Parantava erillisyys/väliaikainen asumusero. Kokemuksia?

Yksi lisää

Olemme päätyneet kokeilemaan tota Fisherin kirjassakin neuvottua vaihetta ennen lopullista eropäätöstä.

Kokemukset, sellaisilta ketkä ovat tuota kokeilleet ja erityisesti siinä onnistuneet, olis tervetulleita! Ja jos olette kokeilleet mutta ei onnistunut niin miksi?

Eli ainakin näihin kaipaisin kokemuksia:
-Kävittekö samaan aikaa perheneuvolassa tms.?
-Kuinka kauan eroaika kesti?
-Millaisia sopimuksia teillä oli tuolle ajalle?
-Miten alku lähti käyntiin (olen toisaalta lukenut että se voi olla hyvinkin riitaisa)? Missä vaiheessa helpotti?
-Millainen suhde oli kun palasitte saman katon alle?

Asisallisia vastauksia pliis :)

121

20619

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Onneks erosin

      Hei.Riippuu tietenkin ihmisistä ja menneestä suhteesta ja siitä miks erottiin. Mä olin asumuserossa ja palattiin yhteen miehen toivomuksesta, mutta eihän siitä mitään tullu. Kyllä ne samat ongelmat tulee vähän ajan päästä pinnalle. Riippuu siitä kuinka paljon toista on loukattu ja kuinka paljon on valmis yrittämään suhteen eteen. Mun pelastus oli se, että mun tunteet oli kuollu. Tsemppiä kuitenkin ! Erot ei oo koskaan helppoja.

      • yök! yök! yök!

        ja siinä se sikaukko taas lässyttää!
        Täällä kukaan säälistä sun kanssas ala oleen!
        Mee pois, runkku!


      • K A R J U

        Nykyajan ämmät kyllästyy elämäänsä ja heti onkin päästävä vieraalle mulkulle.

        Naiset ne on enemmän niitä sikoja!


      • runkkaasäpoikavaan..
        K A R J U kirjoitti:

        Nykyajan ämmät kyllästyy elämäänsä ja heti onkin päästävä vieraalle mulkulle.

        Naiset ne on enemmän niitä sikoja!

        Kyllä se teillä ukkoilla se pillu on aina mielessä, naiset nyt pystyy ajattelemaan muutakin kuin sitä teidän haaroissa roikkuvaa läskinpalaa.
        Tietenkin on mukavaa suostua lopulta miehen viettelykseen, jos mies on fiksu ja hoitaa hommansa hyvin, mutta tuo, että heti on päästävä vieraalle mulkulle, on vain sun katkeraa tilitystäs.
        Vaikka mistäpä mä tiedän, sun eukollashan on tietty voinu olla tilausta vieraalle mulkulle, jos sä ot senkin homman osaltas ryssinyt. ;D
        No, se varmaan lohduttaa sua, että sun mulkulles ei ole tilausta.


      • alkuhuuman huume
        runkkaasäpoikavaan.. kirjoitti:

        Kyllä se teillä ukkoilla se pillu on aina mielessä, naiset nyt pystyy ajattelemaan muutakin kuin sitä teidän haaroissa roikkuvaa läskinpalaa.
        Tietenkin on mukavaa suostua lopulta miehen viettelykseen, jos mies on fiksu ja hoitaa hommansa hyvin, mutta tuo, että heti on päästävä vieraalle mulkulle, on vain sun katkeraa tilitystäs.
        Vaikka mistäpä mä tiedän, sun eukollashan on tietty voinu olla tilausta vieraalle mulkulle, jos sä ot senkin homman osaltas ryssinyt. ;D
        No, se varmaan lohduttaa sua, että sun mulkulles ei ole tilausta.

        Kai muistat uusia treffatessa kertoa, että edellinen homma kaatu siihen, että sulla vaan alkuhuuman jälkeen "tunteet kuoli"? Että mies tietää mitä on luvassa muutaman vuoden päästä.


      • Sun entinen lahnas
        alkuhuuman huume kirjoitti:

        Kai muistat uusia treffatessa kertoa, että edellinen homma kaatu siihen, että sulla vaan alkuhuuman jälkeen "tunteet kuoli"? Että mies tietää mitä on luvassa muutaman vuoden päästä.

        Kuuleppas, kun seuraavan kanssa ne tunteet ei kuollut ja seksikin pelaa edelleen, kun miehelläkin on ne tunteet tällä kertaa mukana, toisin kuin sulla!


      • siitätuli munaton...
        Sun entinen lahnas kirjoitti:

        Kuuleppas, kun seuraavan kanssa ne tunteet ei kuollut ja seksikin pelaa edelleen, kun miehelläkin on ne tunteet tällä kertaa mukana, toisin kuin sulla!

        Hih hih!
        Kuohitsit karjun hyvin! ;D


      • maria*

        " Mun pelastus oli se, että mun tunteet oli kuollu"

        Normaalisti tunteet pitäisikin kuolla, jos liitosta tulee pelkkää jatkamisen yrittämistä.


      • Matti-Kullervo
        runkkaasäpoikavaan.. kirjoitti:

        Kyllä se teillä ukkoilla se pillu on aina mielessä, naiset nyt pystyy ajattelemaan muutakin kuin sitä teidän haaroissa roikkuvaa läskinpalaa.
        Tietenkin on mukavaa suostua lopulta miehen viettelykseen, jos mies on fiksu ja hoitaa hommansa hyvin, mutta tuo, että heti on päästävä vieraalle mulkulle, on vain sun katkeraa tilitystäs.
        Vaikka mistäpä mä tiedän, sun eukollashan on tietty voinu olla tilausta vieraalle mulkulle, jos sä ot senkin homman osaltas ryssinyt. ;D
        No, se varmaan lohduttaa sua, että sun mulkulles ei ole tilausta.

        Sinäkö nyt pistät miehen syyksi sen, että olet komenteleva ja ruma läski akka?

        Katkeruudesta on turha sinun muita syyttää. Tainnut itseltäsi äijä lähteä talosta, kun kerran pulla toi vähän turhia kiloja liian monta. Naisesta porsaaksi, voi sinua...


      • pirita 54kg
        Matti-Kullervo kirjoitti:

        Sinäkö nyt pistät miehen syyksi sen, että olet komenteleva ja ruma läski akka?

        Katkeruudesta on turha sinun muita syyttää. Tainnut itseltäsi äijä lähteä talosta, kun kerran pulla toi vähän turhia kiloja liian monta. Naisesta porsaaksi, voi sinua...

        Tuohan se on tollolla ukolla heti mielessä, että läskejähän ne täytyy akkojen olla, joilla mielipiteitä...
        hmmm...syö sä poika vaan sitä pullaas ja varo, ettet tukehdu siihen.
        Jotkut nyt osaa ajatella muutakin kuin sitä RUOKAA!!
        Tekis varmaan sullekkin hyvää jättää se pitza joskus tiskille, alkaisi varmaan se mulkkukin näyttää jotain elomerkkiä muulloinkin kuin kuselle mennessä...Huoh!


      • yäk
        K A R J U kirjoitti:

        Nykyajan ämmät kyllästyy elämäänsä ja heti onkin päästävä vieraalle mulkulle.

        Naiset ne on enemmän niitä sikoja!

        Tuollaisia mielipiteitä karjulta ja muilta sairailta miehiltä. Te ihan oikeesti luulette,että nainen kaipaa vain sitä muutaman minuutin panoa, jota teidänlaiset miehet voi antaaa. Yäk. Ei nainen sitä vierasta " mulkkua " kaipaa.... Luultavasti suurimmalle osalle riitäis ihan sellanen normaali parisuhde, mutta jos miehillä on tuollaiset ajatukset, niin en yhtään ihmettele miksi heidät aina jätetään... Ja sitte syytetään naisia sioiks. Kuka ihan normaali nainen ilkeäis ees kuunnella tuollaisia mielipiteitä mieheltä....


      • KJGKJFK
        yök! yök! yök! kirjoitti:

        ja siinä se sikaukko taas lässyttää!
        Täällä kukaan säälistä sun kanssas ala oleen!
        Mee pois, runkku!

        Eukolla on joku alfauros kiikarissa ja tarvitsee kuitenkin entistä ymmärtävää miestä jos jannu ihme kyllä jää rysän päältä kiinni kun on ah ihanaa niin menevä mies.


      • hahhahhahah! ;D
        KJGKJFK kirjoitti:

        Eukolla on joku alfauros kiikarissa ja tarvitsee kuitenkin entistä ymmärtävää miestä jos jannu ihme kyllä jää rysän päältä kiinni kun on ah ihanaa niin menevä mies.

        Pääsikö ihan itku ?


      • pelkkä tuhnu
        siitätuli munaton... kirjoitti:

        Hih hih!
        Kuohitsit karjun hyvin! ;D

        eipä sillä alunperinkään ollut päivänvaloa kestävää kullia..


      • kourat morsiammina
        yäk kirjoitti:

        Tuollaisia mielipiteitä karjulta ja muilta sairailta miehiltä. Te ihan oikeesti luulette,että nainen kaipaa vain sitä muutaman minuutin panoa, jota teidänlaiset miehet voi antaaa. Yäk. Ei nainen sitä vierasta " mulkkua " kaipaa.... Luultavasti suurimmalle osalle riitäis ihan sellanen normaali parisuhde, mutta jos miehillä on tuollaiset ajatukset, niin en yhtään ihmettele miksi heidät aina jätetään... Ja sitte syytetään naisia sioiks. Kuka ihan normaali nainen ilkeäis ees kuunnella tuollaisia mielipiteitä mieheltä....

        Siksihän ne raukat muniaan kopeloivat täällä sivustoilla pysyykin..
        Normaalielämässä ei oo naista vierellä pysynyt ja täälläkin saavat pelkkää kylmää rättiä päin typerää pläsiänsä! Ja se onkin niille sioille oikein!


      • hokkuspokkus!!
        Matti-Kullervo kirjoitti:

        Sinäkö nyt pistät miehen syyksi sen, että olet komenteleva ja ruma läski akka?

        Katkeruudesta on turha sinun muita syyttää. Tainnut itseltäsi äijä lähteä talosta, kun kerran pulla toi vähän turhia kiloja liian monta. Naisesta porsaaksi, voi sinua...

        Matti-kullervo se tuntuu omaavan kristallipallonkin, kun tietää ihmisten ulkonäötkin näkemättä?
        Ei ihme, että liittos kaatui, jos tuollaisella mutu tuntumalla hoidit sitäkin. ;D
        Oisko kannattanut hoidattaa pää kuntoon ennenkuin emäntä lähti täyspäisen mukaan?


      • K A R J U kirjoitti:

        Nykyajan ämmät kyllästyy elämäänsä ja heti onkin päästävä vieraalle mulkulle.

        Naiset ne on enemmän niitä sikoja!

        onko sinulla peniskateus


      • runkkaasäpoikavaan.. kirjoitti:

        Kyllä se teillä ukkoilla se pillu on aina mielessä, naiset nyt pystyy ajattelemaan muutakin kuin sitä teidän haaroissa roikkuvaa läskinpalaa.
        Tietenkin on mukavaa suostua lopulta miehen viettelykseen, jos mies on fiksu ja hoitaa hommansa hyvin, mutta tuo, että heti on päästävä vieraalle mulkulle, on vain sun katkeraa tilitystäs.
        Vaikka mistäpä mä tiedän, sun eukollashan on tietty voinu olla tilausta vieraalle mulkulle, jos sä ot senkin homman osaltas ryssinyt. ;D
        No, se varmaan lohduttaa sua, että sun mulkulles ei ole tilausta.

        PILLU ei aina mielessä vai ootkko sinä tavannut vain yhden miehen.


      • pillu on parasta!
        siili68 kirjoitti:

        PILLU ei aina mielessä vai ootkko sinä tavannut vain yhden miehen.

        Homppeli on mies, jolla ei pillu ole aina mielessä!
        Mulla se on 24 tuntia ja joka päivä mielessä!


