Selkärangan luudutusleikkaus

Mulla luudutettiin L4-L5 väli, tuettiin titaanilla, poistettiin murtunut nikama, laitettiin uusi välilevy, avarrettiin hermokanavia.

3 kk ekaa kuukautta en saanut nostaa kuin max 10 kg, en saanut kumartua, enkä saanut tehdä vartalonkiertoa. Muuten tomin normaalisti. Särkylääkkeet lopetin 2 vk leikkauksesta (viikon sairaalassa leikkauksen jälkeen), paitsi tramalista vieroittauduin 8 vk. Kipuja ei olluet parin ekan viikon jälkeen, jäykkyyttä vain. Selkäähän ei saanut käyttää ollenkaan.

Oiskohan kuukauden, puolentoista kohdalla niin tuli kaikki mahdolliset hermo-oireet ja kivut mitä oli ennen leikkaustakin, kesti viikon ja koko ajan eri oireita. Mutta meni sitten ohi kun ilmeisesti hermot elpyi.

Reipas kävely tuntui vielä lantiossa epämiellyttävältä noin 2 kk leikkauksesta, mutta muuten ei ollut mitään, 4 kk leikkauksesta ei mitään tietoakaan leikkauksesta, muuta kuin et olin täysin oireeton ja kivuton.

Mulla oli sairaalassa parina ekana päivänä eeva-teline, muuten en tarvinnut keppejä tms., tosin julkisilla paikoilla keppejä kannoin mukana et ihmiset älysi olla tönimättä ;)

Vieläköhän lyöytyisit kommentoimaan tätä. Miten tämän jälkeen on sujunut. Millaiset oireesi olivat ennen leikkausta ? Paljon kiitoksia jos ehdit vastata tai joku muu joka on kokenut saman.

Voimia teille kaikille sairautenne keskellä. Itselläni on "vain" vähäinen hermon puristus, joka heijastuu toiseen jalkaan. Sitä on kestänyt kuukauden, mutta monien teidän kokemuksiin verraten tuntuu oikeastaan aiheettomalta kitistä vaivoistani

Minäkin parhaillaan leikkausjonossa lannerangan luudutusleikkaukseen, jono noin kuukauden kahden tienoilla, joten leikkaus varmaankin joskus syyskuun aikoihin.

Lannerangan LV nikama on irronnut takaosastaan (vissiin synnäinen löysyys kiinnikkeissä) ja siirtymää sellaiset 2cm. Hermojen juurikanavat tästä johtuen huomattavasti kaventuneet, magneettikuvassa näkyivät olevan ihan littanat. Myöskään nikaman alla olevaa välilevyä ei ole enää juuri nimeksikään, ja yläpuolinenkin välilevy hieman revennyt.

Kipuja ollut noin puolisentoista vuotta, nivelkipuja kun on esiintynyt selkäkivun kanssa yhtä pitkän aikaa, epäilivät ensin kyseessä olevan selkärankareuma. Jatkotutkimuksissa sitten selvisi, että kyseessä on nivelkipujen ja tulehdusten osalta nivelreuma, ja tuo selkävaiva oli sitten nikamakarkureineen asia erikseen.

Lievästi sanoen jännittää, itsellä kun on leikkauksia tehty aikaisemmin vain muutama (ainakin oikean korvan tärykalvo korjattu -99 ja nielurisat -03). Mutta lienee silti hyvä jos se nyt edes korjaisi selän vaivat, kun tuo saamarin reumakin on vielä.

Olen siis 27-vuotias nainen, ja iloisesti napsin pillereitä ja liikun kuin vanhus.
Yleisesti ottaen venyn hyvin ja yleiskunto on hyvä, mutta viimeisen vuoden aikana selkäkivut pahentuneet tosiaan sen verran, että jo kävely lähikauppaankin sattuu huomattavasti.

Onko kellään ollut muuten tuon hermokivun jalkoihin säteilyn yhteydessä ollut semmoista ns. ahdistusta jaloissa? Itse koen hermoissa jalkoihin säteilevän kivun lisäksi ikään kuin jonkinmoista hermo'kutinaa', ja jalkoja ahdistaa välillä sen verran että pitää liottaa niitä jääkymässä vedessä (esim ennen nukkumaan menoa).

Minä en saa millään lähetettä tuohon leikkaukseen :/ 7 vuotta jo kärsinyt kovista hermokivuista ja kävelen kepeillä.
Ensin löydettiin pullistuma 4 ja 5 nikaman välistä joka tehtiin ns.hätäleikkauksena koska menetin liikuntakykyni kokonaan ja virtsa ei kulkenut viikkoon. Pahat kulumat nikamissa. Kivut jäi leikkauspöydälle mutta 3kk leikkauksen jälkeen alkoi samat kivut. Pysyvä hermojuuri vaurio,oikean jalkaterän "läpsymistä",järkyttävät kivut alaselästä oikean jalan varpaisiin asti,jalalla astuminen lähes mahdotonta.
Vuosia syönyt Lyricaa,Tramalia,nyt Sirdaludia ja panadolia buranaa sekä tarvittaessa Pancodia. Kaikki maksimiannostuksella. Lääkkeistä vain parin tunnin apu.
En voi istua,en kävellä,nukkua,kumartua,nostaa jne.
Useita päivystys- ja ensiapu käyntejä kun jalka pettänyt alta. Alaselkä,lantio ja jalka on kuin tulessa ja aivan kuin puukolla vedettäisiin luuta pitkin(en osaa paremmin kuvailla). Kipupiikit ei auta,puudutettukin on.
Elämänhalu mennyt kokonaan,sairastuin masennukseen.
Nyt aika taas varattuna syksyksi ortopedille ja pääsen kai JOPA magneettikuvauksiin.

Hermosärky säteilee myös nyt jo yläselkään sekä käsiin(käsissä hermokipua ollut jo toista vuotta aika-ajoin). Reumatestit otettu ja ne olleet normaalit.
Kuntoutusta yritetty 3 eri jaksossa,kipu vain pahenee ja joutunut lopettamaan kesken. Nyt vatsa alkanut oireilemaan lääkkeiden vuoksi,tähystys tulossa että onko vatsahaava.
Kuntoutustuki hylätty joka kerta. Työkyvyn arvioinnissa ollut ja työkokeiluissakin silloin kun kunto oli hetkellisesti parempi. Joka kerta joutunut lopettamaan kesken.

Minä en enää vain jaksa..

Jaksa jaksa! Toivotaan että tuohon nyt jostain apu löytyisi ennen pitkää :/

Itsehän lähdin saman tien leikkausjonoon kun sitä suositeltiin, vaikka kipuja on ollut vasta reilu puolitoista vuotta. Suosittelivat, kun tuo siirtymä on niin suuri ja kivut tasaisesti pahentuneet nyt puolentoista vuoden aikana. Lisäksi kun on itsellä vielä tuo nivelreumadiagnoosi lisäksi niin pääsisi ainakin yhdestä vaivasta eroon.

Myös se, että tuo leikkaus tehtäisiin nyt mahdollisimman pian eikä esimerkiksi vasta useamman vuoden päästä pienetää mahdollisen pysyvän hermovaurion riskiä, jos ne vaikka itsellä palautuisivat suhteellisen ongelmitta. Sitä vain toivoo, että tuo luutuminen onnistuu, se kun on yksilöllistä.

Itsekin olen sairastanut pitkäaikaisen masennuksen, oireita ihan lapsesta saakka, mutta pahimmat (plus paniikkihäiriö)tulivat sitten lukioaikana ja jatkuivat siitä kymmenisen vuotta eteenpäin. Kuolemantapauksia perheessä sun muuta, ah tätä elämän autuutta. Nyt oma pää vähän paremmassa jamassa ja suhteellisen oireettomana, mielialalääkkeitä tosin saattaa joutua syömään pitkään, ehkä jopa loppuelämän.

Vähän kyllä otti päähän ajoitus, puolen elämää jatkuneen pään sisäisen vaivan kun sai vihdoin suht kuosiin, pukkaa heti perään reumadiagnoosia ja vielä sen lisäksi tämän saamarin selkävaivan pahentumista, kaikki vielä alle kolmekymppisenä. Noh, ainakin selkävaivan syy selvisi, ja tuo hoito on mahdollinen leikkausella. Ja ihme kyllä, viimeisen puolen vuoden aikana, keskellä noita kaikkia erikoislääkäreillä vierailuja, testejä ja lääkekokeiluja onnistuin vihdoin (useiden pitkien sairaslomien ja välivuosien jälkeen, mm. edellä mainitusta masennuksen vuoksi) valmistumaan ammattikorkeasta.

Nyt onkin sitten luvassa tuon luudutusleikkauksen odottelua ja sen jälkeen taas kerran pitkää sairaslomaa ja toivottavasti onnistuvaa kuntoutusta..
Ehkä se tästä vielä. Toivon kyllä hartaasti että sinullakin menisi parempaan suuntaan ja löytyisi jokin keino millä tuo olo helpottuisi :S

Terveydenhuolto ja tiede menee kuitenkin jatkuvasti eteenpäin, pidä toivoa yllä äläkä vielä luovuta, ethän?

Hei kaikki te kohtalotoverit. Vihdoin löysin tämän keskustelupalstan joka on itselle ajankohtainen. Minulle on tehty 4-5 nikamien luudutus v. 2004. Selkä oli kuusi vuotta hyvä ja aika kivuton. Sitten pikkuhiljaa vaivat tuli takaisin osin omaa syytäkin, tein liian raskaita hommia. 2012 v. tehtiin puhdistusleikkaus 2-3 nikamiin. Siitä ei ollut minulle juuri mitään apua, hermokipu ja krampit jatkui ja tilanne muuttui niin hankalaksi etten päässyt kävelemään kuin 500 metriä senkin kepin kanssa. Nyt 22.7. 2013 minulta luudutettiin seitsemän välilevyä. Kaikki ne kamat tuskat jäi leikkauspöydälle. Mutta arvatkaa olenko jäykkä. Ja kysymykseni olisi että onko kenelläkään kokemusta näin monesta luudutuksesta, miten sen kanssa tulee toimeen kunhan tästä joskus pääsee kävelemään ilman keppejä, nyt ei voi askeltakaan ottaa ilman tukea. Monta asiaa varmaan joutuu opettelemaan uusiksi. Olen onnellinen kun ne tuskat jäi pois mutta meinaa masis ottaa vallan aina välillä. Mutta ei auta, eteen päin sano mummo lumessa :) Olen 56 vuotias nainen ja nivelreuma on ollut 28 vuotta seuranani ja nyt kaikki reumalääkkeet on taolla tämän suuren selkäleikkauksen takia. Panadol on ainut kipulääke, tulehdus kipulääkkeet hidastaa luutumista, näin sanoi kirurgi. Tramalia otan myös tarvittaessa. Tsemppiä kaikille kohtalo tovereille.

Hei 'mummeli'. Miten sinulla on sitten tuo elämä sujunut selkävaivojen ja nivelreuman kanssa? Itsellä todettiin selkävaiva ja reuma samoihin aikoihin. Ensin kun epäilivät selkärankareumaksi nivel- ja selkäkipuja, jotka tarkemmissa tutkimuksissa osoittautuivatkin sitten kahdeksi eri vaivaksi, eli nivelreumaksi ja karkulaisnikamaksi.

Kirjoittelinkin tuossa aikaisemmin kesällä tänne, itse siis edelleen leikkausjonossa, näillä näkymin oma vuoro on vasta lokakuun puolella ellei peruutuspaikkoja tule. Selän oireilu on heinäkuusta hieman pahentunut. Lähikauppamatka onnistuu, mieluiten pyörällä (tuntuu vähemmän kuin kävely) mutta kassalla jonotus ja seisominen tuntuukin sitten taas heti suoraan sanottuna kusiselta. Lisäksi kuukautiskipujen aikaan myös selkä on helvetillinen.

Kesä onkin mennyt suurimmaksi osaksi kotona istuessa, kun pidemmälle liikkumisesta sanoo selkä heti vastalauseen. Alkaa itselläkin tuo positiivinen asenne hieman karista tässä edelleen leikkausta odotellessa, kun kotona istuminen alkaa puuduttaa, kotityöt hankaloitua entistä enemmän ja reumaoireiden edelleen vaivatessa. Reumalääkityksen turvakokeissa ja kontrolleissa pitäsi myös ravata mutta liikkuminen tuntuu heti selässä.

Joulukuun diagnoosin jälkeen ja kokeissa ravatessa viime keväällä oli ahdistus pakko työntää sivuun, kun oli viimein valmistumassa ammattikorkeasta. Itselläni on takana yli kymmenen vuoden masennus ja paniikkihäiriö putki, jonka päätteeksi erinnäisten sairaslomien sun muun jälkeen pääsin takaisin tuohon kyseiseen kouluun suorittamaan tutkintoni loppuun. Onnistuihan se nipin napin, kaiken tuon tutkimusruljanssin kanssakin, mutta kesällä sitten se taaemmas työnnetty ahdistus uusista ongelmista tuli takaisin rytinällä. Vanhoja masennusoireita jaksamattomuudesta ja unohtelevaisuudesta on tullut takaisin, mikä hankaloittaa asioita esimerkiksi tuon reumahoidon suhteen. Selän edelleen kipeytyessä..

Ehkä tämä tästä.. joskus.

Auttakaa, kun en tiedä mitä teen? Olen vajaa 40-v. mies, pari vuotta sitten iskias-oireen takia minulta leikattiin L4-5 välistä iso välilevytyrä. Pahin kipu lievittyi mutta hermo-oire oikeaan jalkaan jäi. Nyt vähitellen kivut ovat lisääntyneet, istuminen tekee kipeää selkään, pantamainen kipu vyötäröllä, polttava kipu nivusissa ja molempiin jalkoihin säteilee polttava ja puristava kipu, selkä on jäykkä. Kävellessä monesti puristaa reisiä ja sääriä, mutta pystyn varsin normaalisti pitkiäkin matkoja kävelemään, joskin muutamasta kilometristä jalat voivat seuraavina päivänä olla hyvin jumissa. Jalkojen venyttely monesti pahentaa ja jalat ovat entistä jäykemmät. Tyhjän päälle astuminen, lasten kanssa esim. kevyesti pelailu (tärinä/juoksuaskeleet) tai nostelu joskus viiltävät kovasti ja sen jälkeen selkä on tosi kipeä useita viikkoja. Kipulääkkeet ei juuri auta ja fysioterapiasta ei myöskään. Pyrin liikkumaan paljon ja pitämään lihaskuntoa.

Taivutuskuvissa liukumaa ei näy, MRI kuvissa kaksi alinta nikamaväliä on rappeutuneet, L4-5 välissäjuuriaukoissa ahtautta. Sanottiin että minulla on leikkauksen jälkeinen selän toimintahäiriö ja nikamat liukuvat vaikkei se taivutuskuvissa näy. Minut laitettiin tällä viikolla L4-5-S1 jäykistysleikkausjonoon, samalla vapautetaan L5-tason hermoja -hirvittää kun tiedän miten iso leikkaus se on ja miten pitkä toipuminen siitä. Olenkin epävarma siitä, olenko menossa liian lievillä oireilla leikkaukseen? Pystyn siis varsin normaaliin elämään, kivut ovat kyllä päivittäisiäja rassaavat mieltä ja kehoa ja rajoittavat istumista, kuntoliikuntaa, en uskalla mitään raskasta nostella etenkään selkä taivutettuna mutta joka päiväinen elämä sujuu normaalisti (selkään ja jalkoihin koskien). Kevyt liikunta ja kuntosalilla liikkuvuusharjoittelu ja kevyt voimaharjoittelu hetkellisesti jopa lievittävät kipuja mutta kivut pian palaavat samana päivänä tai viim. seuraavana.

Millaisia oireita teillä muilla oli ennen leikkausta, jotenkin on tullut kuva että muilla on ollut vaikeampaa? Pelkään että leikkauksen jälkeen tilanne on entistä pahempi? Entä jos en mene leikkaukseen, tietääkö joku paheneeko tilanne vai voisiko se lievittyä ajan kanssa? Minulla on välillä parempia jaksoja mutta pitemmällä aikavälillä tilanne on pysynyt ennallaan ja nyt tämän vuoden puolella selkeästi pahentunut kun vasempaankin jalkaan on tullut kipua. Kiitos jos joku jaksaisi tämän lukea ja kommentoida, paniikki iskee ja pakokauhu, en tiedä todella mitä teen?

Niksu kehoittaisin sun lähtemään leikkaukseen. Minulla oli kuin sinun oireet 8 v. Meni mahdollisuus palata työelämään koska olen nyt jo lähes 50v nainen.

Kivut jäi leikkauspöydälle. Samoin virtsanpidätys 2 hädän pito parani. Seksi parani. 3pv alkoi halvaantunut jalka jo nousta koukkuun sängyssä. Tukiliiviä joudun ajoittain käyttään vieläkin kun leikkauksesta on 12 kk mutta särkylääkkeet jäi myös pois.

Issias väliin vihloo mutta nyt liikunta vapauttaa sen minulla todettiin lisäksi vielä pituushäiriö jaloissa eri paria siis joten mule tehtiin monen sortin elämäntilanteen korjaus.

Luudutus. Titaania nikaman ympärille luumassa joka luutuu 3-4v aikana . ei revitystä ei liikaa nostoja . Nostan vain 5 kg enintään kerralla ja aina polvet koukussa.

Mene leikkaukseen mutta kato että sut leikkaa neurokirurgi. Ne osaa nuo hermojen avaukset ja tuki rakenteiden asiat hyvin. yhdessä tekevät fysioterapeutin kanssa kotihoitoohjeet.
Minulle ainakin tuo leikkaus antoi uuden elämän.
Kipuun turtuu. Puutumiseen turtuu. Liikerajoitteeseen turtuu. Mutta kun ne kaikki on poissa huomaat että mitä hittoa se elämä oikein on ollut ennen onnistunutta leikkausta.

Isälläni luudutettiin/ jäykistettiin koko lanneranka n. 50- vuotiaana parikymmentä vuotta sitten.
Operaatiosta ei ollut mitään hyötyä- mutta haittoja oli. Esim. hässiessä lantion pitäisi vapaasti liikkua, mutta niin ei enää ollut ja se vaikeutti sitäkin elämän puolta.
Käveli niin kuin olisi ollut "löysät" housuissa.
Kivut hellittivät vasta viime helmikuussa kun noutaja saapui ja vei nahkurin orsille.

Minulla myös koko lanneranka pahasti rappeutunut, mutta mitään operatiivista keinoa kipuihin tai ylipäätänsä sairauden hoitoon ei ole. Tämän on todennut Ortopedi sekä Fysiatri magneettikuvien sun muiden tutkimusten perusteella. Enkä edes antaisi operoida selkääni, koska useasti käy niin, että vaivat/ kivut jossain vaiheessa elämää saattavat hellittää tai loppua lähes kokonaan.

