Mikä on mielestänne narsistin pahin ominaisuus?

yxex

Mikä juuri sinuun sattui eniten?

91

1180

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • 11+2

      Konkreettisinta ja kauaskantoisinta tuhoa sai aikaan narsistin kaksinaamaisuus eli "mainio kaveri" esitti luotettavaa puolestapuhujaa, vaikka selän takana teki kaikkensa, että menettäisin maineeni ja työpaikkani. Maine meni, mutta elanto on vielä.

      • j.o.k.u.

        Eipä narskuilla ole oikein muuta vaihtoehtoa, kuin näytellä...
        Kotona sitä harvemmin jaksaa esittää ihanaa ihmistä, kun se päällimmäinen tunne on pohjaton turhautuminen...Ja usein viha.
        Jokainen voi koittaa elää elämäänsä vetäen jotain toista roolia, kuin omaansa, että tulisi jotenkuten ihmisten kanssa toimeen, saisi työpaikan, ystäviä...
        Helvetin väsyttävää...

        "Takinkääntäminen" taitaa olla ärsyttävin ominaisuus miehessäni...
        Ja arvaamattomuus. Mutta kaikkeen on varauduttu ja nuo ominaisuudet tuovat vain samalla mukavan lisäjännityksen elämään... :)


    • A

      Narsismi on itserakkautta. Itserakkaus on kohdehäiriö. Kohdehäiriöitä on eriasteisia. Jokainen voi miettiä mitä pahaa itse on saanut aikaan mitätöidessään, väheksyessään ja moittiessaan muita riittämättömiksi, huonoiksi tai pahoiksi. Näin voi analysoida omaa itserakkauttaan, sen määrää ja laatua.

      Vastaan siis: muiden ihmisten mitätöinti.

    • Hyviä vastauksia!

      Minulle taas:
      Narsisti paljasti minussa aukon, josta pystyi kävelemään sieluuni sisään ja ulos kuin tyhjää vaan. Olin kuin avointen ovien päivä. Ja kipeetä teki.

      Toisaalta...voinko syyttää tästä narsistia..rehellisyyden nimissä..en!

      (hirvittää noi uutiset japanin maanjäristyksestä ja tsunamista )

      • M.B.

        Ubuntu

        Arkkipiispa Desmond Tutu tarjosi pidemmän määritelmän vuonna 1999 kirjoittamassaan kirjassa:[3]
        Ubuntu-ihminen on avoin ja saatavilla toisille, toisten vahvistama, ei vaarannu toisten kyvyistä ja hyvyydestä, hänellä on kunnollinen itsetunto, joka tulee tiedosta, että hän kuuluu suurempaan kokonaisuuteen ja heikentyy kun toisia noyryytetään tai halvennetaan ja kun toisia kidutetaan tai sorretaan.
        Nelson Mandela selitti Ubuntua seuraavasti:
        Kun maiden läpi kulkeva matkustaja pysähtyy kylään, hänen ei tarvitse pyytää ruokaa ja vettä. Kun hän pysähtyy, kylän ihmiset antavat hänelle ruokaa ja viihdyttävät häntä. Tämä on yksi ubuntun näkökohta, mutta sillä on muitakin näkökohtia. Ubuntu ei merkitse, että ihmiset eivät saisi rikastua. Siksi kysymys kuuluu: Aiotko tehdä niin mahdollistaaksesi ympäröivän yhteisösi kehittymisen?


        Wikipedia: Ubuntu


      • M.B. kirjoitti:

        Ubuntu

        Arkkipiispa Desmond Tutu tarjosi pidemmän määritelmän vuonna 1999 kirjoittamassaan kirjassa:[3]
        Ubuntu-ihminen on avoin ja saatavilla toisille, toisten vahvistama, ei vaarannu toisten kyvyistä ja hyvyydestä, hänellä on kunnollinen itsetunto, joka tulee tiedosta, että hän kuuluu suurempaan kokonaisuuteen ja heikentyy kun toisia noyryytetään tai halvennetaan ja kun toisia kidutetaan tai sorretaan.
        Nelson Mandela selitti Ubuntua seuraavasti:
        Kun maiden läpi kulkeva matkustaja pysähtyy kylään, hänen ei tarvitse pyytää ruokaa ja vettä. Kun hän pysähtyy, kylän ihmiset antavat hänelle ruokaa ja viihdyttävät häntä. Tämä on yksi ubuntun näkökohta, mutta sillä on muitakin näkökohtia. Ubuntu ei merkitse, että ihmiset eivät saisi rikastua. Siksi kysymys kuuluu: Aiotko tehdä niin mahdollistaaksesi ympäröivän yhteisösi kehittymisen?


        Wikipedia: Ubuntu

        Senkin rakas hullu!


      • M.B.

      • M.B. kirjoitti:

        :D maata kiertävälle radalle.. :) Oon kuule oikeasti ihan h....tin hankala ihminen. Siis muitten kuin itseni mielestä..

        http://www.youtube.com/watch?v=0GLJRzuodKo&feature=related

        Tosta jäi iloinen mieli, kiitti! :)
        Et oo hankala ihminen, meitä on jo kaksi samaa mieltä =)

        Nukahdan tähän paikkaan..

        *kävelee unissaan sänkyyn*


    • lottamari<3

      Välinpitämättömyys,...sellainen täydellinen empatiakyvyttömyys, myötäelämisen puute. Mikään ei tuntunut koskettavan aidolla tavalla. Tunne-elämän kylmyys.

      Yhden uutiset,...pitää katsoa miten laaja katastrofi se oikeastaan on.

      • Huh huh! Alkoi omat murheet tuntua pieniltä kun katsoin uutisia :-/

        Miten käynee saarille japanista itään, tsunamin kourissa.

        Välinpitämättömyys, niin...se syö miestä ja naista.

        Sinä olet tärkeä! Välitän sinusta!


      • lottamari<3
        yxex kirjoitti:

        Huh huh! Alkoi omat murheet tuntua pieniltä kun katsoin uutisia :-/

        Miten käynee saarille japanista itään, tsunamin kourissa.

        Välinpitämättömyys, niin...se syö miestä ja naista.

        Sinä olet tärkeä! Välitän sinusta!

        Kiitos ihanista sanoista, samat sanat sinulle kamu :D

        Niin,.. maailma on outo paikka :(

        http://www.youtube.com/watch?v=JH2tg_BiMT8


      • lottamari<3 kirjoitti:

        Kiitos ihanista sanoista, samat sanat sinulle kamu :D

        Niin,.. maailma on outo paikka :(

        http://www.youtube.com/watch?v=JH2tg_BiMT8


    • Vaikea valkata kun tämän asian kanssa voi häärätä kuin karkkikaupassa =)
      Hmm....

      Ensimmäisenä tulee mieleen se tunteensiirto. Olen käytännöntasolla tiennyt mitä se on, mutta vasta viime aikoina huomasin sellaiset tilanteet niiden ollessa päällä. Että NYT se tapahtuu...
      Tunteensiirto, aiheeton vainoharhainen syyttely jne...

      Ja totta kai se perinteinen lohkominen maustettuna täysin kohtuuttomilla reaktioilla kaikkeen "uhakaavaan". Ja niitä uhkiahan riitti...
      Ensin katsotte rauhallisesti elokuvaa soffalla ja ilman mitään ennakkovaroitusta alkaa yhtäkkinen live-ilotulitusshow... sellaisessa paukkeessa ja rytinässä ei voi keskustella yhtään mistään, saavuttaa toista millään tasolla ja joutuu vain pelastamaan itsensä pahemmilta vaurioilta...

