Jos on ollut hyvin vaikea lapsuus, niin voiko joskus todellakin käydä niin, ettei kyseisen ihmisen elämästä tule koskaan mitään?
Että asiat eivät koskaan korjaudu? Että on aina rikki ja "kykenemätön"? Esim. jos on aina ollut todella huono itsetunto ja on ujo ja arka ja on jo ihan aikuinen, niin voiko koskaan muuttua? Milloin on liian myöhäistä?
Voiko lapsuus tuhota ihmisen?
tuhottu?
27
830
Vastaukset
- Luonnejuttu
Ei voi ! Vaikea lapsuus tai mikä tahansa muu vaikeus elämässä voi olla se ponnahduslauta, jolta pomppaa vaikka mihin. Esimerkkejä löytyy kyllä eikä lannistua kannata, jos on selvinnyt kovista ajoista, selviää ihan mistä vain. Oleellista ja helpottavaa on, että pystyy käsittelemään, ymmärtämään ja antamaan anteeksi menneet, vanhempien virheet jne. Sen jälkeen esteitä (eikä estoja) ole.
Ne, jotka antavat lapsuuden tai jonkun muun syyn lannistaa ja estää yrittämästä ja elämästä, tekevät sen siitä syystä, että eivät vain muuten viitsi, laiskuus tai muu vetelyys on esteenä ja lapsuutta tms. käytetään tekosyynä.
Jos on "rikki ja kykenemätön, ujo ja arka" ja sitäkin mieltä, että "elämästä ei tule mitään", niin aikuisuus ei ole vielä alkanut. Oikea aikuinen ihminen ottaa vastuun itsestään, omista tekemisistään, olemisestaan ja ajatusmaailmastaan ja laittaa itsetunto- ja kaikki muutkin omanarvontuntoon liittyvät jutut oikeisiin lokeroihin elämässä, tärkeysjärjestykseen ja sen jälkeen 'porskuttaa' eteenpäin. - Darth
Hmm. Mietin että eri persoonallisuus tyypeille toi selviytyminen voi olla erilaista. Jos on tällänen lähes 100% introvertti ja jo lapsena poikkeuksellisen herkkä, ja sitten vielä päälle nujerretaan, niin hyvin hankalaksi menee. Sitä pakenee täysin omiin sisäisiin maailmoihin ja jää sinne. Olin vanhemmilleni aika kauan katkera tosta nujertamisesta kun päinvastoin olis tarvinnu kaiken rohkaisun. Ehkä joku luonnostaan ihmisten kanssa toimeentuleva ja rempseämpi tyyppi löytää niitä apuverkostoja myös aikuisena vaikka oliskis ollu vaikea lapsuus. Itseltä jäi kaveritkin sinne varhais murrosikään.
Kyllä se niin taitaa olla. Luonteen ongelmat taitavat pitkälti olla synnynnäisiä. Kun ajattelee sitäkin, että toiset ovat sosiaalisia ja ulospäin suuntautuneita jo aivan lapsena. Ne toiset jotka eivät ole, eivät usein ole aikuisenakaan sitä.
Aikuinen on loppujen lopuksi iso lapsi. Pohjimmiltaan ihmisessä on varmaan aina ne samat ominaisuudet ja ongelmat.- 43qt26wt6
"Luonteen ongelmat taitavat pitkälti olla synnynnäisiä."
Ei introverttiys ole mikään luonteen ongelma, se on luonteenpiirre, josta joku saattaa kärsiä ja toinen ei. Ihminen voi kehittyä ja oppia. Tietty perusluonne pysyy pohjalla, mutta muuttuu, jalostuu, tai pahimmillaan kaikki heikot puolet vain korostuu. - Elämä on koulu
Ihminen on hyyyvin oppivainen 'eläin'.
- ap
Mutta jos oma lapsuus kokemuksineen asuu ikään kuin omassa päässä. Ei auta kilometrit eikä vuodet, joilla saisi etäisyyttä lapsuudenkotiin, ei auta vanhempien kuolemakaan. Siellä se yhä on: omassa päässä. Tuhottu ja nujerrettu minä, vihattu ja kielletty lapsi. Miten elää? Miten pystyä mihinkään? Miten siitä pääsee?
