Gallup rajatieto kokemuksista.

MEne lääkäriin kiireesti ¿

Kusti kirjoitti:

MEne lääkäriin kiireesti ¿

kai se on mentävä ja tyttökaverin sit ilmeisesti
kans, jos se on ainoa vaihtoehto, olis vaan ihan
hienoa tietää et mistä se johtuu et ne vaihtuu
itekseen.

Dude kirjoitti:

kai se on mentävä ja tyttökaverin sit ilmeisesti
kans, jos se on ainoa vaihtoehto, olis vaan ihan
hienoa tietää et mistä se johtuu et ne vaihtuu
itekseen.

tekemistä kanavien vaihtumisella. Jos nyt yhtään
mitään ymmärtää sähkötekniikasta ja siitä miten
vanha kulunut ja likainen kytkin voi toimia niin
tajuaa, että mainitsemaasi ilmiöön ei välttämättä
haamuja tarvita.
Ei ehkä kannata laittaa kaikkia asioita ja
tapahtumia joita ei ymmärrä henkimaailman syyksi.
Vai olisiko haamut syynä esim. tietokoneiden
sekoiluun?

Kyselijä kirjoitti:

tekemistä kanavien vaihtumisella. Jos nyt yhtään
mitään ymmärtää sähkötekniikasta ja siitä miten
vanha kulunut ja likainen kytkin voi toimia niin
tajuaa, että mainitsemaasi ilmiöön ei välttämättä
haamuja tarvita.
Ei ehkä kannata laittaa kaikkia asioita ja
tapahtumia joita ei ymmärrä henkimaailman syyksi.
Vai olisiko haamut syynä esim. tietokoneiden
sekoiluun?

luit ton mun ekan kirjotuksen, niin onko sulla
sit jotain selitystä sille että oon puhunu
puhelimessa joka ei edes oo ollu seinässä.

...puhun joka päivä Nokia-puhelimellani jossa ei
ole johto seinässä. Wau! vai mitä??

Mulla on ufokokemuksia sekä lapsuusajalta että
nyt aikuisena.
Olen ollut myös parantajan hoidossa ja se on
ollut jännittävä, mutta juuri kertomasi mukava
kokemus.
Myös jonkinlaisia selvänäkemisen lahjoja olen
huomannut itsessäni.
Siksi muiden kokemukset kiinnostaisivat.

Rauhaa sinullekin.

Juhani kirjoitti:

Mulla on ufokokemuksia sekä lapsuusajalta että
nyt aikuisena.
Olen ollut myös parantajan hoidossa ja se on
ollut jännittävä, mutta juuri kertomasi mukava
kokemus.
Myös jonkinlaisia selvänäkemisen lahjoja olen
huomannut itsessäni.
Siksi muiden kokemukset kiinnostaisivat.

Rauhaa sinullekin.

Jos sinulla on kokemuksia voisit kertoa niistä
lyhyesti täällä. Nimittäin 99% "ufokokemuksista"
saa luonnollisen selityksen.

Tapio kirjoitti:

Jos sinulla on kokemuksia voisit kertoa niistä
lyhyesti täällä. Nimittäin 99% "ufokokemuksista"
saa luonnollisen selityksen.

Näin n.9 vuotiaana nelisen metriä halkaisijaltaan
olevan hehkuvan soikion esineen leijuvan n.2
metrin korkeudella maasta, se leijui noin 20
metriä kanttiinsa olevalla aukiolla joka oli
keskellä metsää.
Tämä tapahtui iltahämärän juuri laskeutuessa,
esineen heijastama valo oli oranssin vivahtavaa
joka houkuttelikin minut metsikköön katsomaan.
Näin sen lähimmillään noin 15-20 metrin päästä
ennen kuin runtäsin karkuun.

Toisen kerran näin isomman n.15 metriä
halkaisijaltaan olevan kiekon muotoisen esineen
nousevan metsän takaa nopeasti ja haihtuvan noin
viiden sekunnin jälkeen.
Esineen yläpinta hehkui kirkkaankeltaisena,
alapinta väreili punaisena.
Näin esineen noin 80-90 metrin päästä.
Tämäkin sattui iltahämärissä mutta toissa talvena.
Molemmissa tapauksissa aurinko on juuri ollut
laskenut ja nimenomaan selän taakse.

Itse en muuta selitystä noille ole keksinyt kuin
Ufo, mikään plaaneetta, heijastuma tai
esimerkiksi kuu ei tapahtumien selitykseksi sovi,
jos pystytte selittämään niin hyvä sitten.

Tapio kirjoitti:

Jos sinulla on kokemuksia voisit kertoa niistä
lyhyesti täällä. Nimittäin 99% "ufokokemuksista"
saa luonnollisen selityksen.

tottahan niitä luonnollisia selityksiä
aikaansaadaan, kun vain tehdään.

m kirjoitti:

tottahan niitä luonnollisia selityksiä
aikaansaadaan, kun vain tehdään.

Miksi kaikki ilmiöt tai asiat joita ei ymmärretä
olisivat yliluonnollisia tai ns. henkimaailman
asioita. Tottahan jokainen järkevä ihminen pyrkii
löytämään luonnollisen selityksen havaitsemilleem
ilmiöille. Se jos omasta kokemuspiiristä ei löydy
selitystä asialle ei ole mielestäni kauhean
tavatonta. Uskon täysin (huom. uskon, en tiedä)
että ufoja voi olla olemassa ja olen kiinnostunut
niistä.
Tämä nyt on jo kulunut juttu mutta mitä luulette
että 100 v sitten elänyt ihminen ajattelisi
nykypäivän arkisista laitteista? Olisivat varmaan
itse saatanan keksintöjä ja kaiken ymmärryksen
ulkopuolella.
Mielestäni ajatus, että ufot olisivat vieraiden
aurinkokuntien asukkaiden aluksia ei ole
mitenkään yliluonnollinen ajatus vaan täysin
järkeenkäypä.

Kyselijä kirjoitti:

Miksi kaikki ilmiöt tai asiat joita ei ymmärretä
olisivat yliluonnollisia tai ns. henkimaailman
asioita. Tottahan jokainen järkevä ihminen pyrkii
löytämään luonnollisen selityksen havaitsemilleem
ilmiöille. Se jos omasta kokemuspiiristä ei löydy
selitystä asialle ei ole mielestäni kauhean
tavatonta. Uskon täysin (huom. uskon, en tiedä)
että ufoja voi olla olemassa ja olen kiinnostunut
niistä.
Tämä nyt on jo kulunut juttu mutta mitä luulette
että 100 v sitten elänyt ihminen ajattelisi
nykypäivän arkisista laitteista? Olisivat varmaan
itse saatanan keksintöjä ja kaiken ymmärryksen
ulkopuolella.
Mielestäni ajatus, että ufot olisivat vieraiden
aurinkokuntien asukkaiden aluksia ei ole
mitenkään yliluonnollinen ajatus vaan täysin
järkeenkäypä.

Ihmisellä on luontainen taipumus pelätä sellaista
mitä ei tunne, siksi on pyrittävä vaikka väkisin
keksimään selityksiä.
Totta on että kyllä pitää ensin yrittää
luonollista selitystä löytää mutta pitäisi
hyväksyä myös "ei luonnollinen" selitys.
Yleensä nämä rajatieto/ufo kokemukset aiheuttavat
keskustelijoissa voimakkaita reaktioita puolesta
ja vastaan.
Lisäksi näistä asioista kiinnostuneet/itse
nähneet leimataan helposti höyrypäisiksi.
Omakohtaisesti kokeneet, kuten minäkin harvemmin
kylillä "huutelevat" kokemuksistaan.

Jos vietäisiin vaikkapa tälläinen tietokone 1700-
luvun aikakauteen tulisi melko varmasti roviolla
poltetuksi, sen aikakauden ihmisistä se
vaikuttaisi "Ufo" tekniikalta.
Ja ehkä näissä Ufoissakin on sama juttu, me ei
vain ymmärretä niitä, ne voivat olla ihan
erilaisesta kulttuurista ja sivistyksestä
peräisin.

Vaikka ihmisilläkin on käytössään kaiken maailman
tutkimusvälineistö ja tieto, ei maapalloakaan ja
esimerkiksi joidenkin sääilmiöiden mekanismeja
tiedetä kovinkaan hyvin.
Eli ihan tavallisesta arjestakin voi löytyä
selittämättömiä ilmiöitä.
Entäs avaruus, ihminen on käynyt käytännössä
vasta kokeilemassa "ulkooven kahvaa" avaruuteen.

Mielestäni se olisi suurempi ihme ettei
minkäänlaista muuta elämää maailmankaikkeudesta
löytyisi kuin maapallo, sehän sotisi
luonnonlakejakin vastaan.
Millaista elämää "tuolla jossakin" sitten on, se
on toinen kysymys.
Ottaen huomioon maailmankaikkeuden iän, on
ihmiskunta vasta pienen vauvan tasolla,
opettelemassa jokeltelua, jos voi esittää
vertauksen.
Jollekin mahdolliselle vanhemmalle
siviilisaatiolle avaruuslennot planeettojen
välillä voivat olla arkirutiinia.
Mikä täällä sitten kiinnostaisi niitä, se
ihmetyttää myöskin.

Juhani kirjoitti:

Ihmisellä on luontainen taipumus pelätä sellaista
mitä ei tunne, siksi on pyrittävä vaikka väkisin
keksimään selityksiä.
Totta on että kyllä pitää ensin yrittää
luonollista selitystä löytää mutta pitäisi
hyväksyä myös "ei luonnollinen" selitys.
Yleensä nämä rajatieto/ufo kokemukset aiheuttavat
keskustelijoissa voimakkaita reaktioita puolesta
ja vastaan.
Lisäksi näistä asioista kiinnostuneet/itse
nähneet leimataan helposti höyrypäisiksi.
Omakohtaisesti kokeneet, kuten minäkin harvemmin
kylillä "huutelevat" kokemuksistaan.

Jos vietäisiin vaikkapa tälläinen tietokone 1700-
luvun aikakauteen tulisi melko varmasti roviolla
poltetuksi, sen aikakauden ihmisistä se
vaikuttaisi "Ufo" tekniikalta.
Ja ehkä näissä Ufoissakin on sama juttu, me ei
vain ymmärretä niitä, ne voivat olla ihan
erilaisesta kulttuurista ja sivistyksestä
peräisin.

Vaikka ihmisilläkin on käytössään kaiken maailman
tutkimusvälineistö ja tieto, ei maapalloakaan ja
esimerkiksi joidenkin sääilmiöiden mekanismeja
tiedetä kovinkaan hyvin.
Eli ihan tavallisesta arjestakin voi löytyä
selittämättömiä ilmiöitä.
Entäs avaruus, ihminen on käynyt käytännössä
vasta kokeilemassa "ulkooven kahvaa" avaruuteen.

Mielestäni se olisi suurempi ihme ettei
minkäänlaista muuta elämää maailmankaikkeudesta
löytyisi kuin maapallo, sehän sotisi
luonnonlakejakin vastaan.
Millaista elämää "tuolla jossakin" sitten on, se
on toinen kysymys.
Ottaen huomioon maailmankaikkeuden iän, on
ihmiskunta vasta pienen vauvan tasolla,
opettelemassa jokeltelua, jos voi esittää
vertauksen.
Jollekin mahdolliselle vanhemmalle
siviilisaatiolle avaruuslennot planeettojen
välillä voivat olla arkirutiinia.
Mikä täällä sitten kiinnostaisi niitä, se
ihmetyttää myöskin.

Tuntuu vain että näistä selittämättömistä
ilmiöistä tehdään välillä vähän liian suurta
numeroa koska kaikki tuntematonhan koetaan usein
pelottavaksi. Etenkin nämä korkeasti koulutetut
tieteilijät tuntuvat kaikkein herkimmin kieltävän
kaiken selittämättömän mikä ei selity heidän
teorioillaan tai opeillaan.
Tänään koin jotakin yliluonnollista. Puolen
litran limsapullo putosi itsestään lattialle
(tosin se oli kolmen muun kanssa kasassa
pöydällä). ;)
Epäilen että jos oikeasti kokisin jotain omasta
mielestäni todella yliluonnollista olisin asiasta
hyvin hiljaa ja pitäisin omana tietonani.

Kyselijä kirjoitti:

Tuntuu vain että näistä selittämättömistä
ilmiöistä tehdään välillä vähän liian suurta
numeroa koska kaikki tuntematonhan koetaan usein
pelottavaksi. Etenkin nämä korkeasti koulutetut
tieteilijät tuntuvat kaikkein herkimmin kieltävän
kaiken selittämättömän mikä ei selity heidän
teorioillaan tai opeillaan.
Tänään koin jotakin yliluonnollista. Puolen
litran limsapullo putosi itsestään lattialle
(tosin se oli kolmen muun kanssa kasassa
pöydällä). ;)
Epäilen että jos oikeasti kokisin jotain omasta
mielestäni todella yliluonnollista olisin asiasta
hyvin hiljaa ja pitäisin omana tietonani.

On koettu ettei näistä Ufo kokemuksistakaan
kannata juuri kenellekään kertoa.
Täällä voi sentään "anonyymina" selvitellä
kokemuksiaan, siksi olisi muidenkin mietteitä ja
havaintoja kiva kuulla.
Muistakin kuin Ufoista, Huom.!

Rajatieto on aika laaja alue kaikenkaikkiaan.

Mitä tiedemiehiin tulee, he paneutuvat
asioihin "viran puolesta".
Silloin näkökulmakin usein kapeutuu.

Juhani kirjoitti:

On koettu ettei näistä Ufo kokemuksistakaan
kannata juuri kenellekään kertoa.
Täällä voi sentään "anonyymina" selvitellä
kokemuksiaan, siksi olisi muidenkin mietteitä ja
havaintoja kiva kuulla.
Muistakin kuin Ufoista, Huom.!

Rajatieto on aika laaja alue kaikenkaikkiaan.

Mitä tiedemiehiin tulee, he paneutuvat
asioihin "viran puolesta".
Silloin näkökulmakin usein kapeutuu.

Kertomattomuus "UFOkokemuksista" ei ainakaan
edistä tiedeyhteisöjen kiinnostusta ufoilmiöön.
Hei muuten käypäs ensitöiksesi lainaamassa
kirjastosta kirja nimeltä "Uforaportteihin
liittyvä fysikaalinen todistusaineisto". Voisit
lukea kirjasta, kuinka usein havainnoille löytyy
selitykseksi normaali ilmiö, joka on aiheuttanut
virhetulkinnan. Kirjan voit myös tilata
osoitteesta: http://www.ufofinland.net

Juhani kirjoitti:

Näin n.9 vuotiaana nelisen metriä halkaisijaltaan
olevan hehkuvan soikion esineen leijuvan n.2
metrin korkeudella maasta, se leijui noin 20
metriä kanttiinsa olevalla aukiolla joka oli
keskellä metsää.
Tämä tapahtui iltahämärän juuri laskeutuessa,
esineen heijastama valo oli oranssin vivahtavaa
joka houkuttelikin minut metsikköön katsomaan.
Näin sen lähimmillään noin 15-20 metrin päästä
ennen kuin runtäsin karkuun.

Toisen kerran näin isomman n.15 metriä
halkaisijaltaan olevan kiekon muotoisen esineen
nousevan metsän takaa nopeasti ja haihtuvan noin
viiden sekunnin jälkeen.
Esineen yläpinta hehkui kirkkaankeltaisena,
alapinta väreili punaisena.
Näin esineen noin 80-90 metrin päästä.
Tämäkin sattui iltahämärissä mutta toissa talvena.
Molemmissa tapauksissa aurinko on juuri ollut
laskenut ja nimenomaan selän taakse.

Itse en muuta selitystä noille ole keksinyt kuin
Ufo, mikään plaaneetta, heijastuma tai
esimerkiksi kuu ei tapahtumien selitykseksi sovi,
jos pystytte selittämään niin hyvä sitten.

Aivan mielenkiintoinen kokemus, mutta voisitko
vielä hieman kuvailla yksityiskohtia?

m kirjoitti:

tottahan niitä luonnollisia selityksiä
aikaansaadaan, kun vain tehdään.

Tottahan niitä yliluonnollisia selityksiä
saadaan, kun keksitään! Olisikohan parempi, jos
ensin mietitään luonnollinen selitys, ja sen
jälkeen mietitään vasta yliluonnollista selitystä.

Tappio kirjoitti:

Aivan mielenkiintoinen kokemus, mutta voisitko
vielä hieman kuvailla yksityiskohtia?

Ensimmäinen tapaus sattui 70-80 lukujen
taitteessa jolloin olin mainitsemani n.9 vuotias.
Vuotta en aivan tarkasti muista.
Tapaus sattui kevät talvella, mahdollisesti Helmi-
maaliskuussa sillä muistan lunta olleen melko
paljon.
Sää oli muistaakseni täysin selkeä, ehkä
pakkastakin jonkinverran.
Laskiessani mäkeä kyseisen metsikön vieressä
olevalla mäellä, huomasin jossain vaiheessa tämän
melko järeän kuusikon lävitse hehkuvan oranssin
valon kajasteen, aivan kuin metsikössä olisi
ollut voimakas valonheitin.
Huomioni tämä kiinnitti siksi että aurinko oli
juuri laskemassa selkäni taakse ja kyseinen valo
näytti heijastuvan päinvastaisessa suunnassa
olevasta metsiköstä.
Kuusikon reuna sijaitsi n.30-40 metrin päässä
mäenlasku paikastani.
Valo näytti pysyvän paikallaan, aikani
katseltuani uteliaisuuteni heräsi ja lähdin
tutkimaan metsikköä.

Mainitulle aukiolle metsikössä oli kuusikon
reunasta muutamien kymmenien metrien matka.
Vaikka kuusikon läpi hehkunut valo näytti
kirkkaalta, hahmotin esineen olinpaikan vasta
tultuani miltei aukion reunaan, metsikössä valo
tuntui heijastuvan monelta suunnalta.
Tällöin näin kyseisen esineen leijuvan
etuviistossa omaa päätäni korkeammalla eli parin
metrin korkeudella, välimatkaa ehkäpä se 15
metriä.
Minkäänlaista ääntä ei kuulunut, esine muistutti
muodoltaan hieman "pullistunutta" lentävää
lautasta.
Esineen heijastaman oranssin vivahteisen valon
lisäksi sen ympärillä näytti olevan ohut sininen
kenttä.
Tajuttuani esineen olemassa olon katselin sitä
muutaman sekunnin ajan jonka jälkeen minuun iski
voimakas pakokauhu, käännyin ja juoksin minkä
jaksoin reilun sadan metrin päässä olevaan
kotitalooni.
Muita näkijöitä ei ollut, ellei lasketa
tapahtumapaikalle viidentoista minuutin päästä
raahaamaani tarinaani jokseenkin vastahakoisesti
suhtautuvaa isääni.
Paikalla ei omien jälkieni lisäksi mitään muuta
kuitenkaan enää näkynyt.
Aukio oli juuri taimettumassa olevaa metsä maata,
osa taimien latvoista näkyi lumesta.
Lumi aukiolla oli koskematon.
Muistan mennessämme tapahtumapaikalle
huomanneeni jo että valonkajastus metsiköstä oli
hävinnyt.
Vanhemmat kuittasivat tapahtuman tietenkin lapsen
höpinöiksi mutta itseäni tapaus ahdisti pitkään
ja muistan sen vieläkin hyvin.

Toinen tapaus sattui niinikään kevättalvella
mutta vuosi oli 1999, maaliskuun loppupuolella.
Olin pihalla kävelemässä kun huomasin talomme
takana olevan metsikön takaa nousevan lentävän
esineen.
Aurinko oli näkyvissä hieman selkäni takana
horisontin yläpuolella.
Metsikön reunan etäisyys havaintopaikastani on
mainitsemani reilun 80 metriä.
Metsikön reunassa on isoja kuusia, sen jälkeen
maasto laskeutuu parikymmentä metriä 80 metrin
matkalla ja muuttuu pienempi kasvuiseksi
puustoksi.
Pihalta oli suora näköyhteys talon ohi
havaintopaikalle.
Kun ensimmäisen kerran havaitsin esineen, se
näkyi vain hieman suurten kuusten latvojen takaa.
Taivas oli jonkin verran pilvessä, joten huomioni
kiinnittikin aluksi se miksi "kuu näkyy pilven
alla".
Samalla hetkellä esine lähti nousemaan, se nousi
selvästi suurten kuusten latvojen yläpuolelle.
Se ei noussut aivan kohtisuoraan ylöspäin vaan
katselusuunnassani oikealle yläviistoon.
Korkeutta esine ehti ottaa arviolta 50 metriä kun
se vain hävisi, minkäänlaista ääntä ei kuulunut.
Esine oli muodoltaan "perinteisen"
lentävänlautasen muotoinen, se nousi hieman
katselusuunnassani eteenpäin kallistuneena, niin
että näin sekä alapuolen punahehkuisen värin kuin
myös yläpuolen kellertävän hohteen.
Läpimitan arvion puunlatvojen etäisyyksistä, eli
noin viitisentoista metriä.
Aikaa havaintoon kului 5-10 sekuntia, ehdin ottaa
muutaman juoksuaskeleen ehtiäkseni katsomaan
lähemmäs mutten kovin pitkälle ehtinyt.
En mennyt katsomaan metsikköön koska esine katosi
mutta seurailin jonkinaikaa ympäristöä ulkona,
mitään ei kuitenkaan enää näkynyt, eikä muita
havainnoitsijoita ollut.

