Kukko kanan sisässä?

Lehti: "Siinä ei ole mitään ihmeellistä, että kukko menee tuon tuostakin sukkelasti, ihan vain ohikulkiessaan, kanan sisään. Uutta on sen sijaan se, että kana menee kukon sisään."

http://tinyurl.com/6gek3d8

Tätä kohtaa uutisessa en kuitenkaan ymmärtänyt: "Siinä ei ole mitään ihmeellistä, että kukko menee tuon tuostakin sukkelasti, ihan vain ohikulkiessaan, kanan sisään." Mitähän toimittajapoloinen tuolla lausahduksellaan tahtoi sanoa?

Minä ainakin olen tarkkaillut kanoja jos kukkoja paljonkin, mutta kertaakaan en ole tuommoista ihmettä nähnyt, tuskinpa kukaan muukaan?
13527
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 13

Vanhimmat

Olen nuoruudessani jopa toiminut kanalanhoitajanakin, mutta mainittua ihmettä en ole nähnyt. Kyseiselle toimittajalle kanalan seksijutut näyttävät olevan täysin vieraita.

Itsekään en niistä tiedä juuri muuta kuin tämän:

- Mitä kukko tekee kun sen tulee kylmä?
- Se menee kanan lihalle.

Äänestä
  • Autoilijan kulkuneuvo pettää. Ollaan kaukana maalikylistä ja on iltamyöhä. Miekkosen etsiessä yösijaa oven avaa yksinäinen naisihminen. Reaktio on aluksi empivä, mutta mies keksii mielestään oivan argumentin: hän kehuu olevansa täysin luotettava ja oikein rotary.

    Kuluu yö ja todellakin siveissä merkeissä: "nothing happens".

    Aamukahvilla emäntä tarjoaa keitettyjä munia ja kertoo niiden olevan ihan oman kanalan tuotoksia. Mies on kiinnostunut näkemään moisen laitoksen. Sitä ihastellessaan hän sitten ei voi olla ihmettelemättä, kun kanalassa on kukkoja peräti kaksi.

    Emäntä tuhahtaa: "Vain toinen niistä on kukko, toinen mikälie rotari!"

    * * *

    Lankoni, innokas Lions-aktivisti, täytti hiljattain vuosia. Ostinpa hänelle ihan piruuttani merkkipäiväpulloksi tällaisen:
    http://www.alko.fi/tuotteet/fi/519647

    * * *

    Savonlinnan seudulla minulle on kerran tarjottu lanttukukkoa, jossa oli muiden tykötarpeiden ohella riisiä. Toivottavasti moista tarjoomusta ei osu kohdalleni toiste!

    Äänestä

Muualla ei riitä innovatiivisuus, eikä mielikuvitus.

Äänestä

Savolaisetkaan eivät ole vielä keksineet tarjota kukkoaan punaviinissä, mutta ehkä me vielä senkin ihmeen koemme mondeenin globaalistumisen myötä!

Hesarin ruokatorstai tyrkytti äskettäin tällaista ruokalajia:

http://www.hs.fi/ruoka/reseptit/?kaikkiSanat=romuluinen kanapata&selaus=teema.ruokaohjeet

Pitihän tuota kokeilla. Maittavaa tuli, ei mennyt punkkupullon puolikas lainkaan hukkaan (ja sillekin toiselle puolikkaalle löytyi kummasti käyttöä).

Äänestä
  • >ei mennyt punkkupullon puolikas lainkaan hukkaan

    Olikos se isoäiti vai Punahilkka, joka meni hukkaan?

    http://www.tunturisusi.com/punahilkka2.htm

    Hilkka-äitini elelee parhaillaan 95:ttä ikävuottaan. Hän on myös neljän lapsenlapsenlapsen isoisoisoäiti, mutta kutistunut mielestäni jo varsin pieneksi.

    Äänestä

  • Kiteeläinen pontikkapata
    Kilo sianlihaa paloina, kilo naudanlihaa paloina, vettä, suolaa, pippuria, litra pontikkaa. Ainekset, paitsi pontikka, laitetaan pataan ja haudutetaan uunissa n. 130 asteessa 8 tuntia. Pontikka nautitaan odotellessa.

