hypoteesia. Protonin kanssa pitäisi saada muodostumaan ns. Higgs.in singletti, joka voisi kulkea ajassa taaksepäin tai eteenpäin. Tämän mahdollistaisi ylimääräinen ulottuvuus jne.
Kuulostaa mielenkiintoiselta.
Aikamatkustus kiehtoo aina.
Asiassa on iso mutta;
Dirac ja Feynman ihmettelivät ajan roolia QED.issä. Aikansa huippu teor.fyysikot (mm. Einstein) tulivat yhdessä tuumin siihen lopputulokseen, ettei aika ole kun virtuaalinen ilmiö.
- Aika ei ole todellista. (lyhennetty versio Einsteinin toteamuksesta.)
Mistä ajannuoli tuli mukaan kuvioihin? Juttujen mukaan S.Gould on tämän termin takana. Hän kuvitteli ajalle suunnan, suhteellisuus teoriaan vedoten.
Asiaa pyöritellään vielä tänäkin päivänä. Asia sekä herättää että jakaa tunteita.
Miten aika voi olla ja ei-olla?
(tämä kuulostaa jo buddhismilta.ja tältä suunnalta löytyy huomattava määrä kirjallisuutta.)
Mene ja tiedä, voiko molempi katsontakanta olla oikein? Nähtävästi voi.
On tietenkin mahdollista että jotkin hyvin keskeiset asiat ymmärretään väärin.
Itse en näe mitään ongelmaa "arkipäiväisessä aikamatkailussa".
Kuulostaa mielenkiintoiselta.
Aikamatkustus kiehtoo aina.
Asiassa on iso mutta;
Dirac ja Feynman ihmettelivät ajan roolia QED.issä. Aikansa huippu teor.fyysikot (mm. Einstein) tulivat yhdessä tuumin siihen lopputulokseen, ettei aika ole kun virtuaalinen ilmiö.
- Aika ei ole todellista. (lyhennetty versio Einsteinin toteamuksesta.)
Mistä ajannuoli tuli mukaan kuvioihin? Juttujen mukaan S.Gould on tämän termin takana. Hän kuvitteli ajalle suunnan, suhteellisuus teoriaan vedoten.
Asiaa pyöritellään vielä tänäkin päivänä. Asia sekä herättää että jakaa tunteita.
Miten aika voi olla ja ei-olla?
(tämä kuulostaa jo buddhismilta.ja tältä suunnalta löytyy huomattava määrä kirjallisuutta.)
Mene ja tiedä, voiko molempi katsontakanta olla oikein? Nähtävästi voi.
On tietenkin mahdollista että jotkin hyvin keskeiset asiat ymmärretään väärin.
Itse en näe mitään ongelmaa "arkipäiväisessä aikamatkailussa".
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pientä justeerausta edelliseen löpinään.
Pohtiessani aikamatkustuksen mieltä tai mielettömyyttä törmäsin seuraaviin ajatuksiin (ja kysymyksiin):
Jos aikamatkustus on mahdollista, niin miten pitkälle se olisi mahdollista? Leffoissa ja tieteiskirjallisuudessa on useita esimerkkejä; kuusi päivää, aina tiettyyn samaan ajankohtaan jne.
Kävi ajatuksissa että esim. E=mc^2 rajoittaisi etäisyyttä minkä aine-aalto voisi kulkea ajassa taaksepäin. (Massa rajoittaisi vähintään eksponentiaalisesti.)
Tästä muodostuu tilanne mikä on tuttu ns. tunneloitumisilmiöstä. suurin mahdollinen massa tulee vastaan hitu-maailmassa. Makroon ei päästä millään.
(ei mahdollisuuksia.ellei massiivista madonreikää voisi muodostu, tai star-trekistä tuttua "beam me up- tapa voisi käyttä - mihin en usko.)
Toisaalta, koko maailmankaikkeus on jatkuvassa muutoksessa. Mikäli sitä vertaa jokeen, mikä virtaa tiettyyn suuntaan, niin vastavirtaan pyristeleminen riippuu virran (ja paikallisten virtauksien olemassa olosta) vauhdista tiettyyn suuntaan.
Matikassa suunnalla ei ole väliä, mutta epäilenpä et käytännössä on toisin. Dynaamista järjestelmää ei voi "kelata taaksepäin".
- Tämä olisi yksinkertaisesti mahdotonta.
en lähde purkamaan toteamusta tässä sen enempää.
(kyse olisi entropiasta - sen paineesta. termodynamista muutosta ei voisi kääntää - sitä ei "saa" takaisin. tätä voisi mallintaa matemaattisesti (pahoittelen palikka-esimerkkiä) alkuluvulla, joka ei olisi koskaan vakion.se sykkisi termodynaamisen muutoksen mukana - puhun äärimmäisen pienistä muutoksista. gravitaatio-aalto, planckin pituus tasoa jne.
eihän se sitä enää olisi alkuluku - aivan. muitakin ongelmia tulee matikassa vastaan.se on liian jäykkää.)
Anyways, kuva joka minulle jäi aikamatkustuksesta uusien näkökulmien jälkeen on seuraava:
Jos aikamatkustus ylipäänsä on mahdollista, niin se on lokaalia ja rajoittuu hyvin pieniin mittakaavoihin.
Voisi esim. lähettää positronin 0.5s taaksepäin. Näin tuleva tapahtuma voisi vaikuttaa menneeseen.
Mitä hyötyä? Aika vähän. Jonkun kvantti- tietokoneen muistirakenteen voisi pystyä stabiloimaan tulevaisuudesta käsin. (ei voi ennustaa tulevaa degeneraatiota, mutta sen tapahduttua siitä voisi lähettää "varoituksen" menneisyyteen.näin turmioon tuomitusta esim.bitistä, voisi ottaa varmuuskopioita tms.)
Spekulaatiot ihmisen aikamatkustuksesta olisivat täyttä sci-fi.ä
Aikamatkustus olisi siten todella nihkeää, jopa kvanteille. Ei oikeastaan mikään ihme, mikäli ajan voi katsoa muodostuvan jatkuvasta termodynaamisesta muutoksesta jne. tarvitaan kvantti-hyppyjä ajassa taaksepäin.
Ps. En voi kuvitella että suurta massa voi kvantti-hypyttää. Se on vielä mahdottomampaa kuin ison massan valonnopeus.
Luonnontieteen ongelmana on aina ollut se, että siinä erotetaan osa kokonaisuudesta, jolloin sen todellinen olemus ja merkitys vääristyy. Tosiasiassa me kaikki olemme eräänlaisia aikamatkaajia, emme vain tahdo itse sitä huomata.
Einstein ei ollut ainoa, joka piti aikaa illuusiona. Esimerkiksi I Kant totesi paljon ennen häntä ajan olevan pelkkä mielle. Tuo mielle syntyy, kun tapahtumasta erotetaan sen metafyysinen osa, eli "aika". Kaava E = mc2, kertoo "ajan" luonteen, joka on pelkkää muutosta.
Arkielämän tapahtumissa aika on kuitenkin hyödyllinen käsite, sillä se tuo niihin mieltä ja auttaa meitä antamaan niille tarkoituksellisuutta. Lineaarisen aikakäsityksen lisäksi on myös syklinen aikakäsitys. Molemmat käsitykset ovat arkielämän eri tilanteissa hyödyllisiä, mikäli osaamme niitä todella hyödyntää. Lineaarinen aika vie meidät tulevaisuuteen ja syklinen menneisyyteen. Samalla ensinmainittu avaa mahdollisuuksien maailman, jälkimmäinen tulkinnallisen maailman.