Piilomuuttujateorioita ei ole todistettu mahdottomiksi, kuin korkeintaan nykyisen kvanttimekaniikan todennäköisyystulkinnan olettamien mukaan.
Kvantti-ilmiöiden piilomuuttujateoria
T.Oivio
20591
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ajan ja avruuden sekä energian kvantittuminen kvanttigravitaatiossa luo kvantti-ilmiöiden ihmeellisyydet. Kvanttilomittuminen on harha, joka johtuu avaruuden kvantittumisesta ja vapausasteiden kaventumisesta. Avaruuden perustasolla tämä vapausasteiden pienentyminen on suurinta, joten mittauksissa saadaan hiukkasille "jaettuja" ominaisuuksia. Mittaustulokset korreloivat koska hiukkaset voivat olla vain tietyissä tiloissa toistensa suhteen. Dimensiot, suunnat, rotaatiot, etäisyydet, spin ym. ominaisuudet ovat kvantittuneet diskreetisti pienimmässä mittakaavassa, joka vaikuttaa pienen mittakaavan ilmiöiden ominaisuuksiin. Ei lokaalit vuorovaikutukset ovat todellisuudessa lokaaleja. Kvanttiteleportaatio on kupla, ilmiö jota todellisuudessa ei ole olemassa. Siitä tehdyt tutkimukset ovat tulkinnallisia, ja pohjana kvanttimekaniikan väärä todennäköisyystulkinta luo harhan kokeiden onnistumisesta.
Kaikki kvantti-ilmiöt ovat kausaalin fysikaalisen avaruuden reaalisia tapahtumia. Radioaktiivinen hajoaminen on tällainen, kaksoisrakokoe on tällainen. Schrödingerin kissa on laatikossa joko elävä tai kuollut ulkoisesta havaitsijasta huolimatta, riippuen siitä onko kausaali fysikaalinen radioaktiivisen hajoamisen tapahtumaketju hajottanut ytimen.
Radioaktiivisessa hajoamisessa ollaan havaittu vuodenaikaero, joka selittyy maan etäisyydellä auringosta ja kosmisten hiukkasten pääsystä maahan. Radioaktiivisuus voi siis olla deterministinen tapahtuma.
Kertokaahan joku ne faktat joiden mukaan piilomuuttujateoriat eivät voi toimia.
Onko pysyvästi ja lopullisesti jo osoitettu, ettei ole olemassa ns. piilomuuttujia?
No ei ole. Käytetystä mallista riippuen voidaan sensijaan todistaa, että piilomuuttujateoria toimii. Bellin epäyhtälön rikkoutumisella on kyllä yritetty todistella, että piilomuuttujateoriat ovat mahdottomia. Tällöin ei kuitenkaan ole otettu huomioon kaikkia asiaan vaikuttavia seikkoja, kuten esim. sitä, että avaruus ei ole samankaltainen kaikissa mittakaavoissa, vaan on olemassa pienin jakamaton pituus. Olen itse osoittanut tämän D-teorian 2. osassa sivulta 27 alkaen.
Esittely:
http://koti.mbnet.fi/mpelt/tekstit/dteoria.htm
Malli:
.ppt-formaatissa
http://koti.mbnet.fi/mpelt/tekstit/dteoria_1.ppt
http://koti.mbnet.fi/mpelt/tekstit/dteoria_2.ppt
http://koti.mbnet.fi/mpelt/tekstit/dteoria_3.ppt
ja .pdf-formaatissa
http://koti.mbnet.fi/mpelt/tekstit/dteoria_1.pdf
http://koti.mbnet.fi/mpelt/tekstit/dteoria_2.pdf
http://koti.mbnet.fi/mpelt/tekstit/dteoria_3.pdf
Jotta piilomuuttujateoria voisi antaa samat ennusteet kuin kvanttimekaniikka, sen on siis välttämättä oltava kontekstuaalinen ja samalla epälokaali. Kontekstuaaliset piilomuuttujat eivät "kuulu" pelkästään hiukkaselle, vaan ovat tavallaan hiukkasen ja mittalaitteen/-tapahtuman yhteisiä ominaisuuksia. Tällaisia teorioita on mahdollista laatia, ja toimivia sellaisia on laadittukin. Valitettavasti ne ovat vähintään yhtä epäintuitiivisia kuin kvanttimekaniikkakin, joten ne eivät vastaa piilomuuttujateorioiden alkuperäistä tarkoitusta.
