Pääseekö tästä joskus eroon? Söin vuoden paroksetiinia ja halusin sitten eroon.Lopetus oli saatanallinen sähkäshokki helvetti aivoisa. Nyt oon ollu joulukuusta lähtien ilman lääkitystä ja mikään ei edelleenkään tunnu millekkään. Junan alle? Jojoon vai mitä pitäs tehä? se, että mikään ei tunnu millekkään on kai kamalinta mitä elämässä voi tapahtua.
Masennus
ihan poikk
30
181
Vastaukset
- pitää kestää!
Suomen kansasta 20% popsii masennuslääkkeitä, siis mitä vittua, viidesosa on mielenvikaisia???
Se nyt on vain niin että tästä 'masennuksesta' puhutaan liian vapaasti ja siitä on tullut 'muotia'... lopettakaa se saatanan kitinä!- 16+11=?
No, mutta Suomi on medikalisaation luvattu maa. Täällä lääkkeitä popsitaan kuin karkkia. Se mikä ennen oli normaalia, nykyisin on diagnosoitu milloin miksikin "taudiksi" joka pitää hoitaa - lääkkeillä.
Välillä herää myös ajatus, että ihmisten alati nouseva elintaso lisää suorassa suhteessa pillerin popsijoiden määrää. Ihmisistä on tullut/tulee liian herkkähipiäisiä, kun ei osata suhtautua edes vastoinkäymisiin osana ihmisen normaalia elämää. Moni olettaa, että elämä on vain ruusuilla tanssimista ja kaikki menee aina oman tahdon mukaan. Periksi antamattomuus on vaihtunut uusavuttomuuteen.
Mutta elämä on...
- Onko sinulla
kavereita, urheiletko, syötkö terveellisesti?
Kesä tulee kohta. Lämpö ja aurinko saattaisivat auttaa.
Yksi varma keino on pakottaa itsensä asettamaan itselleen tavoitteita. Rupea vaikka treenaamaan maratonia varten. Takaan, että juoksulenkin jälkeen on ainakin vähän parempi olo kuin ennen lenkille lähtemistä. - ssfdfdg
En tiedä onko tämä vinkki mistään kotoisin, mutta: Lopeta muiden neuvojen kuuntelu.
Jos keskustelet masennuksestasi läheisillesi ja yrität saada heiltä tukea, turvaa ja ymmärrystä, niin se ei nyt vaan valitettavasti melkein ikinä onnistu, sillä muut ihmiset eivät ymmärrä masennusta. Kommentit ovat yleensä sitä luokkaa, että 'kaikki kääntyy vielä hyvin päin', 'Ota vain itseäsi niskasta kiinni ja päätä tekeväsi se', 'Yritä nähdä asian positiivinen puoli', jne.
Karu totuus on, että se ei siitä välttämättä mihinkään ole paremmaksi muuttumassa, ainakaan itsestään. Masennus on vittumainen. Ja on suorastaan ylimielistä käskeä vain ottamaan itseään niskasta kiinni. Se on niin toisen ihmisen alentamista, vähän kuin pitäisi toisen perse pyyhkiä. Kyllähän sitä nyt tekisi niin ilman neuvojakin, jos se onnistuisi.
Tutkimusten mukaan masennuslääkkeiden tehot ovat lähes olemattomia ja niiden vaikutus perustuu uskoon, että sinua ollaan auttamassa. Omat asennemuutokset, jos niitä onnistuu löytämään (uusien harrastusten tai uusien ystävien myötä, tms.) voi auttaa. Huomaa, että puhun niiden löytämisestä: Tarvitset jotain muutoksia elämääsi, jotta sinun pääsikin sisällä voisi tapahtua jotakin muutosta.
Itse lopetin masennuksestani puhumisen TÄYSIN niille ihmisille, jotka rupesivat huonoja neuvoja jakamaan ja positiivista paskaansa suoltamaan. Se yksinään jo helpotti, kun en saa enää tuota alentavaa, ymmärtämätöntä kohtelua osakseni. Se tarkoitti myös, että omalle perheelleni lopetin asiasta puhumisen. Joskus lähimmätkin ihmiset tahattomasti pahevantavat masentuneen oloa.
