Analyyttisessa filosofiassa ja yleensäkin filosofiassa on ajateltu, että logiikka, ainakaan muodollinen logiikka, ei ole missään yhteydessä todellisuuteen, se on erillinen asia ja käsittelee vain ajattelun ja päättelyn muotoja. Kuitenkin on yksi asia, jossa logiikasta seuraa jotain todellisuuteen.
Tämä asia on kaikkeuden olemus. Voimme loogisesti päätellä jotain kaikkeuden olemuksesta, ja koska asia ei sitten muulla tavalla voi ollakaan, logiikasta seuraa jotain todellisuuteen.
Kaikkeuden avaruudella on ainakin sellainen ominaisuus, että se on rajaton tila, ja tämän rajattoman tilan halkaisija on suurin mahdollinen etäisyys, vaikka onkin niin, että menimme minne tahansa, olemme aina ikäänkuin keskellä. Jotakin tällaista, miten se nyt täsmällisesti pitäisi ilmaista, mutta joka tapauksessa asia on looginen, eikä empiirinen, koska muuten ei voi olla. Täydellinen äärettömyys on matemaattinen mahdollisuus, mutta todellisuudessa ei sellaista voi olla. Jollakin tavoin se on looginen mahdottomuus, vaikka en pysty sitä aukottomasti perustelemaan. Perustelu varmasti on löydettävissä, kun asiaan huolellisesti paneutuu.
Muitakin ominaisuuksia voidaan loogisesti päätellä. Joka tapauksessa logiikka ja empiria kohtaavat tässä kohtaan, päinvastoin kuin filosofiassa on ajateltu.
13.2.2011 Olli Santavuori
Logiikan suhde todellisuuteen
39
660
Vastaukset 39
- dudenamedexter
ei voi todista. Looginen väittämä ei koskaan ole 100% tosi.
On totta että maailmankaikkeus vaikuttaa -tutkimustemme mukaan äärettömältä - rajattomalta.
Ihmisen näkökulmasta näin on monesta syystä esim. avaruus laajenee niin kovaa vauhtia ettei edes ensimmäisten fotonien (valon) katsota saavuttaneen maailmankaikkeuden rajoja. Tämä ei tarkoita sitä etteikö rajoja olisi, mutta ei voida todistaa toisinkaan. Rajat voivat olla olemassa, mutta ovat käytännössä aina äärettömän kaukana.
Todellisen maailmankaikkeutemme voi siten katsoa olevan äärettömän, eli päinvastoin kun argumentoit.
(ääretön hyvin monessa mielessä.)
Millainen todellisuus jollain eksoottisella hiukkasella on?
Se voisi kokea maailmankaikkeuden hyvinkin pieneksi.
- Ihminen ei kuitenkaan ole pieni hiukkanen. Hän ei elä kun kosmisen silmänräpäyksen jne.
Toisaalta, looginen ajattelun - järjen käytön - on virtuaalista luonteeltaan. Ihmisen käyttämät "symbolit" eivät ole todellisia, vaan ne ovat "kuvitteellisessa avaruudessa asuvia olioita".
- Ne ovat virtuaalisia, eivät todellisia.
Näin niillä ei olisi yhtymäkohtaa todellisuuteen...Mielestäni et ole ajatellut näitä asioita loppuun asti. Loogiset totuudet nimenomaan ovat 100%:sti tosia. Yleensä se johtuu siitä, että ne ovat vain tautologioita.
Tässä tapauksessa taas kaikkeuden olemuksen miettimisessä ei ole mitään tekemistä empiirisen tutkimuksen kanssa, vaan puhtaasta logiikasta seuraa tiettyjä kaikkeuden ominaisuuksia. Kaikkeuden avaruuden ei voi ajatella olevan muunlainen kuin rajaton tila, suljettu tila, koska ulkopuolta ei ole. Ei ole ehkä aivan vastaansanomaton looginen totuus, ettei se ole ääretön joka suuntaan, mutta oli se ääretön tai ei, rajaton se on joka tapauksessa. Ei missään voi olla sellaista lankkuaitaa, koska sitten voitaisiin kysyä, mitä sen rajan takana on. Vasta se rajan sisäpuolella ja ulkopuolella oleva yhdessä ovat kaikkeus.
Jos jokin laajenee, se on vain osauniversumi, koko kaikkeus ei voi laajeta, mihin se laajenisi, kun siinä on jo kaikki?- dudenamedexter
Olli.S kirjoitti:
Mielestäni et ole ajatellut näitä asioita loppuun asti. Loogiset totuudet nimenomaan ovat 100%:sti tosia. Yleensä se johtuu siitä, että ne ovat vain tautologioita.
Tässä tapauksessa taas kaikkeuden olemuksen miettimisessä ei ole mitään tekemistä empiirisen tutkimuksen kanssa, vaan puhtaasta logiikasta seuraa tiettyjä kaikkeuden ominaisuuksia. Kaikkeuden avaruuden ei voi ajatella olevan muunlainen kuin rajaton tila, suljettu tila, koska ulkopuolta ei ole. Ei ole ehkä aivan vastaansanomaton looginen totuus, ettei se ole ääretön joka suuntaan, mutta oli se ääretön tai ei, rajaton se on joka tapauksessa. Ei missään voi olla sellaista lankkuaitaa, koska sitten voitaisiin kysyä, mitä sen rajan takana on. Vasta se rajan sisäpuolella ja ulkopuolella oleva yhdessä ovat kaikkeus.
Jos jokin laajenee, se on vain osauniversumi, koko kaikkeus ei voi laajeta, mihin se laajenisi, kun siinä on jo kaikki?Kannattaa lukea Russellin ja Gödelin mietelmiä. Olen itse samaa mieltä em. heppujen kanssa.
Ehkä tässä on semanttinen kuilu. Loogisten totuuksien ei katsota olevan totta - fysikaalisessa maailmassa. (Wittgensteinin mukaan "yli 80% filosofiasta on sitä miten asioista puhutaan".)
Se ettei mikään väite ole 100% tosi on yleisesti hyväksytty asia - ammattipiireissä.
(aukottoman väitteen kehittäneelle (väite 100% tosi) on luvassa palkinto.jos olen ymmärtänyt oikein n.1000000 dollaria.)
En ole itse keksinyt em. asioita. Puhun lähinnä isojen poikien suulla. En ole läheskään sillä tasolla loogisesti tai matemaattisesti, että voisin ryhtyä kumoamaan Gödelin teoreemaa...
(kukaan ei ole onnistunut siinä.)
Lyhyesti: - "Varmaa on vain se että kaikki on epävarmaa".
Mitä maailmankaikkeuden rajoihin tulee, niin ne voivat olla ihmismielelle täysin käsittämättömiä. Mikäli oletamme vaikka 11- ulottuvuutta niin silloin maailmankaikkeutemme on sellaisen kummajaisen ettei sitä pysty käsittelemään kun matemaattisesti. Tällaisessa paikassa ulottuvuudet luovat rajoja. Ne ovat niin pieniä että niihin mahtuu vaan jonkinlaiset säikeet, joista säie-teorioissa on puhe. Sitten tulee braanit, jonkinlaiset maailmankaikkeuksien kalvot. Tästä päästään ajatukseen että Universumimme voi olla yksi monen Universumin joukossa. Omamme olisi vaan kun yksi galaksi maailmankaikkeudessa.