Sisälle mentyäni tarkistin almanakasta kuun
vaiheen ja se oli puolen ja neljäsosan välillä.
Kuu nousi myös hieman myöhemmin ja ilma selkeni
myöhemmin illalla.
Tarkistin myös tekstitelevision
lentosääpalvelusta pilvikorkeuden joka oli n.400
metriä.
Havainto tapahtui kello 18.00-19.00 välillä.

Nämä molemmat tapaukset ovat sattuneet siis
talomme ympäristössä 200-300 metrin säteellä
mutta eri suunnissa talolta katsottuna.
Tämä jälkimmäinen ei tuonut ahdistavaa tunnetta
ensimmäisen tapauksen lailla.
Lähinnä jäi pettymys, sillä tuli tuntuma että
ilmiötä olisi voinut katsella pitempäänkin.

Ensimmäinen havainto oli siinäkin mielessä
erikoinen etten tuohon aikaan vielä seurannut tai
ollut tietoinen näistä asioista, silti esineen
nähdessäni tajusin sen olevan Ufo, tai jotain
todella erikoista kuitenkin.
Jälkeenpäin kuulin jostain näitä asioita
käsittelevästä televisio-ohjelmasta että näitä
esineitä ympäröi jonkinlainen "kauhukenttä", se
ehkä selittää pakokauhun ja ahdistuksen tunteet
jälkeenpäin.

Olen yrittänyt keksiä erilaisia selityksiä näille
tapahtumille mutten ole keksinyt.
Kiinnostuksen näihin ilmiöihin se kuitenkin on
herättänyt jo kauan sitten.

Tapio kirjoitti:

Kertomattomuus "UFOkokemuksista" ei ainakaan
edistä tiedeyhteisöjen kiinnostusta ufoilmiöön.
Hei muuten käypäs ensitöiksesi lainaamassa
kirjastosta kirja nimeltä "Uforaportteihin
liittyvä fysikaalinen todistusaineisto". Voisit
lukea kirjasta, kuinka usein havainnoille löytyy
selitykseksi normaali ilmiö, joka on aiheuttanut
virhetulkinnan. Kirjan voit myös tilata
osoitteesta: http://www.ufofinland.net

Olen joskus miettinyt kuinkahan paljon enemmän
erilaisia ilmiöitä tulisi tutkijoiden tietoon jos
havainnoijia ei heti pistettäisi jonkin
asteisten "tärähtäneiden" kirjoihin.
Ainakin pienellä paikkakunnalla se tukkii
tehokkaasti suut, varmasti isommallakin.
Nämä asiat ovat kuitenkin paitsi
mielenkiintoisia, myös melkoisen vaikeita hallita
järjellisesti ja keskusteluja leimaakin
monasti "juupas-eipäs" meininki.

Tiedeyhteisöjen kannalta rajatiedon ilmiöt
ovatkin vaikea alue, vaikeaksi sen tehnee juuri
ennalta arvaamattomuus.
Ufot ovat onnnistuneet melkoisen ansiokkaasti
vältelemään kameroita yms.
Minkäänlaisia simulointeja ei liene mahdollista
tehdä, kuten monasti muissa tutkimuksissa.
Asioita ei helpota monien "todistusaineistoiksi"
tarkoitetun materiaalin osoittautuminen
väärennöksiksi.
Skeptikkojen järjestämissä valvotuissa oloissa
tehdyt erilaisten selvänäkijöiden yms. kokeet
ovat pääasiassa menneet pieleen, kun kyseisten
henkilöiden kyvyt ovat tuntuneet haihtuvan ilmaan
laboratorion ovesta sisälle tullessa.
Rahoitusta aihealueen tutkimiseen lieneekin
vaikea löytää.
Harvalla tiedemiehellä lienee "pokkaa"
leimautua "huuhaa" tiedon tutkijaksi.

Liekö yleensä vakava mielistä tutkimustyötä tehty
tai olla tekemässäkään rajatiedon alalla.?
Tosin SETI ohjelmahan lienee vielä käynnissä, en
tiedä voisiko sen laskea mukaan.?

Järjellisten selitysten etsiminen ilmiöille on
tietenkin oikein ja perusteltua mutta entäpä jos
järjellistä selitystä ei ole.?
Tuntuu joskus että selitys pyritään löytämään
vaikka pakolla jos ei muu auta.
Niille jotka näitä ilmiöitä ovat kokeneet ne
kuitenkin ovat todellisia ja jäävät vääjäämättä
mieleen, ainakin minulla.

Kiitos kirjavinkistä, netistäkin löytyy
mielettömästi materiaalia, kun saisi vain
suodatettua joukosta sellaista jossa olisi edes
jonkinlaista järjen hiventä.

Juhani kirjoitti:

Olen joskus miettinyt kuinkahan paljon enemmän
erilaisia ilmiöitä tulisi tutkijoiden tietoon jos
havainnoijia ei heti pistettäisi jonkin
asteisten "tärähtäneiden" kirjoihin.
Ainakin pienellä paikkakunnalla se tukkii
tehokkaasti suut, varmasti isommallakin.
Nämä asiat ovat kuitenkin paitsi
mielenkiintoisia, myös melkoisen vaikeita hallita
järjellisesti ja keskusteluja leimaakin
monasti "juupas-eipäs" meininki.

Tiedeyhteisöjen kannalta rajatiedon ilmiöt
ovatkin vaikea alue, vaikeaksi sen tehnee juuri
ennalta arvaamattomuus.
Ufot ovat onnnistuneet melkoisen ansiokkaasti
vältelemään kameroita yms.
Minkäänlaisia simulointeja ei liene mahdollista
tehdä, kuten monasti muissa tutkimuksissa.
Asioita ei helpota monien "todistusaineistoiksi"
tarkoitetun materiaalin osoittautuminen
väärennöksiksi.
Skeptikkojen järjestämissä valvotuissa oloissa
tehdyt erilaisten selvänäkijöiden yms. kokeet
ovat pääasiassa menneet pieleen, kun kyseisten
henkilöiden kyvyt ovat tuntuneet haihtuvan ilmaan
laboratorion ovesta sisälle tullessa.
Rahoitusta aihealueen tutkimiseen lieneekin
vaikea löytää.
Harvalla tiedemiehellä lienee "pokkaa"
leimautua "huuhaa" tiedon tutkijaksi.

Liekö yleensä vakava mielistä tutkimustyötä tehty
tai olla tekemässäkään rajatiedon alalla.?
Tosin SETI ohjelmahan lienee vielä käynnissä, en
tiedä voisiko sen laskea mukaan.?

Järjellisten selitysten etsiminen ilmiöille on
tietenkin oikein ja perusteltua mutta entäpä jos
järjellistä selitystä ei ole.?
Tuntuu joskus että selitys pyritään löytämään
vaikka pakolla jos ei muu auta.
Niille jotka näitä ilmiöitä ovat kokeneet ne
kuitenkin ovat todellisia ja jäävät vääjäämättä
mieleen, ainakin minulla.

Kiitos kirjavinkistä, netistäkin löytyy
mielettömästi materiaalia, kun saisi vain
suodatettua joukosta sellaista jossa olisi edes
jonkinlaista järjen hiventä.

Pystyykö ihminen tunnistamaan kaiken taivaalla
näkemänsä? Vastaus kuuluun, ei todellakaan.
Kaikki mitä näet taivaalla, ja joita et pysty
tunnistamaan ovat sinulle UFOja. Pilkkaavatko
tutkijat mielestäsi ihmistä, joka on nähnyt
taivaalla kohteita joita hän ei itse pysty
tunnistamaan?

On totta, että tieteilijät ovat pitäneet UFO-
aihetta tutkimuskelvottomana. Sillä heidän
mielestään ufotutkimuksessa tutkitaan ainoastaan
ihmisten kertomuksia. Mutta lähiaikoina asiat
ovat alkaneet parantua, ja joitakin tiedemiehiä
on saatu UFOaiheen pariin. Esimerkkinä voitanee
mainita suomalainen UFOt ja tiederyhmä.

Väitit että ufot ovat onnistuneet vältteleemään
kameroita. No käyppäs Billy Meierin kotisivulla:
http://www.billymeier.com
Meier on henkilö, joka on napsinut yli tuhat
UFOkuvaa. Vaikkakin näin on, UFOkuvat eivät
todista sen enempää kuin kertomuksetkaan.

Suomessa järjestetyissä Skeptikoiden kokeissa ei
ole käynyt tähän mennessä kuin ainoastaan yksi
varpumies, joka epäonnistui raskaasti.

Onhan noita muutamia tiedemiehiä, jotka ovat
uskaltautuneet leimautua "HuuHaa" tiedon
tutkijoiksi, esimerkiksi edesmennyt tähtitieteen
professori J. Allen Hynek. Muitakin on (mutta en
nyt meinaa muistaa). Kirjassa minkä, jo aiemmin
mainitsin kerrotaan nimenomaan tieteellisistä
tahoista, jotka tutkivat UFOilmiötä.

Uskompa, että kaikille ilmiöille löytyy
joskus "järjellinen selitys", kunan vain tiede
kehittyy.

Monesti ihmisille, jotka ovat
kokeneet "epänormaaleja ilmiöitä" on jäänyt jopa
traumoja kokemastaan. Siis enpä usko heidän
huvikseen kertovansa niitä juttuja.

UFO-aihe on niin laaja, ja siinä on oikeastaan
kaksi ääripäätä, eli Ufouskovaiset ja skeptikot,
ja kun nämä kaksi ääripäätä kohtaavat syntyy
juuri sitä ”juupas eipäs” keskustelua, mistä ei
ole mitään hyötyä. Näiden kahden ääripään välillä
kulkevat sitten ufotutkijat.

Suomalaiset tutkimusjärjestöt:
http://www.ufofinland.net
http://www.suomenufotutkijat.fi/

Tapio kirjoitti:

Pystyykö ihminen tunnistamaan kaiken taivaalla
näkemänsä? Vastaus kuuluun, ei todellakaan.
Kaikki mitä näet taivaalla, ja joita et pysty
tunnistamaan ovat sinulle UFOja. Pilkkaavatko
tutkijat mielestäsi ihmistä, joka on nähnyt
taivaalla kohteita joita hän ei itse pysty
tunnistamaan?

On totta, että tieteilijät ovat pitäneet UFO-
aihetta tutkimuskelvottomana. Sillä heidän
mielestään ufotutkimuksessa tutkitaan ainoastaan
ihmisten kertomuksia. Mutta lähiaikoina asiat
ovat alkaneet parantua, ja joitakin tiedemiehiä
on saatu UFOaiheen pariin. Esimerkkinä voitanee
mainita suomalainen UFOt ja tiederyhmä.

Väitit että ufot ovat onnistuneet vältteleemään
kameroita. No käyppäs Billy Meierin kotisivulla:
http://www.billymeier.com
Meier on henkilö, joka on napsinut yli tuhat
UFOkuvaa. Vaikkakin näin on, UFOkuvat eivät
todista sen enempää kuin kertomuksetkaan.

Suomessa järjestetyissä Skeptikoiden kokeissa ei
ole käynyt tähän mennessä kuin ainoastaan yksi
varpumies, joka epäonnistui raskaasti.

Onhan noita muutamia tiedemiehiä, jotka ovat
uskaltautuneet leimautua "HuuHaa" tiedon
tutkijoiksi, esimerkiksi edesmennyt tähtitieteen
professori J. Allen Hynek. Muitakin on (mutta en
nyt meinaa muistaa). Kirjassa minkä, jo aiemmin
mainitsin kerrotaan nimenomaan tieteellisistä
tahoista, jotka tutkivat UFOilmiötä.

Uskompa, että kaikille ilmiöille löytyy
joskus "järjellinen selitys", kunan vain tiede
kehittyy.

Monesti ihmisille, jotka ovat
kokeneet "epänormaaleja ilmiöitä" on jäänyt jopa
traumoja kokemastaan. Siis enpä usko heidän
huvikseen kertovansa niitä juttuja.

UFO-aihe on niin laaja, ja siinä on oikeastaan
kaksi ääripäätä, eli Ufouskovaiset ja skeptikot,
ja kun nämä kaksi ääripäätä kohtaavat syntyy
juuri sitä ”juupas eipäs” keskustelua, mistä ei
ole mitään hyötyä. Näiden kahden ääripään välillä
kulkevat sitten ufotutkijat.

Suomalaiset tutkimusjärjestöt:
http://www.ufofinland.net
http://www.suomenufotutkijat.fi/

Monenlaisia ilmiöitähän ihminen voi taivaalla ja
luonnossa liikkuessaan nähdä, kuten itsekin
luontoa tarkkailevana ja siellä liikkuvana.

Erikoisimpiin näkemistäni ilmiöistä kuulunevat
halo-ilmiöt jotka jonkin verran muistuttavat
näitä ns. Ufo ilmiöitä, eli puhutaan erilaisista
valo-, kuvio- ja väri havainnoista.
Mielestäni mitään niistä näkemistäni ei
kuitenkaan voi verrata aiemmissa kirjoituksissani
kertomiini kokemuksiin.

Edellä mainituissa kokemuksissani voitaneen puhua
tunnistamattomista lentävistä esineistä eli
U.F.O;ista.
Myönnettäköön kuitenkin että määritelmä Ufo on
tässä yhteydessä siinä mielessä väärä että se
mielletään yleisesti synonyymiksi kohteelle joka
on "tullut maan ulkopuolelta, on lautasen
muotoinen ja sen ohjauspyörän takana istuu
mahdollisesti vihreitä miehiä", jos näin hieman
kärjistetään.
Oikeastaan pitäisi puhua "toistaiseksi
tunnistamattomasta kohteesta", tosin sitähän sana
Ufo alunperin osapuilleen tarkoittaakin.

Tässä yhteydessä käytän kuitenkin Ufo nimitystä,
tullee kuitenkin asia pääosin ymmärretyksi.

Kaikkea ei voi tunnistaa tai keksiä selityksiä
mutta niitä mainitsemiani tapauksia lukuun
ottamatta olen mielestäni jonkinlaisen selityksen
muille näkemilleni ilmiöille keksinyt.

En nyt usko että tutkijat havainnoitsijoita
varsinaisesti pilkkaisivat, mutta vaikea
kuvitella vaikkapa luonnontieteiden
tutkijan "pokkana" kuuntelevan ihmisen totista
selostusta "lentävän lautasen" näkemisestä.
Saattaa jonkin asteinen hymyn kare suupielessä
värehtiä, luulen minä.
Havainnoijien kokemusten vähättely ja teilaaminen
asioihin paneutumatta eivät mielestäni ole reilua
ja oikein.

Perinmäinen syy tälläiseen yleiseenkin
suhtautumiseen näihin asioihin löytyykin
mielestäni mainitsemastasi "ufouskovaisten"
keskuudesta.
Varmasti joukossa on asialle vihkiytyneitä ja
siihen vilpittömästi uskovia, mutta joukosta
löytyy erilaista myös taloudelliset argumentit
tajuavaa markkina miestä jotka leimaavat koko
porukkaa ja vaikuttavat yleiseen mielipiteeseen
näistä asioista.

Pari esimerkkiä, laadukkaita dokumentteja näistä
asioista näkee silloin tällöin.
Mutta esimerkiksi varsin ilmeisesti vain
taloudellista hyötyä varten
tehdyistä "dokumenteista" voisi mainita
hiljattain televisiossa esitetyn Juhan Af Granin
tuotokset jotka mielestäni olivat melkoista
soopaa.
Granin varhaisemmmissa tuotannoissa oli jonkin
verran enemmän järkeä mutta näitä uusimpia ei
vakavamielisinä dokumentteina pitäisi markkinoida
vaikka niin tehtiinkin.
Edellä mainitun kaltaiset tuotokset leimaavat
mukanaan koko aihepiirin juuri "huuhaa" leimalla.
Jossain haastattelussa Af Grann kehuskeli
myyneensä sarjaansa kymmeniin maihin, no hyvähän
se on että edes kauppa käy...

Toisena esimerkkinä voisin mainita Rauni Leena
Luukkanen-Kilden, kun hän aikoinaan tuli
julkisuuteen, pidin hänen ajatuksistaan ja häntä
itseäänkin suhteellisen uskottavana.
Ikäväkseni Luukkanenkin sortui sittemmin hieman
Af Granin kaltaiseen ylilyöntiin.

Lähinnä hänen juttunsa rupesivat menemään "yli
hilseen", onkohan reilu pari vuotta aikaa kun
Luukkanen jossain lauantai-illan, lähinnä hömppä
viihteeksi luokiteltavassa ohjelmassa tarinoi
vakavalla naamalla "NASAN ja Ufo-olioiden kuun
taakse yhdessä rakennettavasta ihmiskunnan
ajatuksia lukevasta" laitoksesta, joopa joo...no
ehkä olen rajoittunut mieleltäni ja vain omiin
kokemuksiini uskova...
Voihan olla että he itse uskovatkin juttuihinsa
mutta jonkinlaista rajan käyntiä julkisuudessa
voisi pitää.

Yhtä kaikki juuri tälläiset
suuriääniset "markkinamiehet" pilaavat osin
vakava mielistenkin harrastajien ja tutkijoiden
työkenttää ja vaikuttavat haitallisesti yleiseen
suhtautumiseen näihin asioihin.

Asiakseen ja asiallisesti tutkimustyötä tekeviä
tiedemiehiä on varmasti mutta veikkaanpa että he
tekevät työtään melko pienellä budjetilla ja
suuremmin asiasta rumpua lyömättä.

Muutama vuosi sitten Tv;ssä esitettiin rajatiedon
aihepiiristä oleva paneeli keskustelu.
Järjellisimmät kommentoinnit Ufoista teki
mielestäni kai suomen ufo tutkijoihin kuuluva
Tapani Kuningas ja toinen vanhempi herrasmies
jonka nimeä en muista.
Suurimpana äänessä oli kuitenkin edellä
mainitsemani "markkinamiehet" jotka paneelin oli
kutsuttu, niinpä edellä mainitsemieni herrojen
mielipiteet hukkuivat yleiseen kouhotukseen.
Paneelin tulos taisi olla juupas-eipäs kinastelun
jälkeen plus miinus nolla.

Kyllähän Meierin kuvat upeilta näyttävät,
kyynikko sanoisi "liiankin" upeilta.
Kuvat ovat tietenkin jonkin asteinen todiste,
mutta kuvia ja filmejä voi lavastaa, ihan
niinkuin kertomuksia voi hiukan "värittää" ja
vaikkei värittäisikään niin muisti ja oma
mielikuvitus voivat tuoda tahatontakin lisäväriä
havaintoja jälkeenpäin pohdiskellessa.

Aika mielenkiintoista sinänsä että yksi mies on
ottanut noin paljon Ufo kuvia.

Kokeista puheen ollen ulkomailla lienee
enemmänkin testattu näitä "varpumiehiä" yms.
ominaisuuksilla varustettuja ihmisiä, jostain on
jäänyt tälläinen muistikuva.?
Ainakin muistelen nähneeni jonkin Venäjällä
(Neuvostoliitossa) kuvatun filmin pätkän jossa
testattiin jotain naishenkiparantajaa, hän
pyöritti käsiään kompassin yläpuolella ja sen
neula pyöri villisti.?!

Mitä "varpumiehiin" tulee, minullakin varpu
taipuu käsissä ja teimme muutama vuosi sitten
kaivon monen "varpumiehen" hyväksi katsomaan
paikkaan ja hyvä kaivo tulikin, eli taas näitä
omakohtaisia kokemuksia.?

Sinänsä kuitenkin merkillistä että "varpumiesten"
kyvyt häipyvät kun niitä pitäisi esitellä
valvotuissa oloissa.?

Kyllähän tekniikan ja tieteen kehittyminen
varmaankin tuo lisä valaistusta aikanaan
näihinkin asioihin.
Onhan uutta tietoa vaikkapa revontulistakin
tullut paljon lisää vasta viime vuosina.

Voihan olla että jonain päivänä Ufo ilmiöllekin
saadaan sitten se "järkevä" selitys.
Kukapa tietää ettei kyseessä olisi vaikkapa
mainitsemieni revontulien tai esimerkiksi ukkosen
kaltainen normaali luonnon ilmiö.?

