antibiootti juurihoidossa?

hammaslääkärille, että en halua Amorionia antibioottiripuleiden vuoksi, jos olisi joku muu antibiootti vaihtoehtoisesti. Syön suunnilleen jatkuvasti maaitohappobakteereja eikä niistä ole apua antibioottiripuliin. Nestetasapainoni menee sekaisin helposti. Munuaiset eivät ehkä kestä antibiootteja. Jatkuvasti pissattaa nesteet pois. Pitää juoda paljon.

Sen tähden on varmaan antibiootti, etteivät bakteerit leviä leukaluusta esim. sydämeen. Mulla on jo valmiiksi rytmihäiriöalttius. Sen tähden ilmeisesti yrittävät estää. Ja immuunipuutosta on.

Ahamuori kirjoitti:

Sen tähden on varmaan antibiootti, etteivät bakteerit leviä leukaluusta esim. sydämeen. Mulla on jo valmiiksi rytmihäiriöalttius. Sen tähden ilmeisesti yrittävät estää. Ja immuunipuutosta on.

Lue lisää

Antibioottien vaikutukset ovat kovin yksilöllisiä. Toivon, että löydät ratkaisun tilanteeseesi.

Kun minut ohjattiin viimein parodontologille vakavan ientulehduksen ja ikenien vetäytymisen vuoksi, jotka itse asiassa aikaansaivat hampaiden juuritulehduksetkin, vasta tuolloin koko kierteelle hammashoidossa voitiin jotain. Hammaskiveä olivat aikaisemmatkin lääkärit poistelleet, mutta tämä ikeniin erikoistunut teki sen eri tavalla. Hammaskivitulehduspesäkkeitä syvällä ikenissä poistettiin useammalla käynnillä ja monin eri tavoin. Saattaa olla, että ilman noita toimenpiteitä, koko hammaskalusto olisi pian menetetty.

Koskapa antbiootteja en ole rohjennut enää testailla, minua on luonnonlääkinnän puolella neuvottu käyttämään tulehduksia vastaan serrapeptaasinimistä-entsyymiä ja kissankynsinimistä-kasvivalmistetta. Varmaan nuokin ovat vaikutuksiltaan yksilöllisiä ja ajan kanssa näkee, miten sopivat.

Muuten rytmihäiriöitä minullakin epäiltiin, kun sisäelimet tärisivät (eräänlainen vapina) leikkauksesta alkaen. Tutkittiin sydäntä, kilpirauhasta ja vaikka mitä. Nyt tärinä on laimentunut, kun suoliston toiminta on normalisoitunut ja hammashoitokin tuottanut jo tulosta. Valitettavasti useat vuodet ehtivät kulua, ennen kuin mitään edistystä tapahtui.

Toivon mukaan jotain hyötyä tästäkin...

tapaus... kirjoitti:

Antibioottien vaikutukset ovat kovin yksilöllisiä. Toivon, että löydät ratkaisun tilanteeseesi.

Kun minut ohjattiin viimein parodontologille vakavan ientulehduksen ja ikenien vetäytymisen vuoksi, jotka itse asiassa aikaansaivat hampaiden juuritulehduksetkin, vasta tuolloin koko kierteelle hammashoidossa voitiin jotain. Hammaskiveä olivat aikaisemmatkin lääkärit poistelleet, mutta tämä ikeniin erikoistunut teki sen eri tavalla. Hammaskivitulehduspesäkkeitä syvällä ikenissä poistettiin useammalla käynnillä ja monin eri tavoin. Saattaa olla, että ilman noita toimenpiteitä, koko hammaskalusto olisi pian menetetty.

Koskapa antbiootteja en ole rohjennut enää testailla, minua on luonnonlääkinnän puolella neuvottu käyttämään tulehduksia vastaan serrapeptaasinimistä-entsyymiä ja kissankynsinimistä-kasvivalmistetta. Varmaan nuokin ovat vaikutuksiltaan yksilöllisiä ja ajan kanssa näkee, miten sopivat.

Muuten rytmihäiriöitä minullakin epäiltiin, kun sisäelimet tärisivät (eräänlainen vapina) leikkauksesta alkaen. Tutkittiin sydäntä, kilpirauhasta ja vaikka mitä. Nyt tärinä on laimentunut, kun suoliston toiminta on normalisoitunut ja hammashoitokin tuottanut jo tulosta. Valitettavasti useat vuodet ehtivät kulua, ennen kuin mitään edistystä tapahtui.