- Universumeita voisi olla aivan käsittämätön määrä esim. 10*10^45 (numero ihan hatusta.)
- Tämä tarkoittaisi sitä että omalla Universumillamme on rajat. (Kuten ihmisellä on iho.)
Ajatusleikkiä voi jatkaa niin pitkälle kun mielikuvitusta riittää.
Empiirinen havainnointi ja kokeet tuottavat tuloksia fysikaalisesta todellisuudestamme. Sen pitäisi antaa mielikuvitukselle suunta, mutta myös rajoittaa sitä.
(ainakin sen pitäisi.) - Olli S.
dudenamedexter kirjoitti:
Kannattaa lukea Russellin ja Gödelin mietelmiä. Olen itse samaa mieltä em. heppujen kanssa.
Ehkä tässä on semanttinen kuilu. Loogisten totuuksien ei katsota olevan totta - fysikaalisessa maailmassa. (Wittgensteinin mukaan "yli 80% filosofiasta on sitä miten asioista puhutaan".)
Se ettei mikään väite ole 100% tosi on yleisesti hyväksytty asia - ammattipiireissä.
(aukottoman väitteen kehittäneelle (väite 100% tosi) on luvassa palkinto.jos olen ymmärtänyt oikein n.1000000 dollaria.)
En ole itse keksinyt em. asioita. Puhun lähinnä isojen poikien suulla. En ole läheskään sillä tasolla loogisesti tai matemaattisesti, että voisin ryhtyä kumoamaan Gödelin teoreemaa...
(kukaan ei ole onnistunut siinä.)
Lyhyesti: - "Varmaa on vain se että kaikki on epävarmaa".
Mitä maailmankaikkeuden rajoihin tulee, niin ne voivat olla ihmismielelle täysin käsittämättömiä. Mikäli oletamme vaikka 11- ulottuvuutta niin silloin maailmankaikkeutemme on sellaisen kummajaisen ettei sitä pysty käsittelemään kun matemaattisesti. Tällaisessa paikassa ulottuvuudet luovat rajoja. Ne ovat niin pieniä että niihin mahtuu vaan jonkinlaiset säikeet, joista säie-teorioissa on puhe. Sitten tulee braanit, jonkinlaiset maailmankaikkeuksien kalvot. Tästä päästään ajatukseen että Universumimme voi olla yksi monen Universumin joukossa. Omamme olisi vaan kun yksi galaksi maailmankaikkeudessa.
- Universumeita voisi olla aivan käsittämätön määrä esim. 10*10^45 (numero ihan hatusta.)
- Tämä tarkoittaisi sitä että omalla Universumillamme on rajat. (Kuten ihmisellä on iho.)
Ajatusleikkiä voi jatkaa niin pitkälle kun mielikuvitusta riittää.
Empiirinen havainnointi ja kokeet tuottavat tuloksia fysikaalisesta todellisuudestamme. Sen pitäisi antaa mielikuvitukselle suunta, mutta myös rajoittaa sitä.
(ainakin sen pitäisi.)Tottakai filosofiset skeptikot eivät hyväksy mitään varmaksi. Olen tullut siihen tulokseen, että he ovat väärässä, varmojakin totuuksia on enemmänkin kuin Deskartesin cogito. Jos ilmiö on rajattu oikein, siitä on tieteelisen yhteisön ymmärtämä kieli ja tapahtumat menevät niinkuin ennustetaan, niin tästä asiasta on saavutettu totuus, ja tämä on varmaa tässä kontekstissa.
Avaruus on ja pysyy kolmiulotteisena. Muut ulottuvuudet ovat erilaisia, aika, henkimaailma, näkymätön maailma jne. Niiden avulla pystytään siirtymään paikoista toiseen ym ihmeellistä, valoakin nopeammin jne. Kuitenkin avaruus pysyy kolmiulotteisena.
Jos olisi muita universumeja, ne olisivat kaikki osauniversumeja, vasta ne kaikki yhdessä ovat universumi, kaikkeus, koko universumi. Tästä on kauheita käsitesekaannuksia tähtitieteellisillä kosmologeilla. Me emme tiedä onko havaitsemamme galaksiavaruus sama kuin kaikkeus, vai onko se vain osauniversumi. Todennäköisesti se on kaikkeus, mutta jatkuu pidemmälle kuin havaitsemme.
- Arrakis
kirjoituksesi tuntuu mielestäni vähän korkealentoiselta. Mielestäni matematiikka on sukua logiikalle, sehän on eräänlaista loogista ajattelua. Matematiikka taas on kovasti käytössä tieteen tekemisessä ja ylipäätään arkielämässä. Me ihmiset olemme myös rationaalisia ja loogisia olentoja. Mielestäni logiikkaa ja empiirisyyttä ei voi jyrkästi erottaa toisistaan. Ihminen tekee havaintoja maailmasta aistien kautta ja sen jälkeen käyttää järkeään (logiikkaa) havainnon selittämiseen tai tekee jonkun päätöksen havainnon perusteella ja sen jälkeen seuraa toiminta.
"Täydellinen äärettömyys on matemaattinen mahdollisuus, mutta todellisuudessa ei sellaista voi olla. Jollakin tavoin se on looginen mahdottomuus, vaikka en pysty sitä aukottomasti perustelemaan. Perustelu varmasti on löydettävissä, kun asiaan huolellisesti paneutuu."
Tämä on ihan totta, matematiikka tuntee äärettömyyden, järki ei sitä voi kuitenkaan hyväksyä ja empiirisesti sitä ei oikeastaan voi olla.Kerrankin joku on samaa mieltä!
Ajatellaan vaikka 0:n ja ykkäsen väliä. Matemaattisesti jo sillä välillä on äärettömästi lukuja, mutta jos ajatellaan senttimetrin matkaa, siinä ei ole kuin äärellinen määrä välejä empiirisesti. Joskus tulee niin pieni väli ettei pienempää enää voi olla.
Sama suurissa asioissa, jossakin on niin pitkä väli ettei pidempää voi olla. Se on maailmankaikeuden koko. Onko tämä looginen ja välttämätön totuus, en tiedä, mutta ainakaan ei ikuisesti voi pätkästä pienempään, se on looginen totuus empiriasta, vaikka matemaattisesti voidaan pätkäistä loputtomasti. Todennäköisesti se pätee tällä tavoin pitkiinkin matkoihin.- Rivimies_
Olli.S kirjoitti:
Kerrankin joku on samaa mieltä!
Ajatellaan vaikka 0:n ja ykkäsen väliä. Matemaattisesti jo sillä välillä on äärettömästi lukuja, mutta jos ajatellaan senttimetrin matkaa, siinä ei ole kuin äärellinen määrä välejä empiirisesti. Joskus tulee niin pieni väli ettei pienempää enää voi olla.