Ilmailun harrastajana olen joutunut perehtymään
sääoppiin ja mainitun voimakkaan ukkospilven
aktiivisimmassa kehitys vaiheessa voi ukkossolun
nähdä ilmailun käyttämällä tutkalla.
Eli energia, jos ei nyt "materialisoidu" niin
ainakin on hetken aikaa melkoisen
tiheää "ainetta".
Voihan nämä niin sanotut Ufotkin olla
samankaltaisia magnetismiin ja sähkökentiin
liittyviä ilmiöitä, mene ja tiedä...

Noista "Ufouskovaisista" puhuttaessa tulee
mieleen että kun "tavalliset" tutkijat koettavat
vaikka pakolla löytää järjellisen selityksen
erilaisille ilmiöille ja havainnoinneille,
niin "Ufouskovaiset" pyrkivät pakolla
aikaansaamaan järjen vastaisen,
eli "luonnottoman" selityksen ko. asioille.
Fanaattista oman kannan puolesta puhumista ja
siitä kiinni pitämistä molemmilla osapuolilla.

Itse mielestäni olen "siinä ja siinä"
välimaastossa, omista kokemuksistani huolimatta.

Oma maailmankuvani kestää kuitenkin sen jos
joskus todetaan ettei näkemieni ilmiöiden takana
olisikaan mitään sen ihmeenpää kuin normaalit
luonnonilmiöt, mutta uskoisin sen kestävän
myöskin sen jos saadaan selville ilmiöiden
aiheuttajan tosiaankin tulevan "tuolta jostakin".

Siitä olen kuitenkin varma että elämää on myös
jossain muuallakin kuin täällä maan päällä, ihme
olisi jos ei niin olisi.!

Luitko muuten tarkennukseni havainnointeihini.?

Olisi mukava kuulla ulkopuolisen mielipide
kokemuksistani.?

Juhani kirjoitti:

Ensimmäinen tapaus sattui 70-80 lukujen
taitteessa jolloin olin mainitsemani n.9 vuotias.
Vuotta en aivan tarkasti muista.
Tapaus sattui kevät talvella, mahdollisesti Helmi-
maaliskuussa sillä muistan lunta olleen melko
paljon.
Sää oli muistaakseni täysin selkeä, ehkä
pakkastakin jonkinverran.
Laskiessani mäkeä kyseisen metsikön vieressä
olevalla mäellä, huomasin jossain vaiheessa tämän
melko järeän kuusikon lävitse hehkuvan oranssin
valon kajasteen, aivan kuin metsikössä olisi
ollut voimakas valonheitin.
Huomioni tämä kiinnitti siksi että aurinko oli
juuri laskemassa selkäni taakse ja kyseinen valo
näytti heijastuvan päinvastaisessa suunnassa
olevasta metsiköstä.
Kuusikon reuna sijaitsi n.30-40 metrin päässä
mäenlasku paikastani.
Valo näytti pysyvän paikallaan, aikani
katseltuani uteliaisuuteni heräsi ja lähdin
tutkimaan metsikköä.

Mainitulle aukiolle metsikössä oli kuusikon
reunasta muutamien kymmenien metrien matka.
Vaikka kuusikon läpi hehkunut valo näytti
kirkkaalta, hahmotin esineen olinpaikan vasta
tultuani miltei aukion reunaan, metsikössä valo
tuntui heijastuvan monelta suunnalta.
Tällöin näin kyseisen esineen leijuvan
etuviistossa omaa päätäni korkeammalla eli parin
metrin korkeudella, välimatkaa ehkäpä se 15
metriä.
Minkäänlaista ääntä ei kuulunut, esine muistutti
muodoltaan hieman "pullistunutta" lentävää
lautasta.
Esineen heijastaman oranssin vivahteisen valon
lisäksi sen ympärillä näytti olevan ohut sininen
kenttä.
Tajuttuani esineen olemassa olon katselin sitä
muutaman sekunnin ajan jonka jälkeen minuun iski
voimakas pakokauhu, käännyin ja juoksin minkä
jaksoin reilun sadan metrin päässä olevaan
kotitalooni.
Muita näkijöitä ei ollut, ellei lasketa
tapahtumapaikalle viidentoista minuutin päästä
raahaamaani tarinaani jokseenkin vastahakoisesti
suhtautuvaa isääni.
Paikalla ei omien jälkieni lisäksi mitään muuta
kuitenkaan enää näkynyt.
Aukio oli juuri taimettumassa olevaa metsä maata,
osa taimien latvoista näkyi lumesta.
Lumi aukiolla oli koskematon.
Muistan mennessämme tapahtumapaikalle
huomanneeni jo että valonkajastus metsiköstä oli
hävinnyt.
Vanhemmat kuittasivat tapahtuman tietenkin lapsen
höpinöiksi mutta itseäni tapaus ahdisti pitkään
ja muistan sen vieläkin hyvin.

Toinen tapaus sattui niinikään kevättalvella
mutta vuosi oli 1999, maaliskuun loppupuolella.
Olin pihalla kävelemässä kun huomasin talomme
takana olevan metsikön takaa nousevan lentävän
esineen.
Aurinko oli näkyvissä hieman selkäni takana
horisontin yläpuolella.
Metsikön reunan etäisyys havaintopaikastani on
mainitsemani reilun 80 metriä.
Metsikön reunassa on isoja kuusia, sen jälkeen
maasto laskeutuu parikymmentä metriä 80 metrin
matkalla ja muuttuu pienempi kasvuiseksi
puustoksi.
Pihalta oli suora näköyhteys talon ohi
havaintopaikalle.
Kun ensimmäisen kerran havaitsin esineen, se
näkyi vain hieman suurten kuusten latvojen takaa.
Taivas oli jonkin verran pilvessä, joten huomioni
kiinnittikin aluksi se miksi "kuu näkyy pilven
alla".
Samalla hetkellä esine lähti nousemaan, se nousi
selvästi suurten kuusten latvojen yläpuolelle.
Se ei noussut aivan kohtisuoraan ylöspäin vaan
katselusuunnassani oikealle yläviistoon.
Korkeutta esine ehti ottaa arviolta 50 metriä kun
se vain hävisi, minkäänlaista ääntä ei kuulunut.
Esine oli muodoltaan "perinteisen"
lentävänlautasen muotoinen, se nousi hieman
katselusuunnassani eteenpäin kallistuneena, niin
että näin sekä alapuolen punahehkuisen värin kuin
myös yläpuolen kellertävän hohteen.
Läpimitan arvion puunlatvojen etäisyyksistä, eli
noin viitisentoista metriä.
Aikaa havaintoon kului 5-10 sekuntia, ehdin ottaa
muutaman juoksuaskeleen ehtiäkseni katsomaan
lähemmäs mutten kovin pitkälle ehtinyt.
En mennyt katsomaan metsikköön koska esine katosi
mutta seurailin jonkinaikaa ympäristöä ulkona,
mitään ei kuitenkaan enää näkynyt, eikä muita
havainnoitsijoita ollut.

Sisälle mentyäni tarkistin almanakasta kuun
vaiheen ja se oli puolen ja neljäsosan välillä.
Kuu nousi myös hieman myöhemmin ja ilma selkeni
myöhemmin illalla.
Tarkistin myös tekstitelevision
lentosääpalvelusta pilvikorkeuden joka oli n.400
metriä.
Havainto tapahtui kello 18.00-19.00 välillä.

Nämä molemmat tapaukset ovat sattuneet siis
talomme ympäristössä 200-300 metrin säteellä
mutta eri suunnissa talolta katsottuna.
Tämä jälkimmäinen ei tuonut ahdistavaa tunnetta
ensimmäisen tapauksen lailla.
Lähinnä jäi pettymys, sillä tuli tuntuma että
ilmiötä olisi voinut katsella pitempäänkin.

Ensimmäinen havainto oli siinäkin mielessä
erikoinen etten tuohon aikaan vielä seurannut tai
ollut tietoinen näistä asioista, silti esineen
nähdessäni tajusin sen olevan Ufo, tai jotain
todella erikoista kuitenkin.
Jälkeenpäin kuulin jostain näitä asioita
käsittelevästä televisio-ohjelmasta että näitä
esineitä ympäröi jonkinlainen "kauhukenttä", se
ehkä selittää pakokauhun ja ahdistuksen tunteet
jälkeenpäin.

Olen yrittänyt keksiä erilaisia selityksiä näille
tapahtumille mutten ole keksinyt.
Kiinnostuksen näihin ilmiöihin se kuitenkin on
herättänyt jo kauan sitten.

Et varmaan halua kertoa paikkakuntaa jolla asut
tai muita yksityiskohtia?
Mieltäni askarruttaa mikä ko. paikassa näitä
ufoja vetää sillä kaksi kertaa on jo aika paljon.
Onko maaperässä jotakin vai onko alue
mahdollisesti lähellä itärajaa sillä poliitinen
kuohunta näyttää joissakin tapauksissa
kiinnostavan näitä vieraita.
Maaperä voisi olla tosiaan yksi syy, miten
kompassi käyttäytyy alueella?
Onko maasto mäkistä alueella tai onko siellä
malmeja?
Mitä tiedät paikan historiasta tiedätkö
paikallisia tarinoita alueelta jotka jotenkin
voisivat liittyä samankaltaisiin ilmiöihin?
utelee . . .

Juhani kirjoitti:

Monenlaisia ilmiöitähän ihminen voi taivaalla ja
luonnossa liikkuessaan nähdä, kuten itsekin
luontoa tarkkailevana ja siellä liikkuvana.

Erikoisimpiin näkemistäni ilmiöistä kuulunevat
halo-ilmiöt jotka jonkin verran muistuttavat
näitä ns. Ufo ilmiöitä, eli puhutaan erilaisista
valo-, kuvio- ja väri havainnoista.
Mielestäni mitään niistä näkemistäni ei
kuitenkaan voi verrata aiemmissa kirjoituksissani
kertomiini kokemuksiin.

Edellä mainituissa kokemuksissani voitaneen puhua
tunnistamattomista lentävistä esineistä eli
U.F.O;ista.
Myönnettäköön kuitenkin että määritelmä Ufo on
tässä yhteydessä siinä mielessä väärä että se
mielletään yleisesti synonyymiksi kohteelle joka
on "tullut maan ulkopuolelta, on lautasen
muotoinen ja sen ohjauspyörän takana istuu
mahdollisesti vihreitä miehiä", jos näin hieman
kärjistetään.
Oikeastaan pitäisi puhua "toistaiseksi
tunnistamattomasta kohteesta", tosin sitähän sana
Ufo alunperin osapuilleen tarkoittaakin.

Tässä yhteydessä käytän kuitenkin Ufo nimitystä,
tullee kuitenkin asia pääosin ymmärretyksi.

Kaikkea ei voi tunnistaa tai keksiä selityksiä
mutta niitä mainitsemiani tapauksia lukuun
ottamatta olen mielestäni jonkinlaisen selityksen
muille näkemilleni ilmiöille keksinyt.

En nyt usko että tutkijat havainnoitsijoita
varsinaisesti pilkkaisivat, mutta vaikea
kuvitella vaikkapa luonnontieteiden
tutkijan "pokkana" kuuntelevan ihmisen totista
selostusta "lentävän lautasen" näkemisestä.
Saattaa jonkin asteinen hymyn kare suupielessä
värehtiä, luulen minä.
Havainnoijien kokemusten vähättely ja teilaaminen
asioihin paneutumatta eivät mielestäni ole reilua
ja oikein.

Perinmäinen syy tälläiseen yleiseenkin
suhtautumiseen näihin asioihin löytyykin
mielestäni mainitsemastasi "ufouskovaisten"
keskuudesta.
Varmasti joukossa on asialle vihkiytyneitä ja
siihen vilpittömästi uskovia, mutta joukosta
löytyy erilaista myös taloudelliset argumentit
tajuavaa markkina miestä jotka leimaavat koko
porukkaa ja vaikuttavat yleiseen mielipiteeseen
näistä asioista.

Pari esimerkkiä, laadukkaita dokumentteja näistä
asioista näkee silloin tällöin.
Mutta esimerkiksi varsin ilmeisesti vain
taloudellista hyötyä varten
tehdyistä "dokumenteista" voisi mainita
hiljattain televisiossa esitetyn Juhan Af Granin
tuotokset jotka mielestäni olivat melkoista
soopaa.
Granin varhaisemmmissa tuotannoissa oli jonkin
verran enemmän järkeä mutta näitä uusimpia ei
vakavamielisinä dokumentteina pitäisi markkinoida
vaikka niin tehtiinkin.
Edellä mainitun kaltaiset tuotokset leimaavat
mukanaan koko aihepiirin juuri "huuhaa" leimalla.
Jossain haastattelussa Af Grann kehuskeli
myyneensä sarjaansa kymmeniin maihin, no hyvähän
se on että edes kauppa käy...

Toisena esimerkkinä voisin mainita Rauni Leena
Luukkanen-Kilden, kun hän aikoinaan tuli
julkisuuteen, pidin hänen ajatuksistaan ja häntä
itseäänkin suhteellisen uskottavana.
Ikäväkseni Luukkanenkin sortui sittemmin hieman
Af Granin kaltaiseen ylilyöntiin.

Lähinnä hänen juttunsa rupesivat menemään "yli
hilseen", onkohan reilu pari vuotta aikaa kun
Luukkanen jossain lauantai-illan, lähinnä hömppä
viihteeksi luokiteltavassa ohjelmassa tarinoi
vakavalla naamalla "NASAN ja Ufo-olioiden kuun
taakse yhdessä rakennettavasta ihmiskunnan
ajatuksia lukevasta" laitoksesta, joopa joo...no
ehkä olen rajoittunut mieleltäni ja vain omiin
kokemuksiini uskova...
Voihan olla että he itse uskovatkin juttuihinsa
mutta jonkinlaista rajan käyntiä julkisuudessa
voisi pitää.

Yhtä kaikki juuri tälläiset
suuriääniset "markkinamiehet" pilaavat osin
vakava mielistenkin harrastajien ja tutkijoiden
työkenttää ja vaikuttavat haitallisesti yleiseen
suhtautumiseen näihin asioihin.

Asiakseen ja asiallisesti tutkimustyötä tekeviä
tiedemiehiä on varmasti mutta veikkaanpa että he
tekevät työtään melko pienellä budjetilla ja
suuremmin asiasta rumpua lyömättä.

Muutama vuosi sitten Tv;ssä esitettiin rajatiedon
aihepiiristä oleva paneeli keskustelu.
Järjellisimmät kommentoinnit Ufoista teki
mielestäni kai suomen ufo tutkijoihin kuuluva
Tapani Kuningas ja toinen vanhempi herrasmies
jonka nimeä en muista.
Suurimpana äänessä oli kuitenkin edellä
mainitsemani "markkinamiehet" jotka paneelin oli
kutsuttu, niinpä edellä mainitsemieni herrojen
mielipiteet hukkuivat yleiseen kouhotukseen.
Paneelin tulos taisi olla juupas-eipäs kinastelun
jälkeen plus miinus nolla.

Kyllähän Meierin kuvat upeilta näyttävät,
kyynikko sanoisi "liiankin" upeilta.
Kuvat ovat tietenkin jonkin asteinen todiste,
mutta kuvia ja filmejä voi lavastaa, ihan
niinkuin kertomuksia voi hiukan "värittää" ja
vaikkei värittäisikään niin muisti ja oma
mielikuvitus voivat tuoda tahatontakin lisäväriä
havaintoja jälkeenpäin pohdiskellessa.

Aika mielenkiintoista sinänsä että yksi mies on
ottanut noin paljon Ufo kuvia.

Kokeista puheen ollen ulkomailla lienee
enemmänkin testattu näitä "varpumiehiä" yms.
ominaisuuksilla varustettuja ihmisiä, jostain on
jäänyt tälläinen muistikuva.?
Ainakin muistelen nähneeni jonkin Venäjällä
(Neuvostoliitossa) kuvatun filmin pätkän jossa
testattiin jotain naishenkiparantajaa, hän
pyöritti käsiään kompassin yläpuolella ja sen
neula pyöri villisti.?!

Mitä "varpumiehiin" tulee, minullakin varpu
taipuu käsissä ja teimme muutama vuosi sitten
kaivon monen "varpumiehen" hyväksi katsomaan
paikkaan ja hyvä kaivo tulikin, eli taas näitä
omakohtaisia kokemuksia.?

Sinänsä kuitenkin merkillistä että "varpumiesten"
kyvyt häipyvät kun niitä pitäisi esitellä
valvotuissa oloissa.?

Kyllähän tekniikan ja tieteen kehittyminen
varmaankin tuo lisä valaistusta aikanaan
näihinkin asioihin.
Onhan uutta tietoa vaikkapa revontulistakin
tullut paljon lisää vasta viime vuosina.

Voihan olla että jonain päivänä Ufo ilmiöllekin
saadaan sitten se "järkevä" selitys.
Kukapa tietää ettei kyseessä olisi vaikkapa
mainitsemieni revontulien tai esimerkiksi ukkosen
kaltainen normaali luonnon ilmiö.?

Ilmailun harrastajana olen joutunut perehtymään
sääoppiin ja mainitun voimakkaan ukkospilven
aktiivisimmassa kehitys vaiheessa voi ukkossolun
nähdä ilmailun käyttämällä tutkalla.
Eli energia, jos ei nyt "materialisoidu" niin
ainakin on hetken aikaa melkoisen
tiheää "ainetta".
Voihan nämä niin sanotut Ufotkin olla
samankaltaisia magnetismiin ja sähkökentiin
liittyviä ilmiöitä, mene ja tiedä...

Noista "Ufouskovaisista" puhuttaessa tulee
mieleen että kun "tavalliset" tutkijat koettavat
vaikka pakolla löytää järjellisen selityksen
erilaisille ilmiöille ja havainnoinneille,
niin "Ufouskovaiset" pyrkivät pakolla
aikaansaamaan järjen vastaisen,
eli "luonnottoman" selityksen ko. asioille.
Fanaattista oman kannan puolesta puhumista ja
siitä kiinni pitämistä molemmilla osapuolilla.

Itse mielestäni olen "siinä ja siinä"
välimaastossa, omista kokemuksistani huolimatta.

Oma maailmankuvani kestää kuitenkin sen jos
joskus todetaan ettei näkemieni ilmiöiden takana
olisikaan mitään sen ihmeenpää kuin normaalit
luonnonilmiöt, mutta uskoisin sen kestävän
myöskin sen jos saadaan selville ilmiöiden
aiheuttajan tosiaankin tulevan "tuolta jostakin".

Siitä olen kuitenkin varma että elämää on myös
jossain muuallakin kuin täällä maan päällä, ihme
olisi jos ei niin olisi.!

Luitko muuten tarkennukseni havainnointeihini.?

Olisi mukava kuulla ulkopuolisen mielipide
kokemuksistani.?

Tosiaankin luonnossa havaitsee monia
mielenkiintoisia asioita siellä liikkuessaan.
Haloilmiöt ovat todella mielenkiintoisia.
Haloilmiöt tekee mielenkiintoiseksi myös se, että
ne aiheuttavat joskus virhetulkintoja kun niitä
luullaan ufoiksi.

Kertomasi ihmisten ennakkoasenteet sanasta UFO,
voivat olla hyvinkin sen takana, että ufo-
havainnoitsijoille nauretaan. Koska monelle
ilmiöön perehtymättömälle käsite Ufo tuo mieleen
niin vihreät miehet, kuin lentävän lautasen.

Niinpä, kaikkia tutkijoille tulleita tapauksia ei
ole voitu selittää. Juuri nämä tapaukset
kaipaavatkin lisäselvittelyä, että voitaisiin
päästä lähemmäksi ufo-ongelman ratkaisua. Juuri
näitä tapauksia varten kaivattaisiin
tiedemiesryhmä, joka ”yrittäisi” ratkoa
selittämättömäksi jääneitä tapauksia.

Helposti asiaan perehtymättömät naureskelevat
havainnoitsijoille, koska eivät nimenomaan tiedä,
mitä tarkoittaa käsite UFO. Toisaalta tiedän
joitakin ufotutkijoita, jotka ovat tutkineet
ilmiötä lähes 30 vuotta, ja siitä huolimatta
pilkkaavat ja naureskelevat havainnoitsijoille.

On todella ikävää kun muutama huuhaaguru pääsee
ääneen (Luukkanen, Af Gran) ja leimaavat samalla
muut HUUHAA porukaksi. Granin sarjat ovat
taitavasti tehty, eli sekoitettu hienosti faktaa
ja fiktiota. Johon soopaan jotkut saattavat jopa
uskoa. Samaan UFOhörhöily sarjaan kuuluvat myös
Rauni-Leena Luukkasen sci fiktio kirjat.

Kuningas kuuluu Suomen Ufotutkijoihin, kertomasi
herrasmies lienee myös Sutry:hyn kuuluva Tapani
Koivula. Lähivuosina suomalainen ufotutkimus on
jakautunut kahtia, sillä tällä hetkellä Suomessa
tomii kaksi ufoja tutkivaa järjestöä, eli Ufo
Finland ja Suomen Ufotutkijat. Ufotutkimus
jakautui kahtia vuonna 1999, jolloin kävi niin
että kriittisemmän puolen järjestöksi tuli uusi
järjestö Ufo Finland ja ufouskovaisten hoteisiin
jäi Suomen Ufotukijat. Johon edelleenkin kuluu
molemmat Tapanit.