Tässä mennään metsään! Kvanttimekaniikan todennäköisyystulkinta tekee oletuksia että lomittuneet hiukkaset kaukovaikuttavat toistensa kanssa, mitä ei tapahdu kuten ylempänä kirjoitin. Hiukkasten "jaetut" ominaisuudet johtuvat vain avaruuden rakenteesta, eli kyseessä on lomittumisharha. Näin ollen piilomuuttujateorian ei tarvitse kunnioittaa kokeiden väärästä tulkinnasta johtuvia ennusteita maailman epälokaaliudesta. Lokaalit piilomuuttujateoriat ovat siis edelleen mahdollisia. Piilomuuttujateorian ei siis tarvitse ola epäintuitiivinen tai maalaisjärjen vastainen. Itse asiassa reaalisesti olemassaoleva kausaalin deterministinen kvantittunut avaruus-aika diskrteetteine tapahtumineen on erittäin intuitiivinen ja maalaisjärkinen. Tässä on vain otettava se huomioon, että myös voimanvälittäjähiukkaset ovat reaalihiukkasia. Voima siis välittyy massahiukkaselta toiselle välissä olevien voimanvälittäjäpartikkelien kautta.
... ovat linkkisivusi. Ei löydy. Eikä tarpeenkaan, pöljä.
Harvinaisen sekopäistä, jopa tällekin palstalle. Ala nyt joskus opiskelmaan edes fysiikan alkeita. Tuskin ennen eläkeikää kuitenkaan ehdit sittenkään ymmärtää asioita, joista hölötät.
Laitapa nyt sitten vastine jolla kumoat väitteeni sekopäisiksi. Mutu ja oletukset eivät riitä, eikä se että fyysikot ovat jo miettineet kaikki mahdollisuudet.
Ja jos osaat miettiä ja ymmärrät yhtään fysiikkaa, niin ajattelepa miten hiukkaset toimivat mikäli avaruus ja aika sekä sitä kautta energia ovat epäjatkuvia, diskreettejä. Tällöin myös suunnat, rotaatiot ym. ovat kvantittuneita, siis diskreettejä. Kuten myös kaikki muut fysikaaliset suureet. Väitätkö etteivät mittaukset anna suurempaa korrelaatiota, kuin oletetulla vapaalla eli jatkuvalla avaruudella ja ajalla mitattuna? Myös havaitsija ja mittalaite ovat tämän diskreetin avaruuden osasia. Kvantti-ihmeellisyydet poistuvat kun kaikki fysiikan suureet ovat kvantittuneet, joka tarkoittaa samaa kuin epäjatkuvasti rakentuvia.
Täytyypä myöntää että tuo rajoittaisi hiukkasten vapautta melkoisesti.
Kvanttiuskikset ovat aika hiljaa, kai on pitänyt alkaa päätäkin raksuttamaan, tähän saakka kun kaikki on luettu valmiina kirjoista =)
Tarkoitat siis sitä että kvanttilomittuminen on väärä tulkinta hiukkasten jakamille ominaisuuksille? Hmm. toden totta tämähän sekoittaisi pakan kunnolla. Lokaalit piilomuuttujat olisivat edelleen mahdollisia.
Todistustaakka on väitteen esittäjällä. Kvanttiteoria on melkoisen hyvin mallinnettu ja testattu. Nuo deterministiset "teoriat" ovat ainakin toistaiseksi pelkkää selittelyä. Taitavat johtua siitä, että ne mahtuisivat paremmin maalaisjärkeen. Mutta miksi ihmeessä luonnon pitäisi mukautua ihmisen käsitykseen järkevyydestä?