Sama suurissa asioissa, jossakin on niin pitkä väli ettei pidempää voi olla. Se on maailmankaikeuden koko. Onko tämä looginen ja välttämätön totuus, en tiedä, mutta ainakaan ei ikuisesti voi pätkästä pienempään, se on looginen totuus empiriasta, vaikka matemaattisesti voidaan pätkäistä loputtomasti. Todennäköisesti se pätee tällä tavoin pitkiinkin matkoihin.Logiikkahan on ajattelua. Tai siis ajattelun rakennetta kuvaava sana.
Todellisuus on sitten toinen juttu. Se on jotain, jotain... Käsittelemme sitä ajattelun avulla. Voiko todellisuudesta sanoa mitään varmaa? Ainakin ajattelu on osa todellisuutta, se kuuluu siihen. Ajattelen, olen siis olemassa. Todellisuus on puita, tähtiä ja ajatuksia... Rivimies_ kirjoitti:
Logiikkahan on ajattelua. Tai siis ajattelun rakennetta kuvaava sana.
Todellisuus on sitten toinen juttu. Se on jotain, jotain... Käsittelemme sitä ajattelun avulla. Voiko todellisuudesta sanoa mitään varmaa? Ainakin ajattelu on osa todellisuutta, se kuuluu siihen. Ajattelen, olen siis olemassa. Todellisuus on puita, tähtiä ja ajatuksia...Tässä on kysymys siitä, että kun filosofiassa on ajateltu, että logiikka ja todellisuus ovat eri asioita, niin väitän, että kaikkeuden olemusta voidaan miettiä puhtaan logiikan pohjalta ja siinä mielessä logiikka ja todellisuus kohtaavat toisensa.
- tinnea.pedis
Olli.S kirjoitti:
Tässä on kysymys siitä, että kun filosofiassa on ajateltu, että logiikka ja todellisuus ovat eri asioita, niin väitän, että kaikkeuden olemusta voidaan miettiä puhtaan logiikan pohjalta ja siinä mielessä logiikka ja todellisuus kohtaavat toisensa.
Sekä filosofia että logistiikka ovat välineitä selittää olemassaolevaa.
Siinä missä filosofia perustuu siihen, että selitetään miten asiat tai asioiden tilat näyttävät olevan tai voisivat olla, logiikka on eksakti työkalu, johon ei juuri vapauksia sallita, se on säännnöstö asioiden etenemisille ja erilaisille tilojen vaihtumisille tai säilymisille.
Molemmilla voi olla omat säännöstönsä koskien todellisuutta, mutta niiden ei tarvitse välttämättä olla samat. Molemmat pyrkivät selittämään nykytilaa, mutta molempien haave on kasvaa sellaiseksi, että se selittäisi myös tulevan. Ellei nykyisen selitys kuvaa todellisuutta tai jos ennuste tulevasta menee metsään, kyseessä sanotaan olevan humpuukki, kunnes toisin todistetaan tai kunnes tavoite saavutetaan.
Se mikä todellisuus milloinkin on, no filosofian puolella se voi olla kovin subjektiivinenkin kokemus, jota yritetään sovittaa sen hetkiseen yleiseen todellisuudenkäsitteeseen. Filosofian Koulukuntia on moneen lähtöön, jo se itsessään kuvaa sitä todellisuuden monenkirjavuutta tai moniselitteisyyttä. Mutta vaikka niitä (subjektiivisia) todellisuuksia on monia, ne kaikki oletetaan oletusarvoisesti olevan keskenään yhtä totta, kuin jokin toinenkin (subjektiivinen) todellisuus, ne ehkä vain tarkastelevat asioita eri kantilta tai eri kokotodellisuuden lähtökohdista. Filosofia näyttää kaoottiselta, mutta se ei ole sen ongelma, se vaan johtuu siitä, että kaoottisuus on filosofian lähtökohdista sen sisäänrakennettu ominaisuus.
Logiikan puolella todellisuus on yksi. Ja kun yhden kokeellisen logiikan väittämän sanotaan olevan tosi, sen täytyy istua siihen yhteen logiikan todellisuuteen täydellisesti, tai muussa tapauksessa looginen väittämä ei ole validi, sääntö ei toimi oikein, se ei ole loogisesti oikein, se ei kuvaa todellisuutta. Logiikan puolen ongelma on enimmäkseen todellisuuden epäsäännönmukaisuus: jos todellisuus ei olisi epäsäännöllinen tai kaoottinen, koko todellisuus ennen nyt- hetkeä, nyt ja sen jälkeen, todellisuus olisi deterministinen ja kaikki tapahtuva voitaisiin tietää etukäteen silloin, kun tunnettaisiin kaikki todellisuuden parametrit ja niiden vaikutussuhteet toisiinsa. Parhaassa tapauksessa tulevan todellisuuden ennustaminen voitaisiin aloittaa minkä tahansa hetken lähtöarvoilla. Kun näin ei ole, se ei ole sen työkalu, logiikka puree parhaiten rajattuihin ja lokaaleihin ongelmiin.
Koska molemmat todellisuuden selittämisen tavat kuitenkin perustuvat ja pohjautuvat siihen mitä ihmiskunnan historian aikana on tapahtunut ja mitä edeltävät sukupolvet ovat tietoa jälkipolville saaneet välitettyä, filosofian kokemukset todellisuudesta ovat rajalliset ja riittämättömät. Samoin logiikan paikallisuudesta ja todellisuuden epäsäännönmukaisesta luonteesta johtuen, myös se on rajallinen. Sen takia kumpikaan tieteen haara, logiikka tai filosofia, ei mielestäni ainakaan vielä pysty kuvaamaan maailmankaikkeutta täydellisesti.
Jos näistä kahdesta pitäisi kuitenkin valita se, millä mielestäni olisi enemmän potentiaalia, sanoisin, että filosofialla on enemmän, koska siihen sisältyy kaoottisuus sekä sen sisältämä tieto lisääntyy sitä mukaa, kuin filosofit ehtivät asioita miettimään, kokeilemaan, soveltamaan ja sovittavaan ympäröivään todellisuuteen. Logiikan aika selittää sitä, mitä tuloksia filosofian puolelta saadaan, tulee ehkä joskus hieman myöhemmin. tinnea.pedis kirjoitti:
Sekä filosofia että logistiikka ovat välineitä selittää olemassaolevaa.
Siinä missä filosofia perustuu siihen, että selitetään miten asiat tai asioiden tilat näyttävät olevan tai voisivat olla, logiikka on eksakti työkalu, johon ei juuri vapauksia sallita, se on säännnöstö asioiden etenemisille ja erilaisille tilojen vaihtumisille tai säilymisille.
Molemmilla voi olla omat säännöstönsä koskien todellisuutta, mutta niiden ei tarvitse välttämättä olla samat. Molemmat pyrkivät selittämään nykytilaa, mutta molempien haave on kasvaa sellaiseksi, että se selittäisi myös tulevan. Ellei nykyisen selitys kuvaa todellisuutta tai jos ennuste tulevasta menee metsään, kyseessä sanotaan olevan humpuukki, kunnes toisin todistetaan tai kunnes tavoite saavutetaan.