Käytän Norspan 20mg kipulaastaria jonka vaihdan viikon välein- tämä kipulääke on ainoa mikä minuun on tehonnut. Tämän lääkkeen myötä olen lopettanut kaikkien muiden kolmiolääkkeiden popsimisen. Tramalista sain epileptisen kohtauksen kun otin niitä maksimiannoksia vuoden (800mg/vrk.)
Lopetin sen heti.
Lyricasta menin täysin sekaisin. Nukahdin kesken aterioinnin silmät ja suu auki. Kerran menin kuselle ja vaimo tuli puolen tunnin päästä katsomaan mitä oikein on meneillään- olin siellä edelleen molo kourassa ja nukuin silmät auki. Lisäksi laihduin kahdessa viikossa 10kg. Määriä en muista mitä ne olivat, mutta huikeita olivat.
Panacodista meni suoli niin juntturaan, että kävin vain kerran viikossa paskalla ja se oli vähintäänkin 45min. sessio. Sen jälkeen oli perse auki pari päivää. Onneksi nekin ovat jääneet pois (panacodit).
Lihasrelaksantteja vetelin mennen tullen, mutta nekään eivät auttaneet karmeisiin kramppeihin.

Ei näihin vaivoihin ainakaan meikäläinen vielä ole tottunut, mutta on vaan sopuduttava aina vallitseviin olosuhteisiin.

Kerran olin sairaalassa osastolla ja kuuntelin "naapurin" selkävaivaa. Oli ollut kolme päivää selkä tosi kipeä ja lääkäri sanoi, että hän voisi leikata... Tyyppi sanoi heti että selvä! Kyseessä oli "vain" yksi discus prolapsi. Minulla niitä on ollut useita, mutta ovat kuivuneet taikka vetäytyneet itsestään takaisin, kunhan vaan on jaksanut odottaa.
Nyt minulta puuttuu kuusi alimmaista välilevyä. Että tämmönen tauti.

Kaikilla on oma tarinansa vaikka olisikin sama diagnoosi. Tämä nyt vain minun ja osa isäni aikaista potemista.

Isälläni luudutettiin/ jäykistettiin koko lanneranka n. 50- vuotiaana parikymmentä vuotta sitten.
Operaatiosta ei ollut mitään hyötyä- mutta haittoja oli. Esim. hässiessä lantion pitäisi vapaasti liikkua, mutta niin ei enää ollut ja se vaikeutti sitäkin elämän puolta.
Käveli niin kuin olisi ollut "löysät" housuissa.
Kivut hellittivät vasta viime helmikuussa kun noutaja saapui ja vei nahkurin orsille.

Minulla myös koko lanneranka pahasti rappeutunut, mutta mitään operatiivista keinoa kipuihin tai ylipäätänsä sairauden hoitoon ei ole. Tämän on todennut Ortopedi sekä Fysiatri magneettikuvien sun muiden tutkimusten perusteella. Enkä edes antaisi operoida selkääni, koska useasti käy niin, että vaivat/ kivut jossain vaiheessa elämää saattavat hellittää tai loppua lähes kokonaan.

Käytän Norspan 20mg kipulaastaria jonka vaihdan viikon välein- tämä kipulääke on ainoa mikä minuun on tehonnut. Tämän lääkkeen myötä olen lopettanut kaikkien muiden kolmiolääkkeiden popsimisen. Tramalista sain epileptisen kohtauksen kun otin niitä maksimiannoksia vuoden (800mg/vrk.)
Lopetin sen heti.
Lyricasta menin täysin sekaisin. Nukahdin kesken aterioinnin silmät ja suu auki. Kerran menin kuselle ja vaimo tuli puolen tunnin päästä katsomaan mitä oikein on meneillään- olin siellä edelleen molo kourassa ja nukuin silmät auki. Lisäksi laihduin kahdessa viikossa 10kg. Määriä en muista mitä ne olivat, mutta huikeita olivat.
Panacodista meni suoli niin juntturaan, että kävin vain kerran viikossa paskalla ja se oli vähintäänkin 45min. sessio. Sen jälkeen oli perse auki pari päivää. Onneksi nekin ovat jääneet pois (panacodit).
Lihasrelaksantteja vetelin mennen tullen, mutta nekään eivät auttaneet karmeisiin kramppeihin.

Ei näihin vaivoihin ainakaan meikäläinen vielä ole tottunut, mutta on vaan sopuduttava aina vallitseviin olosuhteisiin.

Kerran olin sairaalassa osastolla ja kuuntelin "naapurin" selkävaivaa. Oli ollut kolme päivää selkä tosi kipeä ja lääkäri sanoi, että hän voisi leikata... Tyyppi sanoi heti että selvä! Kyseessä oli "vain" yksi discus prolapsi. Minulla niitä on ollut useita, mutta ovat kuivuneet taikka vetäytyneet itsestään takaisin, kunhan vaan on jaksanut odottaa.
Nyt minulta puuttuu kuusi alimmaista välilevyä. Että tämmönen tauti.

Kaikilla on oma tarinansa vaikka olisikin sama diagnoosi. Tämä nyt vain minun ja osa isäni aikaista potemista.

Oh shi.. Sain sitten leikkausjonossa peruutuspaikan, tosi kyseessä viikon päästä tiistaina. To be continued..

Hei onko kellään kokemusta selkäongelmissa tukiliivistä? Sellasen saisi kokeiluun sairaalan apuvälinelainaamosta. Itselläni lannerangassa ollut hiusmurtuma ja painumaa melkoinen kipuhistoria lähes 8 kk:n ajalta. Buranaa joopajoo ja nyt tämä liiviehdote.

On jännä huomata näitä viestejä lukiessa, että lähes poikkeuksetta tähän selkä oireeseen liittyy nivelreuma ja psoriasis. Itselläni selkä oireet jatkuneet jo vuosia, niiden takia jouduin pois esim työelämästä, sillä eihän kukaan työnantaja katsele kun yksi tyyppi itkee jatkuvasti selkä seinää vasten. Minulla todettu 8 mm liukuma/repeämä ja oireet ovat hirvittävä kipu taivuttaessa tai vähänkään kiertoliikettä tehdessä. Paskat meinaa tulla housuun kun kävelen parisataametriä yms . Nyt aika tyksiin marraskuussa leikkaukseen, olisi mukava saada tietoa kohtalotovereilta, kannattaako antaa leikata vai jatkanko tällaista sietämätöntä kipuhelvettiä. Pillerit eikä huumereseptillä saadut lääkkeet ei auta.Olen 53 v mies joten vielä pitäis kereetä jotain tekemäänkin, Vit'''''''a tällainen ko itte ei voi mitään.

Minulla on tuettu 2 nikamanväliä titanilla kaularangasta.

Hei kaikki! Kiva että kuulumiset kiinostavat, kotiuduin omasta luudutuksestani viime viikon lauantaina, ja ihan kivasti on mennyt.

Leikkaus tehtiin siis viime viikon tiistaina heti aamusta, piti siis lähteä jo seitsemäksi aamulla täältä Tikkurilasta Espoon Jorviin. Jos on muuten yhtään näitä pitempiä lääkärimatkoja teillä muilla, kannattaa pyytää lääkäriltä paperi Kelan tukemaan taksiin! Siinä omavastuu tulee maksamaan matkata riippumatta sen 14 euroa(esim tuettoman taksimatkan hinta tuonne Jorviin oli siinä kuudenkympin tienoilla).

Kuitenkin, asiaan.
Itsellä kun on tuo paniikkikohtausten mahdollisuus, sain leikkausta edeltävällä käynnillä asiasta mainittuani esilääkitykseksi rauhoittavaa ennen leikkaussaliin siirtymistä. Henkilökunta oli mukavaa ja kertoili salissa ennen anestesian aloitusta ketä kukin on ja mitä tekemässä (kirurgi ei ollut vielä paikalla). Kanyyliä kämmenselkään ja anestesian aloitus, ja seuraavat muistikuvat ovatkin sitten heräämöstä. Pihallahan sitä oli kuin lumiukko, mutta kivut olivat hyvin hoidetut (itsellä laitettu leikkauksen yhteydessä mm epiduraalikatetri) ja huonoa oloa ei ollut laisinkaan. Itse leikkaus kesti henkilökunnan mukaan kolme ja puoli tuntia, heräämössä menikin sitten useampi tunti.

Oma tapauksenihan on siis (lääkäripaperin mukaan) korkea-asteinen gradus II spondylolyytinen olisteesi L V. Jo keväällä tuo kannattimistaan irronnut nikama oli siirtynyt 2cm, ja oli ilmeisesti tuossa kesän ja syksyn aikana liukunut vielä lisää.

Vaikka kahdessa välilevyssä karkurinikaman molemmin puolin olikin todettu kulumaa, luudutettiin selästä vain se toinen, huomattavasti huonokuntoisempi (liukuman alla oleva)välikkö. Tukirautojen lisäksi nikama myös pultattiin ruuveilla kiinni irronneeseen takaosaansa. Lääkäri ei nähnyt syytä luuduttaa toista lievemmin vioittunutta välikköä (vaikka sitäkin harkittiin), sillä näinkin nuorelle kuin minä (28-vuotias) mitä vähemmän tukirankaan tulee muutoksia, sitä paremmin se toiminee tulevaisuudessa.

Itse kokemuksesta voinee sanoa sen, että kaksi ensimmäistä sairaalapäivää (leikkauspäivä ja sitä seuraava) olivat aika kusisia, vaikka ne aika lääkehuuruissa menivätkin. Kuitenkin näitten ensimmäisten päivien jälkeen olo helpotti lähes todella nopeasti. Kivuliainta taisi olla se, kun minut jouduttiin kääntämään dreeniletkujen ja epikaterin poistamiseksi selästä leikkausta seuraavana päivänä. Lisäksi anestesia oli alentanut aika tavalla hemoglobiinia, mutta pari pussia punasoluja ja ruoka paransivat asian jo kolmanteen päivään mennessä. Kolmantena päivänä otettiin jo pissakatetri ja happiviikset pois ja pääsin kävelemään eeva-telineen avustuksella ympäriinsä ja itse vessaan. Neljäntenä päivänä sitä kävelikin jo ilman tukitelinettä ja pääsi suihkuun.

Hidastahan se liikkuminen on, mutta tuon leikkauksen jälkeisen toipumisen nopeus oli aikamoinen yllätys. Neljättä päivää nyt kotosalla (viiden sairaalapäivän jälkeen) ja liikkuminen on jo huomattavasti sulavampaa vaikka liikkeitään saakin jatkuvasti varoa. Haavakin on siisti, ensi viikon tiistaina nuo metalliniitit saakin jo käydä omalla terveysasemalla poistattamassa. Dreeniletkujenkin reiät ovat siistit. Sairaala-aikana tuohon navan ympärille pistettiin päivittäin myös veritukoksia estävää lääkitystä, kaiken varalta. Haavakipu on lähes olematon, mitä nyt niitit tuntuvat vähän kummallisilta kun liikuttaa itseään selällään. Alaselkää jomottaa hieman jatkuvasti, mikä lienee siksi koska kudokset ovat hieman ymmällään leikkauksesta ja tielleen ilmestyneistä metalliesineistä. Outoja pistelyitä/jomotuksia/yms ilmestyy eri puolilla jalkoja päivittäin, mikä myöskin on kuulemma normaalia, litistyksissä olleet hermot palautuvat hijalleen. Aamuisin tuntuu usein että jalkojenkin pitää hieman heräillä, kävely ympäriinsä auttaa aika hyvin. Kipulääkkeiksi on riittänyt hyvin Burana Slow sekä Panacod. Sairaalassa sai toki tarpeen mukaan vahvempia kuten Tramalia ja jotain oranssia litkua, joka maistui aivan järkyttävän kamalalta.

Olen jo aloitellut noita fyssarin antamia liikkeitä hiljalleen, ja kävely kotona ympäriinsä menee aika ongelmitta. Ajattelin tänään avomiehen avustuksella mennä ensimmäiselle ulkoilukierrokselle köpöttämään vaikkapa talon ympäri. Kaiken kaikkiaan, vaikka liikkuminen on vielä ainakin vähintään 3kk hyvin rajoittunutta, ja vaikka jonkinmoista(ei tosin kovin vahvaa) särkyä vielä jonkin aikaa tuleekin olemaan, on olo aika positiivinen. Muutoksen huomaa jo esimerkiksi siinä, että pystyn seisomaan lähes kivuttomasti (mikä ei onnistunut ennen leikkausta lähes lainkaan).

Kysykää ihmeessä jos on vielä kysyttävää, päivittelen tänne varmaan vielä kuntoutuminen etenemistä. Pelkäsin aika järkyttävän paljon tuota leikkausta, näköjään aikalailla syyttä. Hermojen palautumista odotellessa, sekä kauhulla myös liukkaita kelejä..

Ainiin!

Johan on: Tukiliivi auttoi itsellä ennen leikkausta ainakin jonkin verran, mitä nyt muuten oli suhteellisen epämukava (varsinkin kesällä pidettäväksi) ja hankala istua sen kanssa.

Ossi: Oma vaiva oli nivelreumasta huolimatta täysin rakenteellinen, tuo kyseisen nikaman takaosa oli ilmeisesti ollut aina syntymästä lähtien todella kapea ja kun mukaan liittää vielä nuoruuden kilpaurheiluharrastuksen ja lievästi yliliikkuvat nivelet on tuo nikaman ja sen takaosan välinen kohta jossain vaiheessa yksinkertaisesti napsahtanut kokonaan.

En ollut.

Sain juuri ja juuri valmistuttua itseni ammattikorkeasta kesäkuussa tutkimusten ohessa (reuma todettiin viime joulukuussa ja siihen liittyvien tutkimusten jälkeen juostiinkin selän puolesta spesialistilta toiselle ja yritettiin kirjoittaa lopputyötä siinä sivussa). Kesällä selkä oli jo siinä jamassa että lyhyet kävelyreissut alkoivat särkeä aika tavalla, samoin seisominen (lähikauppaan pyöräily oli aavistuksen kävelyä mielekkäämpää, kassalla jonossa seisominen tuskaa). Loppukesä ja syksy meni pitkälti neljän seinän sisällä.

Hei taas kaikille! Tukiliivit on kyllä ollut minulle ainakin hyvä asia. Seitsemän välilevyn luudutuksen jälkeen liivit antoi tukea ja piti niin ikään pyöreää mammaa kasassa:) jopa päässyt laihtumaan hieman kun ei pysty syömään vatsaa täyteen, liivit kireällä:) Nyt pidän tätä kepeämpää versiota, minkä sain ennen leikkausta.

Kyllä luudutusleikkaus toi avun elämääni. Kirurgi sanoi että n.vuosi sitä toipumisaikaa ja olen kyllä huomannut että päivä päivältä olotila paranee. Joskus tulee lihakset kipeämmäksi jos tekee kotitöitä liian kauan kerralla ettei huilaa välillä. Ja kävely on minulle parasta liikuntaa, nyt jo kävelysauvojen kanssa.

Saman olen minäkin huomannut että nivelreuma ja selkävaiva useasti samalla ihmisellä. Itse aikoinaan tein raskasta työtä erittäin reumakipuisena, niin selkään kehittyi nikama liukuma. Siitäpä se sitten kierre alkoi, tuli pullistumia, hermojuurikanavan ahtaumaa ja lisää liukumaa. Nyt tietysti toivon että tämä kolmas leikkaus olisi viimmeinen.

Tuo Ossinkin tilanne kuulostaa osittain samanlaiselta kun aikoinaan minulla, joten älä jää yksin vaivasi kanssa. Apua ja hoitoa pitää vaatia ja saada. Jaksamista jokaiselle!

Se on kyllä jännä tuo kävely. Silloin tuntuu kaikkein vähiten missään, itselläkin.

Nyt puolitoista viikkoa leikkauksesta, semi-ärsyyntynyt olo lähinnä siitä että tuntuu että pakaroiden yläpuoliset osat olisivat koko ajan puutuneet. Lienee tosin ihan normaalia, kudokset hakemassa paikkaa ja erilainen seisoma-asento kun selkä on suorassa (vihdoin). Kohta kaksi viikkoa kulunut neljän kuukauden pituisesta liikuntarajoittuudesta, auta armias kun ottaa pattiin jo nyt :D

Nukkuma-asentojakin tuntuu olevan tasan kolme: kylki, selällään ja toinen kylki. Miten muilla leikkauksen kokeneilla nuo yöt sujuneet toipumisajalla?

Onneksi nuo metalliniitit saa käydä otattamassa pois ensi tiistaina, muiluvat aina kun on selällään. Saakohan tänne laitettua kuvia? Räpsin tuosta omasta niittauksestani avomiehen avulla ihan mielenkiinnosta, kun ei itse sinne nää.

Terveisin Levoton Muiluja Vantaalta

Hei Sanna..minulla leikkauksesta tämän kuun 22pv. kolme kuukautta ja alaselkä, pakaran seudut ja yläselästä lapojen kohdilta edelleen sisältä arat ja kipeitä kohtia mutta pinnasta ihan turrat eli puutuneen tuntuiset. Viipyy useita kuukausia ennen kuin hermotus noilla alueella palaa ennalleen. Ja edelleen on pientä paineen tuntua alaselassä, koska kudosturvotus lähtee hitaasti pois. On ne vaan niin isoja leikkauksia ja varmaan aikamoista käsittelyä lihasten osalta. Itse rankaa joutuvat varmaan käsittelemään millin tarkasti.

Helpottaa muuten sitä paineen tuntua kun saa tikit/ hakaset pois. Minä en pysty nukkumaan oikeastaan selälläni ollenkaan, on rautakanki tuo ranka:) Mutta onneksi olen ollutkin kyljellään nukkuja aina. Tuon reuman takia vaan aina on lonkan limapussit olleet riesana, niin saa kylkeä vaihtaa tiuhaan tahtiin.

Kyllä en silti vaihtaisi entiseen olotilaan, kauheaa mitä sitä on joutunut kärsimään. Selkävaivaiset kyllä tietää mitä tarkoitan. En toivoisi kenellekkään niitä tuskia.

En osaa sanoa tuosta valokuva jutusta mitään. Just illalla katselin peilistä toisen peilin avulla tuota siistiä arpea, on muuten 35 cm.pitkä. Paranemista sinulle ja malttia toipumiseen.

Sanna täällä taas, mitäs sitä muutakaan tässä toipuessa kun päivitysten kirjailua teille kohtalotovereille! Sinä joka olit menossa 1.11. leikkaukseen, kiinostaa myös kuulla miten menee ja toipuminen etenee tuon jälkeen. Annahan kuulua itsestäsi sitten kun pystyt!

Itsellä kolme viikkoa leikkauksesta nyt. Menee enää parisen 800 Buranaa päivässä, Panacodia en tuntunut tarvitsevan enää tällä viikolla. Ainut jomotus mikä tuntuu olevan kestävää on sivuilla lihaksissa edelleen jatkuvana, asento kun on niin erilainen kuin ennen leikkausta, joten lihaksia käyttänee eri tavalla. Haavakipua ei ole juurikaan. Tuntuu muuten kummalta selässä kun on selällään, lieneekö se ylinmääräinen tavara siellä mikä sen tekee?