Toivon mukaan jotain hyötyä tästäkin...

Lue lisää

ortopedisen leikkauksen yhteydessä? Siis ne aineetko olivat syynä ien- ja hammasongemiisi? Minä olen kokenut ortopedisen leikkauksen v. 2008. Sen jälkeisinä vuosina silloin tällöin on niveliä kipeänä, varsinkin tuo olkapää, joka leikattiin. Minun mielestäni nivelkivut tulevat muiden infektioiden jälkeen.

Minulla juurihoidettiin se hammas, jossa on juurenpään tulehdus, joskus 1990-luvulla. Ihmettelin sitä, kun se jälkikäteen kipuili jonkin aikaa. Nyt mietin, että liioitteleeko yksityinen hammaslääkäri sen ikivanhan tulehdus"jäljen" merkitystä, koska terveyskeskuslääkäri ei yhtään epäillyt sitä puhelinkeskustelussa. Kysyin lupaa sappileikkaukseen joulukuussa 2011, ja hän sanoi, ettei ole estettä leikkaukselle. Soviitiin sitten hammaslääkäriaika kuukauden päähän siitä puhelusta, mutta ei ollut puhetta, että mitä silloin tehtäisiin. Minullaha oli röntgenissä, jonka kävin yksityisellä, parodontiittia ja jonkin verran luukatoa. En sitten päässyt jonkin yhteensattuman takia kunnalliselle hammaslääkärille, joten tilasin yksityiselle jatkon.

Halusin kuvauttaa koko hammaskaluston nimenomaan poskiontelotulehdusten vuoksi. Poskiontelotulehduksia selittävää ei leuoissa ollut, sekin juurenpäätulehdus on alapuolella ja toisella puolella kuin se poskivaiva.

Yritin kunnalliseselta hammaslääkäriltä pyytää tiheämpää hammaskiven poistoa kuin yleensä (oli kai 1,5 v), mutta ei hän puhelimessa ottanut siihen kantaa. Perustelin sitä Sjögrenin syndroomalla. Mutta ei kai heillä sitten ole tiheämpää hampaiden puhdistusta. Luukato minua vähän ihmetyttää. Kysyin sitä yksityishammaslääkäriltä, ja hän paikkaa uudelleen sen pahimman luukadon kohdalla olevan hampaan, ettei sinne jäisi niin suurta väliä. En tiedä sitten, että auttaako se ja jatkuuko luukadon eteneminen tai saanko lisätulehduksia immuunipuutokseni takia. Lisätulehdukset pelottavat, kun auotaan vanhoja paikkoja.

Eilen olin korvanenälääkärillä poski- ym. vaivojen vuoksi. Nyt vihdoin saan ehkä korvaklinikkalähetteen mahd. poskionteloleikkaukseen. Pelottaa, kun en siedä oikein mitään lääkkeitä, puudutus- ym. Ja on Primaspan-läkitys (pitäisi olla Marevan, mutta olen sen vaihtanut). Korvani soivat silloin tällöin ja nyt flunssan jälkeen humisevat. Korvalääkäri sanoi, että on turvotusta limakalvoissa. Kaikenlaisia vaivoja on, ei ole tässä kaikki kerrottu.

Ahamuori kirjoitti:

ortopedisen leikkauksen yhteydessä? Siis ne aineetko olivat syynä ien- ja hammasongemiisi? Minä olen kokenut ortopedisen leikkauksen v. 2008. Sen jälkeisinä vuosina silloin tällöin on niveliä kipeänä, varsinkin tuo olkapää, joka leikattiin. Minun mielestäni nivelkivut tulevat muiden infektioiden jälkeen.

Minulla juurihoidettiin se hammas, jossa on juurenpään tulehdus, joskus 1990-luvulla. Ihmettelin sitä, kun se jälkikäteen kipuili jonkin aikaa. Nyt mietin, että liioitteleeko yksityinen hammaslääkäri sen ikivanhan tulehdus"jäljen" merkitystä, koska terveyskeskuslääkäri ei yhtään epäillyt sitä puhelinkeskustelussa. Kysyin lupaa sappileikkaukseen joulukuussa 2011, ja hän sanoi, ettei ole estettä leikkaukselle. Soviitiin sitten hammaslääkäriaika kuukauden päähän siitä puhelusta, mutta ei ollut puhetta, että mitä silloin tehtäisiin. Minullaha oli röntgenissä, jonka kävin yksityisellä, parodontiittia ja jonkin verran luukatoa. En sitten päässyt jonkin yhteensattuman takia kunnalliselle hammaslääkärille, joten tilasin yksityiselle jatkon.