Se mikä todellisuus milloinkin on, no filosofian puolella se voi olla kovin subjektiivinenkin kokemus, jota yritetään sovittaa sen hetkiseen yleiseen todellisuudenkäsitteeseen. Filosofian Koulukuntia on moneen lähtöön, jo se itsessään kuvaa sitä todellisuuden monenkirjavuutta tai moniselitteisyyttä. Mutta vaikka niitä (subjektiivisia) todellisuuksia on monia, ne kaikki oletetaan oletusarvoisesti olevan keskenään yhtä totta, kuin jokin toinenkin (subjektiivinen) todellisuus, ne ehkä vain tarkastelevat asioita eri kantilta tai eri kokotodellisuuden lähtökohdista. Filosofia näyttää kaoottiselta, mutta se ei ole sen ongelma, se vaan johtuu siitä, että kaoottisuus on filosofian lähtökohdista sen sisäänrakennettu ominaisuus.
Logiikan puolella todellisuus on yksi. Ja kun yhden kokeellisen logiikan väittämän sanotaan olevan tosi, sen täytyy istua siihen yhteen logiikan todellisuuteen täydellisesti, tai muussa tapauksessa looginen väittämä ei ole validi, sääntö ei toimi oikein, se ei ole loogisesti oikein, se ei kuvaa todellisuutta. Logiikan puolen ongelma on enimmäkseen todellisuuden epäsäännönmukaisuus: jos todellisuus ei olisi epäsäännöllinen tai kaoottinen, koko todellisuus ennen nyt- hetkeä, nyt ja sen jälkeen, todellisuus olisi deterministinen ja kaikki tapahtuva voitaisiin tietää etukäteen silloin, kun tunnettaisiin kaikki todellisuuden parametrit ja niiden vaikutussuhteet toisiinsa. Parhaassa tapauksessa tulevan todellisuuden ennustaminen voitaisiin aloittaa minkä tahansa hetken lähtöarvoilla. Kun näin ei ole, se ei ole sen työkalu, logiikka puree parhaiten rajattuihin ja lokaaleihin ongelmiin.
Koska molemmat todellisuuden selittämisen tavat kuitenkin perustuvat ja pohjautuvat siihen mitä ihmiskunnan historian aikana on tapahtunut ja mitä edeltävät sukupolvet ovat tietoa jälkipolville saaneet välitettyä, filosofian kokemukset todellisuudesta ovat rajalliset ja riittämättömät. Samoin logiikan paikallisuudesta ja todellisuuden epäsäännönmukaisesta luonteesta johtuen, myös se on rajallinen. Sen takia kumpikaan tieteen haara, logiikka tai filosofia, ei mielestäni ainakaan vielä pysty kuvaamaan maailmankaikkeutta täydellisesti.
Jos näistä kahdesta pitäisi kuitenkin valita se, millä mielestäni olisi enemmän potentiaalia, sanoisin, että filosofialla on enemmän, koska siihen sisältyy kaoottisuus sekä sen sisältämä tieto lisääntyy sitä mukaa, kuin filosofit ehtivät asioita miettimään, kokeilemaan, soveltamaan ja sovittavaan ympäröivään todellisuuteen. Logiikan aika selittää sitä, mitä tuloksia filosofian puolelta saadaan, tulee ehkä joskus hieman myöhemmin.Mutta oletko sitä mieltä, niinkuin väitän, että kaikkeudella on joitakin välttämättömiä ominaisuuksia, kuten ikuisuus ja rajattomuus, jotka eivät tule empiirisestä tutkimuksesta eivätkä ole filosofisia oletuksia, vaan ovat loogisia totuuksia, ja tässä ihme kyllä logiikka ja todellisuus kohtaavat toisensa, vaikka niiden on väitetty olevan sillä tavalla erillisiä, että logiikasta ei voi seurata mitään todellisuuteen?
- tinnea.pedis
Olli.S kirjoitti:
Mutta oletko sitä mieltä, niinkuin väitän, että kaikkeudella on joitakin välttämättömiä ominaisuuksia, kuten ikuisuus ja rajattomuus, jotka eivät tule empiirisestä tutkimuksesta eivätkä ole filosofisia oletuksia, vaan ovat loogisia totuuksia, ja tässä ihme kyllä logiikka ja todellisuus kohtaavat toisensa, vaikka niiden on väitetty olevan sillä tavalla erillisiä, että logiikasta ei voi seurata mitään todellisuuteen?
Kaikkeudella tarkoitat varmaan myös sitä universumin osaa, joka ei meille näy?
Maailmankaikkeus voi olla rajaton ja ikuinen.
En tosin tunne logiikkaa sen takana miksi niin olisi. Oma logiikkani mukaan on juuri päinvastoin. Rajalliseen ja puutteeliseen tietooni vedoten en kuitenkaan julista mielipidettäni totuudeksi, voin hyväksyä toisenkin totuuden, jos sen takana oleva looginen päättely on järkeenkäypä. tinnea.pedis kirjoitti:
Kaikkeudella tarkoitat varmaan myös sitä universumin osaa, joka ei meille näy?
Maailmankaikkeus voi olla rajaton ja ikuinen.
En tosin tunne logiikkaa sen takana miksi niin olisi. Oma logiikkani mukaan on juuri päinvastoin. Rajalliseen ja puutteeliseen tietooni vedoten en kuitenkaan julista mielipidettäni totuudeksi, voin hyväksyä toisenkin totuuden, jos sen takana oleva looginen päättely on järkeenkäypä.Jos universumi (kaikkeus, maailmankaikkeus) olisi rajallinen, voitaisiin aina kysyä, mitä sen rajan takana sitten on ja itse asiassa vasta se olisi universumi mikä olisi rajan takana ja sisällä yhdessä. Siis sen täytyy olla rajaton. Loogisesti on mahdollista, että se olisi ääretön vaan yksinkertaisesti joka suuntaan.
Nämä kaksi mahdollisuutta on loogisesti, muita mahdollisuuksia ei ole. Täydellinen äärettömyys voitaneen sulkea pois, se on matemaattinen mahdollisuus, mutta todellisuudessa jotenkin mahdoton. Rajattomuus ei sitten kuitenkaan ilmeisesti ole looginen totuus, loogisesti on nämä kaksi mahdollisuutta. Rajattomuus eikä äärettömyys johtuukin ehkä enemmän todellisuuden olemuksesta ja onkin enemmän empiirinen totuus, tai parempi mahdollisuus, jotain sellaista.
Ikuisuus taas tulee siitä, että on mahdoton ajatella, että kaikki olisi joskus alkanut ja joskus loppuisi. Täytyy olla aina ja ikuisesti jotakin, vaikka planeetoilla, tähdillä, galakseilla ja suuremmilla tai pienemmillä galaksijoukoilla olisi alku ja loppu, vaikka koko metagalaksilla, mutta silloin metagalaksi ei olisi koko kaikkeus vaan vain osa siitä. Ikuisuus tarkoittaa myös sitä, tai se on toinen vaihtoehto, ettei universumilla ole aikaa ollenkaan vaan ainoastaan jatkuva nykyhetki, koska aika voi olla vain liikkuvalla kappaleella sen nopeudesta riippuen, ja minkä suhteen universumi kokonaisuutena liikkuisi, kun ulkopuolta ei ole? Aika ja alku ja loppu on vain kaikilla osilla, ei kokonaisuudella.