      • mee ulos....
        siili68 kirjoitti:

        onko sinulla peniskateus

        Siinä mielessä, että kaipaan sisääni oikein isoa kalua,
        ja valitettavasti sitä ei monesti kaltaisillasi läskeillä suomalaisilla
        pullanmussuttajilla ole....
        Sullahan ei sitä tieten ole, kun et edes tiedä, miten sitä käyttäisit.
        Tuollainen pikkuinen nysä riittää siihen kusemiseen, joten otahan sieltä se pulla taas poskeen ja mee leikkiin pleikkarilla.


      • Ristin juurelle

      • adgfhjgjlköä

        ei se vaan toimi


    • daaad

      Ensiksikin että miksi muuttaa erilleen, eli onko kyseessä uskottomuus, erilainen ajatusmaailma, vai mikä?
      Eli mitä haette tältä ero ajalta?
      Itse eron käyneenä, kerron tarinani, eli halusin itse kokeilla asumuseroa, sekä samanaikaisesti avioliittoneuvontaa, mies ei halunnut joten siis lopullinen ero tuli saman tien.
      Erosimme, ja en ole mihinkään päätökseen elämässä niin tyytyväinen kuin tähän, vaikka luulin haluavani taistella loppuun.Mies pyyteöi takaisin, mutta en mennyt joten tässä tulos..onnellinen minä..onneton mies....

      • yksi lisää

        Taustalla uskottomuus, väsymys sairastumisen, paikkakunnan vaihdon, valvottavan vauvan jälkeen jne. Rankkoja juttuja jotka purimme molemmat toiseen. Hellyyttä, seksiä, keskutelua ei ollut tarpeeksi ja väsyneenä tilanteet meni riitelyksi ja koko ajan tilanne tulehtui enemmän eikä riita-kierteestä päästy pois. Perheneuvolan täti neuvoi kokeilemaan tätä jotta saataisiin tulehtunut tilanne rauhoittumaan. Kaikki on tapahtunut salama-vauhdilla, vielä reilu 1/2 v sitten olimme todella onnellisia mutta nyt tilanne on TODELLA raivoisa.

        Lopullinen ero on miehellä ollut koko ajan mielessä eikä ole oikein motivoitunut yrittämään asioiden selvittelyä mutta suostui kokeilemaan tätä kuitenkin, ja muuttaa itse omaan asuntoon. Jos nyt eroamme lopullisesti, on se todella raivoisa eikä mitään yhteistyötä pystytä tekemään lasten tai omaisuuden suhteen, niin tulehtunut tilanne on.

        Joten koitetaan rauhoittaa tilanne ja katsoa sitten onko vielä mahdollisuuksia yhteiselämään. Eron tavoitteena siis rauhoittaa tilanne ja molempien henk.koht. kasvu jotta voisimme selvittää ongelmakohdat perheneuvolassa keskustellen ja saada pelastettua avioliittomme ja perheemme.

        Varmasti myös minä ja mies voimme olla tyytyväisiä jossain vaiheessa vaikka eroammekin ja löytää uuden rakkauden mutta olemme olleet erittäin onnellisia myös yhdessä ja meillä on paljonkin yhteistä (joka vaan on tässä sotiessa unohtunut) sekä 3 pientä lasta joten minusta kannattaa vielä yrittää.


      • uskallanko erota?

        Meillä on vähän samankaltainen tilanne lähtökuopissaan. Itse olen (miehenä) ehdottanut avioliittoneuvontaa nyt vaikeina aikoina, jotka johtuvat vaimoni toiminnasta. Hän ei suostu neuvontaan. Nyt harkitsen vakavasti tuota asumuseroa, mutta onko siitä enää paluuta - tuskimpa... Millä perusteella uskaltaisin tehdä tuon lopullisen ratkaisun ja miten voin olla varma, että olisin sen jälkeen onnellinen minä ja onneton nainen?


      • -voikukkanen-
        yksi lisää kirjoitti:

        Taustalla uskottomuus, väsymys sairastumisen, paikkakunnan vaihdon, valvottavan vauvan jälkeen jne. Rankkoja juttuja jotka purimme molemmat toiseen. Hellyyttä, seksiä, keskutelua ei ollut tarpeeksi ja väsyneenä tilanteet meni riitelyksi ja koko ajan tilanne tulehtui enemmän eikä riita-kierteestä päästy pois. Perheneuvolan täti neuvoi kokeilemaan tätä jotta saataisiin tulehtunut tilanne rauhoittumaan. Kaikki on tapahtunut salama-vauhdilla, vielä reilu 1/2 v sitten olimme todella onnellisia mutta nyt tilanne on TODELLA raivoisa.

        Lopullinen ero on miehellä ollut koko ajan mielessä eikä ole oikein motivoitunut yrittämään asioiden selvittelyä mutta suostui kokeilemaan tätä kuitenkin, ja muuttaa itse omaan asuntoon. Jos nyt eroamme lopullisesti, on se todella raivoisa eikä mitään yhteistyötä pystytä tekemään lasten tai omaisuuden suhteen, niin tulehtunut tilanne on.

        Joten koitetaan rauhoittaa tilanne ja katsoa sitten onko vielä mahdollisuuksia yhteiselämään. Eron tavoitteena siis rauhoittaa tilanne ja molempien henk.koht. kasvu jotta voisimme selvittää ongelmakohdat perheneuvolassa keskustellen ja saada pelastettua avioliittomme ja perheemme.

        Varmasti myös minä ja mies voimme olla tyytyväisiä jossain vaiheessa vaikka eroammekin ja löytää uuden rakkauden mutta olemme olleet erittäin onnellisia myös yhdessä ja meillä on paljonkin yhteistä (joka vaan on tässä sotiessa unohtunut) sekä 3 pientä lasta joten minusta kannattaa vielä yrittää.

        Sinänsä asiallinen ja luettavissa loppuun asti kommentti, mutta viimeinen lause jäi kaivamaan ajatuksia:

        "Varmasti myös minä ja mies voimme olla tyytyväisiä jossain vaiheessa vaikka eroammekin ja löytää uuden rakkauden mutta olemme olleet erittäin onnellisia myös yhdessä ja meillä on paljonkin yhteistä (joka vaan on tässä sotiessa unohtunut) sekä 3 pientä lasta joten minusta kannattaa vielä yrittää."

        Lapset eivät voi missään vaiheessa olla suojamuuri minkäänlaisen ratkaisun edessä. Toki, ovathan he yhteisiä, mutta ei MISSÄÄN VAIHEESSA heitä saa käyttää hyödyksi aikuisten ongelmien selvittelyssä.
        Haiskahtaa syvästi tosi pahalle nimimerkin "yksi lisää" kommentti.

        Eronnet vanhemmat lopultakin sai meidän perheen asiat järjestykseen. Kaksi vanhinta sai koko lapsuuden elää pelon ja epätietoisuuden alla; nuorimmainen tuli huollettua ja holhottua meidän kahden vanhimmaisen puolesta.
        Kiitos kaunis vanhemmillemme, eihän toista isää tai äitiä ole, olemme kasvaneet aikuisiksi ketkä huolehtii jokainen omasta perheestään ja toisistamme sisarparvessa.


      • elämän sielut
        -voikukkanen- kirjoitti:

        Sinänsä asiallinen ja luettavissa loppuun asti kommentti, mutta viimeinen lause jäi kaivamaan ajatuksia:

        "Varmasti myös minä ja mies voimme olla tyytyväisiä jossain vaiheessa vaikka eroammekin ja löytää uuden rakkauden mutta olemme olleet erittäin onnellisia myös yhdessä ja meillä on paljonkin yhteistä (joka vaan on tässä sotiessa unohtunut) sekä 3 pientä lasta joten minusta kannattaa vielä yrittää."

        Lapset eivät voi missään vaiheessa olla suojamuuri minkäänlaisen ratkaisun edessä. Toki, ovathan he yhteisiä, mutta ei MISSÄÄN VAIHEESSA heitä saa käyttää hyödyksi aikuisten ongelmien selvittelyssä.
        Haiskahtaa syvästi tosi pahalle nimimerkin "yksi lisää" kommentti.

        Eronnet vanhemmat lopultakin sai meidän perheen asiat järjestykseen. Kaksi vanhinta sai koko lapsuuden elää pelon ja epätietoisuuden alla; nuorimmainen tuli huollettua ja holhottua meidän kahden vanhimmaisen puolesta.
        Kiitos kaunis vanhemmillemme, eihän toista isää tai äitiä ole, olemme kasvaneet aikuisiksi ketkä huolehtii jokainen omasta perheestään ja toisistamme sisarparvessa.

        Jos vanhemmat riitelevät ja käyttävät henkistä väkivaltaa, niin lapsille on parempi että erotaan.
        Ei heidän kaikkea tarvitse kuulla, mutta yleensä näin on...
        Ihmisillä on vain yksi elämä elettävänä, niin miksi sitä tuhlata huonoon kumppaniin???


      • parempaan päin
        uskallanko erota? kirjoitti:

        Meillä on vähän samankaltainen tilanne lähtökuopissaan. Itse olen (miehenä) ehdottanut avioliittoneuvontaa nyt vaikeina aikoina, jotka johtuvat vaimoni toiminnasta. Hän ei suostu neuvontaan. Nyt harkitsen vakavasti tuota asumuseroa, mutta onko siitä enää paluuta - tuskimpa... Millä perusteella uskaltaisin tehdä tuon lopullisen ratkaisun ja miten voin olla varma, että olisin sen jälkeen onnellinen minä ja onneton nainen?

        Olen ollut asumuserossa nyt pari kuukautta ja tämä tapahtui minun aloitteesta. Asiaa olen ehdottanut jo vuosi sitten, mutta hellyin miehen pyytäessä uutta yritystä. Se oli vikatikki sen suhteen, että uusi päätös asiasta oli hirmuisen vaikea tehdä. Nyt kun sen uudestaan sain tehtyä, oli oloni helpottunut heti. Paluuta ei ole, se on totta, olen huomannut sen näin lyhyessä ajassa.
        Sinun pitää miettiä onnellisuuttasi nyt ja tehdä päätös sen mukaan. Jos et ole onnellinen nyt eikä teillä ole mitään yhteistä, ei sitä todennäköisesti tule olemaankaan. Tuletko onnelliseksi eron jälkeen...sitä ei tiedä kukaan. Todennäköisesti ainakin hiukan onnellisemmaksi, jos nyt olet kerran onneton.
        Tsemppiä ja rohkeutta sinulle elämäsi suhteen :)


      • uskallanko erota? kirjoitti:

        Meillä on vähän samankaltainen tilanne lähtökuopissaan. Itse olen (miehenä) ehdottanut avioliittoneuvontaa nyt vaikeina aikoina, jotka johtuvat vaimoni toiminnasta. Hän ei suostu neuvontaan. Nyt harkitsen vakavasti tuota asumuseroa, mutta onko siitä enää paluuta - tuskimpa... Millä perusteella uskaltaisin tehdä tuon lopullisen ratkaisun ja miten voin olla varma, että olisin sen jälkeen onnellinen minä ja onneton nainen?

        Kokeile asumuseroa saat ajatella itse ja yrittää miettiä miten voisi olla parempi mies.


    • vaan...