Meierin kuvat tekee mielenkiintoiseksi myös se,
että niitä ei ole ainakaan vielä voitu todistaa
väärennöksiksi.

Kyllähän noita testejä on tehty, esimerkkinä Uri
Geller joka kävi vaikka millaisissa testeissä.
Vaikkakin skeptikot ovat kritisoineet häntä
siitä, ettei hän ole suostunut esiintymään
taikurien valvoessa.

Luin muuten tässä vähän aikaa sitten kirjan
nimeltä ”Supermieli”, jossa oli myös hiukan
perehdytty varpuihin ja heilureihin, ja siihen
mikseivät ne toimi suljetuissa laboratorioissa.

Enpä usko, että Ufoilmiö ratkeaa niinkin
yksinkertaisella asialla, kuin ukkonen yms. Mutta
mistäpä sitä koskaan tietää…

Täysin puolueettomat henkilöt ovat korvaamattomia
ufotutkimuksessa, joita onneksi löytyy muutamia
tutkijoiden joukosta. Tutkijoiden joukosta löytyy
myös ufouskovaisia.

Oma suhtautumiseni ufoilmiöön on kriittinen,
mutta en katso kuuluvani kumpaankaan ääripäähän.
On mahdollista, että muuallakin avaruudessa on
elämää.

Luin havaintoihin liittyvät jatkoselostukset,
mutta en ole vielä sen enempää niitä tarkastellut.

Utelias kirjoitti:

Et varmaan halua kertoa paikkakuntaa jolla asut
tai muita yksityiskohtia?
Mieltäni askarruttaa mikä ko. paikassa näitä
ufoja vetää sillä kaksi kertaa on jo aika paljon.
Onko maaperässä jotakin vai onko alue
mahdollisesti lähellä itärajaa sillä poliitinen
kuohunta näyttää joissakin tapauksissa
kiinnostavan näitä vieraita.
Maaperä voisi olla tosiaan yksi syy, miten
kompassi käyttäytyy alueella?
Onko maasto mäkistä alueella tai onko siellä
malmeja?
Mitä tiedät paikan historiasta tiedätkö
paikallisia tarinoita alueelta jotka jotenkin
voisivat liittyä samankaltaisiin ilmiöihin?
utelee . . .

Kysymyksiä,paikkakuntaa en tosiaankaan halua sen
tarkemmin paljastaa mutta sen verran kuitenkin
että Itä-suomea tämä on.
Varsinaiselle itä-rajalle on kuitenkin
jonkinverran matkaa.

Heti aluksi on myös sanottava että lienee viisain
puhua "tunnistamattomista kohteista", Ufo käsite
on hieman stereotypinen, jos luet muita
kirjoituksiani niin asia selviää.

Kaksi kertaa on tosiaankin aika paljon, jos
huomioi vieläpä sen että havaintoalue mahtuu
käytännössä muutamien hehtaarien sisälle.

Täällä on tehty malmi esiintymien tutkimuksia ja
käsittääkseni jonkinlaisia malmi "suonia" on
todettu kulkevan seutukunnalla, ei kuitenkaan
minkäänlaista kaivostoimintaa.

Kompassi käyttäytyy normaalisti, eniten
huomiotani on kiinnittänyt taloltamme reilun
500.metrin päässä metsikössä oleva ukkos iskemien
puiden suuri määrä,iskemät löytyivät
harvennushakkuussa, lähinnä puiden latvaosista ja
toisissa rungoissa kuori oli irronnut alas asti.
Iskemät olivat kasvaneet umpeen joten ne
huomattiin vasta kun puut kaadettiin.

Tämäkään alue ei nimittäin ollut kovin iso, ehkä
50m*50m suurinpiirtein.
Iskemiä löytyi kymmenkunta, joka lienee paljon
jos verrataan sanontaan "salama ei iske kahta
kertaa samaan paikkaan".

Ehkä alueella on jonkinlaista magneettista
ominaisuutta joka näin muodoin houkuttelisikin
salamoita puoleensa.?

Muutoin maasto on näille seuduille ominaista,
osin melko karuhkoakin metsä maastoa, korkeus
vaihtelut lienevät normaalissa rajoissa.

On totta että erilaisten "mullistusten" edellä
havaintojen määrän on huomattu kasvavan,
puhutaan "Ufo maksimista".
Muistaakseni juuri Neuvostoliiton kaatumisen
aikoihin siellä tehtiin runsaasti havaintoja.

Paikan historia on suhteellisen vanhaa, tässä
lienee asuttu n.100-150 vuoden ajan.
Ei kovin monta sukupolvea kuitenkaan.

Mitään erikoisempia tähän aiheeseen liittyviä
tarinoita en tiedä, tosin aikoinaan täälläkin
seuduilla on asustellut ns. "poppa ukkoja ja
akkoja" ei tietääkseni kuitenkaan meidän
paikallamme.

Muutoin olen kirjoituksissani selvitellyt
havaintojani niin tarkoin kuin mahdollista.

Omaa mieltäni ne ovat jääneet melkoisesti
kalvamaan, joten jotain hyvin erityistä lienen
kuitenkin nähnyt.

Mitä mieltä muuten olet havainnoistani, olisi
mukava kuulla muidenkin arvioita.?

Tapio kirjoitti:

Tosiaankin luonnossa havaitsee monia
mielenkiintoisia asioita siellä liikkuessaan.
Haloilmiöt ovat todella mielenkiintoisia.
Haloilmiöt tekee mielenkiintoiseksi myös se, että
ne aiheuttavat joskus virhetulkintoja kun niitä
luullaan ufoiksi.

Kertomasi ihmisten ennakkoasenteet sanasta UFO,
voivat olla hyvinkin sen takana, että ufo-
havainnoitsijoille nauretaan. Koska monelle
ilmiöön perehtymättömälle käsite Ufo tuo mieleen
niin vihreät miehet, kuin lentävän lautasen.

Niinpä, kaikkia tutkijoille tulleita tapauksia ei
ole voitu selittää. Juuri nämä tapaukset
kaipaavatkin lisäselvittelyä, että voitaisiin
päästä lähemmäksi ufo-ongelman ratkaisua. Juuri
näitä tapauksia varten kaivattaisiin
tiedemiesryhmä, joka ”yrittäisi” ratkoa
selittämättömäksi jääneitä tapauksia.

Helposti asiaan perehtymättömät naureskelevat
havainnoitsijoille, koska eivät nimenomaan tiedä,
mitä tarkoittaa käsite UFO. Toisaalta tiedän
joitakin ufotutkijoita, jotka ovat tutkineet
ilmiötä lähes 30 vuotta, ja siitä huolimatta
pilkkaavat ja naureskelevat havainnoitsijoille.

On todella ikävää kun muutama huuhaaguru pääsee
ääneen (Luukkanen, Af Gran) ja leimaavat samalla
muut HUUHAA porukaksi. Granin sarjat ovat
taitavasti tehty, eli sekoitettu hienosti faktaa
ja fiktiota. Johon soopaan jotkut saattavat jopa
uskoa. Samaan UFOhörhöily sarjaan kuuluvat myös
Rauni-Leena Luukkasen sci fiktio kirjat.

Kuningas kuuluu Suomen Ufotutkijoihin, kertomasi
herrasmies lienee myös Sutry:hyn kuuluva Tapani
Koivula. Lähivuosina suomalainen ufotutkimus on
jakautunut kahtia, sillä tällä hetkellä Suomessa
tomii kaksi ufoja tutkivaa järjestöä, eli Ufo
Finland ja Suomen Ufotutkijat. Ufotutkimus
jakautui kahtia vuonna 1999, jolloin kävi niin
että kriittisemmän puolen järjestöksi tuli uusi
järjestö Ufo Finland ja ufouskovaisten hoteisiin
jäi Suomen Ufotukijat. Johon edelleenkin kuluu
molemmat Tapanit.

Meierin kuvat tekee mielenkiintoiseksi myös se,
että niitä ei ole ainakaan vielä voitu todistaa
väärennöksiksi.

Kyllähän noita testejä on tehty, esimerkkinä Uri
Geller joka kävi vaikka millaisissa testeissä.
Vaikkakin skeptikot ovat kritisoineet häntä
siitä, ettei hän ole suostunut esiintymään
taikurien valvoessa.

Luin muuten tässä vähän aikaa sitten kirjan
nimeltä ”Supermieli”, jossa oli myös hiukan
perehdytty varpuihin ja heilureihin, ja siihen
mikseivät ne toimi suljetuissa laboratorioissa.

Enpä usko, että Ufoilmiö ratkeaa niinkin
yksinkertaisella asialla, kuin ukkonen yms. Mutta
mistäpä sitä koskaan tietää…

Täysin puolueettomat henkilöt ovat korvaamattomia
ufotutkimuksessa, joita onneksi löytyy muutamia
tutkijoiden joukosta. Tutkijoiden joukosta löytyy
myös ufouskovaisia.

Oma suhtautumiseni ufoilmiöön on kriittinen,
mutta en katso kuuluvani kumpaankaan ääripäähän.
On mahdollista, että muuallakin avaruudessa on
elämää.

Luin havaintoihin liittyvät jatkoselostukset,
mutta en ole vielä sen enempää niitä tarkastellut.

Selvittämättömien tapausten käsittely jälkeenpäin
pelkästään havainnoijien kertomuksiin pohjautuen
lienee vaikeaa ellei mahdotonta mille tahansa
tiedemiesryhmälle.

Esimerkiksi kuvaamani taivaalla näkyvät ilmiöt
eivät todistusaineistoa jälkeensä jätä.

Havaintojen tutkimista ja käsittelyä ei ainakaan
helpota kahden eri näkökulmaa peilaavien
tutkijoiden leirit.
Veikkaanpa että ufotutkimuksen jakautuminen
kahtia on seurausta pitkällisestä "kissan hännän
vedosta" erilaisesta kannastaan tiukasti kiinni
pitävien tutkijoiden kesken.

Havainnoijien asema mielestäni heikkenee
ratkaisevasti kun tukea ja ratkaisumalleja
nähdyistä ilmiöistä joutuu etsimään kahdesta
täysin erilaista näkökulmaa tarjoavasta
tutkimusjärjestöstä.
Hyvin todennäköisesti havainnoija saa täysin
erilaista palautetta riippuen siitä kumpaan
järjestöön sattuu ottamaan yhteyttä.

Ilmiöille on ominaista usein se että ne
aiheuttavat näkijöissään voimakkaita tunteita,
pelkoakin, näin ollen myös havaintoa paikan
päälle selvittelemään lähtenyt tutkijakin törmää
ainakin jonkinasteisen tunne ryöpyn kourissa
näkemäänsä selvittelevään ihmiseen.
Jos omaa mainitsemasi tutkijan mielenlaadun,
löytynee näistä ihmisistä hyvinkin huvittavia
piirteitä, jos on vielä valmiiksi "sopivan"
negatiivisella mielellä liikenteessä.

Herää kysymys mitä tälläinen ihminen näiden
asioiden parissa yleensä tekee.?

Laaja aihepiirihän tämä Ufo kysymys on, parhaat
tulokset tutkimustyössä mielestäni saataisiin jos
edellämainitut erilaista näkökulmaa edustavat
tutkijat saataisiin saman pöydän ääreen
vertailemaan ja rakentavasti keskustelemaan
ilmiöistä ja aihepiiristä yleensä.

Näköjään kuitenkin erimielisyydet ovat sitä
luokkaa että yhteistyö "saman katon alla" ei
onnistu.
Lähinnä syynä lienee jo aiemmin mainitsemani oman
mielipiteen miltei fanaattinen kiinni pitäminen.

En sitten tiedä miten paljon näitä asioita
tutkivilla yleensä on omakohtaisia Ufo yms.
kokemuksia ja miten he ovat niihin suhtautuneet.?

Havainnointien julkituomista nuiva ja pilkallinen
suhtautuminen tietenkin karsii.

Toki tietenkin on selviö että kriittinenkin pitää
olla, erilaisten luonnollisten selitysten
tarjoaminen ja muiden kriteerien hahmottaminen
ovat toki tarpeen, ne eivät ole havainnoijan ali-
arviointia tai pilkaamista.!

Jos tutkijalle menee kaikki "läpi" ollaan
yhtälailla "suossa" ja asian tutkinta joutuu
väärille urille.

Luonnollisista selityksistä on jäänyt vielä
mainitsematta havainnoijan persoonaan liittyvät
ominaisuudet.
Lähinnä tarkoitan mielenterveys kysymyksiä,
jotkin mielisairaudet kuten skitsofrenia
aiheuttavat hyvinkin voimakkaita ja
todentuntuisia "ilmestyksiä".
En sitten tiedä miten ilmiöitä selvittelevät
näitä asioita käsittelevät tutkimuksia
tehdessään.?

Meierin kuvia ei siis ole todistettu
väärennöksiksi.? Muttei oikeiksikaan.?
Jos kuvissa todellakin on "ideaa" etten sanoisi,
niin onhan siinä ainakin ajattelemisen aihetta.?!

Uri Gellerin kuuluisan "lusikan taivutus" tempun
esitteli joku taikuri Tv;ssä joskus.
Siinä taisi pääosin olla kysymys sormi
näppäryydestä, eli vaikka näyttää että lusikka
taipuu ilman sormivoimaa, niin sitä oikeasti
käytettiinkin.

Tuskin Ufo ilmiötä noin yksinkertaisesti
kuitenkaan ratkaistaan mutta ehkäpä jonain
päivänä tiedämme paljon enemmän.
Nythän tämä on tälläistä arvailua ja luulottelua.

Juhani kirjoitti:

Kysymyksiä,paikkakuntaa en tosiaankaan halua sen
tarkemmin paljastaa mutta sen verran kuitenkin
että Itä-suomea tämä on.
Varsinaiselle itä-rajalle on kuitenkin
jonkinverran matkaa.

Heti aluksi on myös sanottava että lienee viisain
puhua "tunnistamattomista kohteista", Ufo käsite
on hieman stereotypinen, jos luet muita
kirjoituksiani niin asia selviää.

Kaksi kertaa on tosiaankin aika paljon, jos
huomioi vieläpä sen että havaintoalue mahtuu
käytännössä muutamien hehtaarien sisälle.

Täällä on tehty malmi esiintymien tutkimuksia ja
käsittääkseni jonkinlaisia malmi "suonia" on
todettu kulkevan seutukunnalla, ei kuitenkaan
minkäänlaista kaivostoimintaa.

Kompassi käyttäytyy normaalisti, eniten
huomiotani on kiinnittänyt taloltamme reilun
500.metrin päässä metsikössä oleva ukkos iskemien
puiden suuri määrä,iskemät löytyivät
harvennushakkuussa, lähinnä puiden latvaosista ja
toisissa rungoissa kuori oli irronnut alas asti.
Iskemät olivat kasvaneet umpeen joten ne
huomattiin vasta kun puut kaadettiin.

Tämäkään alue ei nimittäin ollut kovin iso, ehkä
50m*50m suurinpiirtein.
Iskemiä löytyi kymmenkunta, joka lienee paljon
jos verrataan sanontaan "salama ei iske kahta
kertaa samaan paikkaan".

Ehkä alueella on jonkinlaista magneettista
ominaisuutta joka näin muodoin houkuttelisikin
salamoita puoleensa.?

Muutoin maasto on näille seuduille ominaista,
osin melko karuhkoakin metsä maastoa, korkeus
vaihtelut lienevät normaalissa rajoissa.

On totta että erilaisten "mullistusten" edellä
havaintojen määrän on huomattu kasvavan,
puhutaan "Ufo maksimista".
Muistaakseni juuri Neuvostoliiton kaatumisen
aikoihin siellä tehtiin runsaasti havaintoja.

Paikan historia on suhteellisen vanhaa, tässä
lienee asuttu n.100-150 vuoden ajan.
Ei kovin monta sukupolvea kuitenkaan.

Mitään erikoisempia tähän aiheeseen liittyviä
tarinoita en tiedä, tosin aikoinaan täälläkin
seuduilla on asustellut ns. "poppa ukkoja ja
akkoja" ei tietääkseni kuitenkaan meidän
paikallamme.

Muutoin olen kirjoituksissani selvitellyt
havaintojani niin tarkoin kuin mahdollista.

Omaa mieltäni ne ovat jääneet melkoisesti
kalvamaan, joten jotain hyvin erityistä lienen
kuitenkin nähnyt.

Mitä mieltä muuten olet havainnoistani, olisi
mukava kuulla muidenkin arvioita.?

Olet tehnyt tarkkaa selvittelyä tapauksestasi ja
ilmaiset asiat selkeästi.
Vai ukkoset tiedän toisen tapauksen jossa yksi
tuttavani näki maahan laskeutuneen lautasen ja
kaksi olentoa, tapaukseen liittyy siinämielessä
yhteneväisyyttä, että myös tälle alueelle on
ukkonen kova "pommittamaan".
Salamahan lähtee ensin maasta ylöspäin ja tätä
kuilua pitkin tulee sitten pääsalama pilvestä.
Ehkä siitä voisi vetää jotakin johtopäätöksiä
tuohon tekniikkapuoleen mene tiedä . . .
Kannattaisikohan sinun ottaa alueelta valtaus tai
onko paikalla piilossa ihmisiltä jotakin . . .
Ajatuksia herättävää todella!
Utelee. . .

Utelias kirjoitti:

Olet tehnyt tarkkaa selvittelyä tapauksestasi ja
ilmaiset asiat selkeästi.
Vai ukkoset tiedän toisen tapauksen jossa yksi
tuttavani näki maahan laskeutuneen lautasen ja
kaksi olentoa, tapaukseen liittyy siinämielessä
yhteneväisyyttä, että myös tälle alueelle on
ukkonen kova "pommittamaan".
Salamahan lähtee ensin maasta ylöspäin ja tätä
kuilua pitkin tulee sitten pääsalama pilvestä.
Ehkä siitä voisi vetää jotakin johtopäätöksiä
tuohon tekniikkapuoleen mene tiedä . . .
Kannattaisikohan sinun ottaa alueelta valtaus tai
onko paikalla piilossa ihmisiltä jotakin . . .
Ajatuksia herättävää todella!
Utelee. . .

Pitää "järjen päässäni" kokemuksiani
pohdiskellessani.
Pohdiskeluni kaikenkaikkiaankin ovat pitkällisen
miettimisen ja "vaih'vihkaa" tapahtuneen tiedon
metsästyksen tulos.

Olen pyrkinyt käsittelemään asioita
mahdollisimman objektiivisesti, kyynisestikin
etten sanoisi.
Siitäkin huolimatta että ne ovat omia
kokemuksiani ja houkutus "värittää" niitä on
olemassa.
"kylillä" en näitä asioita ole kuitenkaan
kertoillut eikä varmasti olisi kovin viisastakaan.

Mitä ukkoseen tulee, kuvasin kesällä 1996 oikein
kovalla ukonilmalla salamoita videokamerallani.
Oli yö klo 24.00-1.30 välillä ja oli erinomainen
mahdollisuus saada salamoita kuvattua.

Olin kuvannut jonkin aikaa kun sain tallennettua
juuri mainitsemasi salaman nousun maasta ylöspäin
ja kohtaamisen ilmassa pilvestä tulevan toisen
salaman kanssa.Kamerani sattui juuri oikeaan
suuntaan.!

Salama oli hyvin voimakas ja osui melkoisen
lähelle sillä "pamaus" seurasi heti salaman iskua.
Jälkeenpäin katselin tätä salamaa nauhalta ja
hidastuksella sekä kuva-kuvalta toiminnolla sain
kyseisen tapahtuman kohta kohdalta esille.

Maasta tosiaan nousee ensiksi ns. esisalama ja
tätä "käytävää" pitkin varsinainen pilvestä
tuleva pääsalama sitten iskee maahan.
Salamat kohtasivat melkoisen ylhäällä, eli
esisalama oli melkein pilven alla ennen
varsinaisen pääsalaman esille tuloa.

Tätä muistaakseni "salama käytäväksi" nimettyä
kanavaa pitkin iskee sitten useita pääsalamia
maahanpäin.
Salamien iskettyä tässä "salama käytävässä" näkyi
aivankuin jonkinlaisia sammuvia "riekaleita", eli
aivan kuin salama olisi jonkinlaista "ainetta".
Kyseinen salama oli vieläpä aika voimakas
ja "leveähkö".

Nämä ovat taas näitä omia kokemuksiani eivätkä
suoranaisesti liity aiheeseen mutta aika
jännittävää mielestäni ja sain edes
materiaalia "todistusaineistoksi".

Eipä tuossa tosin todisteltavaa ole, samanlaista
kuvaa esitettiin ukonilmasta ja salamoista
kertovassa dokumentissakin mutta olipahan
kerrankin itse kuvattua.

