Paljon puhuttu kerjääminen on monelta kannalta psykologinen ilmiö. Miten me suhtaudumme Mäkkäristä saatuun pahvikuppiin heitettyihin kolikoihin ja kupin vierellä meitä katsovaan kerjäläiseen?
Jotkut lähtevät siitä, että he tarvitsevat apua, kylmässä ja nälässä. Altruismi (= toisen auttaminen itselle koituvien kulujen seurauksellakin) saa ihmisestä vallan. Toiset lähtevät prototyyppiajattelusta: Mieleen tulee kaikki se mediasta pinnallisella prosessoinnilla (= vailla systemaattiselle prosessoinille ominaista kiinnostusta ja motivoitunutta viestin sisällön punnitsemista, taustalogiikan pohtimista ja yleensä viestin syvällistä ja riittävään tietoon pohjautuvaa käsittelyä) muodostettu MIELIKUVIEN VERKKO ja liitetään se tietyn ihmisryhmän "perus-edustajaan" eli "kerjääjien prototyyppiin". Etnosentrisyys on kukassaan tuolloin.
Ja kolikot eivät lennä kuppiin. Toisaalta minäkuvaansa suojallakseen (mahdollisesti) prototyyppisten ja stereotyyppisten syiden (stereotypia = vaikkapa jonkun kielteisen kokemuksen, muistinvaraisen tarinan tms. perusteella yhden yksilön kielteiset piirteet liitetään koko ryhmään) vuoksi kolikot taskussaan pitänyt ei halua ajatella että hänellä olisi vähemmän empatiaa.
Mutta onko yleensä auttamattomuus tapahtuva tässä kerjäämistilanteessa empatian puutteen takia? Iso joukko kirjoituksia ovat painottaneet että kerjäämistä ei Suomessa sallita jne. On sanottu myös, että oikeasti kerjäläiset vievät rahat gangstereiden taskuun! On kehotettu leivänkannikan tai maitojuoman antamista, sillä tällöin kerjääjälle annettu asia on suoraan sitä, mihin rahat oletetaan käytettävän, eikä väärinkäytöksille jää tilaa.
Kuvitellaan tilanne X ja tilanne Y. X:ssä kolikko lentää kuppiin altruismin hengessä. Y:ssä joko yleistävä kielteinen kuva tai (edellisessä kappaleessa avattu) todellinen, perusteltu syy olla auttamatta kerjääjää, aiheuttaa auttamattomuuden. Ja mitään muita tekijöitä ei ole?
On. Korformisuus on yksi juttu. Jos olet porukassa joka on kerjäläismielinen ja heittää kolikoita, (vaikket tulisikaan painostetuksi) heität ehkä kolikoita. Sulaudut ryhmään ja annat periksi sen paineelle omasta päätöksestä (korformisuus), ja samalla saat lisättyä yhtenäisellä toiminnalla muiden sinuun kokemaa attraktion tunnetta ja täydennät ryhmänne koheesiota (eli kiinteyttä). Teet kai siis palveluksen gangstereiden tahi kerjäläisen ohella myös ryhmällenne ja itsellenne, joskin gangsteri-tapauksessa ryhmäkoheesion etu ei ole ehkä riittävä perustelemaan tekoa samaan tekoon liittyvän spekuloidun seuraumuksen (= gangstereille rahaa... mikäli tällainen kausaali siis on, että mäkkärikupista raha kulkee ganstereille) huomioiden.
Kognitiivinen dissonanssi on yksi ilmiöön liittyvä asia, josta sivumennen pitäisi näin yleisellä yhteiskunnallisella tasolla keskustella enemmän. Sen tulisi olla alitajunnan veroinen käsite tunnettuudessa ja käytettyyydessä.
Kognitiivinen dissonanssi ilmiönä palautuu siihen, että ihmisellä on tarve pitää käsitys yhdenmukaisena. Jos hän tuntee esim. ikävää pahoittelua kerjäläisen kokemasta, itsensä myötäelämästä (tapahtunut siis roolinotto) tuskasta kylmien ihmisten keskellä kylmällä kadulla, hänellä on ristiriita kun kolikko ei lentänyt kuppiin. Tapoja ristiriidan ratkaisuksi olisivat esim. seuraavalla kerralla rahan lahjoittaminen ja päinvastainen tapa: perustellaan rahananto huonoksi ratkaisuksi (ja näin rikotaan ristiriita; "kadulla kuuluu olla kylmä, ja ihmiset ovat kylmiä työttömiä kerjäläisiä kohtaan!")
Edellisen kappaleen lopettavasta sulkumerkinnästä aukeaakin kiintoisa tapa tarkastella sitä, mitkä me oletamme ja ajattelemme SYIKSI kerjäämiseen. Okei, sitä on, ja siitä keskustellaan, mutta vieläpä kerjäämiselle on jokin syykin kuten ihmisen käyttäytymiselle aina.
Jotkut lähtevät sisäisestä, henkilön ominaisuuksiin liittyvistä syistä. Puhutaan henkilöattribuutiosta: HÄN on tätä ja tätä ja SIKSI kerjää. Kun taas toiset lähtevät TILANTEESTA: koska tilanteessa on ollut nämä ja nämä piirteet, SIKSI hän kerjää.
Kumpi on totta. Vaikea sanoa yleistettävästi.
Jatkuu - - - - - >
Jotkut lähtevät siitä, että he tarvitsevat apua, kylmässä ja nälässä. Altruismi (= toisen auttaminen itselle koituvien kulujen seurauksellakin) saa ihmisestä vallan. Toiset lähtevät prototyyppiajattelusta: Mieleen tulee kaikki se mediasta pinnallisella prosessoinnilla (= vailla systemaattiselle prosessoinille ominaista kiinnostusta ja motivoitunutta viestin sisällön punnitsemista, taustalogiikan pohtimista ja yleensä viestin syvällistä ja riittävään tietoon pohjautuvaa käsittelyä) muodostettu MIELIKUVIEN VERKKO ja liitetään se tietyn ihmisryhmän "perus-edustajaan" eli "kerjääjien prototyyppiin". Etnosentrisyys on kukassaan tuolloin.
Ja kolikot eivät lennä kuppiin. Toisaalta minäkuvaansa suojallakseen (mahdollisesti) prototyyppisten ja stereotyyppisten syiden (stereotypia = vaikkapa jonkun kielteisen kokemuksen, muistinvaraisen tarinan tms. perusteella yhden yksilön kielteiset piirteet liitetään koko ryhmään) vuoksi kolikot taskussaan pitänyt ei halua ajatella että hänellä olisi vähemmän empatiaa.
Mutta onko yleensä auttamattomuus tapahtuva tässä kerjäämistilanteessa empatian puutteen takia? Iso joukko kirjoituksia ovat painottaneet että kerjäämistä ei Suomessa sallita jne. On sanottu myös, että oikeasti kerjäläiset vievät rahat gangstereiden taskuun! On kehotettu leivänkannikan tai maitojuoman antamista, sillä tällöin kerjääjälle annettu asia on suoraan sitä, mihin rahat oletetaan käytettävän, eikä väärinkäytöksille jää tilaa.
Kuvitellaan tilanne X ja tilanne Y. X:ssä kolikko lentää kuppiin altruismin hengessä. Y:ssä joko yleistävä kielteinen kuva tai (edellisessä kappaleessa avattu) todellinen, perusteltu syy olla auttamatta kerjääjää, aiheuttaa auttamattomuuden. Ja mitään muita tekijöitä ei ole?
On. Korformisuus on yksi juttu. Jos olet porukassa joka on kerjäläismielinen ja heittää kolikoita, (vaikket tulisikaan painostetuksi) heität ehkä kolikoita. Sulaudut ryhmään ja annat periksi sen paineelle omasta päätöksestä (korformisuus), ja samalla saat lisättyä yhtenäisellä toiminnalla muiden sinuun kokemaa attraktion tunnetta ja täydennät ryhmänne koheesiota (eli kiinteyttä). Teet kai siis palveluksen gangstereiden tahi kerjäläisen ohella myös ryhmällenne ja itsellenne, joskin gangsteri-tapauksessa ryhmäkoheesion etu ei ole ehkä riittävä perustelemaan tekoa samaan tekoon liittyvän spekuloidun seuraumuksen (= gangstereille rahaa... mikäli tällainen kausaali siis on, että mäkkärikupista raha kulkee ganstereille) huomioiden.
Kognitiivinen dissonanssi on yksi ilmiöön liittyvä asia, josta sivumennen pitäisi näin yleisellä yhteiskunnallisella tasolla keskustella enemmän. Sen tulisi olla alitajunnan veroinen käsite tunnettuudessa ja käytettyyydessä.
Kognitiivinen dissonanssi ilmiönä palautuu siihen, että ihmisellä on tarve pitää käsitys yhdenmukaisena. Jos hän tuntee esim. ikävää pahoittelua kerjäläisen kokemasta, itsensä myötäelämästä (tapahtunut siis roolinotto) tuskasta kylmien ihmisten keskellä kylmällä kadulla, hänellä on ristiriita kun kolikko ei lentänyt kuppiin. Tapoja ristiriidan ratkaisuksi olisivat esim. seuraavalla kerralla rahan lahjoittaminen ja päinvastainen tapa: perustellaan rahananto huonoksi ratkaisuksi (ja näin rikotaan ristiriita; "kadulla kuuluu olla kylmä, ja ihmiset ovat kylmiä työttömiä kerjäläisiä kohtaan!")
Edellisen kappaleen lopettavasta sulkumerkinnästä aukeaakin kiintoisa tapa tarkastella sitä, mitkä me oletamme ja ajattelemme SYIKSI kerjäämiseen. Okei, sitä on, ja siitä keskustellaan, mutta vieläpä kerjäämiselle on jokin syykin kuten ihmisen käyttäytymiselle aina.
Jotkut lähtevät sisäisestä, henkilön ominaisuuksiin liittyvistä syistä. Puhutaan henkilöattribuutiosta: HÄN on tätä ja tätä ja SIKSI kerjää. Kun taas toiset lähtevät TILANTEESTA: koska tilanteessa on ollut nämä ja nämä piirteet, SIKSI hän kerjää.
Kumpi on totta. Vaikea sanoa yleistettävästi.
Jatkuu - - - - - >
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kun lähdetään henkilöattribuutiosta, voi syntyä jopa aggressiivisia (= vahingoittamaan pyrkiviä) toimia, kuten esim. kuulemani tapauksen, jossa joku potkaisi kerjäkupin nurin ohi mennessään, tyyliin.
Tällainen suhtautuminen kielteisesti kerjäämiseen asennoituvien taholta on heidän asenteensa nähden ehkä joskus ymmärrettävä, muttei hyväksyttävä, eikä ole toivottava. Hesarin mielipidepalsta on oikea miljöö hanakan kielteisen palautteen esittämiselle tai mainitun toiminnan kaltaisten aggressiivisten mallien FANTASIOIDEN esittämiselle. Mutta oikeasti tuollainen käytös on barbaarimaista riippumatta nähdyn oikeutuksen määrästä.
Ilmiö on hyvin moninainen. Jos sitä todella halutaan tutkia esim. meidän suomalaisten asenteista käsin, metodologinen triangulaatio eli monipuolinen menetelmien käyttö on otettava käyttöön, senverran monialainen on tutkittava ilmiökin. Eri tutkimukseen liittyvät asiat (sopivan otoksen ja perusjoukon valitseminen, kvalitatiivisen eli laadullisen ja kvantatiivisen eli määrällisen tutkimustyypin yhdistely) ovat tärkeitä!
Sitten vaan hypoteesia kasaan! Ehkä kirpeiden lehtikirjoitusten ja joittenkin naiiviksi kokeman altruismin seasta löydetään balanssi ja jonkinlainen perusteltu yleislinja Suomen vastikään kokemaan yllättävään ilmiöön.
PS. Lisäavausta koko ilmiön psykologisesti havaittavasta luonteesta ehkä seuraavassa viestissä, riippuen osan 1 saamasta yleisöpalautteesta. : - )
Kerjääminen on sellaista, että kaupunkimme psykologit ja teologit huutavat kilpaa esim. kuorossa, että tiedätkö paljonko tämä minulle maksaa? Psykopatialla papereiden kerjääminen on kielletty, koska se on luuston muodostuminen. Etkö millään ymmärrä leijan lennätyksen ja luuston muodostumisen yhteyttä?
Kokkolassa oli sosiaalityöntekijä leijan lennätyksessä. Etkö tosiaan osaa profiilin ja perspektiivin eroja? Niihin ei kuulu a. äänioikeus, b. kerjääminen, c. verkostot säännöistä. Luusto ei ole sillä tavalla kehittynyt suoralta. Tämä vankeutta, mutta siitä olisi pitänyt huolehtia suoralta eri tavalla profiilin ja perspektiivin takia.
Leijan lennätys on mielensairaudella luotu turvallisuusolosuhde väestölle. Saatko muka itse seurailla ilman Ihmiskunta Sinde papereita tai Thomas vm-82.
Myöskään ei ole asiallista etsiä enää turvallisuutta aviosta leijan lennätyksen takia. Tai äänioikeudesta ne kun ovat sama asia. Niitä ohjaa vain täydellisyyseleistö. Tulit näin säännöllä siis kyttäämään täydellisyyseleitöä.
Näissä verkostoissa ei ole ollut myöskään asiallista käyttäytymistä Ihmiskunta Sinde:lle. Hän ei ole kristitty, voi anna olla niin, ettei hän ole kristitty! Sitä saa mitä tilaa!! Ne pitää nyt lopettaa,koska et ymmärtänyt idiootin ja idiotismin eroja. Siksi et saa signeerauksia mihinkään.
Mitä sun mielestä aiheuttaa psykopatia onnistumisen elämyksin? Ei ainakaan frustraatiota, äänioikeutta tai kymmeniä vuosia kestänyttä kuolemantuottamusta. Heti ylistepataan, kun ei löydä jotain hoitoa.
Hoidoiksi luokitellaan vain fiktio ja fokusaatio sekä reinkarnaatio, anna mannaa taivaasta ja amorinkaari. Valtio on siis sekä fiktio että fokusaatio kristinuskon takia. Se on hyvä juttu.
Reinkarnaatio, anna mannaa taivaasta ja amorinkaari ovat "omia" esim. triviaalejasi itseäsi, sukupuoltasi ja vastakkaista sukupuoltasi kohtaan ja yksityisyydestä, ymmärryksestä ja yrityksestä. Ei löytää itsensä, vaan rauhoittua omaan täydellisyyteen, josta ei tarvitse tehdä rainaa, vain riistääkseen luustoa muilta ihmisiltä.