taikka saan karkkia taikka käydään siellä kylässä.. jostakinhan nämä lapset ovat tämän oppineet? Epäilen, että ex vaimo on antanut ohjeistusta lapsilleen meillä oloaikana, tulevat meille likasissa vaatteissa jotka heti laitan pussiin enkä ala pestä, meillä on omat vaatteet komerossa, niitä voi käyttää, ovat siistit ja ehjät. Minä vielä kestän nämä 2 päivää viikossa ja joskus menee 4 päivääkin lomien aikana, sitten voin olla kahden mieheni kanssa ja ladata akkuja. Onneksi mieheni on huomannut ongelmat ja niistä olemme yhdessä puhuneetkin. Olemme samaa mieltä asioista, lapsilla on jokin hätänä. Jos ei meillä niin sitten äitinsä puolella..

Lue lisää

Sinä ja miehesi olette perheenne johtajia. Te johdatte perhettä. Tämä tarkoittaa, että te laaditte säännöt lapsille ja vaaditte lapsia noudattamaan niitä. Näin yksinkertaista se on!

1) Perheen aikuisia kunnioitetaan. Isän ja äitipuolen ohjeita, neuvoja ja käskyjä totellaan.
2) Jokainen siivoaa sotkunsa ja laittaa tavaransa omille paikoilleen
3) Toisten tavaroihin ei kosketa ilman lupaa
4) Pyydetään anteeksi, kun toista on loukattu tai satutettu
5) Sääntöjen rikkomisesta seuraa huomautus ja tarvittaessa seuraamus, jonka perheen aikuiset päättävät
Esim, tietokonekielto, pöydästä poistaminen, viikkoraha evätään, kännykkä pois, jne.

Tässä on teille perussäännöt, joita vaaditte lapsiltanne. Kun seisotte yhtenä rintamana, niin johan alkaa tapahtua. Lapset täytyy laittaa aisoihin. Ei pidä sietää keskenkasvuisten kakaroiden kukkoilua ja öykkäröintiä. Te olette perheen aikuisia. Näyttäkää se lapsille, jotka ovat ottaneet teiltä vallan pois. Ihan sama mitä lasten äiti touhuaa. Te ette voi vaikuttaa siihen. Te voitte vaikuttaa vain siihen, mitä teidän kodin sisäpuolella tapahtuu. Uskokaa pois, että noudattamalla yhdessä näitä samoja sääntöjä, niin kaikki tulee muuttumaan. Olkaa kuitenkin kärsivällisiä! Voi kestää hetken ennenkuin pikkuöykkärit uskovat, että olette tosissanne.

Olen itse uusperheen äitipuoli. Mieheni exä on narsisti, joten tiedän kokemuksen kautta kuinka perheeseen saadaan rauha ja järjestys.

valoEnkeli35 kirjoitti:

Sinä ja miehesi olette perheenne johtajia. Te johdatte perhettä. Tämä tarkoittaa, että te laaditte säännöt lapsille ja vaaditte lapsia noudattamaan niitä. Näin yksinkertaista se on!

1) Perheen aikuisia kunnioitetaan. Isän ja äitipuolen ohjeita, neuvoja ja käskyjä totellaan.
2) Jokainen siivoaa sotkunsa ja laittaa tavaransa omille paikoilleen
3) Toisten tavaroihin ei kosketa ilman lupaa
4) Pyydetään anteeksi, kun toista on loukattu tai satutettu
5) Sääntöjen rikkomisesta seuraa huomautus ja tarvittaessa seuraamus, jonka perheen aikuiset päättävät
Esim, tietokonekielto, pöydästä poistaminen, viikkoraha evätään, kännykkä pois, jne.

Tässä on teille perussäännöt, joita vaaditte lapsiltanne. Kun seisotte yhtenä rintamana, niin johan alkaa tapahtua. Lapset täytyy laittaa aisoihin. Ei pidä sietää keskenkasvuisten kakaroiden kukkoilua ja öykkäröintiä. Te olette perheen aikuisia. Näyttäkää se lapsille, jotka ovat ottaneet teiltä vallan pois. Ihan sama mitä lasten äiti touhuaa. Te ette voi vaikuttaa siihen. Te voitte vaikuttaa vain siihen, mitä teidän kodin sisäpuolella tapahtuu. Uskokaa pois, että noudattamalla yhdessä näitä samoja sääntöjä, niin kaikki tulee muuttumaan. Olkaa kuitenkin kärsivällisiä! Voi kestää hetken ennenkuin pikkuöykkärit uskovat, että olette tosissanne.

Olen itse uusperheen äitipuoli. Mieheni exä on narsisti, joten tiedän kokemuksen kautta kuinka perheeseen saadaan rauha ja järjestys.

Lue lisää

Jos miehen lapset käy siellä kylässä, niin kyllä se lasten oma äiti on joka säännöt laatii ei kuka tahansa vieras nainen. Ihan hullua touhua, kumma että miehetkin moiseen kaakattamiseen ryhtyy...

Taidat olla katkera ihminen kun sulla ei oo ketään ketä haukkuisit, niin pitää haukkua vaikka naapurin lapsia tai miehen lapsia... säälittävää.

Äidiltä kysytään aina lupa jos lapset ei ole omia. Kukaan ei mene haukkumaan kenenkään lapsia omine lupineen. Se on hyvin katkeraa ja epätoivoista.

valoEnkeli35 kirjoitti:

Sinä ja miehesi olette perheenne johtajia. Te johdatte perhettä. Tämä tarkoittaa, että te laaditte säännöt lapsille ja vaaditte lapsia noudattamaan niitä. Näin yksinkertaista se on!

1) Perheen aikuisia kunnioitetaan. Isän ja äitipuolen ohjeita, neuvoja ja käskyjä totellaan.
2) Jokainen siivoaa sotkunsa ja laittaa tavaransa omille paikoilleen
3) Toisten tavaroihin ei kosketa ilman lupaa
4) Pyydetään anteeksi, kun toista on loukattu tai satutettu
5) Sääntöjen rikkomisesta seuraa huomautus ja tarvittaessa seuraamus, jonka perheen aikuiset päättävät
Esim, tietokonekielto, pöydästä poistaminen, viikkoraha evätään, kännykkä pois, jne.

Tässä on teille perussäännöt, joita vaaditte lapsiltanne. Kun seisotte yhtenä rintamana, niin johan alkaa tapahtua. Lapset täytyy laittaa aisoihin. Ei pidä sietää keskenkasvuisten kakaroiden kukkoilua ja öykkäröintiä. Te olette perheen aikuisia. Näyttäkää se lapsille, jotka ovat ottaneet teiltä vallan pois. Ihan sama mitä lasten äiti touhuaa. Te ette voi vaikuttaa siihen. Te voitte vaikuttaa vain siihen, mitä teidän kodin sisäpuolella tapahtuu. Uskokaa pois, että noudattamalla yhdessä näitä samoja sääntöjä, niin kaikki tulee muuttumaan. Olkaa kuitenkin kärsivällisiä! Voi kestää hetken ennenkuin pikkuöykkärit uskovat, että olette tosissanne.

Olen itse uusperheen äitipuoli. Mieheni exä on narsisti, joten tiedän kokemuksen kautta kuinka perheeseen saadaan rauha ja järjestys.

Lue lisää

Mistäs sinä tiedät, että miehesi exä on narsisti? Oletko asunut hänen kanssaan vai tunnetko exän jotenkin muuten hyvin??

valoEnkeli35 kirjoitti:

Sinä ja miehesi olette perheenne johtajia. Te johdatte perhettä. Tämä tarkoittaa, että te laaditte säännöt lapsille ja vaaditte lapsia noudattamaan niitä. Näin yksinkertaista se on!

1) Perheen aikuisia kunnioitetaan. Isän ja äitipuolen ohjeita, neuvoja ja käskyjä totellaan.
2) Jokainen siivoaa sotkunsa ja laittaa tavaransa omille paikoilleen
3) Toisten tavaroihin ei kosketa ilman lupaa
4) Pyydetään anteeksi, kun toista on loukattu tai satutettu
5) Sääntöjen rikkomisesta seuraa huomautus ja tarvittaessa seuraamus, jonka perheen aikuiset päättävät
Esim, tietokonekielto, pöydästä poistaminen, viikkoraha evätään, kännykkä pois, jne.

Tässä on teille perussäännöt, joita vaaditte lapsiltanne. Kun seisotte yhtenä rintamana, niin johan alkaa tapahtua. Lapset täytyy laittaa aisoihin. Ei pidä sietää keskenkasvuisten kakaroiden kukkoilua ja öykkäröintiä. Te olette perheen aikuisia. Näyttäkää se lapsille, jotka ovat ottaneet teiltä vallan pois. Ihan sama mitä lasten äiti touhuaa. Te ette voi vaikuttaa siihen. Te voitte vaikuttaa vain siihen, mitä teidän kodin sisäpuolella tapahtuu. Uskokaa pois, että noudattamalla yhdessä näitä samoja sääntöjä, niin kaikki tulee muuttumaan. Olkaa kuitenkin kärsivällisiä! Voi kestää hetken ennenkuin pikkuöykkärit uskovat, että olette tosissanne.

Olen itse uusperheen äitipuoli. Mieheni exä on narsisti, joten tiedän kokemuksen kautta kuinka perheeseen saadaan rauha ja järjestys.

Lue lisää

"Ei pidä sietää keskenkasvuisten kakaroiden kukkoilua ja öykkäröintiä. Te olette perheen aikuisia. Näyttäkää se lapsille, jotka ovat ottaneet teiltä vallan pois."

Niinpä. Ihan totta. Totta on myös se, että perheeseen on tullut komentelemaan ihan vieras tyyppi oman biologisen vanhemman lisäksi. Olisiko mahdollista, että oma biologinen vanhempi pitäisi jöötä sille omalle ja toinen omalleen, niin lapset rauhoittuisivat ja viihtyisivät paremmin.
Vähän vaikea juttu kaiken kaikkiaan. En osaa neuvoa.

valoEnkeli35 kirjoitti:

Sinä ja miehesi olette perheenne johtajia. Te johdatte perhettä. Tämä tarkoittaa, että te laaditte säännöt lapsille ja vaaditte lapsia noudattamaan niitä. Näin yksinkertaista se on!

1) Perheen aikuisia kunnioitetaan. Isän ja äitipuolen ohjeita, neuvoja ja käskyjä totellaan.
2) Jokainen siivoaa sotkunsa ja laittaa tavaransa omille paikoilleen
3) Toisten tavaroihin ei kosketa ilman lupaa
4) Pyydetään anteeksi, kun toista on loukattu tai satutettu
5) Sääntöjen rikkomisesta seuraa huomautus ja tarvittaessa seuraamus, jonka perheen aikuiset päättävät
Esim, tietokonekielto, pöydästä poistaminen, viikkoraha evätään, kännykkä pois, jne.

Tässä on teille perussäännöt, joita vaaditte lapsiltanne. Kun seisotte yhtenä rintamana, niin johan alkaa tapahtua. Lapset täytyy laittaa aisoihin. Ei pidä sietää keskenkasvuisten kakaroiden kukkoilua ja öykkäröintiä. Te olette perheen aikuisia. Näyttäkää se lapsille, jotka ovat ottaneet teiltä vallan pois. Ihan sama mitä lasten äiti touhuaa. Te ette voi vaikuttaa siihen. Te voitte vaikuttaa vain siihen, mitä teidän kodin sisäpuolella tapahtuu. Uskokaa pois, että noudattamalla yhdessä näitä samoja sääntöjä, niin kaikki tulee muuttumaan. Olkaa kuitenkin kärsivällisiä! Voi kestää hetken ennenkuin pikkuöykkärit uskovat, että olette tosissanne.

Olen itse uusperheen äitipuoli. Mieheni exä on narsisti, joten tiedän kokemuksen kautta kuinka perheeseen saadaan rauha ja järjestys.

Lue lisää

Yhteiset pelisäännöt on hyvä laatia, silloin kun KAIKKI uusioperheen jäsenet on sillä mielellä.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että aikuisten on vedettävä yhtä köyttä mikäli haluavat, että arki sujuu.

Se ei ole helppoa, koska tunteita oman lapsen suuntaan on tietenkin enemmän. Oikeudenmukaisuutta kaikille! Tasapuolisuutta. Joustoa, kärsivällisyyttä, huumoria, rentoutta. Hirveästi vaatimuksia, mutta onnistuu kyllä, jos sitä oikeasti haluaa .

äidit määrää isiäkin kirjoitti:

Jos miehen lapset käy siellä kylässä, niin kyllä se lasten oma äiti on joka säännöt laatii ei kuka tahansa vieras nainen. Ihan hullua touhua, kumma että miehetkin moiseen kaakattamiseen ryhtyy...

Taidat olla katkera ihminen kun sulla ei oo ketään ketä haukkuisit, niin pitää haukkua vaikka naapurin lapsia tai miehen lapsia... säälittävää.

Äidiltä kysytään aina lupa jos lapset ei ole omia. Kukaan ei mene haukkumaan kenenkään lapsia omine lupineen. Se on hyvin katkeraa ja epätoivoista.

Lue lisää

..ei määräile vieraat ihmiset . Jos on vieraita lapsia siellä , niin talon asukkaat määräävät tahdin , säännöt ja käyttäytymiset . Matkat ja muut . Elätettävät tekevät kuin sanotaan , kunnes on jalat oman pöydän alla .

valoEnkeli35 kirjoitti:

Sinä ja miehesi olette perheenne johtajia. Te johdatte perhettä. Tämä tarkoittaa, että te laaditte säännöt lapsille ja vaaditte lapsia noudattamaan niitä. Näin yksinkertaista se on!

1) Perheen aikuisia kunnioitetaan. Isän ja äitipuolen ohjeita, neuvoja ja käskyjä totellaan.
2) Jokainen siivoaa sotkunsa ja laittaa tavaransa omille paikoilleen
3) Toisten tavaroihin ei kosketa ilman lupaa
4) Pyydetään anteeksi, kun toista on loukattu tai satutettu
5) Sääntöjen rikkomisesta seuraa huomautus ja tarvittaessa seuraamus, jonka perheen aikuiset päättävät
Esim, tietokonekielto, pöydästä poistaminen, viikkoraha evätään, kännykkä pois, jne.