Kävelykierroksetkin ovat vähitellen pidentyneet, ihanaa kävellä ilman että sattuu! Yölliset uninykäykset, kaikenlaiset säihkätämiset ja varsinkin aivastukset tosin juilivat aika ikävästi, kun selkä yllättäen jännittyy/tärähtää. Lisäksi viime viikon jälkeen yöllinen 'levottomat jalat' -ahdistus on jäänyt pois. Uskomattoman helpottavaa. Hyvää nukkumisasentoa on tosin hankala löytää edelleen, sitä on tottunut nukkuman niin kiemurassa että tälläinen selän suorassa pito ei oikeen luonnistu vieläkään.

Sellainen juttu, mikä vähän vähensi tätä toipumishelpotusta oli yllättävät kuukautiset, jotka tulivat viikon leikkauksen jälkeen, viikon kaksi etuajassa, ja kestivät pari viikkoa. Paniikkihäiriöisenä ehdin asiasta säikähtää kunnolla, mutta ilmeisesti stressi, esim. suuresta leikkauksesta aiheutuva, voi vaikuttaa normaaliin hormoonikiertoon ja laukaista vuotohäiriöitä. Itsehän pelkäsin kuollakseni tuota leikkausta. Lisäksi löysin mielenkiintoisen artikkelin naisten sydänleikkauksen ja siihen liittyvän liian aikaisen kuukautisvuodon yhteydestä. Onko kellään muulla naispuolisella leikkauksissa käyneellä vastaavia kokemuksia?

Pientä päivitystä kun ei saa säryiltä nukuttua. ( Lyricat ja Panacodit otettu!)

Osastolla tuli oltua tässä päivitysten välissä 6vrk kivun hoidossa.7-12/10. Selkä huusi Hallelujaa ja liikkumaan ei päässyt,lonkkakipukin uutena vaivana Helvetillinen. Kuvattiin,, syyksi todettiin hermosärky. Virtsaumpikin tulla tupsahti ja sehän ei oikein hyvä oire ole.
Rehband nyt käytössä taas,,ihan jees pahempi päivä tuolla alaselässä,istuminen hankalaa samoin vas.kyljellä nukkuminen,hermokipujen vuoksi,kävellä ei pitkään pysty ja vielä vähemmän seisomaan Leikkausaikaa kiirehdettiin ja kirje tulikin tänään postiloovaan... 3/11 osastolle ja taitaa tohtori 4/11 leikata.
LV 5 nikama tiltissä,siirtymää n.2cm.(ollut jo vuosia)On siinä ja pysyy.Nikamavälit madaltuneet ja hermot jo niin ahtaalla ettei ruuveja ja levyjä kait uskalleta laittaa,luuduttamalla jäykistystä. Juurikanavien avaus se oleellinen juttu, jotta saatais kipuja vähemmäksi.
Niin,on siellä joku diskusprolapsi ja skolioosikin mut mitäpä niistä.. Rintarankaa aletaan tutkimaan sitten myöhemmin kun epäillään et siellä ois jokin selkäydinvaurio. Tuntuu että repeää kun alkaa kipuileen,varsinkin iltaisin.
Ja pisteenä i: n päälle on vuototaipus.

Tässäpä tätä iltasatua tulikin roppakaupalla..
Palataan, Hyvää yötä.

Dg: - DDD
- Spondylosis et spondylolisthesis LV
- Sacrolumbalgia chronica
( von Willebrandt suvussa)
. - Depressio ?

Tsemppiä tulevaan koitokseen ja myöskin toipumiseen meille kaikille!

Hei Gubbe, hyvä että leikkaus meni hyvin!

Itsellä nyt reilu kuukausi ja kaksi viikkoa leikkauksesta. Kotiin oli itsellä särkylääkkeinä tosiaan Panacod ja Burana slow 800 (mainitsin varmaan jo aikaisemmin), mutta särkylääkkeitä ei suuremmin tuntunut tarvitsevan enää reilun kolmen viikon jälkeen.

Pitempien kävelylenkkien jälkeen on aina välillä joskus jomottanut, mutta ei niin paljon että oli pitänyt lääkitä. Nyt tuntuu ettei ole oikeastaan sitäkään. Viime viikolla tuntui jostain syystä inhottavalta selällään, ihankun sisällä olisi painanut jokin ihoa vasten ikävästi, tällä viikolla sekin on puolestaan hävinnyt. Pitkään samassa asennossa ollessa tuntuu välillä joissain lihaksissa, samoin pitempään istuessa (rajoite rajoissa kuitenkin). Suurimman osan ajasta tulee vietettyä puoli-istunnassa, makoillessa sohvalla.

Eniten tällä hetkellä ärsyttää tosiaan nuo rajoitukset, kun kipuilu on lakannut lähes kokonaan. Ja vielä tammikuun loppuun.. huoh. Kateeksi käy sairaalassa ollutta vierustoveria jolle tehtiin periaatteessa sama leikkaus, mutta luuduttamisen sijaan poistettiin ainoastaan välilevyn pullistumaa tjs. Kuuntelin kateellisena vieressä kun tämä kertoi sairaslomansa olevan muutamien viikkojen pituinen..

Yllättävän äkkiä tuo tuntuu paranevan leikkauksen suuruuteen nähden, ja nuo kävelylenkit vetreyttivät kummasti. Ihanaa kun alkaa olla kävely aivan täysin kivutonta (verrattuna tilanteeseen ennen leikkausta). Rajoite-ajan loppumista odotellessa..

Kuinka kauan olit sairaalassa kokonaisuudessaan? Itse pääsin lähtemään viidentenä päivänä. Tosin itsellä on nuoruus etuna tässä paranemisprosessissa :P

Kaksi ensimmäistä päivää olivat aika tuskaa, muistan myös.. Itse pääsin kävelylle vasta kolmantena päivänä, anestesia oli vetänyt hemoglobiinin itsellä niin alas että olin ihan kalpea ja pumppasivat suoneen vielä kaksi pussillista punasoluja. Muistan kun toisen dreenin poistamiseen minut jouduttiin kääntämään leikkauksen jälkeisenä päivänä, sattui aika saamaristi. Kuitenkin itse pystyi kääntämään itensä jo parin päivän päästä. Jännä kyllä kuinka nopeasti tuo paranee.

Huh, puhuin eilen illalla tuosta viimekuisesta sairaalassa olo -ajasta enemmälti miehekkeen äidin kanssa, ja kävi ilmi että helmikuussa alunperin magneettikuvattu kahden sentin siirtymä oli leikkauksessa (1.10) kuulemma siirtynyt vielä lisää ja siirtymä oli jo neljä senttiä. Luulin että olin leikkauksen jälkeen lääkepöhnässä kuullut tai ymmärtänyt höpötyksen jotenkin väärin (että kyseessä olisi millejä tjs). Jotenkin järkytti tuo info hiukan, vaikka leikkaus on jo tehty ja toistaiseksi onnistunut. Kyseinen ylinmääräinen siirtyminen oli ilmeisesti syynä siihen, että sain normaalin kolmen kuukauden sairasloman lisäksi vielä yhden ylinmääräisen kuukauden.

Kauan teillä muuten kesti tuo leikkaus? Itsellä tuo siirtymän korjaus, yhden nikamavälin luudutus ja hermokanavien avarrus kesti kuulemma kokonaisuudessaan 3,5h. Olisi vissiin mennyt vähemmän ellei tuo siirtymä olisi noin reilusti kasvanut.

Hyi kamala. En edes ollut ajatellut että asennot liikuttaisivat tuota vielä lisää. Itse kun ei edes ole kamalan suuri ihminen (leikkaava lääkärikin sanoi nikamia pieniksi) niin tuntuu vaan villiltä että nikama oli vielä magneettikuvan ottamisen aikaan verrattuna vielä tuplasti pidemmällä.

Sain keväällä pyytäessä yhdeltä lääkäriltä tulosteen yhdestä magneettikuvasta, jonka skannasin myöhemmin itse koneelle (siksi huono laatu):

http://imgur.com/gallery/XrCDNyF

Jos tuo kuva siis näkyy niin voinee kuvitella että vielä tuplasti siirtyneenä tuo nikama killuisi ihan reunalla tuolla.. (ps. ainakaan tuon alemman välilevyn poistossa varmaan ollut luudutuksen kannalta ongelmaa, eihän sitä ole tuolla käytännössä enää paljoakaan)

Äh, väärä linkki, TÄSSÄ oikea kuva: http://i.imgur.com/RpbADgq.jpg

4/11 operaatio.. S1 -L4 luudutettu. L5:sta ei pystytty luuduttamaan kun oli jo niin olematon joten suunnitelmat muuttuneet leikkauksessa. Hermojen avaus ollut työlästä liukuman ja madaltumien vuoksi mutta onnistui kuitenkin ja olipa ollutkin ihan punakka ja ärtynyt. hermokivut jäivätkin leikkauspöydälle! Aivan mahtavaa!
Liukamalle ei ole voitu tehdä mitään kun oli niin kasvanut jo kiinni.
Leikkaus kesti kaikenkaikkiaan n. 6 h.
Kipeä, tosi kipeä olin leikkauksen jälkeen . Huudon kanssa käännettiin ja nostettiin ylös seraavana päivänä. Siitä sit pikkuhiljaa lähdettiin liikkeelle. Sairaalassa olin 8vrk. Tukiliivi nyt 3kk ihan ehdoton kokoajan paitsi nukkuessa ja pesulla ja tietty rajoitukset. Tukiliivin käyttöä myös jatketaan 3:n kk:n jälkeen. Tämä johtunee siitä kun ei olla pystytty laittamaan tueksi sitä titaania.
Panacod ja Lyrica lääkkeinä. Kävellä pystyn aika hyvin hidastettuna töpöttäen sisällä, meillä vaan ollut niin huonot kelit(liukasta) joten se on ollut esteenä ulkoiluun.. Istumista jaksaa vain pienen hetken ja ilman tukivyötä ei saata olla juuri laisinkaan.

Mökkihöperyys on sitten tullut lisätautina tähän kun mihinkää ei täältä pääse ellei erikseen pyydä jotakuta käyttämään esim kaupassa. Siellä on sit kepit mukana jotta ihmiset varois.

Päivä kerrallaan mennään.

Selkä leikattu 3 kertaa ja hermot niin kauan puristuksissa,että jäi hermovauriot :( Kipulääkkeitä en saa syödä,koska vahvat lääkkeet ei auttaneet enää,joten määrättiin neurontinia vain,900mg/vrk. Nikamanväli madaltunut kuulemma normaalia nopeammin,viime pituusmittauksessa hävinnyt 2cm.

En tiedä miten tässä käy,mutta alkaa välillä tuntumaan ettei tätä paskaa jaksa,kun mitään ei tehdä eikä ilmeisesi mitään hoitoa ole. Ja nyt on alkanut toiselle puolelle puukottamaan jo siinä määrin,että jalka notkahtaa :(
Lenkillä käyn joka päivä,vähintään pari kertaa päivässä. Se onkin ainoa liikuntamuoto enää. On saanut unohtaa uimiset ja muut harrastuset.

Mutta,kaipa se aurinko paistaa risukasaankin joskus?

vanha gubbe:lle

Aivan aluksi. On mukava kuulla korjaus- ja luudutusleikkauksen menneen hyvin jolla siirtyvät nikamat on stabilisoitu.

Saako kysyä missä lekattiin? Ilmeisemmnkinlaitettiin luudutuksen lisäksi titaanilevyt ja ruuvit kuten yleensä.

Jokainen on yksilö, mutta kannustaisin tiettyyn varovaisuuteen ja selän kuunteluun ettei tulisi myöhemmin ikävää takaiskua ja viereinen nikamaväli pettäisi seuraavaksi.

Tämä siksi, että olen tavannut ( sairaaloissa) monia joilla luudutusleikkaus on mennyt hyvin, ovat palanneet entiseen toimintamoodiin ( liian raskaaseen ) ja sitten on pettänyt viereinen väli. Pettämisien vakavuusasteet vaihtelevat henkilöstä toiseen. Joillakin hyvinkin vaikeasti, toisilla lievemmin, mutta uutta leikkausta vaatien.

Kohdallasi on etuna ja selkää auttamassa erinomainen lihaskunto.

Toiisnaan fiksatut nikamat alkavat osteoporoistua nopeamin kuin viereiset terveet nikamat sillä ne eivät ole enää vastaavassa luuta vahvistavassa liikkeessä kuten aiemmin. Tämäkin ilmeisesti osin yksilöllistä.

Ps. Itsellä vanha tapaturmaisen nikaman pirstaloitumisen (L3 ja osin L2 & L4) seurauksena luudutus ja titaanit. Selkä jäi varsin vaikeakäyttöiseksi ja heikosti edes normaalia varsin kevyttä rasistusta kestäväksi.

Hieman liian pitkä kävelyreissu kaupungilla ja sen aikana ja jälkeen saa laskun maksettavaksi ymv. Paikallaan jalkeilla olo on suhteellisen lyhytsietoista. Vaikkapa jokin ulkoilmakonsertti jalkeiltaan olisi liian paha paikka jne.

Sittemmin oman operaationi on tekniikoihin ja saatavilla oleviin välineisiin tullut kehitystä. Youtubessa on videoita erilaisista selän leikkauksista, realeista sekä animaatioita.

Tukilevyistä ja implanteista kuvia:

- http://kuvaton.com/u/yzD

- http://kuvaton.com/u/yz3

Kuvasteita välilevyistä ja hermoradoista:

- http://kuvaton.com/u/yzf

- http://kuvaton.com/u/yzn

Edelleenkin kannustan kuuntelemaan selkää ja olemaan maltillisen aktiivinen, mutta puskematta yli vaika mieli tekisi. Luudutuskin vaatii aikansa hitsautuakseen. Kannattaa huolehtia mm. D- ja K-vitamiinin saannista, joka edesauttaa luston hyvinvointia ja luutumistakin.

Vahvat luut: http://www.terveydenjuuri.fi/vahvat-luut/

Tuosta metsänhoidon hyöty-hobista tuli mieleen eräs henkilö jolla oli erittäin vakava takapakki.

Häneltä oli luudutettu jokin selän aivan alimmista nikamista ja toivuttuaan tunsi olonsa kuin ei opraatiota olisi ollutkaan. Tuo nikamaväli ei vaikutanut selän taipuvuuteen ja käyttöön eikä selkänsä vaivannut sitemmin lainkaan.

Hän oli noin 40-kymppinen hyvässä kunnossa oleva rakennusmestari, eli liikkuva mutta ei erityisen raskas työ.

Hänelläkin oli vapaa-aikana mieliaktiviteettinään oman metsän hoito ja samalla sai taloonsa lämmityksenkin ja mukavasti liikuntaa luonnossa.

Kahden vuoden kuluttua hänellä petti hyvin pahasti tuon luudutetun välin yläpuoleinen väli. Hän oli tavatessani sairaalassa (Orton) morfiinien varassa ja liikkuin hyvin tuskaisesti ja hitaasti laahustaen sellaisen kainaloihin asti ulottuvan rulaatorin kanssa. Hän ei hallinnut aineenvaihduntansa, el joutui olemaan vaipoissa.

Hänelle tehtiin lisätutkimuksia ja muistaaksen asennettiin selän ulkopuoleiset tilapäiset ulkoapäin kuusiokoloavaimella säätöruuveista säädettävät raudat, jotka ovat ilmeisesti alumiinia ja noin2-2,5 cm kanttinsa olevaa tankoa.

Pitkät ruuvit asennetaan suoraan selän ihon ja lihaksien läpi nikamasolmuun ja ruuvinpäät tulevat noiden rautojen paksuutta vastaavan mitan verran selästä ulos.

Niiden tarkoitus on enen leikkausta löytää nikamille oikea asento ja väli jossa hermopuristus hellittää. Jotkut pitivät tuolaisia säätörautoja useita viikkojakin kotiinkin lähetettynä. Myöhemmin kuulin, että tuosta metodista olisi luovuttu.

Hän harmitteli kovasti sitä ettei kukaan ollut varoittanut häntä mahdollisesta takapakin riskistä jos käyttää selkää liian raskaasti, ei kirurgit eivätkä fysioterpeutit tai muutkaan terveydenhoitajat. Sanoi, että jos tuosta uudesta tilanteesta vain selviää, niin metsänhoito ja muu kovin raskas jää siihen ja koettaa mutoin pitää selästään ja terveydestään hyvää huolta.

Tokihan kaikki ovat yksilötä ja kaikilla ei tule ikäviä ja vakavia takapakkeja. Selkä on mutkikas ja kinkkinen elementti. Samaan aikaan vahva ja haavoittuva. Sitä tulisi käyttää, ylläpitää ja vahvistaakin ja samalla kuitenkaan puskematta liian pitkälle.

Selkäongelmaisten dilema. Mieli tekisi tehdä ja toimia eri aktiviteeteissä, mutta selkä laittaa rajat. Kehon ja mielen ristiriita, sekä tasapainon hakeminen, joka sekin sattaa vaihdella päivästä toiseen, sillä toisinaan selkä väsyy - kipuilee rajoittaen enemmän ja toisinaan hieman vähemmän. Itselläni kaikki on melko lyhytsyklistä ja selän antamissa rajoissa edetään.

Itse asiassa harvempi sairaaloissa kohtaamani "selkä-kollega" oli selkäleikkausessa tapaturman seurauksena. Nikamien liikkuvutta tai hiljaa edenneen "normaalin" rappauman aiheuttamia nikamien painumia, juurikanavien ahtaumaa ja välilevyn pullistumia jne.

- http://www.therapiafennica.fi/wiki/index.php?title=Selkärangan_degeneratiiviset_sairaudet

Mutta kaikki olemme yksilöitä ja jokainen tapaus ja tilanne on yksilöllinen.

Olen pahoillani jos tarpeettomasti huolestutin, se ei ollut tarkoitukseni.

Tarkoitukseni ei ollut maalailla tarpeettoman mustia pilviä hyvin toteutetun leikkausen jälkeisestä tulevaisuudesta, mutta kannustaa kuuntelemaan selkää ettei vetäisi liian rankasti ja voisi välttää mahdollisen takapakin. Monilla kaikki jää yhteen menestykselliseen leikkauseen.

Tuon kaltaisen korjausleikkauksen ja lyhyen toipumisajan kuluttua neljän kilometrin kävelylenkki on pikemminkin erittäin hyvä ja jos silloin alkaa selkä väsyä, niin se on aivan nomaalia. Lisäksi etunasi on hyvä peruskunto ja pitkät treenivuodet.

Yksi selänkin kannalta epäedullisin vaihtehto olisi olla liikunnallisesti passiivinen 'sohvaperuna'. Selkä kaipaa liikuntaa ja käyttöä ;-)

Ps. Osasyynä ja kimmokkeena kommenttiini oli oma melkoisen rankka akuutti takapakki molempien reisien ja jalkojen neurologisine monenlaisine kipuineen, joka uhkasi viedä uudestaan kirurgin pöydälle, mutta nyt alkaa jo olla hieman valoa tunnelin päässä ja tilanne tasaantua. Viisi viikkoa ja sain viimen varpaankynnet leikatuksi ja kenkien jalkaan laitaminen alkaa sujua melkein aiempaan malliin.

Kaikkea hyvää jatkoon!

Itselläkin oli kyseessä ilmeisesti jonkinsortin synnynnäinen vika, nikaman ja sen takaosan väliset luusillat olivat alkujaan luonnostaan todella ohuet ja lievään nivelten yliliikkuvuuteen ja nuoruuden kilpaurheiluharrastukseen liittyen jossain vaiheessa yksinkertaisesti napsahtaneet poikki.

Onneksi itsellä oli kyseessä (ainoastaan toistaiseki) ainoastaan yksi nikama, mutta kyllä se jonkin verran muutaman vuoden kipuilun jälkeen ketutti, kun suhteellisen nuorella iällä saa samaan aikaan (vuosi sitten) tuon selkäongelman ja reuman diagnoosit.

Toinen noista nyt ainakin toivottavasti selätetty!

Voi eii, toivottavasti ei mennyt mitään rikki..

Kammottaa vähän tuo kävely liukkailla, ei sitä yksin ole itse uskaltanut kamalan pitkälle lähteä vaeltamaan. Hankin tosin kenkiin laitettavat nastalliset kantapääsuojukset ihan varta vasten. Tuntuvat auttavan, mutta sitä jotenkin silti pelkää että juuri noin käy.

Hyvä tosin ettei satu? Luulisi sen särkevän jos siellä joku on mennyt. Vai oletko minkä(än)laisilla särkylääkkeillä vielä?

Pitikin myös kysymäni, että kun olet Gybbe tehnyt noita pitempiäkin kävelylenkkejä tuon selän kanssa, antaako sinulla tuo selkä ilmoittaa itsestään jos on tehnyt liikaa? Itsellä tullut ainakin kerran pari pientä vastalausetta jos on kävellyt liikaa, tai jos on erehtynyt istumaan liian pitkään kerralla. Ei tosin sillä tavalla, että siihen lääkettä olisi tarvinnut, mutta jonkinmoisena jomotuksena kuitenkin.

Ihmetyttää jotenkin myös vieläkin tuo ylinmääräinen sairaslomakuukausi sen omassa leikkauksessa huomatun lisäsiirtymän (2cm siirtymä oli tuplaantunut neljäksi) takia. Olikohan se nikama jotenkin junttautunut paikoilleen vai miksi sitä pitää tavallista pitempään nyt varoa?

Pitänee kysäistä tammikuun lopun tarkastuksessa. Jäi vaan jotenkin hämäämään tuo, kaipa nuo ovat isompiakin siirtymiä nähneet? Vaikuttiko tuon lisäsiirtymän äkillisyys vai mikä?

Ja hei Backtotrack! Kirjoitin sitten samaan aikaan kun vastasit :D

Oli pakko tuohon sinun kirjoitukseeni kommentoida, että itsellä oli kanssa ihan mahdottomat nukahtamisongelmat melkein koko kuukauden tuon leikkauksen jälkeen!

Olisikohan kyseessä ylinmääräinen energia tjs? Auttoi ainakin kun vähensi silloisen kolme kuppia maitokahvia/päivä yhteen kuppiin aamulla, ja lisäsin myös veden juontia. Lääkettä siihen en tosin pyytänyt, joskus aikaisemmin ollut itsellä pariakin lääkettä nukahtamis ongelmiin.. ovat sammuttaneet valot kyllä ihan ok, mutta jos sattuu yöllä heräämään niin olo oli aika sekava.

Ei kuulemma kannata myöskään nauttia mitään sokeria sisältävää enää kello kuuden jälkeen illalla. Ilmoittele katoaako ongelma vai miten asia etenee!
Itsellä onnistuu jo paremmin, mutta sitä tulee kyllä kukuttua aika myöhään joka tapauksessa, itsellä tuppaa tuo rytmi yökukunta-myöhään nukkumis tulemaan aina jos on 'vapaalla'.

Punttitreenistä mieleen tullen osui silmiin artikkeli CrossFit-kisaajasta, joka halvantui kesken kisan.

Harvinaista, mutta osoittaa millaiset rasitteet äärimmilleen viedyssä yli-raskailla painoilla pelatessa nikamatasollakin muodostuu ja tämä lihaskunnosta huolimatta.

Sitten on vielä asia erikseen niiden kohdalla, jota kasvattavat lihaksia ja lihasvoimaa roinalla ja jolloin nivelsiteiden ja luuston kesto ei seuraa samassa linjassa.

- http://keskustelu.suomi24.fi/node/12002964

.

Koettu on tämän "myrkyn" Lyrican sivuvaikutuksut. Ennemmin kärsin kivuista.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/01/17/ihmelaakkeen-vaietut-vaikutukset


Hitaasti kuntoutuen leikkauksesta, ärsyttää kun edelleen rajoitukset melkoiset. kotijumpalla mennään. Viimeviikolla tekasin hieman enempi kun tunne on että pystyis, nyt sen seurauksena monen päivän tauko. Yritän pärjätä Panodol 1g päivisin ja unettomuuteen olen saanut avuksi Ketipinorin. Panacodia otan tarvittaessa.
Hermokipuja kylläkin on tullut takaisin, nämä vaivaa makuulla ollessa.
Mutta, kuten jo mainitsin, ennemmin ne kuin Lyrica!

Kontrollia odotellen....

Moi!
Ensin iso KIITOS!! Hieno lukea muiden kokemuksia selän luudutusleikkauksista. Itselläni myös 15mm liukuma L5. (oireita turha kuvata, ne kaikki täällä tietää varsin hyvin)
Tänään sain kuulla että olisivat valmiita leikkaamaan jos suostun leikattavaksi. Pelottaa niin per****sti! Multa ei ole ikinä edes hammasta paikattu joten kokemukset "operaatioista" on aika vähäiset ja lähinnä kaikki tieto saatu netin keskusteluista. Ikää on alle 30v ja eniten pelkään leikkauksen jälkeistä elämää..mitä tiedossa 10vuoden päästä, alkavatko muut nikamat myös liukua. Nyt kai olisi "paras" ikä mennä puukon alle koska kuntoutus on ilmeisesti nopeampaa kuin vanhemmalla iällä. Mennä vai eikö mennä siinä vasta pulma!

Hello! Täällä kans yks jännittäjä,39v,tänään ortopedilla ja sain lähetteen luudutusleikkaukseen..mietin vielä menenkö, ja ajattelin käydä kysymässä toisenkin lääkärin mielipiteen..koska onhan tuo iso leikkaus.Tämä lekuri sanoi että kannattaa tulla ajoissa hoitoon ettei mene krooniseksi,hermo vaurioituu ja sitä ei sitten paljon korjailla..sitähän se ei voi tietää minkä verran se on jo vaurioitunut..mut omasta mielestä olen suht ajoissa liikkellä kun kuuntelee muitten kauhutarinoita..2v vaivannu,tuskallista kipua oikeassa pakarassa ja pohkeessa,välillä puutuu varpaat ja alaselkää särkee..töissä sinnittelyä koko ajan,välillä saikkua,harrastukset jääny koska ei pysty, ei jaksa,että kykenis vähä töissä olemaan..väsyttää koko ajan,varmaan johtuu kivusta..ja suoraansanottuna alkanu v********aa kun elämä yhtä kipua ja siitä jauhamista,voi olla että tulee työpaikan vaihto,sen verran raskas työ että jos sitä jatkan leikkuun jälkeen kohta oon taas leikkauspöydällä".Kun raataa selkä vääränä,siitä saa vaan väärän selän"..näin se on,Eput tietää :)

Päivitystä täältä suunnalta, kohta 4kk leikkauksesta ja ensimmäinen tarkastus oli viime viikolla. Luusilta oli alkanut luutumaan hyvin, näin myös vihdoin koko höskän röntgenkuvasta. Olivat luuduttaneet kaksi väliä yhden sijaan, oli kuulemma toinenkin välilevy ollut niin kärsinyt ettei se olisi siellä kestänyt pitemmän päälle.

Seuraava tarkastus taas kolmen kuukauden päästä, josko sitten saisi loputkin liikkumisrajoitukset pois. Nyt saa tosin jo kuntopyöräillä, vesijuosta, hiihtää ja/tai sauvakävellä. Edullinen kuntopyörä hakusessa tällä hetkellä..

Jostain kumman syystä olin myös kuvitellut luutumisen olevan jotensakin nopeampaa, mutta sanoivat kokonaisuuden olevan lopullisen muotonsa tuntuinen vasta tyyliin ensi syksynä. Noh, eipä siinä, kivut lähes olemattomat verrattuna ennen leikkausta olleisiin. Tosin selkä edelleen hyvin jäykkä verrattaen siihen mitä se oli ennen leikkausta. Ja väsyy edelleen helposti jonkin verran.

Täällä vielä keikutaan...vasemman huonon jalan lisäksi oikea jalka on pahentunut :(

Yöt menee niin ja näin,joskus meinaa päästä sängystä ylös hirvittävien kipujen takia ja sitten kun pääsee itkun kera ylös,niin meinaa pystyä kävelemään.

Fysioterapeutti fysioterapeutin jälkeen antaa jumppaohjeita eivätkä välitä, vaikka sanoo että 4vk jälkeen on pakko lopettaa,kun on ihan hirveet krampit ja kivut.
Kuntoutuksessa annetaan sähköä,piikkejä ja runnotaan lisää.

En mä enää ees tajua mitä tälle tilanteelle itse voi tehdä? Lääkärit puhuvat stimulaattorista ja luudutusleikkauksesta,mutta siihen se jääkin sitten. Joskus voisi vetää kourallisen kipulääkkeitä ja nukkua monta päivää,mutta enpäs hae apteekista,kun ei saa käyttää kipulääkkeitä ettei jää koukkuun.
Tämäkö on sitten sairaanhoitoa?

Heipä hei taas. Kirjoitin tähän viestiketjuun aiemmin,viime vuoden heinäkuussa.
Tuosta kirjoituksesta meni muutama päivä kun jouduin taas leikkaukseen,uusi pullistuma samassa kohtaa.

Leikkaus sujui hyvin ja kivut hävisivät. Kuntoutuminen aloitettiin syksyllä fysioterapiassa ja kaikki lähti sujumaan aika mallikkaasti kunnes..

Syys- tai lokakuussa oli kontrollikäynti minut leikanneella ortopedillä. Silloin alkoi taas lievät kivut vasemmalla puolella. Päädyimme siihen tulokseen että ehkä selkä "etsii tasapainoa" ja leikkauksesta oli kuitenkin niin lyhyt aika,eivätkä kivut olleet kuin pieniä ja ajoittaisia.

Lokakuun alussa en siis hakenut lisää sairaslomaa ja ilmoittauduin taas vajaakuntoiseksi työnhakijaksi työkkäriin. Töitähän sieltä ei kuitenkaan ole tarjottu mutta taas ehdotettiin työkokeilupaikan etsimistä ja uudelleen kouluttautumista. Hain omaehtoiseen koulutukseen mutta en päässyt,syynä terveydelliset seikat,yllätys.

Syksy meni ihan ok kotona hissukseen palautuessa ja fysioterapia loppui. Fysioterapiassa kuitenkin kuntouttaja huomasi tuon oikean jalan(jossa hermojuurivaurio) tärinän ja voimattomuuden. Sinänsä ei mikään uusi oire. Selällä maatessani kun piti oikeaa jalkaa vetää koukkuun ja suoristaa alas,kuului joka kerta alaselästä pamaus. Kipeätä se ei kuitenkaan tehnyt ja kun terapeutti painoi hellästi selkänikamaa niin paukahdusta ei kuulunut.

Marraskuussa huomasin taas että pienetkin,kevyet kotityöt väsyttivät selän ja aiheuttivat alaselän kipua jotka menivät aika hyvin kuitenkin ohi levolla ja kipulääkityksellä(panadol). Lihaskuntoharjoituksia tein päivittäin ja aamuin illoin fysioterapeutin ohjeiden mukaan. Joulukuun puoleen väliin mennessä alkoi jo taas samat hermokivut pienenkin rasituksen jälkeen mutta pystyin käymään kävellen kaupassa(matkaa yhteensä n. 2km). Tulomatkalla alkoi kuitenkin oikea jalka ja lonkka kipeytyä ja jalka meni voimattomaksi. Tässä vaiheessa kivut eivät enää menneetkään levolla ja lääkityksellä ohi vaan jokaisen rasituksen jälkeen olin kipeä pari kolme päivää.

Uniongelmat alkoivat kasaantua ja heräsin joka yö3-4 tunnin unien jälkeen koska selkä ja koko kroppa oli aivan jäykkä ja alaselkä kipeä. Herätessä myös tuo jalka oli aina voimaton. Näen jatkuvasti painajaisia,herään hiestä märkänä ja hätkähdän hereille ja pulssi on usein 120 tienoilla. Olen todella ahdistunut niin hereillä kuin nukkuessanikin. Joulukuun jälkeen myös vatsaongelmat lisääntyneet;joko vatsa on aivan kovalla tai sitten aivan ripulilla. Ruokahalun olen menettänyt ja kärsin jatkuvasta migreenistä,niska ja hartiat jumissa.

Nyt tammikuun jälkeen siis menty taas huonompaan suuntaan ja viimeiset 2-3 viikkoa kivut aivan järjettömät alaselässä,varsinkin vasemmalla puolella ja oikeassa pakarassa,hermokipu säteilee reittä pitkin varpaisiin asti. Viime yönä huomasin vasemman jalan varpaiden puutuneen.
Istuminen tuskaa ja jos pystyn lääkkeiden avulla hetken istumaan,on nouseminen vaikeaa ja selkä aivan jäykkä.
Polvi pettää alta ja eilen kun tottuneesti nousin istumasta tukien enemmän vasempaan jalkaan,iski hirvittävä kipu vasemmalla puolelle alaselkään.

Kokeilin varovasti selkänikamia edellisten arven vierestä ja oikealla puolella on selvä kipukohta. Samoin vasemmalla puolella mutta enemmänkin tuossa lantion seudulla.
Arjesta en selviä ilman apua,tarvitsen jatkuvasti apua nostamiseen,kauppa-asioille,siivoukseen,välillä pukemiseenkin jne.

Mielenterveydestäni voin sanoa että se on menetetty,sosiaalista elämää ei ole ja olen todella ahdistunut. Tytövoimatoimisto katkaisi työnhakuni koska en pysty edes työkokeiluun. Nyt maanantaiksi lääkäriaika ja taas sairaspäivärahalle..

Milloin tämä pompotus oikein loppuu,kuka sanoo ja milloin että nyt riittää?? Minulle nimittäin riitti nyt. Olen aivan varma että eläkehakemukseni taas hylätään ja sama rumba jatkuu..lääkäri-saikkua-sairaspäivärahaa-jonotusta ortopedille jne.

Hei,

Itselläni tuo nikamasiirtymä myös, L5 1cm vatsassapäin ristiluuhun nähden ja 3mm L4ään nähden. Luudutusleikkausta mietittiin jo kaksi vuotta sitten kun oireet alkoivan voimakkaina. Silloin oli ikää 19 ja vankka urheilu tausta. Ajoittain on pitkiäkin helppoja jaksoja, eli ei hermosärkyjä. Pitkä seisoskelu ja istuminen vaikeaa koko ajan, mutta siitä tulee "vain" pientä särkyä.

Lääkekaapissa Panacod, Tramal, Tradolan, Norspan (jota en käyttänyt kuin yhden laastarin, en halunnut kun se oli niin vahva lääke) Tänään taas lääkärillä ja leikkauksen sanoi olevan ainoa hoito, jos en enää pärjää. Olin vuoden sairaslomalla fyysisestä työstä ja kivut helpottivat, ajoittain palaavat.

Suurin ongelmani on se, että olen 9kk pojan äiti. Eipä paljoa leikkauksiin mennä kun ei pysty lasta silloin hoitaa. Kipulääkkeitä otan vasta kun poika on mennyt nukkumaan, lasta en hoida pää sekaisin.

Töihin paluu olisi edessä heti kun löytyisi työpaikka. Koulutukseni on puuseppä ja ajoneuvoteippausta haluaisin tehdä. Saa nähdä mitä selkä siitä sanoo. Lapsen takia en vaan voi jäädä makaamaan

>> Selässä tuntuu lenkki, vaikka se oli vain kävelyä. Eilen vetelin maasta 40 kg:lla kymppejä ja muut selkäjumpat päälle.

>> Tavoitteena on, että 200 kg olisi vielä joskus kuin kuivia silakoita. No, tavoitteita pitää olla.

Kivulias ( 24/7) titaaniselkäni saa kylmiä väreitä. Edelleenkään en halua esiintyä pahanilman lintuna, mutta kannustaisin muistamaan ettei rikkoutunut ja kuvatun kaltaisella suurella leikkauksella korjattu selkä ole enää milloinkaan normaali ja entisensä.

Olen tavannut henkilökohtaisesti aivan liian monia lähestymistapasi..... toki täysin ymmärettävästi.... omaavia joilla selkä on sittemmin pettänyt ellei samasta kohtaa, korjatun alueen vierestä. He ovat halunneet otta normaalin elämänsä takaisin ja usein kuntouttajien ylikannustamina ilman varoituksia. Mikäli selkä pettää uudestaan, niin hinta on kova maksettavaksi.

Valitettavasti kirurugit, terveydenhoito-henkilökunta ja kuntouttajat eivät yleensä asiasta edes varoita, vaan saattavat jopa edesvastuuttomasti ohjeistaa ja kannustaa ylikäyttämään ei enää normaalirakenteista selkää.

Ongelmana on se ettei mieli, elämänhalu, tahto, tavoitteet ja todellinen terveys kulje käsi kädessä.

Korjatun selän omaavien tulee olla selkänsä kuulolla ja edetä ja toimia sen ehdoilla. Kyse on jatkuvasta tasapainoilusta ja oikean annostelun löytämisestä liikunnassa ja treeneissä kuten muussakin selän rasittamisessa.

Tilanne on toinen niille joilla vaikkapa paikallinen välilevyn pullistuma on voitu leikata tähystyksessä erittäin vähäisellä kudosvauriolla / avauksella ja ei lainkaan tai hyvin pienellä luunavauksella. Näin ilmeisesti mm. Kimi Räikkösellä.

Monella sellasella toipuminen on nopeaa ja selkä säilyttää normaalin rakenteellisen stabiliteettinsä, lujuutensa ja jää kestäväksi. Toki silti on hieman lottoa ja yksilöllistä kehittykö hermotusta häiritsevää arpikudosta tai uusiutuuko pullistuma samassa tai toisessa kohtaa.

Ps. Itselläni edelleen yhden ainoan selälleni liian suuren pakkotilanteisen taakan noston jälkeen (joulukuun 2013 alussa) uudet neurologiset ilkeät jalka-lihaskivut puuutumisineen, kouristeluineen, kiristämisineen ja ajoittaisine lihasheikkouksineen ovat liki päivittäisiä ja liikkumasäde kovin suppea. Autoilu, polkimien käyttö ja tärinä edelleen niitä provosoi. Kävelylenkit jäävät lyhyiksi. Kauppareissu autolla tukivyön avulla ja vain silloin kun selkä sen jotekin sietää, ei silloin kun itselle sopii. Samana päivänä ei ole asiaa siivota asuntoa jne.. ...

Viikot ja päivät ovat arpomista. Juuri kun ehtii kysyä itseltään, kivuiltaan ja oireiltaan rauhallisemmalla hetkellä josko pohjakosketus olisi käyty ja palautuminen oikealla suunnallaan, niin tulee uusi takapakki, sukellus samaan. Onneksi ainakaan toistaiseksi ei ole sukeltanut niin alas kuin ensimmäiset kaksi kuukautta taakannostosta ja ongelmien alusta, joka antaa hieman toivoa.

Fiksatun alueen alapuoliset välit ovat nykyisten lisäongelmien aiheuttajina. Toistaiseksi en tiedä miten tilanne tulee etenemään, tuleeko hiljalleen korjaantumaan itsekseen (välilevyn pullistuma vetäytymään, kuivumaan ja hermotukset vapaiksi), pysymään ennalllaan vain pahenemaan.

PsPs. Muuan kirurgi alkuperäisen tapaturmani aikanaan kauan sitten sanoi, että mieluummin elävä koira kuin kuollut leijona. Tarkoitti leikkausta ja sen jälkeistä elämisen siihen sopeuttamista.

Luonnollisestikin toivon ja toivotan kaikkea parasta jatkossa....ja näin myös kaikille muille selkäongelmaisille.

Liikuntaa mäkin suosittelen. Ite liikun milloin mitenkin. Välillä käyn potkunyrkkeilemässä ja kerran kaksi viikossa ratsastamassa. Ja tietenkin koiran kanssa tulee touhuttua paljon, onhan se käyttölinjainen. Tuo ratsastus nimenomaan on tehnyt selälle hyvää ja pitää syvät lihakset kunnossa. Satulassa istuminen helpottaa mun selästä paineen tunnettakin, joka tulee kun L5 ka L4 nojaavat toisiinsa, kun alaselän notko katoaa. Liikunta pitää mielenkin virkeänä!

Leikkaukseen en kyllä mene ennenkuin on pakko. Tällä hetkellä tilanne on aika hyvä, mutta iän myötä se voi muuttua.

Suttura, leikkaukseen menemisen siirtämisellä saattaa vaan olla se huono puoli että hermot on olleet jo niin pitkään rasituksessa siellä nikamien välissä, että vaikka selkä korjattaiskin myöhemmin joskus niin hermot ei enää palaudu vaan kipu jäisi joka tapauksessa. Vahempana sitä myös palautuu huonommin.

Itse marssin saman tein leikkausjonoon, tosin oma siirtymä oli sen verran pahana että lyhytkin kävelymatka/seisominen tuntui kusiselta. Eipä se ajatus pysyvästä hermovauriostakaan inspannut.

Hip hip, Huraa, nyt on 5kk leikkauksesta, ens kuussa taas tarkastukseen. Sitten näkee taas miten luusilta on edistynyt kasvussa, jos sitä vaikka sais noi loput rajotteet pois ja töitä hakemaan (terveisin istumatyö koneella).

Leikkaus pelasti kyllä oman tilanteen, eteenpäin mennään!

Hei kaikille.

Luudutusleikkauksesta kulunut reilu 4kk ja ollaan taas elävien kirjoissa. Hermokivut kylläkin vaivaa varsinkin iltaisin makuuasennossa , siihen lääkityksenä Triptyl. Selkä oireilee jonkin verran puutumisella ja väsymyksenä. Kävely on hankalaa, ei onnistunut juoksumatollakaan ja tähän ilmeisesti syynä siirtymä jolle ei ole tehtävissä mitään. Pitkään istuminen, kierrot ja kumartelut edelleen rajoituksena ja raskaat nostot, max 10kg.

Kysymyksenä muille , saitteko sairaalasta millaista apua leikkauksen jälkeen? Esim. fyssari, lääkärit tms? Itse taas ja jälleen kerran taistelen ihan lääkärille pääsystä, nakattiin kuin nalli kalliolle asenteella "pärjäile" leikkauksen jälkeen.
Ortopedin kontrollissa lääkäri ei edes tutkinut.
Tää on ikävää ja stressaavaa, koska eläkevak.yhtiö , Kela ja muut tahot vaativat lappujaan ja päätösten tekohan ei tapahdu parissa päivässä.

Olen itse omatoimisesti hakeutunut kuntosalille missä henk.kohtainen ohjelma
tehty ... ja tietty päälle kotijumppaa...

Tsemppiä kaikille!

Backtotrack, mitää ihmettä? Missä sulle oikein tehtiin leikkaus? Omani oli Jorvissa ja leikkauksen tehnyt ortopedi kyllä seurailee toipumista, ensimmäinen tarkastuskäynti oli n. 4kk leikkauksesta (tammikuun lopussa) ja seuraava on ensi kuussa.

Leikkauksen jälkeen sairaalasta lähtiessä fyssari antoi jumppaohjeet, samoin ensimmäisen seurantakäynnin jälkeen oli myös fyssariaika erikseen, jossa sain uudet ohjeet. Lisäksi noitten seurantakäyntien yhteydessä käynti röntgenissä jotka sitten katotaan yhdessä (nähdään luutumisen edistyminen). Pakko sanoa tuosta että jännää epätarkkaa höttöä näkyy nikamien reunamilla, se on sitä kasvavaa luuta! :o

Lisäksi ortopedi mainitsi, että luutuminen alkaa olla lopullisen muotonsa oloinen vasta syksyn aikoihin (eikä siis vielä silloinkaan aivan valmis), että pitkä aika tuossa kasvamisessa menee.

Lisäksi seurantapapereissa lukee mulla ainakin, että koska kehoon on laitettu vieraita esineitä (eli ne ruuvit sun muut metallit), seuranta-aikaa pitäisi olla ainakin se vuosi. Sitäpä ihmettelenkin, että minkälainen puoskari se siellä sinun tapauksessa on oikein ollut, jos toivotetaan vain terve ja heipat sairaalasta lähtiessä? Pistää ihmetyttämään.. Täytyy kai sanoa, että onneksi omalla kohdalla oli tuuri, ja sain ilmeisesti yhden suomen parhaista ortopedeistä oman asian hoitoon (näin ainakin mainostivat, ei tosin mies itse).

Ei voi sanoa kun että onpa outoa toimintaa, ja pistää oikein vit..ketuttamaan sun puolesta. Mistähän sitä voisi asiasta kysellä?

Hermokipujen osalta voinee tosin rauhoitellen sanoa, että jos se luutuminen ottaa sitä lopullista muotoaan vasta noin reilun puolen vuoden päästä sinunkin tapauksessa, ei vielä liene hätää, ja ne kivut on vielä siihen asti ainakin suht normaaleja. Omalla kohdalla liikkumisrajoitteita lievennettiin vähän viime käynnillä, ja sanoivat vielä että jos ensi käynnillä luutuminen on edistynyt hyvin, saatetaan loputkin rajoitteet jo poistaa ennen kesää.

Sinuna kyllä vaatisin selityksiä leikkauksen jälkeisen hoidon puutteesta, nehän siitä kuitenkin ovat vastuussa? Ihme hommaa, sanonpa vaan..

rautakanki mummeli - 19.3.2014 12:02 :lle

Vaikka jokainen henkilö on yksilö, niin kertomassasi oli kovin paljon tuttua koskien kaikkia niiden takapakki-tapauksia, jotka olen henkilökohtaisestikin tavannut.

Parhaimmillaan kerran suoritettu isompi onnistunut selkäleikkaus jää viimeiseksi, varsinkin jos henkilö muuttuneen tilanteen osaa jo heti kerrasta realisoida ja sopeuttaa elämänsä selän ehdoille.

Ongelmana on myös se, että hyvin operaatiosta palauduttuaan omaa ihmiselle luonnollisen taipumuksen (haluta) osin unohtaa / sivuuttaa todellisuuden ja alkaa käytää selkää liki kuin sitä ei olisi leikattukaan. Sitten ajan kanssa kuormituksen kumuloiduttua jossakin vaiheessa viereinen alue riskeeraa pettää (vaikuttaa, että melko usein korjatun alueen alapuoliset välit), sillä siihen kohdistuu normaalia suurempi kuormitus jo ihan peruselämän toistuvien toimien puitteissa.

Selän neurologia on hyvin kompleksien ja haastava kokonaisuus neurokirurgiallekin ja toisinaan hyvin vaikeissa tapauksissa voidaan vain todeta tilanne voimatta edes yrittää antaa kirugista apua.

Kuten muuan nuorehko mies aikanaan, tuolloin noin 36 ikäinen jolle jo pelkkä noin kymmenen minuutin jalkeilla olo morfiinin avullakin oli tuskallista. Kaikki pienetkin toimet erityisen tuskallisia hampaiden harjaamisesta alkaen. Lopulta kaikkien tukimuksien jälkeen hänet jouduttiin vain lähettämään kotiin kiinteän selkäytmeen liitetyn automaatisoidun morfiinipumpun kanssa ja joka mahdollisti myös manuaalisen lisäannoken ellei automatisoitu annostelu riittänyt (sekä työkyvyttömyyseläkkeelle). En enää varmuudella muista oliko hänellä jo yksi leikkaus takana. Toisinaan olen ajatellut mitä hänelle mahtaa nykyään kuulua.

Kaiken henkilökohtaisesti näkemäni ja lisäksi lukemani ja itse kokemani vuoksi olen jo hyvin kauan koettanut pitää tiukkaa linjaa etten itse aiheuttaisi toimillani takapakkia. Vaikeaa kun ei ole peukalonpyörittäjän mentaliteetti. Myös avun pyyttäminen on kovin vastenmielistä. Toki omia asunto-taloremontteja ymv. särkylääkkeiden voimalla aikoinaan tuli tehtyä (huonolla omallatunnolla). Sittemmin olen irtisanoutunut kaikesta, joka ei edes välttämättä heti, mutta kumuloituna voisi aiheutta takapakin, alempien välien vahingoitumisen.

Nyt sitten toisten taakan nostossaan "idiootti-metodinsa" vuoksi itse itsensä pulaan asettamalla ja heitä hätäraosssa / pakkotilanteessa pälkähästä päästääkseni maksan melkoisen kovaa hinta. Eivät ede hahmota tilanteen todellista vakavuutta.

Mutta täytyy toivoa, että tilanne alkaisi hiljalleen tasaantua ja korjaantua, mutta varmuudella silloinkin selkä jää entistäkin haavoittuvammaksi.

Stemppiä sinullekin ja toivon, että tilanteesi korjaantuisi ilman lisäoperaatioita.

Ps. Tutkimuksissa glukosamiinin on todettu olevan pitkällä aikavälillä välilevyille hyödyksi. Ensimäisessä linkissä kuvat ennen ja jälkeen kahden vuoden seurannassa.

"Glucosamine and chondroitin sulfate supplementation to treat symptomatic disc degeneration: Biochemical rationale and case report"

- http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC165439/

- http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3044807/

Kurkuma on vahva luonnon tulehduslääke. Erään toisen artikkelin mukaan kurkumajauhe tulisi sekoittaa mustaan pippuriin ja oliiviöljyyn joilloin se imeytyy tehokkaasti. Kurkuma yksin kuulema imeytyy heikosti. Puoli teelisukallista päivässä eri ruokiin lisättynä oli eräs suositus.

- http://hidastaelamaa.fi/2012/10/terveen-elaman-puolesta-kurkumiini-kay-tulehdusten-kimppuun/

Varoitukset:

* Suurina annoksina kurkuma voi ärsyttää mahaa ja aiheuttaa pahoinvointia.

* Kurkumavalmisteita ei tule käyttää samanaikaisesti verenohennuslääkkeiden kanssa.

* Ei saa käyttää raskaus- tai imetysaikana muutoin kuin maustekäytössä pieninä annoksina

- http://luontainenterveys.fi/index.php/tuotteet/kurkuma/

hei Sanna Susanna
luulen,että tiedän,kenestä puhut,siis ortopedistä. itse olin jorvissa
isossa selkäleikkauksessa n sun kanssa suunnilleen samoihin aikoihin. olen tapaturman uhri ,mutta tuo lääkäri pitää niin hyvää huolta. hänelle on tärkeintä välittäminen,ja hän tietää.
kun kaikki ei aina mene putkeen,on nyt valitettavasti tulossa uusi leikkaus, ruuvit löystyneet ja tukihökötys antanut periksi,eli kivut ikävät.. mutta olen onnellinen,että sama lääkäri leikkaa uudelleen.
vanhaa elämää en saa takas,mutta jos edes sinne päin.. onko teillä muilla sama.. että katselee kateellisena kun jengi juoksee vesipullon kanssa?ihan tosi.. en edes ole mikään juoksija,mutta kummasti nyt,kun ei voi tuota tehdä.. se olisi mahtavaa.. ehkä joskus?? kaikille paranemista ja tsemppiä. toisten kirjoitusten lukeminen auttaa paljon,kiitos jakamisesta.

Mielenkiintoista luettavaa muilta :)

Itse olen menossa syksyllä selän luudutusleikkaukseen,se olisi neljäs leikkaus selälle sitten.

En älynnyt lääkäriltä kysyä,että miksi otetaan magneettikuvat myös niska- ja rintarangasta. Osaisiko joku kertoa miksi näin tehdään?

Vähän jännittää tämä leikkaus,joka on kuitenkin isompi kuin tyräleikkaukset, koska meidän sairaala ei osaa hoitaa kipua leikkauksen jälkeen. Eivät osaa lukea papereista ettei tälle immeiselle tehoa ns. tavallisen ihmisen kipulääkkeet ;)

Morjens. minäki tässä lukenu teidän kertomuksia ja kokemuksia. samaa selkä vikaa minullakin. Olen 20 v nuorimies ja armejassa rupes todella teolla riistaileen n. 2 vuotta sitten. jalat puutu vyötäröstä alaspäin ja hermokipuja jaloissa . Olihan se todella ramppaamista sotilas-sairaalassa eikä meinannu päästä millään kuvauksii taikka tutkimuksiin. no 190 aamua sitä siellä sitten ehti olla ennen kun pääsin sieltä pois. 5kk sitten tehtiin luudutus leikkaus ja sitten avarettiin hermojuuria. Jalkojen puutumiset ja osittain hermokivut on jäänyt pois.Kyllä sitä erillä silmin osaa terveyttä arvostaa kun on semmosia päiviä kun ei ole mikään kipeenä taikka säre.

Selkä on vihoitellut muutaman vuoden pahemmin ja nyt on pari viikkoa taas ollut oikein huonona.
Selästä kuului niksahdus ja sattui niin pirusti ja nyt säteilee oikeean jalkaan ja ristiselkä on jotenkin siirtynyt niveliltään ja on jäykkä; ei siis pääse kumartumaan niinkuin ennen.
Särkylääkettä olen mättänyt, mutta eipä se paranna itse vikaa.
Pitäis varmaan pyrkiä magneettikuvaan mutta uskallusta puuttuu, mitä siitä seuraa.

Varmaankiin juuri kuten tässä ketjussa kuvailtu tilanteita, edessä leikkaus ja yritän sitä vältellä viimeiseeen saakka.......

Hei kaikille pitkästä aikaa!
Kesää kohden kovasti mennään ja toivomukseni oli että saisin kävellä ilman kävelysauvoja jo kesällä. Mutta kyllä vain niiden kanssa mennään edelleen.

Ne iskiasvaivat mitkä alkoi jouluna todettiin että sieltä viimeisestä luuduttamattomasta välistä eli häntäluusta on karannut pullistuma, se aiheuttaa nämä ilkeät oireet. Raudat on onneksi ok.ja pysyneet paikoillaan.

Pari kertaa olen kaatunut keskellä kirkasta päivää kun voimaton jalka ei kertakaikkiaan nouse eikä riitä voima. Se on kumma vaikka kuinka jumppaan ja kävelen ei mokoma vahvistu. Mutta sen pullistuman kait pitää ensin kuivua että lakkaa painamasta hermoa. Kirurgi sanoi että odotellaan josko parantuisi ilman operaatiota, onhan minulla jo kolme leikkausta takana.

Todellakin toivon etten joutuisi enää leikkaukseen, elämä ja varsinkin liikkuminen hankaloituu jos sekin väli vielä joudutaan luuduttamaan.
Kyllä minä uskon ja luotan niin. Ja kyllä ei tilanne olekaan ihan niin hankala kuin mitä talvella.

Assy, varmaan ihan varmuuden vuoksi kuvaavat niska ja rintarangan ettei siellä ole mitään kun ryhtyvät selän luudutusleikkaukseen. Niin tekivät myös minulle.

Minun tapauksessa on suuri taakka ollut tuolle häntäluulle selkäni pitkä luudutus, ne seitsemän välilevyä.
Toivon kaikille sisua ja kestämistä näissä ilkeissä selkävaivoissa. Palaillaan. Hyvää kesää.

Hyvää elokuista sunnuntai päivää kaikille!

Ja eikun valittamaan, en tahtoisi mutta ei vain asiat korjaudu, vaikka tekisi mitä tai jättäisi tekemättä.

Vasemman puoleinen iskias oire vaihtoi paikkaa vasemmalta oikealle. 8 kk. vasemmassa pakarassa kauhea kipu ja se arkuus hellitti ja siirtyi oikeaan pakaraan. Ihan yhtä h.....tiä. Vasen nilkka edelleen voimaton ja puutuu, mutta nyt myös oireilee tämän oikean puolen jalka tuon pakarakivun lisäksi.

Kertokaa mikä hitto toisi helpotusta. Käyn kerran viikossa fysikaalisessa hoidossa. Annetaan sähköä, hierontaa, lymfaa, venytystä yms. pari päivää auttaa selkäsärkyyn mutta pakara vaiva ei helpota. On se pirullinen tuo iskiashermo.

Tiedostan kyllä että se pullistuma painaa. Mutta kun tämä kävelykyvyn puute ottaa hermoon. Kun taas vetää niin etukumaraan ja voimaton olo selässä ja jaloissa. Ei tulisi kävelystä mitään ilman kävelysauvoja. Sisällä liikun ilman mitään apuvälinettä mutta olen miettinyt että niinköhän pitäisi ottaa kyynärkepit käyttöön ettei painoa tulisi iskiashermon päälle, ettei sätkisi pakaraan joka liike. En tiedä.

Varmaan sellainen kohtalotoveri ymmärtää jolla on tämä pirullinen iskias. Lääkäri määräsi 100 mg Tramalin käyttöön se turruttaa selkäsärkyä mutta pakarakipuun ei mitään vaikutusta. Tosin otan sitä vain yhden päivässä, aamuisin.. illalla en voi sitä ottaa kun vie viimeisetkin yö unet.

Kiitos jos jaksoit kuunnella/lukea tätä valitusta.

Pieninkin vinkki oloa helpottamaan mitä en olisi vielä oivaltanut olisi tervetullut.

Minulle tehtiin hermojuuripuudutus pariviikkoa sitten. Toukokuuussa alkoi ahdas (tulehtunut) S1 LV-hermojuuri vaivata ja kipu oli särkylääkkeistä huolimatta sietämätöntä. Tuntui kuin lonkka olisi astuessa ollut vereslihalla ja oikeaan raajaan säteili kipua. Puudutuksen jälkeen kivut ovat helpottuneet joskin rasituksessa selkä oireilee. Käytän vielä Temgesic 0,2 mg 1 päivässä ja pikku hiljaa kokeilen lopettamista. Ennen puudutusta jouduin ottamaan 4 tablettia päivässä eikä sekään auttanut kipuun. Minulla on kolme selkäleikkausta takana viimeinen leikkaus v. 2011 jolloin luudutettiin L4-5 väli. Ortopedi ehdotti tätä hermojuuripuudutusta "viimeisenä" keinona kipuun. Olisikohan tästä hermojuuripuudutuksesta apua rautakanki mummeli iskiaskipuihin? Toimenpiteen teki anestesia lääkäri Kysissä eikä ollut kivuliaskaan. Vastailen mielelläni jos on kysyttävää.

Hei vaan rautakanki mummeli. Hermojuuripuudutus tehtiin röntgenissä olin mahallani tutkimuspöydällä. Läpivalaisussa lääkäri katsoi kohdan mihin puudutuspiikki laitettiin ja sen jälkeen kortisonia hermojuureen. Toimenpide kesti noin 20 minuuttia. Kannattaa kysäistä lääkäriltä voisiko sitä kokeilla kipuihisi. Puudutuksen voi uusia noin puolen vuoden välein jos siitä on apua. Kivulias toimenpide ei ollut. Toivottavasti puudutus ei ole este kun on luudutettu selkää monen nikaman verran. Minulla oli hermojuuri ahdas lääkäri joutui hakemaan paikkaa mihin pistää.

Tervehdys kaikille.

Tein noin 16 vuoden ajan fyysisesti erittäin raskasta työtä, keikkaluonteisia hommia monelle eri työnantajalle. Työsuhteet kestivät yhdestä päivästä muutamaan kuukauteen. Osan tuosta ajasta opiskelin ammattiin, josta oli tarkoitus tulla varsinainen työni, joka on kyllä selkää kuormittavaa hommaa myös. Opintojen loppusuoralla uudet hommat tuntuivat lähtevän liikkeelle ja perustin kommandiittiyhtiön.

Vuosien ajan rahat riittivät työn tekemisestä huolimatta vain ns. kädestä suuhun elämiseen, mutta se oli ihan ok, koska yrityksen toimialaan liittyy kasvun hitaus. Käytännössä rahoitin yritykseni toimintaa ja perheen elämää pienen perinnön avulla. Uskoin, että sinnikkäällä työllä saisin yritykseni kannattavaksi, siihen mennessä, kun omat varat olisi kulutettu.

Rankaongelmat alkoivat jo opiskeluaikoihin, kun tein pitkiä ja rankkoja työkeikkoja. Niskaan ja alaselkään tuli pullistumat, jotka kuivuivat ajan kuluessa "kuntoon".

Kivut ja erilaiset liikkumisongelmat lisääntyivät kuitenkin työvuosien myötä tasaisesti, mutta en koskaan pitänyt virallista sairaslomaa, koska en olisi saanut sairaspäivärahaa kuin muutaman kympin päivässä. Rahat olivat riittäneet jollain tavalla elämiseen, mutta eivät yrityksen eläkemaksuihin. Niitä oli tarkoitus alkaa maksaa, kun yritys saa ensimmäiset isommat sopimukset ja talous alkaa rullata. Olen lahjakas ja ahkera, uskoin vilpittömästi tulevaisuuteeni.

Yritystoiminta päättyi kuitenkin läheisen itsemurhaan, jossa olin poikkeuksellisella tavalla todistajana. Olin sen jälkeen lähes vuoden kotona, täysin lamaantuneena ja masentuneena. Kävin terapiassa, mutta en vieläkään ollut sairaslomalla. Koko talous jäi hoitamatta, en kyennyt tekemään mitään, eikä rahaa tullut mistään. Elimme vaimon pienen palkan avulla ja realisoimalla harrasteauton ja työkaluja, huonekaluja jne. Sitten jossain vaiheessa oli pakko palata takaisin töihin aiemmalle uralle, koska en jaksanut käynnistää pysähtynyttä yritystoimintaa. Huomasin lähes heti, että selkä ei tule kestämään pitkään. Keikkaluonteisessa työssä kipua ja ongelmia täytyi peitellä työnantajilta, etteivät seuraavat työt menisi muille. Neurokirurgi teki suunnitelman luudutusleikkauksesta ja hermojuurien avarruksesta, mutta laskelmat osoittivat nopeasti, etteivät sairaspäivärahat riittäisi kiinteisiin kuluihin, enkä pystyisi pysymään maksusuunnitelmissa verottajalle, ulosottoon ja pankkiin. Myöskään velkajärjestelyyn ei ole ollut mahdollisuutta, koska yrityksen pienen lainan takaajana oli oma äitini, joka on eläkeläinen. Velkajärjestelyssä hän olisi joutunut maksajaksi, enkä tietenkään pysty hyväksymään sitä.

Jouduin kieltäytymään leikkauksesta. Lopetin yrityksen virallisesti ja päätin pyrkiä takaisin paremman sosiaaliturvan piiriin työskentelemällä. Tein päivittäisen Tramal lääkityksen avulla viimeiset kaksi vuotta töitä kuin hullu, jopa kolmea eri projektia samaan aikaan. Selkä oli niin kipeä, että olin välillä täysin liikuntakyvytön työpäivän jälkeen. Toisinaan oli valtavan kipeitä kausia, enkä pystynyt liikkumaan, kuin talutettuna sentin askelilla. Kuluneen kesän lopussa en enää kestänyt ja oli pakko jäädä loppuvuodeksi sairaslomalle yhden työsuhteen päättymisen jälkeen.

Liityin heti yrityksen lopettamisen jälkeen työttömyyskassaan ja koska viimeisen 6 kuukauden tulot olivat isot, pärjään nyt hetken sairaspäivärahalla ihan hyvin ja saan kaikki velvoitteet hoidettua

Sain lääkäriltä syksyn alussa b-lausunnon, jonka avulla hain eläkevakuutusyhtiöltä mahdollisuutta kouluttautua uudelleen, työhön joka ei rasittaisi selkää. Päätös oli myönteinen ja se on nyt tuossa pöydällä. Eläkekertymäni on pieni ja erityisesti viimeisten viiden vuoden ajalta olematon. Vaikka tämän vuoden keskiansio kuukaudessa oli yli 5000 euroa (brutto), ei tämän vuoden tuloja huomioida. Jos olisin Kelan asiakas, tilanne olisi toinen, mutta kuulun eläkevakuutusyhtiön vastuulle. Koulutustuki ei tule millään riittämään, enkä voi sen turvin aloittaa opintoja. Summa on sama, jos joutuisin nyt sairaseläkkeelle. Koko perheemme elämä romahtaisi, vaikka ei tässä mitään luksusta nytkään ole, jos minusta tulisi eläkeläinen. Olen soitellut eri tahoja läpi ja yrittänyt selvittää saisinko jostain täydentäviä tukia, mutta niitä ei ole saatavilla.

En tiedä mitä tehdä. Mahdollisen luudutusleikkauksenkaan jälkeen en pystyisi palaamaan työhön, jossa minulla on vahva ammattitaito ja hyvät tulot. Opinnot eivät onnistu tuen vähäisyyden takia. Jos hakeudun jollekkin alalle, johon ei ole koulutusta/kokemusta, niin tulot eivät tule riittämään. Syksyn synkät kelit ovat alkamassa ja huomaan, että masennus ja pakokauhu ovat ottamassa vallan. Nyt kun olen ollut koko syksyn rasittamatta selkääni, elämä on muuttunut paremmaksi. Kipu on Tramalista huolimatta aina läsnä ja selkä on jäykkä, mutta liikuntakyvyttömiä päiviä on ollut selkeästi vähemmän.

Hei. Toivotan hyvää uutta vuotta ja jaksamista tämän ketjun selkäpotilaille. Olen näitä viestejä lukiessa ymmärtänyt, että tosi monet jakavat nämä samat kivut ja tulevaisuuden sekä toimeentulon huolet, kuin mitä itselläni on. Nimimerkille sairas ja väsynyt: tosi kovalta kuullostaa tuo tilanne. Toivottavasti saisit jostain voimia pitää itsesi henkisesti pinnalla. Olen myös tehnyt oman urani työtä, jossa lähes päivittäin kantamani työkalut ja tavarat painavat usein satoja kiloja. Itselleni selkäongelmiin erikoistunut lääkäri sanoi kirkkain silmin, että raskas työtaakka ei ole välttämättä selkävaivan takana, vaan se olisi mennyt samalla tavalla pilalle ihan toimistotyössäkin. Hänen mukaansa ns. ammattitaudin todistaminen on erittäin vaikeaa. Onkohan sinunkin tapauksessasi kysymys vastaavasta tilanteesta. Toivottavasti voit hakea työkyvyttömyys eläkettä uudelleen, niin kauan että sille pääset. Oma ensimmäinen pitkä (kesällä alkanut) sairaslomani päättyy tänään. Lääkäri kirjoittaa nyt uuden B-lääkärinlausunnon, jonka turvin saisin rimpuiltua talven selän yli. Hermostuttavaa oli se, että lääkäri oli huolissaan siitä, että Kela saattaa suhtautua asiaan täysin sattumanvaraisesti ja siis vaikka kieltäytyä maksamasta. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni ollut pois työelämästä näin pitkän jakson. Vaikka kipuja onkin niin on ollut mukavaa, kun epäinhimmilliset kivut ovat jääneet lähes kokonaan pois, kun ei ole ollut pakko kantaa mitään tai olla vaikeissa asennoissa. Ajattelin vielä sairasloman alussa, että yritän ottaa tämän jakson myös henkisenä lepona, mutta tulevaisuus ja se, että en tiedä miten tästä sopasta selvitään, on niin raskasta, että tästä on sielunrauha aika kaukana. Voimia ja jaksamista !

Hyvää tätä alkanutta vuotta kaikille kohtalotovereille.

Useasti olen tätä keskustelupalstaa vilkaissut omienkin kirjoitusten jälkeen. Nyt ei ole ollut voimavaroja edes kirjoitella mitään, on tilanne niin hankala. Kolmannen selkäleikkauksen jälkeen (2013) sain hipsutella jo omin jaloin pari kuukautta kunnes vuosi sitten jouluna tuli nämä iskias oireet. Näitähän minä edelleen poden ja on tosi tuskallista kun ei kärsi polkaista jalallaan maahan kun hermo sätkyn saa ja sen jälkeen alkaa hirvittävä aaltomainen tuska ja kipu koko raajaan, pakaraan ja pohkeisiin pahiten. Vaiva on molemmin puoleinen. Kerroinkin jo tuolla aiemmin lokakuulla tilanteestani, että alin välilevy on mennyt kasaan ja ruvennut luutumaan ja näin ollen painaa iskiashermoa.

Kävelyni on erittäin huonoa ja etukumarassa menen. Kyynärkepit on päivittäiset kaverini. Ensi viikolla olen yhteydessä hoitavaan lääkäriini, saa nähdä mitä hän sanoo. Pitkään olen ollut sitä mieltä etten varmasti anna luuduttaa tuotakin välilevyä, onhan minulla jo seitsemän välilevyä luudutettu. Mutta nyt tuntuu että tehkööt mitä vain kunhan pääsisin kävelemään ja näistä tuskista eroon, yöt on ihan hirveitä. Ei kärsisi nukkua selällään ei kyljellään, hermosärky selässä, pakaroissa ja on se kumma kun tuntuu että pohkeet räjähtää.

Neurontin lääke helpotti lihas kramppeihin mutta kipuun ei vaikuta mitään. Jatkuvasti on tokkurainen olo siitä lääkkeestä, syötättää, masentaa. Ei edes Lyricasta tullut näin kurjaa olotilaa kuin tästä lääkkeestä. No viikon päästä oon taas viisaampi kunhan juttelen asiat tohtorille. Sori kun tuli vain valitusta, mutta tällä palstalla voi onneksi purkaa tuntojaan. Jospa se vielä aurinko paistaa risukasaankiin.

Ei tunnu teillä toisillakaan olevan sen helpompaa. En pärjäisi ilman viikottaista fysioterapiaa, helpottaa edes hetkeksi olotilaa.

Voimia ja kestämistä teille kaikille. Olisi se kiva kun voisimme jonain päivänä kirjoittaa tänne, ai että me voimme hyvin ja tilanne on hallinnassa.
Sitä päivää odotellessa..terveisin rautakanki mummeli

No niin,nyt leikkauksesta kulunut aikaa jo puolitoista kuukautta.Tehtiin LV/SI posterolateraalinen luudutus.Selän kanssa menee joten kuten,(aamulla tramalia,sitä vahvinta,sirdaludia,panacodia,ketorinia,Gapapentin Actavista jne...sitten onkin pönttö jo niin sekasi että pörräilen kuin paarma niityllä.Jalkaan jäi kova hermo särky,nilkassa kova puristus,polven alapuolella kova särky joka kiertää jalkaa ylös alas,sairaus lomaa kaksi kuukautta,autoilu ammattina ja eipä kuulemma lääkärin mielestä kolmiolääkkeistä ole haittaa vaikka ajelen noin.9h päivässä.Haettiin työkyvyttömyyseläkettä josta kielteinen päätös,valitettiin ja oottelen uutta päätöstä(tai sanotaan että kielteistä sellaista)On tämä yhtä helkkarin kehäketun elämää,ikää kohta 60v mutta ei kun tielle vaan pienessä pilleripöhnässä.Mutta ihan vakavasti kun puhutaan olen päättänyt sanoa itseni vaikka irti jos päätös on kielteinen.Miksikö?Mielestäni olen aika vaarallinen kuski ton lääkemäärän kans tiellä.Vai onko tämä turhaa arkuutta kun oon nainen.

No oho, onpa lääkäriltä edes vastuutonta että antaa lupaa ajaa autoa kun on noinkin paljon lääkkeitä käytössä. Itsellä Neurontin 3xpv. Tramal 2xpv. Panadol 3xpv. illalla nukahtamislääke Imovan puolikas tai kokonainen 7,5 mg. Niin jo näillä lääkkeillä olen tokkurassa iltapäivään asti. Enkä uskalla ajaa autoa ennen kuin tunnen oloni paremmaksi joskus myöhällä iltapäivällä. On päiviä jolloin en aja ollenkaan jos joudun Tramalia ottamaan useamman päivässä.

Nuo säryt mistä kerroit voi vielä mennä ja meneekin toivottavasti ohi, sinulla vasta noin lyhyt aika leikkauksesta. Voi mennä kuukausia ennen kuin kaikki hermotus yms.palaa ennalleen. Kyllä luulisi olevan eläke paikallaan. Mutta kun ne herrat päättää mitä haluaa.
Jaksamista!
Toivottavasti alat pikku hiljaa kuntoutua ja jäisi säryt vähemmälle. Ja toivotaan että tulee myönteinen päätös eläkkeestä.

Eihän leikkauksesta ole toki kauaa aikaa, mutta kun jalkaoireet oli lähes kymmenen vuotta ennen leikkausta jo sellaiset että lenkillä käydessä kaatuilin kun jalka kertakaikkiaan hävisi alta.Viimeksi kaaduin muutama yö takaperin vessaan mennessä,nyt on kumpikin silmä mustelmilla ja onneksi on meno lääkäriin niin näkee missä mennään, vaikka tiedä häntä uskooko minun kaatuneen vai saaneen ukolta turpaan.Olen niin fyysisesti kuin psyykkisesti hajalla,en tiedä miten tästä noustaan.Hauskaa oli myös se kun sain tietää sairauspäiväraha katon tulleen täyteen ja jouduin työnhakijaksi vaikka oon sairauslomalla.Ja yllätys odotti sielläkin,piti nimittäin tilata aika työnvälityksen haastatteluun mihin kuuluu myös psykologin puhuttelu.Psykologi puhutteli ja epäili että jospa sairauteni onkin liioiteltua ettei tarvitsisi mennä takaisin töihin.Meinasin vetää sitä jätkää päin näköä mutta jaksoin töin tuskin hillitä itseni.Sanoin sille saatanan paskaläjälle että ei sullakaan paskanjauhajalla olisi kuule töitä ilman meitä vanhoja laiskoja työtä pelkääviä sairaita naisihmisiä .Kortistossahan tuokin piru ilman meitä olisi,kelle se muuten hullun papereita kirjoittelisi.

Hei kaikille! Olen kärsinyt samoista vaivoista kuin te muutkin täällä kirjoittelevat nyt kahden vuoden ajan. Olin 17 vuotta todellinen himoliikkuja, tyyliin 10-13 tuntia viikossa kului mm hiihtoon, hölkkään, rullahiihtoon, rullaluisteluun ja uintiin plus työmatkat vetelin pyörällä, matkaa 20 km mutkin.
2 vuotta sitten kävin kahden viikon lomalla Aasiassa. Lento kesti noin 13 tuntia. Heti ensimmäisenä päivänä perillä totesin, että vasemman jalan pottuvarvas oli kuin tulessa, siis sellainen kirvelevä ja karvasteleva särky. Ihmettelin asiaa ja ajattelin, että onkohan tämä jotain kihtiä... kaksi viikkoa lenkkeilin lomakohteessa varvas kippurassa. Sitten alkoivat järkyttävät kivut lonkissa. Ei puhettakaan, että olisi voinut nukkua kyljellään.
No loma oli ja meni, kotimaassa varvas heitti kolottamasta, mutta lonkat oli kuin tulessa. Ajattelin, että lonkat on vaan niin kuluneet (kovasta liikunnasta :) )ja menin työterveyteen valitteleen noita lonkkia. Työterveyslääkäri laittoi lähetteen röntgeniin.

Muutaman ajan kuluttua lääkäri sitten soitti ja sanoi, että lonkat on kyllä ok, mutta vaivat johtuu selästä. Sanoin ettei se voi olla mahdollista kun mulla ei ole selkä kipeä. Lääkäri kertoi, että nikamakaaressa on 4 cm murtuma ja nikamaliukuma on 1.2 cm. Hän lähetti sitten minut fysiatrille.

Fysiatri sitten lähetti magneettikuviin. Niissä selvisi, että lisäksi on 2 kpl välilevyn pullistumaa ja rappeumaa havaittavissa. Jaahas totesin... no mitäpä sitten neuvoksi kun kivut oli jo tuossa vaiheessa alkaneet todellakin säteileen vasemman reiden ulkosyrjään, sääreen ja varpaissa oli ns. sähköiskuja.

Sain lähetteen hermojuurisalpaushoitoon, joka laitettiin radiologin toimesta vasemmalle puolelle. Toimenpiteenä ihan ok, siinä ei ole mitään pelättävää. Ainoa on ettei saa yhtään liikkua siinä petillä ja täytyy olla hengittämättä silloin kun sanotaan. Eikä ole kivulias. Toki ekalla kerralla multa meni kokonaan vasen jalka alta, että pyörätuolilla sieltä lähdettiin.

No puudutus ja kortisooni auttoi ja kivut loppui yli vuodeksi vasemmasta jalasta. Edelleenkään ei ole kahteen vuoteen voinut olla vasemmalla kyljellä. No sitten alkoikin hirvittävät hermosäryt oikeassa jalassa. Ja taas hermojuurisalpaushoitoon.
Sitten laitettiinkin 2-3 kk välein salpaushoitoa oikealle puolelle yht 5 krt. Jalat on pysynyt noilla suht siedettävänä.

Liikkumminen on tietenkin vähentynyt jatkuvien kolotusten vuoksi. Juoksemisen lääkäri kielsi ihan kokonaan. Määräsi salille. Kävin 9 kk 5-6 kertaa viikossa salilla kunnes oikealla puolella alkoi nivunen ja lonkan seutu vaivaamaan. Lopetin salitreenit ja auttoi hetkellisesti.

Kun yritin vinkua seitsemättä hermojuurisalpauspiikkiä, lääkäri sano, ettei se ole enää mahdollista, koska kortisoonilla on tunnetusti haittavaikutuksia. Samoihin aikoihin minulla oli alkanut todella ikävä vaiva, nimittäin kävellessä oikea nivunen oli järkyttävän tuskainen ja kipu säteili myös häpyluun alueelle. Jaloissa menee sähköiskuja ja jalkoja särkee, nyt siis molempia tietenkin kun puudutukset on lopettaneet vaikuttamasta. Aamulla kun ulkoilutan koirat ensimmäistä kertaa joudun kävelemään vasemmalla puolella ja vetämään oikeaa puolta perässä.

Päivän mittaan oikeakin puoli alkaa vertyyn, mutta kävelylenkit koirienkin kanssa on lyhentyneet 30-40 minuuttiin ja sen jälkeen jalat on jo niin puutuneet, että niitä saa pitää ylhäällä pitkän aikaa, että jaksaa yhtään olla jalkojen päällä.

Kotititöitä ja ruokaa laittaessa melkein 2 h on max mitä pystyy oleen pystyssä. Teen työkseni istumatyötä, mikä on kans ihan hirveätä myrkkyä. Ei selälle vaan jalolle. jalat puutuu istuessakin niin ettei ne taho kantaa kun ylös nousee. Automatkat on kans yhtä helvettiä.

Kävin loppukesästä taitavalla hermoratahierojalla. Sieltä kun lähti jalat oli kuin uudet. No tietenkin pöljyyttäni aloin juosta "salaa" ja kerkesin reilun viikon juosta pehmellä alustalla toki, mutta se osoittautui kohtalokkaaksi virheeksi. Jos vaan on mahdollista niin tuon seurauksena kaikki hermosäryt on olleet ainakin tuplahirveät. Tuntuu, että itku tulee ja pakko myöntää joskus tuleekin.

Kohta kaikkein raskainta tässä on ollut se henkinen puoli. Liikuntaa ei voi pikku kävelyn ja uinnin lisäksi harrastaa. Entinen himoliikkuja kun olen ollut niin masennus ei ole ollut kaukana. Autokin pitää parkkeerata inva paikalle kaupan pihalla vaikkei ole invakorttiakaan laittaa tuulilasiin, toki saan ymmärtäviä katseita kun lähden autolta käveleen ahtisaari tyylillä. Katsovat muut, että on se inva.

Sanoin viimeksi fysiatrille, että en jaksa enää tätä jalkasärkyä. Kun jalkoja kolottaa ja raastaa yötä päivää. Hän määräsi taas kuvauksiin. Taivutusröntgen ja uusi magneettikuvaus. Sitten mietitään mille aletaan. Ajat noihin tuli 2 kk päähän. Hirvittää 2 kk näillä säryillä ja sitten vasta aletaan suunnitella luudutusleikkausta tai jotain mitä tähän nyt on tehtävissä. Eli on todella pitkässä kuusessa mulla tää avun saanti. Haluan siis leikkaukseen eli sitä odotellessa.

niin unohtui tuosta edellisestä, että olen 47 v nainen.

Minulle tehtiin luudutusleikkaus elokuussa 2014. Oikeasta lonkasta otettiin omaa luuta ja titaania lisäksi. Sairaalaan menin maanantai aamuna ja läksin lauantaina,vaikka eivät olisi päästäneet pois kovan kipuilun takia, mutta ajattelin,että kotona toipuminen sujuisi paremmin. Myös hemot laski 90. Valitin jo sairaalassa olessani vasemman jalan särkyä, joka oli kammottavaa, siellä ei otettu mitään kantaa kipuihin, tosi kipulääkettä sai aina kun nappia painoi. Mullahan oli säryt alunperin oikealla puolella ja leikkauksen jälkeen ne siirtyi vasempaan jalkaan. Hermosärky vasemmassa jalassa kesti 10 kk ja välillä meni kävelykyky. kepeistä pääsin vasta tammikuun 2015 lopulla eroon. Loputon määrä särkylääkkeitä kokeilussa, lopulta söin kaikkea sekaisin, tosin lääkärin määräyksestä, en tiedä mikä niistä lopulta sitten auttoi, vai auttoiko eletty aika.
Nyt kuitenkin selkä hyvässä kunnossa, ei kipuja enää ja suurinpiirtein normaalia elämää. Tosin vasempaan jalkaa jäi polven ja nilkan väliselle alueelle tunnoton alue, jossa myös todettiin tunto yliherkkyys ja ne vaivaa edelleenkin. Mutta pieni vaivahan tuo on hermosärkyyn verrattuna.

Oikein hyvää uutta vuotta ja terveyttä

Itse olen 20-vuotias nainen jolta ensimmäinen prolapsi operoitiin 2009 marraskuussa. Silloinen pullistuma oli iso ja keskellä rankaa sisäänpäin kääntyneenä. Kivut jäi leikkauspöydälle pitkäksi aikaa kunnes syksyllä -15 kävin tuttujen kipujen vuoksi magneetti kuvauksissa. Tuloksena uusi pullistuma. Kävin jonkin aikaa fysioterapiassa, joka ei tuonut helpotusta, pikemminkin päin vastoin. Kahdesti ortopedilla, joista toinen (selkäni kertaalleen operoinut) ortopedi totesi, että nikama sen verran yliliikkuva, jotta luudutus voisi olla paikallaan. Nyt tässä siis odotellaan puhelua, milloin käy matka kohti leikkauspöytää uudelleen. Hieman pelottaa, mutta tästäkin keskustelu ketjusta sain edelleen sitä varmuutta ja rohkaisua lähteä veitsen alle.
Kiitos kun jaatte kokemuksianne!

Hei, pitkästä aikaa.

Kuinka teillä muilla leikkauksen jälkeinen fyysinen jaksaminen on edennyt? Itse olin kuvitellut, että nopeammin kuntoutuisi jaksamaan. Paljoa kun ei vieläkään saa tehdä 2 kk leikkauksen jälkeen, niin luulisi olevan virkeä. Yöt kuitenkin nukun melkolailla hyvin ja pitkään.

Joulukuu meni voimakkaasta kipulääkkeestä vieroittautuessa, olin käyttänyt sitä noin 10 vuotta. Uupumus, mielialan lasku, hieman kivun nousuakin...kuluvan vuoden puolella en ole onneksi kyseisiin tabletteihin koskenut. Jatkuvaa kipuja ei enää tunnu kävellessä, mutta iltaa kohti liikkuminen, istumasta nouseminen, selkää kuntouttavien jumppaliikkeiden tekeminen yms. aiheuttavat yhtäkkisiä kiputuntemuksia. Lisäksi selkäpuoli väsyy ja päivisin on levättävä pitkällään useaan otteeseen. MUTTA - se kai tärkeintä, että kova kipu on poissa!! Maaliskuun 18. tulee 3 kk leikkauksesta ja samaisena päivänä kuvataan ranka ja lääkäri arvioi tilanteen. Jokohan sitten 19. päivä töihin. Viimeaikoina olen vaan miettinyt, että voisikohan vielä johtua tuosta lääkkeestä vieroittautumisesta vai kuuluuko tämä väsymys normaalina 2 kk leikkauksesta.

Kuinka Sinun auttakee asia on edennyt?
Kiitos kokemuksesi kertomisesta lyntti. Hienoa, että hermosärky ainakin poissa!
Tsemppiä odotteluun myös Sinulle Pelokasnuorineiti!

Kiitos kaikille kommenteista ja mahdollisesti vastauksistanne. Kaikille operoiduille ja operaatiota odottaville hyvää jatkoa!

Pelokasnuori neiti tässä taas!
23 päivälle siirtyi leikkaukseni ja tässä tuli mieleen, että kirjoitan blogia tästä projektistani! Saa käydä lukemassa ja kommentoimassa. http://norapaloma.blogspot.fi/

Hei kaikille kohtalotovereille! Olen 40 v nainen ja odottelen aikaa kolmanteen selkäoperaatioon. Ensimmäinen luudutus ja raudat 1990-luvun lopulla, välillä raudat pois, kohta uudet ja nyt taas pois - samalla valmistellaan nikamat (todennäköistä) tulevaa vatsan kautta tehtävää luudutusta varten.

Tällä hetkellä päällimmäisenä on armoton ketutus, että taas leikkaukseen, mutta mikäs tälle mahtaa... jospa jossain vaiheessa olisi taas kivuton eikä tarvitsisi elää lääkkeiden varassa.

Olen jonkin aikaa seurannut tätä sivustoa ja nyt ajattelin liittyä seuraanne, jotta olisi helpompi jakaa kokemuksia ja ehkäpä pääkin vähän tuulettuu kun lukee muiden selkäpotilaiden juttuja ja kuulumisia. Kokemukseni perusteella näitä asioita ei kykene ymmärtämään jos ei omakohtaista kokemusta ole.

Tsemppiä kaikille leikkausta odottaville sekä kuntoutumista oleville!

Luudutuseikkauksestani muutama päivä päälle 3 kk. Kävin viikolla lopputarkastuksessa ja luutuminen hyvässä vauhdissa. Näin ollen sain lääkäriltä luvan lähteä töihin ja "tehdä kaikkea". Valitettavasti en tavannut lääkäriä, joka leikkasi minut, koska hän on "estynyt työtehtävistään" pari kuukautta. Fysioterapeutti tosin ohjeisti tarkemmin kuinka jatkaa toipumista eli ei nyt ihan kaikkea ole edes suositeltavaa tehdä. Olen ahkerasti jumpannut sairaalan ohjeiden mukaisesti. Fysioterapeutin testienkin mukaan syvät lihakseni pelaavat nyt hyvin. Siitäkin huolimatta lihasten nopea väsyminen/kramppaaminen sekä muutenkin fyysinen väsymys tympäisee... toivottavasti kroppa vähitellen vahvistuu, kun kohtapuoliin palaan töihin.
Kuinka teillä muilla luudutusleikatuilla töihin paluu ja lihasten "pelittäminen" on sujunut?

Hei, Lizalli ja muutkin.
Omalla kohdalla viimeksi leikkauksen jälkeen töihin paluu kesti reilut kaksi vuotta. "Uimalla" (lue vesi-lillunta) aloitin kuntoutumisen ja sitten "mummo-uintiin" terveyskeskuslääkärin lähetteellä. Sitä vuosi ja aloitin kuntosalin, (sairaalasta laittoivat ukaasin paikalliselle terveyskeskukselle että saliohjausta on annettava, muuta fysioterapiaa en saanutkaan).

Tällä erää selkää on kuvailtu joulukuusta -15 saakka. Viimeksi pari viikkoa sitten. Odottelen siis soittoa, jossa tieto leikkauksen ajankohdasta on tarkoitus saada. Töissä käyn vielä - ihan lääkkeiden varassa (aion käydä leikkaukseen saakka, kun ei tiedä kauanko joutuu sitten sairauslomalla olemaan). Mahdollisimman lievillä, kun en lääkekoukkuun halua enää. Sali-kielto, köpötellä kestää n. 300 m, sen jälkeen nappia naamaan ja makuulle .. Ilmoittelen kyllä täällä kun leikkausaika on varmistettu.
Jäädään seurailemaan tilannetta..

Hei taas!
Leikkauksesta aikaa 2.5viikkoa! Luudutusleikkaukseni oli loppujen lopuksi 29.2.2016. Luudutus meni odotusten mukaisesti. Kaksi titaani sauvaa ja neljä ruuvia sinne selkään tuli loppujen lopuksi.
Sairaalassa olin 3 yötä ja sen jälkeen paaritaksilla kotiin pitkän matkan takia (210km). Istumaan pääsin vasta kolmantena päivänä, jolloin otin myös ensimmäisiä askeleita "fordin" kanssa.
Kotona oli ensimmäiset 1.5viikkoa käytössä rollaattori ja nyt pärjäilen jo ilman. Julkisille paikoille jos lähden, niin kyynärsauvat mukana, ihan vain merkiksi ettei tartteis tuuppia nurin :D Itse pääsen vessaan, suihkuun, saunaan, ylös sängystä jne tavalliset arkiset asiat. Toki selän taivuttelu ja kiertely kiellettyä ensimmäiset 6viikkoa, mikä omaan korvaani kuulostaa todella lyhyeltä ajalta kun vertaa muihin täällä kommentoineisiin. Mutta kaipa se on yksilöllistä. Puolen vuoden saikun sain ja näin ensi syksynä opiskelemaan lähtevälle kesätöistä paitsi jääminen on ottanut todella koville.
Itse olen ollut kivuton. Aluksi söin aamuun ja iltaan 1 x Targiniq 10mg Panacod Burana 600mg sekä iltapäivällä Panacod Burana 600mg. Nyt tarvitsen enään kolme kertaa päivässä Panacod Burana 600mg ja koko ajan koitan vähentää lääkkeitä, tosin ihan kipujen mukaan.
Sängyn ulkopuolella olen päivästä riippuen 3-4h joko istun tai kävelen/seison. Ulos ihan kävelemään en ole uskaltanut vielä lähteä ihan näistä keleistä johtuen. Mielummin kävelen sisällä rinkiä kuin otan riskin kaatumisen kanssa.
Miten muut luudutusleikkauksessa olleet, kuinka pian uskalsitte aloittaa juoksemisen? Tai onko jollain kokemusta luudutetulla selällä ratsastamisesta? Vai saanko kuopata harrastukseni lopullisesti luudutuksen johdosta...

Mukavaa kevään alkua kaikille!

Hei!
Minulla on todettu selkäydinkanavan ahtauma L4 ja L5 tasossa. Lisäksi L3 ja L4 kohdassa 5 mm liukuma. Lisäksi oli pullistuma joka aiheutti oireita ja "läpsyjalkaa", mutta se on tosin helpottanut. Onko teillä muilla ollut kipuja ja selän voimakasta väsymistä esim. jos joudutte seisomaan vaikkapa kassajonossa, entäs imuroidessa tai vuoteen sijaamisessa. Minulle on pahinta tuo imurointi ja kaupassa jonottaminen. Pienet kotihommat sujuu, mutta 10 minuutin jälkeen joutuu jo istumaan. Odotan aikaa luudutusleikkaukseen. Kuinka pitkiä sairauslomia olette saaneet ja onko töihin paluussa ollut ongelmia?

Hei! Täällä on aika hiljaista. Mut leikattiin etuajassa, heti kesäkuun alussa ja leikkaus meni hyvin. Toipuminen ollut nopeaa, pakko yrittää jarrutella vähän. Paljon nukkumista, vähän lääkettä ja liikkumista pienissä erissä. Kyllä se tästä taas lähtee. Tsemppiä kohtalotovereille!

Lannerangan (3 nikamaa titaanitangot ja joku määrä ruuveja) luudutus tehty tyksissä 2 vko 3 päivää sitten. Leikkaus kesti nelisen tuntia ja jonkin verran verta kai siinä valahti. Hb oli leikk jälkeen 73, pari pss verta ja hemmetisti kipulääkkeitä sairaalassa. 7 vrk olin. Nyt kotona menee jo loistavasti, pärjäisin ilman kipulääkkeitä jotka olenkin vähentänyt puoleen (lyrica panacod). Kävelin viikon päästä leikkauksesta ensin 1 km ulkona yhtämittaa ilman apuvälineitä, sitten 1,4....1,6....1,9 ja eilen menikin jo 4,7 km (kolmessa erässä) tänään noin 4,0 km. Itse laitan sukat ja menen vain kyykkyyn kun esim nostan lattialta jotain tai vaihdan koiran kuppiin vedet. Teen futsalin mulle kirjoittamat jumppaliikeet pari kertaa päivässä ja muodon vuoksi käytän välillä tukiliiviä joka vaan tuntuu niin mukavan napakalta. Että kyllä tällainen hyvinkin voi mennä. Tosin kunto oli leikkaukseen mennessä oikein hyvä, ei röökiä eikä yhtään ylipainoa. Toivon vaan että kaikki jatkuu näin, tää on uusi elämä!

Tietääkö joku missä Turussa tehdään luudutusleikkauksia? Sain kutsun TYKSin Kaupungin Sairaalaan ( Luolavuorentie2), vaikka oletin, että olen pääsemässä TYKSin kantasairaalaan. Olisin kiitollinen vastauksesta.

Morjesta,
Liityn joukkoon iloiseen... 4krt leikattu välilevyjä 3 alimmasta välistä lannerangasta. Viimeisin 8 vuotta sitten L5/S1 jonka jäljiltä oikea jalka osittain tunnoton ulkosyrjältä ja pohkeen/pakaran hermotus huono. Kävely jo kuitenkin onnistuu mutta ontuu ja ylämäet tekee tiukkaa.
Nyt uusin ilmiö on välilihaan kohdistuva kipu, kivesten särky, virtsarakon kipu ja jalkapohjien ulkosyrjien paine/kipu. Lisäksi kaikkea muuta mukavaa hermo oireilua jalkoihin.
Harrastaa voi kevyesti punttia, uintia, kävely ja kiipeily.
Melkosta taitelua nukkumiset ja työpäivien suorittamiset. Kyrpii huolella jatkuva kärvistely. Huomenna kuulemaan mri tuloksia ja vaihtoehtoja.
Kipuja vielä kestää, mutta vittumaisinta on tuo motoristen hermojen tuhoutuminen ja nyt uusi pelko mieskyvyn menettämisestä sekä rakon toiminnan halvaantumisesta..

Kellään muulla näitä alakerran kipuja tai toiminta ongelmia??? Niin ja olen 36v ja ensimmäinen leikkaus 17 vuotiaana!