      Kannattaa miettiä todella varovasti tätä asunto eroa koska jos annat miehelles vapauden niin se voi maistua paremmalta kun se perhe arki ja riidat ja hän voi löytää toisen helpommin kuin sinä lapsines, koska ne aivan varmasti jää enemmän sun hoitoon. Myös lapsille se on todella helvettiä koska he eivät tajua mitä on tapahtumassa ja jos luulet että sulle jää aikaa ajatella mitä haluat niin jos lapses alkaa vieroilla pahasti niin teidän asiat jää taas toiseksi siinä. (jos teillä on lapsia?) Minä todellakkin suosittelen että yritätte nyt ajatella mitä teette ja haluatte yhdessä ensin ja sit jos siitä ei tuu mitään niin ottakaa se ero riski mut se ei tule olee helppoo. Me kävimme sen läpi ja me tultiin yhteen melkein kahden vuoden jälkeen mutta se oli yhtä helvettiä ensimmäinen vuosi ja puoli senkin takia kun nuorin poika ei pystynyt nukkumaan ja sai kauheita paniikki kohtauksia jne..meillä 4 lasta ja niillä kaikilla alkoi käyttäytymis ongelmia eron jälkeen. Todella vaikeeta niitten kanssa sit kun vanhemmilla omat ongelmat. Mutta meille tuli semmonen aika että nyt riitti ja kummatkin haluttiin todella pistää perhe taas ehjäksi ja tulla yhteen ja niin on käynyt ja oltu taas yhdessä ja asioista on opittu puhumaan paremmin ja olemme eri ihmisiä tämän eron jälkeen mikä on ollut hyvä juttu sen takia että olemme kuin kasvaneet ihmisinä paremmaksi. Ero aika oli meille aikuisille parasta. Mutta asiat pitää puhua selväksi ja ero aikana voi tulla muitakin ylitsepääsemättömiä ongelmia niin varaudu siihen. Parasta minun mielestä olisi että kummatkin teette päätöksen että nyt yritätte tehdä kodin paremmaks ja käytte terapiassa (hyvässä) mutta ette eroa. Kyllä näistä ongelmista pääsee yli ilman eroa jos vaan haluu. Ero on raastavaa kaikille varsinkin lapsille ja pitäs olla se viho viimeinen juttu mutta sit varaudu että voit jäädä yksin loppuiäks jos otat sen riskin.
      Meillä ei ollut sopimuksia niinkään sen eron aikaan koska meidän välit oli jo niin tulehtuneet monen ongelman takia että emme pystyneet siihen mutta jotenkin me kummatkin tiesimme että pidetään yhtä ja me menemme vielä yhteen joku päivä ja niin kävi.

      • Yksi lisää

        ...vaikka paljon kommentteja onkin tullut mutta nimenomaan tästä systeemistä olisin kokemuksia kaivannut!

        Ymmärrän toki että mies voi lähteä lopullisesti mutta kiinni ei voi ketään väkisin pitää ja mitä enemmän toinen pitää kiinni sitä enemmän toinen ahdistuu. Me ollaan yritetty saada asioihin selkeyttä yhdessä saman katon alla mutta viime aikoina tilanne on niin tulehtunut että kohta lähtee jommalta kummalta järki tai henki jos sama peli jatkuu. :( Ja tästä kärsii lapsetkin kovasti.

        Helvettiä se varmaan tulee olemaan olla yksin lasten kanssa mutta muutakaan ei tässä tilanteessa voi. Tämä ei ole minun halusta kiinni mutta ei niitä loukkauksia ja tappeluitam uskottomuutta yms. saa napin painamisellakaan pois vaikka haluaisi. Todennäiköisesti tämä on vain pehmeä lasku eroon mutta minulla ei ole vaihtoehtoja, se on joko tämä tai heti suoraan lopullinen ero.


      • asdiit
        Yksi lisää kirjoitti:

        ...vaikka paljon kommentteja onkin tullut mutta nimenomaan tästä systeemistä olisin kokemuksia kaivannut!

        Ymmärrän toki että mies voi lähteä lopullisesti mutta kiinni ei voi ketään väkisin pitää ja mitä enemmän toinen pitää kiinni sitä enemmän toinen ahdistuu. Me ollaan yritetty saada asioihin selkeyttä yhdessä saman katon alla mutta viime aikoina tilanne on niin tulehtunut että kohta lähtee jommalta kummalta järki tai henki jos sama peli jatkuu. :( Ja tästä kärsii lapsetkin kovasti.

        Helvettiä se varmaan tulee olemaan olla yksin lasten kanssa mutta muutakaan ei tässä tilanteessa voi. Tämä ei ole minun halusta kiinni mutta ei niitä loukkauksia ja tappeluitam uskottomuutta yms. saa napin painamisellakaan pois vaikka haluaisi. Todennäiköisesti tämä on vain pehmeä lasku eroon mutta minulla ei ole vaihtoehtoja, se on joko tämä tai heti suoraan lopullinen ero.

        järki siinä on, että mies muuttaa. Hommaatte mieluummin sen kämpän sillä periaatteella, että kumpikin majailee siellä vuorotellen.

        Minkä takia vain toinen saa "lähteä" sinne ja toinen jää "vanhaan" tilanteeseen? Kummallekin tasan samat sävelet. Miehen on pakko kantaa vuoroajoin vastuunsa lapsista ja vaimon on pakko antaa miehenkin ottaa osaa lasten kasvatukseen, kodin töihin. Jos se ero tulee niin tähänhän sitä joudutaan, ellei mies aio vetäytyä raukkamaisesti lähes kokonaan lasten elämästä.

        Minä en antaisi edes sitä vaihtoehtoa vaan raakasti puolitettaisiin vastuut ja oikeudet. Tiedän itse, ettei se ollut helppoa jättää kodin ja lastenhoitoa miehelle, ensimmäisen viikon itkin yksinäni pienessä kämpässä, mutta tämä oli kummallekin puolisolle se silmät aukaiseva kokemus, joka tarvittiin pattitilanteiden aukaisuun.

        Lapset pitää ottaa mukaan siihen hommaan, ei mitään hymistelyjä tai salailua. He ovat nähneet ja kuulleet ne riidatkin, niin myös asumuserosta ja erillään olon kokeilusta tulee kertoa ja jutella avoimesti. Meidän kolmivuotias sai tulla katsomaan ja tutustumaan siihen yksiöön ja auttamaan tavaroiden kantamisessa.

        Koska meillä avoimesti puhuttiin ja häneltä ei salattu mitään asiaan liittyviä tunteita, hänkin jutusteli asiasta ja kysymyksiä pulpahteli jopa kaupassakin. Käytöshäiriöitä ei tullut, ei uniongelmia ei muuta kuin kovasti puhetta ja kysymyksiä. Kerran kun aikuisilla ei ollut aikaa keskittyä kuuntelemaan häntä mietityttävää asiaa, sai raivokohtauksen, mutta ihan syystäkin.

        Eräänä iltana tyttäreni sanoi minulle nukkumaan mennessään, että ihana kun kotona on rauhallista. Kun kysyin mitä hän tarkoittaa sanoi, ettei ole enää niitä riitoja ja isi ja äiti on iloisempia...

        Mietittävää jokaiselle aikuiselle, jotka vellovat kiinni siinä pattitilanteessa ja vihassaan toista kohtaan...


      • ...
        Yksi lisää kirjoitti:

        ...vaikka paljon kommentteja onkin tullut mutta nimenomaan tästä systeemistä olisin kokemuksia kaivannut!

        Ymmärrän toki että mies voi lähteä lopullisesti mutta kiinni ei voi ketään väkisin pitää ja mitä enemmän toinen pitää kiinni sitä enemmän toinen ahdistuu. Me ollaan yritetty saada asioihin selkeyttä yhdessä saman katon alla mutta viime aikoina tilanne on niin tulehtunut että kohta lähtee jommalta kummalta järki tai henki jos sama peli jatkuu. :( Ja tästä kärsii lapsetkin kovasti.

        Helvettiä se varmaan tulee olemaan olla yksin lasten kanssa mutta muutakaan ei tässä tilanteessa voi. Tämä ei ole minun halusta kiinni mutta ei niitä loukkauksia ja tappeluitam uskottomuutta yms. saa napin painamisellakaan pois vaikka haluaisi. Todennäiköisesti tämä on vain pehmeä lasku eroon mutta minulla ei ole vaihtoehtoja, se on joko tämä tai heti suoraan lopullinen ero.

        ainakin mies koki väliaikaisen eron niin, että silloin saa tehdä ihan mitä tahtoo. Laukkasi koko ajan ravintolassa ja naisia riitti.


      • koettu on.
        ... kirjoitti:

        ainakin mies koki väliaikaisen eron niin, että silloin saa tehdä ihan mitä tahtoo. Laukkasi koko ajan ravintolassa ja naisia riitti.

        Mies ottaa heti tilanteesta kaiken irti ja käy naimassa huoletta naista kuin naista, joka vaan antaa...ja niitähän baareissa riittää.
        Nainen vastuullisempana hoitelee sitten lapsia ja miehestä ei pahemmin lapsenvahdiksi viikonloppuisin ole.
        On joko ravintolassa tai krapulassa.
        Naisella jää siis se irtiotto kokematta, jos ei sitten ole sellaisia isovanhempia, jotka viikonloppuna olisi käytettävissä, että nainenkin pääsisi viihteelle.
        Sitten jossain vaiheessa mies huomaa, ettei ne naiset niin kummoisia ole siellä muuallakaan, ja alkaa kotiin vonkaus.
        Ja kaiken huorissa hyppäämisen jälkeen pitäisi sitten alkaa leikkiin taas kotia..hohhoijaa!
        Ei se tule onnistumaan noinkaan.
        Niitä miehen "panoja" käsitelläänkin sitten seuraavat 10 vuotta joka riidan päätteeksi. Ja lopulta mies aina häipyy sinne baariin taas yöksi.
        Tätä piiri pieni pyörii-leikkiä on tiedossa....


      • wife77
        Yksi lisää kirjoitti:

        ...vaikka paljon kommentteja onkin tullut mutta nimenomaan tästä systeemistä olisin kokemuksia kaivannut!

        Ymmärrän toki että mies voi lähteä lopullisesti mutta kiinni ei voi ketään väkisin pitää ja mitä enemmän toinen pitää kiinni sitä enemmän toinen ahdistuu. Me ollaan yritetty saada asioihin selkeyttä yhdessä saman katon alla mutta viime aikoina tilanne on niin tulehtunut että kohta lähtee jommalta kummalta järki tai henki jos sama peli jatkuu. :( Ja tästä kärsii lapsetkin kovasti.

        Helvettiä se varmaan tulee olemaan olla yksin lasten kanssa mutta muutakaan ei tässä tilanteessa voi. Tämä ei ole minun halusta kiinni mutta ei niitä loukkauksia ja tappeluitam uskottomuutta yms. saa napin painamisellakaan pois vaikka haluaisi. Todennäiköisesti tämä on vain pehmeä lasku eroon mutta minulla ei ole vaihtoehtoja, se on joko tämä tai heti suoraan lopullinen ero.

        Minulla on kokemusta lyhyestä asumuserosta. Meillä oli taustalla vaikeuksia ja yksi jakso perheneuvolassa pettämiskuvioiden vuoksi. Siinä toki ilmeni kaikenlaista muuta terapian tarvetta, mm. uskonnollinen kotikasvatus; uskonkriisi, ikäkriisi, identiteettikriisi ja parisuhdekriisi. Kuvittelin, että tilanne saatiin hallintaan, mutta uusi kriisi ilmeni vuosi edellisen perheneuvolajakson loppumisesta. Tällöin miehelläni oli toinen suhde ollut päällä useamman kuukauden ja asumuseropäätös oli helppo tehdä. Se pantiin täytäntöön heti ja minä menin yksin takaisin perheneuvolaan. Mies tuli omasta tahdosta mukaan kuukauden kuluttua. Mieheni meni yksilöterapiaan omalla tahollaan heti eron tullessa ja molemmissa (perheneuvola ja yksilöterapia) oltiin yhtä mieltä siitä, että yli 3kk ei kannata venyttää asumuserossa oloa, jos haluaa kokeilla jatkaa yhteiselämää. Me siis olimme erossa vajaat kaksi kuukautta ja lähdimme järkisyistä ja suurella tahdonvoimalla rakentamaan palasista uutta yhteistä tulevaisuutta.
        Kokemuksesta uskallan sanoa, että lyhyt ero tuottaa tulosta. Älkää venyttäkö sitä siis missään tapauksessa liian pitkäksi, koska silloin on vaikea palata yhteen. Me jaoimme maallisen omaisuuden ja mies rakensi pesänsä uuteen paikkaan. Siis ei mitään väliaikaista kaverilla lusimista, vaan vuokra-asunto ja kovat asumismenot heti niskassa. Teimme tämän juuri siksi, että opimme ja voin sanoa, että opimme!
        Sovimme viikko-viikko -vuorot lasten kanssa. Itse kuljin toisella paikkakunnalla, joten mies hoiteli lapset poissaollessani yhteisessä kodissamme. Ruoka-laskut yms hoidimme tasapuolisesti, kaikki sujui hyvin ja yhteisymmärryksessä. Kun palasimme yhteen, alku oli tosi vaikeaa. Vaikeuksia kesti useita kuukausia, mutta helpottavaa oli kulkea perheneuvolassa ja mies hoiti itsensä kuntoon kongnitiivisessa terapiassa. Arki lähti sujumaan hyvin reilun vuoden päästä yhteen muutosta ja nyt vajaan kolmen vuoden jälkeen meidän suhde on parempi kuin koskaan aikaisemmin. Olemme kasvaneet henkisesti, hioutuneet yhteen, tehneet omat rajamme, oppineet arvostamaan perhettä, yhteistä aikaa jne. Ja luottamus myös on palautunut normaaliksi.
        Töitä teettänyt valtavasti, rahaa palanut valtavasti, psyyke ollut koetuksella, mutta tahto on voittanut. Uskon parisuhteeseen. Se on kiinni kriisin jälkeen tahdosta, halusta ja uskosta siihen, että vaikeuksien yli mennään yhdessä. Toivotan onnea teille!! Olkaa varovaisia liikkujenne kanssa.


