Usein narsistin uhrien kohdalla puhutaan läheisriippuvuudesta ja huonosta itsetunnosta, mutta harvoin puhutaan kokemattomuudesta parisuhteessa. Itse olin 19-vuotias neitsyt kun narsisti hurmasi minut. Minulla ei ollut hajuakaan, mitä normaali parisuhde on ja kuvittelin, että tämä itseäni 6 vuotta vanhempi mieshenkilö tietää, koska hän aluksi vaikutti niin mukavalta. Suostuin moniin sellaisiin asioihin seksissä, jotka satuttivat minua. Hän ei koskaan kysynyt, että haluanko minä jotakin tai sattuuko minuun. Häntä ei kiinnostanut tippaakaan, nautinko seksistä. Ajattelin jotenkin, että tämä kaikki on normaalia, että kaikki naiset kokevat samaa. Kummastelin sinkkuystävieni seksin kaipuuta. Ajattelin, että sehän on kamalaa ja satuttaa. Ja häpesin, koska ajattelin, että minussa on fyysisessä mielessä jotakin vialla kun kerta muut kykenevät nauttimaan seksistä. Ja poikaystäväni vaati seksiä usein ja halusi minua yleensä takaapäin. Koko akti oli nopeasti ohi. Suhteessa oli paljon muutakin pahasti pielessä: henkistä väkivaltaa päivittäin.
Suhde loppui miehen löydettyä uuden ja itse elin vuosia (10 vuotta ilman seksiä). Olin 24 kun mies löysi uuden ja vasta 34-vuotiaana löysin itse miehen, joka auttoi minua korjaamaan ajatuksiani seksistä. Ensimmäisen kerran hänen kanssaan rakastellessani itkin, koska se kaikki tuntui järjettömän hyvältä ja epätodelliselta. Tämä mies kysyi toiveitani, piti hyvänä. Olemme olleet vuosia jo naimisissa ja edelleen jaksan hänen kanssaan rakastella vaikka useita kertoja päivässä ja nautin erotiikasta paljon. Jos olisin tiennyt, että tällaista voi oikeasti olla, en olisi jaksanut narsistin kanssa niin pitkään kuin jaksoin. Kuvittelin, että tätä se on kaikkien miesten kanssa- ei se vaihtamalla parane.
Narsisti ja uhrin kokemattomuus
46
916
Vastaukset
- määbää
*olen sanaton*
Jokaisella nuorella naisella olisi hyvä olla vanhempi kokenut nainen ystävänään, nainen, johon voi luottaa, ja joka osaa myös puhua elämään kuuluvista asioista.- A
> Jokaisella nuorella naisella olisi hyvä olla vanhempi kokenut nainen ystävänään, nainen, johon voi luottaa, ja joka osaa myös puhua elämään kuuluvista asioista.
Mies on vielä parempi vaihtoehto, edellyttäen ettei kajoa. Jokaisella on hyvä olla joku jota ei voi saada. - määbää
A kirjoitti:
> Jokaisella nuorella naisella olisi hyvä olla vanhempi kokenut nainen ystävänään, nainen, johon voi luottaa, ja joka osaa myös puhua elämään kuuluvista asioista.
Mies on vielä parempi vaihtoehto, edellyttäen ettei kajoa. Jokaisella on hyvä olla joku jota ei voi saada.Mies tuo varmasti erilaisen olemisen näkökulman asiaan, olettaen, että kyseessä olisi mies, joka on ja tekee ja pohtii. Vanhemmalla naisella nuoremmalle naiselle, tarkoitin naisena olemisen näkökulmaa, kun takana on jo elettyä elämää, ja toisella ei vielä niin ole. Miehet ovat lojaaleja ystäviä, kyllä, jopa enemmissä määrin kuin naiset, mutta ne karikot mitkä saattavat jopa ajaa paatin karille suhteessa mieheen naisena, siitä tietää paremmin toinen sen jo kokenut nainen, ja mielummin vanhempi sen kertomuksellisuuden ja ymmärtämisen taidon tähden.. Vaikka epäilenkin, että saattavat olla katoavaa kansanperinnettä nuo, vanhat ja viisaat. Toisaalta, miehissä on kyllä yllättävänkin monia, jotka omaavat "taidon kohdata asiat" ja tarkastella asioita ikäänkuin vain ratkaisua kaipaavina ongelmina.. Ja homot lienevät oma genrensä. Eläväthän hekin elämänsä jakaen toisen miehen kanssa...
Hmm.. Ihmisellä olisi hyvä olla paljon aikuisia ihmiskontaksteja jo pienestä pitäen, ja kaikki luottamuksellisia ynnä yksilön kasvua tukevia..
Nykyaika ja ajankäytön maksimointi..
Jos kasaisit jonkun projektin kasaan ihmisenä ihmiselle, minkälainen se olisi?? - A
määbää kirjoitti:
Mies tuo varmasti erilaisen olemisen näkökulman asiaan, olettaen, että kyseessä olisi mies, joka on ja tekee ja pohtii. Vanhemmalla naisella nuoremmalle naiselle, tarkoitin naisena olemisen näkökulmaa, kun takana on jo elettyä elämää, ja toisella ei vielä niin ole. Miehet ovat lojaaleja ystäviä, kyllä, jopa enemmissä määrin kuin naiset, mutta ne karikot mitkä saattavat jopa ajaa paatin karille suhteessa mieheen naisena, siitä tietää paremmin toinen sen jo kokenut nainen, ja mielummin vanhempi sen kertomuksellisuuden ja ymmärtämisen taidon tähden.. Vaikka epäilenkin, että saattavat olla katoavaa kansanperinnettä nuo, vanhat ja viisaat. Toisaalta, miehissä on kyllä yllättävänkin monia, jotka omaavat "taidon kohdata asiat" ja tarkastella asioita ikäänkuin vain ratkaisua kaipaavina ongelmina.. Ja homot lienevät oma genrensä. Eläväthän hekin elämänsä jakaen toisen miehen kanssa...
