Mistä moinen ilmiö johtuu?
Otetaaan siis tarkastelun kohteeksi ihmisyksilö.
Kehittääkö henkilö esimerkiksi työnarkomanian itselleen tai läheisriippuvuuden?
Vai kuuluuko ihmisen neuroottinen käytös tältä osin ihmisluontoon ja näin ollen riippuvuuksilta (riippuvuustoiminnalta) ei voi välttyä?
Tekeekö ihminen jotain tiettyä toimintaa siksi, että se mahdollistaa tyydyttävän olon? Luulen niin.
Otetaaan siis tarkastelun kohteeksi ihmisyksilö.
Kehittääkö henkilö esimerkiksi työnarkomanian itselleen tai läheisriippuvuuden?
Vai kuuluuko ihmisen neuroottinen käytös tältä osin ihmisluontoon ja näin ollen riippuvuuksilta (riippuvuustoiminnalta) ei voi välttyä?
Tekeekö ihminen jotain tiettyä toimintaa siksi, että se mahdollistaa tyydyttävän olon? Luulen niin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
riippuvuudet ja neuroosit ovat seurausta väärästä tavasta reagoida johonkin tilanteeseen tai tapahtumaan.
tuskin mitään yhtä syytä on näihin ongelmiin.
Uskon että ihminen pyrkii kahdesta pahasta valitsemaan omasta mielestään helpomman, ehkä jopa 'yhteiskuntakelpoisemman'.
Omassa varhaislapsuudessani kaikki meni niin mieleen - monet seikat olisivat viitanneet persoonallisuushäiriön syntymiseen...
Olisivat viitanneet, jos suuriperheisessä niukkaa elämää eläneen perheenpään olisi tullut mieleenkään arvioiduttaa ammattiauttalla jälkikasvunsa 'pahnanpohjimmaista'.
Vasta kauan sodan jälkeen esim. koulupsykologit tulivat kai kuvaan mukaan.
Itselleni selkeytyi tyhjän sisäisen elämän ja yksinäisyyden upottaminen kuluttavaan fyysiseen työhön.
Tein sitä kamikaze-periaatteella; niin kauan kuin fysiikka kestää. Vuosikymmenessä tuo raja tuli vastaan.
Nyt eläkkeelläkin, tänäkin päivänä henkinen uupuminen aiheuttaa hermoilua ja lyhytpinnaisuutta.
Sanotaan, ettei sisäiset ongelmat huku viinalla - eivätpä myöskään työhön uppoutumalla.