Uskontojen taustalla näytää olevan riippuvuudentunne, jonka kohteena on lähinnä LUONTO. Ihmisen kulttuurihistorian valossa luonto onkin ensimmäinen ja alkuperäinen uskonnon kohde. Parhaiten se näkyy totemismissa. Luonto eläimineen ja kasveineen on ollut ja on korvaamaton ja välttämätön ihmisen olemassaololle. Puolestaan se, mistä ihmisen elämä ja olemassaolo riippuvat, on hänelle yhtä kuin JUMALA.
Toisaalta uskonto on myös vieraantumisen tuote. Uskonto nimittäin repii ihmisen olemuksen, ominaisuudet ja energianmääreet ihmisestä itsestään, koostaen ja "jumalallistaen" ne itsenäiseksi persoonaksi. Tällöin ihmisen oma alkuperäinen olemus peilautuu hänelle vieraana olentona, Jumalana.
Jumala ja jumalat ovat siis ihmisen itsensä luomia olentoja, jotka kuvaavat pelkästään hänen omaa käsitystään omasta itsestään. Näin ollen uskonnot jumalolentoineen kertovatkin enemmän ihmisestä itsestään kuin jostain transsendentista. Tosin ajatus ei ole uusi, sillä jo antiikissa eräs Ksenofanes totesi, että "jos hevosilla ja naudoilla olisi kädet sekä vaadittava taito, ne esittäisivät omat jumalansa hevosten tai nautaeläinten hahmossa".
Mutta uskonto kaikkine variaatioineen on ennenkaikkea puhdasta institutionaalista valtaa, jossa taistelu sieluista on kovaa. Ei tarvitse kovinkaan kauaa raaputtaa uskovaisen pintaa, kun sieltä alkaa paljastumaan vallankäyttöä ja eduntavoittelua. Missä kaksi uskovaista kohtaa, siellä valta, voima ja kunnia kukoistaa. Tuo kaikki tapahtuu autuuden, laupeuden ja vanhurskauden nimissä. Mutta niistähän tie helvettiin onkin kivetty.
Toisaalta uskonto on myös vieraantumisen tuote. Uskonto nimittäin repii ihmisen olemuksen, ominaisuudet ja energianmääreet ihmisestä itsestään, koostaen ja "jumalallistaen" ne itsenäiseksi persoonaksi. Tällöin ihmisen oma alkuperäinen olemus peilautuu hänelle vieraana olentona, Jumalana.
Jumala ja jumalat ovat siis ihmisen itsensä luomia olentoja, jotka kuvaavat pelkästään hänen omaa käsitystään omasta itsestään. Näin ollen uskonnot jumalolentoineen kertovatkin enemmän ihmisestä itsestään kuin jostain transsendentista. Tosin ajatus ei ole uusi, sillä jo antiikissa eräs Ksenofanes totesi, että "jos hevosilla ja naudoilla olisi kädet sekä vaadittava taito, ne esittäisivät omat jumalansa hevosten tai nautaeläinten hahmossa".
Mutta uskonto kaikkine variaatioineen on ennenkaikkea puhdasta institutionaalista valtaa, jossa taistelu sieluista on kovaa. Ei tarvitse kovinkaan kauaa raaputtaa uskovaisen pintaa, kun sieltä alkaa paljastumaan vallankäyttöä ja eduntavoittelua. Missä kaksi uskovaista kohtaa, siellä valta, voima ja kunnia kukoistaa. Tuo kaikki tapahtuu autuuden, laupeuden ja vanhurskauden nimissä. Mutta niistähän tie helvettiin onkin kivetty.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niinpä ja raamatun käskytkin käsitetään miten oma mielenharha ne haluaa toteuttaa. Oikeastihan sielä lukee, että älä leiki toisen jumalaa ja suo hänelle mahdollisuus itsenäisyyteen. Pitää vain totutella siihen, ettei elä kenenkään muun kautta itseään toteuttaen hänen teoillaan. Ajattelet vastakohtina kahta uskovaista, mutta entäpä miten koet yhteiskunnan digtatuurin purevan tähän sanomaan henkilöä kohtaan.
Miksi epäilet etteikö lehmillä ja nautaeläimillä ole kykyjä, itseasiassa todellisuudessa ne ovat hyvinkin älyllisiä, vaan kenenpä mielenharhasta silloin puhumme jos olettamme ajatuksesi tavoin?