- 4t2q3wtg
Mene terapiaan. Se on juuri tuota varten.
- ap
4t2q3wtg kirjoitti:
Mene terapiaan. Se on juuri tuota varten.
Terapiat käyty, ei niistä ole apua. Usean vuoden terapia eikä elämä muuttunut ollenkaan. Ei siitä ole apua, että tajuaa mikä johtuu mistäkin jne.
- 4ehw5yh
ap kirjoitti:
Terapiat käyty, ei niistä ole apua. Usean vuoden terapia eikä elämä muuttunut ollenkaan. Ei siitä ole apua, että tajuaa mikä johtuu mistäkin jne.
Vai niin. No niitä on kuule kirjoitettu vaikka minkälaisia kirjoja, siis sellaiset ihmiset jotka on kokeneet ikäviä juttuja lapsuudessaan ovat kirjoittaneet siitä ja miten ovat selviytyneet jne. Etsi kirjastosta muutama tällainen kirja ja lukaise. Sieltä saattaa löytyä vinkkiä miten edetä.
Jos vanhemmat ovat olleet henkisesti kehittymättömiä ihmisiä, se vaikuttaa lapsiin haitallisesti. Silloin tavallaan ei oikeastaan ole ollut koskaan mitään aikuisia ihmisiä perheessä, koska vanhemmatkaan eivät ole olleet henkisesti aikuisia.
- Darth
ap kirjoitti:
Terapiat käyty, ei niistä ole apua. Usean vuoden terapia eikä elämä muuttunut ollenkaan. Ei siitä ole apua, että tajuaa mikä johtuu mistäkin jne.
Mulla toivottavasti on nyt alkanut helpottaa. Mutta se on vaatinut eräänlaista täydellistä irtipäästämistä, jotta uskaltaisin olla se joka minusta piti tulla, myös muiden edessä.
Introvertit ovat yleensä vastuuntuntoisia. Nujerretulla introvertilla tuo vastuuntunto on käännetty aseeksi sinua itseäsi vastaan. Olet lojaali maailmalle ja muille ihmisille, mutta et itsellesi. Ehkä sinut nujerrettiin koska olit uhka tai vain muuten vaan, mutta et ole kenellekkään mitään velkaa. Voit irtisanoa lojaliteettisi ja sinulla on oikeus siihen. Sinulla ei ole velvollisuutta olla lojaali maailmalle, joka nujersi ja alisti sinut, vaikket ollut tehnyt mitään väärää. Ehkä silloin voit olla oma itsesi myös ihmisten seurassa.
Itselle oli vasta työhaasttelu, ja meni ihan kivasti, kun oli sellainen jumala, yli-ihmis asenne, etten oikeastaan välittänyt. Ja minä olen joutunut tilanteisiin, joissa olen kauhukseni huomannut änkyttäväni. Minä olen luonnostani empaattinen älykäs ihminen, joka ei halua vahingoittaa muita, miksi minun siis pitäisi välittää hyväksyvätkö muut minut tai mitä he minusta ajattelevat? Minun moraalini on luonnostaan parempi kuin heidän, miksi minun tulisi siis noudattaa muiden moraalia ja kätkeä itseni? Sinun pitäisi muuttua nujerrettusta ja alistetusta takaisin dominoivaksi introvertiksi. Jos olet nuorempi, ehkä siten löydät vielä paikan maailmasta, mutta mitä vanhemmaksi tulet, sitä suuremman henkisen pesäeron joutunee ottamaan. - ap
Darth kirjoitti:
Mulla toivottavasti on nyt alkanut helpottaa. Mutta se on vaatinut eräänlaista täydellistä irtipäästämistä, jotta uskaltaisin olla se joka minusta piti tulla, myös muiden edessä.
Introvertit ovat yleensä vastuuntuntoisia. Nujerretulla introvertilla tuo vastuuntunto on käännetty aseeksi sinua itseäsi vastaan. Olet lojaali maailmalle ja muille ihmisille, mutta et itsellesi. Ehkä sinut nujerrettiin koska olit uhka tai vain muuten vaan, mutta et ole kenellekkään mitään velkaa. Voit irtisanoa lojaliteettisi ja sinulla on oikeus siihen. Sinulla ei ole velvollisuutta olla lojaali maailmalle, joka nujersi ja alisti sinut, vaikket ollut tehnyt mitään väärää. Ehkä silloin voit olla oma itsesi myös ihmisten seurassa.