    P.S. Tollot saattavat puhua "karjalanpaistista", huomattakoon kuitenkin merkittävä ero.

    Äänestä

  • Kurmetti-Kalle kirjoitti:

    Kiteeläinen pontikkapata
    Kilo sianlihaa paloina, kilo naudanlihaa paloina, vettä, suolaa, pippuria, litra pontikkaa. Ainekset, paitsi pontikka, laitetaan pataan ja haudutetaan uunissa n. 130 asteessa 8 tuntia. Pontikka nautitaan odotellessa.

    P.S. Tollot saattavat puhua "karjalanpaistista", huomattakoon kuitenkin merkittävä ero.

    Eikö pontikkapata viittaa ennemmin Pohjois-Italiaan?

    Äänestä

  • kollimaattori kirjoitti:

    Eikö pontikkapata viittaa ennemmin Pohjois-Italiaan?

    Italiassa Po-joen varrella kaiketi valmistettiin maukasta pataruokaa Nakke Nakuttajan sukulaisista. Siitä varmaankin sai nimensä pontikkapata.

    Toisaalta Pon on yleinen sukunimi Intiassa, jossa tikka taas tarkoittaa tietynlaista currymaustetta.

    Äänestä

  • kollimaattori kirjoitti:

    Eikö pontikkapata viittaa ennemmin Pohjois-Italiaan?

    Vietin kesäkuussa 1969 kaksi viikkoa Pohjois-Italiassa, kaksikielisessä Etelä-Tirolissa. Majoitus oli pikku viinitilalla. Suurin osa sen rypäleistä meni tavallaan osuusmeijeriä vastaavaan tuotantolaitokseen, mutta oli isännällä pienimuotoista ikiomaakin valmistusta. Kellarissa oli 3000 litran vetoinen ”tynnyri”, josta sai käydä omin päin valuttelemassa karahvillisen punkkua aina kun siltä tuntui (ja tuntuihan se). Keittiön seinällä olevaan listaan oman nimen kohdalle viiva tukkimiehen kirjanpidon malliin. Lähtiessä viivoista tehtiin rätinki ja maksettiin varsin kohtuullinen määrä liiroja.

    Olin kolmihenkisen saksalaisperheen jatkeena. Perheen poika oli ikätoverini, olimme silloin 18-vuotiaita. Olimme liikkeellä kahdella autolla; kaverini oli saanut ajokorttinsa ja vanhan Kupla-VW:n muutamaa kuukautta aikaisemmin. Oman ajokorttini leimat olivat juuri ja juuri kuivuneet ennen tätä reissua.

    Viinitilan isäntä kuuli, että kaverini ja minä olimme aikeissa Saksaan palattuamme jatkaa Pohjoismaihin. Lähtiessämme hän haki kellaristaan litran pullon itse tekemäänsä pontikkaa. Juoman nimi oli hänelle Treber, joillekin toisille saksankielisille Trester; mäski valmistetaan rypäleiden puristetähteistä. Aitoitalialaisten grappa ja ranskalaisten marc ovat jokseenkin samaa kamaa.

    Tislaus olisi kuulemma ollut ihan laillista, jos siitä olisi suoritettu Italian valtion määräämät verot. Isäntämme ei kuulunut niin typeriin kansalaisiin.

    Ukko ravisteli pulloa ja tarkkaili syntyvien kuplien katoamisnopeutta. Tämän perusteella hän arvioi keitoksensa väkevyydeksi 50 %. Mittasimme alkoholipitoisuuden myöhemmin Bremenissä ja saimme tulokseksi 55 %.

    Herkkätunteisen miehen silmät kostuivat hänen luovuttaessaan ruukkunsa meille. ”Minulle on niin suuri kunnia, että tuotettani viedään niin kauas ulkomaille!”