Masentuneella ei välttämättä ole asiat aina äärimmäisen huonosti, vaan usein tuntuu, että niitä negatiivisia asioita on yksinkertaisesti liikaa, tai kaikissa elämän osa-alueissa on vikaa. Itselläni masennus helpotti jo yhden asian korjaamalla, niin kun kokonaispainolasti pieneni, niin ne muutkin oli jo hieman siedettävämpiä.
Tsemppiä...- Lievä ja keskivaikea
masennus hoituu asenteenmuutoksella sekä liikunnalla, mutta vaikeaan masennukseen tarvitaan psykoterapiaa ja lääkehoitoa. Eli jos pystyt korvaamaan masennuslääkkeet helposti vaikka sauvakävelyllä, niin et ole kenties ollut mikään vaikeasti masentunut. Oma neuvoni alkuperäiselle kirjoittajalle on, että aloittaa terapian ja asiantuntevan lääkehoidon sen tukena.
- ei-zombie
Lievä ja keskivaikea kirjoitti:
masennus hoituu asenteenmuutoksella sekä liikunnalla, mutta vaikeaan masennukseen tarvitaan psykoterapiaa ja lääkehoitoa. Eli jos pystyt korvaamaan masennuslääkkeet helposti vaikka sauvakävelyllä, niin et ole kenties ollut mikään vaikeasti masentunut. Oma neuvoni alkuperäiselle kirjoittajalle on, että aloittaa terapian ja asiantuntevan lääkehoidon sen tukena.
Asiantunteva lääkehoito? Mikä se on? Seroquelia turpa täyteen, niin, että sinusta tulee robotti ja saat pysyviä muutoksia aivoihisi? Nykystandardeillahan tämä asiantunteva lääkehoito on joko ketipinor tai seroquel, eli siis yksi ja sama lääke, hinta vain eri, kuuluu neurolepteihin tekee ihmisestä sellaisen, ettei mitkään tunteet enää toimi kuten ennen. Siihen vielä yhdistettynä psykoterapia, niin tadaa: sinä olet yhteiskuntakelpoinen robotti, jonka elämä on sen jälkeen paikasta a, paikkaan b kulkemista.
- työtön ATM
"Tutkimusten mukaan masennuslääkkeiden tehot ovat lähes olemattomia ja niiden vaikutus perustuu uskoon, että sinua ollaan auttamassa"
Tämä nyt on taas tälläistä trendikästä lääkevastaisuutta. Kyllä ainakin minä koen että mielialani ovat paremmat lääkeiden kanssa kuin ilman ja olen syönyt masennuslääkkeitä jo vuosia. Pari kertaa on tullut syystä tai toisesta muutaman päivän tauko ja se on ollut täyttä helvettiä.
Terapia sen sijaan on rahan ja ajan haaskausta. Ei psykologi/psykiatri voi mitään sellaisia taikasanoja keksiä joilla paska muuttuu kullaksi. - realismus
Masennuslääkkeen teho riippuu masennusksen asteesta. Lievää masennusta pitäisi hoitaa lääkkeettömin keinoin, vakavaan masennukseen lääkehoito on tarpeen, lääkkeettömien hoitojen täydentäessä. Minkään asteista masennusta ei pitäisi hoitaa yksinomaan lääkkein.
- Mutta terapia
työtön ATM kirjoitti:
"Tutkimusten mukaan masennuslääkkeiden tehot ovat lähes olemattomia ja niiden vaikutus perustuu uskoon, että sinua ollaan auttamassa"
Tämä nyt on taas tälläistä trendikästä lääkevastaisuutta. Kyllä ainakin minä koen että mielialani ovat paremmat lääkeiden kanssa kuin ilman ja olen syönyt masennuslääkkeitä jo vuosia. Pari kertaa on tullut syystä tai toisesta muutaman päivän tauko ja se on ollut täyttä helvettiä.
Terapia sen sijaan on rahan ja ajan haaskausta. Ei psykologi/psykiatri voi mitään sellaisia taikasanoja keksiä joilla paska muuttuu kullaksi.vois kehittää sua ihmisenä, ettet olisi tollanen mulkku!
- sir_eino
ei-zombie kirjoitti:
Asiantunteva lääkehoito? Mikä se on? Seroquelia turpa täyteen, niin, että sinusta tulee robotti ja saat pysyviä muutoksia aivoihisi? Nykystandardeillahan tämä asiantunteva lääkehoito on joko ketipinor tai seroquel, eli siis yksi ja sama lääke, hinta vain eri, kuuluu neurolepteihin tekee ihmisestä sellaisen, ettei mitkään tunteet enää toimi kuten ennen. Siihen vielä yhdistettynä psykoterapia, niin tadaa: sinä olet yhteiskuntakelpoinen robotti, jonka elämä on sen jälkeen paikasta a, paikkaan b kulkemista.
Joo. Neuroleptejä ei ole pakko syödä ja mä en niitä viikkoa pidempään syö. Muitakin vaihtoehtoja on.
- also_sprach_jungfrau
"Itse lopetin masennuksestani puhumisen TÄYSIN niille ihmisille, jotka rupesivat huonoja neuvoja jakamaan ja positiivista paskaansa suoltamaan. Se yksinään jo helpotti, kun en saa enää tuota alentavaa, ymmärtämätöntä kohtelua osakseni. Se tarkoitti myös, että omalle perheelleni lopetin asiasta puhumisen. Joskus lähimmätkin ihmiset tahattomasti pahevantavat masentuneen oloa."
Tuo on totta. Toisaalta ongelma ei ole ehkä se positiivisten neuvojen tuputtaminen: ei sitä maallikko osaa paljon muuta toiselle sanoa, kuin että kyllä se siitä, kaikki muuttuu hyväksi, koita nyt jaksaa. Jotkut osaavat sanoa "kyllä se siitä" niin, että siitä välittyy "en ehkä osaa auttaa, mutta olen tässä, tukenasi jos jotain tarvitset". Mutta sen "ota itseäsi niskasta kiinni" -jutun mukana tulee yleensä hyvin ikävä, syyllistävä asenne: "kaikki on oikeasti ihan hyvin, ei ole syytä olla masentunut, jotain tolkkua nyt peliin hei, kaikki on sinusta itsestäsi kiinni". Se on jotenkin musertavaa, tietous siitä, että kaikki olisi ihan omasta tahdosta kiinni, mutta ei jotenkin vaan pysty auttamaan asiaa.
Kaiken tämän takia en kerro oikeastaan ikinä kenellekään, kun minulla on oikeasti huono olo. Kenelle kertoa? Läheiset joko syyllistävät tavalla tai toisella ("nyt niskasta kiinni" tai "sinun paha olosi aiheuttaa minulle pahaa oloa, lakkaa heti paikalla olemassa huonovointinen!!"), suurin osa muista ihmisistä ei osaa suhtautua mitenkään, ja masentuneet - itse asiassa masentuneille ei ainakaan kannata puhua. Vähän niinkuin anorektikot pro-ana-sivustolla, jotka keskustelevat siitä, kenellä on vakavin syömishäiriö: se menee kilojen vertailuksi ja kurjuuskilpailuksi. Masentuneiden seurassa olen aina tuntenut kaikista eniten, että minulla ei ole mitään syytä olla masentunut ja että muilla menee huonommin kuin minulla, että minun pitäisi olla se vahva ihminen koska minulla pitäisi olla kaikki edellytykset siihen. Aina kun olen yrittänyt jollekin puhua jostakin, takaraivossa on muistunut totuus: ketään ei kiinnosta.
Mutta tsemppiä aloittajalle minultakin, vaikka muuta en osaa neuvoa...
- EiEnääNiinMasentunut
Kannattaa varoa masennuslääkkeitä. Itselläni kesti vuoden päivät päästä irti niistä. Vieroitusoireet kestivät siis aikalailla tasan vuoden. Liikunta on ainoa asia, joka oikeasti auttaa omalla kohdallani masennukseen.
- työtön ATM
Mä kanssa suosittelen lääkkeiden lisäksi liikuntaa.
- ES
Just se: eikö siitä masennuksesta pääse ikinä eroon???
Sulla ei mikää tunnu miltään?
Mulla tavallaan tuntuu ihan liikaakin ja kaikkea sekaisin, ja tavallaan: ei mitään. Siis tuntuu epätoivoiselta. Kai se on jotain? Samalla se on "ei mitään".
Haluat että jokin tuntuisi joltain?
Tällä palstalla olo auttaa. Täällä on helppo lyödä päätä seinään.
Niin, oletko kokeillut pään seinään lyömistä? Tavalla tai toisella. Esim. metallimusiikkia kuuntelemalla. Tai urheilu?
No nämä ovat ehkä sellaisia juttua että ne sopivat minulle eivätkä välttämättä minullekaan, en osaa enää sanoa. - fghdtfhdrfghrtfg
Itsellä on ollut sama "mikään ei tunnu miltään" tunne jo 10 v ja sen ajan olen sinnitellyt! En ole kyllä käyttänyt mitään lääkkeitä paitsi esiintymiseen tarkoitettuja...muutama hyvä kaveri ja suku auttanut yli. Keskustele lääkärisi/psykiatrin kanssa ensin. Jos sinulla on hyviä kavereita/sukulaisia tai nais/mies ystäviä, niin he ovat sinun suurin apusi! Älä luovuta!!
- mazentaa muakin
Ongelma taitaa olla siinä että masennus on nykypäivän lupa heittäytyä mahalleen maahan ja lopettaa yrittämästä. Kun saa lääkärin siunauksen niin eitartte muuta ku ruikuttaa. Jokainen masentuu joskus ja onhan se normaalii mut sitte ku sitä ruvetaan julkisesti julistaa ja ei edes yritetä tehdä mitään. Niin eikö se sillon ole jo aika vakavaa huomion puutetta?
- Hatiwatti
Ei aina ja kaikilla, mutta minulla merkittävä syy masennuksessa on juuri huomion puute - naisten huomion (ja pillun) puute. Kun sitä ei ole koskaan saanut.
- työtön ATM
Hatiwatti kirjoitti:
Ei aina ja kaikilla, mutta minulla merkittävä syy masennuksessa on juuri huomion puute - naisten huomion (ja pillun) puute. Kun sitä ei ole koskaan saanut.
Naiset on saatava vastuuseen ja pillun saatavuutta parannettava myös meille ATM:ille.
- kisukissan yh-mutsi
työtön ATM kirjoitti:
Naiset on saatava vastuuseen ja pillun saatavuutta parannettava myös meille ATM:ille.
Miehet on saatava vastuuseen ja kullin saatavuutta parannettava meille naisille.
Hatiwatti kirjoitti:
Ei aina ja kaikilla, mutta minulla merkittävä syy masennuksessa on juuri huomion puute - naisten huomion (ja pillun) puute. Kun sitä ei ole koskaan saanut.
Kyllä sen pelkistettynä voisi näin ilmaista minunkin kohdallani.
Kyllä miehellä varmaan useimmiten masennus liittyy naisiin. Tai ehkä jopa vain yhteen naiseen, siihen jota ei saanut eikä saa.kisukissan yh-mutsi kirjoitti:
Miehet on saatava vastuuseen ja kullin saatavuutta parannettava meille naisille.
Siitä tuskin on puutetta noinpäin?
- sir_eino
M1978 kirjoitti:
Kyllä sen pelkistettynä voisi näin ilmaista minunkin kohdallani.
