Oon tuota miettinyt, syntyjä syviä , kuten valonopeutta ja ajankulua. Jos istuisimme nopeasti kiitävässä ja nopeutta kasvavassa avaruusaluksessa meidän aikamme hidastuisi sitä mukaa, kun aluksen nopeus kasvaisi.. Sitten kun saavuttaisimme valonnopeuden aikakokemuksemme pysähtyisi kokonaan. Näin voisimme vaikkapa miljardivuotta matkattuamme tulla aluksesta ulos nuorina ja kauniina.
Jos matkalle lähtiessämme olisimme ottaneet tukevasti rohkaisuryyppyjä, niin pääsisimme tulevaisuuteen pienessä tuiterissa.
Jotenkin tuntuu päivänselvältä, että aika pysähtyy meille valonnopeudessa. Eihän aorttaläppä kykene enää läpättämään, koska se ylittäisi silloin valonnopeuden. Ajatuksen lähettämä singaali pysähtyisi, koska sekään ei voi ylittää valonnopeutta, (ja sehän sillä jo on). Suolistossa muhiva colibakteeri olisi niinikään jähmettynyt paikalleen, eikä edes pikkuriikkiset virukset kykenisi tekemään vaurioita isännälleen. Samalla, kun matka taittuu , seisoo matkaajan aika.
Tähän tilanteeseen ei kuitenkaan jouduta äkisti. Ilmeisesti aika hidastuu lineaariseti suhteessa nopeuden kasvuun.
Miten ajankulun saisi sitten vilkastumaan ? Hidastettaan kulkua. Ensin lähetetään avaruusalus aurinkokunnan ulkopuolelle ja aletaan purskautella jarrurakettipäästöjä eri suuntaan. Kellosta seurattaisiin ajankulua. Mikäli sekundaattori naputtaisi nopeammin, kuin vertailualuksessa, joka kiertäisi maan ympärillä ja lähettäisi radiosingaaleja, tiedettäisiin, että nyt ollaan menossa kohti absoluuttista liikkumattomuutta. Hipheijjaa.( meillähän on tälläkin hetkellä reipas nopeus, koska maa kiertää aurinkoa, ja linnunrata pyöri ja kierii jne.)
Lopulta , tällä tavalla, olisimme saavuttaneet absoluuttisen pysähtyneisyyden.( hmm. olisikohan vanhoilla neuvostoajan tiedemiehillä joitakin parempia vinkkejä).
Ihminen , joka menisi alukseen voisi opiskella siellä päivässä vieraan kielen. Valitettavasti hän itse tietysi vanhenisi sielä kokolailla , riippuen kielipäästä.
Hänhän kokisi oleskelleensa avaruuspaatissa pitkän ajanjakson ja on tavallaan ollutkin, elintoiminnot olisivat ulkopuolisesta tarkkailijasta vilkastuneet äärimmilleen.
Todellista hyötyä absoluuttisesta liikkumattomuudesta olisi tietojenkäsittelyn alalla. Vanha commondore 64
voisi saavutta siellä tehokkuudessa supertietokoneen. Mutta entä supertietokone?
Sillä voisimme lyhyessä ajassa laskettaa vastaukset mm. kysymyksiin: kuka voittaa jalkapalloliigan?
montako kosmosta on olemassa? kuka murhasi Palmen ? jne. jne.
.
Jos matkalle lähtiessämme olisimme ottaneet tukevasti rohkaisuryyppyjä, niin pääsisimme tulevaisuuteen pienessä tuiterissa.
Jotenkin tuntuu päivänselvältä, että aika pysähtyy meille valonnopeudessa. Eihän aorttaläppä kykene enää läpättämään, koska se ylittäisi silloin valonnopeuden. Ajatuksen lähettämä singaali pysähtyisi, koska sekään ei voi ylittää valonnopeutta, (ja sehän sillä jo on). Suolistossa muhiva colibakteeri olisi niinikään jähmettynyt paikalleen, eikä edes pikkuriikkiset virukset kykenisi tekemään vaurioita isännälleen. Samalla, kun matka taittuu , seisoo matkaajan aika.
Tähän tilanteeseen ei kuitenkaan jouduta äkisti. Ilmeisesti aika hidastuu lineaariseti suhteessa nopeuden kasvuun.
Miten ajankulun saisi sitten vilkastumaan ? Hidastettaan kulkua. Ensin lähetetään avaruusalus aurinkokunnan ulkopuolelle ja aletaan purskautella jarrurakettipäästöjä eri suuntaan. Kellosta seurattaisiin ajankulua. Mikäli sekundaattori naputtaisi nopeammin, kuin vertailualuksessa, joka kiertäisi maan ympärillä ja lähettäisi radiosingaaleja, tiedettäisiin, että nyt ollaan menossa kohti absoluuttista liikkumattomuutta. Hipheijjaa.( meillähän on tälläkin hetkellä reipas nopeus, koska maa kiertää aurinkoa, ja linnunrata pyöri ja kierii jne.)
Lopulta , tällä tavalla, olisimme saavuttaneet absoluuttisen pysähtyneisyyden.( hmm. olisikohan vanhoilla neuvostoajan tiedemiehillä joitakin parempia vinkkejä).
Ihminen , joka menisi alukseen voisi opiskella siellä päivässä vieraan kielen. Valitettavasti hän itse tietysi vanhenisi sielä kokolailla , riippuen kielipäästä.
Hänhän kokisi oleskelleensa avaruuspaatissa pitkän ajanjakson ja on tavallaan ollutkin, elintoiminnot olisivat ulkopuolisesta tarkkailijasta vilkastuneet äärimmilleen.