      • Negatiivisen tunteensiirron kohteeksi on kettumaista joutua! Toisen puolesta, rakkauden avulla, kestää paljon. Ei kuitenkaan loputtomiin, kukaan. Hyvä pointti Lynett! :)


      • M.B.

        "Ja totta kai se perinteinen lohkominen maustettuna täysin kohtuuttomilla reaktioilla kaikkeen "uhakaavaan". Ja niitä uhkiahan riitti... "

        Kirjoituksesi myötä pukkaa flashbackia... irrationaalinen suhtautuminen ihan mihin tahansa jonka tulkitsee jotenkin äärimmäisen kummallisella tavalla täysin päin peetä, että ei voi kuin seissä suu auki hölmistyneenä aivojen lyödessä tyhjää ja tuijottaa epäuskoisena kommentoijaa, vaan jotta sekin tulkitaan joksikin, johon lopulta itsekin eksyy, kun ei tiedä miksi edes puolustautuu ja ennenkaikke mitä vastaan... huh. En soisi monienkaan kokemusten toistuvan elämässäni, tai ainakin toivon oppineeni reagoimaan itseäni suojelevaisemmin....

        Ja se mitätöinti.. vaikka olisin sanonut vaan yksinkertaisesti, että:kakka, niin miten sellaisenkin voi sivuutaa ja kun koko muu maailma sanoo: kakka, oli se aina niin hienoa, ja erityisesti jos joku sosiaalisella tasolla meriittiä saavuttanut HÄNEN silmissään sanoi: kakka, oli se jotain aivan äärettömän uskomattoman poikkeuksellista... HÄN tiesi paremmin tunteeni, ajatukseni, mielipiteeni kysymättä sanallakaan, että mitä tunnen, ajattelen tai mitä mieltä olen. Ja jos olin kyseisissä asioissa erimieltä MINUN tunteistani, ajatuksistani, mielipiteistäni sain kuulla valehtelevani..

        huh. Kiitos.

        Tosin, kovin tuttua muuallakin kuin parisuhteessa, tuollainen :D


    • A

      Selventäisikö asiaa, jos Lottamarin kokemaa 1) empatiakyvytöntä tunnekylmyyttä kutsuttaisiinkin psykopaattiseksi ja Lynetten kokemaa 2) vainoharhaista syyttelyä paranoidikseksi. Silloin 3) itserakkaus ja toisten mitätöinti olisi narsistisuutta?

      Ilmenevätkö nuo kaikki kolme aina yhdessä ja samassa henkilössä? Eivät? Jotkut joskus? Kyllä? Kannattaisiko ne seuloa erikseen?

      Omakohtaisesssa terapiassani kakkonen vaatii erityistoimia, kolmoseen herään kyllä kun muistutetaan, ykkösestä ei ole vaaraa.

      P.S. Olen tulkinnut että poikkeuksellinen pokka ja ilmeettömyys olisi usein merkki poikkeuksellisen räiskyvästä ja moni-ilmeisestä tunne-elämästä.

      Heippa.

      • Interesting....hmm...

        Voi kait noita kaikkia ilmentyä samassa paketissakin, mutta "meillä" tunnekylmyys ilmestyi todellisen tai kuvitteellisen uhan jälkeen. Eli esim. tekstiviestin saamisen (harhat) tai tunnepitoisen keskustelun jälkeen. Raivostuminen-tunnekylmyys-hylkääminen-haukkuminen/kiusaaminen.

        Joskus jääkasvot ilmestyivät aiemminkin, mutta jälkikäteen tulkittuna se on aina ollut riitaa(eroa/katoamista) edeltävä "näytös". Hän tavallaan yllyttää itse itsensä ihan raivoihinsa (monologina päässä tai ääneen) ja heittää sitten ylimielisen hymyn kasvoilleen, napsauttaa sormia ja käskee painua ...sinne.

        Mitäs erityistoimia tuo kakkonen sitten voisi vaatia ? Alkaa olla keinot vähän lopussa jo...

        Tuosta pokasta ja ilmeettömyydestä : yleisesti ottaen oli tarve peittää kaikki ilmeet. Silmät ne olivat sielun peili. Opin kyllä myöhemmin lukemaan pienempiäkin merkkejä... ja sitten ihmettelin miksen ollut aiemmin "nähnyt" kun ei ne nyt niin olemattomia olleetkaan =)
        Sitä nenännyrpistelyä, pilkkahymyä, omahyväisyyden hyminää, raivoa, mairittelua, inhon reaktioita tai totaalista halveksintaa.

        Luulen kyllä että ilmeiden peittelyssä olen itse paljon hanakampi. Olen aina joko hymy-Lynett tai suht ilmeetön. En jotenkin halua näyttää jos loukkaa, suututtaa, nolottaa tms...
        Kai siinä huijaa toista luulemaan ettei muka loukkaantunutkaan ja uskottelee samaa itselleen...


      • A
        lynett kirjoitti:

        Interesting....hmm...

        Voi kait noita kaikkia ilmentyä samassa paketissakin, mutta "meillä" tunnekylmyys ilmestyi todellisen tai kuvitteellisen uhan jälkeen. Eli esim. tekstiviestin saamisen (harhat) tai tunnepitoisen keskustelun jälkeen. Raivostuminen-tunnekylmyys-hylkääminen-haukkuminen/kiusaaminen.

        Joskus jääkasvot ilmestyivät aiemminkin, mutta jälkikäteen tulkittuna se on aina ollut riitaa(eroa/katoamista) edeltävä "näytös". Hän tavallaan yllyttää itse itsensä ihan raivoihinsa (monologina päässä tai ääneen) ja heittää sitten ylimielisen hymyn kasvoilleen, napsauttaa sormia ja käskee painua ...sinne.

        Mitäs erityistoimia tuo kakkonen sitten voisi vaatia ? Alkaa olla keinot vähän lopussa jo...

        Tuosta pokasta ja ilmeettömyydestä : yleisesti ottaen oli tarve peittää kaikki ilmeet. Silmät ne olivat sielun peili. Opin kyllä myöhemmin lukemaan pienempiäkin merkkejä... ja sitten ihmettelin miksen ollut aiemmin "nähnyt" kun ei ne nyt niin olemattomia olleetkaan =)
        Sitä nenännyrpistelyä, pilkkahymyä, omahyväisyyden hyminää, raivoa, mairittelua, inhon reaktioita tai totaalista halveksintaa.

        Luulen kyllä että ilmeiden peittelyssä olen itse paljon hanakampi. Olen aina joko hymy-Lynett tai suht ilmeetön. En jotenkin halua näyttää jos loukkaa, suututtaa, nolottaa tms...
        Kai siinä huijaa toista luulemaan ettei muka loukkaantunutkaan ja uskottelee samaa itselleen...

        Paranoidisuuteen ainoa lääke on luottamuksen voittaminen. Paranoidin itse pitäisi tehdä työtä esimerkiksi anteeksianto- ja muiden harjoitteiden avulla. Tunteiden puuttumisesta ei ole silloin kyse. Tuo vain hulauttaa kerralla johonkin.

        Tämän avulla selvensi itselleni joitain erotteluja:
        http://myrskykari.tripod.com/psykiatria/paranoidinen.html

        Parisuhteessa varmaan olennaista on aiheutuneiden vahinkojen laadun arviointi. Pelkkä huuto ja mekastus nyt ei ole paljon, eikä edes mykkäkoulu tai ovien paiskominen. Jos ei ole lapsia siis. Ja jos toinen ei ole erityistarpeinen.