Tässä vähitellen tarkentuu, mikä on loogista totuutta, mikä empiiristä ja mikä on vaan paras vaihtoehto mahdollisuuksista ja milläkin perusteella.- Rivimies_
Olli.S kirjoitti:
Jos universumi (kaikkeus, maailmankaikkeus) olisi rajallinen, voitaisiin aina kysyä, mitä sen rajan takana sitten on ja itse asiassa vasta se olisi universumi mikä olisi rajan takana ja sisällä yhdessä. Siis sen täytyy olla rajaton. Loogisesti on mahdollista, että se olisi ääretön vaan yksinkertaisesti joka suuntaan.
Nämä kaksi mahdollisuutta on loogisesti, muita mahdollisuuksia ei ole. Täydellinen äärettömyys voitaneen sulkea pois, se on matemaattinen mahdollisuus, mutta todellisuudessa jotenkin mahdoton. Rajattomuus ei sitten kuitenkaan ilmeisesti ole looginen totuus, loogisesti on nämä kaksi mahdollisuutta. Rajattomuus eikä äärettömyys johtuukin ehkä enemmän todellisuuden olemuksesta ja onkin enemmän empiirinen totuus, tai parempi mahdollisuus, jotain sellaista.
Ikuisuus taas tulee siitä, että on mahdoton ajatella, että kaikki olisi joskus alkanut ja joskus loppuisi. Täytyy olla aina ja ikuisesti jotakin, vaikka planeetoilla, tähdillä, galakseilla ja suuremmilla tai pienemmillä galaksijoukoilla olisi alku ja loppu, vaikka koko metagalaksilla, mutta silloin metagalaksi ei olisi koko kaikkeus vaan vain osa siitä. Ikuisuus tarkoittaa myös sitä, tai se on toinen vaihtoehto, ettei universumilla ole aikaa ollenkaan vaan ainoastaan jatkuva nykyhetki, koska aika voi olla vain liikkuvalla kappaleella sen nopeudesta riippuen, ja minkä suhteen universumi kokonaisuutena liikkuisi, kun ulkopuolta ei ole? Aika ja alku ja loppu on vain kaikilla osilla, ei kokonaisuudella.
Tässä vähitellen tarkentuu, mikä on loogista totuutta, mikä empiiristä ja mikä on vaan paras vaihtoehto mahdollisuuksista ja milläkin perusteella.Luultavasti on typerää ajatella että avaruus olisi rajallinen tai rajaton. Loogista olisi että todellisuus on jotain mitä emme ymmärrä kovinkaan hyvin. Matematiikka ja fysiikka on antanut paljon, mutta se ei ole tae siitä, että se antaisi myös jatkossa vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Todellisuus on aika kinkkinen juttu, kun mitkään työkalut eivät näytä riittävän sen ymmärtämiseen. Jos joku väittää toisin niin valehtelee itselleen ja muille.
Rivimies_ kirjoitti:
Luultavasti on typerää ajatella että avaruus olisi rajallinen tai rajaton. Loogista olisi että todellisuus on jotain mitä emme ymmärrä kovinkaan hyvin. Matematiikka ja fysiikka on antanut paljon, mutta se ei ole tae siitä, että se antaisi myös jatkossa vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Todellisuus on aika kinkkinen juttu, kun mitkään työkalut eivät näytä riittävän sen ymmärtämiseen. Jos joku väittää toisin niin valehtelee itselleen ja muille.
Kyllä se on selvää, että avaruus on rajaton. Se on looginen totuus, muulla tavoin ei voi olla. Sensijaan toinen lauseesi on oiva: todellisuus näissä universumin luonteen asioissa on jotakin, jota emme vielä ymmärrä. Se on siis kolmas mahdollisuus.
1. Rajaton, mutta ilmeisesti tietyn kokoinen, kokoa emme tiedä, mutta sen tiedämme, että ulkopuolta ei ole
2. Ääretön joka tavalla, looginen mahdollisuus, mutta empiirisesti ontuva mahdollisuus
3. Jotakin, jota emme vielä ymmärrä, rajattomuuden lisäksi, joka kuitenkin on looginen totuus- Rivimies_
Olli.S kirjoitti:
Kyllä se on selvää, että avaruus on rajaton. Se on looginen totuus, muulla tavoin ei voi olla. Sensijaan toinen lauseesi on oiva: todellisuus näissä universumin luonteen asioissa on jotakin, jota emme vielä ymmärrä. Se on siis kolmas mahdollisuus.
1. Rajaton, mutta ilmeisesti tietyn kokoinen, kokoa emme tiedä, mutta sen tiedämme, että ulkopuolta ei ole
2. Ääretön joka tavalla, looginen mahdollisuus, mutta empiirisesti ontuva mahdollisuus
3. Jotakin, jota emme vielä ymmärrä, rajattomuuden lisäksi, joka kuitenkin on looginen totuusEn ymmärrä miksi todellisuuden pitäisi olla looginen totuus. Tai edes matemaattinen totuus. Mielestäni se on sama asia kuin yrittäisi mitata maailmaa ja avaruutta kolmen metrin mittanauhalla. Emme tiedä mitä maailma on, mutta se että yritämme esittää sen loogisesti ei tee maailmasta loogista.
Itämaissa maailman ymmärtämiseen pyritään irrouttutamalla mm. loogisuudesta ja ylipäätänsä liiallisesta järkeilystä.
Maailma ei selity A4-arkilla. Rivimies_ kirjoitti:
En ymmärrä miksi todellisuuden pitäisi olla looginen totuus. Tai edes matemaattinen totuus. Mielestäni se on sama asia kuin yrittäisi mitata maailmaa ja avaruutta kolmen metrin mittanauhalla. Emme tiedä mitä maailma on, mutta se että yritämme esittää sen loogisesti ei tee maailmasta loogista.
Itämaissa maailman ymmärtämiseen pyritään irrouttutamalla mm. loogisuudesta ja ylipäätänsä liiallisesta järkeilystä.
Maailma ei selity A4-arkilla.En ymmärrä, mitä tarkoittaa, että todellisuuden pitäisi olla looginen totuus. En ainakaan väitä mitään sellaista. Todellisuus saa olla juuri niin ihmeellinen ja monimutkainen ja erilainen kuin luulemme, niinkuin se onkin.
Mutta todellisuudesta voidaan varmuudella tietää jotakin. Ja yksi niistä asioista on, että avaruus on rajaton ja universumi ikuinen. Siksi ne tuntuvat loogisilta totuuksilta erotukseksi empiirisistä totuuksista.
Ja asia on keskustelussa jo analysoitu täsmällisemmin.
Ja jokainen ymmärtää myös, että asian implikaatio on se, että jos tieteellisistä teorioista seuraa jotain muuta, teorioissa on jokin virhe ja empiirisiä tuloksia tulkitaan väärin.