Itselle oli vasta työhaasttelu, ja meni ihan kivasti, kun oli sellainen jumala, yli-ihmis asenne, etten oikeastaan välittänyt. Ja minä olen joutunut tilanteisiin, joissa olen kauhukseni huomannut änkyttäväni. Minä olen luonnostani empaattinen älykäs ihminen, joka ei halua vahingoittaa muita, miksi minun siis pitäisi välittää hyväksyvätkö muut minut tai mitä he minusta ajattelevat? Minun moraalini on luonnostaan parempi kuin heidän, miksi minun tulisi siis noudattaa muiden moraalia ja kätkeä itseni? Sinun pitäisi muuttua nujerrettusta ja alistetusta takaisin dominoivaksi introvertiksi. Jos olet nuorempi, ehkä siten löydät vielä paikan maailmasta, mutta mitä vanhemmaksi tulet, sitä suuremman henkisen pesäeron joutunee ottamaan.Ongelmani on se, että en ole se, joka olisin, jos minua ei olisi tuhottu. Olen tavallaan... kuollut. En olemassa ollenkaan. En voi elää.
Minut nujerrettiin ja alistettiin lapsena totaalisesti. En koe olevani mitään, mitä olisin oikeasti.
Tuossa yli-ihmisasenteessa on jotain järkeä, vaikka se (yli-ihminen) kuulostaa kauhealta. - Prkl !
No jos ei ymmärrys yllä niin kuva h-i sille mitään mahtaa: anna anteeksi niin johan helpottaa. Ja sitten lakkaat pyörimästä oman napasi ympärillä niin helpottaa lisää.
- Darth
ap kirjoitti:
Ongelmani on se, että en ole se, joka olisin, jos minua ei olisi tuhottu. Olen tavallaan... kuollut. En olemassa ollenkaan. En voi elää.
Minut nujerrettiin ja alistettiin lapsena totaalisesti. En koe olevani mitään, mitä olisin oikeasti.
Tuossa yli-ihmisasenteessa on jotain järkeä, vaikka se (yli-ihminen) kuulostaa kauhealta.Se kuullostaa kauhealta. Sehän on nujertamisen tarkoitus. Saada sinut kauhuihisi. Minäkin sain tiukan uskonnollista aivopesua koko lapsuuteni vaikkei julkiuskovaisia oltukaan. En vain ymmärrä, miksi nujertaminen oli niin tärkeää, jos jumala kerran oli hyvä. Sinut nujerrettiin, jotta et koskaan tuntisi itseäsi. Jotta olisit heille aina ja alati uskollinen. Mutta vain väärintekijät ansaitsevat nujertamista.
Yli-ihminen on puolitotuus, joka riippuu kuulijasta. Kirjoitin aiemmin, että jos aasille opettaa yli-ihmisen moraalin ja oikeuden luoda oma moraali, se on silti vain aasi, joka tekee kuten kaikki muutkin aasit tekevät, koska siltä puuttuu sielu. Me itseasiassa elämme juuri tällaisten yli-ihmisiä leikkivien aasien maailmassa. He ovat aaseja, koska heillä on vain yksi yhteinen laumasielu, joka on heidän todellinen sisäinen jumalansa. On aivan sama kutsuvatko he massasieluaan jahveksi vai kapitalismiksi tai ovatko ateisteja, jos heillä on vain laumasielu. Siksi he eivät kykene luomaan omaa moraaliaan. Ainoa mitä he haluavat on, ettei heidän koskaan tarvitsisi kohdata omaa varjoaan ja että heidän jumalansa eli laumasielu varjelisi heitä siltä.
Vain sielullinen olento kykenee olemaan moraalinen. Moraalista ei ole niinkään hyvä tai paha, sillä se on laumasielusta, vaan oman varjon kohtaaminen. Se on haasteista suurin. Todellinen yli-ihminen on siis ihminen, joka on kohdannut oman varjonsa ja siksi kykenee luomaan oman moraalinsa, koska hän on sielullinen. Hän ei tarvitse enää eläimen massasielua jumalakseen ja vartijakseen.