Hmm.. Ihmisellä olisi hyvä olla paljon aikuisia ihmiskontaksteja jo pienestä pitäen, ja kaikki luottamuksellisia ynnä yksilön kasvua tukevia..
Nykyaika ja ajankäytön maksimointi..
Jos kasaisit jonkun projektin kasaan ihmisenä ihmiselle, minkälainen se olisi??> Jos kasaisit jonkun projektin kasaan ihmisenä ihmiselle, minkälainen se olisi??
Se ei olisi projekti. Sillä ei olisi ennalta määrättyä tavoitetta vaan loputon kesto. - määbää
A kirjoitti:
> Jos kasaisit jonkun projektin kasaan ihmisenä ihmiselle, minkälainen se olisi??
Se ei olisi projekti. Sillä ei olisi ennalta määrättyä tavoitetta vaan loputon kesto.
- vihdoin toipunut
Samaistuin kirjoitukseesi, sillä jaan samanlaisia kokemuksia. Olin 17-v neitsyt, kun ihastuin kunnolla ja lopulta rakastuin ensi kertaa - narsistiin. Mies otti mitä halusi ja minä en tajunnut että asiat menivät niin väärin. Mies antoi ymmärtää, että olen outo, jos en tee mitä hän pyytää. Hän painosti minua jatkuvasti sellaiseen, mihin en halunnut. Häpesin itseäni,mutta ihastuksesta sokeana aina lopulta toteutin miehen pynnöt. Kolme vuotta tanssin hänen pillinsä mukaan. Niin kauan meni ennen kuin tajusin, että mies ei oikeasti välitä minusta. Oikeassa elämässä nähtiin vain kerran. Kaikki tapahtui netin välityksellä. Niin uskomattomalta kun se kuulostaakin, todella tuhlasin elämästäni kolme arvokasta vuotta nettirakkaudelle. Luulin kokoajan että jutusta tulisi kohta jotain todellista, mutta todellista oli vaan henkinenkipu. En kehtaa edes jutella asiasta kavereilleni, sillä häpeän tätä nettisuhdetta niin paljon.
Paavali kirjoitti aikoinaan kirjeen(kommentin :) ) korinttolaisille ystävilleen: 'Täyttäköön mies velvollisuutensa vaimoansa kohtaan, ja samoin vaimo miestänsä kohtaan. Vaimon ruumis ei ole hänen omassa, vaan miehensä vallassa; samoin ei miehenkään ruumis ole hänen omassa, vaan vaimon vallassa'
Voiko joku älypää-narsisti tulkita tätä väärin? Että 'omistaa' puolison sielun ja kehon, ja voi pahoinpidellä sitä.
Viisaan miehen Paavalin sanoma on vapaasti tulkittuna (by yxex); Älkää käyttäkö seksiä vallankäytön välineenä, ja, jos toinen antaa itsensä sinulle, kohtele hänen sieluaan ja kehoaan kunnioittavasti ja hellästi. Ja tämä tietenkin molemmin puolin.
Lynett: "Missä muutenkin menee väkivaltaisen seksin tai raiskauksen raja ?
Toisen tahdon vastainen teko on raiskaus.- määbää
Sellaisen tilanteen hyödyntäminen seksin harrastamiseen, missä tietää, että toinen ei kehtaa ainakaan alkaa huutamaan ja vieläpä selvittämättömien ristiriitojen jälkeen, on raiskaus. Myös.
Joskus ei pysty sanomaan ei, koska häpeää sitä tilannetta, että miltä se vaikuttaa ulkopuolisten silmissä, ja tavallaan, hullua kyllä, haluaa suojella häpeältä myös sitä joka ei tajua tekevänsä väärin, puhumattakaan seurauksista sitten jos "nostaa metelin".
Ja jälkikäteen asiasta keskultaessa saa tietenkin kuulla olevansa, ja päälle kommentti:"oisit sanonu että ei"
öö.. sanoin-kin. määbää kirjoitti:
Sellaisen tilanteen hyödyntäminen seksin harrastamiseen, missä tietää, että toinen ei kehtaa ainakaan alkaa huutamaan ja vieläpä selvittämättömien ristiriitojen jälkeen, on raiskaus. Myös.
Joskus ei pysty sanomaan ei, koska häpeää sitä tilannetta, että miltä se vaikuttaa ulkopuolisten silmissä, ja tavallaan, hullua kyllä, haluaa suojella häpeältä myös sitä joka ei tajua tekevänsä väärin, puhumattakaan seurauksista sitten jos "nostaa metelin".
Ja jälkikäteen asiasta keskultaessa saa tietenkin kuulla olevansa, ja päälle kommentti:"oisit sanonu että ei"
öö.. sanoin-kin."Joskus ei pysty sanomaan ei, koska häpeää sitä tilannetta, että miltä se vaikuttaa ulkopuolisten silmissä, ja tavallaan, hullua kyllä, haluaa suojella häpeältä myös sitä joka ei tajua tekevänsä väärin, puhumattakaan seurauksista sitten jos "nostaa metelin"
Kyllä. Olen koettanut muissakin asioissa opetella häpeän taakasta irti ja kalauttaa maailmalle jos toinen tekee väärin - ei se ole minun häpeäni. Minun pitäisi vain huolehtia omasta postistani.
Totta tuokin, että helposti lähtee suojelemaan häpeältä myös tekijää- eli kantaa taas väärän ihmisen tuntemuksia selässään. Olen tehnyt niin monesti, enkä nyt tarkoita aina seksiasioita. Ja suojannut samalla siltä, että tällaisessa paikassa asuessa jos juoru kulkee, tulee turpaan. Siksi aloin vaikenemaan. Kerran menin sekapäissäni puhumaan kaverilleni, joka kertoi ja sitten joku kertoi... ja sitten he jahtasivat häntä pitkin ravintolaa veitset käsissä.
Hyvää tarkoittava ele heiltä ajoi minua eristyksiin. En enää uskaltanut kertoa jotta näin ei kävisi. Joskus on kostomielessä käynyt mielessä, mutta olen antanut asian olla...