      • munista hirteen
        koettu on. kirjoitti:

        Mies ottaa heti tilanteesta kaiken irti ja käy naimassa huoletta naista kuin naista, joka vaan antaa...ja niitähän baareissa riittää.
        Nainen vastuullisempana hoitelee sitten lapsia ja miehestä ei pahemmin lapsenvahdiksi viikonloppuisin ole.
        On joko ravintolassa tai krapulassa.
        Naisella jää siis se irtiotto kokematta, jos ei sitten ole sellaisia isovanhempia, jotka viikonloppuna olisi käytettävissä, että nainenkin pääsisi viihteelle.
        Sitten jossain vaiheessa mies huomaa, ettei ne naiset niin kummoisia ole siellä muuallakaan, ja alkaa kotiin vonkaus.
        Ja kaiken huorissa hyppäämisen jälkeen pitäisi sitten alkaa leikkiin taas kotia..hohhoijaa!
        Ei se tule onnistumaan noinkaan.
        Niitä miehen "panoja" käsitelläänkin sitten seuraavat 10 vuotta joka riidan päätteeksi. Ja lopulta mies aina häipyy sinne baariin taas yöksi.
        Tätä piiri pieni pyörii-leikkiä on tiedossa....

        Joo, perkele näitä äijiä on ollut koko maailman sivu, että "yhden illan poka" kaapakasta tai tansseista vaan. Ja tää päivä on tätä ja huomista ei tunneta, kun vastaan tullaan.


    • Aikalisän kokenut

      kokeilla asumuseroa ehdottomasti ennen kun tekee lopullisen eropäätöksen!
      Meillä meni tilanne suurinpiirtein näin: oltiin oltu naimisissa reilu 20 v jo, tilanteen
      kärjisti taloudelliset seikat, lapsen sairaus ja ehkä eritoten se, että minä, toinen
      aviopuolisoista, en ollut koskaan asunut yksin enkä tavallaan itsenäistynyt ennen naimisiin
      menoa, joten "elämätön elämä" alkoi houkuttaa entistä enemmän ristiriitojen käydessä
      ylivoimaisiksi.
      Minä muutin pois kotoa, lapsemme olivat jo lähteneet pesästä siinä vaiheessa. Sain rauhassa
      katsella ja kuunnella elämää, kokeilla minkälaista se on yksin kun on ns. vapaa. Meidän erillään asumisemme
      kesti useamman vuoden, mutta olimme koko ajan varsinkin loppuaikoina hyvin paljon tekemisissä toistemme kanssa ja minulla oli koko ajan se asenne, etten halua luopua tästä suhteesta kokonaan milloinkaan. Vietimme mm. joulut aina oman perheen kesken.
      Sitten tuli se päivä kun yksinolo ei enää houkuttanut ja niinpä muutimme saman katon alle.
      Tällä hetkellä arki sujuu tavalliseen tahtiin, tuli paljon mukavia muistoja eroajalta mutta myös niitä
      ikäviä. En haluaisi enää lähteä liihottelemaan vaan nyt jatkamme yhdessä kuten joskus ´kauan sitten´tuli
      alttarilla luvattua: "kunnes kuolema teidät erottaa".
      Tsemppiä teille, jokainen suhde on omanlaisensa, mutta kaikki kannattaa kokeilla, ennenkuin
      hylkää sen mikä parhaimillaan on parasta elämässä! Ja vaikka lause: ei se vaihtamalla parane onkin kovin
      kulunut ja kliseinen, kaikkea ei voi saada elämässä kuitenkaan. Jos toisessa joku piirre "uuden kanssa" on
      parempi, löytyy siltä uudelta hlöltä joku muu ikävä juttu!

      • Ei mikään emakko

        Nimimerkki Karju - nämä kyseisten tapausten miehet tuskin lienevät mitään nyhvelöitä, enemmänkin varmaan sinun tyyppiäsi. Eivät keskustele asioista eivätkä kuuntele muijaansa ennen kuin on myöhäistä.


      • Nam! nam! Lisää!

        Etkö itse ole saanut koskaan sitä vierasta pimppaa, kun täällä katkeroit??
        Lähtikö oma akkas pomppimaan sen vieraan, suuren, kostean herkkumutterin päälle, joka tuo naiselle sen ihanan orgasmin, johon et itse pystynyt koskaan....? Aaaaaah!!


      • pomppimaan ja heti!
        Nam! nam! Lisää! kirjoitti:

        Etkö itse ole saanut koskaan sitä vierasta pimppaa, kun täällä katkeroit??
        Lähtikö oma akkas pomppimaan sen vieraan, suuren, kostean herkkumutterin päälle, joka tuo naiselle sen ihanan orgasmin, johon et itse pystynyt koskaan....? Aaaaaah!!

        heh heh heh!!


      • Pettynyt elämään

        itselläni takana 27v yhdesäoloa ja naimisissa 20v.Mies ilmoitti haluaa eron,kysyin onko 45-vuoden kriisi,kieltää mut itse näen asian näin.haluaa vapautta ,mennä ja tietää kuulema mitä haluaa.3 lasta meillä on nuorin 15.Kova pala lapsille vaikka isoja ovat.itse olen hyvin järkyttynyt sillä mielestäni olimme onnellisia, mies sanoi kysyessäni olenko ruma et olet kauni,sillä itsetuntoni on kärsinyt kovan kolauksen ja laihtunut 16 kiloa 1½ kk.ssa.


      • Tähtisade9
        Nam! nam! Lisää! kirjoitti:

        Etkö itse ole saanut koskaan sitä vierasta pimppaa, kun täällä katkeroit??
        Lähtikö oma akkas pomppimaan sen vieraan, suuren, kostean herkkumutterin päälle, joka tuo naiselle sen ihanan orgasmin, johon et itse pystynyt koskaan....? Aaaaaah!!

        no huh huh, on ihmisellä vaikeeta itellään.


      • saatana...
        Tähtisade9 kirjoitti:

        no huh huh, on ihmisellä vaikeeta itellään.

        Huora!


    • niiiiiiiin

      saatana vittu perkele akka petti ja on niin kuin ei olisi mitään tapahtunutkaan .Kusettanut minua yli 20 vuotta.

      • Ihme touhua

        Voimia teille tällaisen homman selvittämiseen! 20-vuotta on melko pitkä aika viilata toista linssiin...


      • PR
        Ihme touhua kirjoitti:

        Voimia teille tällaisen homman selvittämiseen! 20-vuotta on melko pitkä aika viilata toista linssiin...

        Olen asunut yksikseni kohta puoli vuotta, se onkin eka kerta!
        Miehen toivomuksesta tuli tämä tilanne, minä LUULIN, että kaikki on hyvin, kun siten tulikin kysymys, ettå
        paljonko tarvii maksaa, että muutat pois???
        Meni siinä aikaa miettiessä, että MITÄ?
        Tänä "ero aikan!!a" onkin oltu yhteyksissä, melkein enemmän, kun vielä yhdessä asuessa!?
        Yhdessä on oltu yli 30v, lapset omilla teillään, olisiko tuohon poismuutto pyyntöön ollut yhtenä syynä minun sairaus.
        Kohta tulee se eka vaihe 6kk erossa, saas nähä, hyvähän minun on yksin asua, vaikka toista onkin ikävä!
        Tuleva omaisuus asiaoita koskeva tilanne onkin sit jo ihan toinen juttu, pelottaa, mitä tulossa?
        Minähän en miehen mukaan saa mitään mukaani, kun enmitään tuonukkaa?
        Ei ole avioehtoa, mihelle raha naina ollu hyvin tärkeää!


      • sulla ilkeä mies!
        PR kirjoitti:

        Olen asunut yksikseni kohta puoli vuotta, se onkin eka kerta!
        Miehen toivomuksesta tuli tämä tilanne, minä LUULIN, että kaikki on hyvin, kun siten tulikin kysymys, ettå
        paljonko tarvii maksaa, että muutat pois???
        Meni siinä aikaa miettiessä, että MITÄ?
        Tänä "ero aikan!!a" onkin oltu yhteyksissä, melkein enemmän, kun vielä yhdessä asuessa!?
        Yhdessä on oltu yli 30v, lapset omilla teillään, olisiko tuohon poismuutto pyyntöön ollut yhtenä syynä minun sairaus.
        Kohta tulee se eka vaihe 6kk erossa, saas nähä, hyvähän minun on yksin asua, vaikka toista onkin ikävä!
        Tuleva omaisuus asiaoita koskeva tilanne onkin sit jo ihan toinen juttu, pelottaa, mitä tulossa?
        Minähän en miehen mukaan saa mitään mukaani, kun enmitään tuonukkaa?
        Ei ole avioehtoa, mihelle raha naina ollu hyvin tärkeää!

        Tottakai puolet saat erossa!
        Älä anna ukkos kusettaa sua.


      • PR
        sulla ilkeä mies! kirjoitti:

        Tottakai puolet saat erossa!
        Älä anna ukkos kusettaa sua.

        Tuntus vaan helpommalta "sopia" keskenään
        Koko omaisuus lasten velkojen panttina, minulla n12000 vuosieläkkeet?, miten pärjäis??
        Ja isot velat tulis vielä kaupan päälle? Apua?
        Kyllä ymmärrän, että oon ite ollu hölmö ja uskonut tes mitä?
        Yhteenpaluu ei mahdollista, ainakin miehen mielestä??
        Helppohan se on suurempitulosena!?
        Nainen on aina altavastaajana!? :(


      • jos haluat takaisin?
        PR kirjoitti:

        Tuntus vaan helpommalta "sopia" keskenään
        Koko omaisuus lasten velkojen panttina, minulla n12000 vuosieläkkeet?, miten pärjäis??
        Ja isot velat tulis vielä kaupan päälle? Apua?
        Kyllä ymmärrän, että oon ite ollu hölmö ja uskonut tes mitä?
        Yhteenpaluu ei mahdollista, ainakin miehen mielestä??
        Helppohan se on suurempitulosena!?
        Nainen on aina altavastaajana!? :(

        Ukot on vanhempana niin yksinkertaisia, että jos vaan alat sekstata sen kans ja näyttelet itsekkin nauttivasi, yhteenpaluu on mahdollista.
        Onko sinusta sellaiseen uhrautuvaisuuteen?
        Muun ei tarvitse muuttua, tuon vain, että annat sille ainakin kerran viikossa.
        Kosteusvoiteet alapäähänkin on keksitty, jos se siitä kiinni on..


    • ent. suomimummo

      kunnioitusta ei ole eikä löydy yhteisiä ja kiinnostavia keskusteluja, vaan parisuhde perustuu miehen puolelta pelkkään seksiin, mielestäni tällaiset liitot eivät onnistu.

      • ja naiset lähtee..

        Suurin osa liitoista kuitenkin tällaisia...


    • lapsellisuus24.fi
    • taina*

      kokemusta ei asiasta ole. Itse en olisi missään tapauksessa edes harkinnut väliaikaista eroa.

      Sen sijaan kaksi läheistä ystävääni on kokeillut, toinen omasta toivomuksestaan ja toinen miehensä aloitteesta. Molemmat päätyivät asumaan erilleen lopullisesti alle puolessa vuodessa, vaikka molemmilla oli takana pitkä avioliitto.

      Väliaikainen ero on mielestäni pehmeä lasku lopulliseen eroon. Lisäksi, jos on lapsia, niin monelle väliaikainen ero on taloudellisesti mahdoton ratkaisu.

    • Jättämiseen tottunut

      - Emme ole käyneet perheneuvolassa.
      - Eroajat ovat vaihdelleet 1 - 3 viikkoon.
      - Ei sopimuksia.
      - Vuosia sitten ehdotin ilman riitaa määräaikaista eroa.
      - Jokaisen paluun jälkeen suhde on toiminut erinomaisesti.

    • IronWoman

      Vanhimpana sisarkatraasta muistan todella hyvin ajan, jolloin ei meidän perheellä mennyt kovin hyvin.
      Vanhempien jatkuva riitely suorastaan pelotti minua ja varmaankin myös 3v. nuorempaa veljeäni.
      Vanhempamme hakivat eroa ja asumuserollahan se alkoi toki. Hyvälle tuntui minusta, ei ollutu enää riitoja. Ikävä kuitenkin isän ja hänen sukulaisten luo, ja sainkin viettää paljon aikaa siellä.

      Yhtäkkiä kaikki muuttui; isä ja äiti olikin yhdessä, ei riitoja, ei viinaa ja molemmat kotona. Kah, siihen vielä kolmas lapsi, iltatähti niin kutsutusti.

      Meni aikaa yli kymmenen vuotta ennen kuin ero tuli voimaan virallisesti. Minä en siitä enää kärsinyt, aikuiseksi kun olin jo kasvanut kaiken helvetin keskellä, vaan pienimmäinen joka jäi täysin yksin kotiin kahden hullun tapellessa.

      Onneksi me kaikki kolme sisarusta olemme pitäneet yhtä koko elämän ajan ja sitä kautta yrittäneet ymmärtää vanhempiemme ratkaisuja.

      • onko järkee

        Hyppiä vapaasti vieraissa, harkinta ajaksi sitä kutsutaan.


    • silmät avautuu

      konkretisoituu sen hyvät ja huonot puolet.
      Kun asutaan yhdessä ja asiat lähtevät pieleen, niin
      toisesta ja hänen tekemisistään huomaa vain huonot puolet.
      Kun ollaan erillään, niin tällöin todella huomaa miten paljon
      poissaolo oikein asioihin vaikuttaa; miten paljon toinen auttoi,
      miten poissaolo vaikuttaa arkeen. Jos on ollut riitoja, erillään oleminen
      tietenkin rauhoittaa tilannetta ja asioista voidaan todella alkaa taas
      keskustelemaan riitelyn sijaan. Negatiivisten asioiden sijaan positiiviset
      korostuu, koska negatiivisia asioita ei yksin ollessa tule vastaan ja sen sijaan
      positiiviset korostuu.

      Kyllä yksin lasten kanssa on itselle tehnyt selväksi, miten haavoittuvainen
      on yksin arjessa. Vaikka toisen osallistuminen olisi vähäistä, niin on paljon
      asioita, mitä ei voi tehdä yksin esim. lähteä kauppaan lasten nukkuessa,
      hakea lääkettä lasten sairastuessa (raahamatta lapsia mukana), levätä rauhassa
      itse sairastuessa, puhumattakaan vähemmän tärkeistä asioista kuten oma liikunta
      lasten nukkuessa. Siitä huolimatta valitsisin olla yksin lasten kanssa siinä tilanteessa,
      että se on lapsille parhaaksi. Esim. riitoja ei saada selvitettyä ja loppumaan ja yhdessäolosta
      lapsille enemmän haittaa. Toisaalta on sanottava, että näitä asioita on välillä aika vaikea
      arvioida. Vielä vaikeampaa ja edesvastuutontakin mielestäni on heittäytyä tyhjän päälle
      ilman todellista syytä tai vain omien tunteiden perusteella, koska kyllä lapset tarvitsevat
      molempia aikuisia.

      • 00

        Meillä asuttu kohta vuosi virallisesti erillään. Tähän ratkaisuun päädyimme, koska mies pettänyt. Itselle tämä ollut jollakinlailla helpottavaa. Olemme kuitenkin viikoittain tekemisissä. Yhteisiä lapsia kolme, nuorin 8.
        Mies ei vielä ole ottanut täysin vastuuta lasten hänen luonaan olosta. Mutta tähän aion vaatia muutoksen, jotta hän todellakin saisi tietää miltä tuntuu, kun olemme erillämme. Vielä nyt hänellä on lähes "vapaa" olotila. Eipä ole kuitenkaan lähtenyt viettämään poikamieselämää, vaan kovin kaipailee perheensä pariin. Itse olen kuitenkin ajatellut tämän johtavan lopulliseen eroon. Sen verran tuon miehen "tempauksen" koen olleen itseäni kohtaan erittäin alentava ja nöyryyttävä. Mies pyytänyt anteeksi yms. Mutta ei kuitenkaan ole valmis kertomaan koko totuutta. Vuosia tarvitsi toisen "lämmittäjän" silloin tällöin. Tietenkin arki kahden aikuisen kesken olisi helpompaa ja vapaampaa, mutta itsellä helpompi olo, kun en kokoaikaa ole mieheni kanssa tekemisissä. Mutta mies ei vielä ole valmis lopulliseen eroon. Jos nyt ottaisin sen lopullisen eron, niin hän saattaa ottaa "nokkiinsa" sen verran, että loppujen asioiden hoito vaikeutuisi ja lapsethan siinä kärsisivät. Itse vain "puren hammasta" ja kestän vielä tämän kevään. Sitten teen sen lopullisen ratkaisun.
        En vielä itsekkään ole niin vahvoille sattuneen jälkeen, jotta voisin pitää puoliani. Tahdon olla mahdollisimman hyvissä voimissa ja saada talouteni tasapainoon, jotta pärjään yksin lasten kanssa.


      • vaikea valinta
        00 kirjoitti:

        Meillä asuttu kohta vuosi virallisesti erillään. Tähän ratkaisuun päädyimme, koska mies pettänyt. Itselle tämä ollut jollakinlailla helpottavaa. Olemme kuitenkin viikoittain tekemisissä. Yhteisiä lapsia kolme, nuorin 8.
        Mies ei vielä ole ottanut täysin vastuuta lasten hänen luonaan olosta. Mutta tähän aion vaatia muutoksen, jotta hän todellakin saisi tietää miltä tuntuu, kun olemme erillämme. Vielä nyt hänellä on lähes "vapaa" olotila. Eipä ole kuitenkaan lähtenyt viettämään poikamieselämää, vaan kovin kaipailee perheensä pariin. Itse olen kuitenkin ajatellut tämän johtavan lopulliseen eroon. Sen verran tuon miehen "tempauksen" koen olleen itseäni kohtaan erittäin alentava ja nöyryyttävä. Mies pyytänyt anteeksi yms. Mutta ei kuitenkaan ole valmis kertomaan koko totuutta. Vuosia tarvitsi toisen "lämmittäjän" silloin tällöin. Tietenkin arki kahden aikuisen kesken olisi helpompaa ja vapaampaa, mutta itsellä helpompi olo, kun en kokoaikaa ole mieheni kanssa tekemisissä. Mutta mies ei vielä ole valmis lopulliseen eroon. Jos nyt ottaisin sen lopullisen eron, niin hän saattaa ottaa "nokkiinsa" sen verran, että loppujen asioiden hoito vaikeutuisi ja lapsethan siinä kärsisivät. Itse vain "puren hammasta" ja kestän vielä tämän kevään. Sitten teen sen lopullisen ratkaisun.
        En vielä itsekkään ole niin vahvoille sattuneen jälkeen, jotta voisin pitää puoliani. Tahdon olla mahdollisimman hyvissä voimissa ja saada talouteni tasapainoon, jotta pärjään yksin lasten kanssa.

        aviossa pettäjämiehen kanssa, petti alusta loppuun asti.Mutta lasten takia kestin ja annoin anteeksi muodollisesti,en unohtanut koskaan petosta.
        Kun lapset lähti maailmalle, lähdin minäkin.Miehellä oli taas jälleenkerran ollut salainen ystävä, jonka kanssa jatkoi edelleen eromme jälkeen.
        Jälkeenpäin mietin, että hyvä oli kun kestin ja näin selvisin paremmin kuin yksin, vaikea on tilanne ja voimaa kaikille muille petetyille.
        Kerran jos pettää, aina pettää, oli opetus tässä elämässäni.Usein pettäjä kohtelee huonosti omaa puolisoaan, koska on niin rakastunut salaiseen ystäväänsä,sen huomasin ja sain myös kokea väkivaltaa.


    • Omasta kokemuksesta voin kertoa, ettei asumusero mitään muuta. Onhan siinä aikaa miettiä ja tajuta missä mennään. Omasta päästä se kuitenkin lähtee. Annatko anteeksi ja olet valmis aloittaan puhtaalta pöydältä, jos kumppani myöntää mokanneensa ja pyytää anteeksi. Sinuna antaisin anteeksi ja jatkaisin viisaampana kohti uusia seikkailuja. Katkeruus syö kaiken hyvän, eikä valehtelemalla pärjää. Kaikki me mokataan jossain vaiheessa. Osataanko arvostaa kumppania ja myöntää virheet, siinä onkin suurin haaste.
      Ero kesti vuoden, eikä kumppani myöntänyt mitään. Takaisin kyllä halusi;) Rehelliseltä pöydältä olisin ollut valmis jatkamaan.

      • vanha kettu

        Tuollainen väliaikainen asumusero voi olla hyvinkin toimiva ratkaisu, jos kumpikin oikeasti mieltää sen harkinta-ajaksi ja punnitsee sitä mitä oikeasti elämältään ja suhteeltaan haluaa. Usein iso ikävä pistää elämän arvojärjestyksen uusiksi ja jos silloin se puoliso ja suhde on tärkeässä roolissa, niin kyllä ihminen on valmis muuttamaan itseään ja kasvamaan ja ottamaan opiksi omista virheistään. Mutta erityistä taitoa vaatii se, että ei sitten hetken päästä ajauduta samoihin ongelmiin - siihen voi ottaa avuksi sitten perheneuvontaa, jos tuntuu että omat taidot eivät ehkä kuitenkaan kanna tarpeeksi pitkälle.

        Jos tuollaisen asumuseron jälkeen oikeasti kumpikin haluaa jatkaa ja on valmis tekemään töitä suhteen eteen, siitä yleensä tulee hyvin antoisaa ja toimivaa yhteiselämää. Jos taas yritetään palata samaan kuin oli ennen, niin eihän se tule onnistumaan.

        Kannattaa muistaa, että erotessa erotaan suhteesta, ei ihmisestä. Asumuseron jälkeenkin on siitä vanhasta suhteesta päästettävä irti ja luotava uusi suhde puolisoon. Ja se suhde voi olla paljonkin parempi kuin se alkuperäinen. Ainakin kannattaa yrittää.


    • aenahi meillä

      iliman mittää neuvvoloeta.
      -Mittee sitä aekaset immeeset ennee neuvvolloeta tarvihtis.
      -Meillän se toemmi heti alluusta alakaen nii hyvi jotta piätettii sammoo kyytijä jatkoo.
      - Eehän sittee kesken olla viäläkän pantunna.
      -Mittee sitä mittää sopimmaa ko eehän niittäe kumminka kukkaa pysty pitämmää.
      - Niinko jo alluusa sannoin hyvinhä se lähti heti alakujjaa...
      - Pikkuhilijjaa alakaa helepottammaa mahakipu ko pallea kippeety liijallisesta naaramisesta sillon alluusa.
      -Sammoon tuppaan ee vielä olla mäntynnä eekä varmmaa männäkkä... ko ny männee nii pirun hyvi.