      • 15
        lynett kirjoitti:

        Interesting....hmm...

        Voi kait noita kaikkia ilmentyä samassa paketissakin, mutta "meillä" tunnekylmyys ilmestyi todellisen tai kuvitteellisen uhan jälkeen. Eli esim. tekstiviestin saamisen (harhat) tai tunnepitoisen keskustelun jälkeen. Raivostuminen-tunnekylmyys-hylkääminen-haukkuminen/kiusaaminen.

        Joskus jääkasvot ilmestyivät aiemminkin, mutta jälkikäteen tulkittuna se on aina ollut riitaa(eroa/katoamista) edeltävä "näytös". Hän tavallaan yllyttää itse itsensä ihan raivoihinsa (monologina päässä tai ääneen) ja heittää sitten ylimielisen hymyn kasvoilleen, napsauttaa sormia ja käskee painua ...sinne.

        Mitäs erityistoimia tuo kakkonen sitten voisi vaatia ? Alkaa olla keinot vähän lopussa jo...

        Tuosta pokasta ja ilmeettömyydestä : yleisesti ottaen oli tarve peittää kaikki ilmeet. Silmät ne olivat sielun peili. Opin kyllä myöhemmin lukemaan pienempiäkin merkkejä... ja sitten ihmettelin miksen ollut aiemmin "nähnyt" kun ei ne nyt niin olemattomia olleetkaan =)
        Sitä nenännyrpistelyä, pilkkahymyä, omahyväisyyden hyminää, raivoa, mairittelua, inhon reaktioita tai totaalista halveksintaa.

        Luulen kyllä että ilmeiden peittelyssä olen itse paljon hanakampi. Olen aina joko hymy-Lynett tai suht ilmeetön. En jotenkin halua näyttää jos loukkaa, suututtaa, nolottaa tms...
        Kai siinä huijaa toista luulemaan ettei muka loukkaantunutkaan ja uskottelee samaa itselleen...

        Mulla myös sama kokemus vainoharhaisuudesta, joka oli oikeastaan aika pelottavaa, koska siinä ei ollut mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Se ilme todella muuttui hetkessä täysin kivettyneeksi ja jollain tavalla "hullun kiilto silmissä". Sitten alkoi syytökset milloin mistäkin kuvitellusta, yleensä ne oli jotain sairaalloisia mustasukkaisuuskohtauksia, joita en ollenkaan voinut käsittää koska mitään syytä ei mielestäni ollut. Esimerkkinä vaikka kadulla käveltäessä sain yhtäkkiä syytösryöpyn niskaani jonkun kanssa flirttailusta vaikka en ollut edes huomannut koko tyyppiä. Jossain vaiheessa alkoi sitten tuntua siltä että no petetään sitten kun siitä kuitenkin epäillään, ihan sairasta touhua huhhuh..


      • sdfsdsdfsdfsdf
        15 kirjoitti:

        Mulla myös sama kokemus vainoharhaisuudesta, joka oli oikeastaan aika pelottavaa, koska siinä ei ollut mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Se ilme todella muuttui hetkessä täysin kivettyneeksi ja jollain tavalla "hullun kiilto silmissä". Sitten alkoi syytökset milloin mistäkin kuvitellusta, yleensä ne oli jotain sairaalloisia mustasukkaisuuskohtauksia, joita en ollenkaan voinut käsittää koska mitään syytä ei mielestäni ollut. Esimerkkinä vaikka kadulla käveltäessä sain yhtäkkiä syytösryöpyn niskaani jonkun kanssa flirttailusta vaikka en ollut edes huomannut koko tyyppiä. Jossain vaiheessa alkoi sitten tuntua siltä että no petetään sitten kun siitä kuitenkin epäillään, ihan sairasta touhua huhhuh..

        Tulipa niin ex-mies tästä mieleen ja koko ketjusta..
        Joo juuri nuo syyttelyt milloin mistäkin, älyttömät mustiskohtaukset ja kuvitellut asiat joita ei koskaan edes ollut sattunut.... jos unohdin sanoa jostakin asiasta joka oli sattunut minulle päivällä...sai mies siitä illalla hirveän raivarin kun en ollut kertonut hänelle mitään(asia siis saattoi olla ihan mitätön, vaikka naapuriin törmääminen kaupan kassalla)... no siitä kuitenkin lähti ryöppy joka johti suurimittaiseen mitätöintiin, haukkumiseen (olin siis valehtelija kun en ollut kertonut), ja viikon-kahden mittaiseen mykkäkouluun, joilloin meillä ei sujunut mikään asia.
        Mulle tuli myös tuo sama ajatus viimein että tehdään nyt sitten sitä mistä on monta vuotta jo syytelty valmiiksi.. Itsellä alkoi loppua pää ja hain eron. Kiusaamista on jatkunut eron jälkeenkin monia vuosia. Mikään asia ei suju edelleenkään hänen kanssaan....lapsilleen kostaa omia harhakuviaan.


    • C:-?

      Väkisin pano sattu eniten.

    • Täydellinen välittämisen puute, kyky koskaan asettua toisen(-sten) asemaan. Hyväksikäyttö. Tarkoituksellinen manipulointi (aivopesu jolla minut yritettiin tehdä toiseksi, oman mielen peukalointi) ja projektio sekä paranoidisuus (tarkoitan mikä minusta kuvitelmissaan tuli).

      Tunteiden puute silti pahin. Koska olen ihminen joka aidosti rakastaa ja haluaa tulla rakastetuksi on kova kolaus ymmärtää ettei tunteita kertakaikkisesti ole. Juuri siltä ihmiseltä jolta niitä eniten odottaa. Olkoon vaikka narsisti, ymmärtää sen, ettei aitoutta ole, mutta kipeää se tekee silti. Pahinta mitä itselle jäi on omien emootioiden epätoivoinen paikkailu ja hallintayritykset.

      • Sun nimi on vilahtanut täällä ennenkin, elisakettu. :)
        Välitän sinusta, ja uskon, että palstalla on monia jotka välittää sinusta!

        Lähimmäisenrakkaudella!


      • yxex kirjoitti:

        Sun nimi on vilahtanut täällä ennenkin, elisakettu. :)
        Välitän sinusta, ja uskon, että palstalla on monia jotka välittää sinusta!

        Lähimmäisenrakkaudella!

        Kiitos yxex :)

        kettu välittää myös; sitä rikkautta minulla on vielä paljon jäljellä ja sitä aion myös jakaa edelleen :)


      • elisakettu kirjoitti:

        Kiitos yxex :)

        kettu välittää myös; sitä rikkautta minulla on vielä paljon jäljellä ja sitä aion myös jakaa edelleen :)

        =)


    • jk

      en osaa sanoa

      • Ok.


    • 28

      Väkisin tunkeutuminen omalle reviirille, kunnioituksen puute. Juuri tuo tunkeutuminen oli hyvin traumatisoivaa enkä tiedä näin jälkiviisaana olisiko voinut jotain tehdä ja mitä.

      • Vähän sama sitten kuin minulla. Jotenkin olin suojaton toisen rajaloukkauksille. Aiheuttanut paljon jälkiviisastelua.. :)


    • javascript:void(0);

      Epärehellisyys (kun uskoo itsekin puheitaan):

      Tätä oli ehkä vaikeinta käsittää. Eniten sattui se hetki kun tajusi patologisen valehtelun. Itse en rehellisenä ihmisenä tulisi ajatelleeksikaan toiselle valehtelua. Aina yritin järkeistää esim. vkl-seurustelun perumiset ja viime hetken spontaanit muutokset suunnitelmissa ja oudot selitykset "hänellä nyt on ollut paineita töissä" -tyyppisillä ratkaisuilla.