Häpeäkasvatus on häpeä ;)määbää kirjoitti:
Sellaisen tilanteen hyödyntäminen seksin harrastamiseen, missä tietää, että toinen ei kehtaa ainakaan alkaa huutamaan ja vieläpä selvittämättömien ristiriitojen jälkeen, on raiskaus. Myös.
Joskus ei pysty sanomaan ei, koska häpeää sitä tilannetta, että miltä se vaikuttaa ulkopuolisten silmissä, ja tavallaan, hullua kyllä, haluaa suojella häpeältä myös sitä joka ei tajua tekevänsä väärin, puhumattakaan seurauksista sitten jos "nostaa metelin".
Ja jälkikäteen asiasta keskultaessa saa tietenkin kuulla olevansa, ja päälle kommentti:"oisit sanonu että ei"
öö.. sanoin-kin."Sellaisen tilanteen hyödyntäminen seksin harrastamiseen, missä tietää, että toinen ei kehtaa ainakaan alkaa huutamaan ja vieläpä selvittämättömien ristiriitojen jälkeen, on raiskaus. Myös."
Sama tulkinta minulla. Intiimit asiat, ja yleensäkin kaikki asiat pitää tehdä yhteisymmärryksessä, vuorovaikutuksessa. Toista kuunnellen. Raiskaaja, henkinen tai fyysinen, on taatusti NPH jos kuka.lynett kirjoitti:
Onko heidän tyyppisillään ihmisillä mitään muuta keinoa "rakastaa" kuin omistaminen ?
Omistamisvimmainen itsekeskeinen kusisti voisi sanoa; 'rakastan kotiani, vaatteitani, autoani, kampaustani, puolisoani, tv.ni, pc.ni, stereoitani, korujani..'
Huomaat missä kategoriassa puoliso on. Siellä se kökkii esineenä esineiden joukossa, ja saa tasavertaisesti olematonta rakkautta muiden kanssa.. ;)- määbää
lynett kirjoitti:
Onko heidän tyyppisillään ihmisillä mitään muuta keinoa "rakastaa" kuin omistaminen ?
En tiedä omistamisesta. Käyttäisin omasta tilanteestani sanaa pakottaminen ja reviirin merkkaus. Niin omituiselta kuin se kuulostaakin.. Tai sitten olen ollut sinisilmäinen uskoessani sanoihin:"En minä ole mustasukkainen, vaan sinä" :DDD
*peilailee*
Vaikeus käsitellä negatiiviseksi luokittelemiaan tunteita-ko?? Siis narsistissa, ei Minussa.. :) - määbää
yxex kirjoitti:
Omistamisvimmainen itsekeskeinen kusisti voisi sanoa; 'rakastan kotiani, vaatteitani, autoani, kampaustani, puolisoani, tv.ni, pc.ni, stereoitani, korujani..'
Huomaat missä kategoriassa puoliso on. Siellä se kökkii esineenä esineiden joukossa, ja saa tasavertaisesti olematonta rakkautta muiden kanssa.. ;)Hienoin kuulemani puhelu (seisoin vieressä) aiheeseen ohimennen liittyen. Mies alkoi syystä tai toisesta, en tiennyt mistä keskustelivat, luettelemaan ketä kaikkia "perheeseensä" kuului. Aikuinen mies. Oli sisko ja siskon mies, äiti ja isä ja pari serkkuakin.. oma poika ja vaimo jäi uupumaan... Perhe, mikä se on??
Ei ehkä liity sinänsä omistamiseen.. määbää kirjoitti:
Hienoin kuulemani puhelu (seisoin vieressä) aiheeseen ohimennen liittyen. Mies alkoi syystä tai toisesta, en tiennyt mistä keskustelivat, luettelemaan ketä kaikkia "perheeseensä" kuului. Aikuinen mies. Oli sisko ja siskon mies, äiti ja isä ja pari serkkuakin.. oma poika ja vaimo jäi uupumaan... Perhe, mikä se on??
Ei ehkä liity sinänsä omistamiseen..Niinpäniin..vaimo ja poika taisi olla minän jatkeita..itsestäänselvyyksiä.. :/
- Ilkikurimus
Tässä taas malliesimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun ihminen ei tunne itseään eikä kunnioita itseään....mutta yllätys yllätys: osaa odottaa, että joku TOINEN tekee hänestä onnellisen! Mistä kummasta se toinen tietäisi sen tehdä?
Voe pyhät hyssykkeet....- määbää
Ei välttämättä ole kysymys suoranaisesta itsekunnioituksen puutteesta tai itsearvostuksen puutteesta aina. Tai siitä, että ei rakastaisi itseään. Ehkä kysymys on toisinaan siitäkin, että ei ole vertailukohtaa sille mikä on hyvää ja mikä ei. Minä voin arvostaa ja kunnioittaa itseäni taivaaseen ja takaisin ja siltikin suostua olemaan kynnysmatto. Joskus haluaa nähdä toisessa sitä hyvää, mitä toisessa ei oikeasti ole, tai mitä toinen ei osaa ilmentää suhteessa, vaan pitää esim. minua kynnysmattona, johon minä suostun, koska luulen sen kuuluvan asiaan. Oikeassa suhteessa, kun kynnysmaton olo alkaa tuntua tukalalta, toisen kanssa voi keskustella asiasta, ja tulla ymmärretyksi. Vähemmän terveessä suhteessa niin ei tapahdu.
määbää kirjoitti:
Ei välttämättä ole kysymys suoranaisesta itsekunnioituksen puutteesta tai itsearvostuksen puutteesta aina. Tai siitä, että ei rakastaisi itseään. Ehkä kysymys on toisinaan siitäkin, että ei ole vertailukohtaa sille mikä on hyvää ja mikä ei. Minä voin arvostaa ja kunnioittaa itseäni taivaaseen ja takaisin ja siltikin suostua olemaan kynnysmatto. Joskus haluaa nähdä toisessa sitä hyvää, mitä toisessa ei oikeasti ole, tai mitä toinen ei osaa ilmentää suhteessa, vaan pitää esim. minua kynnysmattona, johon minä suostun, koska luulen sen kuuluvan asiaan. Oikeassa suhteessa, kun kynnysmaton olo alkaa tuntua tukalalta, toisen kanssa voi keskustella asiasta, ja tulla ymmärretyksi. Vähemmän terveessä suhteessa niin ei tapahdu.