Tässä on teille perussäännöt, joita vaaditte lapsiltanne. Kun seisotte yhtenä rintamana, niin johan alkaa tapahtua. Lapset täytyy laittaa aisoihin. Ei pidä sietää keskenkasvuisten kakaroiden kukkoilua ja öykkäröintiä. Te olette perheen aikuisia. Näyttäkää se lapsille, jotka ovat ottaneet teiltä vallan pois. Ihan sama mitä lasten äiti touhuaa. Te ette voi vaikuttaa siihen. Te voitte vaikuttaa vain siihen, mitä teidän kodin sisäpuolella tapahtuu. Uskokaa pois, että noudattamalla yhdessä näitä samoja sääntöjä, niin kaikki tulee muuttumaan. Olkaa kuitenkin kärsivällisiä! Voi kestää hetken ennenkuin pikkuöykkärit uskovat, että olette tosissanne.

Olen itse uusperheen äitipuoli. Mieheni exä on narsisti, joten tiedän kokemuksen kautta kuinka perheeseen saadaan rauha ja järjestys.

Lue lisää

Niin, mutta tuossa aiemminhan naiset juuri kirjoittivat, että ISÄT älähtävät, jos lasta komentaa tai vaatii tekemään jotain. kasvatustyylejä on niin monia, isilläkin periaatteensa!

Selvä peli kirjoitti:

..ei määräile vieraat ihmiset . Jos on vieraita lapsia siellä , niin talon asukkaat määräävät tahdin , säännöt ja käyttäytymiset . Matkat ja muut . Elätettävät tekevät kuin sanotaan , kunnes on jalat oman pöydän alla .

Lue lisää

Mitä ihmettä te kirjoitatte?

Vieras komentaa, vieraita lapsia jne. -eikö tässä nyt puhuttu uusPERHEESTÄ?

Selvä peli kirjoitti:

..ei määräile vieraat ihmiset . Jos on vieraita lapsia siellä , niin talon asukkaat määräävät tahdin , säännöt ja käyttäytymiset . Matkat ja muut . Elätettävät tekevät kuin sanotaan , kunnes on jalat oman pöydän alla .

Lue lisää

Talo elää tavallaan, vieras tulee ajallaan. Omia lapsia olen evästänyt vierailulle isänsä luo, kehoittamalla käyttäytymään hyvin. "Isän uusi tyttökaveri ei ole äidin vihollinen". Lasten on välillä vaikea sopeutua uusiin vaihtuviin tilanteisiin, mutta aika pian ymmärtävät miten tulee toimia.

Mistä tiiät että ap on muka rikkonut perheen? oot aika ennakkoluuloinen, onkohan joku rikkonu sun perheen ja sulla on nyt kivi kengässä kun et saanu puolisoas pidettyä ittelläs? Näin taitaa olla, voi raasua.

Toi mun ed.viesti oli tarkoitettu tolle lissulle vai mikä lie.
Aloittajalle: älä sorry olemaan marttyyri.Elä omaa elämääsi ja anna miehen hoitaa lastensa asiat.Älä ole piika,älä pese kenenkään niiden pyykkejäkään vähään aikaa.Älä siivoa niiden jälkiä,älä tee ruokaa.Jos kukaan ei herään mihinkään niin sitten sun täytyy valita, joko tyydyt tuohon tai lähdet.Ei siinä muukaan auta.Ennenkuin aloitat tuon oman tapasi toimia,kerrot koko porukalle yhdessä,että olet loppu ja jos ei tahti muutu niin kaikki muuttuu.Vaikeeta on,mulla osittain samanlaista ja hermo menee välillä .Hyvää uutta vuotta kuitenkin,asioilla on tapana järjestyä jotenkin.

nm. "Tukea löytyy 3.1.2011 17:44 "
"...Tai käy lääkärissä ja hae mielialalääkettä, sen avulla taittuu suurin ärsytys..."

Ja koitappa päästä niistä mielialalääkkeistä eroon, katso miten käy...

No voi jumalauta, lääkkeillähän kaikki selviää?? Tässähän oli vuosisadan neuvo.

Oletko itse ikinä kokeillut mainitsemiasi lääkkeitä? Toivottavasti et.

On itsellekkin kerran määrännyt lääkäri niitä, siitä nyt n. 3v, ja vieläkin paketti avaamattomana lääkekaapissa. En edes enää muista mistä syystä sain nuo, masennukseen yms mikälie oli syy, silti en koskenutkaan koska en pillereistä välitä alkuunkaan, särkylääkkeitä lukuunottamatta.
Ja ongelma/masennus tms, katosi itsestään.

Näin kuinka 1 naispuolinen kaveri napsi mielialalääkkeitä lääkärin määräyksestä. Toki oli iloinen ja ei huolen häivää ns kun nappeja popsi.
Mutta auta armias kun koitti olla päivän pari edes ilman sen jälkeen > Tuli jos jonkinnäköistä kohtausta, saattoi yhtäkkiä esim kaupan kassalla purskahtaa itkuun, ja tämä vain 1 esimerkki.

Ole siinä sitten itse ihan normaalina kun nainen vieressä vollottaa vauhkona vaikkei olekkaan kuin kaveri, ja mieti mitä muut ajattelevat.. (Tuota naista pahoinpidellään/alistetaan/orjuutetaan/ties mitä)

Onko se siis sinusta ratkaisu ongelmaan, popsia nappeja naamaan että olo paranee?
Mietis kaksi kertaa vielä, ja jos päädyt samaan päätökseen, kokeile ehdottamiasi nappeja itse ensin ja lopeta niiden käyttö viikon-parin viikon jälkeen. Jos vielä olet samaa mieltä, niin ehdota niitä vasta sitten toisille... Eikös juu.

Pillerimainos? kirjoitti:

nm. "Tukea löytyy 3.1.2011 17:44 "
"...Tai käy lääkärissä ja hae mielialalääkettä, sen avulla taittuu suurin ärsytys..."

Ja koitappa päästä niistä mielialalääkkeistä eroon, katso miten käy...

No voi jumalauta, lääkkeillähän kaikki selviää?? Tässähän oli vuosisadan neuvo.

Oletko itse ikinä kokeillut mainitsemiasi lääkkeitä? Toivottavasti et.

On itsellekkin kerran määrännyt lääkäri niitä, siitä nyt n. 3v, ja vieläkin paketti avaamattomana lääkekaapissa. En edes enää muista mistä syystä sain nuo, masennukseen yms mikälie oli syy, silti en koskenutkaan koska en pillereistä välitä alkuunkaan, särkylääkkeitä lukuunottamatta.
Ja ongelma/masennus tms, katosi itsestään.

Näin kuinka 1 naispuolinen kaveri napsi mielialalääkkeitä lääkärin määräyksestä. Toki oli iloinen ja ei huolen häivää ns kun nappeja popsi.
Mutta auta armias kun koitti olla päivän pari edes ilman sen jälkeen > Tuli jos jonkinnäköistä kohtausta, saattoi yhtäkkiä esim kaupan kassalla purskahtaa itkuun, ja tämä vain 1 esimerkki.

Ole siinä sitten itse ihan normaalina kun nainen vieressä vollottaa vauhkona vaikkei olekkaan kuin kaveri, ja mieti mitä muut ajattelevat.. (Tuota naista pahoinpidellään/alistetaan/orjuutetaan/ties mitä)

Onko se siis sinusta ratkaisu ongelmaan, popsia nappeja naamaan että olo paranee?
Mietis kaksi kertaa vielä, ja jos päädyt samaan päätökseen, kokeile ehdottamiasi nappeja itse ensin ja lopeta niiden käyttö viikon-parin viikon jälkeen. Jos vielä olet samaa mieltä, niin ehdota niitä vasta sitten toisille... Eikös juu.

Lue lisää

olekaan tarkoitettu vain viikon -kahden käyttöön !!!
Sinä aikana vasta lääke alkaa vaikuttamaan ja tämän olisi pitänyt sinunkin ystäväsi lääkäri
hänelle ensimmäiseksi kertoa.
Yleensä sitoudutaan ainakin ½ vuoden "kuuriin" Eikä niitä lopeta kuin seinään
vaan ensin annosta pienennetään, sitten jätetään päiviä pois kunnes yhtään
lääkepäivää ei ole jäljellä.
Tämä aika antaa elimistölle ja mielle ajan sopuetua tuottamaan itse hormonia.
Olen itse syönyt mielialalääkkeitä joten tiedän varmasti mistä puhun!
Ja olen saanut niistä apua juuri vastaavassa tilanteessa jossa itsensä pitäminen
kasassa on tärkeää lasten takia.
Mutta hienoa että sinun lääkkeesi ovat säilyneet kaapissa ;)
Mutta lääkärit eivät määrää niitä huvikseen, ainakaan meillä päin ;)

Lääkettä kirjoitti:

olekaan tarkoitettu vain viikon -kahden käyttöön !!!
Sinä aikana vasta lääke alkaa vaikuttamaan ja tämän olisi pitänyt sinunkin ystäväsi lääkäri
hänelle ensimmäiseksi kertoa.
Yleensä sitoudutaan ainakin ½ vuoden "kuuriin" Eikä niitä lopeta kuin seinään
vaan ensin annosta pienennetään, sitten jätetään päiviä pois kunnes yhtään
lääkepäivää ei ole jäljellä.
Tämä aika antaa elimistölle ja mielle ajan sopuetua tuottamaan itse hormonia.
Olen itse syönyt mielialalääkkeitä joten tiedän varmasti mistä puhun!
Ja olen saanut niistä apua juuri vastaavassa tilanteessa jossa itsensä pitäminen
kasassa on tärkeää lasten takia.
Mutta hienoa että sinun lääkkeesi ovat säilyneet kaapissa ;)
Mutta lääkärit eivät määrää niitä huvikseen, ainakaan meillä päin ;)

Lue lisää

Teillä päin viisaampia lääkäreitä siis :)
Lähempänä helsinkiä, potilaita liiaksikin joten jokainen vaiva ja sairaus hoidetaan lääkkeillä, olivat ne sitten oikeita lääkkeitä kyseessä olevaan vaivaan tai eivät, helpon ja nopein tapa lääkärille, ja vieläpä tuottoisin kun monet lääkärit saavat provisiot määräämällä vain tiettyjä lääkemerkkejä.

Muumimamman (Halosen) ja muiden laatikon kirkkaimpien lamppujen (hallituksen ja muiden päättäjien)
HYVINVOINTIyhteiskunnan mallia ;)

On se lapsillekin vaikeaa kun perheeseen tulee uppoouto isä/äiti. Parempi olla vain yksin lapsen/lasten kanssa.

hyvin sanottu uusio HELVETTI.
Kyllä taitais olla paree kun kasvattais lapset yksin, eikä leipois uusio kakkua.
Sitä vaan luulee tarviivaansa yhtä sun toista. Ystäviä voidaan olla ja sänkyynkin hypätä.
Mutta kai meitä on joka junaan. Toiset hyppää ukko pekan kyytiin toiset pendolinon.
Jotkut jää asemalle ja lähtee himaan päin. Mutta koitetaan kestää ei tää ikuisuutta kestä
ja haudassa ainakin kerkee lepäämään, ei tarvii edes kylkee kääntää.

En uusiota kiitos. kirjoitti:

On se lapsillekin vaikeaa kun perheeseen tulee uppoouto isä/äiti. Parempi olla vain yksin lapsen/lasten kanssa.

Mitä ihmiset oikein kuvittelee sekaperheitä väsätessään? Veri on vettä sakeampi, ja vaikka kuinka pitäisi itsensä kurissa ja käyttäytyisi hyvin, todellisuus syvällä sisimmässä on muuta. Se vaan on biologiaa.
Syyllisyydentunto saa myös eronneen vanhemman käyttäytymään typerästi ja antamaan lapsilleen "hyvitystä", mikä on heille todellinen karhunpalvelus. Itse syyllistyin juuri siihen. Sen sijaan ymmärsin häipyä suhteesta, johon olisi kuulunut lapsia miehen edellisestä avioliitosta. Totesin, että en pidä heistä, ja teeskentely olisi ollut -no, älytöntä. Siis kaikkia kohtaan.

En uusiota kiitos. kirjoitti:

On se lapsillekin vaikeaa kun perheeseen tulee uppoouto isä/äiti. Parempi olla vain yksin lapsen/lasten kanssa.

..eihän se sillä parane, että aina vaihtaa, mutta parempi se on, kun jäädä suhteeseen joka ei anna mitään. Siis myös ensimmäisen virheen jälkeen saa/voi tehdä seuraavan, joka korjautuu vain muuttamalla tilanne. Suhteen ylläpitämisessä olisi oltava tasapuolisuutta. Vanhanaikainen häpeäntunne, omasta epäonnistumisesta on syytä unohtaa ja omasta itsestään on aina pidettävä huolta, jotta voi huolehtia muista. Hyväksyä omat virheensä ja tajuta muidenkin vajavaisuus. Ihmistä on rakastettava ihmisenä. Ei jonakin jota on pakko, lapsethan ei kykene vielä, ja aikuisetkin lintsaavat, koska ovat ehkä olleet juuri samanlaisia, eivät ole oppineet empatiaa tai ovat lellitty pilalle......ONNEA MATKAAN..

Tässä ketjussa nyt tulee tietenkin esille vain niitä perheitä, joissa ongelmia on. Mutta ymmärrän hyvin, mistä niitä ongelmia tulee. Mies on perheessään vapaa matkustaja, ei siivoa, ei kunnioita naista, ei osallistu kasvatukseen tms., joten erohan siitä tulee. Mies ei eron jälkeen muutu ja yllättäen samat ongelmat seuraavat uuteen liittoon, jolloin äitipuolen asema muodostuu hyvin vaikeaksi. Hankalaa on kuitenkaan miesten puheista päätellä eron syitä, kun nämä sairaat narsistiexät ovat miesten puheissa niin yleisiä... Muistetaan nyt kuitenkin, että on myös ihan hyviä isiä, joiden parisuhde on päättynyt eroon muista syistä.

Edes jossain järkevä kirjoitti:

Mitä ihmiset oikein kuvittelee sekaperheitä väsätessään? Veri on vettä sakeampi, ja vaikka kuinka pitäisi itsensä kurissa ja käyttäytyisi hyvin, todellisuus syvällä sisimmässä on muuta. Se vaan on biologiaa.
Syyllisyydentunto saa myös eronneen vanhemman käyttäytymään typerästi ja antamaan lapsilleen "hyvitystä", mikä on heille todellinen karhunpalvelus. Itse syyllistyin juuri siihen. Sen sijaan ymmärsin häipyä suhteesta, johon olisi kuulunut lapsia miehen edellisestä avioliitosta. Totesin, että en pidä heistä, ja teeskentely olisi ollut -no, älytöntä. Siis kaikkia kohtaan.