Olen pahoillani tilanteestasi, mutta se on myös mahdollisuus johonkin täysin erilaiseen ja toivottavasti parempaan. Toki saat pitää tätä täytenä hölynpölynä, mutta meitä on muitakin samassa tilanteessa, joilla ei ole tulevaisuutta laumasieluisten maailmassa, ellemme ala luomaan itse omia ehtojamme. - ap
Darth kirjoitti:
Se kuullostaa kauhealta. Sehän on nujertamisen tarkoitus. Saada sinut kauhuihisi. Minäkin sain tiukan uskonnollista aivopesua koko lapsuuteni vaikkei julkiuskovaisia oltukaan. En vain ymmärrä, miksi nujertaminen oli niin tärkeää, jos jumala kerran oli hyvä. Sinut nujerrettiin, jotta et koskaan tuntisi itseäsi. Jotta olisit heille aina ja alati uskollinen. Mutta vain väärintekijät ansaitsevat nujertamista.
Yli-ihminen on puolitotuus, joka riippuu kuulijasta. Kirjoitin aiemmin, että jos aasille opettaa yli-ihmisen moraalin ja oikeuden luoda oma moraali, se on silti vain aasi, joka tekee kuten kaikki muutkin aasit tekevät, koska siltä puuttuu sielu. Me itseasiassa elämme juuri tällaisten yli-ihmisiä leikkivien aasien maailmassa. He ovat aaseja, koska heillä on vain yksi yhteinen laumasielu, joka on heidän todellinen sisäinen jumalansa. On aivan sama kutsuvatko he massasieluaan jahveksi vai kapitalismiksi tai ovatko ateisteja, jos heillä on vain laumasielu. Siksi he eivät kykene luomaan omaa moraaliaan. Ainoa mitä he haluavat on, ettei heidän koskaan tarvitsisi kohdata omaa varjoaan ja että heidän jumalansa eli laumasielu varjelisi heitä siltä.
Vain sielullinen olento kykenee olemaan moraalinen. Moraalista ei ole niinkään hyvä tai paha, sillä se on laumasielusta, vaan oman varjon kohtaaminen. Se on haasteista suurin. Todellinen yli-ihminen on siis ihminen, joka on kohdannut oman varjonsa ja siksi kykenee luomaan oman moraalinsa, koska hän on sielullinen. Hän ei tarvitse enää eläimen massasielua jumalakseen ja vartijakseen.
Olen pahoillani tilanteestasi, mutta se on myös mahdollisuus johonkin täysin erilaiseen ja toivottavasti parempaan. Toki saat pitää tätä täytenä hölynpölynä, mutta meitä on muitakin samassa tilanteessa, joilla ei ole tulevaisuutta laumasieluisten maailmassa, ellemme ala luomaan itse omia ehtojamme.Siis omaa varjoa kohtaamaan ja omaa moraalia luomaan... irti massasielusta. Ideaa mutta vaikeasti tajuttavia asioita. Kiitos (jälleen).
- tässääää
Darth kirjoitti:
Mulla toivottavasti on nyt alkanut helpottaa. Mutta se on vaatinut eräänlaista täydellistä irtipäästämistä, jotta uskaltaisin olla se joka minusta piti tulla, myös muiden edessä.
Introvertit ovat yleensä vastuuntuntoisia. Nujerretulla introvertilla tuo vastuuntunto on käännetty aseeksi sinua itseäsi vastaan. Olet lojaali maailmalle ja muille ihmisille, mutta et itsellesi. Ehkä sinut nujerrettiin koska olit uhka tai vain muuten vaan, mutta et ole kenellekkään mitään velkaa. Voit irtisanoa lojaliteettisi ja sinulla on oikeus siihen. Sinulla ei ole velvollisuutta olla lojaali maailmalle, joka nujersi ja alisti sinut, vaikket ollut tehnyt mitään väärää. Ehkä silloin voit olla oma itsesi myös ihmisten seurassa.
