25+ yksinäisten miesten tulevaisuudensuunnitelmat?

Oletteko miettineet mitä aiotte tai haluatte saavuttaa ollessanne alle 30-vuotiaita?

Itselläni ei ole juurikaan työkokemusta kertynyt tässä nuoruusvuosien varrella ja kovasta opiskelustakaan ei ole vielä varsinaista kokemusta. Kesät ovat menneet paljolti netissä jutellessa teineille ja jotain urheilua idyllisessä maalaismaisemassa on siinä samalla yrittänyt öisin harrastaa. Siitä on jo monta snickersiä ja läpinäkyvää täytelakupussia kun se alkoi ja uskon että minussa on vielä monta snickersiä ja energiajuomaa jäljellä. Mietin voinko sopeutua tavalliseen työelämään kaiken tämän ajan jälkeen mutta suunnitelmissa on aika rankka opiskelu aikani tappamiseksi ja jos selviän siitä, voisin kuvitella sopeutuvani myös työelämään.

Keho ei ole paljon rakkauden kesästä muuttunut ja huippuhetki oli keväällä 2010 ennen loukkaantumista ja nyt tarkoitus nousta suorituskyvyllisesti ylöspäin siitä ajasta, vaikkakin venyttely on jäänyt todella vähälle ja passiivisuus kangistaa nopeasti. Toisaalta on taas mielessä tapahtunut jotain sellaista muutosta ettei naisellinen liikkeensulokkuus enää sillä lailla kiehdo eikä taitoluisteluakaan jaksa talvisin samalla innolla katsoa kuin 'parikymppisenä'. Kaippa tämä jotenkin liittyy siihen suurempaan ihmisten ilmoille lähtemiseen ja naisten mystisyyden kuoriutumiseen. Seksikin pitäisi mielellään saada aloitettua tänä virallisen nuoruuden aikana koska aikaa, lääkkeitä ja snickersejä kuluu ja seksuaaliterveys ei tästä lähde enää ainakaan nousuun, ellen sitten rupea jonkinlaiseksi kestävyysjuoksijaksi ja syö sen mukaisesti. 2007 antoi jo merkkejä tästä.

Asustan nyt keski-isossa kaupungissa vaikka se alkaa olla jo nähty ja näyttää siltä että pääsen opiskelemaan radikaalin alanvaihdon jälkeen. Siispä olen visualisoinut itselleni sellaiset tavoitteet että;
-saisin ammatin 29-vuotiaana päätoimisen opiskelun kautta ja katselisin teinien kasvavan
-sivutoimisten opiskelujen kautta saisin käytännössä toista tutkintoa vastaavan meriittimäärän siinä sivussa mikä parantaisi itseluottamustani ja ottaisi vähän takaisin menetettyjä vuosia
-yrittäisin vielä jaksaa kuitenkin käydä salilla niin että peilistä näkyisi synttäreillä muutakin kuin karheampi iho, eli kehoa pitäisi viedä eteenpäin ja opiskella bodariksi
-jos energiaa jää (hivenen epätodennäköistä) aloittaisin vielä jonkun vanhojen ukkojen urheilulajin kuten ammunnan josta saisin jotain muuta progressiivista touhuilua

Kaiken kaikkiaan siis yrittäisin tehdä kaikkea kehittävää vaikka se olisi samanlaista pakkopullaa ja hampaiden kirskuttelua kuin "viihteelle" meneminen viikonloppuna, jotta olisi sitten jotain syytä olla mielissään.

Kesällä joko jumittaisin koneella ja tekisin samaa kuin ennenkin ja yrittäisin käydä kesäkouluja tai saattaisin repäistä ja yrittää ulkomaille kesätöihin mikä olisi aika iso haaste. On tietysti myös se mahdollisuus että tuo koko koulunkäyntini katkeaisi jos lähtisin sokkona esim.vapaaehtoiseksi työntekijäksi ulkomaille lukuvuoden pituiseksi ajaksi. Suhtaudun kyllä vähän pessimistisesti tähän ajatukseen.

Tuleva tyttöystävä sitten luultavasti olisi enintään 18-vuotias koska koulussa voisi tutustua paremmin kuin sen ulkona eikä energiaa riittäisi enää baarissa kyllästymiseen viikonloppuisin. Kansalaisopiston mummut ovat tietysti hyvää juttuseuraa mutta eivät parisuhdemateriaalia.