      Jäänkylmä tunteeton katse. Selän takana mustamaalaaminen haukkuminen pettäminen ja kumppanin pilkkana pito. Ilmeettömyys. Pelimiehen otteet; se miten piti huoneellista ihmisiä otteessaan, miten kaikki rakastivat häntä, miten kukaan ei tiennyt miten minua kohteli.

      • 'javascript:void(0);', tuo on yksi isoin yhteiselämää sotkeva tosiasia!

        Epärehellisyys on tyrmäävä huono piirre, se johtaa pian epäilyksiin että voiko mihinkään asiaan luottaa. Mun maalaisjärjellä, jos toista rakastaa, sille ei valehdella.
        Kääntäen, jos mulle valehdellaan, ei valehtelija rakasta minua, vaan se käyttää hyväkseen. (tai yrittää käyttää)


      • uyt65resdfgbh
        yxex kirjoitti:

        'javascript:void(0);', tuo on yksi isoin yhteiselämää sotkeva tosiasia!

        Epärehellisyys on tyrmäävä huono piirre, se johtaa pian epäilyksiin että voiko mihinkään asiaan luottaa. Mun maalaisjärjellä, jos toista rakastaa, sille ei valehdella.
        Kääntäen, jos mulle valehdellaan, ei valehtelija rakasta minua, vaan se käyttää hyväkseen. (tai yrittää käyttää)

        Jos joku rakastaa sinua, niin taatusti ei ole aina aivan rehellinen sinulle. Taitaa sinisilmäisyys olla narsismin vastakohta? ;) Rehellisyys on joskus hyvin julmaa.


      • M.B.
        uyt65resdfgbh kirjoitti:

        Jos joku rakastaa sinua, niin taatusti ei ole aina aivan rehellinen sinulle. Taitaa sinisilmäisyys olla narsismin vastakohta? ;) Rehellisyys on joskus hyvin julmaa.

        Itse en halua, että minua rakastaa joku, joka ei kykene olemaan äärimmäisen avoin ja rehellinen. Olen niiiin pieni ihminen, että menen helposti epäkuntoon sellaisesta, tyhjästä liirum laarumista totuuden äärellä..


      • A
        M.B. kirjoitti:

        Itse en halua, että minua rakastaa joku, joka ei kykene olemaan äärimmäisen avoin ja rehellinen. Olen niiiin pieni ihminen, että menen helposti epäkuntoon sellaisesta, tyhjästä liirum laarumista totuuden äärellä..

        Kokeile olla itseäsi kohtaan äärimmäisen avoin ja rehellinen. Silloin syntyy tämä ensimmäinen joka rakastaa sinua - sinä itse.

        Kykenisitkö siihen?


      • M.B.
        A kirjoitti:

        Kokeile olla itseäsi kohtaan äärimmäisen avoin ja rehellinen. Silloin syntyy tämä ensimmäinen joka rakastaa sinua - sinä itse.

        Kykenisitkö siihen?

        Kykenisin :) Kiitos kysymästä.

        http://www.youtube.com/watch?v=cd1CrxuvVAw&feature=topvideos

        Ja edelleen pidän parempana sitä raadollista totuutta, jonka nielemisessä minulla saattaa ehkä olla työtä. Mutta kaunisteltu liirumilaarumilaa... Onhan silläkin toki sijansa. Omassa parisuhteessa perimmäisten kysymysten äärellä, en arvosta. Mielummin hiljaisuus.


    • äskeinen

      Ja Elisakettu, tuo aiempi viestisi: kaikki minkä mainitsit manipuloinnista täydellisestä empatiakyvyttömyydestä projektioon. (Jatkuva syyttely omista vioista; kumppani oli tehnyt jos itse oli tehnyt)

      Oma "narsuni" oli vain tunteettomuudessaan jo psykopaatin asteella eikä välittänyt muiden mielipiteistä. Jäi mustasukkaisuus ja vainoharha.

      • "Oma "narsuni" oli vain tunteettomuudessaan jo psykopaatin asteella eikä välittänyt muiden mielipiteistä. Jäi vain vainoharha."

        Jaan äskeisen kanssa tämän.


    • jokumuuanolematon

      Ei satu vaan ihmetyttää,täysillä raivoaminen,tuhoamisvimma,latistaminen,jallittaminen,sairas ylimielisyys,päin naamaa valehtelu,tyhmyys,kotiinpäin vetäminen,sairas huumori,käytökset joita ns.normaali ihminen ei voi hjummartaa.
      Mutta helpottaa kun tajujaa että kyseessä on narsisti.

      • M.B.

        Kuvittelet vain, että kyseessä on narsisti :)


      • Ylikäveleminen on sietämätöntä, samaa mieltä 'jokumuuanolematon' :)


      • hoh hoijaa...

        Helpot vastaukset ovat ihania.


    • yykaakoonee

      mistäs sinä M.B. sen tiedät?

      • M.B.

        Enpäs tiedäkään :) Mutta omaksi ilokseni ajattelin palstanmukaiseen pika-arviointiin :D

        Mutta monesta muusta omakohtaisesta asiasta minulla on paljonkin omakohtaista kokemusta. Olen itse kuullut aika monet arviot siltä minun toiselta, ja itse olin sitä mieltä, että kun se toinen ei edes koskaan minua kuunnellut ikinä missään asiassa, niin onko sillä minun toisella sanoa mitään minusta...

        Mutta ehkä sinä olet se, joka on käynyt omalta osaltaan sen omakohtaisen asiaan vaikuttamisen - ruotimisen läpi jo ... aikaa ...

        Tämä on tällainen hellämielinen, oletko ajatellut omaa narsismin määrääsi suhteessa siihen, joka mielestäsi on narsisti?


    • jk

      en osaa sanoa

    • shtrrr

      Hienointa on ehkä huomata miten voi imeä elämää kaikesta. Liittoutua vahvimman kanssa, kunnes sekin on liian heikko. Parasta on että itse pystyy olemaan niin paljon, että muut vaikuttavat lähes otetuilta minun ollessani heidän seurassaan. He ovat vaikuttuneita ja kiinnostuneita, koska minulla on mitä jakaa heidän kanssaan. Koska en ole mitään eikä minulla ole mitään, minulla on aikaa kuunnella, ottaa hetki jonka voin omistaa kokonaan heille. Vaikka joskus tajuankin itse kuinka tämän hetken ottaminen onkin vain itsekkäistä syistä. Että opin enemmän, ja voin haalia enemmän persoonaa itselleni. Kerään rakkautta ja olen hyvä osoittamaan rakkaudenomaista heijastusta takaisin, tavalla joka sopii juuri sillä hetkellä minua kiinnostavalle ihmiselle. Imen hyödyt tyhjiin ja vaihdan kohdetta.

      Pahinta narsismissa on se, kuinka ylpeä voi olla aikaansa saamasta tuhosta.

      • j.o.k.u.

        Varmaan olet huomannut sitten senkin, miten tekojesi jälkeinen ilo jää varsin lyhytaikaiseksi...Miten olosi muuttuu hetki hetkeltä huonommaksi, yrittäessäsi pönkittää egoasi muiden kustannuksella, polkemalla muita maan rakoon...Tunnet itsesi vain päivä päivältä tyhjemmäksi...Tunnet olevasi hetken vahva, kunnes huomaatkin olevasi yksinäisempi, kuin koskaan...Samalla pidät siitä riippumattomuuden ja vahvuuden tunteesta, mutta myös vihaat sitä...Sillä jotain olennaista puuttuu...Etkä täysin ymmärrä mitä se voisi olla...
        Olenko oikeassa? :)

        Onneksi kenenkään elämä ei ole kiveen hakattu...


      • 'shtrrr', miksi ylpeys omista teoistasi tuntuu sinusta pahimmalta?


      • j.o.k.u.
        yxex kirjoitti:

        'shtrrr', miksi ylpeys omista teoistasi tuntuu sinusta pahimmalta?

        Mietin samaa...
        Narsisti olisi mielestäni käyttänyt "parasta" sanaa, koska ajattelee aina asiat itsensä kannalta. :)
        Joko kirjoittajan omatunto soimaa...Tai sitten hän vain halusi korostaa omaa "pahuuttaan"...Ehkä molempia.


      • j.o.k.u. kirjoitti:

        Mietin samaa...
        Narsisti olisi mielestäni käyttänyt "parasta" sanaa, koska ajattelee aina asiat itsensä kannalta. :)
        Joko kirjoittajan omatunto soimaa...Tai sitten hän vain halusi korostaa omaa "pahuuttaan"...Ehkä molempia.

        Tiedostamaton halu rangaista itseään, tai että ympäristö rankaisee (?) Piiloitettu omatunto tai masokismi(?) (heränneitä ajatuksia, ei diagnoosi)


      • A
        yxex kirjoitti:

        Tiedostamaton halu rangaista itseään, tai että ympäristö rankaisee (?) Piiloitettu omatunto tai masokismi(?) (heränneitä ajatuksia, ei diagnoosi)

        Niin ... Ei olisi ensi kerta kun kiltti masokisti tekeytyi ilkeäksi narsistiksi.

        Mutta tämä nyt siis vain yleisellä tasolla, emme osaa arvioida keskustelijaa, emmekä tahtoisi hänen poistuvan joukostamme. :)


      • A kirjoitti:

        Niin ... Ei olisi ensi kerta kun kiltti masokisti tekeytyi ilkeäksi narsistiksi.

        Mutta tämä nyt siis vain yleisellä tasolla, emme osaa arvioida keskustelijaa, emmekä tahtoisi hänen poistuvan joukostamme. :)

        Kyllä. Jokaiselta oppii. Jokaisella on annettavaa. Jokainen on tärkeä! :)


      • j.o.k.u.
        A kirjoitti:

        Niin ... Ei olisi ensi kerta kun kiltti masokisti tekeytyi ilkeäksi narsistiksi.

        Mutta tämä nyt siis vain yleisellä tasolla, emme osaa arvioida keskustelijaa, emmekä tahtoisi hänen poistuvan joukostamme. :)

        Psykopaatitkin etsivät rangaistuksi tulemista...Piileviä masokisteja.
        Se taisikin olla yksi narskun ja psykon eroista myös. :)


      • M.B.
        A kirjoitti:

        Niin ... Ei olisi ensi kerta kun kiltti masokisti tekeytyi ilkeäksi narsistiksi.

        Mutta tämä nyt siis vain yleisellä tasolla, emme osaa arvioida keskustelijaa, emmekä tahtoisi hänen poistuvan joukostamme. :)

        Ehkä on tapahtunut kirjoituksellinen *switch*.. Eli jos minä nyt haluaisin asettautua kissaksi ja "päästä kissan päähän ja olemaan kissa, joka kommentoisi omaa kissuuttaan" , saattaisin kirjoittaa jotenkin näin: Mjaaauuu miu rrrrrooouuu. RRou mmjjjou miauuu mou. Mmmiauuu mmmjou mmiaauu rrrrou.

        Tietäen, että en ole kissa. Mutta ehkä saattaisin jopa tehdä tämän suivaannuttuani kuulemaan sadatta kertaa, kuinka kissamainen olen..


      • M.B. kirjoitti:

        Ehkä on tapahtunut kirjoituksellinen *switch*.. Eli jos minä nyt haluaisin asettautua kissaksi ja "päästä kissan päähän ja olemaan kissa, joka kommentoisi omaa kissuuttaan" , saattaisin kirjoittaa jotenkin näin: Mjaaauuu miu rrrrrooouuu. RRou mmjjjou miauuu mou. Mmmiauuu mmmjou mmiaauu rrrrou.

        Tietäen, että en ole kissa. Mutta ehkä saattaisin jopa tehdä tämän suivaannuttuani kuulemaan sadatta kertaa, kuinka kissamainen olen..

        :-D
        "Mjaaauuu miu rrrrrooouuu. RRou mmjjjou miauuu mou. Mmmiauuu mmmjou mmiaauu rrrrou."

        Kurrrnau :)


      • shtrrr
        j.o.k.u. kirjoitti:

        Mietin samaa...
        Narsisti olisi mielestäni käyttänyt "parasta" sanaa, koska ajattelee aina asiat itsensä kannalta. :)
        Joko kirjoittajan omatunto soimaa...Tai sitten hän vain halusi korostaa omaa "pahuuttaan"...Ehkä molempia.

        Joskus kyllä omatunto soimaa, varsinki silloin kun tuntuu että on ehkä mennyt liian pitkälle jonkun ihmisen kanssa ja tämä vaikuttaa haluavan hylätä minut. Voisin kuvailla sitä samoin kuin eräässä narsismista kertovassa kirjassa, Pelko narsistisen lähteen menettämisestä.

        Ja kyllä minulla on suuri tarve korostaa omaa pahuuttani. Vähintään puolet elämäni saavutuksista ovat pahuuteni ansiota joten se on yhtä tärkeä kuin mitä saan aikaan normimerkityksellisellä täydellisyydelläni.

        Omatunto tai masokismi tai mitä vain. Masokismin piirteitäkinhän voi liittyä narsismiin.


      • shtrrr
        A kirjoitti:

        Niin ... Ei olisi ensi kerta kun kiltti masokisti tekeytyi ilkeäksi narsistiksi.

        Mutta tämä nyt siis vain yleisellä tasolla, emme osaa arvioida keskustelijaa, emmekä tahtoisi hänen poistuvan joukostamme. :)

        "Niin ... Ei olisi ensi kerta kun kiltti masokisti tekeytyi ilkeäksi narsistiksi."

        Jännää. Aivot ei toimi juuri nyt, haluatko selittää tarkemmin? Mietin tässä repisinkö jännitystä maailman filosofioista vaihtamalla taas puolia. Jos olenkin switchaaja psykopaatti ja haluan rueta kiltiksi masokistiksi. Kuvaile se minulle niin todennäköisesti seuraava vaiheeni on samaistua kyseiseen kuvaukseen ja elää pari päivää täydellisesti siinä uskossa. Vau, tämän käsitteleminenhän paljastaa minussa aivan uusia puolia! KERTOKAA NYT ÄKKIÄ LISÄÄ!!11


      • shtrrr kirjoitti:

        Joskus kyllä omatunto soimaa, varsinki silloin kun tuntuu että on ehkä mennyt liian pitkälle jonkun ihmisen kanssa ja tämä vaikuttaa haluavan hylätä minut. Voisin kuvailla sitä samoin kuin eräässä narsismista kertovassa kirjassa, Pelko narsistisen lähteen menettämisestä.

        Ja kyllä minulla on suuri tarve korostaa omaa pahuuttani. Vähintään puolet elämäni saavutuksista ovat pahuuteni ansiota joten se on yhtä tärkeä kuin mitä saan aikaan normimerkityksellisellä täydellisyydelläni.

        Omatunto tai masokismi tai mitä vain. Masokismin piirteitäkinhän voi liittyä narsismiin.

        "Masokismin piirteitäkinhän voi liittyä narsismiin. "

        "Heillä" on huomattavissa paheksunnan ja rangaistuksitulemisen tarvetta. Sisällään narsisti inhoaa itseään - siksi tarvitsee peiliä. Aito itserakkaus ei taida kuvata narsistia kovinkaan hyvin...

        Minulle tulee aina "pahoista" tai koviksista selkeä mielikuva : tuo ei ole totta vaan kuori. Sen alla on pelokas ja oikeasti läheisyyttä tai rakkautta kaipaava ihminen joka on kauhuissaan kietonut peitot ylleen ja piiloutunut "en tartte" - ketää maskin taakse.

        Mites se j.o.k.u sanoi : ei ole pahoja ihmisiä, on vain erilaisia reagointitapoja.


    • 8989898998

      Pahinta on se, miten itse menee mukaan narsistin touhuihin. Se, että normaalilla järjellä ja oikeastaan erinomaisella ihmissilmällä varustettu ihminen on yhtäkkiä suhteessa, jossa mukautuu, mukautuu ja tyhjenee. Olen aina osannut vältellä kusipäitä, mutta narsistihan ei sellainen ole. Narsisti on kuin tehty sinulle. Jos olet herkkä, kiltti, ujo, boheemi, eläinrakas, lapsirakas, spontaani ja huumoria paljon viljelevä, niin narsku on myös kaikkea tuota. Mutta koska sinä tyhjenet koko ajan suhteessa, niin myöskään narsisti ei enää ole tuota kaikkea.

      Ja yksi pahimmista on se, kuinka olisi ollut valmis luopumaan melkein kaikesta tämän muka vuosisadan rakkaustarinan takia: perheestä, ystävistä, urasta, harrastuksista. Olisi voinut viettää 24/7 huoneessa narsistin kanssa ja kuvitellut sen olevan rakkautta, vaikka oikeasti on niin hemmetin väsynyt ja masentunut ettei muuta jaksa. Oikea rakkaus antaa voimaa. Narsistin rakkaus vähentää sitä, niin ettei pian jaksa yhtään mitään. On kehäraakki. Ei enää muista, kuka on, mitä haluaa. Ja vaikka suhde narsistiin loppuu, niin sitä tyhjyyttä joutuu täyttämään pitkään.

      • Saatko mitään irti tästä ajatuksesta: narsisti tuntuu yhtä tutulta, luontevalta ja luotettavalta kuin peilikuvasi, jonka edessä aamulla kampaat hiuksesi?

        Kunnes...


      • Valitettavasti juuri näin se homma menee... :(


      • 20

        Tuosta tuli mieleen kuinka sitä muuttaa tietoisesti käyttäytymistään narsistin seurassa niin ettei lopulta enää muista kuka olinkaan, tavallaan se käyttäytyminen muuttuu luonnottomaksi ja alkaa toimimaan ihan itselle epätavallisella tavalla. Esim. iloa ei voi näyttää koska siitä joutuu kuitenkin kärsimään, parempi siis näyttää surulliselta kunnes tämäkin haittaa narsistia, joten taas muutun jne..

        Toi oli niin osuva sanonta "ei enää muista kuka on ja mitä haluaa"


      • 25
        20 kirjoitti:

        Tuosta tuli mieleen kuinka sitä muuttaa tietoisesti käyttäytymistään narsistin seurassa niin ettei lopulta enää muista kuka olinkaan, tavallaan se käyttäytyminen muuttuu luonnottomaksi ja alkaa toimimaan ihan itselle epätavallisella tavalla. Esim. iloa ei voi näyttää koska siitä joutuu kuitenkin kärsimään, parempi siis näyttää surulliselta kunnes tämäkin haittaa narsistia, joten taas muutun jne..

        Toi oli niin osuva sanonta "ei enää muista kuka on ja mitä haluaa"

        Ja sitten kun lopulta kyllästyy tuohon teeskentelyyn ja vähät välittää narsistin reaktioista saat niskaasi sellaisen ryöpyn että varmasti muistat.

        En usko että paraneminen voi edes kunnolla käynnistyä ennenkuin pääsee lopullisesti narsistista eroon.


      • sdsdfsdfsfss
        25 kirjoitti:

        Ja sitten kun lopulta kyllästyy tuohon teeskentelyyn ja vähät välittää narsistin reaktioista saat niskaasi sellaisen ryöpyn että varmasti muistat.

        En usko että paraneminen voi edes kunnolla käynnistyä ennenkuin pääsee lopullisesti narsistista eroon.

        Totta on ettei niin vain parane tuosta narsistin käsittelystä. Itse hajosin aika totaalisesti...sain ihan fyysisiä oireita. Henkeä ahdisti, itkin hallitsemattomasti täysin väärissä paikoissa...mikä tahansa vähänkään mollivoittoinen musiikkikin oli liikaa.... En voinut 3 vuoteen kuunnella mitään tunnepitoista musiikkia, meni vähintään sama aika kun siedin toista ihmistä liian lähellä, koska hellyys oli tyystin puuttunut narsistin kanssa eläessä. Väsyin niin että varmaan nukuin ensimmäisen ero vuoden aikana enemmän kuin koskaan.... masennus iski koska olin rikki, uskoin sen mihin minua oli vuosikaudet poljettu, muottiin etten ole mitään.
        Kun olimme vielä yhdessä tunnistan tuon mukautuvaisuuden. Kyllä mietin mitä suustani päästän, saako siitä aikaiseksi riitaa, miten hoidan muut asiani niin ettei niistä tule sanomista....miten saan lapset olemaan hiljaa silloin kun narsistia ärsyttää niiden mekastus... Piti muistaa yhtä ja toista, koittaa olla aina askeleen edellä jotta tietäisi mitä tulee. Lukea kokoajan toista ihmistä ja niitä merkkejä jotka laukaisevat kohtauksia. Ei ihme että väsytti....... Kadottaa itsensä tyystin kyllä juuri tällaisessa elämässä.
        Pahinta on ainakin mun mielestä se arvaamattomuus joka narskun kanssa on...ikinä ei tiedä mitä tulee....


      • sdsdfsdfsfss kirjoitti:

        Totta on ettei niin vain parane tuosta narsistin käsittelystä. Itse hajosin aika totaalisesti...sain ihan fyysisiä oireita. Henkeä ahdisti, itkin hallitsemattomasti täysin väärissä paikoissa...mikä tahansa vähänkään mollivoittoinen musiikkikin oli liikaa.... En voinut 3 vuoteen kuunnella mitään tunnepitoista musiikkia, meni vähintään sama aika kun siedin toista ihmistä liian lähellä, koska hellyys oli tyystin puuttunut narsistin kanssa eläessä. Väsyin niin että varmaan nukuin ensimmäisen ero vuoden aikana enemmän kuin koskaan.... masennus iski koska olin rikki, uskoin sen mihin minua oli vuosikaudet poljettu, muottiin etten ole mitään.
        Kun olimme vielä yhdessä tunnistan tuon mukautuvaisuuden. Kyllä mietin mitä suustani päästän, saako siitä aikaiseksi riitaa, miten hoidan muut asiani niin ettei niistä tule sanomista....miten saan lapset olemaan hiljaa silloin kun narsistia ärsyttää niiden mekastus... Piti muistaa yhtä ja toista, koittaa olla aina askeleen edellä jotta tietäisi mitä tulee. Lukea kokoajan toista ihmistä ja niitä merkkejä jotka laukaisevat kohtauksia. Ei ihme että väsytti....... Kadottaa itsensä tyystin kyllä juuri tällaisessa elämässä.
        Pahinta on ainakin mun mielestä se arvaamattomuus joka narskun kanssa on...ikinä ei tiedä mitä tulee....


      • 34
        sdsdfsdfsfss kirjoitti:

        Totta on ettei niin vain parane tuosta narsistin käsittelystä. Itse hajosin aika totaalisesti...sain ihan fyysisiä oireita. Henkeä ahdisti, itkin hallitsemattomasti täysin väärissä paikoissa...mikä tahansa vähänkään mollivoittoinen musiikkikin oli liikaa.... En voinut 3 vuoteen kuunnella mitään tunnepitoista musiikkia, meni vähintään sama aika kun siedin toista ihmistä liian lähellä, koska hellyys oli tyystin puuttunut narsistin kanssa eläessä. Väsyin niin että varmaan nukuin ensimmäisen ero vuoden aikana enemmän kuin koskaan.... masennus iski koska olin rikki, uskoin sen mihin minua oli vuosikaudet poljettu, muottiin etten ole mitään.
        Kun olimme vielä yhdessä tunnistan tuon mukautuvaisuuden. Kyllä mietin mitä suustani päästän, saako siitä aikaiseksi riitaa, miten hoidan muut asiani niin ettei niistä tule sanomista....miten saan lapset olemaan hiljaa silloin kun narsistia ärsyttää niiden mekastus... Piti muistaa yhtä ja toista, koittaa olla aina askeleen edellä jotta tietäisi mitä tulee. Lukea kokoajan toista ihmistä ja niitä merkkejä jotka laukaisevat kohtauksia. Ei ihme että väsytti....... Kadottaa itsensä tyystin kyllä juuri tällaisessa elämässä.
        Pahinta on ainakin mun mielestä se arvaamattomuus joka narskun kanssa on...ikinä ei tiedä mitä tulee....

        Niin, kadottaa itsensä.. mutta voiko itseään kadottaa jos ei ole vielä löytänytkään? Etsin vääristä paikoista itseäni, löysin vain narsisteja, en itseäni. En saa sitä ajatusta oikein kunnolla sanoiksi nyt mutta olkoot, ymmärtää ken haluaa tai pystyy. (tästähän vois vääntää vaikka mitä ajatuksia vaikka liittyen nyt juuri jokaisen omaan narsismiin, mutta se ei ole pointtini)


      • A
        34 kirjoitti:

        Niin, kadottaa itsensä.. mutta voiko itseään kadottaa jos ei ole vielä löytänytkään? Etsin vääristä paikoista itseäni, löysin vain narsisteja, en itseäni. En saa sitä ajatusta oikein kunnolla sanoiksi nyt mutta olkoot, ymmärtää ken haluaa tai pystyy. (tästähän vois vääntää vaikka mitä ajatuksia vaikka liittyen nyt juuri jokaisen omaan narsismiin, mutta se ei ole pointtini)

        > Niin, kadottaa itsensä.. mutta voiko itseään kadottaa jos ei ole vielä löytänytkään? Etsin vääristä paikoista itseäni, löysin vain narsisteja, en itseäni.

        Ehkä narsismista tuli kangastus ja etsit sitä kangastusta, et sen takia että toivoisit löytäväsi sen vaan siksi että osaisit tunnistaa sen ja välttää sitä, aloit testata ja koetella kaikkia, olisiko tuo narsisti jne. ... ?

        Luulen että kangastusta ei kannata ennakoida ja sen olemassaoloa testata. Voi alkaa näkemään sellaisia.

        Kannattaa opetella näkemään itsensä toisin. Sitten löytyy jotain. Sellaista joka sinulta on piilotettu ja itsekin olet alkanut vahingossa piilottaa.

        Olet reipas. Kyllä sinä osaat! (:


      • 28
        A kirjoitti:

        > Niin, kadottaa itsensä.. mutta voiko itseään kadottaa jos ei ole vielä löytänytkään? Etsin vääristä paikoista itseäni, löysin vain narsisteja, en itseäni.

        Ehkä narsismista tuli kangastus ja etsit sitä kangastusta, et sen takia että toivoisit löytäväsi sen vaan siksi että osaisit tunnistaa sen ja välttää sitä, aloit testata ja koetella kaikkia, olisiko tuo narsisti jne. ... ?

        Luulen että kangastusta ei kannata ennakoida ja sen olemassaoloa testata. Voi alkaa näkemään sellaisia.

        Kannattaa opetella näkemään itsensä toisin. Sitten löytyy jotain. Sellaista joka sinulta on piilotettu ja itsekin olet alkanut vahingossa piilottaa.

        Olet reipas. Kyllä sinä osaat! (:

        "Kannattaa opetella näkemään itsensä toisin. Sitten löytyy jotain. Sellaista joka sinulta on piilotettu ja itsekin olet alkanut vahingossa piilottaa."

        Tuossa lauseessa oleva ajatus siitä että olisin uhri tökkii vastaan. Tietenkin tavallaan olenkin uhri mutten halua olla tai ainakaan määritellä itseäni pelkästään uhrina. Joku on piilottanut minulta jotain? En ymmärrä tuota. Ajattelet mielestäni jotenkin ihan nurinkurisesti tai sitten olen vaan yksinkertaisesti niin tyhmä etten ymmärrä.


      • A
        28 kirjoitti:

        "Kannattaa opetella näkemään itsensä toisin. Sitten löytyy jotain. Sellaista joka sinulta on piilotettu ja itsekin olet alkanut vahingossa piilottaa."

        Tuossa lauseessa oleva ajatus siitä että olisin uhri tökkii vastaan. Tietenkin tavallaan olenkin uhri mutten halua olla tai ainakaan määritellä itseäni pelkästään uhrina. Joku on piilottanut minulta jotain? En ymmärrä tuota. Ajattelet mielestäni jotenkin ihan nurinkurisesti tai sitten olen vaan yksinkertaisesti niin tyhmä etten ymmärrä.

        Tyhmyytesi ei liittyisi ymmärtämättömyyteesi vaikka tyhmä olisitkin. Pelkäät vain.

        Rohkene nähdä itsesi eri tavalla. Katso itseäsi toisin. Älä etsi itsestäsi kangastusta jonka pelkäät näkeväsi. Maalaa itsellesi vaikka luonnonkauniit kiharat tai keltainen yöpaita jossa on vihreitä palloja, mitä kukakin keksii. Katso jotakin muuta kuin olet tottunut katsomaan.


    • Moliina

      Narsistin pahin ominaisuus vastapuolen kannalta, on saada itsensä tuntemaan syyllisyyttä siitä, mitä narsisti on omilla teoillaan saanut aikaan. Ja sen myötä tulee itseinho, että on antanut toisen tehdä niin.

      Narsistin itsensä kannalta ehkä pahin ominaisuus on kyvyttömyys tuntea syyllisyyttä teoistaan, koska ne on aina oikein ja jos ei olekaan, niin siloiseksi selitettävissä. Joskus se saattaa osua omaan nilkkaa, vaikka tuskinpa narsisti siitä pitkään jaksaa välittää, loppuu viimeistään silloin kun kukaan ei jaksa kuunnella sitä valitusta...