- semper aude
"Logiikan suhde todellisuuteen"
Esille ottamasi väite pitää sisällä jännitteisen oletuksen, jonka mukaan logiikka olisi ikään kuin jo eriytynyt itsenäikseksi substanssiksi "todellisuudesta" (mitä tämä hämäräperäinen ilmaisu "todellisuus" ikinä tarkoittaakin). Oikeampi kysymys saattaisi mielestäni olla, mikä on loogisen kielenkäytön suhde "todellisuutta" koskevaan kielenkäyttöön... Minkälaisia vapautumattomia tottumuksia sisältyy tapaamme puhua "todellisuudesta".
Oikeastaan yleisemmin taidetaan puhua kielen ja "maailman" suhteesta. Usein nämä ymmärretään yhtenä ja samana asiana. Erilaiset arkiset ja vähemmän arkiset tavat käyttää kieltä eli kielen "rakenteet" heijastavat "maailmamme" (Lebenswelt) mahdollisuuksia ja rajoja.
Maailmallisuuden tarkastelu sen eri olemismahdollisuuksia vasten taitaa olla koko fenomenologisen-ontologian perusta, sikäli kuin itse olen ymmärtänyt asian. Se miten maailma näyttäytyy juuri "maailmana", on analyyttiselle kysymyksenasettelulle vieras ja sen vuoksi se jääkin filosofiassa vielä melko lapsen tasolle, jos hiukan - joskin tarpeettomasti - kiusataan. Toisaalta mikä logiikka tai millainen looginen kieli heijastaa "loogista merkitsyhorisonttia" ikään kuin "parhaiten" voi tehdä kysymyksen hedelmällisesti esillä olevaksi.
Mutta tässä ei ole sen paremmin kysymys jonkin filosofisen tavan ensimmäisyydestä suhteessa toiseen tapaan käyttää kieltä filosofisesti. Suosittelemaan vilkaisemaan Husserlia tai Heideggeria, jostain pienemmästä teoksesta voi aloittaa.
Kiitos aloittajalle ja keskustelijoille!Toki nuo teknilliset asiat ovat tärkeitä, muttei niihin pääse oikein tällaisessa lyhyessä keskustelussa. Keskustelussa päästiin mielestäni eteenpäin, viittaan viestiini "Rajaton on".
- hylykylykääse
Et sinä voi sanoa mitään logiikan yhteydestä todellisuuteen ennen kuin olet purkanut logiikan, esimerkiksi hylkäämällä disjunktiivisen syllogismin ja katsellut todellisuutta ilman logiikkaa. Muussa tapauksessa jokainen ilmaisu, mikä mielessäsi ilmenee, syntyy logiikkaan sisään valmiina, sisältäen kaikki ne perusteettomat oletukset, joiden päälle kyseinen logiikka on rakentunut.
Tarkoitan ihan klassista keskustelua muodollisesta logiikasta, sen loogisista totuuksista, joiden on tähän asti ajateltu olevan vain tautologioita, ja empiirisistä väitteistä erotukseksi muodollisen logiikan väitteistä.
Ei tässä tarvita, tai ole mahdollista mennä, noin teknisiin asioihin, vaikka ne tietysti tulisivat esille, jos tämä olisi akateemista keskustelua, tai jatkuu siellä.
- kancho
nyt se nähtiin mihin vain looginen ajatelujohtaa
minä sanon vain Anders Behring
Pekka Pajala Monta kertaa filosofiassa on viety johtopäätökset loogisiin lopputuloksiin ja lopputulos on ollut hullu. Siitähän ei voi muuta päätellä kuin että premisseissä on virhe. Reduktio ad absurdum.
Todellisuus on monitahoisempi kuin meidän mekaaniset asjattelumme.
Mutta tämä keskustelu on teoreettista filosofiaa, enkä ymmärrä mikä yhteys tällä voisi olla Breiviikin hirvittäviin tekosiin. (Murhiin, teloituksista on tullut uudissana kauhistuttaviin murhiin, mutta teloitushan on jonkinmoisen oikeuden päätös.)- Näkökulma
Jos ihminen kulkee ympyrää, hän voi kulkea äärettömän pitkällä aikavälillä äärettömän pitkän matkan päätymättä kuitenkaan äärettömän kauas ympyrän keskipisteestä. Mitä jos maailmankaikkeus on luonteeltaan ympyrä. Kun kulkee tarpeeksi kauas tulee takaisin lähtöpisteeseen. Tämä toimisi kaikkiin x,y ja z suuntiin. Näin oltaisiin äärellisessä maailmankaikkeudessa jolla ei ole rajoja. Äärellisessä siksi että tällaiseen maailmankaikkeuteen mahtuisi äärellinen määrä tilaa. Tämä olisi mahdollista jos tilaulottuvuuksia olisi enemmän kuin 3.
Epäeuklidinen geometria riittänee, eikä ulottuvuuksia tilan suhteen tarvita kuin kolme. Täytyy vain postuloida rajaton tila ja sille halkaisijan pituus, joka ei ole tiedossa.
Joku tällainen avaruuden täytyy olla, ja varmasti se on pallo, pallomainen, vaikkei oikea pallo, koska aina ollaan ikäänkuin keskellä, oltaisiin sitten missä tahansa.
Useammilla ulottuvuuksilla saadaan tietysti millaisia malleja vaan, mutta ne ovat matemaattista kokeilua, eivätkä välttämättä vastaa todellisuutta.
Aika voidaan laittaa ulottuvuudeksi, ja täytyykin, mutta se on erilainen ulottuvuus joka tapauksessa.
Universumin rautalankamalli
Otamme vain rautalangan päästä kiinni ja vedämme sitä suoraan avaruuteen.Jos
katkaiset rautalangan,teet imperialistisen virheen filosofiassa.Toisin sanoen univer-
sum ei edes laajene,sillä ajaton jumala on ääretön.Niin, ja myös lisäyksenä edelliseen, ei saavuta koskaan lähtökohtaan kuitenkaan. Vaikka yrittäisi mennä kuinka suoraan, aina vain menee eteenpäin, ja tämä matka on ääretön, vaikka avaruus on vain rajaton. Jumala ei kuulu nyt tähän asiaan, vaikka on mielenkiintoista miten Jumala olisi ajateltava.
- gdgd
Maailmankaikkeus voi olla paljon absurdimpi kuin olemme havainneet. Eli laajenemisen rajoilla voivat päteä erilaiset fysikaaliset ominaisuudet kuin olemme tottuneet, eri alkuluvut hiukkasille. Mutta silti voidaan kysyä mitä sen takana on, vaikka rajoilla olisi jotain täysin mieletöntä. Teoreettisesti voitaisiin siis jatkaa jotain viivaa äärettömään asti.