Itselle oli vasta työhaasttelu, ja meni ihan kivasti, kun oli sellainen jumala, yli-ihmis asenne, etten oikeastaan välittänyt. Ja minä olen joutunut tilanteisiin, joissa olen kauhukseni huomannut änkyttäväni. Minä olen luonnostani empaattinen älykäs ihminen, joka ei halua vahingoittaa muita, miksi minun siis pitäisi välittää hyväksyvätkö muut minut tai mitä he minusta ajattelevat? Minun moraalini on luonnostaan parempi kuin heidän, miksi minun tulisi siis noudattaa muiden moraalia ja kätkeä itseni? Sinun pitäisi muuttua nujerrettusta ja alistetusta takaisin dominoivaksi introvertiksi. Jos olet nuorempi, ehkä siten löydät vielä paikan maailmasta, mutta mitä vanhemmaksi tulet, sitä suuremman henkisen pesäeron joutunee ottamaan.Tässä olikin hyviä huomioita. Kyllä se vähän näin nämä asiat menevät. Minä olen jo vanhempi äijä ja joskin täysin sekulaari mies niin aika vahvasti vielä kristillisen perinteen mukaiset arvot(koskien juuri näitä P/S-asioitakin)olen havainnut omaksuneeni. Näihin arvoihin ja asenteisiin kuuluu juurikin tuo empaattisuuskin. Kun joskus parikymppisenä niitä töitä hain ja työhaastatteluissa olin niin jälkeenpäin olen tullut tietämään, että tulin usein diskatuksi juurikin siksi että minut tulkittiin huonon itsetunnon omaavaksi 'luuserityypiksi' vaikka tosiasiassa olen aivan jotain muuta. Minä olen periksiatamaton ja itseluottamusta minulla on okeasti vaikka mulle jakaa, mutta toisenlaisella luonteella(ja myös taustalla) varustetut ihmiset eivät osanneet sitä sellaiseksi tulkita. Tämän vuoksi joskus käyttäydyin piruuttani aivan ökylimäisesti joka siis meni omasta mielestäni aivan överiksi farssiksi vaan ei muiden mielestä, jotka siitä silloin tulkitsivatn minut hulluksi.
Näin vanhemmiten tämä asia on minulle käynyt jo niin selväksi, mutta en kyllä perusluonnettani ole yrittänyt lähteä muuttamaan kun se tuskin olisi edes mahdollista. Tiedän että tämän luonteenpiirteeni takia minulta on jäänyt hyvät työpaikat saamatta, naisista nyt puhettakaan. Menetin vielä pitkäaikaisen työpaikkanikin, ja tuskin olisin sitä menettänyt ilman tätä luonteenpiirrettäni. Nyt olen kuitenkin työttömyyden jälkeen onnistunut omissa sijoitusbisneksissäni ja nyt minulla menee aika hyvin, se vaan että tietenkin se jo eletty elämä on tässä ainakin määrätyllä tavalla tullut hukattua. Keskityin pitkään lähinnä teknisiin harrastuksiin ja tosipaljon myös matematiikkaan, jotka harrastukset kylläkin veivät ajan mutta toisaalta ne tekivät minusta erakkomaisesti elävän.
- sadcxvvxcvxc
Lapsuus vaikuttaa yllättävän paljon koko ihmisen persoonaan. Olen huomannut tämän katsomalla inhimillisiä tekijöitä jossa esim parisuhteessa elävä nainenkin voi tuntea itsensä heikoksi ja ainut syy tähän on rikkonainen lapsuus. Oma itsetunto rakentuu kuitenkin koko omasta pohjasta eikä vain jostain parista aikuis vuodesta. On myös joissain tutkimuksissa todettu että 25 ikävuoden jälkeen persoonallisuuttaan ei voi enää merkittävästi muuttaa eli tässä näkökulmassa lapsuusvuosilla on erittäinkin suuri osuus koko ihmmisen persoonaan. Uskon tämän vaikuttavan aika paljon myös itsemurha tilastoihin koska naiset kokevat kuitenkin parhaan elämän vaiheensa juuri ennen kolmea kymmentä ja miehet taas ovat jo tuohon mennessä tyytyneet kohtaloonsa.