Eiköhän tässä ole kyse vähän sellaisesta, että joku väittää, että "maa ei ole pallo, vaan kuutio, ihan oikeasti! on on!". Sen jälkeen kaikki maapallouskovaiset ovat hiljaa, mikä tietysti tarkoittaa sitä, että he epäilevät omaa kantaansa ja varmaan muuttavat sen kohta, ehkä...
höpö, höpö. Kvanttimekaniikan todennäköisyystulkinta on aivan toisen luokan selitys kuin maapallon pallomaisuus. Siinä missä maapallon pallomaisuus voidaa suoraan havaita tutkimalla, kvanttimekaniikan todennäköisyystulkinta on vain tulkinta kvantti-ilmiöiden outouksien selitykseksi. Koska ei ole keksitty (vielä) fysikaalista kausaalis-determinististä tulkintaa tietyille kvanttimaailman outouksille, ajatellaan ettei sellaista voi edes olla. Tässä luotetaan liikaa kvanttimekaniikan isien kaikkitietävyyteen. Kun he eivät ole löytäneet maalaisjärkistä teoriaa, sellaista ei voi olla.
Ajan ja avaruuden diskreettiys on yksi uusi näkökulma, joka ohittaa vaikkapa lomitusongelman ilman että täytyisi olettaa piilomuuttujateorian olevan pakosti eilokaali. Voimme siis palata eksaktiin diskreettiin avaruuteen ja aikaan sekä samanaikaisuuden käsitteeseen.
Samoin myös suhteellisuusteorian "pakolliset" väittämät samanaikaisuuden käsitteen romukoppaan heittämisestä voidaan ohittaa paikalliskoordinaatistoilla, jolloin voidaan käsitellä aikadilataatiota ja valonnopeuden vakioisuutta kaikille havaitsijoille ilman abstraktiutta.
Taas vain siitä syystä etteivät suhteellisuusteorian kehittäjät ole osanneet luoda mallia joka kuvaa edelliset eksaktilla tavalla ja samanaikaisuuden käsitteellä, oletetaan ettei sellaista voi edes olla. Vanha mekanistinen (kausaali determismi) malli ja ajatus taustan määräämästä eetteristä voidaan palauttaa.
Mutta täällä moni kvanttiuskis väittää että deterministiset teoriat ovat täysin mahdottomia. Fysiikan kirjoissakin (mm. Kari Enqvistin) väitetään usein että "maailma on indeterministinen", vaikka todellisuudessa nykyiset kvanttimekaniikan tulkinnat maailmasta ovat indeterministisiä. Maailman indeterministisyyttä tai deterministisyyttä ei kumpaakaan ole aukottomasti todistettu. Ja tämä ei edes kuulu samaan kastiin kuin väite "maa on pannukakku" tai "joulupukki on olemassa".
Kvanttimekaniikan todennäköisyystulkinnan indeterministisyys johtuu vain ja ainoastaan siitä ettei ole keksitty determinististä selitystä/tulkintaa tietyille kvantti-ilmiöille. Jos tähän mennessä tällaista tulkintaa ei ole keksitty, se ei tarkoita, ettei sellaista voisi edes olla. Tälläkin keskustelualueella on kirjoitettu, miten erikoisia kvantti-ilmiöitä voidaan käsitellä deterministisesti ja lokaalisti, kun esim. avaruus-aika kvantitetaan diskreetisti.
Samoin suhteellisuusteorian väittämät (ettei valonnopeuden vakioisuutta kaikille havaitsijoille ja samanaikaisuuden käsitettä tai absoluuttista avaruutta voi yhdistää, ja maailma on pakosta abstrakti) ovat vain merkki ajattelun kapeudesta, eivät ehdoton pakko. Paikalliseetteri/paikalliskenttä ja avaruuden metriset muutokset niissä nopeuden vaikutuksesta voivat selittää valonnopeuden vakioisuuden ja aikadilataation, samanaikaisuuden ja absoluuttisen avaruuden viitekehyksessä. Tässäkin tarvitaan vain lokaaleja, mekanistisia vuorovaikutuksia eksaktien reaalihiukkasten avaruudessa.