Voihan olla että ufo ilmiöt, magnetismi,
sähkökentät yms. liittyvätkin toisiinsa, tosin
miksikäs sitten aiemmin mainitut "Ufo maksimit"
ajoittuvat jonkinlaisten "mullistusten" aikoihin.
Magneetti kenttien ei luulisi kovinkaan
paljon "heittelevän" eri aikakausina.

Näitä erilaisia muuttujia tosin voidaan lähteä
sitten hakemaan auringon pilkkujen
esiintymistiheydestä yms. asti.
Tätä kautta voisi olla mahdollista löytää se
kaivattu "luonnollinen" selitys näille ilmiöille.

"Harrastelijan" rahkeet alkavat noiden kysymysten
äärellä kuitenkin käydä vähiin, siitä alkaisikin
sitten tiedemiesten työkenttä, mutta ainakaan
vielä ei suuremmassa määrin näitä asioita
tutkiskella.
Aktiivista tutkimustoimintaa kuitenkin tehdään ja
toivottavasti lisääntyvissä määrin
tulevaisuudessa.

Aihealueen leimaantuminen "huuhaa" tieteeksi
hidastanee vielä omalta osaltaan merkittävien
tutkimushankkeiden käynnistymistä.

Tuosta mainitsemastasi tapauksesta olisi mukava
kuulla enemmänkin.!

Eli "uteleisin" sen verran että minkälaisia
olennot olivat, mitä he tekivät.?
Havaitsivatko tai reagoivatko olennot tuttavaasi.?

Entäpä muita yksityiskohtia aluksesta,säästä yms.

Kiitos myös palautteestasi.

Juhani kirjoitti:

Pitää "järjen päässäni" kokemuksiani
pohdiskellessani.
Pohdiskeluni kaikenkaikkiaankin ovat pitkällisen
miettimisen ja "vaih'vihkaa" tapahtuneen tiedon
metsästyksen tulos.

Olen pyrkinyt käsittelemään asioita
mahdollisimman objektiivisesti, kyynisestikin
etten sanoisi.
Siitäkin huolimatta että ne ovat omia
kokemuksiani ja houkutus "värittää" niitä on
olemassa.
"kylillä" en näitä asioita ole kuitenkaan
kertoillut eikä varmasti olisi kovin viisastakaan.

Mitä ukkoseen tulee, kuvasin kesällä 1996 oikein
kovalla ukonilmalla salamoita videokamerallani.
Oli yö klo 24.00-1.30 välillä ja oli erinomainen
mahdollisuus saada salamoita kuvattua.

Olin kuvannut jonkin aikaa kun sain tallennettua
juuri mainitsemasi salaman nousun maasta ylöspäin
ja kohtaamisen ilmassa pilvestä tulevan toisen
salaman kanssa.Kamerani sattui juuri oikeaan
suuntaan.!

Salama oli hyvin voimakas ja osui melkoisen
lähelle sillä "pamaus" seurasi heti salaman iskua.
Jälkeenpäin katselin tätä salamaa nauhalta ja
hidastuksella sekä kuva-kuvalta toiminnolla sain
kyseisen tapahtuman kohta kohdalta esille.

Maasta tosiaan nousee ensiksi ns. esisalama ja
tätä "käytävää" pitkin varsinainen pilvestä
tuleva pääsalama sitten iskee maahan.
Salamat kohtasivat melkoisen ylhäällä, eli
esisalama oli melkein pilven alla ennen
varsinaisen pääsalaman esille tuloa.

Tätä muistaakseni "salama käytäväksi" nimettyä
kanavaa pitkin iskee sitten useita pääsalamia
maahanpäin.
Salamien iskettyä tässä "salama käytävässä" näkyi
aivankuin jonkinlaisia sammuvia "riekaleita", eli
aivan kuin salama olisi jonkinlaista "ainetta".
Kyseinen salama oli vieläpä aika voimakas
ja "leveähkö".

Nämä ovat taas näitä omia kokemuksiani eivätkä
suoranaisesti liity aiheeseen mutta aika
jännittävää mielestäni ja sain edes
materiaalia "todistusaineistoksi".

Eipä tuossa tosin todisteltavaa ole, samanlaista
kuvaa esitettiin ukonilmasta ja salamoista
kertovassa dokumentissakin mutta olipahan
kerrankin itse kuvattua.

Voihan olla että ufo ilmiöt, magnetismi,
sähkökentät yms. liittyvätkin toisiinsa, tosin
miksikäs sitten aiemmin mainitut "Ufo maksimit"
ajoittuvat jonkinlaisten "mullistusten" aikoihin.
Magneetti kenttien ei luulisi kovinkaan
paljon "heittelevän" eri aikakausina.

Näitä erilaisia muuttujia tosin voidaan lähteä
sitten hakemaan auringon pilkkujen
esiintymistiheydestä yms. asti.
Tätä kautta voisi olla mahdollista löytää se
kaivattu "luonnollinen" selitys näille ilmiöille.

"Harrastelijan" rahkeet alkavat noiden kysymysten
äärellä kuitenkin käydä vähiin, siitä alkaisikin
sitten tiedemiesten työkenttä, mutta ainakaan
vielä ei suuremmassa määrin näitä asioita
tutkiskella.
Aktiivista tutkimustoimintaa kuitenkin tehdään ja
toivottavasti lisääntyvissä määrin
tulevaisuudessa.

Aihealueen leimaantuminen "huuhaa" tieteeksi
hidastanee vielä omalta osaltaan merkittävien
tutkimushankkeiden käynnistymistä.

Tuosta mainitsemastasi tapauksesta olisi mukava
kuulla enemmänkin.!

Eli "uteleisin" sen verran että minkälaisia
olennot olivat, mitä he tekivät.?
Havaitsivatko tai reagoivatko olennot tuttavaasi.?

Entäpä muita yksityiskohtia aluksesta,säästä yms.

Kiitos myös palautteestasi.

Kerrompa mitä muistan jutusta sillä kuulin sen
kaverilta jo parikymmentä vuotta sitten.
Voisin tietysti haastatella häntä toisenkin
kerran niin saisin tarkemman raportin silloi kun
vain juttelimme ilman minkäänlaista
dokumentointitarkoitusta.
Vaan nyt itse asiaan.

Alus oli ollut maassa ja lautasen muotoinen,
kooltaan isohko tarkkoja mittoja en mene
kertomaan koska en muista.
Olennot olivat olleet tavallisen ihmisen (miehen)
näköisiä jonkinlaiset kokoasut päällä.
Alus oli ollut metsään laskeutuneena aukealle
paikalle ja olennot aluksen ulkopuolella kun
tuttavani oli paikalle sattunut pyöräänsä
taluttaen. olennot olivat huomanneet tuttavani
tulemisen ja toinen oli käsieleellä viitannut
pysymään kauempana, myös jonkinlainen
telepaattinen viesti oli kehoittanut pysymään
kauempana. Kaveri olikin pysähtynyt ja jonkin
ajan kuluttua olivat olennot menneet alukseensa
ja lentäneet pois.

Maahan tai ympäristöön ei tapauksesta ollut
merkkejä jäänyt ja mitään säteilymittauksia ei
paikalla ymmärettävistä syistä ole tehty.
Tapaus on sattunut joskus 60:tä luvun
puolivälissä.

Uutisoi . . .

Utelias kirjoitti:

Kerrompa mitä muistan jutusta sillä kuulin sen
kaverilta jo parikymmentä vuotta sitten.
Voisin tietysti haastatella häntä toisenkin
kerran niin saisin tarkemman raportin silloi kun
vain juttelimme ilman minkäänlaista
dokumentointitarkoitusta.
Vaan nyt itse asiaan.

Alus oli ollut maassa ja lautasen muotoinen,
kooltaan isohko tarkkoja mittoja en mene
kertomaan koska en muista.
Olennot olivat olleet tavallisen ihmisen (miehen)
näköisiä jonkinlaiset kokoasut päällä.
Alus oli ollut metsään laskeutuneena aukealle
paikalle ja olennot aluksen ulkopuolella kun
tuttavani oli paikalle sattunut pyöräänsä
taluttaen. olennot olivat huomanneet tuttavani
tulemisen ja toinen oli käsieleellä viitannut
pysymään kauempana, myös jonkinlainen
telepaattinen viesti oli kehoittanut pysymään
kauempana. Kaveri olikin pysähtynyt ja jonkin
ajan kuluttua olivat olennot menneet alukseensa
ja lentäneet pois.

Maahan tai ympäristöön ei tapauksesta ollut
merkkejä jäänyt ja mitään säteilymittauksia ei
paikalla ymmärettävistä syistä ole tehty.
Tapaus on sattunut joskus 60:tä luvun
puolivälissä.

Uutisoi . . .

Muistan joskus lukeneeni vanhoja 60-70 luvuilta
olevia aikakauslehtiä, joissa haastateltiin
samankaltaisia ilmiöitä nähneitä ihmisiä.
Jutut vaikuttivat vakavassa mielessä tehdyiltä
mutta melkoisella varauksellahan niitä pitää
kuitenkin tarkastella.

Tuttavasi kokemus/havainnointi on kuitenkin
aika "hurja", tosin skeptikko
kysyisi "Millaisista Wappu juhlista hän oikein
oli tulossa"...?

Kun tapauksesta on kulunut noinkin kauan aikaa ei
sillä siinä mielessä ole juurikaan arvoa, mutta
jos tuttavasi vielä muistaa tapahtuman voisit
näyttää hänelle osoitteesta
http://www.billymeier.com/ löytyviä "lentävän
lautasen" kuvia, josko sattuisi olemaan saman
mallisia jollaisen hän väittää nähneensä.

Kuvista voi olla monta mieltä ja niitä ei ole
saatu todistettua sen kummemmin väärennöksiksi
kuin oikeiksikaan.

Voisihan kertomuksesta näinollen tehdä
jonkinlaisen tarkemman "dokumentoinnin", jos ei
muuten niin mielenkiinnon vuoksi.
Voihan olla että jos hän tapauksen muistaa, niin
mieleen muistuisi esim."olentojen" puuhailuista
joitain yksityiskohtia.?!

Nykypäivänä maasto tutkimuksessa voitaisiin
esimerkiksi painaumista arvioida ko.
esineen/olion paino, tosin kerroit ettei maastoon
jäänyt minkäänlaisia jälkiä, oliko muuten
ns."sulien maiden" aikaa ja missä päin suomea
havainto tehtiin.?

Varsinainen U.F.O käsitteenä ja ns."boomi" sai
laajemmalle levinneet mittasuhteet juuri tuolloin
50-60 luvuilla.

Jos kiinnostuksesi riittää tarkemman "raportin"
tekemiseen niin olisihan se mielenkiintoista
luettavaa.

Juhani kirjoitti:

Selvittämättömien tapausten käsittely jälkeenpäin
pelkästään havainnoijien kertomuksiin pohjautuen
lienee vaikeaa ellei mahdotonta mille tahansa
tiedemiesryhmälle.

Esimerkiksi kuvaamani taivaalla näkyvät ilmiöt
eivät todistusaineistoa jälkeensä jätä.

Havaintojen tutkimista ja käsittelyä ei ainakaan
helpota kahden eri näkökulmaa peilaavien
tutkijoiden leirit.
Veikkaanpa että ufotutkimuksen jakautuminen
kahtia on seurausta pitkällisestä "kissan hännän
vedosta" erilaisesta kannastaan tiukasti kiinni
pitävien tutkijoiden kesken.

Havainnoijien asema mielestäni heikkenee
ratkaisevasti kun tukea ja ratkaisumalleja
nähdyistä ilmiöistä joutuu etsimään kahdesta
täysin erilaista näkökulmaa tarjoavasta
tutkimusjärjestöstä.
Hyvin todennäköisesti havainnoija saa täysin
erilaista palautetta riippuen siitä kumpaan
järjestöön sattuu ottamaan yhteyttä.

Ilmiöille on ominaista usein se että ne
aiheuttavat näkijöissään voimakkaita tunteita,
pelkoakin, näin ollen myös havaintoa paikan
päälle selvittelemään lähtenyt tutkijakin törmää
ainakin jonkinasteisen tunne ryöpyn kourissa
näkemäänsä selvittelevään ihmiseen.
Jos omaa mainitsemasi tutkijan mielenlaadun,
löytynee näistä ihmisistä hyvinkin huvittavia
piirteitä, jos on vielä valmiiksi "sopivan"
negatiivisella mielellä liikenteessä.

Herää kysymys mitä tälläinen ihminen näiden
asioiden parissa yleensä tekee.?

Laaja aihepiirihän tämä Ufo kysymys on, parhaat
tulokset tutkimustyössä mielestäni saataisiin jos
edellämainitut erilaista näkökulmaa edustavat
tutkijat saataisiin saman pöydän ääreen
vertailemaan ja rakentavasti keskustelemaan
ilmiöistä ja aihepiiristä yleensä.

Näköjään kuitenkin erimielisyydet ovat sitä
luokkaa että yhteistyö "saman katon alla" ei
onnistu.
Lähinnä syynä lienee jo aiemmin mainitsemani oman
mielipiteen miltei fanaattinen kiinni pitäminen.

En sitten tiedä miten paljon näitä asioita
tutkivilla yleensä on omakohtaisia Ufo yms.
kokemuksia ja miten he ovat niihin suhtautuneet.?

Havainnointien julkituomista nuiva ja pilkallinen
suhtautuminen tietenkin karsii.

Toki tietenkin on selviö että kriittinenkin pitää
olla, erilaisten luonnollisten selitysten
tarjoaminen ja muiden kriteerien hahmottaminen
ovat toki tarpeen, ne eivät ole havainnoijan ali-
arviointia tai pilkaamista.!

Jos tutkijalle menee kaikki "läpi" ollaan
yhtälailla "suossa" ja asian tutkinta joutuu
väärille urille.

Luonnollisista selityksistä on jäänyt vielä
mainitsematta havainnoijan persoonaan liittyvät
ominaisuudet.
Lähinnä tarkoitan mielenterveys kysymyksiä,
jotkin mielisairaudet kuten skitsofrenia
aiheuttavat hyvinkin voimakkaita ja
todentuntuisia "ilmestyksiä".
En sitten tiedä miten ilmiöitä selvittelevät
näitä asioita käsittelevät tutkimuksia
tehdessään.?

Meierin kuvia ei siis ole todistettu
väärennöksiksi.? Muttei oikeiksikaan.?
Jos kuvissa todellakin on "ideaa" etten sanoisi,
niin onhan siinä ainakin ajattelemisen aihetta.?!

Uri Gellerin kuuluisan "lusikan taivutus" tempun
esitteli joku taikuri Tv;ssä joskus.
Siinä taisi pääosin olla kysymys sormi
näppäryydestä, eli vaikka näyttää että lusikka
taipuu ilman sormivoimaa, niin sitä oikeasti
käytettiinkin.

Tuskin Ufo ilmiötä noin yksinkertaisesti
kuitenkaan ratkaistaan mutta ehkäpä jonain
päivänä tiedämme paljon enemmän.
Nythän tämä on tälläistä arvailua ja luulottelua.

Tiedemiesryhmien tutkimusta helpoittasi
esimeriksi se, että havainnoitsija osaisi kertoa
tarkkoja fysikaalisia kuvauksia havainnostaan.
Sekä lähituntumahavainnoissa mahdolliset
laskeutumisjäljet tai ruumiilliset vauriot.

Tutkijoiden jakaantuminen kahteen joukkioon oli
ehkä parempi, kuin jatkuva ”juupas eipäs
kinastelu” saman porukan sisällä.
Vaikkakin ”kinastelua” tapahtuu vieläkin
riippumatta siitä, että porukka on erillään.
Käypäs Kari Välimaan (kuluu ufo finlandiin) ufo-
aiheisella keskustelupalstalla. Palsta on vapaa
kaikille ilmiöstä kiinnostuneille.
http://groups.yahoo.com/group/feeniks

Ufo Finland on keskittynyt nimenomaan
tunnistamattomien kohteiden tulkintaan. Suomen
Ufotutkijat ovat mielestäni keskittyneet enemmän
ns. kontaktihenkilöihin, sekä muuhun ilmiön
äärilaitaan. Painatuksista huolimatta molemmille
järjestöille voi ilmoittaa niin
kontaktitapauksia, kuin tunnistamattomien
kohteiden havaintoja. Voi olla että
havainnoitsija saa erilaista palautetta
molemmilta tahoilta (mene ja tiedä).

Ufohavainnot aiheuttavat suuria tunteita, jonka
vuoksi ihmiset eivät pysty tekemään tarkkoja
kuvauksia havainnostaan.

Ihme kyllä, yllättävän monelta ufotutkijalta
löytyy omakohtaisia kokemuksia. Tutkijoita joilla
on omakohtaisia kokemuksia löytyy niin Ufo
Finlandista, sekä Suomen Ufotutkijoista.

Mielenterveysongelmat ovatkin oma lukunsa.
Mielestäni niillä jotka näkevät väkijoukon seassa
humanoideja, sekä muita kummallisuuksia, etteivät
muut ihmiset niitä havaitse, on kyseessä
mielenterveysongelmainen. Muistaakseni joinain
vuotena ainakin Sutry:llä oli käytössään muutama
psykologi näitä tapauksia varten.

Voi olla että puhun HUUHAATA, mutta en ole
ainakaan kuullut, että Meierin kuvat olisi
todistettu väärennöksiksi.

Osaahan Gellerin tempun monikin taikuri, mutta he
taitavat tehdä sen eri tyylillä kuin Geller.
Ihmeelliseksi Gellerin lusikantaivuttamisen tekee
se, että TV-ohjelman aikana kun Geller taivutti
lusikkaa monet ihmiset havaitsivat myös itsellään
kyseisen kyvyn.

Niin tuskinpa ufoilmiö ratkeaa ainoastaan yhdellä
tekijällä. Jos otamme mukaan vielä humanoidit,
viljapeltokuviot yms. joidenka on väitetty
liittyvän ufoilmiöön.

Tapio kirjoitti:

Tiedemiesryhmien tutkimusta helpoittasi
esimeriksi se, että havainnoitsija osaisi kertoa
tarkkoja fysikaalisia kuvauksia havainnostaan.
Sekä lähituntumahavainnoissa mahdolliset
laskeutumisjäljet tai ruumiilliset vauriot.

Tutkijoiden jakaantuminen kahteen joukkioon oli
ehkä parempi, kuin jatkuva ”juupas eipäs
kinastelu” saman porukan sisällä.
Vaikkakin ”kinastelua” tapahtuu vieläkin
riippumatta siitä, että porukka on erillään.
Käypäs Kari Välimaan (kuluu ufo finlandiin) ufo-
aiheisella keskustelupalstalla. Palsta on vapaa
kaikille ilmiöstä kiinnostuneille.
http://groups.yahoo.com/group/feeniks

Ufo Finland on keskittynyt nimenomaan
tunnistamattomien kohteiden tulkintaan. Suomen
Ufotutkijat ovat mielestäni keskittyneet enemmän
ns. kontaktihenkilöihin, sekä muuhun ilmiön
äärilaitaan. Painatuksista huolimatta molemmille
järjestöille voi ilmoittaa niin
kontaktitapauksia, kuin tunnistamattomien
kohteiden havaintoja. Voi olla että
havainnoitsija saa erilaista palautetta
molemmilta tahoilta (mene ja tiedä).

Ufohavainnot aiheuttavat suuria tunteita, jonka
vuoksi ihmiset eivät pysty tekemään tarkkoja
kuvauksia havainnostaan.

Ihme kyllä, yllättävän monelta ufotutkijalta
löytyy omakohtaisia kokemuksia. Tutkijoita joilla
on omakohtaisia kokemuksia löytyy niin Ufo
Finlandista, sekä Suomen Ufotutkijoista.

Mielenterveysongelmat ovatkin oma lukunsa.
Mielestäni niillä jotka näkevät väkijoukon seassa
humanoideja, sekä muita kummallisuuksia, etteivät
muut ihmiset niitä havaitse, on kyseessä
mielenterveysongelmainen. Muistaakseni joinain
vuotena ainakin Sutry:llä oli käytössään muutama
psykologi näitä tapauksia varten.

Voi olla että puhun HUUHAATA, mutta en ole
ainakaan kuullut, että Meierin kuvat olisi
todistettu väärennöksiksi.

Osaahan Gellerin tempun monikin taikuri, mutta he
taitavat tehdä sen eri tyylillä kuin Geller.
Ihmeelliseksi Gellerin lusikantaivuttamisen tekee
se, että TV-ohjelman aikana kun Geller taivutti
lusikkaa monet ihmiset havaitsivat myös itsellään
kyseisen kyvyn.

Niin tuskinpa ufoilmiö ratkeaa ainoastaan yhdellä
tekijällä. Jos otamme mukaan vielä humanoidit,
viljapeltokuviot yms. joidenka on väitetty
liittyvän ufoilmiöön.

Ufoilmiö kokonaisuudessaan muistuttaa
voimakkaasti haarautuvaa puuta, eli aihealueeseen
liittyy monia erilaisia asioita ja ilmiöitä.

