Galluppien tuloksissa mainitaan säännöllisesti, että tulosten virhemarginaali on kaksi prosenttia "suuntaansa". Mikä tämä suunta on? Olen aina ymmärtänyt, että mahdollisia suuntia on kaksi.
Hän meni puutarhaansa. (Hän meni omaan puutarhaansa.)
Koska virhe voi olla KAHTEEN suuntaan, pitäisi kai vähintään sanoa: Virhemarginaali on kaksi prosenttia suuntiinsa. :o) Jos virhemarginaali todella on vain kaksi prosenttia, se on mitättömän pieni. Oletan, että tarkoitus on sanoa: kaksi prosenttiyksikköä.
Hän meni puutarhaansa. (Hän meni omaan puutarhaansa.)
Koska virhe voi olla KAHTEEN suuntaan, pitäisi kai vähintään sanoa: Virhemarginaali on kaksi prosenttia suuntiinsa. :o) Jos virhemarginaali todella on vain kaksi prosenttia, se on mitättömän pieni. Oletan, että tarkoitus on sanoa: kaksi prosenttiyksikköä.
Vastaukset 22
Vanhimmat
"...suuntaansa" on kai arkikieltä, ja sitä tässä suositaan lyhyyden ja iskevyyden vuoksi. Kun jotakin ilmausta kerran aletaan käyttää, se alkaa pian tuntua luonnolliselta ja oikealta.
"...kaksi prosenttiyksikköä" on tässä tosiaan ainoa asiallinen vaihtoehto, sillä "...kaksi prosenttia" saattaa aiheuttaa väärinkäsityksen.
>Hän meni puutarhaansa. (Hän meni omaan puutarhaansa.)
Kanervista ja puutarhoista jos puhutaan, niin muuan ent. Kanisteri Minerva taisi tehdä pari vuotta sitten isommankin kuin marginaalisen parin prosenttiyksikön virheen. Ilettää varmaan itseäänkin.
ei ole olemassa mitään prosenttiyksikköä, on vain prosentteja. Galluppien tuloksetkin annetaan prosenteissa, joten virhe voidaan myös antaa prosenteissa. Jos ne mitattaisiin kilogrammoissa, virheet voitaisiin antaa myös kilogrammoissa.
Epäilen edellistä väitettä hieman provokatoriseksi, mutta vastaan silti vakavissani:
Kilogramma on aina kilogramma, mutta prosenttilukua vastaava määrä riippuu aina perusluvun suuruudesta. Se ei ole absoluuttinen mittayksikkö. Siksi prosentti- ja prosenttiyksikköluvut on erotettava selkeästi toisistaan, ja ne ovatkin eri asia.
Esimerkiksi tyypillinen virhemarginaali kaksi prosenttia olisi tyypillisestä gallupluvusta 20 prosenttia vain 0,4 %, mihin aloittaja viittaa. Ei ole edes luontevaa laskea prosenttilukuja prosenttiluvuista, joten tässä yhteydessä on puhuttava prosenttiyksiköistä.
ei ole luontevaa, eikä edes uskottavaa, laskea prosentteja prosenteista, ei tarvitse puhua mistään "prosenttiyksiköstä". Prosentin määritelmän mukaan se on suhdeluku eikä sillä ole mitään laatua. Laskennossa ei ole prosentin yhteydessä määritelty mitään erillistä prosenttiyksikköä. Mielestäni yksikkö-sanan liittäminen tähän mukaan ei mitenkään selkeytä.
Voi olla, ettei prosenttiyksikköä ole missään määritelty – mutta käsite on yleisessä käytössä ja ainakin minulle sen merkitys on verraten selkeä.
Jos esimerkiksi persujen kannatuksen sanotaan nousseen 16 prosentista 4 prosenttiyksikköä, on uusi kannatus mielestäni yksiselitteisesti 20 %. Prosentteina ilmaisten tuo sama kannatuksen nousu (16 % => 20 %) olisi tietenkin 25 %.
Niin – en minä sillä, että tuo persujen kannatuksen kasvu mitenkään toivottavaa olisi... Huvittavaa se joka tapauksessa on!
se on määritelmäkin. Siis sopimus sopimusta vastaan.
missään muualla kuin Suomessa prosenttiyksikkö-nimitysta?
http://en.wikipedia.org/wiki/Percentage_point
http://de.wikipedia.org/wiki/Prozentpunkt
http://sv.wikipedia.org/wiki/Procentenhet
Kas.
Kyllä sen täytyy olla niin, kun kerran ulkomailla on niin...