Lue lisää

Itse olen uusperheen kasvatti, vaikkei niitä silloin sellaisiksi kutsuttu. Isäpuoleni ei juurikaan osallistunut kasvatukseen ja muutenkin lapset tekivät aika lailla mitä halusivat. Äiti hoisi arjen eikä valittanut. He ovat edelleen yhdessä ja olisi ollut traagista, jos äitini olisi ollut yksin vuosikausia meidän lasten takia. Valintojahan nämä, mitä sitten haluaa.

Missä kohtaa oli kysymys pelkästä seksistä? Olen itse uusioperheessä asuva ja kumppani on se mitä tarviin ja sain. Toki siihen sitä seksiäkin kuuluu mutta tekstisi oli pöyristyttävän yliampuva ja siitä loisti miten sun on käynyt, mikä ei siis tarkoita et muillekkin käy niin ja muutkin tekee mitä sun kumppanis?... Meillä on kaikki sujunut hyvin 5 vuotta. Kummallakin on lapsia. Toki kaikenlaista parannettavaa on ja tulee olemaan, mutta ketä tässä odottaakaan ruusuilla tanssimista, on sitten uusioperheessä tai ei. Se, että olen joutunut aikoinani lähtemään omien lasteni isän luota on lasten jälkeen tullut väkivalta. Niin henkinen kuin fyysinen. On monenlaisia kohtaloita ja niitä on turha ruveta noin kritisoimaan tietämättä tosiasioita!

Ketjun aloittaneelle toivotan mitä parhainta tulevaisuutta!!

suvaitsevaisuus kirjoitti:

Missä kohtaa oli kysymys pelkästä seksistä? Olen itse uusioperheessä asuva ja kumppani on se mitä tarviin ja sain. Toki siihen sitä seksiäkin kuuluu mutta tekstisi oli pöyristyttävän yliampuva ja siitä loisti miten sun on käynyt, mikä ei siis tarkoita et muillekkin käy niin ja muutkin tekee mitä sun kumppanis?... Meillä on kaikki sujunut hyvin 5 vuotta. Kummallakin on lapsia. Toki kaikenlaista parannettavaa on ja tulee olemaan, mutta ketä tässä odottaakaan ruusuilla tanssimista, on sitten uusioperheessä tai ei. Se, että olen joutunut aikoinani lähtemään omien lasteni isän luota on lasten jälkeen tullut väkivalta. Niin henkinen kuin fyysinen. On monenlaisia kohtaloita ja niitä on turha ruveta noin kritisoimaan tietämättä tosiasioita!

Ketjun aloittaneelle toivotan mitä parhainta tulevaisuutta!!

Lue lisää

no niin eikö nyt ensimmäisenä mölähdä semmonen jolla asiat on kunnossa,kun 99% näistä eroista on hetkellisestä seksimielikuvituksesta johtuvia,äijät unelmoi nuorista naisista,ja naiset bodari pojista.kysymyshän on vain ilkeämielisestä seksiaddiktista jonka varaan rakennetaan oma loistava tulevaisuus, voin sanoa että päin vittua näillä kaikilla toi liitto menee yleensä ennemmin kuin myöhemmin.ja omista lapsista ei todellakaan siinä ole mitään muuta osaa kuin olla tiellä,sitäkautta kasvattaa katkeruutta tulevillepolville ja pahimmassa tapauksessa se jatkuu seuraavaan sukupolveen,sitä sanoisin äärimmäiseksi itsekkyydeksi!
puhun nyt vain näistä itseaiheutetuista eroista itsekkyyden ja äkkinäisen ihastuksen takia,ei niitä oikeasta syystä olevia eroja nyt kannata näihin seksieroihin sotkea,on vaan niin vaikea saada ihmisiä puhumaan eron oikeasta syystä kun kavereille on kerrottu täyttä paskaa.
niin sinähän se taas tiedät miten ne mun asiat on?
täytyyhän sun tietää. lopetin suhteeni 35-vuoden jälkeen kun muija alko vaatia yö orgioita,useimpia yhdyntöjä,orgasmin vuoksi,kun elämä oli muutoin hyvässä vaiheessa kakarat omissa kodeissaan tuumasin muijalle että mun terveys voittaa sun orgasmit,pillerit ei nyt auta ja hae se bodaris jostain muualta.
no nyt sillä on 20v nuorempi maalais-renttu joka makailee päivät sen kämpässä eikä tee työtä kun muija maksaa ja muija saa sitä mitä on kaivannut yötä myöten. eipä toi vieläkään ole sen iloisempi.omaltakohdalta asia on hienosti ja lapset läheisiä.
tommonen kyltymätön seksiaddikti on helvetillinen rasite,iän myötä.
itelle paistaa stressitön aurinko,ja olen onnellinen.

Itse ainkain kaipaisin uutta liittoa läheisyyden ja arjen jakamisen takia. Ei se ole kaikille vaan se seksi. Itse varmaankin elät yksin, jos parisuhde on mielestäsi seksiä vaan. Mutta siitä samaa mieltä, että lasten kanssa pitää kantaa vastuuta kaikkien (omian ja kumppanin lasten myös) hyvinvoinnista.

Varmasti lapset ovat tosi onnellisia tuosta eikä tee muutosta. Ei ne haluu vierasta meuhkaajaa ja elämän pilaajaa omaa kotiinsa.

Jos meillä olisi moista ongelmaa että joku tulisi meille kotiin räyhäämään, niin se olisi ulos heiton paikka, meillä ei vieras ihminen natise.

ettei uusioperhe toimi, jos eivät molemmat aikuiset puhalla yhteen hiileen. Meillä alusta alkaen tehtiin selväksi, että lapset pidetään tasavertaisina kun yhteen muutetaan, ja toimitaan perheenä. Ei puhuta sun ja mun lapsista. Selkeät sävelet alusta alkaen. Jos toiselle aikuiselle ei tällainen sovi, niin ei kyllä puhettakaan uusioperheen perustamisesta.

Meillä varmaan todella poikkeuksellinen tilanne, että alusta alkaen sovituista asioista pidetty kiinni. Tosin lapset olivat kaikki pieniä kun mieheni kanssa yhteen muutettiin. Miehellä oli entisestä avioliitosta 2 lasta (tuolloin 3 ja 5 vuotiaat, minulla taas 6kk vanha, sekä 2 vuotias.) Lapset myös asuneet kaikki meidän luonamme koko ajan, joten ovat siinäkin mielessä eri tilanteessa olleet. Aina heitä kohdeltu tasavertaisina. Tätä elämää olemme eläneet 10 vuotta, ja mukaan mahtuu neljä yhteistäkin lasta.

Itse olen sitä mieltä, että selkeät säännöt, toisen arvostus, rakkaus ja osalta lastenkin kunnioitus kuljettaa eteenpäin. Näillä opeilla ainakin meidän uusioperhe elämä on alusta alkaen toiminut loistavasti.

Monen "Äiti" kirjoitti:

ettei uusioperhe toimi, jos eivät molemmat aikuiset puhalla yhteen hiileen. Meillä alusta alkaen tehtiin selväksi, että lapset pidetään tasavertaisina kun yhteen muutetaan, ja toimitaan perheenä. Ei puhuta sun ja mun lapsista. Selkeät sävelet alusta alkaen. Jos toiselle aikuiselle ei tällainen sovi, niin ei kyllä puhettakaan uusioperheen perustamisesta.

Meillä varmaan todella poikkeuksellinen tilanne, että alusta alkaen sovituista asioista pidetty kiinni. Tosin lapset olivat kaikki pieniä kun mieheni kanssa yhteen muutettiin. Miehellä oli entisestä avioliitosta 2 lasta (tuolloin 3 ja 5 vuotiaat, minulla taas 6kk vanha, sekä 2 vuotias.) Lapset myös asuneet kaikki meidän luonamme koko ajan, joten ovat siinäkin mielessä eri tilanteessa olleet. Aina heitä kohdeltu tasavertaisina. Tätä elämää olemme eläneet 10 vuotta, ja mukaan mahtuu neljä yhteistäkin lasta.

Itse olen sitä mieltä, että selkeät säännöt, toisen arvostus, rakkaus ja osalta lastenkin kunnioitus kuljettaa eteenpäin. Näillä opeilla ainakin meidän uusioperhe elämä on alusta alkaen toiminut loistavasti.

Lue lisää

nÄINHÄN SIINÄ MONESTI KÄY-..... kaikki rakastaa ja lupaa rakastaa toisiaan ja "jopa" omia lapsiaan....mutta eihän siinä näin käy...ihminen on toiselle susi...ja se on harmi!!!

Huh. Luin melkein kaikki viestit ja loppuun päästyäni olen aika onnellinen, että asun itse yksin. Välillä mietin, pitäisikö olla perhe, mutta en jaksaisi itse tuollaista jatkuvaa miinakenttää, en tympeitä, laiskoja, ilkeitä kersoja ja ynseää miestä.

Yksineläessä on omat stressinsä, rahaa vähemmän, ei ole piikaa eikä renkiä jakamassa kotitöitä, mutta ei ole myöskään nalkuttajaa, ei paikkojen sotkijaa (paitsi että joku täällä silti sotkee.. ;9

Voimia ihmiset! :) Yrittäkää nostaa siitä omasta tilanteestanne esiin ne parhaat puolet! Ottakaa välillä etäisyyttä perheeseenne, ja näette asioita uudella tavoin. Ja on kai niillä lapsilla hyviäkin päiviä.. :) Murrosikäiset osaavat nakertaa hermoa niin ydin- kuin uusioperheessäkin.

Onnellisesti yksin kirjoitti:

Huh. Luin melkein kaikki viestit ja loppuun päästyäni olen aika onnellinen, että asun itse yksin. Välillä mietin, pitäisikö olla perhe, mutta en jaksaisi itse tuollaista jatkuvaa miinakenttää, en tympeitä, laiskoja, ilkeitä kersoja ja ynseää miestä.

Yksineläessä on omat stressinsä, rahaa vähemmän, ei ole piikaa eikä renkiä jakamassa kotitöitä, mutta ei ole myöskään nalkuttajaa, ei paikkojen sotkijaa (paitsi että joku täällä silti sotkee.. ;9

Voimia ihmiset! :) Yrittäkää nostaa siitä omasta tilanteestanne esiin ne parhaat puolet! Ottakaa välillä etäisyyttä perheeseenne, ja näette asioita uudella tavoin. Ja on kai niillä lapsilla hyviäkin päiviä.. :) Murrosikäiset osaavat nakertaa hermoa niin ydin- kuin uusioperheessäkin.

Lue lisää

...yksin vai uusperheessä.

Itselläni on kaksi jo kotoa muuttanutta lasta, jotka kasvatin ihan eri tavalla kuin nykyisen uusperheeni lapset (eli miehen lapset) on kasvatettu. Omat lapseni siivosivat kotona jälkensä ja olivat yleensä jollain lailla yhteistyöhaluisia, asiat sujuivat hyvin ja meillä oli tosi mukavaa keskenämme.

Miehen lapset (10 ja 13) käyvät meillä joka toinen viikonloppu ja lomilla pidempään. Enimmäkseen kaikki on ok, mutta kyllä silti ihmettelen monia asioita. He eivät vahingossakaan siivoa jälkiään, keittiössä lojuu tyhjät jogurttipurkit ja murokipot vaikka koko päivän. Astiat päätyy astianpesukoneeseen vain jos erikseen pyytää. Sänkyjä ei petata, ja olohuoneen sohva on aina riipin raapin. Nuorimmainen ei suostu puhumaan minulle juuri mitään (vaikka tätä uusperhetilannetta on kestänyt jo viitisen vuotta), jurottaa ja heittelee vihaisia katseita.

En ole alkanut marttyyriksi enkä siivoile heidän jälkiään. Nuorimman lapsen jurotuksen kuittaan usein huumorilla tai olen kuin en huomaisikaan. Mutta kietämättä huonolla hetkellä ajattelen, että olisiko sittenkin kannattanut jatkaa juttua vain seurusteluna, eikä muuttaa koskaan yhteen. Onneksi niitä huonoja hetkiä ei kovin usein satu! Omasta asenteestakin on paljon kiinni - olen syntymäoptimisti enkä voi ajatella, että jurottava ja tympeä kymmenvuotias pilaisi elämäni.

Onnellisesti yksin kirjoitti:

Huh. Luin melkein kaikki viestit ja loppuun päästyäni olen aika onnellinen, että asun itse yksin. Välillä mietin, pitäisikö olla perhe, mutta en jaksaisi itse tuollaista jatkuvaa miinakenttää, en tympeitä, laiskoja, ilkeitä kersoja ja ynseää miestä.

Yksineläessä on omat stressinsä, rahaa vähemmän, ei ole piikaa eikä renkiä jakamassa kotitöitä, mutta ei ole myöskään nalkuttajaa, ei paikkojen sotkijaa (paitsi että joku täällä silti sotkee.. ;9

Voimia ihmiset! :) Yrittäkää nostaa siitä omasta tilanteestanne esiin ne parhaat puolet! Ottakaa välillä etäisyyttä perheeseenne, ja näette asioita uudella tavoin. Ja on kai niillä lapsilla hyviäkin päiviä.. :) Murrosikäiset osaavat nakertaa hermoa niin ydin- kuin uusioperheessäkin.

Lue lisää

Kyllä yksinasumisessa on puolensa, mutta näen yhdessä asumisessakin omat plussansa. Maailma ei ole täydellinen, ja siksi jokaisesta asiasta löytyy aina hyviä ja huonoja puolia. Sille ei mahda mitään.

Mutta se ihmetyttää, kun aina puhutaan kumppanin nalkuttamisesta tai siitä, että kumppani sotkee. No, nalkuttaminen ei ole sukupuolikysymys, eikä sille pidä antaa myöskään aihetta. Sotkeminen on suhteellista. Toki, jos kotona ei ole tarvinnut siivota tai ylläpitää edes jonkinlaista järjestystä (äitee on passannut), silloin taipumus sotkemiseen on todennäköistä.

"Voimia ihmiset! :) Yrittäkää nostaa siitä omasta tilanteestanne esiin ne parhaat puolet! Ottakaa välillä etäisyyttä perheeseenne, ja näette asioita uudella tavoin. Ja on kai niillä lapsilla hyviäkin päiviä.. :) Murrosikäiset osaavat nakertaa hermoa niin ydin- kuin uusioperheessäkin."

Nykyajan suurin virhe on ihmisten kykenemättömyys sitoutua ja se, että periksi annetaan liian helposti. Uusiosuhteista on tullut tavoiteltu olotila ainakin osalle ihmisistä. Tottakai näin on lapsellisen kannalta, mutta lähtökohtaisesti lapsettomalle uusiosuhde ei ole tavoittelemisen arvoinen.