Tai ainakin ne tunnutaan laskettavan
samaan "pääjuureen" kuuluvaksi.

Vaikea sitten mennä sanomaan ovatko kaikki
mainitsemasi ilmiöt sitten missään tekemisissä
alkuperäisen "Ufo ongelman" kanssa vai ovatko ne
vielä omia, erillisiä ilmiöitään.?

Toivottavasti eivät, sanoisi varmaankin joku
aiheita tutkiva, mennee jo liiankin vaikeaksi,
vaikeita asioita muutenkin ymmärtää ja ylipäätään
tutkia.!

Kuinkahan paljon erilaisia "jälkiä" tai muuta
konkreettista todistusaineistoa on kirjoissa ja
kansissa.?

Osa viljapeltokuviosta todettiin väärennöksiksi,
toiset kuviothan olivat sitten jo liian
monimutkaisia että niitä olisi pystytty tekemään
maasta käsin.?

Suurten tunteiden lisäksi monet Ufohavainnot
lienevät niin yllättäviä ja lyhyt kestoisia että
tarkkaa analyysiä on vaikeaa tehdä, eniten aikaa
vienee "mikähän tuo on" tyylinen ihmettely.

Olen pohdiskellut että paras havaintoryhmä olisi
5-10 ihmistä, tällöin persoonaan liittyvät
tekijät karsiutuisivat ainakin osittain pois, eli
tuossa ryhmässä olisi todennäköisesti ainakin
muutama "selväjärkinen".
Jokainen kokisi tietenkin havainnon omalla
tavallaan ja ihmisille tyypillisesti kertoisi
vähän erilaisia näkemyksiä mutta tuolloin
kuitenkin voitaisiin jo olla varmoja siitä että
jotain merkillistä nähtiin.

Mitenkähän paljon tuollaisia joukko havaintoja
lienee yleensäkään tehty.?

Meierin kuvat herättävät kyllä monenlaisia
ajatuksia, täytyy myöntää.!
Lähinnä hämmästyttää niiden "hyvyys", suurentelin
niitä kuvankäsittelyohjelmassa nähdäkseni
yksityiskohtia mutta kuvien pieni tiedostokoko
imuroituna "rakeistaa" niitä suurennettaessa.

Kun mainitsit tuosta "lusikan taivutus" TV-
katsojilla niin muistui mieleen että taisi
jossain vanhassa lehdessä olla haastattelu
suomalaismiehestä joka sai tuollaisen kyvyn
katsellessaan Gellerin esitystä.

Juhani kirjoitti:

Ufoilmiö kokonaisuudessaan muistuttaa
voimakkaasti haarautuvaa puuta, eli aihealueeseen
liittyy monia erilaisia asioita ja ilmiöitä.

Tai ainakin ne tunnutaan laskettavan
samaan "pääjuureen" kuuluvaksi.

Vaikea sitten mennä sanomaan ovatko kaikki
mainitsemasi ilmiöt sitten missään tekemisissä
alkuperäisen "Ufo ongelman" kanssa vai ovatko ne
vielä omia, erillisiä ilmiöitään.?

Toivottavasti eivät, sanoisi varmaankin joku
aiheita tutkiva, mennee jo liiankin vaikeaksi,
vaikeita asioita muutenkin ymmärtää ja ylipäätään
tutkia.!

Kuinkahan paljon erilaisia "jälkiä" tai muuta
konkreettista todistusaineistoa on kirjoissa ja
kansissa.?

Osa viljapeltokuviosta todettiin väärennöksiksi,
toiset kuviothan olivat sitten jo liian
monimutkaisia että niitä olisi pystytty tekemään
maasta käsin.?

Suurten tunteiden lisäksi monet Ufohavainnot
lienevät niin yllättäviä ja lyhyt kestoisia että
tarkkaa analyysiä on vaikeaa tehdä, eniten aikaa
vienee "mikähän tuo on" tyylinen ihmettely.

Olen pohdiskellut että paras havaintoryhmä olisi
5-10 ihmistä, tällöin persoonaan liittyvät
tekijät karsiutuisivat ainakin osittain pois, eli
tuossa ryhmässä olisi todennäköisesti ainakin
muutama "selväjärkinen".
Jokainen kokisi tietenkin havainnon omalla
tavallaan ja ihmisille tyypillisesti kertoisi
vähän erilaisia näkemyksiä mutta tuolloin
kuitenkin voitaisiin jo olla varmoja siitä että
jotain merkillistä nähtiin.

Mitenkähän paljon tuollaisia joukko havaintoja
lienee yleensäkään tehty.?

Meierin kuvat herättävät kyllä monenlaisia
ajatuksia, täytyy myöntää.!
Lähinnä hämmästyttää niiden "hyvyys", suurentelin
niitä kuvankäsittelyohjelmassa nähdäkseni
yksityiskohtia mutta kuvien pieni tiedostokoko
imuroituna "rakeistaa" niitä suurennettaessa.

Kun mainitsit tuosta "lusikan taivutus" TV-
katsojilla niin muistui mieleen että taisi
jossain vanhassa lehdessä olla haastattelu
suomalaismiehestä joka sai tuollaisen kyvyn
katsellessaan Gellerin esitystä.

Ufo-ongelma on erittäin laaja. Niin kuin olen jo
moneen otteeseen todennut, että ufoilmiö ei
välttämättä ratkea ainoastaan yhdellä tekijällä.
Monet ”paranormaalit” ilmiöt liitetään lähes aina
ufoilmiöön. Mielestäni asioiden
turha ”mystisointi” ei ole hyväksi. Yleisestihän
ufoilmiöön katsotaan kuuluvan tunnistamattomat
kohteet, humanoidit, viljapeltokuviot sekä muut
epänormaalit asiat.

Näköhavainnon kanssa samanaikaisia
laskeutumisjälkiä on tullut jopa suomessakin.
Jäljistä kannattaa lukea jo aiemmin
mainitsemastani kirjasta. Sekä J. Allen Hynekin
kirjasta ”Ufot toden rajamailla”. Lähes kaikissa
aiheeseen liittyvässä kirjallisuudessa kerrotaan
laskeutumisjäljistä. Suomalaisista
laskeutumistapauksista voi lukea
Sutry:n ”UFOraportti” kirjoista.

Enpä usko, että viljapeltokuvioilla on
minkäänlaista tekemistä ufoilmiön kanssa.
Kuvioiden tekoon on olemassa ammattilaisporukkaa.
Jotka ilmeisesti haluavat vaikeuttaa jo muutenkin
vaikeaa paranormaalien ilmiöiden tutkiskelua.
Käypäs ammattilaisten sivuilla
http://www.circlemakers.com/

Muistan jopa 150 ihmisen joukkohavaintoja. On
myös tapauksia missä esimerkiksi kaksi ihmistä
toisistaan tietämättä tekevät ilmoituksen
tunnistamattomasta kohteesta. Ja heidän
kuvauksensa kohteesta ovat tismalleen
samanlaiset. Joukkohavaintoja on tehty myös
kohteista joidenka laskeutuessa kyydistä on
noussut humanoideja. Ilmeisesti tämän vuoksi
humanoidien katsotaan kuuluvan ufoilmiöön.

Ufokuvien ”hyvyys” ei välttämättä ratkaise niiden
oikeellisuutta. Nimittäin yleensä juuri huijarit
erehtyvät tekemään liian tarkkoja kuvia.

Juhani kirjoitti:

Muistan joskus lukeneeni vanhoja 60-70 luvuilta
olevia aikakauslehtiä, joissa haastateltiin
samankaltaisia ilmiöitä nähneitä ihmisiä.
Jutut vaikuttivat vakavassa mielessä tehdyiltä
mutta melkoisella varauksellahan niitä pitää
kuitenkin tarkastella.

Tuttavasi kokemus/havainnointi on kuitenkin
aika "hurja", tosin skeptikko
kysyisi "Millaisista Wappu juhlista hän oikein
oli tulossa"...?

Kun tapauksesta on kulunut noinkin kauan aikaa ei
sillä siinä mielessä ole juurikaan arvoa, mutta
jos tuttavasi vielä muistaa tapahtuman voisit
näyttää hänelle osoitteesta
http://www.billymeier.com/ löytyviä "lentävän
lautasen" kuvia, josko sattuisi olemaan saman
mallisia jollaisen hän väittää nähneensä.

Kuvista voi olla monta mieltä ja niitä ei ole
saatu todistettua sen kummemmin väärennöksiksi
kuin oikeiksikaan.

Voisihan kertomuksesta näinollen tehdä
jonkinlaisen tarkemman "dokumentoinnin", jos ei
muuten niin mielenkiinnon vuoksi.
Voihan olla että jos hän tapauksen muistaa, niin
mieleen muistuisi esim."olentojen" puuhailuista
joitain yksityiskohtia.?!

Nykypäivänä maasto tutkimuksessa voitaisiin
esimerkiksi painaumista arvioida ko.
esineen/olion paino, tosin kerroit ettei maastoon
jäänyt minkäänlaisia jälkiä, oliko muuten
ns."sulien maiden" aikaa ja missä päin suomea
havainto tehtiin.?

Varsinainen U.F.O käsitteenä ja ns."boomi" sai
laajemmalle levinneet mittasuhteet juuri tuolloin
50-60 luvuilla.

Jos kiinnostuksesi riittää tarkemman "raportin"
tekemiseen niin olisihan se mielenkiintoista
luettavaa.

Mielestäni kaikkeen ufoilmiöön liittyvään pitäisi
suhtautua varauksella. On muuten kumma juttu,
että suurin osa näistä humanoiditapauksista on
sattunut juuri 60-luvulla. Mikähän lienee syynä?

Kannattaa lukea humanoidi käsitteen alullepannut
kirja, eli ”Humanoidit”. Kirjassa kerrotaan
samankaltaisia laskeutumistapauksia.

60-70 luvulla on tehty myös huikeimmat huijaukset
kuten esimerkiksi ”Kinnulan humanoiditapaus”,
jonka ufotutkijat Tapani Kuningas, sekä Tapani
Koivula keräsivät kirjoihinsa tositapauksena.
Lukekaapa huijauksesta lisää
http://www.ufofinland.net/arkisto/2001/kinnula.htm

Tapio kirjoitti:

Mielestäni kaikkeen ufoilmiöön liittyvään pitäisi
suhtautua varauksella. On muuten kumma juttu,
että suurin osa näistä humanoiditapauksista on
sattunut juuri 60-luvulla. Mikähän lienee syynä?

Kannattaa lukea humanoidi käsitteen alullepannut
kirja, eli ”Humanoidit”. Kirjassa kerrotaan
samankaltaisia laskeutumistapauksia.

60-70 luvulla on tehty myös huikeimmat huijaukset
kuten esimerkiksi ”Kinnulan humanoiditapaus”,
jonka ufotutkijat Tapani Kuningas, sekä Tapani
Koivula keräsivät kirjoihinsa tositapauksena.
Lukekaapa huijauksesta lisää
http://www.ufofinland.net/arkisto/2001/kinnula.htm

Kuten on tullut todettua 60-luvullahan UFO
käsitteenä lienee levinnyt laajemmassa mitassa
suomeenkin ja noihin aikoihin ajoittuva
television leviäminen koteihin toi nämä "ihmeet"
kansan tietoisuuteen kuten Rosswellin tapaus yms.
ja näistä ilmiöistä puhuttiin varmaan
myös "kansan syvissä riveissä".

Ehkäpä tuolloin muutoinkin elettiin
jonkinlaista "avaruusbuumia" kun ihmisenkin
avaruus aikakausi sai alkunsa, kuulennot yms.
Silloin kaikki avaruuteen liittyvä on ollut uutta
ja jännittävää, "IN" etten sanoisi.

Uskoisin että tuolloin on paljon herkemmin luultu
kaikkea vähänkin erikoisempaa "uhvoiksi", lehtien
ja Tv;n vetovoima houkuttelee tietenkin myös
julkisuushakuisia huijareita kepposineen.

Nykyään ilmiöitä tarkasteltaneen jonkin asteisen
kriittisemmin ja niitä "järjellisiä"
selityksiäkin hakien.

Tapanit ovat menneet aika halpaan, mutta samalla
se on hyvä osoitus Ufo tutkimuksen vaikeudesta,
tutkijalla on useinmiten käsissään vain
havainnoitsijoiden kertomukset, ei
mitään "kouriin tuntuvaa" josta lähtisi
liikkeelle.

Tuon ajan suomessa rehellisyys lienee muutoinkin
ollut arvostetumpaa, niinpä Kuninkaallakin ei
todennäköisesti ollut oman arvionsa mukaan syytä
epäillä kahden pikkukylästä kotoisin
olleen "rehellisen" työmiehen kertomusta, kun
heitä oli vieläpä kaksi ja kivuliaalta näyttäneet
palovammat ja kaikki...

Ihmisten rehellisyys ei ole ainakaan kasvanut
noista päivistä ja oikein hyvä tarinan kertojan
edessä Ufotutkija lienee edelleenkin "huuli
pyöreänä", uskoako vaiko eikö.

Tosin luulen että "kaikki" on jo osapuillen
nähty, jos aikoisi huijaamalla päästä kuuluisaksi
pitäisi keksiä aikamoinen juttu että se
menisi "läpi".

Tosin viljapeltokuviostahan tuli maailman kuuluja.

Tapio kirjoitti:

Ufo-ongelma on erittäin laaja. Niin kuin olen jo
moneen otteeseen todennut, että ufoilmiö ei
välttämättä ratkea ainoastaan yhdellä tekijällä.
Monet ”paranormaalit” ilmiöt liitetään lähes aina
ufoilmiöön. Mielestäni asioiden
turha ”mystisointi” ei ole hyväksi. Yleisestihän
ufoilmiöön katsotaan kuuluvan tunnistamattomat
kohteet, humanoidit, viljapeltokuviot sekä muut
epänormaalit asiat.

Näköhavainnon kanssa samanaikaisia
laskeutumisjälkiä on tullut jopa suomessakin.
Jäljistä kannattaa lukea jo aiemmin
mainitsemastani kirjasta. Sekä J. Allen Hynekin
kirjasta ”Ufot toden rajamailla”. Lähes kaikissa
aiheeseen liittyvässä kirjallisuudessa kerrotaan
laskeutumisjäljistä. Suomalaisista
laskeutumistapauksista voi lukea
Sutry:n ”UFOraportti” kirjoista.

Enpä usko, että viljapeltokuvioilla on
minkäänlaista tekemistä ufoilmiön kanssa.
Kuvioiden tekoon on olemassa ammattilaisporukkaa.
Jotka ilmeisesti haluavat vaikeuttaa jo muutenkin
vaikeaa paranormaalien ilmiöiden tutkiskelua.
Käypäs ammattilaisten sivuilla
http://www.circlemakers.com/

Muistan jopa 150 ihmisen joukkohavaintoja. On
myös tapauksia missä esimerkiksi kaksi ihmistä
toisistaan tietämättä tekevät ilmoituksen
tunnistamattomasta kohteesta. Ja heidän
kuvauksensa kohteesta ovat tismalleen
samanlaiset. Joukkohavaintoja on tehty myös
kohteista joidenka laskeutuessa kyydistä on
noussut humanoideja. Ilmeisesti tämän vuoksi
humanoidien katsotaan kuuluvan ufoilmiöön.

Ufokuvien ”hyvyys” ei välttämättä ratkaise niiden
oikeellisuutta. Nimittäin yleensä juuri huijarit
erehtyvät tekemään liian tarkkoja kuvia.

Tarkemmin pohdittuna viljapeltokuvioiden teko
onnistuu maastakin käsin ja pimeässä
uudenaikaisten GPS- navigaattoreiden avulla.
Näiden vähän kännykkää isompien laitteiden
tarkkuus on kai muutamia metrejä.
Laitteiden muistiin voi tallettaa etukäteen
erilaisia reittejä joten suunnittelemalla kuviot
laitteen muistiin "reiteiksi" onnistunee
monimutkaistenkin kuvioiden teko.

Myös Esim. Meierinkin kuvissa juuri epäilyttääkin
niiden "hyvyys", kyseiset "lentolaitteet"
näyttävät "pakasta vedetyiltä" tai ainakin
kiillotetuilta.
Myös yksityiskohdat ovat täysin selkeästi
näkyvillä.

Juhani kirjoitti:

Näin n.9 vuotiaana nelisen metriä halkaisijaltaan
olevan hehkuvan soikion esineen leijuvan n.2
metrin korkeudella maasta, se leijui noin 20
metriä kanttiinsa olevalla aukiolla joka oli
keskellä metsää.
Tämä tapahtui iltahämärän juuri laskeutuessa,
esineen heijastama valo oli oranssin vivahtavaa
joka houkuttelikin minut metsikköön katsomaan.
Näin sen lähimmillään noin 15-20 metrin päästä
ennen kuin runtäsin karkuun.

Toisen kerran näin isomman n.15 metriä
halkaisijaltaan olevan kiekon muotoisen esineen
nousevan metsän takaa nopeasti ja haihtuvan noin
viiden sekunnin jälkeen.
Esineen yläpinta hehkui kirkkaankeltaisena,
alapinta väreili punaisena.
Näin esineen noin 80-90 metrin päästä.
Tämäkin sattui iltahämärissä mutta toissa talvena.
Molemmissa tapauksissa aurinko on juuri ollut
laskenut ja nimenomaan selän taakse.

Itse en muuta selitystä noille ole keksinyt kuin
Ufo, mikään plaaneetta, heijastuma tai
esimerkiksi kuu ei tapahtumien selitykseksi sovi,
jos pystytte selittämään niin hyvä sitten.

KUN kirkkaasta lentävästä esineestä otettiin
virtaa suurjännitejohdosta esine lenteli muutaman
kilometrin autoamme seuraten.Näin lapsena 1971
lentävän pallomaisen esimeen noi 20 m päästä olin
isäni kanssa silloin ja oli kuutamoyö ja
talvi,esine sulatti lähtiessään lumeen kuopan
joka näkyi seuraavana kesänä.Paikka Onttola
jne...olen nähnyt viimeksi auton yläpuolella
lentävän lautasen Joensuussa 1996.

Meedion sisko kirjoitti:

KUN kirkkaasta lentävästä esineestä otettiin
virtaa suurjännitejohdosta esine lenteli muutaman
kilometrin autoamme seuraten.Näin lapsena 1971
lentävän pallomaisen esimeen noi 20 m päästä olin
isäni kanssa silloin ja oli kuutamoyö ja
talvi,esine sulatti lähtiessään lumeen kuopan
joka näkyi seuraavana kesänä.Paikka Onttola
jne...olen nähnyt viimeksi auton yläpuolella
lentävän lautasen Joensuussa 1996.

Mistä se johtuu, että useimmilla ihmisillä ei ole
yhtään ufohavaintoa, mutta niillä joilla on, on
niitä usein hyvinkin monta? Jos Ufoja oikeasti
esiintyisi, niin olisi tilastollisesti
tarkastellen ihme, jos niitä näkisi vain yhdet ja
samat ihmiset, valta osan ihmisiä näkemättä niitä
ollenkaan.

HeteroSapiens kirjoitti:

Mistä se johtuu, että useimmilla ihmisillä ei ole
yhtään ufohavaintoa, mutta niillä joilla on, on
niitä usein hyvinkin monta? Jos Ufoja oikeasti
esiintyisi, niin olisi tilastollisesti
tarkastellen ihme, jos niitä näkisi vain yhdet ja
samat ihmiset, valta osan ihmisiä näkemättä niitä
ollenkaan.

viimeisin vuodelta 1996,ensimmäinen 1971
Onttolasta jolloin näin isän kanssa lapsena
ollessa maahan laskeutuneen aluksen 10-20m päästä
ufo-olioita en ole nähnyt koskaan ,aluksia
vain.Kaikki havainnot on tapahtunut sotilas-
alueden lähellä ja 3-kuutamolla.2 keskellä päivää.

HeteroSapiens kirjoitti:

Mistä se johtuu, että useimmilla ihmisillä ei ole
yhtään ufohavaintoa, mutta niillä joilla on, on
niitä usein hyvinkin monta? Jos Ufoja oikeasti
esiintyisi, niin olisi tilastollisesti
tarkastellen ihme, jos niitä näkisi vain yhdet ja
samat ihmiset, valta osan ihmisiä näkemättä niitä
ollenkaan.

kyse erikoisesta "Ufo herkkyydestä", usein näitä
ilmiöitä näkevillä on muitakin
yliluonnollisia/parapsygologisia kokemuksia.
Esimerkiksi selvä näköisyyttä, parantaja
kokemuksia yms.

Vaikeampi sittensanoa mistä se johtuu, tuollainen
erikoislaatuinen syntymässä saatu henkinen
herkkyys.