Totta määbää.
Ensimmäinen suhteeni oli kotiolojen (ei niin hyvien...) kopio. En oikeasti tiennyt paremmasta! Sitten kun kasvoimme ja aikuistuimme, ympärilleni tuli muitakin parisuhteita (vakavia), ja aloin huomaamaan ettei kaikki eläkään niin. Sitten aloin kyseenalaistamaan omia olojani, ehkä on toisiakin tapoja elää. Tämän takia saattaa ensimmäiset suhteet mennä hieman susille.
Enkä kokenut aikanani olevani mikään kynnysmatto. Luulin, että elämä on sellaista jatkuvaa taistelua ja varpaillaanoloa. Se oli ainoa malli jonka olin ympäristöstäni saanut. Khyä näin on.- määbää
lynett kirjoitti:
Totta määbää.
Ensimmäinen suhteeni oli kotiolojen (ei niin hyvien...) kopio. En oikeasti tiennyt paremmasta! Sitten kun kasvoimme ja aikuistuimme, ympärilleni tuli muitakin parisuhteita (vakavia), ja aloin huomaamaan ettei kaikki eläkään niin. Sitten aloin kyseenalaistamaan omia olojani, ehkä on toisiakin tapoja elää. Tämän takia saattaa ensimmäiset suhteet mennä hieman susille.
Enkä kokenut aikanani olevani mikään kynnysmatto. Luulin, että elämä on sellaista jatkuvaa taistelua ja varpaillaanoloa. Se oli ainoa malli jonka olin ympäristöstäni saanut. Khyä näin on.Minullakin on hieman huonommanpuoleinen malli kotoa, vaikkakin nuoruudesta on jäänyt tuttavan vanhempien keskinäinen suhde ns. hyväksi malliksi pohjalle. Keinot varmaan omalla kohdalla olleet sitten hukassa, koska eihän sitä ulkopuolisena näe kuin sen lopputuloksen, esim. jonkun toisen parisuhteesta. Onnekseni elämäni (tai sitten epäonnekseni) ensimmäinen seurustelusuhde oli minua kohtaan hyvin inhimillinen. En taas tiedä, päteekö sama toisinpäin :D Mutta olen ollut selvillä, mitä voisi odottaa toiselta.. Ehkä en olisi ollut niin jääräpäinen itsessäni, jos en olisi kokenut sitä hyvää siinä ensin.. mene ja tiedä..
http://www.youtube.com/watch?v=PnzdhQyb1gU&feature=related
*piitkä yö edessä näillä näkymin* määbää kirjoitti:
Minullakin on hieman huonommanpuoleinen malli kotoa, vaikkakin nuoruudesta on jäänyt tuttavan vanhempien keskinäinen suhde ns. hyväksi malliksi pohjalle. Keinot varmaan omalla kohdalla olleet sitten hukassa, koska eihän sitä ulkopuolisena näe kuin sen lopputuloksen, esim. jonkun toisen parisuhteesta. Onnekseni elämäni (tai sitten epäonnekseni) ensimmäinen seurustelusuhde oli minua kohtaan hyvin inhimillinen. En taas tiedä, päteekö sama toisinpäin :D Mutta olen ollut selvillä, mitä voisi odottaa toiselta.. Ehkä en olisi ollut niin jääräpäinen itsessäni, jos en olisi kokenut sitä hyvää siinä ensin.. mene ja tiedä..
http://www.youtube.com/watch?v=PnzdhQyb1gU&feature=related
*piitkä yö edessä näillä näkymin*Usko tai älä, niin meinasin linkata sulle juuri tuon happoradion saman biisin :-O weird!
- määbää
yxex kirjoitti:
Usko tai älä, niin meinasin linkata sulle juuri tuon happoradion saman biisin :-O weird!
Maailmankaikkeuden ihmeellisyyksiä, parahin vatipää :DDD
(=0'} Tai sattumaa..
Tulee aina vastaavanlaisista sattumista mieleen indigo lapset. Joskus ohimennen lukenut aiheesta..
Hmm.. *huhuilee göögleä* - määbää
määbää kirjoitti:
Maailmankaikkeuden ihmeellisyyksiä, parahin vatipää :DDD
(=0'} Tai sattumaa..
Tulee aina vastaavanlaisista sattumista mieleen indigo lapset. Joskus ohimennen lukenut aiheesta..
Hmm.. *huhuilee göögleä* - määbää
määbää kirjoitti:
Jep.. lastenkasvatuksen uudet tuulet puhaltavat jo :DD
http://www.youtube.com/watch?v=CTGst45_8dA määbää kirjoitti:
Wau, 'mikä olen'-soppaani tuli uutta pohdittavaa!
Hmm..mitä jos sotkisi keskenään narsistien piirrelistat ja noi indigolasten piirrelistat, ja katsois minkäluonteinen ihmistyyppi syntyy..
(:-)määbää kirjoitti:
Jep.. lastenkasvatuksen uudet tuulet puhaltavat jo :DD
http://www.youtube.com/watch?v=CTGst45_8dAPienen murhapolttajan murhapolttajat :)
Olen aina tykännyt tuosta tarinasta koska siinä on niin vaikeaselkoinen moraali.- määbää
yxex kirjoitti:
Wau, 'mikä olen'-soppaani tuli uutta pohdittavaa!
Hmm..mitä jos sotkisi keskenään narsistien piirrelistat ja noi indigolasten piirrelistat, ja katsois minkäluonteinen ihmistyyppi syntyy..
(:-)Tulevaisuuden ihmistyypin tehdas: Perhe.
Jäsenet: Äiti, harmaa (altruistinen hiirulainen), Isä (ukkosentaivaanmusta narsisti), lapset (muutama, kaikki erivärisiä)
Lopputulos: Kristallinkirkas
Matka: Yhden sanan kuvauksella... Perhehelvetti.