Lapsettoman miehen näkökulmasta uusioperheesä on jo se ongelma, että lapsiin ei ole kehittynyt luonnollista tunnesidettä ja siksi vanhemmuus on täysin vailla pohjaa. Nykyisin ei haluta ymmärtää sitä, että biologisella- ja kasvatusvanhemmuudella on kuitenkin iso ja merkittävä ero. Biologinen vanhemmuus tarkoittaa ainakin itselle sitä, että olen vastuussa myös lapsen toimeentulosta ja kasvatuksesta puhumattakaan siitä, että olen mukana lapsen elämässä. Hyvin oleellinen seikka on myös se, että vanhemmuuteen kasvetaan jo ennen kuin oma lapsi on tullut edes maailmaan.

Uusiosuhteessa lapsettoman suhde lapsiin jää etäiseksi. Puhumattakaan siitä, että uusiosuhteeseen mentäessä lapsettomalle annetaan ikäänkuin lista vaatimuksia, jotka on hyväksyttävä täysin ehdoitta. No, ei se ihan noin mene. Siksi koen uusiosuhteet monessakin mielessä vailinaisiksi, joten on parempi elää yksin tai ydinperheessä.

Uusiosuhteet sopivat parhaiten tilanteeseen, jossa molemmilla on omia lapsia. Monesti uusiosuhteeseen halutaan lapsettoman kanssa. Tämä taitaa johtua siitä, kun ei tulla toimeen toisen vastaavassa tilanteessa olevan lapsellisen kanssa.

Oho vai ollaan sitä ydinperheessa samassa asemassa? Ei meillä ainakaan oltu lasten saamisen jälkeen, vaikka puheissa molemmat olimme tosi tasa-arvoisia. Isänsä ei juurikaan hoitanut vauvaa, keskittyi työhönsä ja teki niitä kotonakin, ei tehnyt kotitöitä sen jälkeen enää. Asumistukea ensaa nut enää, kun oli yhteisiä lapsia, joten tilanne se,e ttä oli riippuvainen hänestä, tein kaikki hankinnat lapselle ja olin pa ja mies matkusteli ja osteli tekniikkaa. Pitäähän hänenkin nyt jotain saada. Kyllä siitä oli sama asema kaukana. Kun erottiin, niin mistään ei huomannut, että hän ei siinä enää ollut. Lapsiensa kanssa on viettänyt sen jälkeen enemmän aikaa, sillä onhan se tärkeää, että kaikki näyttää hyvältä. Nyt alkaa näyttää siltä, että alkaa sitoutua lapsiinsa.

niin, kaikki meistä eivät vaan ole täydellisiä. Silti toivo elää, että jossain joku mies vielä kohtelisi naistaan hyvin. Epäilemättä vaadin liikaa.

HUH mitä vastauksia tuolla välillä !!

AP:n teksti kuulosti kovin tutulta. Samantyyppistä se on meilläkin. Uusperheemme on ollut kasassa 8-9 vuotta. Enkä todellakaan tiennyt, en osannut edes kuvitella, millaiseen ryhdyn, kun itsekin "lapsellisena" menen yhteen miehen kanssa jolla on lapsia entisestä liitosta!!

Mies on muuttunut. Ei hän ole millään muotoa se ihminen, jonka kanssa aikoinaan muutin yhteen, eikä edes se, jonka kanssa menin sittemmin naimisiin.
Muutos tapahtui sen jälkeen kun hänen vanhempi lapsensa muutti meille. Kasvatuskysymykset, mitä voi vaatia ja mikä on hyväksyttävää (esim. valehtelu, kotitöiden laiminlyönti) eivät meillä kohtaa ainakaan kun kyseessä on miehen lapsi.

Ihmettelen samaa kuin ap, että miksi vastuu toisen lapsista on ns. äitipuolella? Eikö sen pitäisi olla isällä itsellään? Miksi se äitipuoli on aina se ilkeä ja kjusanhenki, jos vaatii lapselta ikätasoista käytöstä ja suhtautumista, toimintaa, ja jos haluaa että sovituista asioista pidetään kiinni?

Välillä on ollut tunne, että olen pelkkä kodinhoitaja tässä huushollsissa ja piika miehen patalaiskalle teinille.
Minun mielestäni miehen vanhemmuus on aivan hukassa; sitä ei ole, ei ainakaan suhteessa omaan lapseen. En pysty arvostamaan miestä, joka ei kykene edes minimitasoiseen vanhemmuuteen. Minusta hän on luuseri. Ja sellaisilta miehiltä kuulostaa niin ap.n kuin muutamien muiden miehet.

MInusta on törkeää, että nimenomaan sen naisen/äitipuolen pitäisi TEHDÄ PERHE kokoonpanosta, jossa minimissään on vain miehen entisen liiton lapset viikonloppukävijöinä , tai on vain miehen ja yhteiset lapset - ja tästä edelleen kaikki mahdolliset variaatiot, yhtäkaikki: miksi yhden ihmisen harteille laitetaan vastuu koko perheen toimivuudesta ja hyvinvoinnista? Ja miksi se ihminen on nimenomaan nainen?! MIksi miestä, isää, ei samalla tavalla vastuuteta, että hänenKIN vastuullaan on paitsi omien lasten käytös, myös vaimon hyvinvointi .
Myös se, että -mies- jättää tekemättä (kieltämättä, kasvattamatta, esim. jopa puolustamatta nykyistä vaimoaan lastensa aihettomilta syytöksiltä, anopin haukuilta jne) on tekemistä; se on päätös antaa olla, jättää hoitamatta - ja sillä on AINA jokin seuraus. .

Ihmetelen muutenkin suuresti sitä, että äitipuolelta vaaditaan tasapuolista "äitimäistä" suhtautumista miehen entisen liiton lapsiin - ja sitten kun olet sitä, oletkin ilkeä äitipuoli! Kun vaadit lapsilta ikätasoista, hyvää käytöstä, kotitöiden tekemistä edes minimaalisesti ja vastuutat omista tekemistä ja omasta käytöksestä, se onkin ilkeyttä ja kiusaamista ja sieltä tulee sitten isikulta joka selittelee, puolustelee, antaa ja hyväksyy ja kävelee ikävän äitipuoli-ihmisen yli mitätöiden puolisonsa myös kaikkien lasten silmissä.

väsynyt äp kirjoitti:

HUH mitä vastauksia tuolla välillä !!

AP:n teksti kuulosti kovin tutulta. Samantyyppistä se on meilläkin. Uusperheemme on ollut kasassa 8-9 vuotta. Enkä todellakaan tiennyt, en osannut edes kuvitella, millaiseen ryhdyn, kun itsekin "lapsellisena" menen yhteen miehen kanssa jolla on lapsia entisestä liitosta!!

Mies on muuttunut. Ei hän ole millään muotoa se ihminen, jonka kanssa aikoinaan muutin yhteen, eikä edes se, jonka kanssa menin sittemmin naimisiin.
Muutos tapahtui sen jälkeen kun hänen vanhempi lapsensa muutti meille. Kasvatuskysymykset, mitä voi vaatia ja mikä on hyväksyttävää (esim. valehtelu, kotitöiden laiminlyönti) eivät meillä kohtaa ainakaan kun kyseessä on miehen lapsi.

Ihmettelen samaa kuin ap, että miksi vastuu toisen lapsista on ns. äitipuolella? Eikö sen pitäisi olla isällä itsellään? Miksi se äitipuoli on aina se ilkeä ja kjusanhenki, jos vaatii lapselta ikätasoista käytöstä ja suhtautumista, toimintaa, ja jos haluaa että sovituista asioista pidetään kiinni?

Välillä on ollut tunne, että olen pelkkä kodinhoitaja tässä huushollsissa ja piika miehen patalaiskalle teinille.
Minun mielestäni miehen vanhemmuus on aivan hukassa; sitä ei ole, ei ainakaan suhteessa omaan lapseen. En pysty arvostamaan miestä, joka ei kykene edes minimitasoiseen vanhemmuuteen. Minusta hän on luuseri. Ja sellaisilta miehiltä kuulostaa niin ap.n kuin muutamien muiden miehet.

MInusta on törkeää, että nimenomaan sen naisen/äitipuolen pitäisi TEHDÄ PERHE kokoonpanosta, jossa minimissään on vain miehen entisen liiton lapset viikonloppukävijöinä , tai on vain miehen ja yhteiset lapset - ja tästä edelleen kaikki mahdolliset variaatiot, yhtäkaikki: miksi yhden ihmisen harteille laitetaan vastuu koko perheen toimivuudesta ja hyvinvoinnista? Ja miksi se ihminen on nimenomaan nainen?! MIksi miestä, isää, ei samalla tavalla vastuuteta, että hänenKIN vastuullaan on paitsi omien lasten käytös, myös vaimon hyvinvointi .
Myös se, että -mies- jättää tekemättä (kieltämättä, kasvattamatta, esim. jopa puolustamatta nykyistä vaimoaan lastensa aihettomilta syytöksiltä, anopin haukuilta jne) on tekemistä; se on päätös antaa olla, jättää hoitamatta - ja sillä on AINA jokin seuraus. .

Ihmetelen muutenkin suuresti sitä, että äitipuolelta vaaditaan tasapuolista "äitimäistä" suhtautumista miehen entisen liiton lapsiin - ja sitten kun olet sitä, oletkin ilkeä äitipuoli! Kun vaadit lapsilta ikätasoista, hyvää käytöstä, kotitöiden tekemistä edes minimaalisesti ja vastuutat omista tekemistä ja omasta käytöksestä, se onkin ilkeyttä ja kiusaamista ja sieltä tulee sitten isikulta joka selittelee, puolustelee, antaa ja hyväksyy ja kävelee ikävän äitipuoli-ihmisen yli mitätöiden puolisonsa myös kaikkien lasten silmissä.

Lue lisää

Minä muuten päätin jossain vaiheessa, että minun ensisijainen tehtävä on olla äiti ja huoltaja omille lapsilleni. JOS voimvavaroja ja mielenkiintoa jää, olen sitten kiva ihminen miehen lapsille.

Olen vienyt sen ilkeänä ihmisenä arjen tasolle: en ota vastuuta, en huolehdi miehen lapsesta lainkaan. Olen yrittänyt, olen tehnyt enemmän kuin yksi ihminen pystyy ja jaksaa ja siitä ovat hinnan maksaneet nimenomaan meidän yhteiset vielä pienet lapset. Minä olen saanut vain pettymyksen.

Jokainen äiti "saa takaisin" omilta lapsiltaan sen hyvä mitä lapselle antaa. Komennot, suuttumukset ja sanktiot eivät tätä horjuta, eivät edes ns. aiheettomat. Miksi sitä samaa hyvää ei millään tavalla "saa takaisin" miehen lapsilta, vaikka heille kuinka kultareunaisella tarjottimella kantaa hyvää ja kaunista? Yksikin aiheesta tullut ja selkokielellä perusteltu komento ja sanktio kuomaa kaikki edelliset kaksikymmentä hyvää ja kaunista. Miksi?

Kun minut tarpeeksi monta kertaa on mitätöity, lakkasin sitten kantamasta minkäänlaista vastuuta miehen lapsesta. Samaa suosittelen ap:llekin. Lakkaa tekemästä ruokaa ja huolehtimasta keittiöstä, kodista, kun miehen lapset on siellä. Tee ruoka omille lapsillesi tai menkää ulos syömään. Jos vain mahdollista, jätä mies lapsineen joku kerta keskenään ja ilmoita vain, että koti on oltava ihmisasuttavassa kunnossa, kun tulet takaisin. Jos ei ole, jätät siivoamatta, vaikka miten tiukkaa tekisi.

Eivät ne lapset siitä mihinkään muutu, mutta jos edes mies?? !!

Itse koetin saada uusperhettä toimimaan 9 vuoden ajan eikä se koskaan onnistunut. Ero oli lopulta paljon helpompi kuin kuvittelin. Nyt tuntuu että saa hengittää. Minulle uusperhe oli "ensimmäinen perhe", miehellä ex-liitosta lapset jotka olivat isällään yli puolet ajasta.

Toki aluksi kirpaisee, tapailemme edelleen miehen kanssa "joskus". Mutta kuunnelkaa sisimpäänne, onko elämä sen väärtti että koko ajan ahdistaa? Ei ole. Itse en ole katunut päivääkään ja myönnä rehellisesti ettei uusperhe ollut minua varten. Usein puhutaan, että kaikki alkaa toimia kun vain yrittää ja tunteet muuttuu yms, minun kohdalla näin ei käynyt.

ohi on kirjoitti:

Itse koetin saada uusperhettä toimimaan 9 vuoden ajan eikä se koskaan onnistunut. Ero oli lopulta paljon helpompi kuin kuvittelin. Nyt tuntuu että saa hengittää. Minulle uusperhe oli "ensimmäinen perhe", miehellä ex-liitosta lapset jotka olivat isällään yli puolet ajasta.

Toki aluksi kirpaisee, tapailemme edelleen miehen kanssa "joskus". Mutta kuunnelkaa sisimpäänne, onko elämä sen väärtti että koko ajan ahdistaa? Ei ole. Itse en ole katunut päivääkään ja myönnä rehellisesti ettei uusperhe ollut minua varten. Usein puhutaan, että kaikki alkaa toimia kun vain yrittää ja tunteet muuttuu yms, minun kohdalla näin ei käynyt.

Lue lisää

"Itse koetin saada uusperhettä toimimaan 9 vuoden ajan eikä se koskaan onnistunut. Ero oli lopulta paljon helpompi kuin kuvittelin. Nyt tuntuu että saa hengittää. Minulle uusperhe oli "ensimmäinen perhe", miehellä ex-liitosta lapset jotka olivat isällään yli puolet ajasta."

Mies tai nainen, ihmetellä pitää, mitä aidot sinkut näkevät uusioperheessä varsinkaan ns. "ensiperheenä" ? Tuolla joku jo totesi, että uusiosuhteessa lapset menevät kumppanin edelle. Se on mielestäni riittävä osoitus siitä, että uusiosuhteeseen alkanut sinkku on kaikessa lähinnä hännän huippuna.

"Et kai kuvittele,että lapset tulisivat sinun jälkeesi?Normaali vanhempi ei koskaan aseta parisuhdettaan lasten edelle vaan lasten kehitystason ja muun mukaan tulisi omaakin elämää osata asetella(tietty jos lapsi jo siinä iässä,esim 16v että ymmärtää eron jälkeisen uuden elämän jne...)"

