Olen vihdoin tunnustanut tämän itselleni, ja haluaisin niin kovasti parantua.
Se alkoi jo päiväkodissa. Sepitettyjä tarinoita, joista lapsena tietenkin jäi kiinni kun tarhatädit kyselivät vanhemmilta näistä asioista. Silloin se oli vain "lapsen vilkkaan mielikuvituksen tuotetta" ja sille lähinnä naurettiin "mitä sä nyt tommosta oot menny sanomaan?". Myöhemmin kuitenkin olen tajunnut että se alkoi jo niin kovin nuorena.
Ja paheni vain,kun koulu alkoi. Siellä suusta pääsi milloin mitäkin tarinoita kuten siskosta, joka minulla on mutten ole kuin kerran elämässäni nähnyt. Sisko asui hienossa asunnossa ja oli komea mies ja lapsia. Valehtelu meni jo niin pitkälle, että jouduin hankkimaan kuvia muille todisteeksi. Kaivoin perhealbumista tuttavaperheen pienten lasten kuvat näytille.
Olin koko ajan puhunut kaikille Isäni olevan rikas,asuvan hienossa isossa talossa ja että hänellä oli kaikenlaisia lemmikkejä. Kuitenkin opettajanihan tiesi isäni olevan toipuva alkoholisti, joka asui "huonompi" maineisessa kaupunginosassa. Tähän sepitin kaikille,että perheeni oli saanut lottovoiton muutamia vuosia sitten,jonka takia vanhemmillani oli varaa ostaa talo.
Asuimme oikeasti äitini kanssa kerrostalokolmiossa.
Siihen aikaan kaikilla luokkani tytöillä oli halu päästä malliksi. Muistan vielä sen kun luokkakaverini voitti lehden lapsimallikilpailun ja pääsi lehteen. Puhdas kateus ilmeisesti sai minut sepittämään taas muille,kuinka minäkin olin ollut mallina. Nyt kun jälkeenpäin ajattelen, selitin niin taitavasti kosmetologihoidoista ja muista että ihan kauhistuttaa.
Tätä samaa jatkui koko ala-aste ja minua kiusattiin koska tarinani olivat niin muista maailmoista.
Olisin varmasti halunnut itse elää sellaista elämää kun selitin. Tuntuu että uskoin itsekkin kaikkeen satuiluuni.
Ylä-asteella olin koulukiusattu, mutta koska olin ulkokuoreltani äärettömän kova ja kehuskelin kuinka olin pahoinpidellyt jonkun tytön, kukaan ei uskaltanut käydä minua vastaan.
Ja tietenkin tähän aikaan kuvioissa olivat vahvasti pojat. Minullahan tietenkin sanojeni mukaan niitä riitti ja neitsyyskin oli mennyt siinä samassa hötäkässä. Biletin joka viikonloppu (sanojeni mukaan) ja vaihdoin poikia kuin sukkia. Vaikka todellisuudessa istuin kaikki viikonloput vielä tuohon aikaan kotona.
Luokkani tytöt olivat tietenkin ihastuneita koulumme vanhempiin poikiin, kuten minäkin. Tarinoideni mukaan he olivat kaikki veljeni kavereita. Ja kun olin äärettömän ihastunut erääseen vanhempaan poikaan, en voinut tietenkään enää käydä kääntämään aikaisempia sepustuksiani siitä että sain joka ikisen kenet halusin. Ja niin kerroin sitten,että eräiden bileiden jälkeen olin kaatanut tämänkin pojan sänkyyni. Todellisuus oli se,että yksi ystävistäni koulun ulkopuolella oli tehnyt näin.
Kaverini ihailivat minua,kun olin niin rohkea ja kaiken kokenut. Tietenkin kaikki tämä hurjuus tapahtui koulun ulkopuolella ihan eri ihmisten kanssa. Osa oli kuitenkin tottakin. Olin 14-vuotias, kun ensimmäisen kerran kokeilin alkoholia ja joinkin itseni kunnon humalaan. Sen jälkeen alkoholi oli mukana useana viikonloppuna.
Pyörin sellaisessa kaveriporukassa jossa oli tapana että ensin vedetään kännit ja sitten lähdetään ties kenen mukaan. Kerrankin päädyimme vieraalle paikkakunnalle yhtiin juhliin ja jäimme sinne yöksi.
Kaikille kerroin, että olin harrastanut seksiä jonkun pojan kanssa mutta todellisuudessa olin nukkunut ihan eri sängyssäkin.