:DD
http://www.youtube.com/watch?v=5aa23VT9-ys - Ilkikurimus
määbää kirjoitti:
Ei välttämättä ole kysymys suoranaisesta itsekunnioituksen puutteesta tai itsearvostuksen puutteesta aina. Tai siitä, että ei rakastaisi itseään. Ehkä kysymys on toisinaan siitäkin, että ei ole vertailukohtaa sille mikä on hyvää ja mikä ei. Minä voin arvostaa ja kunnioittaa itseäni taivaaseen ja takaisin ja siltikin suostua olemaan kynnysmatto. Joskus haluaa nähdä toisessa sitä hyvää, mitä toisessa ei oikeasti ole, tai mitä toinen ei osaa ilmentää suhteessa, vaan pitää esim. minua kynnysmattona, johon minä suostun, koska luulen sen kuuluvan asiaan. Oikeassa suhteessa, kun kynnysmaton olo alkaa tuntua tukalalta, toisen kanssa voi keskustella asiasta, ja tulla ymmärretyksi. Vähemmän terveessä suhteessa niin ei tapahdu.
Kun rakastaa ja kunnioittaa itseään ON vertailukohtaa....
Loppuosa vastauksestasi kertookin sen, että sinä et tiedä, mitä on rakastaa ja kunnioittaa itseään. - määbää
Ilkikurimus kirjoitti:
Kun rakastaa ja kunnioittaa itseään ON vertailukohtaa....
Loppuosa vastauksestasi kertookin sen, että sinä et tiedä, mitä on rakastaa ja kunnioittaa itseään.Yksin yksinäinen??
Ilkikurimus kirjoitti:
Kun rakastaa ja kunnioittaa itseään ON vertailukohtaa....
Loppuosa vastauksestasi kertookin sen, että sinä et tiedä, mitä on rakastaa ja kunnioittaa itseään.Eihän se olekaan ollut mikään yllätys meikäläiselle missään vaiheessa vaan olen sitä "ihmetellyt". Suo anteeksi vajavaisuuteni ja kiitos, että tulit sen kertomaan. Koetan olla parempi ihminen ;)
No ei, musta on hienoa kun toisille kaikki on niin yksinkertaista, eikä kaikki jää märehtimään itseään samalla tavalla kuin toiset. Se ei ole mikään kiva taakka, mutta ei se käskemällä tai älyllistämällä pois lähde. Ei siinä muuta auta kuin reenaa, reenaa ja reenaa !- määbää
Olen ihmetellyt usein sellaista asiaa, että nuo lyhyen tienpätkän juoksijat, joille kaikki oli selvää jo ennen syntymää, ovat melkeinpä poikkeuksetta niitä jotka huutelevat vieraisiin pöytiin. Ja se nimenomaan lyhyenytimekkään käskevään ja paremmin tietävään tyyliin.
Ihmettelen, en muuta. - Ilkikurimus
määbää kirjoitti:
Olen ihmetellyt usein sellaista asiaa, että nuo lyhyen tienpätkän juoksijat, joille kaikki oli selvää jo ennen syntymää, ovat melkeinpä poikkeuksetta niitä jotka huutelevat vieraisiin pöytiin. Ja se nimenomaan lyhyenytimekkään käskevään ja paremmin tietävään tyyliin.
Ihmettelen, en muuta.Opettele kestämään totuus - niin loppuu ihmettelysi.
- määbää
Ilkikurimus kirjoitti:
Opettele kestämään totuus - niin loppuu ihmettelysi.
Otapa tukki pois silmästä, niin näet paremmin ;)
*antennit ojoon* määbää kirjoitti:
Otapa tukki pois silmästä, niin näet paremmin ;)
*antennit ojoon*En mää noista lyhyen matkan juoksijoista tiedä kun minut on luotu pitkälle matkalle sopivammaksi, mutta onko se aina niin varmaa, että heille on kaikki niin selkeää vai tuntuuko se vain siltä, luuleeko vain niin ? Noh, kyllä meitä tänne mahtuu, oli totuus mikä tahansa.
lynett kirjoitti:
En mää noista lyhyen matkan juoksijoista tiedä kun minut on luotu pitkälle matkalle sopivammaksi, mutta onko se aina niin varmaa, että heille on kaikki niin selkeää vai tuntuuko se vain siltä, luuleeko vain niin ? Noh, kyllä meitä tänne mahtuu, oli totuus mikä tahansa.
onko jäniksen ja kilpikonnan tarina tuttu teille?
- määbää
temppuilija kirjoitti:
onko jäniksen ja kilpikonnan tarina tuttu teille?
Kyl maar vain on :)
Kuules temppu.. Mielessä oli tuossa kaupassa käydessä jokin juttu, mutta kuolemaksenikaan en tietenkään nyt enää muista, että mikä.. Mutta
*heittää lakuja*
-nuita löysin :)
Eikun penkkarit olikin eilen.. hitsinhitsi.. ostin siis :D - määbää
yxex kirjoitti:
Pienen murhapolttajan murhapolttajat :)
Olen aina tykännyt tuosta tarinasta koska siinä on niin vaikeaselkoinen moraali.Millä tavalla vaikeaselkoinen?
määbää kirjoitti:
Millä tavalla vaikeaselkoinen?
Tarkennan vielä..vaikeaselkoinen moraalifilosofian suhteen.
Pikku-Pauli joutessaan
Mummun tuikkas palamaan.
Mummi lähti taivaisiin,
Pauli kotiarestiin
Laitettiin.
Voi pikku-paulia, turhautumisesta johtunut leikki johti mummun kuolemaan. Huutoa, toruja..Kotiaresti. Voi vanhempien tuskaa.
On turha palovaroitin,
Kun Pauli pöllii patterin.
Yöllä leikkii hiukan vaan,
Äiti viedään sairaalaan
Toipumaan.