Normaali vanhempi ymmärtää, että kumppania ja lapsia ei koskaan laiteta kilpasille siitä, kuka tulee ensiksi. Kyllä kumppani on yhtä tärkeä siinä missä lapset. Jos näin ei ole, silloin suhde ei tule toimimaan.

ja kukaan ei arvaa kenen kirjoitus tää taaaaaaas on.

Olet muuten paska äiti ettet ollut lapsesi lähihuoltaja, etkä ottanut lasta luoksesi edes silloin kun lasta kohdeltiin väärin, hyi helvetti HÄPEÄ!

ei tehnyt mitään? Ei pessyt pyykkejä (pojan tai omiaan), kysellyt kuulumisia, puhunut lapselleen säännöistä, suojannut poikaa? Aika hyvä isä.Poika ilmeisesti palasi sinulle, kun piika poistui kuvioista.

sä olet säälittävä sössö jonka kirjoituksia ei KUKAAN ota tosissaan.

yksi äiti, yksi isä, kaksi lapsuudenkotia (vaikka toisessa olin vain lomilla, mutta kohdeltu aina perheenjäsenenä), minulla on erilaisia perheitä, jos luettelen perheeni, luettelen kaikki eri perheisiini kuuluvat, jopa exäni, koska hän on lasteni isä. Perhe sana on niin hieno, ettei sitä pidä sekoittaa biologiseen vanhemmuuteen.

lapset pakotetaan tykkäämään ihmisistä joita ei edes tunne. Eipä ihme että nykylapsilla on vaikeeta ja kaikki menee pieleen, kun joutuukestämään vanhempien ja muiden aikuisten kiusan.

hih hih hih kirjoitti:

lapset pakotetaan tykkäämään ihmisistä joita ei edes tunne. Eipä ihme että nykylapsilla on vaikeeta ja kaikki menee pieleen, kun joutuukestämään vanhempien ja muiden aikuisten kiusan.

Lue lisää

Tukehdu yksinäisyytees lissu

nuku pois kirjoitti:

Tukehdu yksinäisyytees lissu

ihanistakin kommenteista =) Helpottaa oloa jos muillakin on samansuuntaisia ongelmia.
Minulle riittäisi kun voisin olla miehen lasten kaveri ja tukea miestä hänen kasvatuspäätöksissä.
Äiti en ole , enkä yritä heille olla, heillä on oma äiti.
Kyllä, vanhemmilla on kasvatusvastuu omista lapsista. Ei ole tarkoitsu haukkua kenenkään lapsia. En vain jaksa piikana olemista sekä sitä että jos en ole piika niin kaikki on minun syytä. Eli teinpä mitä tahansa väärin menee..... Olen sitä mieltä, että kasvatuksesta kaikki lähtee, joten.... kaikesta ei voi lapsia syyttää. Jos lapset eivät kunnioita omia vanhempiaan, kenessä vika?
O

Luuletko että perhe perustetaan jollekin miehen tarpeelle.
Ootko todella niin tyhmä.
Perhe perustetaan rakkaudelle ja halulle jakaa koko elämänsä toisen ihmisen kanssa.
Ikävää jos et sellaisiin tunteisiin kykene tai kykene kenessäkään herättämään sellaisia tunteita.
Parempi silloin et ootkin yksin.

mitä miehen lapsille onkoskaan tapahtunut! Hienoa että ajattelit miehenlapsia ja läksit, sillä heidän elämä ei saa mennä vikaan siksi että sinä niin haluat.

sääliiiiiiiiiiiiiiii kirjoitti:

Luuletko että perhe perustetaan jollekin miehen tarpeelle.
Ootko todella niin tyhmä.
Perhe perustetaan rakkaudelle ja halulle jakaa koko elämänsä toisen ihmisen kanssa.
Ikävää jos et sellaisiin tunteisiin kykene tai kykene kenessäkään herättämään sellaisia tunteita.
Parempi silloin et ootkin yksin.

Lue lisää

Mutta jos menee noin takkuiseksi kuin mitä ap kirjoittaja kokee,miksi jatkaa??? Ja mieluummin todellakin olen yksin kuin tuommoista soppaa nielisin :D

hyvä päätös kirjoitti:

mitä miehen lapsille onkoskaan tapahtunut! Hienoa että ajattelit miehenlapsia ja läksit, sillä heidän elämä ei saa mennä vikaan siksi että sinä niin haluat.

Nyt vasta näitäkin kirjoituksia lukiessani olen alkanut tajuta/uskoa että joku tosiaan vihailee Esim. uusio"äitiä" ihan vaan sen takia että se on olemassa. Olen joustanut ja sietänyt jos jonkinlaista. Itsekkin olen avioerolapsi ja päätin jo heti alussa että lasten kannalta asiat pitää katsioa parhain päin. Kyllä mieheni ex-vaimolla on tohinaa riittänyt kun koettaa rientää jokaisten välejä sotkemaan ja edelleen se vaan jaksaa. Omat salatut sotkunsa se vaan pyrkii peittämään ja mitätöimään. Satun tietämään niistä ja heidän avioeron syistä paljonkin. En ole niitä puhunut kellekään kun ei ne mulle sen enempää kuulu.
Karmeeta että Äxät eivät voi elää elämää eteenpäin ja vieläpä siirtävät erotraumansa seuraavienkin polvien kannateltaviksi. Mieheni ei halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Tällä Äxällä ei oikeesti pitäisi olla mitää syytä vihailla minua, mutta vihaa se vaan ja yrittää vihansa voimalla myrkyttää kaiken. Ymmärtäisin jos minä olisin perheenrikoja tai joku yleinen suttura. Ymmärtäisin jos haisisin tai päihteilisin tai olisin suunnattoman ruma tai kaunis tai rikas tai jotain, ennenkaikkea ymmärtäisin jos olisin jotenkin ollut vaaraksi tai häpeäksi hänen lapsilleen. Hänen poikansa ovat olleet kuin omia mulle, mahdollisimman tasavertaisia omieni kanssa...

Olisin kyllä lähtenyt pakoon , mutta en silloin voinut tietää mihin nuoren pääni pistin. Tuleva mieheni asui yksin ja jo eronneena kun tapasimme. Ihastuinkin häneen kovasti. Mieheni oli ihan rehti ja asiallinen kaveri. Hän kertoi perheestään ja erostaan heti kun aloimme seurustella. Hänen lapset olivat n. 9 ja 10. Tykkäsin niistä ja ihan hyvin alettiin leikkiä ja tutustua. (Näiden kahden nyt jo aikuisen pojan lisäksi meillä on 2 yhteistä lasta.)
Miehen Äxä joka oli ihan itse avioliittonsa "tuhonnut" suhtautui minuun ensinäkemältä kuin olisin halpaa makkaraa. Itse suhtauduin häneen järjestelmällisen ystävällisesti. Heti pian alkuvaiheessa järkytyin äxän käytöksestä useaan otteeseen, mutta pysyttelin itse asialinjalla. Mieheni neuvoi minimoimaan kaikki kontaktit tähän "seinähulluun" muijaan. Itse hän ei halunnut olla missään tekemisissä tämän kanssa.
Päätin kuitenkin kaikkien lasten takia pitää välit niin asiallisena kuin se omalta joustamiseltani vaan oli mahdollista. Puhumalla on asioita paljon saatu tolkkuunsa. Mutta kyllä tään Äxän yllyttämänä reistinkiä on riittänyt ja joka käänteessä se vaan jaksaa takuta. Pitääkö sen pilata seuraavankin sukupolven lapsuus. En ymmärrä ollenkaan.
Ei ole kovinkaan vaikea arvata miksi uusin "miniäehdokas" ei välittänyt missään vaiheessa tutustua meihin, vaan on suoraan on omaksunut anoppinsa asenteen minuun ja koko meidän perheeseen. Joten nyt ollaan tilanteessa että mieheni toinen poika perheineen käy vain äitinsä luona...Exä on sitkeä sissi en vaan käsitä millaiseen voittoon hän oiken kaikilla toimillaan pyrkii...Sairasta itsekkyyttä ja tosi lapsellista on ollut nuo monet juonenkäänteet tässä kahen vuosikymmenen saatossa, joita olemme mekin saanneet kokea.
Voihan H. sentään.

Sanoisin että Pelastaudu hyvä nainen uusioperheeltä vielä kun voit, melkein joka tapauksessa se on vähintäänkin haastavaa. Monissa tapauksissa SILKKAA HELVETTIÄ. Mutta mehän ollaan täällä hiomassa särmiä toinen tosisitamme. Tosin nuoruutensa voi käyttä mukavamminkin kuin kolhimalla itseään Äxän
järkähtämättömään vihaan. Äxä varsinkin olisi voinut, jos koskaan tajuaisi katsoa asioita vähän toiseltakin kantilta.
Jos SINÄ tätä lukeva siis vihaat jotakuta NIIN Pohdippa joskus ilman sarvia ja hampaita että mitä se uusionainen/anoppi tai miniä on tehnyt sinulle. MIKSI NAISTEN PITÄÄ OLLA HIRVIÖITÄ TOISILLEEN. elämä ei oo liian helppoa muutenkaan! Hyödyttääkö vihata häntä vaikka olisikin tehnyt mitätahaansa. Täytyy myös muistaa että paha tuppaa aina saamaan palkkansa aikanaan. Voimia kaikille OLKAA REILUJA JA FIKSUJA TOISIANNE KOHTAAN NIIN LAPSETKIN OMAKSUU SEN JA HEILLÄ OLISI EDES VÄJÄN PAREMPI MAAILMA SITTEN TULEVAISUUDESSA. JOOKOS?

Lienenkö pöljä? kirjoitti:

Nyt vasta näitäkin kirjoituksia lukiessani olen alkanut tajuta/uskoa että joku tosiaan vihailee Esim. uusio"äitiä" ihan vaan sen takia että se on olemassa. Olen joustanut ja sietänyt jos jonkinlaista. Itsekkin olen avioerolapsi ja päätin jo heti alussa että lasten kannalta asiat pitää katsioa parhain päin. Kyllä mieheni ex-vaimolla on tohinaa riittänyt kun koettaa rientää jokaisten välejä sotkemaan ja edelleen se vaan jaksaa. Omat salatut sotkunsa se vaan pyrkii peittämään ja mitätöimään. Satun tietämään niistä ja heidän avioeron syistä paljonkin. En ole niitä puhunut kellekään kun ei ne mulle sen enempää kuulu.
Karmeeta että Äxät eivät voi elää elämää eteenpäin ja vieläpä siirtävät erotraumansa seuraavienkin polvien kannateltaviksi. Mieheni ei halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Tällä Äxällä ei oikeesti pitäisi olla mitää syytä vihailla minua, mutta vihaa se vaan ja yrittää vihansa voimalla myrkyttää kaiken. Ymmärtäisin jos minä olisin perheenrikoja tai joku yleinen suttura. Ymmärtäisin jos haisisin tai päihteilisin tai olisin suunnattoman ruma tai kaunis tai rikas tai jotain, ennenkaikkea ymmärtäisin jos olisin jotenkin ollut vaaraksi tai häpeäksi hänen lapsilleen. Hänen poikansa ovat olleet kuin omia mulle, mahdollisimman tasavertaisia omieni kanssa...

Olisin kyllä lähtenyt pakoon , mutta en silloin voinut tietää mihin nuoren pääni pistin. Tuleva mieheni asui yksin ja jo eronneena kun tapasimme. Ihastuinkin häneen kovasti. Mieheni oli ihan rehti ja asiallinen kaveri. Hän kertoi perheestään ja erostaan heti kun aloimme seurustella. Hänen lapset olivat n. 9 ja 10. Tykkäsin niistä ja ihan hyvin alettiin leikkiä ja tutustua. (Näiden kahden nyt jo aikuisen pojan lisäksi meillä on 2 yhteistä lasta.)
Miehen Äxä joka oli ihan itse avioliittonsa "tuhonnut" suhtautui minuun ensinäkemältä kuin olisin halpaa makkaraa. Itse suhtauduin häneen järjestelmällisen ystävällisesti. Heti pian alkuvaiheessa järkytyin äxän käytöksestä useaan otteeseen, mutta pysyttelin itse asialinjalla. Mieheni neuvoi minimoimaan kaikki kontaktit tähän "seinähulluun" muijaan. Itse hän ei halunnut olla missään tekemisissä tämän kanssa.
Päätin kuitenkin kaikkien lasten takia pitää välit niin asiallisena kuin se omalta joustamiseltani vaan oli mahdollista. Puhumalla on asioita paljon saatu tolkkuunsa. Mutta kyllä tään Äxän yllyttämänä reistinkiä on riittänyt ja joka käänteessä se vaan jaksaa takuta. Pitääkö sen pilata seuraavankin sukupolven lapsuus. En ymmärrä ollenkaan.
Ei ole kovinkaan vaikea arvata miksi uusin "miniäehdokas" ei välittänyt missään vaiheessa tutustua meihin, vaan on suoraan on omaksunut anoppinsa asenteen minuun ja koko meidän perheeseen. Joten nyt ollaan tilanteessa että mieheni toinen poika perheineen käy vain äitinsä luona...Exä on sitkeä sissi en vaan käsitä millaiseen voittoon hän oiken kaikilla toimillaan pyrkii...Sairasta itsekkyyttä ja tosi lapsellista on ollut nuo monet juonenkäänteet tässä kahen vuosikymmenen saatossa, joita olemme mekin saanneet kokea.
Voihan H. sentään.

Sanoisin että Pelastaudu hyvä nainen uusioperheeltä vielä kun voit, melkein joka tapauksessa se on vähintäänkin haastavaa. Monissa tapauksissa SILKKAA HELVETTIÄ. Mutta mehän ollaan täällä hiomassa särmiä toinen tosisitamme. Tosin nuoruutensa voi käyttä mukavamminkin kuin kolhimalla itseään Äxän
järkähtämättömään vihaan. Äxä varsinkin olisi voinut, jos koskaan tajuaisi katsoa asioita vähän toiseltakin kantilta.
Jos SINÄ tätä lukeva siis vihaat jotakuta NIIN Pohdippa joskus ilman sarvia ja hampaita että mitä se uusionainen/anoppi tai miniä on tehnyt sinulle. MIKSI NAISTEN PITÄÄ OLLA HIRVIÖITÄ TOISILLEEN. elämä ei oo liian helppoa muutenkaan! Hyödyttääkö vihata häntä vaikka olisikin tehnyt mitätahaansa. Täytyy myös muistaa että paha tuppaa aina saamaan palkkansa aikanaan. Voimia kaikille OLKAA REILUJA JA FIKSUJA TOISIANNE KOHTAAN NIIN LAPSETKIN OMAKSUU SEN JA HEILLÄ OLISI EDES VÄJÄN PAREMPI MAAILMA SITTEN TULEVAISUUDESSA. JOOKOS?