Tässä on mielestäni enemmänkin kyse siitä, että onko äärettömyys todellista, vaikka maailmankaikkeus voisi kaareutua täysin absurdiksi. Kolmiulotteisessa maailmassa äärettömyys on aivan loogista, tai siis ihan irtonaisesti todellista; näin ainakin matemaattisesti ajateltuna. Miksi jotain ei voisi jatkaa vielä pidemmälle, on se kysymys. Mutta entä jos matemaattinen tulkinta on väärä, eli äärettömyys on virhe ja on vain äärettömyyden-kaltainen asia, jolla on erilaiset ominaisuudet, kuin olemme olettaneet mentäessä yhä pidemmälle äärettömyyteen. Emmehän koskaan voi tutkia äärettömyyttä läheisesti, koska sitä ei voida tavoittaa, eli sitä voidaan vain tarkastella etäisesti. Onko siis matemaattinen äärettömyys täysin totta? Jos se on totta, niin silloin se voidaan sijoittaa todellisuuteen; siis oli todellisuus mitä tahansa, aina voitaisiin sijoittaa siihen ääretön vektori.
Fysiikaalinen äärettömyys ei ole varmaa, koska voidaan ajatella olevan enemmän ulottuvuuksia kuin kolme, mukaan lukien aika (vaikka aika käsitteenä onkin kyseenalainen, avaruudessa on kuitenkin vääristymiä, joita voidaan selittää vain ajan avulla). Eli eri ulottuvuudet, joissa vallitsevat muut fysikaaliset ominaisuudet hiukkasilla, tai sen kaltaisilla; voivat vaikuttaa todellisuuteen suuremmin kuin "tiedämme". Näin ollen mahdollinen äärettömyys voisi muuttua erilaiseksi kuin on oletettu.
Joka tapauksessa äärettömyys teoreettisesti on totta, mutta sitä ei voida todistaa ja siinä onkin se suurin ongelma väitöksessäsi. Siis vaikka maailmankaikkuden objektiivisin ja viisain olio kertoisi meille, että äärettömyys on totta, niin todeksi sitä ei voitaisi osoittaa. Mielestäni et ole vielä ajatellut loppuun asti. Varmasti maailmankaikkeus on absurdimpi kuin voimme ajatellakaan, mutta laajenemisen rajoista puhuminen on virheellistä ajattelua. Avaruus on rajaton (siis ei ääretön), ulkopuolta ei ole, kaikki kuuluu siihen, se ei voi laajeta eikä supistua, sen tilalla ja tavaralla ei ole alkua eikä loppua, ja nämä ovat loogisia totuuksia, tällainen kaikkeuden on pakko olla, muuta mahdollisuutta ei ole. Ainoa vaihtoehto olisi, ettei olisi mitään, ja näinhän ei ole.
Tätä olen tässä yrittänyt vängätä, eikä sitä ole pystytty kumoamaan.
Siis kolmiulotteinen avaruus, jossa akselit eivät kuitenkaan jatku äärettömyyksiin, vaan juuri niin pitkälle kuin sen koko on, mutta sillä tavoin, että mentiin mihin tahansa, ollaan niinkuin keskellä, Tämä on vaikea käsittää, mutta jotenkin niin se asia on, ja kumma kyllä, loogisista syistä, ei empiirisenä tuloksena. Jos kaavoista seuraa jotain muuta, kaavojen alkuoletuksissa on jokin vika, empiiriset tulokset on tulkittu väärin.- gdgd
Minä itse olen ajatellut asian niin, että maailmankaikkeudessa olisi paljon enemmän ulottuvuuksia, jotka vääristäisivät avaruuden rakennetta ja aiheuttaisivat muutoksia aineeseen itseen. Eli meidän materian kosmos olisi osa paljon suurempaa materian vaihtoehtojen kokonaisuutta. Eli tavallaan olen kanssasi samalla linjalla, mutta en usko että tämä meidän materia olisi ainut olemus maailmassa. Se on itsessään liian täydellinen, jos niin voisi sanoa.
Pakko myöntää, että olettamuksesi on mielenkiintoinen. Voisi oikeastaan ajatella niin, että tuntemaamme kosmosta ympäröisi jokin kaikenkattava maailmankaikkeus. Sitä kai yrität tällä hakea? Ja tähän suurempaan kokonaisuuteen olisi meidän tuntemamme materia mukautunut tai "syntynyt". Nyt muuten tuli mieleen tästä väittämästäsi, että kun kysytään jostakin paikassa, eli missä jokin paikka on, niin voidaan kysyä missä on paikan paikka jne. Mutta suuremmalla koknaisuudella ei olisi paikkaa, koska sen ulkopuolelle ei voisi mennä.
Ymmärsit nyt hyvin. Varmaankin on monenlaista tuntematonta ympärillämme ja varsinkin kaukana, mutta niiden sanominen ulottuvuuksiksi on väärin. On vain kolme ulottuvuutta ja sitten erilaisia asioita: aika, henkimaailma, madonreiät, eetteri, painovoima, heikkovoima, säteilyt, valo ym voimat ja asiat, joista suurin osa on tieteelle vielä tuntematonta tai vajavaisesti tunnettua. Kaikki ne kuuluvat kaikkeuden sisälle, koska ulkopuolta ei ole.
Olisin taipuvainen uskomaan, että tämä galaksiavaruus on jo kaikkeus, se ei kuulu enää mihinkään suurempaan kokonaisuuteen. Se jatkuu pidemmälle kuin voimme nähdä. Sen sisällä ovat nämä muut mainitut asiat.- gdgd
Itse asiassa kun tarkastellaan meidän maailmankaikkeuden materian alkulukuja, niin huomataan, että melko pienikin muutos niissä muuttaisi aineen koostumusta ja maailmankaikkeuden kohtaloa hyvin toisenlaiseksi. Kuten Martin Rees esitti, nämä alkuluvut ovat N, e, omega, lambda, Q ja D. Näillä luvuilla on hyvin keskeinen sisältö kokemassamme todellisuudessa ja siksi on pidetty todennäköisenä, että maailmankaikkeuksia ei olisi vain yksi, vaan loputtomiin erimuotoja noista avaruuden alkuluvuista.
Luvuista D ilmoittaa, miten monta tilaulottuvuutta meidän maailmankaikkeudessamme on. D on 3, mukaan lukien aika, mutta se on ennemminkin yksisuuntainen joten sikäli poikkeaa kolmiulotteisesta maailmasta. Näin siis makromaailmassa. Äärimmäisen pieniä yksityiskohtia tarkasteltaessa tarvitaan enemmän kuin kolme tilaulottuvuutta, sillä tällaiset tapahtumat on kuvattava supersäikeiden kymmenulotteisessa avaruudessa. Kenties mentäessä vielä pienempiin yksityiskohtiin on otettava huomioon yhä enemmän tilaulottuvuuksia, jopa äärettömyyteen asti.
Kun tarkastelisimme rinnakkaisia maailmankaikkeuksia, ulottuvuuksia hyvinkin saattaisi olla enempi kuin on mahdollista käsittää. Näin siis multiversumiteoria käsittää asian, joka myös tukee sinun äärettömyys-olettamustasi. Mutta vain meidän tuntemamme materian ylettymiseen äärettömyyteen asti sotii jonkin verran alkuräjähdysteoriaa vastaan, sillä jos ainetta olisi äärettömästi johonkin asti niin silloinhan on mahdotonta olettaa sen olleen joskus yhdessä paikassa.