Pikku-pauli päättää leikkiä uudelleen. Jokin tulessa viehättää..ehkä vanhempien kiellot ja viimeinkin ansaittu huomio. Äiti sairaalaan (sorry äiti, en ymmärrä)
Kuka rakastaa pientä murhapolttajaa,
Jonka liekkiä ei saada sammumaan?
Kuka rakastaa pientä murhapolttajaa?
Viisivuotiaana joutais vankilaan.
5-vuotiaan oikeustoimikelpoisuus, syyllinen vai syytön? Kuka rakastaa 5-vuotiasta pikku poikaa?
Halpaa rakkautta kai
Pauli pikkuisena sai.
Tunteisiinsa tulisiin
Tuskin koskaan vastattiin
Halauksin.
Tarinan ehkä koskettavin osio; jokainen voi itse miettiä mitä tästä mieleen juolahtaa.. :)
On turha palovaroitin,
Kun Pauli pöllii patterin.
Yöllä leikkii hiukan vaan,
Äiti viedään sairaalaan
Uudestaan.
Taas lähti äiti sairaalaan..pikku-pauli on viimeinkin oppinut jonkinlaisen vuorovaikutuksen vanhempiinsa (anteeksi äiti, kiitos että huomasitte minut)
Pauli nukkuu huoneessaan,
Ovi lukkoon painetaan.
Isä bensan valelee,
Äiti tikun raapaisee
Ja hymyilee.
Niin lähti pikku-pauli mummun seuraksi taivaaseen, äidin ja isän yhteisellä päätöksellä, näin on hyvä, annoimme sinulle elämän, emme saaneet sinusta sellaista lasta kuin olisimme halunneet joten peruutamme elämäsi...petämme luottamuksesi.
Se oli virtuaali pikku-paulin tarina. Mikä on oikein ja väärin? Entä jos hitler olisi grillattu 5-vuotiaana..oikein vai väärin? :)- määbää
yxex kirjoitti:
Tarkennan vielä..vaikeaselkoinen moraalifilosofian suhteen.
Pikku-Pauli joutessaan
Mummun tuikkas palamaan.
Mummi lähti taivaisiin,
Pauli kotiarestiin
Laitettiin.
Voi pikku-paulia, turhautumisesta johtunut leikki johti mummun kuolemaan. Huutoa, toruja..Kotiaresti. Voi vanhempien tuskaa.
On turha palovaroitin,
Kun Pauli pöllii patterin.
Yöllä leikkii hiukan vaan,
Äiti viedään sairaalaan
Toipumaan.
Pikku-pauli päättää leikkiä uudelleen. Jokin tulessa viehättää..ehkä vanhempien kiellot ja viimeinkin ansaittu huomio. Äiti sairaalaan (sorry äiti, en ymmärrä)
Kuka rakastaa pientä murhapolttajaa,
Jonka liekkiä ei saada sammumaan?
Kuka rakastaa pientä murhapolttajaa?
Viisivuotiaana joutais vankilaan.
5-vuotiaan oikeustoimikelpoisuus, syyllinen vai syytön? Kuka rakastaa 5-vuotiasta pikku poikaa?
Halpaa rakkautta kai
Pauli pikkuisena sai.
Tunteisiinsa tulisiin
Tuskin koskaan vastattiin
Halauksin.
Tarinan ehkä koskettavin osio; jokainen voi itse miettiä mitä tästä mieleen juolahtaa.. :)
On turha palovaroitin,
Kun Pauli pöllii patterin.
Yöllä leikkii hiukan vaan,
Äiti viedään sairaalaan
Uudestaan.
Taas lähti äiti sairaalaan..pikku-pauli on viimeinkin oppinut jonkinlaisen vuorovaikutuksen vanhempiinsa (anteeksi äiti, kiitos että huomasitte minut)
Pauli nukkuu huoneessaan,
Ovi lukkoon painetaan.
Isä bensan valelee,
Äiti tikun raapaisee
Ja hymyilee.
Niin lähti pikku-pauli mummun seuraksi taivaaseen, äidin ja isän yhteisellä päätöksellä, näin on hyvä, annoimme sinulle elämän, emme saaneet sinusta sellaista lasta kuin olisimme halunneet joten peruutamme elämäsi...petämme luottamuksesi.
Se oli virtuaali pikku-paulin tarina. Mikä on oikein ja väärin? Entä jos hitler olisi grillattu 5-vuotiaana..oikein vai väärin? :)Niin. Hmm.
Luin lyhyen pätkän dkt-terapian käytöstä häiriökäyttäytyviin nuoriin. Siinä yhtenä tarkoituksena on katkaista "pahan" kierre. Siis sellainen kierre, jossa ei-toivotusta ja huonosta käytöksestä rankaistaan...mutta en löydä enää sivua, vaikka monia muita sivuja aukeaakin hakemalla dkt...
Ajattelet asiaa ehkä aikuisen näkökulmasta. Laulussa on tarina, joka on julma ja jossa paha saa palkkansa, mutta joka kuitenkin on lohdullinen..mummon luokse, mummot antaa anteeksi pikku-ilkimyksille (ainakin ne oikeanlaiset mummot). Lapsi voi siis olla rakastettava vaikka onkin ehkä (omissa luuloissaan) mittaamattoman paha kun äiti ja isäkin niin kovasti suuttuivat...
Henkilökohtaisesti en pidä toisten listimistä vaihtoehtona, mutta on olemassa havaittavaa tietynlaista hersyvää ja pidäkkeetöntä naurua, erityisesti väsyneenä, aina silloin kun juttu äityy vallattoman groteskiksi..
Ehkä moraalinen kysymys kuuluisi niin, että kuinka pitkälle vanhemmat voivat mennä suojellakseen lastaan tavallaan häneltä itseltään.. Vaikeaksihan pikku Paulin kaltaisen ihmisen elämä muodostuisi myöhemmin, ja tätä ennakoiden vanhemmat sortuvat tekoon, joka tavallaan on kuin onkin oikeutettu. Eihän sitä ainakaan yllättyä pidä, jos ensin polttaa mummonsa, että joutuu sitten itse poltetuksi.. Näinhän lapset toimivat. Se löi ensin, minä löin takaisin. Fiksut lyö takaisin ensin :DDD
Halpaa rakkautta kai osaksensa sai - lienee ns. ulkopuolinen tulkinta Paulin tilanteesta. Ainahan on syy, ja kun lapsesta on kysymys, vanhempien riittämätön huomionosoitus on ihan yhtä hyvä, ellei jopa paras, syy, Paulin käytökseen.