    Pullomme vajui melkoisesti Suomessa, saunaillassa isäni ja enoni kanssa. Pohjat kuitenkin säästyivät mukaamme lähtiessämme Jäämeren turneelle. Jossakin Skaidissa (Norjan Ruijassa) nilistelimme viimeiset tipat. Seppin silmäkulmat kostuivat arvatenkin toistumiseen hänen saadessaan pullon tyhjentymisen kunniaksi Eppaniin (italiaksi Appiano) lähettämämme postikortin!

    Hyvää oli Seppin pontikka. Melkein tässä omatkin silmäkulmat kostuvat!

    Äänestä

  • Juomanlatkija kirjoitti:

    Vietin kesäkuussa 1969 kaksi viikkoa Pohjois-Italiassa, kaksikielisessä Etelä-Tirolissa. Majoitus oli pikku viinitilalla. Suurin osa sen rypäleistä meni tavallaan osuusmeijeriä vastaavaan tuotantolaitokseen, mutta oli isännällä pienimuotoista ikiomaakin valmistusta. Kellarissa oli 3000 litran vetoinen ”tynnyri”, josta sai käydä omin päin valuttelemassa karahvillisen punkkua aina kun siltä tuntui (ja tuntuihan se). Keittiön seinällä olevaan listaan oman nimen kohdalle viiva tukkimiehen kirjanpidon malliin. Lähtiessä viivoista tehtiin rätinki ja maksettiin varsin kohtuullinen määrä liiroja.

    Olin kolmihenkisen saksalaisperheen jatkeena. Perheen poika oli ikätoverini, olimme silloin 18-vuotiaita. Olimme liikkeellä kahdella autolla; kaverini oli saanut ajokorttinsa ja vanhan Kupla-VW:n muutamaa kuukautta aikaisemmin. Oman ajokorttini leimat olivat juuri ja juuri kuivuneet ennen tätä reissua.

    Viinitilan isäntä kuuli, että kaverini ja minä olimme aikeissa Saksaan palattuamme jatkaa Pohjoismaihin. Lähtiessämme hän haki kellaristaan litran pullon itse tekemäänsä pontikkaa. Juoman nimi oli hänelle Treber, joillekin toisille saksankielisille Trester; mäski valmistetaan rypäleiden puristetähteistä. Aitoitalialaisten grappa ja ranskalaisten marc ovat jokseenkin samaa kamaa.

    Tislaus olisi kuulemma ollut ihan laillista, jos siitä olisi suoritettu Italian valtion määräämät verot. Isäntämme ei kuulunut niin typeriin kansalaisiin.

    Ukko ravisteli pulloa ja tarkkaili syntyvien kuplien katoamisnopeutta. Tämän perusteella hän arvioi keitoksensa väkevyydeksi 50 %. Mittasimme alkoholipitoisuuden myöhemmin Bremenissä ja saimme tulokseksi 55 %.

    Herkkätunteisen miehen silmät kostuivat hänen luovuttaessaan ruukkunsa meille. ”Minulle on niin suuri kunnia, että tuotettani viedään niin kauas ulkomaille!”

    Pullomme vajui melkoisesti Suomessa, saunaillassa isäni ja enoni kanssa. Pohjat kuitenkin säästyivät mukaamme lähtiessämme Jäämeren turneelle. Jossakin Skaidissa (Norjan Ruijassa) nilistelimme viimeiset tipat. Seppin silmäkulmat kostuivat arvatenkin toistumiseen hänen saadessaan pullon tyhjentymisen kunniaksi Eppaniin (italiaksi Appiano) lähettämämme postikortin!

    Hyvää oli Seppin pontikka. Melkein tässä omatkin silmäkulmat kostuvat!

    Mainitsemani Etelä-Tirolin seutu kuuluu maakuntaan nimeltä Trentino-Alto Adige.
    http://fi.wikipedia.org/wiki/Trentino-Alto_Adige

    Seudun läpi virtaava Adige-joki (saksaksi Etsch) on Italian joista toiseksi pisin. Se virtaa hieman sitä pisintä eli Po-jokea pohjoisempana.
    http://de.wikipedia.org/wiki/Etsch

    Nimen Po merkitystä saksankielisille minun ei tarvinne arvuutella?