Meedio kirjoitti:

viimeisin vuodelta 1996,ensimmäinen 1971
Onttolasta jolloin näin isän kanssa lapsena
ollessa maahan laskeutuneen aluksen 10-20m päästä
ufo-olioita en ole nähnyt koskaan ,aluksia
vain.Kaikki havainnot on tapahtunut sotilas-
alueden lähellä ja 3-kuutamolla.2 keskellä päivää.

vielä hieman tarkemmin noista kokemuksistasi eli
kuinka isoja nämä alukset olivat, lentävien
esineiden nopeus, väri yms. entäpä sää, oliko
aurinkoista tai oliko pilveä.

Hieman tuollaista yksityiskohtaisempaa, se
kiinnostaisi.

Juhani kirjoitti:

kyse erikoisesta "Ufo herkkyydestä", usein näitä
ilmiöitä näkevillä on muitakin
yliluonnollisia/parapsygologisia kokemuksia.
Esimerkiksi selvä näköisyyttä, parantaja
kokemuksia yms.

Vaikeampi sittensanoa mistä se johtuu, tuollainen
erikoislaatuinen syntymässä saatu henkinen
herkkyys.

Ihmisillä joilla on monia "ufokokemuksia", sekä
muita "outoja" kokemuksia kutsutaan ns.
parapsyykkisesti herkiksi henkilöiksi.

Tapio kirjoitti:

Ihmisillä joilla on monia "ufokokemuksia", sekä
muita "outoja" kokemuksia kutsutaan ns.
parapsyykkisesti herkiksi henkilöiksi.

opetat sanoja ja kutsuntoja mutta nimimerkkisi
osassa on "Tappio" parempi tuo tampio!

Tapio kirjoitti:

Ihmisillä joilla on monia "ufokokemuksia", sekä
muita "outoja" kokemuksia kutsutaan ns.
parapsyykkisesti herkiksi henkilöiksi.

On oikeiden sanojen etsimistä varten sopiva
paikka.
Täällä lienee pääasia se että asia tulisi
ymmärretyksi, kuten varmaan monet jotka näitä
asioita harrastavat ymmärtävätkin.

Juhani kirjoitti:

On oikeiden sanojen etsimistä varten sopiva
paikka.
Täällä lienee pääasia se että asia tulisi
ymmärretyksi, kuten varmaan monet jotka näitä
asioita harrastavat ymmärtävätkin.

TAPIO EI VAIN SILLOIN YMMÄRRÄ

Juhani kirjoitti:

On oikeiden sanojen etsimistä varten sopiva
paikka.
Täällä lienee pääasia se että asia tulisi
ymmärretyksi, kuten varmaan monet jotka näitä
asioita harrastavat ymmärtävätkin.

Ajattelin jos sinua vaikka kiinnostaisi tietää
mitä nimitystä tällaisesta henkilöstä käytetään.
Tottakai asioiden harrastajat ymmärtävät mistä on
kysymys ilman tuollaista "hienoa" termiä.

hihhuli kirjoitti:

opetat sanoja ja kutsuntoja mutta nimimerkkisi
osassa on "Tappio" parempi tuo tampio!

Anteeksi kauheasti jos olen perehdyttänyt sinut
rajatiedon ihmeellisten termien maailmaan! Siitä
on varmaan haittaa! (Jos olet aiheesta mukamas
kiinnostunut).

Juhani kirjoitti:

vielä hieman tarkemmin noista kokemuksistasi eli
kuinka isoja nämä alukset olivat, lentävien
esineiden nopeus, väri yms. entäpä sää, oliko
aurinkoista tai oliko pilveä.

Hieman tuollaista yksityiskohtaisempaa, se
kiinnostaisi.

NOIN 10m sää oli sumuinen tai kuutamoinen.Yksi
alus vilkkui eri värejä,muut kirkkaita vihreää
häikäisevää valoa.

Tapio kirjoitti:

Ajattelin jos sinua vaikka kiinnostaisi tietää
mitä nimitystä tällaisesta henkilöstä käytetään.
Tottakai asioiden harrastajat ymmärtävät mistä on
kysymys ilman tuollaista "hienoa" termiä.

sinänsä kiinnostaa, ei siinä mitään ja olisihan
asioista loppujen lopuksi hyvä
puhuakin "oikeilla" nimillä.

Tälläisessä "vapaa" muotoisessa keskustelussa se
vaan näköjään ärsyttää joitakin niin tavattomasti
ja koko alkuperäinen juttun idea hautautuu hieman
sen alle.

Oletko muuten mietiskellyt mitä mieltä olet minun
havainto kertomuksistani, et ole kertonut
mielipidettäsi.?

Juhani kirjoitti:

Kuten on tullut todettua 60-luvullahan UFO
käsitteenä lienee levinnyt laajemmassa mitassa
suomeenkin ja noihin aikoihin ajoittuva
television leviäminen koteihin toi nämä "ihmeet"
kansan tietoisuuteen kuten Rosswellin tapaus yms.
ja näistä ilmiöistä puhuttiin varmaan
myös "kansan syvissä riveissä".

Ehkäpä tuolloin muutoinkin elettiin
jonkinlaista "avaruusbuumia" kun ihmisenkin
avaruus aikakausi sai alkunsa, kuulennot yms.
Silloin kaikki avaruuteen liittyvä on ollut uutta
ja jännittävää, "IN" etten sanoisi.

Uskoisin että tuolloin on paljon herkemmin luultu
kaikkea vähänkin erikoisempaa "uhvoiksi", lehtien
ja Tv;n vetovoima houkuttelee tietenkin myös
julkisuushakuisia huijareita kepposineen.

Nykyään ilmiöitä tarkasteltaneen jonkin asteisen
kriittisemmin ja niitä "järjellisiä"
selityksiäkin hakien.

Tapanit ovat menneet aika halpaan, mutta samalla
se on hyvä osoitus Ufo tutkimuksen vaikeudesta,
tutkijalla on useinmiten käsissään vain
havainnoitsijoiden kertomukset, ei
mitään "kouriin tuntuvaa" josta lähtisi
liikkeelle.

Tuon ajan suomessa rehellisyys lienee muutoinkin
ollut arvostetumpaa, niinpä Kuninkaallakin ei
todennäköisesti ollut oman arvionsa mukaan syytä
epäillä kahden pikkukylästä kotoisin
olleen "rehellisen" työmiehen kertomusta, kun
heitä oli vieläpä kaksi ja kivuliaalta näyttäneet
palovammat ja kaikki...

Ihmisten rehellisyys ei ole ainakaan kasvanut
noista päivistä ja oikein hyvä tarinan kertojan
edessä Ufotutkija lienee edelleenkin "huuli
pyöreänä", uskoako vaiko eikö.

Tosin luulen että "kaikki" on jo osapuillen
nähty, jos aikoisi huijaamalla päästä kuuluisaksi
pitäisi keksiä aikamoinen juttu että se
menisi "läpi".

Tosin viljapeltokuviostahan tuli maailman kuuluja.

niinpä Kuninkaallakin ei
todennäköisesti ollut oman arvionsa mukaan syytä
epäillä kahden pikkukylästä kotoisin
olleen "rehellisen" työmiehen kertomusta, kun
heitä oli vieläpä kaksi ja kivuliaalta näyttäneet
palovammat ja kaikki...
tästäkin on sitten jo sellainen teoria etteivät
miehet valehdelleetkaan alussa vaan lopussa.
Jollakin se julkisuusmylly piti saada loppumaan
ja varmasti miehiä kiusattiin aikatavalla
kyläyhteisössä saivat varmasti liikanimenkin
jonkin "ufopertin" tai vastaavan. Alue on muuten
aika ahdasuskonnollista seutua ja sieltä on
varmasti oma tuomionsa miehille tullut.

Juhani kirjoitti:

Pitää "järjen päässäni" kokemuksiani
pohdiskellessani.
Pohdiskeluni kaikenkaikkiaankin ovat pitkällisen
miettimisen ja "vaih'vihkaa" tapahtuneen tiedon
metsästyksen tulos.

Olen pyrkinyt käsittelemään asioita
mahdollisimman objektiivisesti, kyynisestikin
etten sanoisi.
Siitäkin huolimatta että ne ovat omia
kokemuksiani ja houkutus "värittää" niitä on
olemassa.
"kylillä" en näitä asioita ole kuitenkaan
kertoillut eikä varmasti olisi kovin viisastakaan.

Mitä ukkoseen tulee, kuvasin kesällä 1996 oikein
kovalla ukonilmalla salamoita videokamerallani.
Oli yö klo 24.00-1.30 välillä ja oli erinomainen
mahdollisuus saada salamoita kuvattua.

Olin kuvannut jonkin aikaa kun sain tallennettua
juuri mainitsemasi salaman nousun maasta ylöspäin
ja kohtaamisen ilmassa pilvestä tulevan toisen
salaman kanssa.Kamerani sattui juuri oikeaan
suuntaan.!

Salama oli hyvin voimakas ja osui melkoisen
lähelle sillä "pamaus" seurasi heti salaman iskua.
Jälkeenpäin katselin tätä salamaa nauhalta ja
hidastuksella sekä kuva-kuvalta toiminnolla sain
kyseisen tapahtuman kohta kohdalta esille.

Maasta tosiaan nousee ensiksi ns. esisalama ja
tätä "käytävää" pitkin varsinainen pilvestä
tuleva pääsalama sitten iskee maahan.
Salamat kohtasivat melkoisen ylhäällä, eli
esisalama oli melkein pilven alla ennen
varsinaisen pääsalaman esille tuloa.

Tätä muistaakseni "salama käytäväksi" nimettyä
kanavaa pitkin iskee sitten useita pääsalamia
maahanpäin.
Salamien iskettyä tässä "salama käytävässä" näkyi
aivankuin jonkinlaisia sammuvia "riekaleita", eli
aivan kuin salama olisi jonkinlaista "ainetta".
Kyseinen salama oli vieläpä aika voimakas
ja "leveähkö".

Nämä ovat taas näitä omia kokemuksiani eivätkä
suoranaisesti liity aiheeseen mutta aika
jännittävää mielestäni ja sain edes
materiaalia "todistusaineistoksi".

Eipä tuossa tosin todisteltavaa ole, samanlaista
kuvaa esitettiin ukonilmasta ja salamoista
kertovassa dokumentissakin mutta olipahan
kerrankin itse kuvattua.

Voihan olla että ufo ilmiöt, magnetismi,
sähkökentät yms. liittyvätkin toisiinsa, tosin
miksikäs sitten aiemmin mainitut "Ufo maksimit"
ajoittuvat jonkinlaisten "mullistusten" aikoihin.
Magneetti kenttien ei luulisi kovinkaan
paljon "heittelevän" eri aikakausina.

Näitä erilaisia muuttujia tosin voidaan lähteä
sitten hakemaan auringon pilkkujen
esiintymistiheydestä yms. asti.
Tätä kautta voisi olla mahdollista löytää se
kaivattu "luonnollinen" selitys näille ilmiöille.

"Harrastelijan" rahkeet alkavat noiden kysymysten
äärellä kuitenkin käydä vähiin, siitä alkaisikin
sitten tiedemiesten työkenttä, mutta ainakaan
vielä ei suuremmassa määrin näitä asioita
tutkiskella.
Aktiivista tutkimustoimintaa kuitenkin tehdään ja
toivottavasti lisääntyvissä määrin
tulevaisuudessa.

Aihealueen leimaantuminen "huuhaa" tieteeksi
hidastanee vielä omalta osaltaan merkittävien
tutkimushankkeiden käynnistymistä.

Tuosta mainitsemastasi tapauksesta olisi mukava
kuulla enemmänkin.!

Eli "uteleisin" sen verran että minkälaisia
olennot olivat, mitä he tekivät.?
Havaitsivatko tai reagoivatko olennot tuttavaasi.?

Entäpä muita yksityiskohtia aluksesta,säästä yms.

Kiitos myös palautteestasi.

Olet itäsuomesta ilmeisesti alempaa kuin esim
Kuusamo. Koko rajaseutuahan täyttää nämä
murroslinjat eli on rotkoja yms???
Veikkaampa vain tai meditoin ilmiöt ovat samoja
kuin Pudasjärvellä, eli nämä murroslinjat
aiheuttavat sähköisen ilmiön ilmassa, miksi olet
nähnyt niitä illalla auringon laskiessa voisi
johtua auringon vetovoiman lisäpaineesta jompaan
kumpaan murroksen reunaan. Tai ilmiöitä sattuu
muulloinkin et vain itse ole ollut paikalla.
Talvella Routa aiheuttaa lisäpaineita maassa ja
ilma on kuivaa eli siihen kertyy helpommin
korkeitakin varauksia, Eli kyseessä on ollut
valoplasmailmiö. Ja nyt tämäkin on lopullisesti
tieteellisesti selitetty ja muut spekulaatiot
ovat turhia ja haihattelua. Onpa pienet
mahdollisuudet oikeaan maanjäristykseenkin tuolla
alueella joten ota vuoteesi ja käy.

Seksippo kirjoitti:

Olet itäsuomesta ilmeisesti alempaa kuin esim
Kuusamo. Koko rajaseutuahan täyttää nämä
murroslinjat eli on rotkoja yms???
Veikkaampa vain tai meditoin ilmiöt ovat samoja
kuin Pudasjärvellä, eli nämä murroslinjat
aiheuttavat sähköisen ilmiön ilmassa, miksi olet
nähnyt niitä illalla auringon laskiessa voisi
johtua auringon vetovoiman lisäpaineesta jompaan
kumpaan murroksen reunaan. Tai ilmiöitä sattuu
muulloinkin et vain itse ole ollut paikalla.
Talvella Routa aiheuttaa lisäpaineita maassa ja
ilma on kuivaa eli siihen kertyy helpommin
korkeitakin varauksia, Eli kyseessä on ollut
valoplasmailmiö. Ja nyt tämäkin on lopullisesti
tieteellisesti selitetty ja muut spekulaatiot
ovat turhia ja haihattelua. Onpa pienet
mahdollisuudet oikeaan maanjäristykseenkin tuolla
alueella joten ota vuoteesi ja käy.

Arvauksesi osui oikeaan että olen tosiaan alempaa
kuin Kuusamosta.

Tämä on hyvin kivikkoista ja kallioista maaperää
jossa esim. meidänkin maillamme on jyrkkiä
kallioleikkauksia.
Maanjäristyksiä täällä ei liene ollut ainakaan
tähän mennessä.

Onko tälläistä muuten oikeasti tutkittu vai
keksitkö itse jostakin.?

Tuossa olisi kuitenkin yksi selitysmalli
näkemilleni ilmiöille.

ajatusta kirjoitti:

niinpä Kuninkaallakin ei
todennäköisesti ollut oman arvionsa mukaan syytä
epäillä kahden pikkukylästä kotoisin
olleen "rehellisen" työmiehen kertomusta, kun
heitä oli vieläpä kaksi ja kivuliaalta näyttäneet
palovammat ja kaikki...
tästäkin on sitten jo sellainen teoria etteivät
miehet valehdelleetkaan alussa vaan lopussa.
Jollakin se julkisuusmylly piti saada loppumaan
ja varmasti miehiä kiusattiin aikatavalla
kyläyhteisössä saivat varmasti liikanimenkin
jonkin "ufopertin" tai vastaavan. Alue on muuten
aika ahdasuskonnollista seutua ja sieltä on
varmasti oma tuomionsa miehille tullut.

Näkökanta tämäkin, yhteisö on varmasti
painostanut näitä miehiä vaikka tapahtuma olisi
ollut mitä tahansa eli totta tai tarua.
Pienessä yhteisössä leimaantumisen jälkeen ei ole
kovin helppo elää.

Tällä hetkellä tuo juttu tuntuu kyllä tarulta,
siitä ei pääse mihinkään.

Meedio kirjoitti:

NOIN 10m sää oli sumuinen tai kuutamoinen.Yksi
alus vilkkui eri värejä,muut kirkkaita vihreää
häikäisevää valoa.

Tekivät eli liikkuivatko ja tuntuiko että ne
seurasivat teitä.?

Juhani kirjoitti:

Arvauksesi osui oikeaan että olen tosiaan alempaa
kuin Kuusamosta.

Tämä on hyvin kivikkoista ja kallioista maaperää
jossa esim. meidänkin maillamme on jyrkkiä
kallioleikkauksia.
Maanjäristyksiä täällä ei liene ollut ainakaan
tähän mennessä.

Onko tälläistä muuten oikeasti tutkittu vai
keksitkö itse jostakin.?

Tuossa olisi kuitenkin yksi selitysmalli
näkemilleni ilmiöille.

Panen yhden sivun.
http://www.sci.fi/~kakuure/faqufo2.html#Pietsovalo
Tosin tiesit kyllä itsekkin jo etukäteen koko
ilmiösi mahdollisen selitysmallin.
Muitakin kokeita on tehty ja mittauksia mm.
tuolla Pudasjärvellä on mitattu ilman
sähkökenttää valoilmiöiden aikana ja se ei
muistaakseni aivan pieni volttimäärä ollutkaan.
Eli kaikki ei ole kultaa mikä kimaltaa vai kuinka
ja tällaisia päästelee suustaan Ei mainari alias
seksippo.
No luonnonilmiöt ovat kiinnostavia ja yhtälailla
tutkittavia asioita kuin ufotkin ja kukatietää
voimme jopa oppia jotenkin hyödyntämään tätäkin
ilmiötä vaikka sitten energiantuotannossamme.
Toiseksi eikö tällainen kenttä voisi olla juuri
energianlähde joillekkin vierailijoillemme joten
varmasti alueella voi ihan oikeitakin
vierailijoita muualta käydä. Toivottavasti vain
ei kovin vallan- tai kullanhimoisia jolloin jos
et joudu maanjäristyksen uhriksi joudutkin
tosiaan lapionvarteen ;D
Tuo maanjäristysjuttu muuten ei ole ollenkaan
liioteltu mahdollisuus jos murroslinja tosiaan
valoilmiöitä ilmakehässä saa aikaan.
Ne ovat yksi varmin enne suurissakin
järistyksissä.
Jos olisin oikein kiinnostunut kokeilemaan
aiheuttaako tämä ilmiö nuo sinun näkemäsi valot,
kävisin viemässä pikku dynamiittipaukun
talvipakkasella johonkin lähistölle tuollaiset
satakiloa ja seuraisin jostain aikalailla
kauempaa ilmeneekö mitään. Helpompi on varmaan
viedä jännitemittari joka mittaa ilman varauksia
ja seurata vaihteluita siinä vaikka vuodenkin
seurantajakso antaa jo aika hyvän kuvan onko
ilmiöitä odotettavissa. Vielä kun kiinnität
huomiota kuun vaiheisiin eli täysikuu tai uusikuu
jolloin vuorovesi-ilmiöt ovat korkeimmillaan saat
varmasti aika hyvän käsityksen alueen seismisestä
tilasta. Ja kun muistaa ettei ilman
normaalivaraus ole kuin joitain voltteja, on
johtopäätösten teko aika helppoa.
Eli täysikuu tai uusikuu ja kireä pakkasjakso ja
voit viedä väkeä tutustumaan ilmiöön tosin
kannattaa ottaa huomioon nuo sähkökentän vaarat
joillekkin ihmisille kuten tuolla sivulla
kerrotaan. Vaan kameranhan voit ottaa ja saat
hyvää materiaalia vaikka mihin.

ei mainari kirjoitti:

Panen yhden sivun.
http://www.sci.fi/~kakuure/faqufo2.html#Pietsovalo
Tosin tiesit kyllä itsekkin jo etukäteen koko
ilmiösi mahdollisen selitysmallin.
Muitakin kokeita on tehty ja mittauksia mm.
tuolla Pudasjärvellä on mitattu ilman
sähkökenttää valoilmiöiden aikana ja se ei
muistaakseni aivan pieni volttimäärä ollutkaan.
Eli kaikki ei ole kultaa mikä kimaltaa vai kuinka
ja tällaisia päästelee suustaan Ei mainari alias
seksippo.
No luonnonilmiöt ovat kiinnostavia ja yhtälailla
tutkittavia asioita kuin ufotkin ja kukatietää
voimme jopa oppia jotenkin hyödyntämään tätäkin
ilmiötä vaikka sitten energiantuotannossamme.
Toiseksi eikö tällainen kenttä voisi olla juuri
energianlähde joillekkin vierailijoillemme joten
varmasti alueella voi ihan oikeitakin
vierailijoita muualta käydä. Toivottavasti vain
ei kovin vallan- tai kullanhimoisia jolloin jos
et joudu maanjäristyksen uhriksi joudutkin
tosiaan lapionvarteen ;D
Tuo maanjäristysjuttu muuten ei ole ollenkaan
liioteltu mahdollisuus jos murroslinja tosiaan
valoilmiöitä ilmakehässä saa aikaan.
Ne ovat yksi varmin enne suurissakin
järistyksissä.
Jos olisin oikein kiinnostunut kokeilemaan
aiheuttaako tämä ilmiö nuo sinun näkemäsi valot,
kävisin viemässä pikku dynamiittipaukun
talvipakkasella johonkin lähistölle tuollaiset
satakiloa ja seuraisin jostain aikalailla
kauempaa ilmeneekö mitään. Helpompi on varmaan
viedä jännitemittari joka mittaa ilman varauksia
ja seurata vaihteluita siinä vaikka vuodenkin
seurantajakso antaa jo aika hyvän kuvan onko
ilmiöitä odotettavissa. Vielä kun kiinnität
huomiota kuun vaiheisiin eli täysikuu tai uusikuu
jolloin vuorovesi-ilmiöt ovat korkeimmillaan saat
varmasti aika hyvän käsityksen alueen seismisestä
tilasta. Ja kun muistaa ettei ilman
normaalivaraus ole kuin joitain voltteja, on
johtopäätösten teko aika helppoa.
Eli täysikuu tai uusikuu ja kireä pakkasjakso ja
voit viedä väkeä tutustumaan ilmiöön tosin
kannattaa ottaa huomioon nuo sähkökentän vaarat
joillekkin ihmisille kuten tuolla sivulla
kerrotaan. Vaan kameranhan voit ottaa ja saat
hyvää materiaalia vaikka mihin.