      Asiillissii vastaaksia aenaan pittee anttoo... vuan eepä näetä juur neuvvoiks kae voes kellenkä ehottoo aenaka kirjjaemmellisesti nouvvattammaa,vua on sittee vanahemmalla immeesellä sittee elämän näkemystä ko kokemustahi nii siittee nähe voes neuvvoksihi sannoo.


      Asisallisia vastauksia pliis :)

      • vm,61

        Jos suhde toimii niin ei siinä jumankauta harkita asumuseroa millään selityksellä. mieti vähän.... jos ees 1 kerran oot miettinyt eroa,niin se on siinä. usko pois. Kerran rikottu suhde ei tuu koskaan enään toimimaan kuten ennen. Jos se toimis, niin miks sä hyvä ihminen haluat asumuseron. Voit asua erossa ja palata sitte takas vanhaan ja meneehän se hetken hyvin, mutta takaan ja alleviivaan, että kaikki vanha paska nousee ylös jossain vaiheessa ja ootte taas samasa lähtötilanteesa,ollakko vai ei olla ja voin kertoa,että paras ratkasu on olla olematta ja jatkaa yksin elämää. Panna piste sille yrittämiselle. Miks yrittää yksin . Oon elänyt yksin n 2v. Mulla on töitä, lapset,siskot,ystävät.Toki puuttuu se rohkeus lähteä yksin kapakkaan ja luulla, että sieltä se oikea löytyy. Joo, urheilluninen, huumorintajunen, luonnossa liikkuva,tykkää laittaa ruokaa jne. HEI HALOO; EI SELLASTA MIESTÄ; OOEES OLEMASSAKAAN


      • yks vaan
        vm,61 kirjoitti:

        Jos suhde toimii niin ei siinä jumankauta harkita asumuseroa millään selityksellä. mieti vähän.... jos ees 1 kerran oot miettinyt eroa,niin se on siinä. usko pois. Kerran rikottu suhde ei tuu koskaan enään toimimaan kuten ennen. Jos se toimis, niin miks sä hyvä ihminen haluat asumuseron. Voit asua erossa ja palata sitte takas vanhaan ja meneehän se hetken hyvin, mutta takaan ja alleviivaan, että kaikki vanha paska nousee ylös jossain vaiheessa ja ootte taas samasa lähtötilanteesa,ollakko vai ei olla ja voin kertoa,että paras ratkasu on olla olematta ja jatkaa yksin elämää. Panna piste sille yrittämiselle. Miks yrittää yksin . Oon elänyt yksin n 2v. Mulla on töitä, lapset,siskot,ystävät.Toki puuttuu se rohkeus lähteä yksin kapakkaan ja luulla, että sieltä se oikea löytyy. Joo, urheilluninen, huumorintajunen, luonnossa liikkuva,tykkää laittaa ruokaa jne. HEI HALOO; EI SELLASTA MIESTÄ; OOEES OLEMASSAKAAN

        Kysehän on silloin siitä, että kummankin pitää oikeasti muuttua ja yrittää ja tehdä töitä sen suhteen eteen. Silloin se ei ole paluu vanhaan vaan uuden paremman jutun aloittaminen.


      • ..en usko..
        yks vaan kirjoitti:

        Kysehän on silloin siitä, että kummankin pitää oikeasti muuttua ja yrittää ja tehdä töitä sen suhteen eteen. Silloin se ei ole paluu vanhaan vaan uuden paremman jutun aloittaminen.

        mutta muuttuuko ihminen


      • taina*
        vm,61 kirjoitti:

        Jos suhde toimii niin ei siinä jumankauta harkita asumuseroa millään selityksellä. mieti vähän.... jos ees 1 kerran oot miettinyt eroa,niin se on siinä. usko pois. Kerran rikottu suhde ei tuu koskaan enään toimimaan kuten ennen. Jos se toimis, niin miks sä hyvä ihminen haluat asumuseron. Voit asua erossa ja palata sitte takas vanhaan ja meneehän se hetken hyvin, mutta takaan ja alleviivaan, että kaikki vanha paska nousee ylös jossain vaiheessa ja ootte taas samasa lähtötilanteesa,ollakko vai ei olla ja voin kertoa,että paras ratkasu on olla olematta ja jatkaa yksin elämää. Panna piste sille yrittämiselle. Miks yrittää yksin . Oon elänyt yksin n 2v. Mulla on töitä, lapset,siskot,ystävät.Toki puuttuu se rohkeus lähteä yksin kapakkaan ja luulla, että sieltä se oikea löytyy. Joo, urheilluninen, huumorintajunen, luonnossa liikkuva,tykkää laittaa ruokaa jne. HEI HALOO; EI SELLASTA MIESTÄ; OOEES OLEMASSAKAAN

        olemassa huumorintajuisia, urheilullisia, luonnossa liikkuvia, kokkaavia jne miehiä, mutta harvemmin heitä löytää kapakasta. Yleensä myös jostain on tingittävä: jos mies kokkaa, ei hän välttämättä liiku luonnossa jne. :).


      • Täysin samaa mieltä
        vm,61 kirjoitti:

        Jos suhde toimii niin ei siinä jumankauta harkita asumuseroa millään selityksellä. mieti vähän.... jos ees 1 kerran oot miettinyt eroa,niin se on siinä. usko pois. Kerran rikottu suhde ei tuu koskaan enään toimimaan kuten ennen. Jos se toimis, niin miks sä hyvä ihminen haluat asumuseron. Voit asua erossa ja palata sitte takas vanhaan ja meneehän se hetken hyvin, mutta takaan ja alleviivaan, että kaikki vanha paska nousee ylös jossain vaiheessa ja ootte taas samasa lähtötilanteesa,ollakko vai ei olla ja voin kertoa,että paras ratkasu on olla olematta ja jatkaa yksin elämää. Panna piste sille yrittämiselle. Miks yrittää yksin . Oon elänyt yksin n 2v. Mulla on töitä, lapset,siskot,ystävät.Toki puuttuu se rohkeus lähteä yksin kapakkaan ja luulla, että sieltä se oikea löytyy. Joo, urheilluninen, huumorintajunen, luonnossa liikkuva,tykkää laittaa ruokaa jne. HEI HALOO; EI SELLASTA MIESTÄ; OOEES OLEMASSAKAAN

        Just noin se on.


      • jätä
        taina* kirjoitti:

        olemassa huumorintajuisia, urheilullisia, luonnossa liikkuvia, kokkaavia jne miehiä, mutta harvemmin heitä löytää kapakasta. Yleensä myös jostain on tingittävä: jos mies kokkaa, ei hän välttämättä liiku luonnossa jne. :).

        Just näin. Mulla omakohtasia kokemuksia. Erosin, asuin monta vuotta yksin. Joskus olin ajatuksissani varmaan lausunut " yläkertaan ", että voi, jospa minäkin joskus löytäisin sellasen miehen, joka tykkäis laittaa ruokaa ja kuinka ollakkan, minua oltiin kuultu. Sain kyllä ruuanlaitosta tykkäävän miehen mutta en ollut muistanut mainita, että en tykkää hakkaamisesta enkä potkimisesta..... Onneks oli sisua jättää se narsisti. Meidän naisten ei tarvi alistua huonoon liittoon...


    • Onnea vaan
    • sivusta seurannut

      olkaa vaan aikanne erossa ja palatkaa sen jälkeen yhteen ja teette ehdottomasti sen avioliitonparannuslapsen.lapsihan parantaa aina parisuhteen.itse läheltä seuranneena oon huomannut että näin toimien ei saada aikaiseksi kuin häiriintyneitä kakaroita. ja ero siitä seuraa kumminkin ja entistä suurempi katkeruus.

    • hittoon Fisherit

      Meillä väliailkainen ero kesti 1,5 vuotta..ja sinä aikana kumpikin huomasi, että olisi pitänyt olla omaa älyä sen verran, että oltaisiin erottu heti. Heittäkää hittoon nuo Fisherin erokirjat ja tehkää niinkuin itsestä tuntuu parhaimmalta ja viisaammalta omaa elämäntilannetta ajatellen. Ei se herra Fisher nyt sentään mikään kaikkitietävä jumala ole..kaukana siitä!! Oma elämä hallintaan ilman Fisherietä.

      • vasamattihunttala

        ero on ero ... parempi erota HETI kun se tuntuu sille, kaikki muu on jahkailua,itsesääliä ja hölmöyttä. naiset on semmosia joihin ei pieni ihminen voi luottaa. Tuo amerikkalainen hömppäkirjallisuus on ihan vaan pisneksen vuoksi kirjailtu , ei siinä ole totuuden häivääkään paitsi siteeksi että se tuntuu hyvälle.


      • Böööö!
        vasamattihunttala kirjoitti:

        ero on ero ... parempi erota HETI kun se tuntuu sille, kaikki muu on jahkailua,itsesääliä ja hölmöyttä. naiset on semmosia joihin ei pieni ihminen voi luottaa. Tuo amerikkalainen hömppäkirjallisuus on ihan vaan pisneksen vuoksi kirjailtu , ei siinä ole totuuden häivääkään paitsi siteeksi että se tuntuu hyvälle.

        tyhmä ukko!


      • maria*

        minäkin ajattelen. Mistä kummasta herra Fisher on edes keksinyt väliaikaisen eron? Voisi kai sanoa, että suhteessa, jossa toinen on lähes kokoajan poissa - esim. matkatöissä 299 päivää vuodessa, menee todella hyvin, koska erillisyys parantaa suhdetta jatkuvasti päivästä päivään...


    • fewfewef
    • mimmimutuli

      minä muutin lasten kanssa pois mieheni ja minun yhteisestä päätöksestä, tai siis miehen idea se alunperin oli.
      Olimme olleet n. kuukauden erillämme, päivittäin pidimme yhteyttä lastenkin takia,kunnes aloimme "seurustella" uudestaan, mikä paransi suhdetta erittäin paljon. Erossa ollessamme saimme kumpikin omalla tahollamme miettiä mitä kumpikin haluaa ja nyt olemme 3kk erossa olon jälkeen muuttamassa takaisin yhteen.
      Sovittiin että eron aikana kumpikin on vapaita menemään miten tahtoo ja mies se sitten kerkesi tyydyttämään tarpeensa kahden eri naisen kanssa, itsellänikin oli vispiläkauppaa yhden miehen kanssa mutta sängyssä ei oltu. Suhteemme on nyt entistä parempi ja vahvempi, vaikka nuo miehen seikkailut hieman kaihertaa mieltäni välillä, mutta niistäkin puhutaan ja mies ymmärtää mustasukkaisuuden ja sen etten vielä pysty luottamaan 100%. Meille ero teki hyvää, uskallan myös suositella muillekin. Me emme eronneet riidoissa, ehkä sekin auttoi meitä eteenpäin. Tsemppiä ja jos todella haluatte pitää kumppaninne, niin älkää lakatko yrittämästä, ja miettikää mitä kumpikin tarvitsee liitolta.

    • linkp
    • hepulizem

      Jos ihmiset itessään ei muutu , ei käytös / toiminta tavatkaan muutu . Jos eron syy on vain pinnallinen kyllästyminen mutta syvällä vielä toimii niin kannattaa yrittää... Muutoin molemmille parempi ettei enää yksiin. Vaatii molemmilta kasvua ja yhteisen hyvän haluamista , so. muutosta ajattelussa ja käytöksessä että homma alkaa uudestaan toimiin . Fisherin kirja pitäs molempien selata ja teidän pitäisi puhua niistä asioista jotka eniten rikkoo ja risoo parisuhdetta . Yksilö ei ole puolikas !!!

    • freezer.

      >Olemme päätyneet kokeilemaan tota Fisherin kirjassakin neuvottua vaihetta ennen lopullista eropäätöstä.

      Ette sitten ajattele ollenkaan omalla päällä - hyvää lopuelämää teille.

      • -rizla-

        Niin, kyllä kummallakin oikeasti halu tehdä töitä suhteen, uudelleen rakennettavan suhteen eteen.. kun se entinen ei enää toiminut.. minä uskoin että voi rakentaa entiseen pohjaan toimivamman,mutta kyllä näyttää että ei se tule onnistumaan, erillään tuntuu paremmalta. Tosi on että pitkä liitto ei voi loppua hetkessä, vaatii oman aikansa sekin.