Hain tällä kaveripiirin kunnioitusta. Totuus oli se, että menetin neitsyyteni 18-vuotiaana. Luojan kiitos edes siitä.
Pidin kovan tytön imagoani hyvin yllä. Sain puheillani aikaan sen,että kaikki pelkäsivät minua.
16-vuotiaana valehtelin olevani raskaana veljeni parhaalle ystävälle ja sain muka keskenmenon.
Kuusi vuotta näiden tapahtumien jälkeen olen viimein saanut tarpeekseni itsestäni. Olen niin monta kertaa kaikkien näiden vuosien aikana vihannut itseäni ja koittanut parantua. Nyt vihdoin haluan todella tehdä sen. Olen alkanut pitämään kirjaa tilanteista ja asioista joista valehtelen.
Minulla on muutama erittäin tärkeä ystävä jotka tietävät valehtelustani ja osaavat suhtautua siihen. Ja he tietävät että todella välitän heistä.
Koskaan en ole puheillani halunnut satuttaa ketään vaan puhtaasti luoda itselleni sellaisen imagon ja elämän,mitä todellisuudessa olisin varmasti halunnut elää.
Välitän läheisistäni ja siksi haluankin parantua ja lopettaa kaiken valehtelun. Ainoa jolle en koskaan ole valehdellut, on puolisoni. En ole sepitellyt hänelle tarinoita vaan kertonut oikean menneisyyteni ja kaiken muun. Tämä on ainoa asia josta olen elämässäni ylpeä.
Luin täältä kirjoituksia joissa kerrottiin patologisten valehteiljoiden olevan psykopaatteja ja narsisteja. En tiedä uskooko tätä minun kirjoitustani kukaan, mutta halusin silti tuoda tämän asian esille.
Ketään muuta en voi tilanteestani syyttää kuin itseäni. Haluan hoitaa itseni kuntoon ja aloittaa vihdoin oikean elämän.
Se alkoi jo päiväkodissa. Sepitettyjä tarinoita, joista lapsena tietenkin jäi kiinni kun tarhatädit kyselivät vanhemmilta näistä asioista. Silloin se oli vain "lapsen vilkkaan mielikuvituksen tuotetta" ja sille lähinnä naurettiin "mitä sä nyt tommosta oot menny sanomaan?". Myöhemmin kuitenkin olen tajunnut että se alkoi jo niin kovin nuorena.
Ja paheni vain,kun koulu alkoi. Siellä suusta pääsi milloin mitäkin tarinoita kuten siskosta, joka minulla on mutten ole kuin kerran elämässäni nähnyt. Sisko asui hienossa asunnossa ja oli komea mies ja lapsia. Valehtelu meni jo niin pitkälle, että jouduin hankkimaan kuvia muille todisteeksi. Kaivoin perhealbumista tuttavaperheen pienten lasten kuvat näytille.
Olin koko ajan puhunut kaikille Isäni olevan rikas,asuvan hienossa isossa talossa ja että hänellä oli kaikenlaisia lemmikkejä. Kuitenkin opettajanihan tiesi isäni olevan toipuva alkoholisti, joka asui "huonompi" maineisessa kaupunginosassa. Tähän sepitin kaikille,että perheeni oli saanut lottovoiton muutamia vuosia sitten,jonka takia vanhemmillani oli varaa ostaa talo.
Asuimme oikeasti äitini kanssa kerrostalokolmiossa.
Siihen aikaan kaikilla luokkani tytöillä oli halu päästä malliksi. Muistan vielä sen kun luokkakaverini voitti lehden lapsimallikilpailun ja pääsi lehteen. Puhdas kateus ilmeisesti sai minut sepittämään taas muille,kuinka minäkin olin ollut mallina. Nyt kun jälkeenpäin ajattelen, selitin niin taitavasti kosmetologihoidoista ja muista että ihan kauhistuttaa.
Tätä samaa jatkui koko ala-aste ja minua kiusattiin koska tarinani olivat niin muista maailmoista.
Olisin varmasti halunnut itse elää sellaista elämää kun selitin. Tuntuu että uskoin itsekkin kaikkeen satuiluuni.
Ylä-asteella olin koulukiusattu, mutta koska olin ulkokuoreltani äärettömän kova ja kehuskelin kuinka olin pahoinpidellyt jonkun tytön, kukaan ei uskaltanut käydä minua vastaan.
Ja tietenkin tähän aikaan kuvioissa olivat vahvasti pojat. Minullahan tietenkin sanojeni mukaan niitä riitti ja neitsyyskin oli mennyt siinä samassa hötäkässä. Biletin joka viikonloppu (sanojeni mukaan) ja vaihdoin poikia kuin sukkia. Vaikka todellisuudessa istuin kaikki viikonloput vielä tuohon aikaan kotona.