Ei kysely- ja haastattelututkimuksissa (ns. gallupeissa) tarkastella vain prosentteja. Väärinkäsitys johtunee siitä, että eniten julkisuudessa näkyy - varsinkin nyt vaalien alla - puolueiden kannatusprosentteja. Esimerkiksi markkinointitutkimuksissa täsmälliset lukumäärät ovat ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin prosenttijakaumat.
Siinä olet oikeassa, että prosenttiluvun virhemarginaali (oikeammin luottamusväli) on prosentteja, ei prosenttiyksikköjä, kilomääräisten mittausten kilogrammoja jne.
Hieman terminologiasta samalla .Gallup-tutkimuksen käsite on valitettavasti hämärtynyt ja muuttunut alkuperäisestä. Alunperin se tarkoitti George Gallupin käyttämää kiintiöpomintaotantaa (ks. esim. Wikipediasta). Nykyisin se voi tarkoittaa mitä tahansa: muilla kunnollisilla otantamenetelmillä toteutettuja kysely- tai haastattelututkimuksia tai vaikkapa ns. journalistin joutavanpäiväisiä kysymyksiä viidelle vastaantulijalle. Viimemainitut ovat suuresti pilanneet yleistä käsitystä "galluppien" luotettavuusesta.
Muuten, George Gallup ei ollut galluppien keksijä, vaan suomalaissyntyinen Emil Hurja, joka toimi presidentti Rooseveltin neuvonantajana ja auttoi hänet vaalivoittoon mielipidekyselyjen perusteella luodun strategian avulla.
Ketjussa ylläoni polemiikkia prosenttiyksiköstä. Se on ihan oikeasti olemassa ja tarpeellinen käsite. Virhemarginaalia ilmoittettaessa ei kysymys kuitenkaan ole laskutoimituksesta, vaan _kuvailusta_. Jos siis ilmoitetaan, että puolueen kannatus on 20 % ja virhemarginaali 2 % molempiin suuntiin, ei oleteta, että lukija alkaa laskea, paljonko on 2 prosenttia 20 %:sta, ja päättelee tuloksen epävarmuuden sen perusteella. Jopa kaupunkilaisjärjellä voi päätellä, että kannatus ona välillä 18-22 %. [Tosin suuri yleisö ei taida tietää, että on vielä olemassa tutkijan valitsema todennäköisyys (tavallisesti 1 % tai 5 %), että todellinen kannatus on virhemarginaalin ulkopuolella.]
Prosentuaalisten muutosten laskeminen ja tulkinta on muutenkin oma taiteenlajinsa, joka vaatii jonkin verran tietämystä indeksien teoriasta. Yleisesti prosentti lasketaan jostain perusluvusta ja prosentin laskeminen prosenttiluvusta on useimmiten vain harhaanjohtavaa tulkinnan kannalta. Jos ajallisesti verrataan puolueen X kannatuksen kehitystä, on oikein puhua prosenttiyksiköllisistä muutoksista. Yksittäisen gallupin tuloksissa ei ole ajallista vertailua.
Näissä puoluegallupeissa virhemarginaali-käsite on vakiintunut tarkoittamaan 95 prosentin kattavuutta eli mukaan ei lasketa sitä epätodennäköisintä viittä prosenttia todennäköisyysmassasta. Uutisissa ei välitetä ilmoittaa, että oikea luku voisi olla huomattavasti kauempanakin ilmoitetusta. Mutta eipä tämä liene tarpellistakaan, sillä virhemahdollisuudet ovat käytännön jo tutkimussyistä melkoiset. Eilenhän HS toi selvästi ilmi, millaista taiteilua lukujen kanssa gallupin laatimisessa vaaditaan. Oma asiansa on vielä kyselyjen käytännön järjestelyt otantoineen, kysymysten muotoilemisineen jne.
On siis merkillepantavaa, miten hyvin kyselyt yleensä osuvat oikeaan. Ammattitaitoa...
Gallup-tutkimuksen käsite on hämärtynyt vain huolimattomassa (usein holtittomassa) kielenkäytössä. Asiallisessa kielessä se edelleenkin tarkoittaa tietyn tavaramerkin haltijan tekemää mielipidetutkimusta. Kuvaamasi joutavanpäiväiset kysymykset viidelle vastaantulijalle eivät edes ole pahinta laatua olevia näennäistutkimuksia, sillä holtittomassa kielessä gallupiksi kutsutaan myös esimerkiksi nettisivulle laitettua kyselyä, johon kuka vain voi vastata miten monta kertaa vain.