Vanhemmat kuitenkin tuntuvat tietävän mitä tekevät tuikatessaan pojan tuleen. Ehkä Pauli oli ensin ja kaikki oli oikeasti tehty ja kokeiltu jo ennen mummon palamista... Ehkä ratkaisu oli yksi kaikkien puolesta - tyyppinen omavaltainen veto vanhemmilta.
http://www.youtube.com/watch?v=518XP8prwZo&feature=featured
:) määbää kirjoitti:
Niin. Hmm.
Luin lyhyen pätkän dkt-terapian käytöstä häiriökäyttäytyviin nuoriin. Siinä yhtenä tarkoituksena on katkaista "pahan" kierre. Siis sellainen kierre, jossa ei-toivotusta ja huonosta käytöksestä rankaistaan...mutta en löydä enää sivua, vaikka monia muita sivuja aukeaakin hakemalla dkt...
Ajattelet asiaa ehkä aikuisen näkökulmasta. Laulussa on tarina, joka on julma ja jossa paha saa palkkansa, mutta joka kuitenkin on lohdullinen..mummon luokse, mummot antaa anteeksi pikku-ilkimyksille (ainakin ne oikeanlaiset mummot). Lapsi voi siis olla rakastettava vaikka onkin ehkä (omissa luuloissaan) mittaamattoman paha kun äiti ja isäkin niin kovasti suuttuivat...
Henkilökohtaisesti en pidä toisten listimistä vaihtoehtona, mutta on olemassa havaittavaa tietynlaista hersyvää ja pidäkkeetöntä naurua, erityisesti väsyneenä, aina silloin kun juttu äityy vallattoman groteskiksi..
Ehkä moraalinen kysymys kuuluisi niin, että kuinka pitkälle vanhemmat voivat mennä suojellakseen lastaan tavallaan häneltä itseltään.. Vaikeaksihan pikku Paulin kaltaisen ihmisen elämä muodostuisi myöhemmin, ja tätä ennakoiden vanhemmat sortuvat tekoon, joka tavallaan on kuin onkin oikeutettu. Eihän sitä ainakaan yllättyä pidä, jos ensin polttaa mummonsa, että joutuu sitten itse poltetuksi.. Näinhän lapset toimivat. Se löi ensin, minä löin takaisin. Fiksut lyö takaisin ensin :DDD
Halpaa rakkautta kai osaksensa sai - lienee ns. ulkopuolinen tulkinta Paulin tilanteesta. Ainahan on syy, ja kun lapsesta on kysymys, vanhempien riittämätön huomionosoitus on ihan yhtä hyvä, ellei jopa paras, syy, Paulin käytökseen.
Vanhemmat kuitenkin tuntuvat tietävän mitä tekevät tuikatessaan pojan tuleen. Ehkä Pauli oli ensin ja kaikki oli oikeasti tehty ja kokeiltu jo ennen mummon palamista... Ehkä ratkaisu oli yksi kaikkien puolesta - tyyppinen omavaltainen veto vanhemmilta.
http://www.youtube.com/watch?v=518XP8prwZo&feature=featured
:)Vaihdan 'vaikeaselkoinen moraali' ---> 'paitsi määbäälle' ;)
Mistä ihmeestä sä löydät noita upeita video-clippejä? Venäjän kieli on kaunista. Vain hiekkaa ja mielikuvitus, ja poikkeuksellisen nopea luomisprosessi. Wau!
http://www.youtube.com/watch?v=Vt-U3tdEQl0 (Dust in the Wind)- määbää
yxex kirjoitti:
Vaihdan 'vaikeaselkoinen moraali' ---> 'paitsi määbäälle' ;)
Mistä ihmeestä sä löydät noita upeita video-clippejä? Venäjän kieli on kaunista. Vain hiekkaa ja mielikuvitus, ja poikkeuksellisen nopea luomisprosessi. Wau!
http://www.youtube.com/watch?v=Vt-U3tdEQl0 (Dust in the Wind)No hö. Juutuupista löydän niitä :DDD
Käytän omintakeista ja "intuitiivista" menetelmää (kiitos Temppu), joka tosin saattaa johtaa äkkiväärään tulkintaan toisinaan vastaanottajassa.....ehkä. Tempulta sain nimen juutuupimenetelmälleni, kun kiitteli intuiiiitiivisyydestä.. ei osaa kirijoittaa sanaa..
Vieläkin huono omatunto, mutta onneksi hälvenemässä, Ilkkikselle laittamastani bollywood-pätkästä :DDD Epäilen, että (katsoin sen myöhemmin uudelleen ja kauhistuin lievästi) alun I'm a butterhead ei iskenyt ainakaan hjyyymörpuolelle. mikäli sellainen on hänessä. :)
Elämää ja mua, tuollainen, mitä suurimmissa määrin. Nolot tilanteet silleen tuttuja :DD - määbää
määbää kirjoitti:
No hö. Juutuupista löydän niitä :DDD
Käytän omintakeista ja "intuitiivista" menetelmää (kiitos Temppu), joka tosin saattaa johtaa äkkiväärään tulkintaan toisinaan vastaanottajassa.....ehkä. Tempulta sain nimen juutuupimenetelmälleni, kun kiitteli intuiiiitiivisyydestä.. ei osaa kirijoittaa sanaa..