Itseasiassa olen jonkin aikaa suunnitellut erään edesmenneen nautaeläimen elämänkerran kirjoittamisesta, ihmisenkö harhan kautta se kenties toimi inhimillisesti ja erityisesti, oli mustasukkainen härästä jota ei halunnut muille jakaa yms, tai samanaikakauden ystävänsä hevonen joka ymmärsi ihmisen puhetta paremminkuin ihminen itse tiesi puhuneensa :)
Tietäisitpä vain kuinka paljon tämä tekojumalallisuus on tuhonnut luonnollisuutta ja kuinka monenmoisin keinoin. Näin on ollut myös uskontojemme yhteydessä,siitähän oletusarvosta taisit lähteä liikkeelle, otaksun.
Miten helppoa on luontokappaleita aliarvioida,silti samallatavoin tuntevia, lajikumppaninsa poistuessa tai jo ennen lähdönhetkeä itkevät vaistoten lopullisuuden herkemmin kuin ihminen jolla saattaa aidot reagtiot olla usein myöhässä ja näkökyky on muuten käsittämätöntä luokkaa eläimen silmä näkee sellaista mitä ihmissilmä ei tajuakaan olevan olemassa, joka johtunee ihmissilmän sokeudesta :)
Vaan sellaista se toisen jumalana leikkiminen tuottaa, harhoja. Kuunteleminen ja näkeminen toisi ymmärryksen, mutta halutaan leikkiä tietävänsä enemmän kuin kohde itse.
En väittänyt, että eläimiltä puuttuisi kykyjä. Kerroin vain, mitä mieltä Ksenofanes oli asiasta. Tuskin hänkään kielsi kyvyt eläimiltä. Ymmärtääkseni hän oli sitä mieltä, että eläinten kyvyt ovat erilaiset kuin ihmisellä, jolloin ilmaisukeinotkin ovat erilaiset. Toisaalta on muistettava, että nykyisen (luonnon) tieteen mukaan myös ihminen on eläin. Totta kai kaikilla luontokappaleilla on kykyjä, mutta ne on erilaisia ja erilaisiin olosuhteisiin sopivia.
Virallisena valtion uskontona uskonto on valjastettu palvelemaan puhtaasti vallankäyttöä. Niin tekivät jo roomalaiset ja niin tapahtuu myös nykyaikana. Ei tarvitse kuin seurata valtiollisia rituaaleja kirkossa käymisineen. Jos oikein muistan, niin nykyinenkin presidenttimme liittyi kirkkoon, kun valtiollisia tehtäviä alkoi kasaantumaan. Sopii miettiä, kuinka paljon sillä on tekemistä aidon uskon kanssa? Asia ei paljon muutu, vaikka valtakunnassa kiellettäisiin uskonnon harjoittaminen kokonaan. Tilalle tulee vaan toinen uskontoa muistuttava ideologia.
Ymmärsin toki näkökantasi. Kyseisestä Ksenofanesista en tiedä mitään enkä ole kuullut, kiitos kuitenkin jotta toit tälläisenkin nimen tiedokseni. Itselläni on sellainen tapa, että luen kyllä mielelläni toisten ajatuksia kirjailijoidenkin, mutta luon oman harhani eli todellisuuteni vain oma kokemisen perusteella. Kyseenalaistaminen on ollut antoisaa laatuaan. Joskus todellinen sanoma aukeaa vasta toisen lukukerran kautta, jotkut useamman, joidenkin ei kuulukkaan tulla ymmärrykseeni.
Mutta heitänpä tästä naudasta vielä. Kokemus ei tapahtunut minulle, mutta on ollut erään henkilön yksi useista muistorikkaista eläintarinoista sota-ajalta. Mene ja tiedä oliko eläin ollut hevonen jossain edellisessä inkarnaatiossaan, mutta yllättäen siis toimi hevosen tavoin kuljettaen tahi viihdyttäen kaupungista sotaa paossa olevia lapsia. Kolme näistä siis nousi lehmän selkään tämän ollessa makuuasennossa. Lehmä nousi ylös varovaisesti, ettei vain tiputtaisi arvokasta lastiaan ja tarkoituksellisesti viihdytti vieden näitä surusilmäisiä sotaorpoja ympäri navettaa.
Myös muisti on eläimellä tarkempi. Ne ovat mahtavia tutkimuksen kohteita juuri luonnollisuutensa vuoksi ja siksi,etteivät kykene valehtelemaan. Ihmistä tutkiessa asia ei ole niin luonnollinen ja varma tietous.
Niin uskonsotia pohtinut olen minäkin syvälliseltä näkökantilta. Jos ajattelemme, että lopputulos olisi pyyteetön rakkaus,paratiisi, mutta ennen sitä valonpilkahdus vetää puoleensa kaikenlaista mustuutta kirkastuakseen samassa prosessissa. Valo siis kiehtoo kaikkia ja kaikkea. Mutta ymmärrys mikä on valoa ja mikä sitä ei ole on myös ihmiskunnan heikko kohta. Kasvaakko aikuiseksi vai pysyäkö keskeneräisenä voisi olla yksi määritelmä. Ja kuka tahansa aikuinen siis voi elää harhassa olevansa sellainen jo.