Mitä tulee puoluekannatusta mittaaviin kyselyihin, niin niihinhän eivät päde normaalit tilastotieteen lait, joten arviot tarkkuudesta ovat lähinnä huuhaata etenkin sellaisina kuin ne esitetään. Ensinnäkin ”virhemarginaali” on savolainen käsite: kaikki vastuu tulkinnasta jätetään lukijalle. Vähintäänkin olisi ilmaistava, millaisesta virhearviosta on kyse, esimerkiksi sellaisesta, että oikea luku on 95 %:n todennäköisyydellä virhearvion ilmaisemissa rajoissa. Sellainen taas olisi silkka huitaisu puoluekannatusmittauksissa, koska niissä mitattuja lukuja ”korjataan” raskaasti sen perusteella, mitä oletetaan tiedettävän ilmoitetun ja todellisen kannatuksen suhteesta.
Varsinaista huuhaata on se, että nostetaan suuri meteli prosenttiyksikön murto-osan muutoksista, vaikka ”muutos” on kertaluokka pienempi kuin virhemarginaali.
Vai olisiko pahinta huuhaata sittenkin se Hesarissa hiljattain ollut ”tieto”, että virhemarginaalin sisällä jokainen luku on yhtä todennäköinen?
Kiinnitin eräisiin samoihin asioihin huomiota äskettäin matematiikkapalstalla. Virhemarginaali on harhaanjohtava termi luottamusvälin synonyymina, koska aina jää valitun suuruinen todennäköisyys (esim 5 %), että todellinen tulos on luottamusvälin ulkopuolella. Hesarin jutussa esitetty väite, että jokaisella tuloksella luottamusvälin sisällä on sama todennäköisyys, on väärä. Todennäköisyys pienenee luottamusvälin rajojen suuntaan normaalijakauman mukaisesti.
Kyselin samalla, miten korjauskeroimet otetaan huomioon "virhemarginaalin" laskemisessa. Vaaliennusteiden tarkkuus kyllä paranee kokemuksen myötä laadituilla kertoimilla, mutta tällöin luottamusvälin peruskaavat eivät tuota ainakaan täsmällisiä tuloksia.
Pienistä muutoksista ajan myötä on naurettavaa tehdä kissankorkuisia otsikoita. Jos muutokset ovat sitä luokkaa kuin viime aikojen persujen kannatuksen nousu tai kokoomuksen kannatuksen lasku, on oikealle uutiselle jo katetta.
Savolaisena olen kuitenkin silti sitä mieltä, että meidän merkitystämme ei ole syytä korostaa liikaa. Vastuuhan kuullusta ja luetusta jää a i n a kuulijalle/lukijalle. Sen huomaa erityisen selvästi täällä nettipalstoilla, koska väärinkäsitykset niin helposti tulevat ilmi pahastumisina ja kiistoina.
(Korjaan nimimerkin)
Galluppien tapaisissa näytteissä voidaan olettaa virhettä olevan vain kahteen suuntaan, mutta sellaista ylellisyyttä ei ole monissa muissa tieteellisissä mittauksissa, joissa sekä x- että y-akseli, toisinaan myös z-akseli tuottavat oman virheensä. Tällöin, mittaustulosten ollessa kolmiulotteinen pilvi koordinaatistossa, virhesuuntia lopputuloksissa on äärettömästi.
Aloittaja kyllä puhui ihan yksiulotteisesta "avaruudesta", kuvailun tunnusluvusta, ei edes suorasta. Kyllä virhemarginaalit pysyvät matemaattisesti hyvin hanskassa ainakin kolmiulotteisessa avaruudessa. Useampien dimensioiden tapauksista en tiedä. Ehkä syvempi keskustelu aiheesta kuuluu mieluummin matematiikkapalstalle.
Aloittajalle: jonninjoutavaa törinää (Pentti Haanpäätä siteeraten). Kyllä kai jokainen muu ymmärtää, että suuntia voi olla vain kaksi.
Tilastomatemaatikolle se varmaan on selvää, muttei läheskään kaikille maallikoille, ainakaan ilman hetken pohtimista - mihin meillä ei ole aikaa. Miksei sitten puhuta monikossa: "suuntiinsa". Suuntia voisi tosiaan olla vain yksi ja miksei kolmekin (x,y,z).
Tällaisia me amatöörimatemaatikot olemme.
Pohdinpa tässä herättyäni aivojen alkuverryttelyksi ennen kahvia, mitkä mahtaisivat olla yksittäisen kyselystä saadun prosenttiluvun (x) dimensiot y ja z. y:kin vaatisi vaikka aikadimension ja ehkä z:kin voisi vilkkaalla mielikuvitusella keksiä. Aaa.... pu....va!