Vieläkin huono omatunto, mutta onneksi hälvenemässä, Ilkkikselle laittamastani bollywood-pätkästä :DDD Epäilen, että (katsoin sen myöhemmin uudelleen ja kauhistuin lievästi) alun I'm a butterhead ei iskenyt ainakaan hjyyymörpuolelle. mikäli sellainen on hänessä. :)
Elämää ja mua, tuollainen, mitä suurimmissa määrin. Nolot tilanteet silleen tuttuja :DDKaunis oli valintasi sun :)
määbää kirjoitti:
No hö. Juutuupista löydän niitä :DDD
Käytän omintakeista ja "intuitiivista" menetelmää (kiitos Temppu), joka tosin saattaa johtaa äkkiväärään tulkintaan toisinaan vastaanottajassa.....ehkä. Tempulta sain nimen juutuupimenetelmälleni, kun kiitteli intuiiiitiivisyydestä.. ei osaa kirijoittaa sanaa..
Vieläkin huono omatunto, mutta onneksi hälvenemässä, Ilkkikselle laittamastani bollywood-pätkästä :DDD Epäilen, että (katsoin sen myöhemmin uudelleen ja kauhistuin lievästi) alun I'm a butterhead ei iskenyt ainakaan hjyyymörpuolelle. mikäli sellainen on hänessä. :)
Elämää ja mua, tuollainen, mitä suurimmissa määrin. Nolot tilanteet silleen tuttuja :DD"Vieläkin huono omatunto, mutta onneksi hälvenemässä, Ilkkikselle laittamastani bollywood-pätkästä"
Älä suotta murehdi! Nää kommentoinnit on jokaisella sellaista carpe diem-tartu hetkeen hommaa. Intuti..inntuntin..no jollain mennään eteenpäin. Tykkään sun kommenteistasi! :)
Nimesin joskus, maailman luomisen aikaan, ilkikurimuksen pyörremyrskyksi (positiivisessa hengessä). Joillain ihmisillä on kyky pistää olemuksellaan asiat uuteen päiväjärjestykseen. Ja, arvelempa, että hän noteeraa sun äskeisen kommenttisi, vaikkei siitä koskaan mainitsisikaan.. ;)lynett kirjoitti:
Eihän se olekaan ollut mikään yllätys meikäläiselle missään vaiheessa vaan olen sitä "ihmetellyt". Suo anteeksi vajavaisuuteni ja kiitos, että tulit sen kertomaan. Koetan olla parempi ihminen ;)
No ei, musta on hienoa kun toisille kaikki on niin yksinkertaista, eikä kaikki jää märehtimään itseään samalla tavalla kuin toiset. Se ei ole mikään kiva taakka, mutta ei se käskemällä tai älyllistämällä pois lähde. Ei siinä muuta auta kuin reenaa, reenaa ja reenaa !Yleensä muille (ei tämän kokeneille) se on yksinkertaisempaa; eivät ymmärrä mikä taakka annettu kannettavaksi. Käskeminen, älyllästäminen jne:..."kiitos kaunis, juu, tottakai, kyllä se tästä, ajan kanssa":.. mutta totuus selviytymisessä ei todellakaan mene minkään tavanomaisen parisuhde-erokäsikirjan mukaan.
- 32
elisakettu kirjoitti:
Yleensä muille (ei tämän kokeneille) se on yksinkertaisempaa; eivät ymmärrä mikä taakka annettu kannettavaksi. Käskeminen, älyllästäminen jne:..."kiitos kaunis, juu, tottakai, kyllä se tästä, ajan kanssa":.. mutta totuus selviytymisessä ei todellakaan mene minkään tavanomaisen parisuhde-erokäsikirjan mukaan.
Juuri niin, narsistin kanssa voi mennä parisuhdeterapeutille mutta narsisti ei myönnä omia virheitään missään vaiheessa, kaikki on vain uhrin päässä olevaa vikaa. Uhri on yksin syyllinen kaikkeen.
- määbää
32 kirjoitti:
Juuri niin, narsistin kanssa voi mennä parisuhdeterapeutille mutta narsisti ei myönnä omia virheitään missään vaiheessa, kaikki on vain uhrin päässä olevaa vikaa. Uhri on yksin syyllinen kaikkeen.
Terapeutti on mielestäni huono, jos keskustelu jumittuu vain yhteen näkökulmaan. Toisaalta menetelmä voi olla sellainen, että terapeutti antaa narskun paljastaa itsensä, jonka jälkeen sen ei-narsistisemman pitäisi itse oivaltaa, jatkaako yksin parisuhdeterapiaa ottaakseen haltuunsa arjen selviytymisessä tarvittavia menetelmiä.
- 26
määbää kirjoitti:
Terapeutti on mielestäni huono, jos keskustelu jumittuu vain yhteen näkökulmaan. Toisaalta menetelmä voi olla sellainen, että terapeutti antaa narskun paljastaa itsensä, jonka jälkeen sen ei-narsistisemman pitäisi itse oivaltaa, jatkaako yksin parisuhdeterapiaa ottaakseen haltuunsa arjen selviytymisessä tarvittavia menetelmiä.
Näinhän se taisi meillä mennäkin, terapeutti ei ottanut mitenkään kantaa mutta rivien välistä saattoi jotain lukea.. Enpäs sano enempää :P Narsku käytti suurimman osan ajasta terapeutin nuoleskelemiseen ja itse katselin sivusta sitä flirttailua hehheh. Varmaan se teki hyvää terapeutinkin itsetunnolle jollain tapaa. Kyllä se terapeutti kuitenkin osas ottaa oikean asenteen koko hommaan kun tajus missä mennään eikä siellä tarvinnut monta kertaa käydä :D Omat ajatukset suhteen mahdottomuudesta kuitenkin vahvistuivat sen verran että sain lopullisen ratkaisun tehtyä.
PS. Ei tainnut terapeutissa olla silti uutta uhripotentiaalia :P
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 174766
Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin2012581Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja731687Onko muita oman polkunsa kulkijoita
Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella291615- 211409
Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi
En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon251342Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o641227- 1471101
Toivoisin etten jännittäisi
niin kauheasti. Hassua tässä on se, että en varmaan olisi niin ihastunut sinuun, jos et olisi niin älykäs, ja henkisesti42962Junan kylkeen autolla
Miten helevetissä voi ajaa auton junan kylkeen?? Puhelinta hivelöity kenties!!? Koirat vielä kyydissä on käsittämätöntä74932