Väitteet indeterminismin pakosta ja maailman abstraktiudesta ovat siis vain luuloja, kun uskotaan ettei deterministisiä malleja voi olla. Tämä luulo taas perustuu liian suureen auktoriteettiuskoon. Kun fysiikan Grand Old -miehet eivät ole sellaisia keksineet (oletettavasti kaikki maailman vaihtoehdot läpikäytyään;) tällaisia vaihtoehtoja ei voi olla olemassakaan.
Kvanttiuskisten väite että EPR-kokeiden tulokset kieltävät lokaalit piilomuuttujateoriat, ja että tästä syystä maailma on pakosta indeterministinen, on tulkinnallinen väittämä. Diskreetillä aika-avaruusmallilla voidaan johtaa tuloksia, ettei kvanttihiukkasten lomittuminen ole kaukovaikutusta, vaan avaruuden kvantittumisen ja vapausasteiden kaventumisen aiheuttama harha. Näin lokaalius voi edelleen olla voimassa, samoin mekanistinen kausaali determinismi kvantti-ilmiöiden taustana.
Osoita, missä EPR on tulkittu väärin. Niin helppoa se on.
Lainaus:
"Bellin teoreeman yksinkertainen esitys
1. Mitatattaessa polarisaatiokiteen läpi menneitä fotoneita tuloksena saadaan "ylös" (Y), mikäli fotoni ilmaistaan ylemmällä ilmaisimelle tai "alas" (A), mikäli fotoni ilmaistaan alemmalla ilmaisimella. Yksittäiset fotonit ovat täysin polarisoitumattomia eli niillä on 50 prosentin todennäköisyys mennä jommallekummalle ilmaisimelle.
Mikäli polarisaatiokiteet on säädetty samaan suuntaan saadaan täydellinen korrelaatio (100%). Tyypillinen mittaussarja voisi olla esim:
vasen kide: Y Y A Y A ...
oikea kide Y Y A Y A ...
Mikäli oikeanpuoleinen polarisaatiokide käännetään 90 astetta eli suoraan kulmaan vasempaan polarisaattoriin nähden, saadaan täydellinen antikorrelaatio. Esim:
vasen kide A Y Y A A ...
oikea kide Y A A Y Y ...
2. Mitattaessa korrelaatiota siten, että toista polarisaattoria on kierretty tietty määrä, esim. 30 astetta, saadaan korrelaatioksi jotain täydellisen korrelaation ja antikorrelaation välillä. Mittaussarja voi olla esim.
vasen kide A Y Y A A A Y A ...
oikea kide A Y A A A Y Y A ...
Kahdeksasta mittauksesta kahdessa on antikorrelaatio. Antikorrelaatioita on siis 2/8 = 1/4 eli 25%.
Käännettäessä polarisaatiokiteet päinvastoin, tilanne on sama kuin edellisessä tapauksessa. Saadaan samanlainen korrelaatiosuhde.
3. Entä sitten tapaus, jossa molempia on käännetty 30 astetta eri suuntiin? Lokaalisuusolettamuksen mukaan mittaustapahtumat ovat täysin toisistaan riippumattomat, vasen ja oikea puoli eivät voi mitenkään vaikuttaa toisiinsa. Jos b- ja c-kohdissa antikorrelaatioita on yksi neljästä (1/4), niin kaksinkertaisella kulmaerolla (60 astetta) antikorrelaatioita tulisi olla enintään kaksi neljästä. Siis antikorrelaatioita on korkeintaan 2/4 = 1/2 eli 50 %. Tämä on Bellin epäyhtälö tässä yksinkertaisessa tapauksessa.
Kvanttimekaniikan mukaan laskettu ennuste ko. tapaukselle on, että korrelaatioita tapahtuu 3/4 eli 75%. Kvanttimekaniikka siis rikkoo lokaalisuusolettamusta."
Sama tulos saadaan kun avaruus onkin diskreetisti kvantittunut ja valitaan sopivat rotaatiokulmat.
no vastinetta pojat.