Lue lisää

tarinastasi. Äxän hampaissa yli 10 vuotta eikä loppua näy, vaikka lapset täysi-ikäisiä.
Nyt kun äxä hiljennetty lain voimin, lapset jakavat äitinsä perintöä ja tekevät KAIKKENSA, että uusperheemme hajoaisi. Hartiavoimin yritetään aiheuttaa riitaa minun ja miehen välille.

Kohta saavat pitää "onnellisen perheensä". Olen ansainnut hiton paljon parempaa, kuten sinäkin.
Voimahalit sinne ja kiitos tästä kirjoituksestasi!!!

Sisar ei-niin-hento kirjoitti:

tarinastasi. Äxän hampaissa yli 10 vuotta eikä loppua näy, vaikka lapset täysi-ikäisiä.
Nyt kun äxä hiljennetty lain voimin, lapset jakavat äitinsä perintöä ja tekevät KAIKKENSA, että uusperheemme hajoaisi. Hartiavoimin yritetään aiheuttaa riitaa minun ja miehen välille.

Kohta saavat pitää "onnellisen perheensä". Olen ansainnut hiton paljon parempaa, kuten sinäkin.
Voimahalit sinne ja kiitos tästä kirjoituksestasi!!!

Lue lisää

Kiitos sulle sisar. Sanasi lämmittivät tosi paljon. Ensimmäistä kertaa elämässäni tulin kirjoittaneeksi nuo asiat "ulos". Jännä että helpotti kovasti jo vain kirjoittaa niistä. Kommenttisi oli extra-bonusta :)))

Älä sinäkään lannistu. Sinulla on oikeus "olla omalla paikallasi" jos niin tahdot. Pidä puolesi mitä sitten päätäykään. Oon aatellu räväyttää joku kerta jos satun näkemään ko. äxää tai poijan poppoota josain. Niin ja siis kysästä miksi asiat on menny niinkuin on menny ja ovatko nyt tyytyväisiä? Jos eivat vastaa kävelen vaan pois...
Itselleni ainakin hyvien kirjojen lukeminen, (voi olla proosaa tai elämänkertoja tms.) on antanut mulle etäisyyttä ja hyvät ystävät (joille en kuitenkaan tätä mielipahaani ole juurikaan tullut raoittaneeksi) ovat tietämättäänkin auttaneet jaksamaan kurjimpien hetkien yli.

Olen melko varma siitä etten ikuna itse tule toiminaan Äxän tavoin. Uskon että omat lapseni ja ehkä jopa äxän toinen poika jo ymmärtävät nämä asiat ja tulevat kohtelemaan muita ihmisiä asiallisesti. Miten sitten muuten elävätkään.
Elän myös toivossa että Äxän toinen poik miniä vielä hoksaavat että olisivat voineet käyttäytyä toisinkin jos Äxän roolimalli olisi olliút toisenlainen. Äxä-parka on jo kauttaltaan katkeruuden ja kaunan kuorruttama ja tuskin muuttuu koskaan. Kurjempi juttu hälle itselleen.

Voimia oikein hurjasti kaikille äxille ja nyksille. Siis myös ÄXILLE, jos vaan edes joskus ennen kuolemaansa tolkkuuntuvat toimimaan hyvässä. Kadotettua kuvitelmaa ainutlaatuisesta ja neitseellisestä onnesta ei oikeesti ole kovin pitkäksi aikaa meille naisille suotu. Kurjaa kylläkin. Jos elää omissa harhoissaan niin se se vasta hirveetä lieneekin...realistina näin otaksun.

parhain omalle lapselleen, sitä ei kukaan voi kyseenalaistaa, ei edes nämän uusikot, jotka täällä kovaan ääneen lasten äitejä haukkuukin ja kehyy itseään. Se on katkeruutta ja epätoivoa.

Itse tiedän olevani lapsilleni kaiista paras äiti eikä kukaa ulkopuolinen ihminen ole päässyt hietä haukkumaan eikä edes näkemään. Siihen en ole antanut koskaan lupaa. Ulkopuoliset ex miehen suhteet eivät muuta voi meidän lapsille kuin pilata ha rikoa ja tuhota, siksi päätimme ettei yksikään hänen uusi suhde ole tervetullut meille ja lasten ja minun elämääni.

Me emme salli, että suinpäin joku tulee ja rikkoo lasten elämän. Me vanhemmat olemme ne, joiden pitää suojella lapsiamme, eikä me haluttu ex miehen kanssa että hänen naiset pääsevät haukkumaan minua ja lapsia. Siksi meillä onkin asiat hyvin, kun osasimme kulkea oikeaa tietä, ja unohdimme kaikki kilkatusket ja kalkatukset ex miehen naisten suhteen. Heillä ei ole koskaan mitään asiaa meidän elämään.

onnellinen ydinperhe kirjoitti:

parhain omalle lapselleen, sitä ei kukaan voi kyseenalaistaa, ei edes nämän uusikot, jotka täällä kovaan ääneen lasten äitejä haukkuukin ja kehyy itseään. Se on katkeruutta ja epätoivoa.

Itse tiedän olevani lapsilleni kaiista paras äiti eikä kukaa ulkopuolinen ihminen ole päässyt hietä haukkumaan eikä edes näkemään. Siihen en ole antanut koskaan lupaa. Ulkopuoliset ex miehen suhteet eivät muuta voi meidän lapsille kuin pilata ha rikoa ja tuhota, siksi päätimme ettei yksikään hänen uusi suhde ole tervetullut meille ja lasten ja minun elämääni.

Me emme salli, että suinpäin joku tulee ja rikkoo lasten elämän. Me vanhemmat olemme ne, joiden pitää suojella lapsiamme, eikä me haluttu ex miehen kanssa että hänen naiset pääsevät haukkumaan minua ja lapsia. Siksi meillä onkin asiat hyvin, kun osasimme kulkea oikeaa tietä, ja unohdimme kaikki kilkatusket ja kalkatukset ex miehen naisten suhteen. Heillä ei ole koskaan mitään asiaa meidän elämään.

Lue lisää

Järjyttävää luettavaa tuo sinun arvomaailma, ei ihme että nyky tenavat on sekasin kuin seinäkellot...miten luulet että voit loputtomiin kieltää toisia ihmisiä/tässä tapauksessa omia lapsiasi tapaamasta tai vieläpä näkemästä joitakuita muita ihmisiä jotka asuvat vaikkapa vaan jossainpäinmutta kuitenkin tällä samalla planeetalla. meinaan jos ne haluavat nähdä tai tavata. Ootko kenties hypnotisoinu lapsesi jonkulaiseiksi roboteiksi? Uskomaton asenne.
"Rikkoo lasten elämän" "naiset pääsee haukkumaan minua" ...Koskaan mitään asiaa meidän elämään"
Hei haloo!!! onhan se myös sen rouva kakkosenkin ja sun ex-miehesi elämä josta ei kuulu sun päättää/tai enää kuulu päättää...
lasten kauttako meinaat vielä haudastakin nousta kostamaan että olet "jälkeenjäänyt"-vaimoke. Oot tko siis eronnut vai ootko niitä loputtomiin petettäviä vaimokkeita, jonka mies laukkoo jatkuvasti vieraissa...mene ja tiedä. aika sairaalta vaikuttaa.
Oma elämäsi helpottuisi hirmu paljon jos löysäisit irti ja antaisit edes lapsillesi ihmisoikeudet.
Nyt ilmeisesti pakotat heidät olemaan täysin samaa mieltä kanssasi ja tuhottujen ihmissuhteiden maanvyörymät periytyvät aina kolmanteen ja neljänteen sukupolveen....

Löyssää pipoas

Voi hyvänen aika kirjoitti:

Järjyttävää luettavaa tuo sinun arvomaailma, ei ihme että nyky tenavat on sekasin kuin seinäkellot...miten luulet että voit loputtomiin kieltää toisia ihmisiä/tässä tapauksessa omia lapsiasi tapaamasta tai vieläpä näkemästä joitakuita muita ihmisiä jotka asuvat vaikkapa vaan jossainpäinmutta kuitenkin tällä samalla planeetalla. meinaan jos ne haluavat nähdä tai tavata. Ootko kenties hypnotisoinu lapsesi jonkulaiseiksi roboteiksi? Uskomaton asenne.
"Rikkoo lasten elämän" "naiset pääsee haukkumaan minua" ...Koskaan mitään asiaa meidän elämään"
Hei haloo!!! onhan se myös sen rouva kakkosenkin ja sun ex-miehesi elämä josta ei kuulu sun päättää/tai enää kuulu päättää...
lasten kauttako meinaat vielä haudastakin nousta kostamaan että olet "jälkeenjäänyt"-vaimoke. Oot tko siis eronnut vai ootko niitä loputtomiin petettäviä vaimokkeita, jonka mies laukkoo jatkuvasti vieraissa...mene ja tiedä. aika sairaalta vaikuttaa.
Oma elämäsi helpottuisi hirmu paljon jos löysäisit irti ja antaisit edes lapsillesi ihmisoikeudet.
Nyt ilmeisesti pakotat heidät olemaan täysin samaa mieltä kanssasi ja tuhottujen ihmissuhteiden maanvyörymät periytyvät aina kolmanteen ja neljänteen sukupolveen....

Löyssää pipoas

Lue lisää

vaikka isä lapsensa hylkäsikin muta minä en.
Onnekkaita ovat lapset, kun isä ei ole alkanut kenenkään kanssa leikkimään näitä uusikkoperheitä, eikä tuo niitä uusikoitaan mielle ja lasten silmien eteen.

Onnekaita olemme kun mies on sen verran ollut järissään, että on antanut meidän oll arauhassa naisiltaans, ja lapset ja minä olemme saaneet viettää rayhallista elämää.

Mies sanoikin ettei halua koskaan loukata meitä joten naisensa hän pitää piilossa meiltä.

Lapsemme on onnekkaita, kun ovat saaneet hyvän lapsuuden vailla isänsä haukkuvia naikkosia.

Miestähävetää niin paljon ettei koskaan edes liiku niiden naisten kanssa, kun vastaan tullaan. Mutta sitä saa mitä tilaa, kun lapsensa hylkää, joutuu alistumaan moneen semmoiseen asiaan, mitä ei osannut edes odottaa.

naikkoset pois kirjoitti:

vaikka isä lapsensa hylkäsikin muta minä en.
Onnekkaita ovat lapset, kun isä ei ole alkanut kenenkään kanssa leikkimään näitä uusikkoperheitä, eikä tuo niitä uusikoitaan mielle ja lasten silmien eteen.

Onnekaita olemme kun mies on sen verran ollut järissään, että on antanut meidän oll arauhassa naisiltaans, ja lapset ja minä olemme saaneet viettää rayhallista elämää.

Mies sanoikin ettei halua koskaan loukata meitä joten naisensa hän pitää piilossa meiltä.

Lapsemme on onnekkaita, kun ovat saaneet hyvän lapsuuden vailla isänsä haukkuvia naikkosia.

Miestähävetää niin paljon ettei koskaan edes liiku niiden naisten kanssa, kun vastaan tullaan. Mutta sitä saa mitä tilaa, kun lapsensa hylkää, joutuu alistumaan moneen semmoiseen asiaan, mitä ei osannut edes odottaa.

Lue lisää

on mies kun pääsi tuollaisesta paskasta eroon.

sorry vaan kirjoitti:

on mies kun pääsi tuollaisesta paskasta eroon.

onnekkuutta, me ollaan onnekaita lasten kanssa kun päästiin eroon, olisi vaan pitänyt tajuta aikaisemmin, ettei hänestä ole isäksi saatikka mieheksi!

onnellinen ydinperhe kirjoitti:

parhain omalle lapselleen, sitä ei kukaan voi kyseenalaistaa, ei edes nämän uusikot, jotka täällä kovaan ääneen lasten äitejä haukkuukin ja kehyy itseään. Se on katkeruutta ja epätoivoa.

Itse tiedän olevani lapsilleni kaiista paras äiti eikä kukaa ulkopuolinen ihminen ole päässyt hietä haukkumaan eikä edes näkemään. Siihen en ole antanut koskaan lupaa. Ulkopuoliset ex miehen suhteet eivät muuta voi meidän lapsille kuin pilata ha rikoa ja tuhota, siksi päätimme ettei yksikään hänen uusi suhde ole tervetullut meille ja lasten ja minun elämääni.

Me emme salli, että suinpäin joku tulee ja rikkoo lasten elämän. Me vanhemmat olemme ne, joiden pitää suojella lapsiamme, eikä me haluttu ex miehen kanssa että hänen naiset pääsevät haukkumaan minua ja lapsia. Siksi meillä onkin asiat hyvin, kun osasimme kulkea oikeaa tietä, ja unohdimme kaikki kilkatusket ja kalkatukset ex miehen naisten suhteen. Heillä ei ole koskaan mitään asiaa meidän elämään.

Lue lisää

Oho. Itse ainakin olisin tyytyväinen, jos exäni löytäisi hyvän puolison ja osaisi itse käyttäytyä asiallisesti tätä kohtaan. Jos saisivat suhteen toimimaan, niin siinähän olisi lapsille ehytymisen mahdollisuus, kun näkisivät isänsä toimivassa parisuhteessa onnellisena. Paremminkin, kun liittonsa olisi varmasti pysyvä, niin yrittäisin luoda pikaisesti kaikille hyvät välit, jotta lasten olis helppoa elää turvallisten aikuisten kasvatuksessa siten,e ttä linjaukset olisivat suunnilleen yhtenäiset. Näin, vaikka lapset asuvat luonani.

lasten paras kirjoitti:

Oho. Itse ainakin olisin tyytyväinen, jos exäni löytäisi hyvän puolison ja osaisi itse käyttäytyä asiallisesti tätä kohtaan. Jos saisivat suhteen toimimaan, niin siinähän olisi lapsille ehytymisen mahdollisuus, kun näkisivät isänsä toimivassa parisuhteessa onnellisena. Paremminkin, kun liittonsa olisi varmasti pysyvä, niin yrittäisin luoda pikaisesti kaikille hyvät välit, jotta lasten olis helppoa elää turvallisten aikuisten kasvatuksessa siten,e ttä linjaukset olisivat suunnilleen yhtenäiset. Näin, vaikka lapset asuvat luonani.

