Suomessa sallittua..

Kyllä tää vaan on yksi maailman parhaista maista asua ja syntyä.

Tietty parempaan suuntaan olisi syytä mennä monessakin asiassa.

Mistä johtuu ettö Suomalaiset on niin valtavan sallivia ja suojelevia,

kun joku yhteisön jäsen vähän hairahtuu.

Tarkoitan että täältä puuttuu lähes täysin sellainen sosiaalinen

närkästys, jolla muissa kulttuureissa osoitetaan paheksuntaa,

kun joku esim juo liikaa, taikka touhuaa alaikäisen kanssa.


Me täällä syntyneet, emme tahdo edes itse sitä huomata,

mutta tiedän sen käyvän vieraitten silmään.


Nyt kun keskustellaan vähän yhden järjestön tapahtumista, niin

tietysti täytyy huomata, että erilaiset arvomaailmat sekä eristäytyneisyys

lisäävät vielä entisestään todennäköisyyttä, että ikävät asiat pääsevät

jatkumaan, mutta oikeasti kyseessä enemmänkin kansallinen tapa.

Monista hassuista pikku tavoista toki Suomalaisey ovat jo päässeet

eroon.

Esimerkiksi 1800-luvulla vielä niin syväänjuurtuneet syljeskely ja

avioliiton ulkopuolella kiertotyöläisille syntyneiden lasten tappo,

ovat kutakuinkin kadonneet.

Voimakkaita valistuskampanjoita aikanaan vaati toinen ja monenlaista

sosiaalista kehitystä toinen.

Eikö nyt olisi hyvä hetki tarttua toimeen ja lisätä yläasteen KivA

opetukseen, oman kehon koskemattomuuden opetus ja ottaa laajemmalti

yhteiskunnassa esille, poikkeuksellinen tapamme katsoa muualle ja

kieltää asioitten oikea laita.

Kansanperinnettämme tutkiessa huomaa helposti poikkevan ja hellän

suhtautumisemme alholin käyttöön.

Kaikki siihen liittyvä alaluokan kaskuista päivälehden otsikoihin on

hellän hyväksyvää.

Vaikka seksuaalisuuteen liittyvät kaskut ja sepitelmät nyt ovatkin hieman

vanhakantaista perinnettä, ja 1900-luvulla niihin tarttui outoja kielteisiäkin

piirteitä ( ainoastaan samaa sukupuolta olevien, keskinäisiin kanssa-
käymisiin liittyen)

niin suhtautuminen esimerkiksi lasten ja naisten kokemiseen

seksuaalisen tyydytyksen kohteina, on kaupunkiväestöa lukuun-
ottaatta, erittäin sallivaa.

Tiedän että asia esimerkiksi Englannin yliopistomaailman ja
sivistyneistön sekä muidenkin maiden älymystön piirissä ollut
niin tunnettu tosiasia 1950-luvulta lähtien, että tänne seka

akredoitu että hakeutunut suhteettoman paljon henkilöitä

joilla ollut seksuaalissävytteisiä motiiveja päästä liberaaliin

ilmastoon jossa helpompi toteuttaa itseään.

Maaseudulla jossa keskittynyt maanomistus lahinnä

viljapitäjissä, on pakottanut yhteisön sallimaan jäseniltään

kaikenlaista, ovat vanhat arvot vielä yllättävan voimakkaita.

Suljettuja yhteisöjä ei enää niinkään ole, mutta sekä

etnisiä että uskonnolisia alaryhmiä on vielä, joissa

ongelmat korostuvat.

Lisäksi laitoksia vielä jonkinverran.

1980-luvulla tapahtui suuri murros ja uudelleen järjestelyitä jotka

karsivat sitä ennen yleiset lastenkodeissa tapahtuneet väärinkäytökset

ja nykyisin jäljellä olevat hankalimmat tapaukset liittyvätkin yksityisten

järjestöjen tukemiin vammaisten hoitolaitoksiin.


Vaikka tapaukset vakavuudessaan ikäviä, niin enemmänkin korjausta

kaipaisi yhteinen arvomaailmamme joka osaltaan voimakkaasti

tukee ja edesauttaa näiden tilanteiden syntyä.


Voisiko olla niin, että tutkimani syvällinen sallivuus yhteiskunnassamme,

olisin jonkinlaista välinpitämättömyyttä