    • no enpä tiedä
    • tuumilija

      Olen pohdiskellut samoja asioita. Minua ei vain kiinnosta lähteä mihinkään perhe- tai avioliittoneuvontaan. Tuntuu että pikku hiljaa on yksi tie kuljettu, nyt vain haen rohkeutta tehdä lopullinen irtiotto. Vai olenko mukavuuden haluinen (kiltti) ja jään tähän? Se ei tunnu hyvältä ratkaisulta.

    • En näe mitään mieltä jostakin väliaikaisesta asumuserosta. Puoli vuotta on joka tapauksessa aikaa miettiä. Kyllä siinä ajassa kerkiää asian selvittää jompaan kumpaan suuntaan. Jos päätyy niin suureen ratkaisuus kun avioeroon on tärkeämpää hakea yhteisesti tai yksin ulkopuolista apua.

      • ei millään pahalla

        Jos mietitään asumuseroa, niin Haloo, siinä kohtaan suhde on jo kuollu. Ei hyvästä suhteesta lähdetä pois johonkin asumisiseroon ja sitte palata yhteen.Ei todellakaan. Ota nyt maalaisjärki hyvä ihminen käteen ja katso mitä se arki on ollu. Haluatko sä ihan oikesti yrittää tommosen suhteen takia....


      • kokeillut
        ei millään pahalla kirjoitti:

        Jos mietitään asumuseroa, niin Haloo, siinä kohtaan suhde on jo kuollu. Ei hyvästä suhteesta lähdetä pois johonkin asumisiseroon ja sitte palata yhteen.Ei todellakaan. Ota nyt maalaisjärki hyvä ihminen käteen ja katso mitä se arki on ollu. Haluatko sä ihan oikesti yrittää tommosen suhteen takia....

        Meillä mies lähti omaan asuntoon ja kuukausi sen jälkeen kaipaus roihautti rakkauden uudelleen liekkiin. Joskus se oikeasti voi toimia. Puolen vuoden päästä muutettiin takaisin yhteen ja rakkaus kukoistaa edelleen. Nyt oltu viisi vuotta tuon asumuseron jälkeen yhdessä. Joskus se etäisyys ja kaipaus pistää asiat oikeisiin vaakakuppeihin.


      • se painaa...
        kokeillut kirjoitti:

        Meillä mies lähti omaan asuntoon ja kuukausi sen jälkeen kaipaus roihautti rakkauden uudelleen liekkiin. Joskus se oikeasti voi toimia. Puolen vuoden päästä muutettiin takaisin yhteen ja rakkaus kukoistaa edelleen. Nyt oltu viisi vuotta tuon asumuseron jälkeen yhdessä. Joskus se etäisyys ja kaipaus pistää asiat oikeisiin vaakakuppeihin.

        Kävikö kumpikaan vieraissa sillä aikaa?
        Miten siitä pääsi yli, jos kävi?


      • maria*
        se painaa... kirjoitti:

        Kävikö kumpikaan vieraissa sillä aikaa?
        Miten siitä pääsi yli, jos kävi?

        tunnustaisi syrjähyppynsä?


      • enminäainakaan..
        maria* kirjoitti:

        tunnustaisi syrjähyppynsä?

        Niinpä.....


    • outo mökkihöperö

      päätti avioliittoni.Rouva lähti toisen miehen matkaan.Itse hyödynsin asumisero ajan mietiskellen ja hiljaisuudesta nauttien.Jotkut ei vaan osaa olla itsekseen,siiretään edellisen suhteen ongelmat seuraavaan.(kaikkiin aikaisempiin suhteisiin hän on mennyt suoraa edellisestä)Kaikesta huolimatta toivottavasti onnistuu suhteessaan,lastenkin takia.Itse vuosi tapahtumien jälkeen voisin lähteä jo liikkeelle ulos ja kenties jonkinlaista suhdetta rakentamaan.Mökkihöperöksi tässä muuten muuttuu.

      • 3.s oli oikea.

        Tuo on sinun keinosi ja miehellä ymmärränkin sen olevan se miehinen keino. Ollaan hiljaa ja mieluummin yksin, vähän niinkuin varmaan siellä avioliitossasikin viime vuodet..
        Vaimosi taas kaipaa sitä hellyyttä ja miehen kainaloa ja on siellä onnellinen.
        Se on vaimosi keino. Pysähtyy kyllä sitten aikanaan sellaiseen mieheen, joka antaa sitä hellyyttä ja syliä muulloinkin, kuin seksin varjolla.


      • outo mökkihöperö
        3.s oli oikea. kirjoitti:

        Tuo on sinun keinosi ja miehellä ymmärränkin sen olevan se miehinen keino. Ollaan hiljaa ja mieluummin yksin, vähän niinkuin varmaan siellä avioliitossasikin viime vuodet..
        Vaimosi taas kaipaa sitä hellyyttä ja miehen kainaloa ja on siellä onnellinen.
        Se on vaimosi keino. Pysähtyy kyllä sitten aikanaan sellaiseen mieheen, joka antaa sitä hellyyttä ja syliä muulloinkin, kuin seksin varjolla.

        se hellyys pitää olla molemminpuoleista,molempien pitää myös antaa sitä.On turhauttavaa olla ainoastaan se antava osapuoli.Kokeilimme keskustelua jopa avioliittoneuvojalla.Ei auttanut meitä yhtään.


      • maria*
        outo mökkihöperö kirjoitti:

        se hellyys pitää olla molemminpuoleista,molempien pitää myös antaa sitä.On turhauttavaa olla ainoastaan se antava osapuoli.Kokeilimme keskustelua jopa avioliittoneuvojalla.Ei auttanut meitä yhtään.

        olisi ainakin ihanteellista. Usein se vaan menee niin, että nainen haluaa hellyyttä ja mies seksiä. Kun nainen saa hellyyttä, mies saa seksiä. Vaihtarit...


      • ei mene läpi..
        maria* kirjoitti:

        olisi ainakin ihanteellista. Usein se vaan menee niin, että nainen haluaa hellyyttä ja mies seksiä. Kun nainen saa hellyyttä, mies saa seksiä. Vaihtarit...

        ettei se nainen ole niin tyhmä, että tuollainen menisi läpi.
        Himon erottaa kyllä hellyyksistä ja sitä voi harrastaa vaikka työpaikan sihteerin kanssa...
        Seksi on seksiä, vaikka voissa paistas..


    • jonne.kananen

      Ennen lapseni syntymää ihmettelin kuinka helposti ihmiset muuttavat erilleen vaikka on yhteisiä lapsia, mutta enää en ihmettele yhtään. On se vaan niin rankaan hoitaa lasta ja parisuhdetta samaan aikaan. Olimme yhdessä vaimoni kanssa 11-v ennenkuin RAKAS rakkautemme hedelmä syntyi. Ennen lapsemme syntymää kävimme ulkomaanmatkoja, kylpyläreissuja, viikonloppuisin syömässä, molemmat töissä, rakastettiin toisiamme ja oltiin onnellisia keskenämme mutta mutta..

      Vaikka haikailen menetetyn vapauden perään niin en anna parisuhteessani periksi. Olisi helppo ratkaisu erota edellämainittujen hauskanpitojen takia mutta lapsellani on täysi oikeus aviossa/parisuhteessa asuviin vanhempiin.

      Siis vastauksena kysymykseesi; ei parantavaa asumuseroa ole olemassakaan. Olette jo päättäneet erota, joten lakatkaa huolestimasta lapsistanne.

      PS. Kylpylässä käynnin kohdalla valehtelin

      • sinne vaan!

        me käymme koko perheen voimin siellä kylpylässä.
        miksi pitäisi noista muistakaan käynneistä luopua?


    • maria*

      Erillisyys paransi minut. Tosin se vaati lopullisen avioeron ja totaalisen eron exästä. Elämänlaatu on todellakin parantunut, kun ei ole tarvinnut puhua puhelimessa, lähettää viestejä eikä tavata exää muutamaan kuukauteen.

      En tiedä ketään, jonka erillään asuminen "lääkkeenä" olisi parantanut.

    • suoraselkä

      Kun erosimme avovaimon kanssa, niin aluksi oli puhetta, että hän muuttaa pois vain väliaikaisesti. Onneksi kuitenkin muutti kokonaan pois. Minä olen sitä mieltä, että jos erotaan niin erotaan kunnolla eikä leikitä. Ei ne väliaikaisuudet toimi, kuten eivät aina toimi yhteen palaamisetkaan. Enkä kyllä enää ottaisikaan exää takaisin, vaikka kynnyksellä vonkuisi. Jos on kertaalleen päättänyt lähteä, niin päätös pitäkööt.

    • siiis tarvis rakkaut

      olen siis ollut poikaystävni kanssa jo 3 vuotta ja 2 niistä on ollut yht helvettiii!!!!!!!!!!!
      aluksi se oli koko ajan mun kaa ja käytiin kaupois mut sitte se alko käymään töis joten
      se kävi vaan illalla ja olin todella tylsistyny. uhkailin eroa ja kaikkee muttase aina ano takas ja se oli aluksi hauskaa ku se anto aina rahaa et pääsin tyttöjen kaa kylille (ihanaaa

      • lissu 13v

        ..muka käy töissä..joo..menee kaverille vetää bissee ja pelaa leikkarii ja sulle valehtelee..joo..
        vittu joo..ensin muka näyttelee, että tykkää käyvä ostoksilla ja sillee...pilluu vaan vonkaa senki varjolla!
        joo...sitten ei viititä ees sapuskoja maksaa, vaan käy koko ajan jääkaapilla syömässä mun äitin ostamii ruokii ja raapii persettä. vessapaperiki aina loppu, kun paskalla istuu sen aku ankkansa kanssa jatkuvasti ja vetää röökii, et koko huusholli haisee... joo..
        kyl mää sinuna ottasin sen epsanjalaisen, onhan ne komeempiaki ja iso mulkkusempii..joo..
        pääset ehkä ulkomaillekki, sen ukkos kans tuskin pääset ku lähikuppilaan viihteelle,joo..
        paa se valehteleva mustis köyhä luuseri meneen, ei siitä kuiteskaa mitää tuu....


    • näitä miettinyt

      .. ehkä erillään ollessa huomaa että yksinäisyys/mahdolliset uudet tuttavuudet eivät ole mitenkään parempi vaihtoehto (voi olla yllättävän raskasta päästää irti siitä tutusta elämäntavasta toisen rinnalla) vaan antaa arvoa enemmän omalle parisuhteelle ja tekee töitä sen onnistumiseksi. Mutta onhan siinä se vaara että jompikumpi kokee välillä palavan romanssin eikä haluakaan heti palata takaisin vanhaan suhteeseen..tai sitten sekin on mahdollista että aikataulut menevät "ristiin" eikä olla palaamasa yhtäaikaa takaisin.. Ihan pienten vaikeuksien takia en suosittelisi parantavaa erillisyyttä, mutta jos se oikea ero on todellinen uhka niin sitten kyllä..

    • kokenut-

      pitkän päälle ei toimi

      • www.mave.foorumi.eu

        toimii toisinaan taas ei:D


    • emamach

      Kerran ku lähtee ni miksi haluisi palata kuunteleman (Nalkutusta,kitinää,natinaa/kaikkea skeidaa)
      Ei takas menemällä parane yhtään mihinkään!!!!!!!
      Parisuhde VALITETTAVASTI pilaa kaiken NAUTINNON!!!!!!!!!!
      Sinkkuna rulaa AINA;
      eikä tarvitse KOSKAAN kuunnella sitä Naisten jeesustelua.
      Tsemppiä.

      • Hyvä ME!

        ja kun tarpeeksi miellyt siihen poikamieselämään ja toisiin miehiin, alkaa ne persepanotkin ja kullin lutkutus kuule tuntuu niin ihgulta, ettei naisia tuu enää senkään vertaa ikävä!
        Kyllä tää homoilu on parasta! Love!