    Tikkapataa ei tullut tuollakaan Adigen/Etschin rantamilla syödyksi. Schloss Korbin châteaubriand oli varsin maistuvaa, ainakin silloin liki 42 vuotta sitten.
    http://www.schloss-hotel-korb.com/

    Äänestä

  • old_profile_53349 kirjoitti:

    Italiassa Po-joen varrella kaiketi valmistettiin maukasta pataruokaa Nakke Nakuttajan sukulaisista. Siitä varmaankin sai nimensä pontikkapata.

    Toisaalta Pon on yleinen sukunimi Intiassa, jossa tikka taas tarkoittaa tietynlaista currymaustetta.

    Tikka masala tuntuisi viittaavan johonkin itä-kirkkonummelaiseen perinneruokaan, mutta hakukone kertoo jotain aivan muuta:
    http://www.google.com/search?q=tikka masala

    Poikani diivaili äskettäin viettämällä joulunseudun Malediiveilla. Saattoipa viettää siellä osan aikaa koirasihmisenä sukellellen (~ male diving).

    Me vanhukset saimme tuliaisiksi currylajitelman, viittä erilaista. Pussukoiden alustana oli jostakin puusta ja bambupunoksesta tehty pienoistarjotin, joka sopii mainiosti pöytäämme suola- ja pippurimyllyn aluseksi.

    Äänestä

Viitteen verkkolehdestä:
>Kuopion tammimarkkinoitten perinteisessä kalakukkokisassa esiteltiin kalakanakukko,
>jossa kalan lisäksi oli käytetty höysteenä myös kanan pyöreänpehmeitä rintapaloja.

Minua on joskus opetettu tähän tapaan:

— Miksei kanalla ole rintoja?
— Siksi, ettei kukolla ole käsiä.

Äänestä

Cai-Göran Alexander Stubb (stubb = sänki) tunnettaneen parhaiten intohimoisena ulkoiluministerinä. Maratonnoteeraus taitaa olla luokkaa 3:18.

Filosofian tohtori Alex. Stubb ei ole profiloitunut (ainakaan näin politiikan maallikon silmissä) tiedemieheksi. Tor Stubb (sukua?) sen sijaan on. Opetuslapset tunsivat professorinsa kuulemani mukaan nimellä Stor Tupp.

Suuriko on suuri? Ainakin tämän yksilön heltta näyttäisi heiluvan jossakin kuuden jalan tietämissä:
http://www.kossan.se/en_stor_tupp.htm

Lanttukukko on suurta herkkuani. Vaikka hyvään lanttukukkoon kuuluu mojova määrä rasvaista sianlihaa, vaatii ruokalaji seurakseen reilusti voita – eikä siihen kysellä lupia Pekka Puskalta!

Lanttukukolla on se (joidenkin mielestä ehkä ikävä) ominaisuus, että se saattaa helpostikin ruveta kiekumaan muutaman tunnin kuluttua nauttimisesta. Ei se mitää, atmosfääriimme mahtuu sentään vielä kasvihuonekaasuja yllin kyllin!

http://m.ilmainensanakirja.fi/sanakirja/kikerikii

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Takametsien mies kirjoitti:

Lehti: "Siinä ei ole mitään ihmeellistä, että kukko menee tuon tuostakin sukkelasti, ihan vain ohikulkiessaan, kanan sisään. Uutta on sen sijaan se, että kana menee kukon sisään."

http://tinyurl.com/6gek3d8

Tätä kohtaa uutisessa en kuitenkaan ymmärtänyt: "Siinä ei ole mitään ihmeellistä, että kukko menee tuon tuostakin sukkelasti, ihan vain ohikulkiessaan, kanan sisään." Mitähän toimittajapoloinen tuolla lausahduksellaan tahtoi sanoa?

Minä ainakin olen tarkkaillut kanoja jos kukkoja paljonkin, mutta kertaakaan en ole tuommoista ihmettä nähnyt, tuskinpa kukaan muukaan?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu