Eilen pystyin luistelemaan 20 km:n lenkin ja tulin siltä takaisinkin hyväkuntoisena. Eli olen ilmeisesti reilun kuukauden luistelemisen jälkeen päässyt tälläkin palstalla vaikuttavien alan ammattilaisten aloittelija-tasolle. Täällähän on vilissyt kirjoituksia, että "aloita kevyillä 20-30 km:n lenkeillä ja viikonloppuisin voit heittää sellaisia yli 30 km:n lenkkejä".
Hei haloo! Tuollaisilla kirjoituksillahan "tapetaan" ihmisten innokkuus lajiin. Itse ostin huhtikuun alussa rullikset ja aloitin ihan muutaman kilometrin lenkkeillä tasaisilla osuuksilla, josta sitten olen hiljalleen pidentänyt lenkkiä. Vähän tässäkin on ollut "verenmakua suussa", mutta nyt tuntuu tosi rennolta ja kivalta. Jopa ylämäetkin alkavat mennä ihan mukavasti ylös ilman välietappeja.
Älkää muutkaan aloittelijat lannistuko. Homma näyttää vierestä seuraten helpolta ja kevyeltä, mutta se ei ole sitä. Mutta uutteralla harjoituksella homma aukeaa ja eritoten tekniikka paranee.
Hei haloo! Tuollaisilla kirjoituksillahan "tapetaan" ihmisten innokkuus lajiin. Itse ostin huhtikuun alussa rullikset ja aloitin ihan muutaman kilometrin lenkkeillä tasaisilla osuuksilla, josta sitten olen hiljalleen pidentänyt lenkkiä. Vähän tässäkin on ollut "verenmakua suussa", mutta nyt tuntuu tosi rennolta ja kivalta. Jopa ylämäetkin alkavat mennä ihan mukavasti ylös ilman välietappeja.
Älkää muutkaan aloittelijat lannistuko. Homma näyttää vierestä seuraten helpolta ja kevyeltä, mutta se ei ole sitä. Mutta uutteralla harjoituksella homma aukeaa ja eritoten tekniikka paranee.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos tekniikka ompi edes vähän kohdallaan, jaksaa jo ei niin hyväkuntoinenkin kyllä tommosen 20km (tasamaa) lenkin ihan komiasti ja vieläpä ihan ilman veren makua.
Ite luistelen 100-200km viikossa, aloitin pääsiäisenä tänä vuonna ja tien päällä aikaa viettäneenä täytyy sanoa, että varmasti olisi tilausta tuollaisille matkaluistelukursseille kun tuota menoa noilla pyöräteillä seuraa.
Tasapaino kuntoon ja pitkät rauhalliset liut yhden luistimen varassa eikä tikata p*skat housussa kun mamman singerillä, siitä se lähtee...
Ja tosiaan, jokainen menee kykyjensä mukaan, oman matkan, omaan tahtiin, kaik on hyvästä. Mutta jos ette kursille mee tai pääse, niin silmät auki lenkillä ja apinoikaa niiden tyyliä, jotka näyttävät menevän vauhdilla ja kevyesti.
Kuntoilijan kyky treenata ja kropan kyky vastata
treenaamiseen on äärimmäisen yksilollista.
Sen takia mitään nyrkkisääntoa ei yksinkertaisesti
ole olemassa. Joku pystyy aloittamaan 20km lenkeillä, joku toinen ei. Vaihtelu tuossa on
_erittäin_ isoa yksilotasolla. Pääasia on, että
harjoittelee niin vähän, että kroppa sen kestää
ja pystyy siihen vastaamaan kuntoa nostamalla.
Tuota vastaan on huono taistella, ja kuntoilemaan
joutuu sillä kropalla mikä käytossä sattuu olemaan. Kliseisti kannattaa kilpailla vain
itseään vastaan.
Mutta mutta, kyllä se kuntoilu vaatii aina sen kipurajan ylittämistä, että voi jotain saavuttaa. Jos asettaa itselleen jonkun tavoitteen, vaikkapa
maratonjuoksun, niin silloin pitää saavuttaa
vaadittava kuntotaso. Ja kun tuohon lähtee, niin
silloin se vaatii sopivasti kuormittavan harjoittelun kestämistä.