Vaikka olisi kuinka monta ulottuvuutta - ja muistetaan, että vain kolme niistä ovat todellisia ulottuvuuksia, muut ovat jotakin muuta - vasta kaikki näiden olemassaolevien universumien - väärä sana, oikea olisi osauniversumit - kokonaisuus on kaikkeus. Multiuniversumit on käsitehirviö, ja silloin oletetaan, ettei galaksiavaruutemme olisi jo kaikkeus, niinkuin saattaa olla. Pitäisi puhua multi-metagalakseista tms.
Kaikki mahdolliset multiuniverumit ovat universumin - kaikkeus-mielessä - sisällä, koska ulkopuolta ei ole. Kaikki multiuniversumit yhdessä vasta ovat kaikkeus.
Tottakai tällainen ajattelutapa sotii BB-teoriaa vastaan. Sehän ei voi olla koko universumin, kaikkeuden teoria, vaan vain osauniversumin teoria.
Et tainnut sittenkään aivan käsittää.- gdgd
Ahaa, eli alkuräjähdys olisi meidän osaltamme tapahtunut tuntemallemme materialle, joka olisi itse asiassa osa suurempaa kokonaisuutta. Sittenhän ajattelemme samalla tavalla. Luulin, että tarkoitit maailmassa olevan vain yhtä materiaa, joka jatkuisi äärettömyyteen. Mielestäni itse kaikkeus on ääretön, joka sisältää kaikki aineen eri olomuodot, joita siis on loputon määrä.
Ajatonta laservalofilosofiaa
Täytyypä taas täältä avaruuden mustien aukkojen keskeltä ihmetellä,mitähän onnea
nuo Nasankin Tyrannosaurukset oikein kuussa ja Marsissa onkii? Onpa omituista
mönkimistä.- gdgd
Taivaankappaleita tutkittaessa voidaan löytää jotain hyödyllistä tietoa. Esimerkiksi marsin arvellaan olleen joskus miltei maan kaltainen planeetta, eli vettä olisi ollut riittämiin. Tämä herättää paljon mielenkiintoa tutkijoissa. Marsin ja kuun geologisia seikkoja tutkittaessa voidaan verrata niitä maapalloon.
Minusta ei ole ääretön, vaan rajaton, ja sisältää tietyn määrän ainetta ja energiaa tai muuta peruselementtiä. Mitään ei voi tulla sisään eikä mennä ulos, koska ulkopuolta ei ole. Kaikkeus on suljettu systeemi, kaikki on jo siinä, eikä muuta voi olla, koska ulkopuolta ei ole.
Minusta galaksiavaruutemme on jo kaikkeus. Todennäköisesti. Mutta jos on muita galaksiavaruuksia tai muuta, vasta ne kaikki yhdessä ovat kaikkeus joka tapauksessa, ja tämä tuntuu multiuniversumeista puhuville olevan vaikea käsittää.- gdgd
Sehän ei ole selvää, mutta on todennäköistä, että multiuniversumiteoria on totta eli olisimme vain ollut yksi kupla muiden joukossa inflaation aikana.
Joka tapauksessa tärkeämpää on tämä äärettömyys-kysymys. Siis kuten aiemmin puhuin paikan paikasta, niin jos laajentaisi tätä käsitystä, eli paikan paikan paikkaa voisi kysellä äärettömiin asti; eikö se jo itsessään merkitse sitä, että kun jonkin paikkaa voi kysyä ikuisesti niin silloinhan ympäröivä todellisuus olisi loputon. Siis vaihtoehtoisesti todellisuus voi olla myös semmoinen, että jokin aina sisältyy johonkin; tällöin ei välttämättä olisi olemassa rajoja vaan ääretön todellisuus. Eikö äärettömyys olisi ainakin olisi täyttä faktaa silloin? Rajattomuus toisena mahdollisuutena.
Kaikkihan periaatteessa koostuu jostakin, esim. oletettu supersäieteoria antaa viitteitä siitä, että ulottuvuuksia voisi jatkaa äärettömiin asti. Silloinhan kaiken kokonaisuus myös voisi jatkua äärettömiin asti.
"Siis kolmiulotteinen avaruus, jossa akselit eivät kuitenkaan jatku äärettömyyksiin, vaan juuri niin pitkälle kuin sen koko on, mutta sillä tavoin, että mentiin mihin tahansa, ollaan niinkuin keskellä, Tämä on vaikea käsittää, mutta jotenkin niin se asia on, ja kumma kyllä, loogisista syistä, ei empiirisenä tuloksena."
Olen vähintään varovaisesti samaa mieltä kanssanne.
Olettaen, että
- aika on suhteellinen, sen voi pysäyttää, mutta siitä huolimatta liikkuminen on mahdollista
- liikkuminen maailmankaikkeuden olemassaolevassa ja oletetussa kokonaiskoordinaatistossa on rajoittamaton
- väittämä "se mitä ei voi mitata ei ole olemassa" ei ole voimassa
- jatkuva luominen on mahdollista, koska universumimme on oikeasti rajallinen ajan takia (joka tekisi maailmastamme vähintään jossain mielessä deterministisen!)
- paluu takaisin omaan "kotitodellisuuteen" matkojen päästä pitäisi olla mahdollinen (vaikka paikkaa siirtämällä sitä ei ole edes olemassa tai se lakkaa olemasta, eli käytännössä sen luomisen voisi nähdä jokaisesta mahdollisesta suunnasta tai havaita jollaintapaa taustakohinasta)
Ajatusleikkinä noin. Tunteeni sotivat kuitenkin deterministisyyden vaatimusta vastaan.- Olli S.
Nuo on syvällisiä ja vaikeasti miellettäviä asioita. Luominen on tietysti ikuista, joka kerta osallistumme luomiseen, kun teemme lapsia esimerkiksi, mutta luominen on olemassaolevien elementtien järjestämistä eikä luomista tyhjästä.
Deterministisyys pätee kunhan pysytään tavallisessa maailmassa eikä ajatella ihmisen vapaata tahtoa. Ihmisen kaikki teot eivät ole deterministisiä eivätkä mikromaailman hiukkasten tason tapahtumat eivätkä makromaailman tapahtumat, metagalaksin, universumin ja kaikkeuden tapahtumat.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1061271
Salaisuudet paljastuu
Viimeiset hetket meneillään ottaa yhteyttä. Kertoa totuus ja selvittää asioita. Viimeiset hetket meneillään jos joku94888Poliisi pamputti Variskankaalla
Mistä lie alkanut ja miksi poliisit kutsuttu, mutta mielestäni hyvin toimittu. Jos haluaa rähistä eikä rauhoitu puheella31794- 66693
Karita Tykkä mennyt kihloihin.
Onnittelu kuuluu hänelle ja tulevalle aviopuolisolleen.93632- 32625
S-ryhmän ihmisoikeuslinja ei kestä omaa hankintaketjuaan
S-ryhmän Israel-boikotin suurin uskottavuusongelma löytyy yllättävän läheltä, SOK:n omien tuotemerkkien hankintaketjuist16584- 18568
Haavoittuvuutesi on aseista riisuvaa
Harmi, etten voi osoittaa sinulle tunteita. Hyvää yötä miehelle. Naiselta43523- 10476