Suurin osa mitä ihminen aisteillaan havainnoi universumista on illuusiota, toki illuusiot ovat hyvin todellisia koska ne ovat vajavaisten aistien vuoksi lähes ainoaa todellisuutta.
Alkulähtökohta kaikelle kokemallemme on se että itse kokemus vain informaation polttopisteessä, eli aivojemme sisäavaruudessa ja sen ulkopuolelta ei tule koskaan yhtään suoraa havaintoa, siksi avaruus näyttää meistä mustalta ja läpinäkyvältä vaikka se on todellisuudessa valtaisa energia valomeri.
Vain häviävän pieni määrää valosta pääsee koskaan silmämme verkkokalvon pohjalle, ajatella vaikka valaistua huonetta, sen sisällä on yhtäaikaisesti koko huoneen valon informaatio 360 astetta ja ilman hyvin rajoittavaa valon informaation polttopistettä,( silmää) huoneen ympäristöstä olisi mahdoton saada selvää informaatiota, joten tämä puute on tosin myös hyväksi.
Katsotaan Kuuta, Kuusta katsottuna Kuun valo valkaisee koko Maata, Maasta katsottuna joka kohdasta näemme vain Kuun Kehrän, kaikki valo siis muodostuu kokonaisuudessaan valon informaation polttopisteistä joissa jokaisessa on ERI valon informaatio, vaikka silmämme ei niitä esim , Kuun tapauksessa voi eroittaa, huonetilassa ja Maan pinnalla voi koska liikumme jo itse kentässä.
Kaikkialla ja kaikella kosmoksessa ja on hetken todellisuus, mikäli kaikki liike voitaisi pysäytää ei kosmoksesta saisi mitään informaatiota ja siksi sitä ei olisi edes olemassa.
Usein kysytään että missä on maailmankaikkeuden raja ja jos maailmankaikkeus laajenee mihin se laajenee, vastaus on ilmeisen selvä ja se on nenämme päässä, olemme kaikki tällä ohikiitävällä NYT hetkellä aina univerumin äärilaita, koko sen menneisyys ja sen koko todellisuus ja muuta ei ole.
Universumi on on aina vain hetkellään todellista, eikä sillä siinä tilassa ole mitään kuviteltavaa muotoa tai tilaa koska se on yksinkertaisesti kaikki.
Fyysiset havainnot universumin fyysisestä laajenemisesta on illuusio koska tulevaisuuden aina uudet ja uudet NYT todellisuudet on aina ainutkertainen energia "tila" eikä menneisyys vaikuta minään fyysisenä 3 D tilana vaan energiana, energiana jonka todellisuudelle ihmisen aistelle NYT hetkellään ei voi kuvitella mitään muotoa tai 3 D tilaa, kaiken ns, todellisuuden todellisuuden pohjalla ei ilmeisesti ole mitään muuta kuin vain suuri tyhjyys, ei mitään, tässä mennään jo filosofian puolelle mutta ymmäretty tyhjyys on kuitenkin enemmän, paljon enemmän kuin ei ymmärretty tyhjyys joten univerumin kokemus ei ole aivan turhaa:)
Univerumin energia on aina absoluuttisen vuorovaikutuksen tiloissa edellisiin energia tiloihin ja kaikkiin tulevii energia n tiloihin nähden, ihmisen energiatila polttopiste on suhteellisen pieni ja siksi kaikki näyttää tapahtuvan hitaasti ja vähitellen, jostain perspektiivistä koko univerumi on olemassa samalla hetkellä tai sitä ei paradoksaalisesti ole edes olemassa.
Koko ihmisen tietoisuus on myös suuri illuusio, ehkä kaikkein suurin on käsite yksilö ja minä käsitys MINÄ joka on täyttä harhaa
Tietoisuus on aina ja ikuisesti koko univerumin olemus koska yksin tyhjässä avaruudessa olevalla ei ole eikä voi olla mitään tietoisuutta, tietoisuus on koko kosminen energiatila.
Alkulähtökohta kaikelle kokemallemme on se että itse kokemus vain informaation polttopisteessä, eli aivojemme sisäavaruudessa ja sen ulkopuolelta ei tule koskaan yhtään suoraa havaintoa, siksi avaruus näyttää meistä mustalta ja läpinäkyvältä vaikka se on todellisuudessa valtaisa energia valomeri.
Vain häviävän pieni määrää valosta pääsee koskaan silmämme verkkokalvon pohjalle, ajatella vaikka valaistua huonetta, sen sisällä on yhtäaikaisesti koko huoneen valon informaatio 360 astetta ja ilman hyvin rajoittavaa valon informaation polttopistettä,( silmää) huoneen ympäristöstä olisi mahdoton saada selvää informaatiota, joten tämä puute on tosin myös hyväksi.
