Aina välillä kuulee sanonnan, varsinkin työelämässä, että joku ihminen olisi korvaamaton.
Maailmassa on varmaankin joitakin erikois ammatteja, joihin tarvitaan ihminen, jolla on jokin erikoiskoulutus tai osaamista ja näitä ammatti ihmisiä on vain muutama ihminen maailmassa.
Mutta, että myös tavallisemmissa ammateissa, ihmisestä on tehty korvaamaton.
Tämä on ehkä myös filosofinenkin ajatus.
Monissa työpaikoissa työntekijämäärät ovat jo niin vähäiset, että jos yksikin työntekijä on poissa, niin voi koko tehdas pysähtyä, koska puuttuva työntekijä on niin tärkeä, eikä tilalle löydy sijaista.
Eikö tällainen työilmapiiri ole ahdistava, vai miettiikö kukaan tällaista.
Toinen ajatus ihmisen korvaamattomuudesta....
Kun olemme lapsia ja vanhempamme ovat vielä nuoria, niin suurin osa ajattelee, kuin tämä tällainen nuoruuden olotila jatkuisi ikuisesti ja loputtomasti.
Aika kuitenkin menee yllättävän nopeasti. Jo 40 vuotiaana alkaa miettimään, kun vanhemmat alkavat olemaan yli 70 vuotiaita ja ajattelee asiaa vanhempien kannalta, että tässäkö tämä elämä sitten olikin.
Voi olla, että 20....30 vuoden kuluttua eivät enää vanhempiesi askeleet, eikä ääni kuulukaan enää, koska vanhempasi ovat siirtyneen ajan rajan toiselle puolen.
Kaikki olemme ainutlaatuisia ja jokaisen ihmisen lähtö jättää tyhjän kolon läheisten elämään.
Ihmisestä ei jää tänne muuta kuin, hänen elämänsä aika tehdyt asiat ja muistot.
Elämähän on suuri arvoitus ja vielä suurempi salaisuus on siinä, mitä oli ja missä olimme ennen syntymäämme tänne ja minne menemme tämän maallisen elämän päättyessä....
Ei tätä järjellä ymmärrä....
Maailmassa on varmaankin joitakin erikois ammatteja, joihin tarvitaan ihminen, jolla on jokin erikoiskoulutus tai osaamista ja näitä ammatti ihmisiä on vain muutama ihminen maailmassa.
Mutta, että myös tavallisemmissa ammateissa, ihmisestä on tehty korvaamaton.
Tämä on ehkä myös filosofinenkin ajatus.
Monissa työpaikoissa työntekijämäärät ovat jo niin vähäiset, että jos yksikin työntekijä on poissa, niin voi koko tehdas pysähtyä, koska puuttuva työntekijä on niin tärkeä, eikä tilalle löydy sijaista.
Eikö tällainen työilmapiiri ole ahdistava, vai miettiikö kukaan tällaista.
Toinen ajatus ihmisen korvaamattomuudesta....
Kun olemme lapsia ja vanhempamme ovat vielä nuoria, niin suurin osa ajattelee, kuin tämä tällainen nuoruuden olotila jatkuisi ikuisesti ja loputtomasti.
Aika kuitenkin menee yllättävän nopeasti. Jo 40 vuotiaana alkaa miettimään, kun vanhemmat alkavat olemaan yli 70 vuotiaita ja ajattelee asiaa vanhempien kannalta, että tässäkö tämä elämä sitten olikin.
Voi olla, että 20....30 vuoden kuluttua eivät enää vanhempiesi askeleet, eikä ääni kuulukaan enää, koska vanhempasi ovat siirtyneen ajan rajan toiselle puolen.
Kaikki olemme ainutlaatuisia ja jokaisen ihmisen lähtö jättää tyhjän kolon läheisten elämään.
Ihmisestä ei jää tänne muuta kuin, hänen elämänsä aika tehdyt asiat ja muistot.
Elämähän on suuri arvoitus ja vielä suurempi salaisuus on siinä, mitä oli ja missä olimme ennen syntymäämme tänne ja minne menemme tämän maallisen elämän päättyessä....
Ei tätä järjellä ymmärrä....
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.