"Koulukotinuori jää usein tyhjän päälle
Koulukodeissa kasvaneilta nuorilta puuttuu lähes säännönmukaisesti tukiverkko, joka nuorilla yleensä on, paljastaa tuore tutkimus.
Tämän vuoksi koulukodissa ollut nuori jää usein yksin ja tipahtaa sijoituksen jälkeen tyhjän päälle, josta seuraa herkästi luisuminen huonoille teille.
Kuntien vastuulla oleva jälkihoito ei ole järjestelmällistä. Pulaa on niin resursseista kuin tahdostakin.
Tutkija Markku Jahnukainen pitää tilannetta järjettömänä. -Syötetään lihaa ja läskiä vuoden ajan kuvitellen että ihminen selviää sillä loppuelämän."(Yle teksti-tv eilen)
Sitten hieman kommentointia:
Tukiverkon puuttuminen johtuu mielestäni juuri koulukotisijoituksesta. Paunion tutkimusten mukaan koulukoti rajoittaa asukkinsa sosiaalista kanssakäymistä niin vanhempiinsa kuin ystäviinsäkin. Rajoittaminen ei perustu mihinkään lakipykälään vaan käytäntö on lainvastainen. Lisäksi Koulukoti sijaitsee usein toisella puolen maata ja siellä ollaan usein vuosiakin sekä koulukotireissu on usein osa muuta laitoskierrettä, joten suhdeverkosto katkeaa pakostakin. Mikä lienee asukin kotikunnan sosiaalilautakunnan tarkoituskin.
Huonoille poluille ajautuminen johtuu usein siitä, että koulunkäynti jäi kesken kun tuli lähtö laitokseen. Kouluja käymättömälle nuorelle rikollisuus on liki ainut keino "päästä eteenpäin". Lisäksi sen haitat on pienet, maineen menetyksellä ei enää ole väliä, normaali elämä kun on jo takanapäin.
Toisaalta koulunkäyntiä haittaa sosiaalikoneiston "vittuiluistunnot" joilla nuorta "autetaan ymmärtämään ongelmansa ja niiden syyt" eli nujerretaan nuoren itsetunto psykologisella osoittelulla, joka kohdistuu nuoreen itseensä ja myös vanhempiin.
Tiedän myös tapauksen jossa erään nuoren koulunkäynti estyi laitokseen laittamisen uhan takia. Ei uskaltanut tulla kouluun, kun tuli, opettaja soitti heti poliisit hakemaan, se siitä koulunkäynnistä siullä erää.
Uutisessa mainittu jälkihoito on ainakin useimmissa tapauksissa juuri "vittuiluistuntoja" jotka jatkuvat 21 vuotiaaksi asti ellei sosiaalikoneisto sitten jatka sitä jollain verukkeella tai nuori muuta toiselle paikkakunnalle.
Jälkihoidon ongelmana ei ole resurssien tai tahdon puute vaan viranomaisten ja koko sosiaalisysteemin virheellinen asennemaailma.
Koulukodeissa kasvaneilta nuorilta puuttuu lähes säännönmukaisesti tukiverkko, joka nuorilla yleensä on, paljastaa tuore tutkimus.
Tämän vuoksi koulukodissa ollut nuori jää usein yksin ja tipahtaa sijoituksen jälkeen tyhjän päälle, josta seuraa herkästi luisuminen huonoille teille.
Kuntien vastuulla oleva jälkihoito ei ole järjestelmällistä. Pulaa on niin resursseista kuin tahdostakin.
Tutkija Markku Jahnukainen pitää tilannetta järjettömänä. -Syötetään lihaa ja läskiä vuoden ajan kuvitellen että ihminen selviää sillä loppuelämän."(Yle teksti-tv eilen)
Sitten hieman kommentointia:
Tukiverkon puuttuminen johtuu mielestäni juuri koulukotisijoituksesta. Paunion tutkimusten mukaan koulukoti rajoittaa asukkinsa sosiaalista kanssakäymistä niin vanhempiinsa kuin ystäviinsäkin. Rajoittaminen ei perustu mihinkään lakipykälään vaan käytäntö on lainvastainen. Lisäksi Koulukoti sijaitsee usein toisella puolen maata ja siellä ollaan usein vuosiakin sekä koulukotireissu on usein osa muuta laitoskierrettä, joten suhdeverkosto katkeaa pakostakin. Mikä lienee asukin kotikunnan sosiaalilautakunnan tarkoituskin.