Katsotaan Kuuta, Kuusta katsottuna Kuun valo valkaisee koko Maata, Maasta katsottuna joka kohdasta näemme vain Kuun Kehrän, kaikki valo siis muodostuu kokonaisuudessaan valon informaation polttopisteistä joissa jokaisessa on ERI valon informaatio, vaikka silmämme ei niitä esim , Kuun tapauksessa voi eroittaa, huonetilassa ja Maan pinnalla voi koska liikumme jo itse kentässä.
Kaikkialla ja kaikella kosmoksessa ja on hetken todellisuus, mikäli kaikki liike voitaisi pysäytää ei kosmoksesta saisi mitään informaatiota ja siksi sitä ei olisi edes olemassa.
Usein kysytään että missä on maailmankaikkeuden raja ja jos maailmankaikkeus laajenee mihin se laajenee, vastaus on ilmeisen selvä ja se on nenämme päässä, olemme kaikki tällä ohikiitävällä NYT hetkellä aina univerumin äärilaita, koko sen menneisyys ja sen koko todellisuus ja muuta ei ole.
Universumi on on aina vain hetkellään todellista, eikä sillä siinä tilassa ole mitään kuviteltavaa muotoa tai tilaa koska se on yksinkertaisesti kaikki.
Fyysiset havainnot universumin fyysisestä laajenemisesta on illuusio koska tulevaisuuden aina uudet ja uudet NYT todellisuudet on aina ainutkertainen energia "tila" eikä menneisyys vaikuta minään fyysisenä 3 D tilana vaan energiana, energiana jonka todellisuudelle ihmisen aistelle NYT hetkellään ei voi kuvitella mitään muotoa tai 3 D tilaa, kaiken ns, todellisuuden todellisuuden pohjalla ei ilmeisesti ole mitään muuta kuin vain suuri tyhjyys, ei mitään, tässä mennään jo filosofian puolelle mutta ymmäretty tyhjyys on kuitenkin enemmän, paljon enemmän kuin ei ymmärretty tyhjyys joten univerumin kokemus ei ole aivan turhaa:)
Univerumin energia on aina absoluuttisen vuorovaikutuksen tiloissa edellisiin energia tiloihin ja kaikkiin tulevii energia n tiloihin nähden, ihmisen energiatila polttopiste on suhteellisen pieni ja siksi kaikki näyttää tapahtuvan hitaasti ja vähitellen, jostain perspektiivistä koko univerumi on olemassa samalla hetkellä tai sitä ei paradoksaalisesti ole edes olemassa.
Koko ihmisen tietoisuus on myös suuri illuusio, ehkä kaikkein suurin on käsite yksilö ja minä käsitys MINÄ joka on täyttä harhaa
Tietoisuus on aina ja ikuisesti koko univerumin olemus koska yksin tyhjässä avaruudessa olevalla ei ole eikä voi olla mitään tietoisuutta, tietoisuus on koko kosminen energiatila.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Juttusi on väärällä palstalla.
Lähinnä kuuluu filosofian alaan, tähtitieteen kanssa sillä
ei ole mitään tekemistä.
Kaikki tähtitieteilijän työstään saatu valon informaatiot ovat valon informaation NYT todellisuutta tähtitieteilijän aivoissa, katsoo hän sitten valokuvaa Kuusta tai kukoputkella suoraan Kuuta, jokaisella universumin valon fotonilla on oma Nyt todellisuus, on ne sitten todettuna informaationa aivojemme sisä avaruudesassa tai ei, näinhän fysiikan lakien mukaan on, fysiikan lakien mukaan Aurinkomme koko fyysinen todellisuus on myös sen koko jo säteilemä energia.
Universumin todellisesta todellisuudesta luonteesta on lähes mahdoton saada informaatiota mutta sen voi ymmärtää, mikä on esim, tämän numeron tässä 6 todellisuus? siellä se on samaa kuin täällä eli valon fotonin pikseleitä näytöllä, mitä kaikkia mielikuvituksessa luotuja yhteyksiä se univesrumiin aiheuttaa on eri asia.
Ihminen ajattelee kaikenlaista taukoamatta ja sitä on lähes mahdoton lopettaa, sopii koettaa, kaikki ajattelu on aina uutta ja ainutlaatuista nyt todellisuutta vaikka ajattelet samaa asiaa.
Kaikki ajatuksemme on myös koko ihmiskunnan kollektiivistä omaisuutta, itsenäistä ajattelijaa kun ei ole, ihmiskunnalla on vielä paljon piintyneitä uskomuksia jotka kahlitsevat luovan mielikuvituksemme ajatuksen energiaa, kaikki luulot ja uskot ovat todellisuuden informaation tiedon kahleita, en pidä itsekään tätä kirjoitustani kuin yhtenä kokemuksen ja tietoisuuden vaiheena .