    • Totta puhut! Syyllistäminen; se on vallankäyton eräs peruskuvio! Hyvä huomio 'moliina' :)

    • ehkä kaikki-

      Ikuisesti jatkuva mykkäkoulu, välinpitämättömyys ja kylmyys. Se ettei saa kontaktia, ja henkinen/fyysinen väkivalta. Ylimielisyys, toisen mitätöinti. Se että sellaiset pitävät itseään maailman napana, välittämättä muista. Se että se voi vaikuttaa toiseen ihmiseen aina. Ja narsisti voi korostaa kuinka hyvät suhteet hänellä on muihin ja uusiin ihmisiin/ihmiseen, itse ei merkitse mitään sellaiselle. Saattaa valehdella ja pelata, toisinaan sitten töksäyttää kaikkea suoraan satuttavasti. Ei välitä muiden tunteista tai ymmärrä niitä, kuuntele tai esittää että muka kuuntelee hetken. Kaikki on toisen syytä. Jne jne.

      • 13

        Ylimielisyyttä on mielestäni myös sellainen että "minä tiedän paremmin sinun asiasi kuin sinä itse" vai onko tuokin sitten mitätöimistä? Ihan kuin en itse osaisi elää omaa elämääni vaan joudun katselemaan sivusta kun narsisti käsikirjoittaa sen. Whatta!?


      • juu.
        13 kirjoitti:

        Ylimielisyyttä on mielestäni myös sellainen että "minä tiedän paremmin sinun asiasi kuin sinä itse" vai onko tuokin sitten mitätöimistä? Ihan kuin en itse osaisi elää omaa elämääni vaan joudun katselemaan sivusta kun narsisti käsikirjoittaa sen. Whatta!?

        Olet oikeilla jäljillä. Niin se menee.


    • nainen>30

      Pitkä suhde kyseisen ongelman omaavan henkilön kanssa. Ulospäin hän oli kaikille aina erittäin hyvää pataa, loistava kaveri. Kukaan ei kuitenkaan kovin läheinen hänen kanssaan ollutkaan eivätkä osanneet aavistaa mitään. Repi aika pahasti minut rikki, kun jouduin kaikki oikkunsa kärsimään. Vuosien myötä sai minutkin eristäytymään ihmisistä, monet kaverit jäivät ja sulkeuduin. Jopa kadulla käveleminen alkoi "pelottaa". Useampi vuosi meni eroa miettiessä, mutta lopulta pystyin sen onneksi tekemään. Kauan kesti "toipua" ja alkaa taas luottamaan ihmisiin :(

      • 'ehkä kaikki-' ja 'nainen>30'
        Mykkäkoulu, välinpitämättömyys, mitätointi ja muut toisen egoa vastaan suunnatut hyökkäykset ovat 'hajota ja hallitse' taktiikkaa jota narsisti käyttää. Miksi ihminen tekee niin? En usko että silkkaa ilkeyttään, vaan huonon omanarvontunnon tuomana opittuna tapana. 'Kun hallitsen, minua ei voi hallita'.

        Uhri joutuu puolustamaan egoaan, sen lisäksi rasitteena on defenssit, mitkä pukkaa pintaan, ja joita ei kilttinä välttämättä halua kokea (ja joita ei rakkaan kanssa pitäisi joutua kokemaan)

        Psyykkisen tasapainon pitkäaikainen höykytys johtaa lopulta hajoamiseen. Olen pahoillani puolestanne.. :(

        Hajoaminen on kuitenkin eheytymisen alku :)


    • petronelli

      1. Tyhmyys. Asian esittäminen rautalangallakaan ei tuottanut tulosta.
      2. Tunteettomuus (ei varmaan selityksiä kaipaa?)
      3. Sanojen tarkoituksen muuttaminen mielialan mukaan.

      Nämä kolme kosketti suhteen aikana vaihtelevasti, mutta suhteen jälkeen ehdottomasti

      4. puhelin/netti -terrorismi.

      • petronelli
        Rautalangasta vääntäminen saattoi mennä perille, mutta jos toinen on riittävän jääräpää, hän ei halua sinun saavan etua itsellesi, myöntämällä sun olevan oikeassa. Ei kivaa todellakaan! :/


    • susisusi

      Se kun heti häiden jälkeen hän ehdotti yhteistä itsemurhaa. Haukkui minua rakkaudettomaksi, kun en suostunut. Jonkin ajan päästä jo kaduin, kun en ollut suostunut...mikähän sen kaiken takana olevan ominaisuuden nimi olisi...

      • Huh..


    • nbhgfrtyuhjnbvcdfgh

      Miksi kysyt sitä ikään kuin yläpuolelta? Haetko tehokkainta asetta nujertamiseen?

      • Oliko nbhgfrtyuhjnbvcdfgh.n kysymys kenelle?


    • mikä on mikä

      Aloittajan kysymys sisältää vastauksen kysymykseen!

      • Narsismi narsistin pahin ominaisuus. Senkin näsäviisas...mutta totta tuokin ;)


    • PELOISSAAN

      Haen juuri eroa narsistimiehestä, ei pää kestä enää, mitätöimistä, huutamista, empatian puute on tosi suuri puutos narsistilla, ja sen itsekehun määrä mittaamaton, syy on aina toisen, narsistissa itsessään ei ole mitään vikaa, eroon ja äkkiä, muuten alan jo itsekkin uskoa kaikkeen paskaan ja valehteluun. AARRRKKK.

      • Vahingollisesta suhteesta kannattaa lähteä. Sitten huilaamista ja asioiden kelausta rauhalliseen tahtiin, kun voimat palautuu. Tsemppiä! :)


    • .

      MarttyyriMallari-TTt
      En missään nimessä haluisi ottaa tähän juttuun kantaa, mutta palstan johtajana en voi sivuuttaakaan tätä ongelmaa.

      Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että he ovat jälkeenjääneitä nollia ja heidän olemassaolon ainoa tarkoitus on lukea ja ihailla kirjoituksiani.

      • :-D
        Ihaillaanhan me sun juttujasi, oi johtajamme!


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tykkään sinusta ikuisesti

      Olet niin mukava ja ihana ihminen rakas. ❤️
      Ikävä
      17
      4336
    2. Kirjoita yhdellä sanalla

      Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin
      Ikävä
      184
      2489
    3. Olet hyvin erilainen

      Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja
      Ikävä
      73
      1627
    4. Onko muita oman polkunsa kulkijoita

      Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella
      Iisalmi
      25
      1260
    5. Hyvää Joulua mies!

      Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o
      Ikävä
      64
      1187
    6. Toivoisin etten jännittäisi

      niin kauheasti. Hassua tässä on se, että en varmaan olisi niin ihastunut sinuun, jos et olisi niin älykäs, ja henkisesti
      Ikävä
      42
      922
    7. Mikä älykkäissä naisissa pelottaa?

      Miksei heitä uskalla lähestyä?
      Ikävä
      113
      918
    8. Hyvää talvipäivänseisausta

      Vuoden lyhyintä päivää. 🌞 Hyvää huomenta. ❄️🎄🌌✨❤️😊
      Ikävä
      171
      904
    9. Junan kylkeen autolla

      Miten helevetissä voi ajaa auton junan kylkeen?? Puhelinta hivelöity kenties!!? Koirat vielä kyydissä on käsittämätöntä
      Pyhäjärvi
      74
      885
    10. Oletko päättänyt

      Jo varmasti että ensi vuonna keräät rohkeutesi ja sanot tunteesi vai et? Sitä odottaessa ja toivoessa
      Ikävä
      72
      830
    Aihe