Huonoille poluille ajautuminen johtuu usein siitä, että koulunkäynti jäi kesken kun tuli lähtö laitokseen. Kouluja käymättömälle nuorelle rikollisuus on liki ainut keino "päästä eteenpäin". Lisäksi sen haitat on pienet, maineen menetyksellä ei enää ole väliä, normaali elämä kun on jo takanapäin.
Toisaalta koulunkäyntiä haittaa sosiaalikoneiston "vittuiluistunnot" joilla nuorta "autetaan ymmärtämään ongelmansa ja niiden syyt" eli nujerretaan nuoren itsetunto psykologisella osoittelulla, joka kohdistuu nuoreen itseensä ja myös vanhempiin.
Tiedän myös tapauksen jossa erään nuoren koulunkäynti estyi laitokseen laittamisen uhan takia. Ei uskaltanut tulla kouluun, kun tuli, opettaja soitti heti poliisit hakemaan, se siitä koulunkäynnistä siullä erää.
Uutisessa mainittu jälkihoito on ainakin useimmissa tapauksissa juuri "vittuiluistuntoja" jotka jatkuvat 21 vuotiaaksi asti ellei sosiaalikoneisto sitten jatka sitä jollain verukkeella tai nuori muuta toiselle paikkakunnalle.
Jälkihoidon ongelmana ei ole resurssien tai tahdon puute vaan viranomaisten ja koko sosiaalisysteemin virheellinen asennemaailma.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Nuorempana tunsin lastenkotinuore,joka kotonani käydessään näki ensimmäistä kertaa (noin 15v) kuinka voileipä halkaistaan!Silloin tajusin,mistä pikku käytännön asioista laitoslapset jäävät paitsi...puhumattakaan kyvystä pärjätä maailmalla!
toinen vastaava tilanne on jos ihminen joutuu jonnekin "hoitoon" - tuttavat jättävät, kun eivät muuta voi, rahantulo loppuu - millään tavalla ei vaan tarkasteta onko - yleensä valheellinen - ilmoitus jonka johdosta hoitoon on jouduttu totta, eikä millään tavalla auteta normaaliin elämään (eli yksinkertaisesti anneta rahaa, kaikki muu apu on kaikkea muuta kuin auttamista, yleensä omaan/laitoksen taskuun laittamista) vaan pakotetaan väkivalloin yleensä syömään lääkkeitä lopun ikää velkataakan vain kasvaessa.
jopa työttömäksi joutuvalla voi olla sama tilanne- valtio pitää huolen että ylös ei siitä nousta, lisäkeinoja kurittaa aina kyllä löytyy.
Täyttä paskaa koko psykologia. Ettenkö sanoisi huijausta!
Huostaanoton jälkeen Olin yhteensä viisi vuotta laitoksissa ja muutamassa koulukodissa ja pääsin pois kun täytin 18.Etsin asunnon ja muutin yksinään asumaan.Jälkihuolto tarjosi jotain erityis sosiaalityöntekijää keskustelukumppaniksi ja avustajaksi,ei kiinnostanut vittuakaan vaan tuli sellanen olo et heti on joku huohottamassa niskaan ja tarkkailemassa mun toimintaa.Sain muistaakseni 400€ kodin hankintoihin ja siinä oli sitten se paljon puhuttu ja vähän nähty jälkihuolto. Olisin ollut tyytyväinen jos ne olis tukenut mun harrastuksia mitä olen harrastanut lähes koko ikäni,mutta ei..aika "tyhjän päälle" sitä tosiaan jäi,mut mitäs noista..Meni varmaan vuosi tajuta ettei mun liikkeitä valvota ja rajoiteta..olin syrjäytynyt aika tehokkaasti enkä ole sen jälkeen opiskellut tai tehnyt töitä..nautin vapaudestani ja elämästäni toimeentulotuen alennetulla perusosalla ja joskus hieman katkerana pohdiskelen että ketä tästä kaikesta vois kiittää ;)Kaikesta huolimatta oma tulevaisuuteni näyttää hyvinkin valoisalta,mutta valitettavasti samaa ei voi sanoa kaikista kenellä on samankaltaisia kokemuksia vaan tiedän myös niitä hyvinkin synkkiä tarinoita.