Lue lisää

mitään että mies löytää kaverin ittelleen, mutta eihän niiden tarvi lapsille näyttäytyä, ei ne oo lapsille mitään.

Itse kokisin olevani maailman huonoin äiti jos mun exä esittelisi naisensa lapsillemme ja mulle.

En voisi enää olla edes lasten kanssa tekemisissä saatikka exän. Huh... puistattaa pelkkä ajatuskin että meillä ramppaisi joku miehen uusi nainen.... sotkemassa.

kuten isäni sanoi mulle kun leskeksi elettyään löysi uuden kumppanin;
"ei ihmistä ole luotu yksineläjäksi". Se on niin totta.
Se ei ole lapsilta pois jos isä ja äiti on onnellisa uuden kumppanin kanssa.

rd6ych nmnl kirjoitti:

kuten isäni sanoi mulle kun leskeksi elettyään löysi uuden kumppanin;
"ei ihmistä ole luotu yksineläjäksi". Se on niin totta.
Se ei ole lapsilta pois jos isä ja äiti on onnellisa uuden kumppanin kanssa.

Lue lisää

mutta kyse onkin niistä lapsista, he eivät tarvi vierasta ihmistä elämäänsä, ei ainakaan meillä.

Vuosia ollaan olltu erillään, kun mies lapsensa hylkäsi, niin olisi todella surullista, jos mies toisi naisensa meille kotiin ja lasten ja mun nähtäville! Mikä kumman järki siinä olisi? Miksi meidän pitäisi hänen naiset hyväksyä? Miksi?

Meillä ei ole mitään velvoitetta ottaa nitiä naisia elämäämme.

Miehellä olkoot vaikka sata naista, kunhan pitää ne kaukana meistä eikä tuo koskaan niitä minun ja lasten lähelle.

Siitä lapset ovat katkeria ja vihaisia isälle, etä ensin hylkää, sitten ottaa uusia naisia ja syrjäyttää oman perheen!

Mies ei ajattele terveellä järjellä, ja nyt saa siitä maksaa sillä, että lapset eivät välitä isästään enään.

Lapset ei tarvi virasta haukkujaa ja häiriköintiä elämääänsä. Tässä sen nyt näkee miten paljon lapsia on ongelmissa, kun heitä pompotetllaan haukutaan ym ihan noin vaan.

meillä ei peli käy kirjoitti:

mutta kyse onkin niistä lapsista, he eivät tarvi vierasta ihmistä elämäänsä, ei ainakaan meillä.

Vuosia ollaan olltu erillään, kun mies lapsensa hylkäsi, niin olisi todella surullista, jos mies toisi naisensa meille kotiin ja lasten ja mun nähtäville! Mikä kumman järki siinä olisi? Miksi meidän pitäisi hänen naiset hyväksyä? Miksi?

Meillä ei ole mitään velvoitetta ottaa nitiä naisia elämäämme.

Miehellä olkoot vaikka sata naista, kunhan pitää ne kaukana meistä eikä tuo koskaan niitä minun ja lasten lähelle.

Siitä lapset ovat katkeria ja vihaisia isälle, etä ensin hylkää, sitten ottaa uusia naisia ja syrjäyttää oman perheen!

Mies ei ajattele terveellä järjellä, ja nyt saa siitä maksaa sillä, että lapset eivät välitä isästään enään.

Lapset ei tarvi virasta haukkujaa ja häiriköintiä elämääänsä. Tässä sen nyt näkee miten paljon lapsia on ongelmissa, kun heitä pompotetllaan haukutaan ym ihan noin vaan.

Lue lisää

Lapses ei tosiaankaan tarvii vierasta haukkujaa, ei tosiaan kun on oma haukkuja kotona. ihan oma rakas aina oikeassa oleva ja oikeudenmukainen ihminen...
HEI herää hyvä äiti ja pyydä äkkiä anteeksi ennen kaikkea lapsiltasi, kun riistit niiltä isän. Mikäli isä oli pedofiili ja käytti heitä aikanaan hyväkseeen tai pahoinpiteli lapsiaan ymmärrän sinua muuten en!!!
Herää ennenkuin kuolo vie sinulta mahdollisuutesi korjata mitä vielä korjattavissa on. Ei millään pahalla mutta olet tehnyt hirmu väärin. Sulla on varmaan omasta mielestäsi perustellut syyt, mutta mutta muillakin kuuluu olla oma elämä ja omat mielipiteet kuin sinulla. Pystytkö ymmärtämään sen.

On hirveä ontto onkalo elämässäni kun en ole omaa isääni nähnyt koskaan niin että muistaisin siitä mitään. Mun äiti olisi ottanut isäni riemulla takaisin, mutta se oli vastuunpakoilija jha hamesankari. Oli se vähän ennen kuolemaansa 49 v. itkenyt sukulaiselle että olis pitänyt sitä likkaakin käydä katsomassa mutta enhän iljennyt kun en ollu siitä huolehtinu. Mitä sitten silti Olisin halunnut sen tuntea tai edes nähä niin että olisi edes joku mielikuva siitä. Olkoon ollut vaikka täys retku tai rapajuoppo tai ihan mitä vaan. Mulle olisi ollut ihan uusi näköalaikkuna elämässä kun olisin sen tavannut vaikka vaan yhen ainoan kerran. Isä on aina isä.
Ajattele edes mitä sanoin. Pehmitä luontosi se helpottaisi sinuakin suunnattomasti. Anna anteeksi.
Ymmärrän että sinua on syvästi loukattu kun hän jätti sinut aikanaan. Anna vaikka pikkuhiljaa millimetsi kerrallaan anteeksi ja vapauta itsesi hänen ilkeytensä jättämästä haavasta. Oman mielenrauhasi ja lastesi takia.

meillä ei peli käy kirjoitti:

mutta kyse onkin niistä lapsista, he eivät tarvi vierasta ihmistä elämäänsä, ei ainakaan meillä.

Vuosia ollaan olltu erillään, kun mies lapsensa hylkäsi, niin olisi todella surullista, jos mies toisi naisensa meille kotiin ja lasten ja mun nähtäville! Mikä kumman järki siinä olisi? Miksi meidän pitäisi hänen naiset hyväksyä? Miksi?

Meillä ei ole mitään velvoitetta ottaa nitiä naisia elämäämme.

Miehellä olkoot vaikka sata naista, kunhan pitää ne kaukana meistä eikä tuo koskaan niitä minun ja lasten lähelle.

Siitä lapset ovat katkeria ja vihaisia isälle, etä ensin hylkää, sitten ottaa uusia naisia ja syrjäyttää oman perheen!

Mies ei ajattele terveellä järjellä, ja nyt saa siitä maksaa sillä, että lapset eivät välitä isästään enään.

Lapset ei tarvi virasta haukkujaa ja häiriköintiä elämääänsä. Tässä sen nyt näkee miten paljon lapsia on ongelmissa, kun heitä pompotetllaan haukutaan ym ihan noin vaan.

Lue lisää

sä sairas, oot tainnut sairastua entisestään juuri siksi että et anna itsesi olla nainen.
Koska mies on viimeksi pitänyt sinua läpi yön sylissä, paijannut ja puhunut pehmoisia, koska.
Vastaapa tähän, jos pystyt

meillä ei peli käy kirjoitti:

mutta kyse onkin niistä lapsista, he eivät tarvi vierasta ihmistä elämäänsä, ei ainakaan meillä.

Vuosia ollaan olltu erillään, kun mies lapsensa hylkäsi, niin olisi todella surullista, jos mies toisi naisensa meille kotiin ja lasten ja mun nähtäville! Mikä kumman järki siinä olisi? Miksi meidän pitäisi hänen naiset hyväksyä? Miksi?

Meillä ei ole mitään velvoitetta ottaa nitiä naisia elämäämme.

Miehellä olkoot vaikka sata naista, kunhan pitää ne kaukana meistä eikä tuo koskaan niitä minun ja lasten lähelle.

Siitä lapset ovat katkeria ja vihaisia isälle, etä ensin hylkää, sitten ottaa uusia naisia ja syrjäyttää oman perheen!

Mies ei ajattele terveellä järjellä, ja nyt saa siitä maksaa sillä, että lapset eivät välitä isästään enään.

Lapset ei tarvi virasta haukkujaa ja häiriköintiä elämääänsä. Tässä sen nyt näkee miten paljon lapsia on ongelmissa, kun heitä pompotetllaan haukutaan ym ihan noin vaan.

Lue lisää

Mikä järki? Lasten paras
Miksi hyväksyä? Jotta lapset voisivat helposti ja hyvillä mielin olla osa isänsä elämää
Miksi? Siksi että isä on lapsille tärkeä ja huono isäsuhde vaikuttaa itsetuntoon, lapsi toistaa isän mallia omassa elämässään (esim. pojat toimivat samoin tai tyttö hakautuu sellaisiin suhteisiin joissa kumppani hylkää) ja lapsella on oikeus huonoonkin isään

Ei ole velvoitteita isää tai naisia kohtaan, mutta kun olet hankkinut lapsia, niin sinulla on velvoitteita heidän ehjää ja onnellista lapsuuttaan kohtaan. Me ollaan erottu, kun lapset hyvin pieniä ja pikkulapsiaika on ollut minulle rankkaa, mutta ei ole tullut pieneen mieleenikään opettaa lapsille, että isänsä on heidät hylännyt (aika raskas taakka lapselle käsitellä). Niinhän tuo teki ja lapset saattavat joskus keski-ikäisenä hoksia sen, mutta viimeiseen asti minä tulen heille selittämään, että äiti ja isi eivät olleet onnellsiia yhdessä ja siksi päätimme yhdessä näin, että isi rakastaa heitä aivan yhtä paljon. Kaksinkerroin olen taipunut tapaamisten maksimoimiseksi, isä-lapsi -suhteen vahvistamiseksi ja exän laiminlyöntien peittämiseksi. Kun isänsä eron jälkeen lähti tapaamiselta ovet paikkuen ja laittoi haukkumistekstareita perään, niin sanoin lapsille, että isi sieltä viestittelee, kun on kovin pahoillaan, että tuli riitaa ja käski suukottaa ja sanoa, että nahdään pian. Olen järjestänyt heille alussa tapaamisia kummeille (isän kavereita) jne.Hymyilevä kuva isästä on lapsia varten jääkaapin alaosassa ja sitä kun katselevat, niin sanon, että isi se sieltä sinulle hymyilee, kun tykkää sinusta niin kovasti. Joka ilta sanon lapsille oman rakastamiseni jälkeen, että tämä hali on vähän isiltäkin, kun isi rakastaa teitä kovasti.

Nyt näyttää, että vaiva on ollut täysin sen arvoista. Lapseni eivät ole lainkaan katkeria tai vihaisia, vaan onnellisia ja huolettomia lapsia, joilla on tasapainoinen kiintymyssuhde sekä äitiin että isään. Isä on heille tässä kehitysvaiheessa tärkeä ja olisi karmeaa, jos jäisivät siitä paitsi. Kun lapset rakastavat isäänsä, se on vaikuttanut häneen (erosta kolme vuotta) ja nyt näyttää siltä, että hän on sitoutunut lapsiinsa. Jäi jopa töistä kotiin hoitamaan kipeitä lapsia ja on nyt hoitanut osansa moitteettomasti.

En edes tiedä, onko hänellä uusia naisia. Sen olen sanonut, että mielellään sitten esittelee meille kaikille samaan aikaan, jotta voin lapsia tukea suhtautumisessa tähän mahdolliseen uuteen kumppaniin ja että toivon, että voisimme sitten välillä pitää perhepalavereita eri perheiden kesken.

Itseasiassa kirjoitat, että mies ei ajattele terveellä järjellä ja lapset saavat nyt maksaa siitä, että he eivät välitä isästään (vihaisia, katkeria). Toivottavasti ei tule ongelmia.

Olisi hyvä, jos voisit puhua tunteistasi lasten kanssa ja kertoa, että isänsä rakastaa heitä, mutta sinä et ole päässyt yli, siitä mitä hän teki. Olet mielestäni lapsillesi anteeksipyynnön velkaa, kun olet heidän kontolleet tuollaista vihaa sälyttänyt. Jotkut asiat vaan eivät kuulu lapsille. Itse olen omat vihani yms. purkanut ystävilleni, jumpalle, maalaamiseen yms. Lapset ehtivät myöhemmin hankkia omat ristinsä kannettavakseen. Tuskin tästä koskaan mitään kiitsta saan, mutta ainakin tiedän, että olen parhaani tehnyt, jotta minun valintani (siis mies petti eikä sitoutunut perheeseen, mutta minähän hänet valitsin kumppanikseni ja lasteni isäksi) eivät pilaisi heidän elämäänsä.

yh+2 kirjoitti:

Mikä järki? Lasten paras
Miksi hyväksyä? Jotta lapset voisivat helposti ja hyvillä mielin olla osa isänsä elämää
Miksi? Siksi että isä on lapsille tärkeä ja huono isäsuhde vaikuttaa itsetuntoon, lapsi toistaa isän mallia omassa elämässään (esim. pojat toimivat samoin tai tyttö hakautuu sellaisiin suhteisiin joissa kumppani hylkää) ja lapsella on oikeus huonoonkin isään

Ei ole velvoitteita isää tai naisia kohtaan, mutta kun olet hankkinut lapsia, niin sinulla on velvoitteita heidän ehjää ja onnellista lapsuuttaan kohtaan. Me ollaan erottu, kun lapset hyvin pieniä ja pikkulapsiaika on ollut minulle rankkaa, mutta ei ole tullut pieneen mieleenikään opettaa lapsille, että isänsä on heidät hylännyt (aika raskas taakka lapselle käsitellä). Niinhän tuo teki ja lapset saattavat joskus keski-ikäisenä hoksia sen, mutta viimeiseen asti minä tulen heille selittämään, että äiti ja isi eivät olleet onnellsiia yhdessä ja siksi päätimme yhdessä näin, että isi rakastaa heitä aivan yhtä paljon. Kaksinkerroin olen taipunut tapaamisten maksimoimiseksi, isä-lapsi -suhteen vahvistamiseksi ja exän laiminlyöntien peittämiseksi. Kun isänsä eron jälkeen lähti tapaamiselta ovet paikkuen ja laittoi haukkumistekstareita perään, niin sanoin lapsille, että isi sieltä viestittelee, kun on kovin pahoillaan, että tuli riitaa ja käski suukottaa ja sanoa, että nahdään pian. Olen järjestänyt heille alussa tapaamisia kummeille (isän kavereita) jne.Hymyilevä kuva isästä on lapsia varten jääkaapin alaosassa ja sitä kun katselevat, niin sanon, että isi se sieltä sinulle hymyilee, kun tykkää sinusta niin kovasti. Joka ilta sanon lapsille oman rakastamiseni jälkeen, että tämä hali on vähän isiltäkin, kun isi rakastaa teitä kovasti.