Kyllä miehellä varmaan useimmiten masennus liittyy naisiin. Tai ehkä jopa vain yhteen naiseen, siihen jota ei saanut eikä saa."Masennus" liittyy naisiin. Oikea masennus ei liity.
- sir_eino
sir_eino kirjoitti:
"Masennus" liittyy naisiin. Oikea masennus ei liity.
Ja ajan takaa sitä että on olemassa elämäntilanteen aiheuttamaa alakuloa ja oikeaa masennusta, sellaista jäytävää. Joka ei riipu mitenkään siitä miten muut asiat ovat. Ajattelin eilen yöllä tappavani itseni. Hyppääväni ikkunasta ulos tai viiltämällä ranteet auki veitsellä. Menin suihkuun. Istuin suihkun lattialla varmaan tunnin. Sitten kävin suihkussa vaatteet päällä. Se alkoi helpottaa. Otin ahdistuslääkkeen, menin nukkumaan.
Nyt... Olo on sellainen ettei mikään tunnu miltään. Ei paha, ei hyvä. Ihan ok. Kai.
- realismus
Kaikki lääkkeet eivät sovi kaikille, kysy lääkäriltäsi vaihtoehtoja. Essitalopraami on hyvin käytetty ja monille sopiva. Mikäli masennukseen liittyy unihäiriöitä eikä sinulla ole ylipaino-ongelmia, kokeile mirtatsapiinia iltaisin. Tarkista myös diagnoosi, onko kyseessä lievä, keskivaikea vai vakava masennustila. Mikäli lievä, tutustu lääkkeettömiin hoitoihin, tietoa löytyy runsaasti. Muissa vastauksissa tulivatkin jo tärkeimmät, liiku ulkoilmassa ja nudata järkeviä ruokailutottumuksia.
- jepulis'
mä kärsin masennuksesta muutaman talven kesät olivat helpompia viime keväänä otin kaksi koiran pentua ja ne ovat pitäneet rutiinia yllää lenkkityksineen ja pakottaneet ulos liikkumaan. koirien kanssa myös on 'joutunut' puhumaan lenkillä muiden koiran ulkoiluttajien kanssa tosi paljon sanoinkin silloin kun koirat oli pentuja että en ole koskaan elänyt niin sosiaalista elämää kuin koirien kanssa koirat taisi olla minun pelastus.
Yksi vuosi on liian lyhyt aika parantua,ei sais lopetaa liian aikaisin kuuria.Siitä seuraa vaan se et olet uudella lääkellä seuraavan vuoden päästä.Kyllä siitä pääsee ieri ,mut pitää vaan kuunella omaa elimistöä.Eikä se niin paha oo jos elää tasasta elämää ,siitä elimistö vaan rauhotuu.Kaikki alkaa tuntuu hyvältä sit kun on sen aika.Älä kiirehdi.
- Lääkeiden rinnalla
kannattaa käydä terapiassa
- Terapia on
homoille ja naisille. Mies vetää pillerit naamaan ja sillä hyvä!
- irtiirti
Kokeile kirjaa "Mielekkäästi irti masennuksesta"
http://www.basambooks.com/kirja.php?detail_id=221
Minusta se oli hyvä ja asiapitoinen ja auttoi tajuamaan omaa masennusta, siitä irtaantumistakin. - sir_eino
Tappaisin itseni ilman lääkitystä. En voi sanoa muuta kun että jatka hoitoa. Jos nykyinen ei toimi niin jotain toista lääkettä sitten.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Haluan sinut, kuuletko minua.
Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad1001733- 551123
Alastomat miehet seksikeinussa lasten nähden PRIDEssä!
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/adf62289-a0b6-4b4c-9672-9e19c01beb51 Eikö nyt muka mene jo aivan liian pitkälle että4401107- 1701033
- 58821
Anteeksipyynnöstä
Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän128793- 83730
- 51708
Naiselle Kuuleppa Tämä
Tämä ei ole mikään vitsi. Minulla on ikävä sinua nainen! Naiselle mieheltä38685- 57671