- Eikä vaikuta
Älä puhu potaskaa. Persoonallisuus muuttu eletyn elämän ja kokemusten myötä, oppimisen, käsittämisen ja ymmärtämisen myötä, kasvamisen ja kehittymisen myötä ... Persoonallisuus liittyy läheisesti ihmisen tapaan olla ja tehdä ja tavat ovat vain tottumuksia, joista voi oppia pois ihan samalla lailla kuin on ne oppinutkin. Tavat taas ovat joko huonoja tai hyviä, kannattaa miettiä tarkkaan, millaisia omaa.
Lapsuusvuodet ovat olleet ja menneet ja aikuiseksi kasvanut ihminen osaa lokeroida ne sinne minne ne kuuluvat. Ne voivat joskus nousta muistoihin, mutta ne voi yhtä äkkiä painaa pois, jos ne eivät miellytä. Elämässä mennää eteenpäin eikä jäädä tuleen makaamaan eikä märehtimään menneitä. Paitsi ne, jotka eivät halua mennä eteenpäin. Pelko on kuitenkin sama kuin synti kun on elämisestä kysymys. - ap
Eikä vaikuta kirjoitti:
Älä puhu potaskaa. Persoonallisuus muuttu eletyn elämän ja kokemusten myötä, oppimisen, käsittämisen ja ymmärtämisen myötä, kasvamisen ja kehittymisen myötä ... Persoonallisuus liittyy läheisesti ihmisen tapaan olla ja tehdä ja tavat ovat vain tottumuksia, joista voi oppia pois ihan samalla lailla kuin on ne oppinutkin. Tavat taas ovat joko huonoja tai hyviä, kannattaa miettiä tarkkaan, millaisia omaa.
Lapsuusvuodet ovat olleet ja menneet ja aikuiseksi kasvanut ihminen osaa lokeroida ne sinne minne ne kuuluvat. Ne voivat joskus nousta muistoihin, mutta ne voi yhtä äkkiä painaa pois, jos ne eivät miellytä. Elämässä mennää eteenpäin eikä jäädä tuleen makaamaan eikä märehtimään menneitä. Paitsi ne, jotka eivät halua mennä eteenpäin. Pelko on kuitenkin sama kuin synti kun on elämisestä kysymys."Pelko on kuitenkin sama kuin synti kun on elämisestä kysymys. "
Niinpä. Elämätön elämä on raskain taakka. - Elämä on koulu
ap kirjoitti:
"Pelko on kuitenkin sama kuin synti kun on elämisestä kysymys. "
Niinpä. Elämätön elämä on raskain taakka.Ja tämä asia ymmärtäen on helppoa alkaa elämään omaa elämäänsä ja lakata pyörittämästä asioita, jotka eivät muuksi muutu, ovat olleet ja menneet eivätkä koskaan palaa. Sillä sinähän et tietenkään halua niitä jatkaa, eikö, silloin jutuille laitetaan piste ja pamaus. Ja jatketaan vahvana ja voimakkaana, kun siitäkin selvittiin.
- monetttt
Kyllä monnet vaikeasta lapsuudesta mieleen jääneistä alemmuudentunteista toipuvatkin jossain myöhemmässä elämänvaiheessa, mutta kyllä tällaiset lapsuuden/nuoruuden kokemukset varmasti vaikuttavat tavalla tai toisella lopun ikää, ja ne yleensä vaikuttavat itsetuntoa heikentävästi. Tyypillinen loppuiän vaikuttava asia on koulussa oman ikäisten taholta torjutuksi ja/tai negatiivisella tavalla silmätikuksi tai kiustuksi joutuminen. Ei kai sellaisesta kukaan voi koskaan toipua.
- Tai vahvistavat
Kuinka monta julkkua on tunnustanut olleensa koulukiusattu. Silti ovat menestyneet ja päässeet elämässä eteenpäin. Ihminen voi kääntää vastoinkäymiset voimavarakseen jos haluaa, älyää, osaa, ymmärtää, tajuaa ... Sellaiset ovat toipuneet vuorenvarmasti ja se on hyvä esimerkki tavalliselle tanelille; on kyse pelkästään tahdosta ja halusta, tiedosta ja taidosta.