    • ████

      ‭‮‪‫‬‭‮ ‭‮‪‫‬‭‮

      • ‭‮‪‫‬‭‮000001313000

        ‭‮‪‫‬‭‮


      • ei enää lyöntejä

        Elin narsistin kans 6 vuotta , ennenko tajusin että mä en oo se hullu ! Onko muilla kokemuksia narsistista. Mä jätin sen hullun 2 vuotta sitten mutta en oo vieläkään päässy irti entisestä elämästäni. Hän piinaa mua edelleenkin. Haluaisin jutella ihmisten kans jotka ovat kokeneet saman helvetin ko minä. Kuinka unohtaa se entinen helvetti ja jatkaa eteenpäin....


      • Steelth
        ei enää lyöntejä kirjoitti:

        Elin narsistin kans 6 vuotta , ennenko tajusin että mä en oo se hullu ! Onko muilla kokemuksia narsistista. Mä jätin sen hullun 2 vuotta sitten mutta en oo vieläkään päässy irti entisestä elämästäni. Hän piinaa mua edelleenkin. Haluaisin jutella ihmisten kans jotka ovat kokeneet saman helvetin ko minä. Kuinka unohtaa se entinen helvetti ja jatkaa eteenpäin....

        http://steelseries.com/10/?CODE=M5X6QIEP


    • Mikä neuvoksi?

      Juuri tällä hetkellä vaimo pakkaa. On saanut asunnon josta vasta viime viikolla pläjäytti minulle vasten naamaa. Olen yrittänyt keskustella miksi hän päätyi tällaiseen ratkaisuun. Hän ei ryhdy minkäänlaiseen keskusteluun kanssani. Ei tahdo että keskustelumme saisi hänet ajattelemaan ja pyörtämään päätöksensä.
      En ole juoppolalli, enkä koskaan ole ollu väkivaltainen...pikemminkin ehkä päinvastoin. Hän on vain pikkuhiljaa alkanut viihtymään yksikseen ja oleilee omassa huoneessaan telkkarinsa ja Facebookinsa kanssa. Jo hyvissä ajoin olin huolestunut asiasta ja suorastaan rukoilin että oltaisiin keskusteltu asioista jotka häntä ehkä painaa. Ei....hän ei halunnut puhua niistä. Tähän on nyt päädytty....tai hän päätyi. Ei silti, en olisi enää kovin pitkään jaksanutkaan. Oli todella raskasta seurata tuota yksipuolista mököttämistä.
      Tulee vain mieleen että voiko rakkaus todella sammua ihan kuukauden sisällä tuolla tavalla!?!?

      Jään ihan tyhjän päälle suuret talovelat niskassani sillä tuskin häneltä saan sitä taloudellista osuutta mikä avioliitossa yleensä on käytäntönä.
      Olen ihan hukassa ja tulevaisuus on yksi suuri kysymysmerkki. Olisin toivonut että edes hiukan olisi keskusteltu vaikkapa näistä käytännön asioista.
      Kun edes tietäisi onko tämäkin yksi niitä "väliaikaisia asumuseroja" Vastausta en ole saanut vaikka kuinka olen kysellyt.

      • Toinen onni menossa

        Toistahan ei voi pakottaa liitossa olemaan..
        Anna naisen mennä, jos kerran ei ala asioista puhumaan.
        Tiedän, että pahalta tuntuu, olen itsekkin aikanaan eronnut, mutta siitä pääsee yli.
        Minullakin mies vaan pakkasi tavarat ja häipyi, epäili minua pettämisestä, eikä uskonut, että mitään ei ollut tapahtunut. Meillä oli vielä pieni poikakin, jonka myös hylkäsi. Ei kuulemma ollut hänen...
        Ja jälkikäteen ajateltuna, parempi että lähti. Löysin myöhemmin minulle paljon paremmin sopivan miehen.
        Pari kuukautta tekee kipeää, sitten helpottaa ja kesäkin tulee, silloin on jo sinullakin muuta mukavaa ajateltavaa! Usko pois!
        Tuosta talovelasta pääset, kun myyt talon pois.
        Taloja nyt voi ostella tai tehdä uusia, kun tilanne taas niin vaatii!
        Keskustele tilanteestasi muiden kanssa, jos vaimo ei siihen kykene, yksin ei kannata jäädä murehtimaan..
        Tsemppiä! ;)


      • Mikä neuvoksi
        Toinen onni menossa kirjoitti:

        Toistahan ei voi pakottaa liitossa olemaan..
        Anna naisen mennä, jos kerran ei ala asioista puhumaan.
        Tiedän, että pahalta tuntuu, olen itsekkin aikanaan eronnut, mutta siitä pääsee yli.
        Minullakin mies vaan pakkasi tavarat ja häipyi, epäili minua pettämisestä, eikä uskonut, että mitään ei ollut tapahtunut. Meillä oli vielä pieni poikakin, jonka myös hylkäsi. Ei kuulemma ollut hänen...
        Ja jälkikäteen ajateltuna, parempi että lähti. Löysin myöhemmin minulle paljon paremmin sopivan miehen.
        Pari kuukautta tekee kipeää, sitten helpottaa ja kesäkin tulee, silloin on jo sinullakin muuta mukavaa ajateltavaa! Usko pois!
        Tuosta talovelasta pääset, kun myyt talon pois.
        Taloja nyt voi ostella tai tehdä uusia, kun tilanne taas niin vaatii!
        Keskustele tilanteestasi muiden kanssa, jos vaimo ei siihen kykene, yksin ei kannata jäädä murehtimaan..
        Tsemppiä! ;)

        Tosiasia on että olen ollut nyt viime päivinä niin pirun yksin. Minun on periaatteessa aina muututtava kun lähden tuosta ovesta. Olen nimittäin esiintyvä ns. pelimanni. Käyn paljon viihdyttämässä esim. vanhuksia noissa päiväkeskuksissa ja minulla on myös pari paikkaa missä laulatan ihmisiä viikoittain. Sanomattakin on selvää että noissa tilaisuuksissa ei sovikkaan näyttää surullista naamaa. Toisaalta näissä paikoissa se tuntuu luonnolliseltakin eikä minun tarvi edes näytellä iloista koska saan aina niiltä vanhuksilta niin kivaa palautetta.
        Kitiin tultuani sitten koirani huolehtii siitä että sielläkin tunnen että minusta välitetään jopa eläimellisesti;) ja varmasti vipittömästi.
        Joo, eiköhän tämä tästä, tiedän että minun ei tarvitsisi olla yksin jos antaisin itselleni luvan. Nyt en kuitenkaan pysty edes ajattelemaan uutta suhdetta.....vai päästäisinkö todellakin irti?


      • se toinen onni...
        Mikä neuvoksi kirjoitti:

        Tosiasia on että olen ollut nyt viime päivinä niin pirun yksin. Minun on periaatteessa aina muututtava kun lähden tuosta ovesta. Olen nimittäin esiintyvä ns. pelimanni. Käyn paljon viihdyttämässä esim. vanhuksia noissa päiväkeskuksissa ja minulla on myös pari paikkaa missä laulatan ihmisiä viikoittain. Sanomattakin on selvää että noissa tilaisuuksissa ei sovikkaan näyttää surullista naamaa. Toisaalta näissä paikoissa se tuntuu luonnolliseltakin eikä minun tarvi edes näytellä iloista koska saan aina niiltä vanhuksilta niin kivaa palautetta.
        Kitiin tultuani sitten koirani huolehtii siitä että sielläkin tunnen että minusta välitetään jopa eläimellisesti;) ja varmasti vipittömästi.
        Joo, eiköhän tämä tästä, tiedän että minun ei tarvitsisi olla yksin jos antaisin itselleni luvan. Nyt en kuitenkaan pysty edes ajattelemaan uutta suhdetta.....vai päästäisinkö todellakin irti?

        Onko sinulla siinä vaihtoehtoja, jos toinen ei suutaan aukaise...:(
        Voihan olla, että muualla oltuaan jonkun aikaa, tuleekin sua ikävä ja ottaa sitten yhteyttä ja alkaa purkaa vyyhtiänne..ainahan siis on toivoa, mutta kestääkö sitä oma pää ja onko sen arvoista, on sitten eri juttu..
        Hauskoja yhteensattumia tässä meillä muuten:
        Minäkin olen vanhusten kanssa tekemisissä päivittäin, olen hoitaja. Minullakin on koira, joka on minun paras ystäväni ollut jo 13 vuotta. Lapsistani kaksi on soittajia, vaikkakin bändeissä..
        Sano nyt vielä, että olet horoskoopiltasi rapu.. :)))
        Mutta vakavammasti ottaen, tulet selviämään. Olet ulospäinsuuntautunut ja sinua on varmasti helppo lähestyä. Joten jos tämä suhteesi menee metsään, uusia on edessäpäin! ;D


    • Ei väliaikainen ero toimi jos ei unohda entistä puolisoa Minä tiedän koska minun väliaikainen ero on kestänyt
      noin 1,5 vuotta. Ei muutakuin joko stoppi tai anelua!!!!!!!!!!!!!!

    • ei enää anaalia ...

      Käytännössä asumusero on välivaihe lopullisessa erossa. Se on vaan pitkitettyä eroa. Takaisin ei kannata muuttaa yhteen ei se siitä muuksi muutu. Muistapa sanonta "Tiikeri ei raidoistaan pääse". Kärsitkö läheisriippuvuudesta, tunnusta se edes itsellesi peilin ääressä,ok?

    • Asseri2

      Meille suositeltiin niinikään tätä parantavaa erillisyyttä, ja sille tielle lähdettiin. Eropäätös oli valmis aika pian tuon aloituksen jälkeen, ja olimme molemmat lähinnä helpottuneita. Kenties menetelmä oli lähinnä miehelleni ns. pehmeämpi lasku eroon, mitä sen ei kehittäjänsä mukaan ole tarkoitus olla, mutta näin se meillä toimi. En ole kaikkia ketjun viestejä lukenut, mutta tulee sellainen tunne, että "parantavassa erillisyydessä" ero nähtäisiin jonkunlaisen tautina, josta tulisi "parantua". Tämähän ei Fischerin ajatus toki ollut.

    • JariH

    Ketjusta on poistettu 15 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. ALFA TV:N Konkurissi katastrofi media-alalle

      ALFA TV:n konkurssi on katastrofi, koska paljon hyviä asiaohjelmia katoaa televisiotarjonnasta ja ALFA:lla ääneen pääsi myös yrittäjiä ja tasapuolises
      Maailman menoa
      527
      1295
    2. Tajuan, että tein virheen

      kun pidin sinua hyvänä, mukavana, vaatimattomana, ymmärtäväisenä, oikeudenmukaisena ja älykkäänä ihmisenä. Sitä mielikuvaa ikävöin, en koskaan oikeaa
      Ikävä
      71
      1217
    3. Mulla on ikävä sitä aikaa

      kun säkin olit ihastunut minuun mies. Siltä se silloin alussa tuntui. Sekosin susta täysin ja tuntuu että en pääse irti enää.
      Ikävä
      54
      1056
    4. Martinan jorailut

      Ai että Martina on jäykän näköinen kun hän joraa muiden naisten kanssa botskilla Dubaissa..Ja onpa hänellä hiirenhäntä ponnariksi🙄 Tämä ei ole provo,
      Kotimaiset julkkisjuorut
      240
      945
    5. Sano sano todella

      Onko sinulla Ikävä minua?
      Ikävä
      66
      777
    6. Arvaapa mies

      montako vuotta oon sua ihaillut salaa?
      Ikävä
      71
      713
    7. Hyvää perjantaita haaveisiin

      Onko omaa kaivattua löytynyt? Miehelle kysymystä. :)
      Ikävä
      92
      642
    8. Miehet hoi!

      Kysymys teille Jos näätte ja tapaatte naisen,joka on mielestänne mukava ja haluaisitte jatkaa vaikka siitä mihin jäitte tai haluatte nähdä tämän nais
      Ikävä
      38
      625
    9. Voiko yksi kohtaaminen

      jäädä pysyvästi mieleen?
      Ikävä
      45
      609
    Aihe