Halusin kuvauttaa koko hammaskaluston nimenomaan poskiontelotulehdusten vuoksi. Poskiontelotulehduksia selittävää ei leuoissa ollut, sekin juurenpäätulehdus on alapuolella ja toisella puolella kuin se poskivaiva.

Yritin kunnalliseselta hammaslääkäriltä pyytää tiheämpää hammaskiven poistoa kuin yleensä (oli kai 1,5 v), mutta ei hän puhelimessa ottanut siihen kantaa. Perustelin sitä Sjögrenin syndroomalla. Mutta ei kai heillä sitten ole tiheämpää hampaiden puhdistusta. Luukato minua vähän ihmetyttää. Kysyin sitä yksityishammaslääkäriltä, ja hän paikkaa uudelleen sen pahimman luukadon kohdalla olevan hampaan, ettei sinne jäisi niin suurta väliä. En tiedä sitten, että auttaako se ja jatkuuko luukadon eteneminen tai saanko lisätulehduksia immuunipuutokseni takia. Lisätulehdukset pelottavat, kun auotaan vanhoja paikkoja.

Eilen olin korvanenälääkärillä poski- ym. vaivojen vuoksi. Nyt vihdoin saan ehkä korvaklinikkalähetteen mahd. poskionteloleikkaukseen. Pelottaa, kun en siedä oikein mitään lääkkeitä, puudutus- ym. Ja on Primaspan-läkitys (pitäisi olla Marevan, mutta olen sen vaihtanut). Korvani soivat silloin tällöin ja nyt flunssan jälkeen humisevat. Korvalääkäri sanoi, että on turvotusta limakalvoissa. Kaikenlaisia vaivoja on, ei ole tässä kaikki kerrottu.

Lue lisää

Veritulppariskin ehkäisemiseksi sairaalassa oli tuolloin tapana antaa verenohennuslääkettä. Koska lääkkeet ovat aikaansaaneet paljon murhetta elämässäni, kerroin ottavani vastuun omalle kontolleni ja pyysin päästä leikkaukseen ilman tuota lääkitystä. Tähän sairaalassa ei kuitenkaan katsottu voitavan suostua. Niinpä ko lääkitys vatsanpeitteiden läpi aloitettiin. Seuraukset olivat kovin, kovin huonot. Viimeksi ikenet olivat vuotaneet lähes parikymmentä vuotta aikaisemmin amalgaamasaneerauksen yhteydessä ja nyt suu alkoi jälleen täyttyä verellä. Samanaikaisesti outo värinä alkoi sisäelimissä ja lopulta kädetkin alkoivat täristä. En pelännyt leikkausta, pelkäsin vapinaa, joka eteni koko kehoon.

Aikaisempi lääkehistoriani huomioiden pyysin, ettei leikkauksessa käytettäisi antibiootteja. Kysyttiin useamman kerran, olenko aivan varma, ettei antibiootteja. Sanoin, että täysin varma. En tiedä, miten meneteltiin, käytettiinkö vaiko ei. Spinaalianestesia ainakin ja muut mahdolliset lääkitykset. Leikkauksen jälkeen oli pakko hyväksyä jo särkylääkettäkin, vaikka aikaisemmin en ole käyttänyt ja kestän kovaakin kipua. Kipsi täyttyi nopeasti verellä, eikä veri tahtonut pysyä suonissa. Silti verenohennuslääkettä ei annettu vieläkään keskeyttää. Olin huonossa kunnossa ja oma tahto jotensakin eksyksissä.

Välittömästi alkoivat myös suolisto- ja virtsaamisvaikeudet, tulehdukset moninaisine vaivoineen. Viikko pari sairaalasta poistumisen jälkeen jouduin tukemaan niskan nikamia, jotta eivät luhistuisi. Pelkäsin jo todella. Polvet alkoivat pettää, tuntemus kuin hiekkaa olisi joutunut nivelväleihin. Käsien pistelyt, tuntohäiriöt.

Useiden vuosien kierre oli valmis. Kuten mainitsin, tärinä, vapina oli tuttua jo amalgaamasaneerauksen ajoilta, mutta ei enää pariinkymmeneen vuoteen. Jokin tekijä verenohennuslääkkeessä sai sen palaamaan.