- ssssssssssssssssh
Tai vahvistavat kirjoitti:
Kuinka monta julkkua on tunnustanut olleensa koulukiusattu. Silti ovat menestyneet ja päässeet elämässä eteenpäin. Ihminen voi kääntää vastoinkäymiset voimavarakseen jos haluaa, älyää, osaa, ymmärtää, tajuaa ... Sellaiset ovat toipuneet vuorenvarmasti ja se on hyvä esimerkki tavalliselle tanelille; on kyse pelkästään tahdosta ja halusta, tiedosta ja taidosta.
se li enemmänki muotijuttu ja propakataa se kun nämä julkkikset 'avautuvat' mediassa sanoen olleensa koulukiusattuja. Jos olisivat olleet todella pahasti syrjittyjä ja kiusattuja niin tuskin olisivat toipuneet, ja jos olisivat toipuneetkin niin kyllä se heihin jäljet jättänyt olisi, äljet joista ei ikinä eroon pääse.
- Hah !
ssssssssssssssssh kirjoitti:
se li enemmänki muotijuttu ja propakataa se kun nämä julkkikset 'avautuvat' mediassa sanoen olleensa koulukiusattuja. Jos olisivat olleet todella pahasti syrjittyjä ja kiusattuja niin tuskin olisivat toipuneet, ja jos olisivat toipuneetkin niin kyllä se heihin jäljet jättänyt olisi, äljet joista ei ikinä eroon pääse.
Ota läpyt pois ohimoilta, avaa silmät, korvat ja mieli, näe, kuule ja koe. Auttaa yksinkertaisuuteen ja tietämättömyyteen.
- Yks sinkkumies
En tiedä voiko "muuttua" tarkoittamallasi tavalla, mutta aina voi liittoutua todellisuuden kanssa. Tarkoitan että kannattaa pelata mahd. hyvin niillä korteilla jotka on annettu. Itse en ole pariinkymmeneen vuoteen haaveillut minkään sortin parisuhteesta, mutta ei se ole estänyt minua elämästä jokseenkin täysipainoisesti. Jos jää voivottelemaan sitä että on "rikki" eikä kykene parisuhteeseen, niin silloin ainakin jää elämä elämättä.
- sir_eino
Olen tavannut ihmisiä jotka lapsuus on tuhonnut. Ja olen tavannut ihmisiä joilla on ollut kammottava lapsuus mutta jotka ovat selvinneet siitä.
Kai se voi, mutta ei siihen alistua tarvitse. - 10
Todella traumaattinen lapsuus jättää jälkensä, se näkyy myös omassa elämässä aikuisena ja parisuhteissa. Sitä ei itse välttämättä tiedosta ennenkuin alkaa todellinen itsensä tunteminen. Jotkut tarvitsevat siihen terapiaa ja jotkut taas alkavat syystä tai toisesta tekee sitä.
Tuolla joku jo mainitsikin että kun on kokenut ja selvinnyt huonoista ajoista niin selviää mistä tahansa. Teemalta tuli joskus dokumentti joka käsitteli lapsuusajan stressiä ja noilla lapsilla joilla sitä on niin yleensä vanhempana korkeampi stressin sietokyky, eli sen voi kääntää voitokseenkin.
Se taas on vähän kaksipiippunen juttu että miten kukin reagoi ja mihin asiaan, yksilöitähän me kaikki ollaan. Ujous, arkuus ja heikko itsetunto ei ole synnynnäinen sairaus, kuten tuolla joku väittikin. Kaikilla meillä on temperamentti jota kasvatus, ympäristö ja kokemukset muokkaa omanlaisekseen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Haluan sinut, kuuletko minua.
Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad961555- 541053
Alastomat miehet seksikeinussa lasten nähden PRIDEssä!
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/adf62289-a0b6-4b4c-9672-9e19c01beb51 Eikö nyt muka mene jo aivan liian pitkälle että403961- 164913
- 57762
Anteeksipyynnöstä
Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän124737- 51678
- 57651
Naiselle Kuuleppa Tämä
Tämä ei ole mikään vitsi. Minulla on ikävä sinua nainen! Naiselle mieheltä38645- 76642