En ota kantaa presidenttimme persoonaan, mutta saarnoja voi kuunnella ja siltikin olla ymmärtämättä niitä. Samaan aikaan toinen ei käy kirkossa ja tietoisuus/luonnollisuus on silti hänessä. Jokainen on oman uskonsa tulkki.
Minusta niin usein tuntuu, että kun tällä puhutaan "uskonnosta" yleisellä tasolla, niin silti viitekehyksenä on protestanttinen rippikoulukristinusko, eikä mitään sen ulkopuolelta. Tästä kehyksestä vedetään johtopäätöksiä, jotka ovat melko vaikeita soveltaa esim islamiin, hindulaisuuteen tai buddhalaisuuteen, joissa kussakin on suuri määrä suuntauksia. Esim. näiden uskontojen mystiikkaa korostavissa suuntauksissa (esim. sufilaisuus, Patanjalin joogatraditio tai zen-buddhalaisuus) ihminen jumalankuvana on hieman outo ja epäkeskeinen tai täysin puuttuva asia. Näissä kaikissa keskeistä on kontemplatio ja valaistuminen, joidenka olemus analyyseistä jää täysin puuttumaan. Samoin institutiot ja valta ovat sivuosissa, välineellisiä jopa luostarielämässä.
Kun ihmisten koulutustaso nousee, niin se mitä uskonnoista juuri eniten etsitään ovat nuo mystiikan keskeiset piirteet, ei missään mielessä luonnonselitykset tai valta.
Minusta on luonnollista ja jopa inhimillistä, että ihminen tarkastelee asioita siitä viitekehyksestä käsin joka on häntä lähinnä. Onko se sitten oikein tai väärin, lienee toinen kysymys. Uskonto on ehkä niitä kaikkein subjektiivisimpia asioita maailmassa. Mikäli asia on näin ja jos haluamme selvittää joitain uskontoon liittyviä objektiivisia asioita, meidän on pakko "kohota" jollekkin yleisemmälle ja konkreettisemmalle tasolle. Minusta tuollainen konkreettinen ja yleisempi taso on juuri luonto ja kulttuurianropologia. Mikäli viitekehys on jokin muu, olemme silloin hyvin epämääräisen ja vähemmän todistusvoimaisen transsendenttisen metafysiikan alueella.
Olen edelleen sitä mieltä, että valta on uskonnon keskeinen elementti. Ainakin niin kauan kun toisin todistetaan. Yksijumalaisissa uskonnoissa se merkitsee alistamista tuon transsendenttisen olennon alaisuuteen. Jossain hindulaisuudessa kyse on hierarkisesta kastijärjestelmästä. Alistajina toimivat tietenkin asiaan vannoutuneet "asiantuntijat". Uskonnon eräänä tarkoituksena on myös luonnon humanisoiminen ja inhimillistäminen, ts. sen muokkaaminen ihmisen mielen mukaiseksi. Mitä muuta tuo on kuin puhdasta valtaa.
Koulutustason nouseminen ei välttämättä merkitse tietotason, viisauden ja älykkyyden kasvamista, ainakaan laadullisessa mielessä. Hölmöilyä voi oppia siinä missä viisauttakin ja hyödytön tieto voi olla turhaa painolastia. Myös kokemuksella on suuri merkitys. Mikäli kokemuksen osuus tiedon lisääjänä kielletään, se voi johtaa sokeaan antropomorfismiin ja sitä kautta inhimillisten kategorioiden hypostasointiin ja niiden pitämiseen jonain objektiivisina inhimillisyyden tuolla puolen olevina yleisesti pätevinä kategorioina. Näin ollen pidänkin empiirisestä luonnosta nousevaa jumaluutta jostain transsendenttisesta metafysiikasta nousevaa jumaluutta järkevämpänä siitäkin huolimatta, että en tunnusta konkreettisia luonnonjumalia olemassaolevina tosiasioina. En myöskään vähättelisi muinaisten esi-isiemme tietotaitoa, viisaudesta puhumattakaan. Luku ja kirjoitustaidottomina he muistivat ulkoa satoja runoja ja tuhansia tarinoita. Mitä nykyihminen muistaa? Hyvä jos kotiosoitteensa. Muinaisten esi-isiemme ja äitiemme tieto oli vain toisenlaista, silloisiin oloihin hyvin sopivaa, eikä laadullisesti ainakaan nykytietoa huonompaa.