Tällä haluan kertoa, että ihmisessä kaikki liittyy kaikkeen. Hampaani olivat liki parikymmentä vuotta saneerauksen jälkeen hyvässä kunnossa, samoin ikenet. Leikkauksen jälkeen alkoi sanoinkuvaamaton pyöritys ja juoksu eri hammaslääkäreillä. Rahaa upposi tolkuttomasti, hampaiden ienrajat saivat muovikuorrutuksen ja juurihoidotkin tulivat tutuksi. Nyt olen hyvin kiitollinen parodontologiaan erikoistuneelle hammaslääkärille, joka kaikin keinoin on pyrkinyt säilyttämään hampaani ja arvostan myös hammaslääkäriä, joka nöyrtyi lähettämään minut erikoislääkärille tunnustettuaan, ettei itse mahda enää mitään. Hampaita särki, kävelin ja valvoin öitä ja kun kokonaisröntgenkuvakaan ei enää paljastanut mitään korjattavaa, jäi särky mysteeriksi. Tämä uusi lääkäri totesi hyvin pian, että yksi hammas on mitä todennäköisimmin kuollut (vaikkei kokonaisröntgenkuvassa näytäkään siltä), otti yksittäisröntgenkuvan ja sillä selvä. Alkoi juurihoito, jolla hammas pelastui. Tätä ennen useat hammaslääkärit olivat tutkineet, kuvia oli otettu, mutta kivun syy jäänyt selvittämättä (yksi hammaskin poistettiin, kun muuta ei keksitty). Ikenien sisällä oli runsaasti hammaskiveä ja nyt sitä poistettiin oikein urakalla. Minulla oli sittenkin onnea, tämä lääkäri osasi asiansa. Kunpa olisin löytänyt hänet jo paljon aikaisemmin. Esitelmänkin hän piti minulle, miten tämäntyyppinen ienongelma etenee aina juuritulehdukseksi. Oli helppoa uskoa, kun oli käytännössä saanut jo kokea.

Monet eri tekijät pyörivät mielessäni oireita miettiessäni. Kuten esimerkiksi se, miksi herpesvirus aktivoituu aina hammasjuuriin koskettaessa. Väsymys on sanoinkuvaamaton jo ennen kuin rakkula puhkeaa milloin huuleen, nenään, poskiin. Immuunivasteen heikkoudesta tuokin kertonee. Voiko herpesviruksella olla osuutta juuritulehduksiin, kun kuvissa näkyy rakkuloita tulehdusalueella (noin lääkäri kertoi). Entä aivojen magneettikuvissa näkyvät rakkulat?

Immuunivasteen pettäessä mikä tahansa oire on mahdollista. Jos ikenet ja hampaat (juuri tuossa järjestyksessä parodontologi on minua valaissut) aikoo säilyttää, koko ihminen on huomioitava. En tiedä, mitä kohdalleni vielä on tulossa ja kuinka hampaittenikaan lopulta käy, mutta jos jollekin tästäkin kertomastani on apua, aivan hukkaan ei ole mennyt.

Kuten kerroin, valoa on jo näkyvissä. Samaa toivon kaikille näissä ongelmissa kamppaileville.

tapaus... kirjoitti:

Veritulppariskin ehkäisemiseksi sairaalassa oli tuolloin tapana antaa verenohennuslääkettä. Koska lääkkeet ovat aikaansaaneet paljon murhetta elämässäni, kerroin ottavani vastuun omalle kontolleni ja pyysin päästä leikkaukseen ilman tuota lääkitystä. Tähän sairaalassa ei kuitenkaan katsottu voitavan suostua. Niinpä ko lääkitys vatsanpeitteiden läpi aloitettiin. Seuraukset olivat kovin, kovin huonot. Viimeksi ikenet olivat vuotaneet lähes parikymmentä vuotta aikaisemmin amalgaamasaneerauksen yhteydessä ja nyt suu alkoi jälleen täyttyä verellä. Samanaikaisesti outo värinä alkoi sisäelimissä ja lopulta kädetkin alkoivat täristä. En pelännyt leikkausta, pelkäsin vapinaa, joka eteni koko kehoon.

