Eikös luonnossa synny enemmän uroks- kuin naaraspuolisia lajin edustajia (en ole täysin varma)?
Olen miettiny mitä tämä hyödyttää ja olisi mukavaa jos joku valaisi tarkemmin asiaa minulle.
Helpottaako tämä lajin menestymistä: esim. jos uroksia syntyisi vähemmän niin naaraspuoliset lajin edustajat eivät hedelmöittyisi niin helposti? Mutta eikö tämä kävisi toisinkin päin?
Voiko tämä liittyä myös geneettisen ``pankin´´ monimuotoisuuden säilymiseen?
Vai liittyykö tämä enemminkin lajien sisäiseen kilpailuun: mitä värikkäämpi uros --> sitä vaikeampaa sen on selviytyä luonnossa ja jos uros selviytyy tämä viestii uroksen olevan hyvä vaihtoehto lisääntymiseen.
Nämä ovat vaan omia arveluja ja en ole edes 100% varma syntyykö näitä uroksia enemmän kuin naaraita.
Olen miettiny mitä tämä hyödyttää ja olisi mukavaa jos joku valaisi tarkemmin asiaa minulle.
Helpottaako tämä lajin menestymistä: esim. jos uroksia syntyisi vähemmän niin naaraspuoliset lajin edustajat eivät hedelmöittyisi niin helposti? Mutta eikö tämä kävisi toisinkin päin?
Voiko tämä liittyä myös geneettisen ``pankin´´ monimuotoisuuden säilymiseen?
Vai liittyykö tämä enemminkin lajien sisäiseen kilpailuun: mitä värikkäämpi uros --> sitä vaikeampaa sen on selviytyä luonnossa ja jos uros selviytyy tämä viestii uroksen olevan hyvä vaihtoehto lisääntymiseen.
Nämä ovat vaan omia arveluja ja en ole edes 100% varma syntyykö näitä uroksia enemmän kuin naaraita.
Vastaukset 3
Vanhimmat
suattaapi johtua siitä, että urokset varioivat enemmän, josta seuraa, että kannattaa olla paljon vaihtoehtoja, joista valkkaavat nartut sit ottaa sen parhaan, joka nusauttaa koko haaremin pinkeeksi, ja sitten vallitseviin olosuhteisiin nähden parhaat urosgeenit lisääntyvät
naaraathan ovat vaan hautomakoneita
naaraissakin on laatu eroja. Parhaimmat urokset osaavat valikoida parhaimmat naaraat. Mutta koska suurin osa porukasta, eläimistä ja ihmisistä on keskiverto massaa, niin massa jyrää.
Eläimillä on joko yksi- tai moniavioinen lisääntymis- ja kasvatussysteemi. Sama tuntuu olevan ihmisissä, jotkut on aina pettämässä, osa on uskollista yhdelle.
Poikia syntyy tyttöjä enemmän mutta kuolee myös aikaisemmin kuin naiset. Eli jäännös eläimiltä, jossa urokset kamppailee keskenään naaraista tai toinen keino on hurmata naaraat taidoillaan ja kauneudellaan. Naiset on sitkeämpiä ja pidempi-ikäisempiä silkastaan siksi, koska huolehtivat tyttäriensä äititaidoista ja lapsenlapsien hyvinvoinnista.
Tämä riippuu lajista. Esim. nisäkkäillä 50/50 tai jokin siinä lähellä on tavallista - koska naaras ei voi valikoida siittiöitä.
Uroksia voi nisäkkäillä olla aluksi hieman enemmän, koska y-siittiö on pienempi ja siksi nopeampi. Ainakin ihmisillä ero tasoittuu jo sikiökehityksen aikana paljon - urospuoliset sikiöt kuolevat useammin kehityshäiriöihin (johtuu siitä y-kromosomista - se on pieni, eikä pysty kompensoimaan, jos saa parikseen viallisen geenin X-kromosomista). Poikia syntyy kuitenkin hieman enemmän kuin tyttöjä. Ero on naisten pienemmän kuolleisuuden takia tasoittunut pariinkymppiin mennessä ja ikäihmisissä naisia on selvästi enemmän. Näin on useimmilla nisäkkäillä. Rotilla voi naaraspoikasia syntyä stressitilanteissa enemmän kuin koiraita, muuten aika tasamäärät.
Joillain linnuilla on koiraita enemmän kuin naaraita johtuen naaraiden suuremmasta muuttokuolleisuudesta. Sukupuolia kuoriutuu kuitenkin aika tasamäärät.
Muurahaisilla ja muilla yhteiskuntapistiäisillä naaraita tulee paljon, paljon, paljon koiraita enemmän, jos lasketaan työläisetkin (kaikki naaraita) seksuaaleissa (kuningattaret ja kuhnurit) kuitenkin keskimäärin lukusuhdat tasan ( eri pesät voivat lajista riippuen tuottaa pelkästään koiraita tai naaraita)
MIksi tasamääriä: Jos yhtä sukupuolta tuotetaan toista vähemmän, siitä tulee "arvokkaampi", eli sen edustajat pääsevät todennäköisemmin parittelemaan , niiden odotettavissa oleva poikasmäärä on suurempi. Siksi ne ovat myös vanhemmilleen arvokkaampia (heidän geenithän siinä leviää). Tämä suosii silloin niitä, jotka tuottavat tätä harvinaisempaa sukupuolta. Tästä taas seuraa, että tilanne pian kiepahtaa toisin päin. Homma siis fluktuoi siinä 50/50 jaon tietämillä. (tunnetaan nimellä Fisherin periaate)