Nyt näyttää, että vaiva on ollut täysin sen arvoista. Lapseni eivät ole lainkaan katkeria tai vihaisia, vaan onnellisia ja huolettomia lapsia, joilla on tasapainoinen kiintymyssuhde sekä äitiin että isään. Isä on heille tässä kehitysvaiheessa tärkeä ja olisi karmeaa, jos jäisivät siitä paitsi. Kun lapset rakastavat isäänsä, se on vaikuttanut häneen (erosta kolme vuotta) ja nyt näyttää siltä, että hän on sitoutunut lapsiinsa. Jäi jopa töistä kotiin hoitamaan kipeitä lapsia ja on nyt hoitanut osansa moitteettomasti.

En edes tiedä, onko hänellä uusia naisia. Sen olen sanonut, että mielellään sitten esittelee meille kaikille samaan aikaan, jotta voin lapsia tukea suhtautumisessa tähän mahdolliseen uuteen kumppaniin ja että toivon, että voisimme sitten välillä pitää perhepalavereita eri perheiden kesken.

Itseasiassa kirjoitat, että mies ei ajattele terveellä järjellä ja lapset saavat nyt maksaa siitä, että he eivät välitä isästään (vihaisia, katkeria). Toivottavasti ei tule ongelmia.

Olisi hyvä, jos voisit puhua tunteistasi lasten kanssa ja kertoa, että isänsä rakastaa heitä, mutta sinä et ole päässyt yli, siitä mitä hän teki. Olet mielestäni lapsillesi anteeksipyynnön velkaa, kun olet heidän kontolleet tuollaista vihaa sälyttänyt. Jotkut asiat vaan eivät kuulu lapsille. Itse olen omat vihani yms. purkanut ystävilleni, jumpalle, maalaamiseen yms. Lapset ehtivät myöhemmin hankkia omat ristinsä kannettavakseen. Tuskin tästä koskaan mitään kiitsta saan, mutta ainakin tiedän, että olen parhaani tehnyt, jotta minun valintani (siis mies petti eikä sitoutunut perheeseen, mutta minähän hänet valitsin kumppanikseni ja lasteni isäksi) eivät pilaisi heidän elämäänsä.

Lue lisää

ihan itse on heidät hylännyt tosin naiset vuo vieraat pönkittivitä ja yllyttivät miestä jättämään lapset.

Vuosien taistelun jälkeen minä luovutin enkä jaksanut enää kannustaa.
Ehto oli ettei mies tuo naisiaan meille eikä näyttele ketään heistä lapsillemme, ja sen on pitänyt, tosin ei ole itsekkään näytäytynyt, kun hävettää niin paljon kun hylkäsi lapset.

yh+2 kirjoitti:

Mikä järki? Lasten paras
Miksi hyväksyä? Jotta lapset voisivat helposti ja hyvillä mielin olla osa isänsä elämää
Miksi? Siksi että isä on lapsille tärkeä ja huono isäsuhde vaikuttaa itsetuntoon, lapsi toistaa isän mallia omassa elämässään (esim. pojat toimivat samoin tai tyttö hakautuu sellaisiin suhteisiin joissa kumppani hylkää) ja lapsella on oikeus huonoonkin isään

Ei ole velvoitteita isää tai naisia kohtaan, mutta kun olet hankkinut lapsia, niin sinulla on velvoitteita heidän ehjää ja onnellista lapsuuttaan kohtaan. Me ollaan erottu, kun lapset hyvin pieniä ja pikkulapsiaika on ollut minulle rankkaa, mutta ei ole tullut pieneen mieleenikään opettaa lapsille, että isänsä on heidät hylännyt (aika raskas taakka lapselle käsitellä). Niinhän tuo teki ja lapset saattavat joskus keski-ikäisenä hoksia sen, mutta viimeiseen asti minä tulen heille selittämään, että äiti ja isi eivät olleet onnellsiia yhdessä ja siksi päätimme yhdessä näin, että isi rakastaa heitä aivan yhtä paljon. Kaksinkerroin olen taipunut tapaamisten maksimoimiseksi, isä-lapsi -suhteen vahvistamiseksi ja exän laiminlyöntien peittämiseksi. Kun isänsä eron jälkeen lähti tapaamiselta ovet paikkuen ja laittoi haukkumistekstareita perään, niin sanoin lapsille, että isi sieltä viestittelee, kun on kovin pahoillaan, että tuli riitaa ja käski suukottaa ja sanoa, että nahdään pian. Olen järjestänyt heille alussa tapaamisia kummeille (isän kavereita) jne.Hymyilevä kuva isästä on lapsia varten jääkaapin alaosassa ja sitä kun katselevat, niin sanon, että isi se sieltä sinulle hymyilee, kun tykkää sinusta niin kovasti. Joka ilta sanon lapsille oman rakastamiseni jälkeen, että tämä hali on vähän isiltäkin, kun isi rakastaa teitä kovasti.

Nyt näyttää, että vaiva on ollut täysin sen arvoista. Lapseni eivät ole lainkaan katkeria tai vihaisia, vaan onnellisia ja huolettomia lapsia, joilla on tasapainoinen kiintymyssuhde sekä äitiin että isään. Isä on heille tässä kehitysvaiheessa tärkeä ja olisi karmeaa, jos jäisivät siitä paitsi. Kun lapset rakastavat isäänsä, se on vaikuttanut häneen (erosta kolme vuotta) ja nyt näyttää siltä, että hän on sitoutunut lapsiinsa. Jäi jopa töistä kotiin hoitamaan kipeitä lapsia ja on nyt hoitanut osansa moitteettomasti.

En edes tiedä, onko hänellä uusia naisia. Sen olen sanonut, että mielellään sitten esittelee meille kaikille samaan aikaan, jotta voin lapsia tukea suhtautumisessa tähän mahdolliseen uuteen kumppaniin ja että toivon, että voisimme sitten välillä pitää perhepalavereita eri perheiden kesken.

Itseasiassa kirjoitat, että mies ei ajattele terveellä järjellä ja lapset saavat nyt maksaa siitä, että he eivät välitä isästään (vihaisia, katkeria). Toivottavasti ei tule ongelmia.

Olisi hyvä, jos voisit puhua tunteistasi lasten kanssa ja kertoa, että isänsä rakastaa heitä, mutta sinä et ole päässyt yli, siitä mitä hän teki. Olet mielestäni lapsillesi anteeksipyynnön velkaa, kun olet heidän kontolleet tuollaista vihaa sälyttänyt. Jotkut asiat vaan eivät kuulu lapsille. Itse olen omat vihani yms. purkanut ystävilleni, jumpalle, maalaamiseen yms. Lapset ehtivät myöhemmin hankkia omat ristinsä kannettavakseen. Tuskin tästä koskaan mitään kiitsta saan, mutta ainakin tiedän, että olen parhaani tehnyt, jotta minun valintani (siis mies petti eikä sitoutunut perheeseen, mutta minähän hänet valitsin kumppanikseni ja lasteni isäksi) eivät pilaisi heidän elämäänsä.

Lue lisää

Olet tehnyt oikein. Omasta elämästäni tiedän ettei moinen ole helppoa. Itse en ole läheskään moiseen aina pystynyt. Yrittänyt olen kovasti :) Nostan sulle hattua. Niinhän se on että vain Lopputulos ratkaisee.

hylätyt lapset kirjoitti:

ihan itse on heidät hylännyt tosin naiset vuo vieraat pönkittivitä ja yllyttivät miestä jättämään lapset.

Vuosien taistelun jälkeen minä luovutin enkä jaksanut enää kannustaa.
Ehto oli ettei mies tuo naisiaan meille eikä näyttele ketään heistä lapsillemme, ja sen on pitänyt, tosin ei ole itsekkään näytäytynyt, kun hävettää niin paljon kun hylkäsi lapset.

Lue lisää

olet tosi vammainen, ottaisit ne lääkkeesi.

mä haluan vielä sanoa että minkä takia naiset menee yhteen miehen kanssa jolla on jo lapsia pieniä lapsia minä en olisi voinut kuvitellakkaan ensinnnäkin olisin heti miettinyt minkä takia minä olisin parempi kuin lasten äiti toiseksi jos mies tai nainen ei voi yhdessä hoitaa jälkikasvuaan niin kuka sitten minä en voisi kuvitellakkaan että olisin miehen kanssa joka ei lapsiaan hoida tietenkin erikseen on jos ei pysty jos on juoppo tai muuta vastaavaa miehet on aina hakemasa hoitajaa sen naisten täytyisi ymmärtää seksi mitä se kestää ja sen takia moni nainen pilaa elämänsä muistakaa että mies joka jättää tai valittaa se tekee sen uudestaan olit sitten minkälainen tahansa ja tätä ei sano mikään katkera ämmä

monza88 kirjoitti:

mä haluan vielä sanoa että minkä takia naiset menee yhteen miehen kanssa jolla on jo lapsia pieniä lapsia minä en olisi voinut kuvitellakkaan ensinnnäkin olisin heti miettinyt minkä takia minä olisin parempi kuin lasten äiti toiseksi jos mies tai nainen ei voi yhdessä hoitaa jälkikasvuaan niin kuka sitten minä en voisi kuvitellakkaan että olisin miehen kanssa joka ei lapsiaan hoida tietenkin erikseen on jos ei pysty jos on juoppo tai muuta vastaavaa miehet on aina hakemasa hoitajaa sen naisten täytyisi ymmärtää seksi mitä se kestää ja sen takia moni nainen pilaa elämänsä muistakaa että mies joka jättää tai valittaa se tekee sen uudestaan olit sitten minkälainen tahansa ja tätä ei sano mikään katkera ämmä

Lue lisää

Vastaan tähän koko ketjuun (sen kursorisesti luettuani), jonka vireys osoittaa, että on kysymys hyvinkin ongelmallisesta asiasta. Syy on siinä, että koko uusperheasetelma on väistämättä täysin epäluonnollinen. Uudet puolisot, älkää syyllistäkö itseänne! On täysin kohtuutonta, että elämänne sujuu puolisonne entisen elämän ehdoilla. Luonnonvastaista on, että joudutte hoivaamaan puolisonne entisen rakkaussuhteen hedelmiä. Eturistiriidat juontuvat tästä. Toisella veriside jälkeläisiin, toinen voi ehkä saavuttaa miellyttämisellä jonkinlaisen hyväksynnän. - Jos entinen puoliso on kuollut, tilanne on vähän toinen, mutta normaalissa erotapauksessa teillä ei ole mitään asemaa. Vain velvollisuuksia, ei oikeuksia. Puolisonne lapsen rakkaus ja kiintymys pitää ansaita uudelleen ja uudelleen. Ja jos lopulta poistut kuviosta, puolisosi lapset eivät jää kaipaamaan!

kokemuksen ääni kirjoitti:

Vastaan tähän koko ketjuun (sen kursorisesti luettuani), jonka vireys osoittaa, että on kysymys hyvinkin ongelmallisesta asiasta. Syy on siinä, että koko uusperheasetelma on väistämättä täysin epäluonnollinen. Uudet puolisot, älkää syyllistäkö itseänne! On täysin kohtuutonta, että elämänne sujuu puolisonne entisen elämän ehdoilla. Luonnonvastaista on, että joudutte hoivaamaan puolisonne entisen rakkaussuhteen hedelmiä. Eturistiriidat juontuvat tästä. Toisella veriside jälkeläisiin, toinen voi ehkä saavuttaa miellyttämisellä jonkinlaisen hyväksynnän. - Jos entinen puoliso on kuollut, tilanne on vähän toinen, mutta normaalissa erotapauksessa teillä ei ole mitään asemaa. Vain velvollisuuksia, ei oikeuksia. Puolisonne lapsen rakkaus ja kiintymys pitää ansaita uudelleen ja uudelleen. Ja jos lopulta poistut kuviosta, puolisosi lapset eivät jää kaipaamaan!

Lue lisää

Hyvin kirjoitettu.
Muutamaa asiaa kuitenkin tuon esille. Tavallisessakin ydinperheessä lapsilla voi olla eriarvoinen asema. Joku saa jo syntyessään mustalampaan roolin. Toista rakastaa äiti ja toista isä. Ei ydinperheissäkään sisarkateudelta vältytä.
Uusperhekuvio tulee luonnosta, jossa esim. apinalaumassa poikasia hoivaavat naaraat, ja koiraat lähinnä keskittyvät lauman turvallisuuteen ja geenperimän siirtämiseen jälkeläisille. Uusperheissä siis naaraat hoitavat toistensa poikasia, mutta jos koiras päättää ottaa uuden naaraan itselleen, niin poikaset ja se entinen naaras hyväksyvät asian.
Jos oltaisiin vähänkään inhimillisiä, niin tuollaisia uusperheitä ei pitäisi millään tavoin tukea ryhtymään tuohon hulluuteensa, jossa kaikki perheenjäsenet häiriintyvät.

ollut koskaan tekemisissä lasten kanssa.

Kun ihminen on lapseton, hänen ajatusmaailmansa on juuri tuollainen, hyvin itsekäs. Kukaan eikä mikään saa sanoa tai tehdä mitään toisin, vain lapsettoman ajatusmaailma on oikein.

Tyypillistä vallanhimoa ja alistamista. Ottaen huomioon, että ihminen on lapseton eikä omaa minkäänlaista käytännönkokemusta minkäänlaisesta perheestä.

Katsos, ei yhteiselo perustu yhden ihmisen ylivaltaan! Se perustuu jokaisen jäsenen yhteisiin päätöksiin, myös lasten ääntä on kuultava! Otappa opiksesi.

mummi ja äiti kirjoitti:

ollut koskaan tekemisissä lasten kanssa.

Kun ihminen on lapseton, hänen ajatusmaailmansa on juuri tuollainen, hyvin itsekäs. Kukaan eikä mikään saa sanoa tai tehdä mitään toisin, vain lapsettoman ajatusmaailma on oikein.

Tyypillistä vallanhimoa ja alistamista. Ottaen huomioon, että ihminen on lapseton eikä omaa minkäänlaista käytännönkokemusta minkäänlaisesta perheestä.

Katsos, ei yhteiselo perustu yhden ihmisen ylivaltaan! Se perustuu jokaisen jäsenen yhteisiin päätöksiin, myös lasten ääntä on kuultava! Otappa opiksesi.

Lue lisää

huomaa ettet koskaan ole elänyt uusperheessä!