Aikaisempi lääkehistoriani huomioiden pyysin, ettei leikkauksessa käytettäisi antibiootteja. Kysyttiin useamman kerran, olenko aivan varma, ettei antibiootteja. Sanoin, että täysin varma. En tiedä, miten meneteltiin, käytettiinkö vaiko ei. Spinaalianestesia ainakin ja muut mahdolliset lääkitykset. Leikkauksen jälkeen oli pakko hyväksyä jo särkylääkettäkin, vaikka aikaisemmin en ole käyttänyt ja kestän kovaakin kipua. Kipsi täyttyi nopeasti verellä, eikä veri tahtonut pysyä suonissa. Silti verenohennuslääkettä ei annettu vieläkään keskeyttää. Olin huonossa kunnossa ja oma tahto jotensakin eksyksissä.

Välittömästi alkoivat myös suolisto- ja virtsaamisvaikeudet, tulehdukset moninaisine vaivoineen. Viikko pari sairaalasta poistumisen jälkeen jouduin tukemaan niskan nikamia, jotta eivät luhistuisi. Pelkäsin jo todella. Polvet alkoivat pettää, tuntemus kuin hiekkaa olisi joutunut nivelväleihin. Käsien pistelyt, tuntohäiriöt.

Useiden vuosien kierre oli valmis. Kuten mainitsin, tärinä, vapina oli tuttua jo amalgaamasaneerauksen ajoilta, mutta ei enää pariinkymmeneen vuoteen. Jokin tekijä verenohennuslääkkeessä sai sen palaamaan.

Tällä haluan kertoa, että ihmisessä kaikki liittyy kaikkeen. Hampaani olivat liki parikymmentä vuotta saneerauksen jälkeen hyvässä kunnossa, samoin ikenet. Leikkauksen jälkeen alkoi sanoinkuvaamaton pyöritys ja juoksu eri hammaslääkäreillä. Rahaa upposi tolkuttomasti, hampaiden ienrajat saivat muovikuorrutuksen ja juurihoidotkin tulivat tutuksi. Nyt olen hyvin kiitollinen parodontologiaan erikoistuneelle hammaslääkärille, joka kaikin keinoin on pyrkinyt säilyttämään hampaani ja arvostan myös hammaslääkäriä, joka nöyrtyi lähettämään minut erikoislääkärille tunnustettuaan, ettei itse mahda enää mitään. Hampaita särki, kävelin ja valvoin öitä ja kun kokonaisröntgenkuvakaan ei enää paljastanut mitään korjattavaa, jäi särky mysteeriksi. Tämä uusi lääkäri totesi hyvin pian, että yksi hammas on mitä todennäköisimmin kuollut (vaikkei kokonaisröntgenkuvassa näytäkään siltä), otti yksittäisröntgenkuvan ja sillä selvä. Alkoi juurihoito, jolla hammas pelastui. Tätä ennen useat hammaslääkärit olivat tutkineet, kuvia oli otettu, mutta kivun syy jäänyt selvittämättä (yksi hammaskin poistettiin, kun muuta ei keksitty). Ikenien sisällä oli runsaasti hammaskiveä ja nyt sitä poistettiin oikein urakalla. Minulla oli sittenkin onnea, tämä lääkäri osasi asiansa. Kunpa olisin löytänyt hänet jo paljon aikaisemmin. Esitelmänkin hän piti minulle, miten tämäntyyppinen ienongelma etenee aina juuritulehdukseksi. Oli helppoa uskoa, kun oli käytännössä saanut jo kokea.

Monet eri tekijät pyörivät mielessäni oireita miettiessäni. Kuten esimerkiksi se, miksi herpesvirus aktivoituu aina hammasjuuriin koskettaessa. Väsymys on sanoinkuvaamaton jo ennen kuin rakkula puhkeaa milloin huuleen, nenään, poskiin. Immuunivasteen heikkoudesta tuokin kertonee. Voiko herpesviruksella olla osuutta juuritulehduksiin, kun kuvissa näkyy rakkuloita tulehdusalueella (noin lääkäri kertoi). Entä aivojen magneettikuvissa näkyvät rakkulat?

Immuunivasteen pettäessä mikä tahansa oire on mahdollista. Jos ikenet ja hampaat (juuri tuossa järjestyksessä parodontologi on minua valaissut) aikoo säilyttää, koko ihminen on huomioitava. En tiedä, mitä kohdalleni vielä on tulossa ja kuinka hampaittenikaan lopulta käy, mutta jos jollekin tästäkin kertomastani on apua, aivan hukkaan ei ole mennyt.

Kuten kerroin, valoa on jo näkyvissä. Samaa toivon kaikille näissä ongelmissa kamppaileville.

Lue lisää

olet joutunut kärsimään todella paljon.
Parempaa jatkoa Sinulle!