Kuusi viikkoa kulunut L4-L5 välin luudutusleikkauksesta ja lannerangan hermojuurien avarruksesta. Kuten tuolla aikaisemassakin viestissä, niin toistaiseksi on mennyt ihan hyvin. Tuntuu hyvälle, kun käveleminen ei tee kipeää!! Vuosi siinä menikin eri särkylääkkeitä syödessä ja katkokävellessä. Toki pientä kipua tuntuu yhä, lähinnä leikkauksesta johtuvaa ja illalla kropan väsymyksestä. Kunhan sopivassa suhteessa lepäilee/loikoilee, kävelee ja istuskelee, niin olo on ok. Eka viikko leikkauksen jälkeen oli ihan kamala (4 yötä töölössä, 4h leikkaus), mutta jo kolmen viikon jälkeen luovuin panacodista ja nyt syön "vain" panadol extendiä särkyyn. Eli kaikki on mennyt ihan mukavasti, mutta minua vähän mietityttää miten varovainen liikkumisen kanssa oikein pitää olla? Olen kävellyt jo 1-4 km lenkkejä ja mieli tekisi lähteä vesijuoksemaan. Olen toki välttänyt taivutuksia, kiertoja ja nostoja, mutta enempi haluaisi liikkua (tietysti voinnin mukaan).
Miten ootte lähteneet liikkeelle leikkauksen jälkeen? Ja ei kai ne titaanipalat ja ruuvit ihan kovin hepposesti voi irtoilla?

LV-SI luudutettu kaksi viikkoa sitten. Kivut olivat leikkauksen jälkeen kovat muutaman päivän mutta pysyivät lääkkeillä kurissa. Tramadolia söin 8 kk ennen leikkausta 400 mg koviin alaselkäkipuihin. Nyt ainoastaan burana ja parasetamoli. Lyrican jätin viikon jälkeen, minulla ei toiminut. Nyt siids 92,5% kivuton, kävelen 7 km lenkkejä ja vesijuoksen. Uin myös vähän. Leikkaus oli ehdottomasti oikea vaihtoehto. Tuntuu että elämänilo palasi alaselkäkipujen kaikottua. Sairaslomaa 3kk. Tsemppiä kaikille.

Hei,
Olen menossa selän luudutusleikkaukseen ja olenkin yrittänyt etsiä tietoa tältä ko. foorumilta.
Selkä alkoi oireilemaan raskausajan/synnytyksen jälkeen vuonna 2014. ...
Lukemani perusteella tulee tunne, että miten ihmeessä selviän 3- vuotiaan poikani kanssa leikkauksen jälkeen.....Ehkä minun täytyy jatkaa kipuilun ja läpsymisen kanssa...
Nimittäin tuo toipuminen vaikuttaa aika vaikealle...eikä saa nostella mitään raskasta..
Onko kokemuksia pienten lasten vanhemmilla ko. leikkauksesta ja toipumisajasta?

Minunkin elämäntilanteeni on tuskastuttava kipujeni vuoksi. Puolitoista vuotta sitten auto ajoi päälleni kävellessäni suojatiellä. Sain pahoja vammoja selkääni, jalkaani ja melkein joka luuhuni oikealle puolelle kehoani sekä aivoverenvuodon yms. Minut on leikattu monta kertaa sen tapahtuman jälkeen. Jatkuva raastava kipu on joka sekunti sen jälkeen kulkenut mukanani. Yläselkään istutetut titaanilevyt ja naulat kai aiheuttaa nämä tuskat. Kipulääkkeitä söin yli puoli vuotta, mutta niistä tuli kamalat sivuvaikutukset. Mm. maksa-arvot nousi pilviin. Päätin, että yritän kärsiä mieluummin kuin hankin lisäksi jonkun maksasairauden. Ja kärsimistä tämä elämä onkin. Ennen onnettomuutta olin lähes täysin terve, juuri eläkkeelle päässyt mummeli. Olin kuvitellut tekeväni kaikenlaista hauskaa, kuten kuljeskelua tuntureilla, marjastusta, hiihtämistä. Nämä kaikki ihanat entiset harrastukset jäi ikuisesti vain muistoiksi ja haaveiksi. Olen toki yrittänyt opetella kävelemään. Kivuista huolimatta opettelu on palkitsevaa. Nautin jokaisesta askeleestani. Jospa joskus vielä pääsisin edes tunturin juurelle.

Moi kaikki!
Olen pääsemässä leikkaukseen Töölöön reilun kuukauden kuluttua, kaiketi yhden nikamavälin luudutus pullistuman poiston sekä rappeuman/ahtauman poiston lisäksi. Odottavan aika on pitkä, ja samoin kuin monelle teistä, minun on ollut hyvin vaikea ymmärtää miksi odotutetaan kun tiedetään ettei ongelma enää poistu itsestään. Minulla on taustalla kaksi aiempaa pullistumaa samassa nikamavälissä, jotka paranivat ajan kanssa sekä fysioterapialla, mutta nyt tilanne on eri ja sen tuntee itsekin kipujen ankaruudessa sekä yleisessä voinnissa. Kävely (muutoin kuin kotona pyöriminen) on minulla hankaloitunut asteittain ja reilu pari viikkoa sitten jouduin hakemaan kyynärsauvat koska pullistuman puoleinen pakara ei enää pidä ja ontuminen oli ihan out of control. Tavaroiden tai esim. normi ruokaostosten kantaminen repussa kostautuu kovina kipuina. En ole pystynyt seisomaan suorassa pariin kuukauteen, ja ranka viettää sekä eteen että oikealle, enemmän tai vähemmän riippuen lihasten jaksamisesta ja hermoärsytyksestä. En pysty seisomaan ilman tukea 5-10 min pidempään. Selällään tai mahallaan en ole maannut useampaan kuukauteen, joten eri kylkiasennot on tulleet tutuiksi! Jouduin lopettamaan vesijuoksun suunnilleen samoihin aikoihin kyynärsauvojen hankinnan aikoihin, siihen saakka se oli ainoa liikkumisen muoto mitä pystyin joten kuten harrastamaan kivuttomasti. Jotain tapahtui, ja niin ilmeisesti on, että kipuprofiili muuttuu ajan yli.

No, joka tapauksessa halusin kysyä luudutusleikkauksen läpikäyneiltä toipumisesta erityisesti heti sairaalasta pääsyn jälkeen. Mihin toimintoihin, jos johonkin, olette tarvinneet apua? Sängystä nousuun? Peseytymiseen? Pukemiseen? Yksin asuvana pohdiskelen tässä eri vaihtoehtoja, ja mietiskelen että tarjoaako julkinen sairaanhoito mitään tukea yksin asuvalle, mikäli esim. perheen jäsenet eivät pysty tukemaan? Kiitos kertomuksistanne tähän saakka, ja tsemppiä kaikille!

Hei. Olin Joulukuussa S1-L5 nikamien luudutuksessa. Toipuminen on mennyt hyvin ja nostorajoite on ollut jo reilun kuukauden 25kg. Jalkojen rasituksen jälkeinen pakotus\polte on vielä vaivana, jonka syy on hiukan epäselvä. Joudun huilailemaan rasituksen jälkeen useamman päivän lihaskipujen vuoksi. Heti leikkauksen jälkeen pystyin pukemaan ja käymään vessassa itsenäisesti. Nukkuminen oli katkonaista ja asento selällään tai kyljellään. Keppejä käytin lähinnä suojatakseni itseäni muiden tönimiseltä. Autoilun aloitin noin 4vk leikkauksesta. Liukas penkki ja korkea auto käytössä. Matkustin jo viikko leikkauksesta auton kyydissä pieniä matkoja. Töitä (maatalous) on tarkoitus aloitella Huhtikuussa 3,5kk sairasloman jälkeen.

Pitkästä aikaa kirjoitan omista oireistani tänne...vuosia on kulunut näköjään useampi edellisistä viesteistä. No mun tilanne on nyt se, että minua ei ole vieläkään leikattu!!! Olin välillä 1-2 vuotta vähän paremmassa kunnossa ja nyt taas viimeiset 2 vuotta olen laukkonut kuvauksissa ja lääkäreillä. Aina välillä ottanut työterveyden puolelta vauhtia uusiin kuvauksiin.

Oikean jalan hermosärky on ollut sietämätön siis lähes 2 vuotta. Kova kipu lonkassa ja ontuva kävely. Painoa ei voi varata oikealle jalalle. Aamulla sängystä noustessa koko yläkroppa on kiertynyt vasemmalle ja olo on kuin ois rekka vetänyt yli. Selkä ei tahdo taipua, että sais koirien ruokakupit lattialle jne..

No nyt tänä keväänä piti sitten suuttua selkäortopedille. Sanoin, että siitäkö se johtuu, etten saa apua vaivoihini, kun en ole ollut päivääkään vaivojeni vuoksi sairauslomalla. No sattuikin olemaan lääkäri, joka oli esimmäinen, jonka mielestä pitää EHDOTTOMASTI selkä leikata. Hän sanoi, että ihmettelee tässä mun sairaskertomusta lukiessaan, että miten näitä vaivoja ei kukaan ole aiemmin ottanut vakavissaan.

Tämä ortopedi sanoi, että luudutusleikkaus 4 -5 väliliin ja juurikanavien rassaus isommiksi. Hermo on kuulema niin litissä nikamaliukumasta johtuen, että ihmettelee alkaako toimimaan enää normaalisti. Hän sanoi myös, että ylempikin väli pitäisi luuduttaa, mutta kun sitä seuraava on koko selässä ainoa ns hyvä väli, että siinä on sitten suuri riski, että vaiva nousee siiheen parhaaseen väliin. Selkäranka on kuulema niin rappeutunut, että selkäkipuihin tuo luudutusleikkaus ei auta, mutta mahdollisesti hermosärky saadaan jalasta pois. Välilevyt on aivan olemattomat myös.

Eli mitä tästä opimme? Älkää hyvät ihmiset antako lääkäreiden juoksuttaa teitä toiselle ja aina välillä erilaisten fysioterapeuttien luona. Näillä vaan pelataan aikaa ja se kaikki aika on pois sun omasta elämästäsi.

Nyt lähes liikuntakyvyttömänä olen pääsemässä vuosien tuskailun jälkeen leikkuupöydälle. Ja voi olla, että en edes saa paljoa apua leikkauksesta. Taistelkaa, pitäkää meteliä itsestänne ja vaatikaa jos kivut on liian hirveät kestettäväksi. Mitä pikemmin pääsee hoidettavaksi sitä suuremmalla todennäköisyydellä hermot palautuvat vielä päästyään puristuksesta.

Tietenkin haaveilen, että kaikki onnistuisi ja pystyisin entisenä himoliikkujana alkaa uudestaan liikkuun. Tai että voisi olla kivuton elämä. Mutta katsotaan nyt kun leikkaus on tehty, että miten se menee ja leikkauksesta toipuminen on ohi.

Ikää minulla on nyt 51 v. Olen saanut 7 kertaa hermojuurisalpaushoidon ja hirveen määrän reseptejä riippuvuutta aiheuttaville lääkkeille, joita en tosiaan ole yhtäkään suostunut edes apteekista hakeen. Työni vuoksi pään pitää olla skarppina ja kaiken aikaa pitää olla ajokunnossa.

Auttakee

Minulle tehtiin kuukausi sitten luudutusleikkaus. On ollut kivulias. Vasemmassa jalassa on erityinen kipu ja etenkin nilkassa ja jalkaterässä. Lääkityksenä minulla on lyricaa, panadol 1g, Burana 800 mg ja targiniq 10 mg. Yöllä ei kuitenkaan pysy kipu poissa eikä ole ollut kivutonta hetkeä. Odotan kovasti että kipu ees vähenisi loppumista en uskalla vielä haaveillakaan. Pystyn kävelemään ja istumaan jonkin hetken. En olisi uskonut miten kivulias on vaikka lääkäri sanoi moneen kertaan
. Edellinen leikkaus parani tosi hyvin eikä kipua ollut näin paljon.

22.3. on itsellä leikkauskeskustelu lääkärin kanssa.
49 v ja mielestäni erittäin hyväkuntoinen muutoin terve olen.
Erittäin mukavan ja mielenkiintoisen työn vuoksi, kiinnostaa etenkin tuo työhönpaluu.
Täällä näyttää olevan monelaista kokemusta siitä.

Etenkin Te, kenellä töihin paluu ja autolla ajaminen on alkanut sujua pian, kiitos kertokaa.

Olen yläkouluikäisten kilpaurheilua harrastavien lasten äiti maalta, joten arjen sujumisen kannalta kiinnostaa kovin. Yhden aikuisen voimin arjen pyörittäminen haasteellista, jos kovinkin kauan joudun olemaan "autottomana" ja töistä pois.

Palkkaa ilmeisesti tulee se 3 kk, sitten jotain päivarahaa.

On tässä kyllä melkeisesti mietittävää.

Leikkaus tehti 2päivä . Samalla päivällä nousin ylös ja kävelin hiuka. Liput on jaloista pois mutta pakarassa vielä hetmosärky. Tänä pääsen kotiin. Rankka se on mutta kyllä se tästä 😊

Minun luudutusleikkauksesta on 6 kk ja kivut jatkuvat en pärjää ilman kipulääkitystä ,mutta pystyn kävelemään ilman tukia ja nukkumaan kohtalaisesti niin ajttelen että jospa ne joskus loppuvat koska 3kk tarkistuksessa levyt olivat paikallaan ja ruuvit kiinni terv mummo 87v.ps luutuminen iästä johtuen on vähän viivästynyt😏

Olen menossa 3 vko päästä luudutusleikkaukseen. Olen ollut koko ikäni urheilun kanssa paljon tekemisissä: 5 v thainyrkkeilyä ja nyrkkeilyä, lentopalloilua, 12 v uimista altaissa ja avovesissä yhteensä n 5300 km, puntinnostoa vakavissaan lähes 6 vuotta voimanostotyyppisesti (kyykky 190kg, mave 270 kg ja penkki 175 kg), tanssia 16 v, 2 vuotta kilpailua eli pyttyjen metsästystä ja nyt 7 v opettajana. Kesäisin metsätöitä raivaussahalla, moottorisahalla ja kirveellä pilkkomiset päälle. 2 v sitten selästä avattiin juuriaukon ahtaumat. Kesällä 21 selästä löytyi 4 nikaman 2 cm liukuma, juuriaukon ahtaumat ja selkäytimeen työntymä. Leikkaus on heti kevään tanssituntien loputtua ja tarkoitus on luuduttaa 4-5 väli sekä aukaista juuriaukot. Mulla on paranemiseen aikaa vajaat 4 kk, kunnes tanssiohjaus jatkuu. Kämppä pitäisi saada maksettua loppuun, joten töihin on päästävä. Ikää on kohta 56 v, peruskunto hyvä, 1 type diabetes kulkenut mukana 47 v, hoitona pumppu, libre 2 ja tasapaino on ollut hyvä. Osteopaatti kaveri sanoi, ettei tällä selällä enää tanssita, mutta olisi vähän pakko. Olen valmis tekemään kaiken mahdollisen, että saan liikunta- ja toimintakyvyn siihen pisteeseen, mihin se saatavissa on. Panacodilla olen pärjännyt, vaikka kivut ovat olleet aika messevät. Välillä jalka on kuin keitettyä spagettia, välissä on parempia päiviä. Tanssitunnit olen vetänyt panacodin avulla. Kipulaastareita tarjottiin, mutta ne vetää kuuppani niin sekaisin, ettei kykene töitä tekemään. Muiden kokemuksia lukiessa alkoi mieleen hiipiä epäilys siitä, että lajeista Cha cha, Rumba ja Samba saattaapi jäädä tanssimatta, koska vyötärön liike rajoittuu jäykistämisen takia. Kohtalotovereille toivotan hyvää jatkoa ja kivutonta tulevaisuutta. Itse yritän kaikin keinoin päästä palaamaan tanssiopen tehtäviin ja kuntoutussuunnitelman tähtäin on siis tiedossa. Tanssikisat on osaltani kisattu, mutta opetushommia en haluaisi lopettaa. Seksihommien onnistumista hiven epäilen, koska prinssinakilla varustettuna on lantionkäyttöni ollut aina voimakasta. Taitaa loppuikä mennä vaimon kanssa ratsasteluksi ja vahva lipido täytyisi pystyä jotenkin hyödyntämään. Yritän keksiä jotain kikka kolmosia, että seksielämä ei näivety. Itsepähän olen kovalla ja tavoitteellisella liikunnalla selkäni särkenyt, joten oma vika. Mutta aion taistella siihen saakka, kun rahkeeni riittävät ja tsemppaan loppuun asti. Halu kuntoutua on erittäin kova. Siitä ei jää homma kiinni, mutta tulevat rajoitteet mietityttävät. Taistellaan päivä kerrallaan!!

Hei minulle tehtiin luudutudleikkaus 3.6.22. Alussa kivut olivat kauheat, mitkään lääkkeet eivät auttaneet, jouduin syömään äly vahvaa targinig lääkettä mikä auttoi kipuun. Kivut keski viisi viikkoa ja sitten hävisivät täysin paitsi pientä jalka särkyä levossa mutta johtui varmaan vierasesineen, titaanien laitosta, elimistö ei ollut vielä sopeutunut.
Laitoksella aloitettiin jumppaohjeet joita tein tunnollisesti ja kävelin joka päivä niin paljon kun jaksoin, kävely ja jumppa ohjeet auttaa parantumiseen.
Nyt kuusi viikkoa leikkauksesta ja eilen kävin Taysin fysioterapeutilla joka totesi kaikki liiketestit hyviksi.
Olen onnellinen tästä leikkauksesta, kärsin monta kymmentä vuotta kivuista, minulla oli kivulias liikkuva nikamansiirtymä sekä spinaalistenoosi. Taru

Mulla alaselän jäykistys vuonna 2018.Poistettiin ahtaumat ja pullistuma tehtiin välilevyja oikastiin selkää 11mm ruotuunsa.Ruuveja on paljon ja tukipilareita.En ole vielä nähnyt kivutonta päivää kivut vaan lisääntyy.En pysty enää kunnolla seisomaan enkä kävelemään.Sauvojen kanssa vähän matkaa.Apua en saa mistään.Samat lääkkeet koko ajan Burana Cabrion ja Panadol.Laastareita kokeilin niin nuppi ihan sekoobtu ja karseet oksentelut ja ambulanssilla prina päivänä terv.keskukseen.Voi kun sais jostain apua

Huomenna tulee 5 viikkoa kuluneeksi L5-S1 välin luudutusleikkauksesta. 6 tuskaista vuorokautta sairaalassa, 2 päivänä väkisin ylös silmät vettä vuotaen tuen kanssa kävelemään. 3 päivänä liikkeellä jo ilman tukea, kepit kylläkin turvana.Kivut olivat äärimmäisen kovat sairaalassa olessa sekä myös ensimmaisellä viikolla kotona. Lääkkeinä Panadol, arcoxia sekä targinig.
Kotiin päästyäni 3-4 kertaa päivässä kävelylenkkejä ja 2 viikon kohdallla aloitettu kuntosali harjoittelu. Kuntosalia 6 kertaa viikossa ja yksi päivä viikosta lepoa jolloin vaan kävelylenkkiä. Lääkkeistä päästy panadolia lukuun ottamatta eroon. Toisessa jalassa ajoittaista kivun tunnetta mutta muutoin olo melko hyvä. Työt aloitettu heti kotiuduttua etänä ja nyt jo osa viikosta konttorillakin.
Nyt vaan toivoa että ei tule mitään takaiskuja.

Kokenut.
4-5 luudutettu 10v. sitten. Hienosti meni, mutta sitten ylhäältä ja alhaalta sama tilanne päälle. Nyt huumessa koko ajan.