Todellista hyötyä absoluuttisesta liikkumattomuudesta olisi tietojenkäsittelyn alalla. Vanha commondore 64
voisi saavutta siellä tehokkuudessa supertietokoneen. Mutta entä supertietokone?
Sillä voisimme lyhyessä ajassa laskettaa vastaukset mm. kysymyksiin: kuka voittaa jalkapalloliigan?
montako kosmosta on olemassa? kuka murhasi Palmen ? jne. jne.
.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Meillä on työpaikalla mies, joka absolluuttisen liikkumaton. Osaisikohan hän antaa myös vinkkejä.
−273,15°C
" Se liikkuu sentään sydän ylväs tuo, min luulin murtuneen jo hautaan mustaa.
Se päältään rautapanssarinsa luo. Se itkee, nauraa, hehkuu innostustaan"
Leinon Eikka: "Se liikkuu"
. Hmm. - 273,15 on absoluuttinen nollapiste ja ei liity varsinaisesti takoittamaani asiaan. Absoluutisessa nollapisteessä elintoiminnot ovat juuri samankaltaisestia pysähdyksissä, kuin valonnopeudella matkatessa.
Itseasiassa hain ratkaisua toimintojen vilkastuttamiseen.
Siihen, kuten jo edellä esitin päästään absoluuttisella liikkumattomuudella. Tässä tarvittaisiin nyt vanhaa
bolshevikkipoliitikkoa tai korkeatasoita fysiikan taitajaa. Liikkumattomuuteen pitää päästä, jotaa vilkastuttaisiin.
nää o huomannu miten pomot vilkastuu?
"Lopulta , tällä tavalla, olisimme saavuttaneet absoluuttisen pysähtyneisyyden."
Olet jo hyvin lähellä, älä luovuta!
Ajassa voi matkustaa, mutta aikaa ei voi väristää. Ainoa tuntemamme ajassa matkustamisen keino on nostaa nopeutta, jolloin matkustaja kokee ajan kulun hidastuvan ulkopuoliseen tarkkailijaan nähden. Tästä on saatu selvää näyttö mittauksissa , joita on suoritettu atomikelloilla, jotka on sijoitetu satelliitteihin.
Aika todella pysähtyy, silloin kun matkustetaan valonnopeudella, mutta silloinkaan aika ei sen kummemmin vääristy. Kaikki nopeus on vain suuntautunut yhteen suuntaan, joten mitään poikittaissuunntaista liikettä ei voi tapahtua. Jopa atomien sisäinen liike lakkaa.
Atomien sisäisen liikkeen lakatessa saavutetaan, kas vain, absoluuttinen nollapiste.
Mikäli jonkinlainen absoluuttinen liikkumattomuus saavutettaisiin ajan kulku nopeutuisi. Tuskin kuitenkaan niin paljon, että siitä olisi merkittävää hyötyä esimerkiksi tietojenkäsittelytekniikassa. Toinen kysymys on , kohoaisiko kohteen lämpötila hidastumisen myötä. Atomien sisäisessä liikkeessähän tapahtumien lineaarisuuuden vuoksi tulisi tapahtua nopeutumista ?
Kokeissa, joissa tavoitellaan absoluuttista nollapistettä lämpsäteilyä poistetaan aktiivisesti. Atomitasolla liike jähmetty, mutta atomi emittoi kokoajan energiaa. Sen sijaan atomi, joka on jollakin kumman keinolla saavutettu valonnopeuteen ei kykene emittoimaan mitään, koska minkäänlainen liike ei ole mahdollista.
Koska ei ole mitään liikettä, niin ei ole aikaa. Siksi lämpötilastakin puhuminen on keinotekoista.
Lämpötilaakaan ei ole.
Tahtuu kun alus ylittää valon nopeuden ja aika pysähtyy, eli päättyy, silloin silloin häviäisi tuo alus ja sen matkustajat, koska hne ovat aikaa ja materiaa, koska silloinkuin aika päättyyy päättyy materiakin, mutta ihmisen ajaton elämä jää, ja aikaan sidottu ego sielu häviää materian mukana
Ajaton on ainut absoluutti josta kaikki maailmankaikkeudet syntyvät ja siihen palaavat, se on aina liikkeessä oleva liikkumaton liikuttaja, eikä sillä ole syytä eikä aiheuttajaa
Myös ajassa aineessa ilmenevä elämä on osa tuota ajatonta, muuten emme olisi olemassa
Atomien sisäisen liikkeen lakatessa saavutetaan, kas vain, absoluuttinen nollapiste.
Mikäli jonkinlainen absoluuttinen liikkumattomuus saavutettaisiin ajan kulku nopeutuisi.
On tuo liikkumaton liikuttaja, liikkumaton, mutta aina liikkeessä oleva, ja kaikki elämä on osa sitä
Kun ihminen syntyy, ja ellei tuo liikkumaton liikuttaja tule siihen, niin se syntyy kuolleena
On vain yksi elämä joka on kaikille sama, mutta ego ei ole sitä se on kehityksen kautta materiasta syntynyt
aikaa ja ainetta oleva keskus, joka hallitsee ihmismieltä
valonnopeus pystytään sittenkin ylittämään. Kaikki teesit perustuu siihen että valonnopeutta ei pystytä ylittämään. Onkohan se varmasti niin. Olihan maapallo kerran litteä ja aurinko kiersi maata.
Ei pystytä ylittämään, mikäli halutaan pitää kiinni kausaliteetin invarianssista.
Ja ei ollut. Oppineet eivät ikinä ole pitäneet maata litteänä. Ainakaan mitään muistiinmerkittyä sellaisesta "teoriasta" ei ole. Vain oppimaton rahvas luuli joskus niin.