Luokkani tytöt olivat tietenkin ihastuneita koulumme vanhempiin poikiin, kuten minäkin. Tarinoideni mukaan he olivat kaikki veljeni kavereita. Ja kun olin äärettömän ihastunut erääseen vanhempaan poikaan, en voinut tietenkään enää käydä kääntämään aikaisempia sepustuksiani siitä että sain joka ikisen kenet halusin. Ja niin kerroin sitten,että eräiden bileiden jälkeen olin kaatanut tämänkin pojan sänkyyni. Todellisuus oli se,että yksi ystävistäni koulun ulkopuolella oli tehnyt näin.
Kaverini ihailivat minua,kun olin niin rohkea ja kaiken kokenut. Tietenkin kaikki tämä hurjuus tapahtui koulun ulkopuolella ihan eri ihmisten kanssa. Osa oli kuitenkin tottakin. Olin 14-vuotias, kun ensimmäisen kerran kokeilin alkoholia ja joinkin itseni kunnon humalaan. Sen jälkeen alkoholi oli mukana useana viikonloppuna.
Pyörin sellaisessa kaveriporukassa jossa oli tapana että ensin vedetään kännit ja sitten lähdetään ties kenen mukaan. Kerrankin päädyimme vieraalle paikkakunnalle yhtiin juhliin ja jäimme sinne yöksi.
Kaikille kerroin, että olin harrastanut seksiä jonkun pojan kanssa mutta todellisuudessa olin nukkunut ihan eri sängyssäkin.
Hain tällä kaveripiirin kunnioitusta. Totuus oli se, että menetin neitsyyteni 18-vuotiaana. Luojan kiitos edes siitä.
Pidin kovan tytön imagoani hyvin yllä. Sain puheillani aikaan sen,että kaikki pelkäsivät minua.
16-vuotiaana valehtelin olevani raskaana veljeni parhaalle ystävälle ja sain muka keskenmenon.
Kuusi vuotta näiden tapahtumien jälkeen olen viimein saanut tarpeekseni itsestäni. Olen niin monta kertaa kaikkien näiden vuosien aikana vihannut itseäni ja koittanut parantua. Nyt vihdoin haluan todella tehdä sen. Olen alkanut pitämään kirjaa tilanteista ja asioista joista valehtelen.
Minulla on muutama erittäin tärkeä ystävä jotka tietävät valehtelustani ja osaavat suhtautua siihen. Ja he tietävät että todella välitän heistä.
Koskaan en ole puheillani halunnut satuttaa ketään vaan puhtaasti luoda itselleni sellaisen imagon ja elämän,mitä todellisuudessa olisin varmasti halunnut elää.
Välitän läheisistäni ja siksi haluankin parantua ja lopettaa kaiken valehtelun. Ainoa jolle en koskaan ole valehdellut, on puolisoni. En ole sepitellyt hänelle tarinoita vaan kertonut oikean menneisyyteni ja kaiken muun. Tämä on ainoa asia josta olen elämässäni ylpeä.
Luin täältä kirjoituksia joissa kerrottiin patologisten valehteiljoiden olevan psykopaatteja ja narsisteja. En tiedä uskooko tätä minun kirjoitustani kukaan, mutta halusin silti tuoda tämän asian esille.
Ketään muuta en voi tilanteestani syyttää kuin itseäni. Haluan hoitaa itseni kuntoon ja aloittaa vihdoin oikean elämän.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onnea valitsemallasi tiellä. Totuus näkyy aamuisin. Seuraa sitä niin kauan kuin jaksat. Vaikene iltaisin. Päivä päivältä jaksat seurata sitä pidempään.
kaikki on nykyään psykoja ja narsisteja. Mitään muita ongelmia ei ihmisellä näytä voivan olla. Jos ei ole samaa mieltä kaikki peukuttaa alaspäin. Miksi se on niin tärkeää ?
Olisit varmaan heidän mielestään sellainen. Tässä sen näkee ihminen voi muuttua ja kärsiä huonoista tavoistaan. Parantuakin narsistisuudestaan.
Hait varmasti vain hyväksyntää huonon itsetunnon kohotukseksi. Älä soimaa itseäsi siitä vaan katso eteenpäin. Olet käynyt hyvän koulun josta valmistuttuasi olet entistä eheämpi. Aloita uudestaan ja jätä mennyt taaksesi. Ne kirjat on jo luettu.