Tarkoittanut kun olen kirjoittanut että kaikki
luonnolliset vaihtoehdot pitää ottaa huomioon.
Teoriasi on mielenkiintoinen vaikken olekaan
siihen ennen törmännyt.

Aika monen ilmiön takaa
sähkökentät/magneettikentät yms. löytyvät ja nuo
luonnossa esiintyvät kentät ovat paikoin
voimakkaitakin kuten jossainpäin Kanadaa
kerrotaan kovien revontulien aikaan esiintyvän
magneetti myrskyn katkovan jopa virtoja
voimalinjoista ja aiheuttavan näin laajojakin
sähkökatkoksia.

Ihan kaikkea ei näiden kenttien "piikkiin" voida
laitaa mutta suurnosa varmaankin.
Luonnossa on vielä paljonkin selittämätöntä,
esimerkiksi niinkin tavallisen ilmiön kuin
ukkonen, tarkkaa syntymekanismia ei vielä tiedetä
kunnolla.

Juhani kirjoitti:

Tekivät eli liikkuivatko ja tuntuiko että ne
seurasivat teitä.?

1971 alus oli paikallaan maassa,ketään ei tullut
ulos.Muulloin seurasivat autoa matallalla
yläpuolella.Kerran olin aamulla 8.00 1996
talvella menossa Joensuuhun,kun säikähdin et
meteoriitti tai lentokone putoaa päälle
kirkasvalopallo lensi niin läheltä
autoa,ajatttelin et onko tää totta.

Meedio kirjoitti:

1971 alus oli paikallaan maassa,ketään ei tullut
ulos.Muulloin seurasivat autoa matallalla
yläpuolella.Kerran olin aamulla 8.00 1996
talvella menossa Joensuuhun,kun säikähdin et
meteoriitti tai lentokone putoaa päälle
kirkasvalopallo lensi niin läheltä
autoa,ajatttelin et onko tää totta.

Asustella täällä itä-suomen korkeudella sinäkin.?

Liekö täällä sitten enempi näitä ilmiöitä, kun
tälläistä korpiseutua nämä tienoot lienevät.?

No, nähdäänhän tämänkaltasia ilmiöitä myös etelä-
suomessa mutta olen joskus miettinyt ollaanko me
täälläpäin lähempänä luontoa jossain mielessä.?

Juhani kirjoitti:

Asustella täällä itä-suomen korkeudella sinäkin.?

Liekö täällä sitten enempi näitä ilmiöitä, kun
tälläistä korpiseutua nämä tienoot lienevät.?

No, nähdäänhän tämänkaltasia ilmiöitä myös etelä-
suomessa mutta olen joskus miettinyt ollaanko me
täälläpäin lähempänä luontoa jossain mielessä.?

Sähköpallot seuraavat autoja johtuu varauksesta.
Seuraavat myös ihmistä, mutta auto on mieluisempi
on isompi ja johtavampi kappale. Pallosalamat
käyttäytyvät samoin, jos sellaiseen törmää ei
auta pakoonlähtö silllä se seuraa ja voi saada
sen poksahtamaan. Muistan serkkupoikani
kokemuksen kun pallosalama oli tullut pienestä
antennikaapelin reijästä huoneeseen, yksi
lapsista oli lähtenyt karkuun toiseen huoneeseen
jolloin pallo oli seurannut perässä ja
paukahtanut sitten keskellä huonetta, mitään
suurempaa vahinkoa ei ollut kuitenkaan tapahtunut
mitä nyt ovet ja ikkunat oli paineaallon
vaikutuksesta auenneet.
Tuo varuskunnan läheisyys voisi selittää osan,
valopanoksia käytetään ja merkkitulia jotka on
kyllä asiaa tietämättömästä aika ufomaisia.

Ei mainari kirjoitti:

Sähköpallot seuraavat autoja johtuu varauksesta.
Seuraavat myös ihmistä, mutta auto on mieluisempi
on isompi ja johtavampi kappale. Pallosalamat
käyttäytyvät samoin, jos sellaiseen törmää ei
auta pakoonlähtö silllä se seuraa ja voi saada
sen poksahtamaan. Muistan serkkupoikani
kokemuksen kun pallosalama oli tullut pienestä
antennikaapelin reijästä huoneeseen, yksi
lapsista oli lähtenyt karkuun toiseen huoneeseen
jolloin pallo oli seurannut perässä ja
paukahtanut sitten keskellä huonetta, mitään
suurempaa vahinkoa ei ollut kuitenkaan tapahtunut
mitä nyt ovet ja ikkunat oli paineaallon
vaikutuksesta auenneet.
Tuo varuskunnan läheisyys voisi selittää osan,
valopanoksia käytetään ja merkkitulia jotka on
kyllä asiaa tietämättömästä aika ufomaisia.

EN oikein usko että aivan selvä lentävälautanen
on mikään valopallo.Enkä ole nähnyt kaikkia ufoja
yksinäni on ollut useampia silmiä saman näkemässä.

Meedio kirjoitti:

EN oikein usko että aivan selvä lentävälautanen
on mikään valopallo.Enkä ole nähnyt kaikkia ufoja
yksinäni on ollut useampia silmiä saman näkemässä.

Tuollaisia ilmiöitä nähdään, nimen omaan
sellaisia joita ei pystytä tunnistamaa so.
löytämään luonnollista selitystä.

Se mikä niiden takana sitten loppujenlopuksi
onkaan niin se onkin toinen juttu.

Meedio kirjoitti:

EN oikein usko että aivan selvä lentävälautanen
on mikään valopallo.Enkä ole nähnyt kaikkia ufoja
yksinäni on ollut useampia silmiä saman näkemässä.

Heps! Sanot selvä lentävälautanen? Oletko nähnyt
tai te nähneet lentävän lautasen selvällä
päivänvalolla ja erottaneet siitä yksityiskohtia,
kerro ihmeessä!

En ole mikään skeptikko ja uskon ufoihin, mutta
aiemmin olet kirjoittanut vain valoista, en ole
muistaakseni maininnut muttaa nämä
sähkövarausvalot joita on kokeellisestikkin
valmistettu muistuttavat muodoltaan milloin
palloa milloin kiekkoa johtunee ilmavirroista eli
tuulesta.

Kerrompa yhden tapauksen noista valopanoksista,
itse harrastan kalastusta jonkin verran ja
minulla on punaisia hätäraketti tai siis punaisia
valopanoksia haulikkoon.
No kerran kuulin talvella keskuslämmitystakasta
outoa ääntä jonkinlaisen tussahduksen ja menin
katsomaan, että mikäs se siellä ääntelee.
Ilmanottoluukku oli raollaan ja sieltä hohti
jotain oudon tummanpunaista, no avasin
täyttöluukun ja samassa minua kohti vyöryi
tummanpunainen äänetön selvärajainen hohtava
kupla. Löi luukun kiinni tottakai ja
suurinpiirtein tärisin kontallani pannuhuoneessa
sillä en voinut käsittää ilmiötä. Pikkuhiljaa
aloin miettiä mikä se olisi voinut olla, mutta ei
selitys tullut kyllä mieleen, ennenkuin tajusin
armaan siippani siivonneen askarteluhuonettani.
Lopullisen varmuuden sain kun takka paloi loppuun
ja pääsin tutkimaan tuhkat joista tämä panoksen
kantaosa löytyi.

Ajatelkaapa tilanne että olisin mennyt vaikka
täyttämään takkaa silloin kun panos tussahti,
varmasti shokkiefekti olisi ollut vielä hurjempi.
Luojan kiitos panoksissa on pahvikuoret jolloin
mitään kunnon räjähdystä ei päässyt sattumaan.
Muuten armas siippani ei ole vielä tänäkään
päivänä myöntänyt panneensa panosta roskien
mukana takkaan vaikka asiasta on jo 5vuotta
kulunut. Joten keijuja taitaa olla olemassa;D

Ei mainari kirjoitti:

Heps! Sanot selvä lentävälautanen? Oletko nähnyt
tai te nähneet lentävän lautasen selvällä
päivänvalolla ja erottaneet siitä yksityiskohtia,
kerro ihmeessä!

En ole mikään skeptikko ja uskon ufoihin, mutta
aiemmin olet kirjoittanut vain valoista, en ole
muistaakseni maininnut muttaa nämä
sähkövarausvalot joita on kokeellisestikkin
valmistettu muistuttavat muodoltaan milloin
palloa milloin kiekkoa johtunee ilmavirroista eli
tuulesta.

Kerrompa yhden tapauksen noista valopanoksista,
itse harrastan kalastusta jonkin verran ja
minulla on punaisia hätäraketti tai siis punaisia
valopanoksia haulikkoon.
No kerran kuulin talvella keskuslämmitystakasta
outoa ääntä jonkinlaisen tussahduksen ja menin
katsomaan, että mikäs se siellä ääntelee.
Ilmanottoluukku oli raollaan ja sieltä hohti
jotain oudon tummanpunaista, no avasin
täyttöluukun ja samassa minua kohti vyöryi
tummanpunainen äänetön selvärajainen hohtava
kupla. Löi luukun kiinni tottakai ja
suurinpiirtein tärisin kontallani pannuhuoneessa
sillä en voinut käsittää ilmiötä. Pikkuhiljaa
aloin miettiä mikä se olisi voinut olla, mutta ei
selitys tullut kyllä mieleen, ennenkuin tajusin
armaan siippani siivonneen askarteluhuonettani.
Lopullisen varmuuden sain kun takka paloi loppuun
ja pääsin tutkimaan tuhkat joista tämä panoksen
kantaosa löytyi.

Ajatelkaapa tilanne että olisin mennyt vaikka
täyttämään takkaa silloin kun panos tussahti,
varmasti shokkiefekti olisi ollut vielä hurjempi.
Luojan kiitos panoksissa on pahvikuoret jolloin
mitään kunnon räjähdystä ei päässyt sattumaan.
Muuten armas siippani ei ole vielä tänäkään
päivänä myöntänyt panneensa panosta roskien
mukana takkaan vaikka asiasta on jo 5vuotta
kulunut. Joten keijuja taitaa olla olemassa;D

Kutsutaan ilmiön luonnolliseksi selitykseksi... :)

Mystisempiä, selittämättömämpiäkin ilmiöitä on,
siksi ne ovatkin niin kiehtovia ja aiheuttavat
vaikka millaisia tarinoita.
Voihan olla että niillekin joskus löytyy, jos nyt
ei ihan tuollainen, mutta järkevä selitys.

ääniä tai ilmiöitä ennen jotain tapahtumaa
(selvänäkö/kuuloisuutta) vai jonkin läheisen
kuollessa nähtäviä hahmoja.?

Olen hieman niistä lukenut mutta olisi kiva
kuulla jos sulla on jotain kokemuksia.
Itselläni olen havainnut tietynlaista
selvänäköisyyttä, lähinnä tapahtumien aavistuksia
etukäteen ja enne unia.

Juhani kirjoitti:

ääniä tai ilmiöitä ennen jotain tapahtumaa
(selvänäkö/kuuloisuutta) vai jonkin läheisen
kuollessa nähtäviä hahmoja.?

Olen hieman niistä lukenut mutta olisi kiva
kuulla jos sulla on jotain kokemuksia.
Itselläni olen havainnut tietynlaista
selvänäköisyyttä, lähinnä tapahtumien aavistuksia
etukäteen ja enne unia.

...tarkoitan ääniä ja/tai ilmiöitä ennen jotain
tapahtumaa - esim. ennen jonkun tietyn henkilön
tulemista luokseni.

Voin kuulla tämän ihmisen tulevan, esim. auton
äänen, tai oven avaamisen. Voin jopa nähdä
ikkunasta vilkaistaessa hahmon. Kun sitten menen
ovelle, siellä ei ole ketään. Menen pois ja
silloin kyseinen henkilö tuleekin. Aikaa etiäisen
ja henkilön välillä on siis muutama minuutti tai
sekunteja.

Toisinaan saan voimakkaan 'säpsähdyksen' ja sydän
hakkaa, menen ovelle ja vieras on kohta siellä.

Tai olen jossain paikassa, saan tunteen, että nyt
pitää lähteä sovittuun tapaamiseen/joku tulee
tiettyyn paikkaan. Lähden ja näin käy. Tätä
edeltää myös voimakas säpsähdys.

Mielestäni nämä 'ilmiöt' ovat ihan luonnollisia.
Olen Lapista kotoisin, ja täällä jotkut sanovat,
että etiäinen liikkuu tietyn ihmisen edellä
kertomassa tämän tulosta.

Samantapaisia tuntemuksia/deja-vu (?) ilmiöitä
taitavat olla ne kun yllättäen, voimakkaasti
ajattelee jotain asiaa tai ihmistä ja näin
tapahtuu parin sekunnin aikana/tapaa henkilön.

En nyt kyllä kovin 'yliluonnollisena' pidä
itseäni. En tosin osaa noita juttuja selittääkään.
Onhan niitä muitakin.

Milla kirjoitti:

...tarkoitan ääniä ja/tai ilmiöitä ennen jotain
tapahtumaa - esim. ennen jonkun tietyn henkilön
tulemista luokseni.

Voin kuulla tämän ihmisen tulevan, esim. auton
äänen, tai oven avaamisen. Voin jopa nähdä
ikkunasta vilkaistaessa hahmon. Kun sitten menen
ovelle, siellä ei ole ketään. Menen pois ja
silloin kyseinen henkilö tuleekin. Aikaa etiäisen
ja henkilön välillä on siis muutama minuutti tai
sekunteja.

Toisinaan saan voimakkaan 'säpsähdyksen' ja sydän
hakkaa, menen ovelle ja vieras on kohta siellä.

Tai olen jossain paikassa, saan tunteen, että nyt
pitää lähteä sovittuun tapaamiseen/joku tulee
tiettyyn paikkaan. Lähden ja näin käy. Tätä
edeltää myös voimakas säpsähdys.

Mielestäni nämä 'ilmiöt' ovat ihan luonnollisia.
Olen Lapista kotoisin, ja täällä jotkut sanovat,
että etiäinen liikkuu tietyn ihmisen edellä
kertomassa tämän tulosta.

Samantapaisia tuntemuksia/deja-vu (?) ilmiöitä
taitavat olla ne kun yllättäen, voimakkaasti
ajattelee jotain asiaa tai ihmistä ja näin
tapahtuu parin sekunnin aikana/tapaa henkilön.

En nyt kyllä kovin 'yliluonnollisena' pidä
itseäni. En tosin osaa noita juttuja selittääkään.
Onhan niitä muitakin.

..siis nuo kertomani tapahtumat tietenkin niin,
ettei esim. tapaamisen kellonaikaa ole sovittu
(he tulevat hakemaan minua, jos en ole mennyt
tiettyyn paikkaan) tai vieraiden tulo niin, etten
etukäteen tiedä vierailusta!

Piti tarkentaa, muuten vaikuttaa aika
idioottimaiselta ;)

Milla kirjoitti:

..siis nuo kertomani tapahtumat tietenkin niin,
ettei esim. tapaamisen kellonaikaa ole sovittu
(he tulevat hakemaan minua, jos en ole mennyt
tiettyyn paikkaan) tai vieraiden tulo niin, etten
etukäteen tiedä vierailusta!

Piti tarkentaa, muuten vaikuttaa aika
idioottimaiselta ;)

Minulla itselläni on hieman samanlaisia
kokemuksia, ei tosin ihan noin voimakkaita kuin
sinulla.
Jonkin verran on kokemuksia että ajattelee jotain
ihmistä ja hän soittaa kohta tai vastaavaa.
Myös erilaisia tapahtumia aavistelen ennakolta ja
deja-vu ilmiö on tuttu myöskin.

Minun "selvänäkökykyni" jos sitä sellaiseksi voi
sanoakaan ilmenee eniten ehkä enneunien kautta.
Olen pikkuhiljaa tutkiskellut uniani ja
selityksiä erilaisille merkillisille näkemilleni
unille.

Itse olen tuuminut kokemuksieni valossa että nämä
ominaisuudet/omituisuudet johtuvat pääosin omasta
herkkyydestä.
Olen luonto ihminen, kuten varmaan sinäkin kun
asut Lapissa, täällä itä-suomessakin riittää
maalla asuvalla metsiä joissa liikkua/nauttia.

Ennen vanhaan ihmiset olivat enemmän luonnon
kanssa yhtä, nykyään kaupungistuminen on
vieroittanut ihmiset luonnon parista.
Mielestäni nämä ominaisuudet ovatkin luonnollisia
eikä niitä pitäisi pelätä tai ihmetellä.
Ehkä ne ihmiset joilla näitä ominaisuuksia on,
ovat lähempänä "alkuperäistä" ihmistä.
Luonnossa asuneena ja sieltä elantonsa saaneena
he olivat väkisin samalla "aaltopituudella"
luonnon kanssa.
Nämä ominaisuudet ovat sitten jäänteitä noilta
ajoilta, silloin ne olivat välttämättömiä
selviytymisen kannalta.

Millään tieteellisellä metodilla näitä
taipumuksia ei voitane mitata, ne voi tiedostaa
vain se jolla niitä on ja kuten kirjoitat
kyseinen henkilö kokee ne todellisena ja
voimakkaana.

Ilmiöllä tiettyä esiintymismuotoa.?
Eli oliko havaittavissa ihmishahmo vai jokin muu.?
Entä koitko ilmiön useita kertoja ja olitko
täysin hereillä tapahtuma hetkellä.?
Näkikö tai kokiko muut ihmiset erikoista tai
voitko keskustella asiasta muiden kanssa.?

Harrastatko meditointia säännöllisesti ja kuinka
kauan olet sitä harrastanut.?

Tuntuvatko "oppaan" äänet tulevan ulkoa vai
pääsi "sisältä".?

En itse harrasta meditointia mutta jonkinlaista
ehkäpä juuri intuitiiviseksi ns."ahaa
elämykseksi" verrattavaa ennalta
aavistusta/tietämystä olen omalla kohdallani
huomannut, samaan "sarjaan" kuulunevat näkemäni
enne unet, jotka jossain mielessä voi ymmärtää
tälläisiksi "ohjeiksi".
Varsinaisia muunlaisia "ohjeita" en valvetilassa
ole kohdannut.

Jossain henkimaailmaa käsittelevässä kirjassa
kerrottiin jokaisella ihmisellä olevan
jonkinlainen "henkiopas" tai auttaja toisessa
ulottuvuudessa, joka sieltä käsin seuraa ja
hienovaraisesti ohjaa ihmisen elämää.

Meditatiivisesti herkkä henkilö voisi niin
ajateltuna kuulla tämän "viestinnän".

Viestien sisällön tulkinta tuolla tavalla menee
hieman saivartelun puolelle, tärkeintä lienee
niiden sisältö, eli onko näistä "ohjeista"
konkreettista hyötyä ja kuinka usein ja
millaisissa muissa tilanteissa.?

Kertomasi on aika hyvä esimerkki, olisiko sinulla
muita esimerkkejä.?

Juhani kirjoitti:

Harrastatko meditointia säännöllisesti ja kuinka
kauan olet sitä harrastanut.?

Tuntuvatko "oppaan" äänet tulevan ulkoa vai
pääsi "sisältä".?

En itse harrasta meditointia mutta jonkinlaista
ehkäpä juuri intuitiiviseksi ns."ahaa
elämykseksi" verrattavaa ennalta
aavistusta/tietämystä olen omalla kohdallani
huomannut, samaan "sarjaan" kuulunevat näkemäni
enne unet, jotka jossain mielessä voi ymmärtää
tälläisiksi "ohjeiksi".
Varsinaisia muunlaisia "ohjeita" en valvetilassa
ole kohdannut.

Jossain henkimaailmaa käsittelevässä kirjassa
kerrottiin jokaisella ihmisellä olevan
jonkinlainen "henkiopas" tai auttaja toisessa
ulottuvuudessa, joka sieltä käsin seuraa ja
hienovaraisesti ohjaa ihmisen elämää.

Meditatiivisesti herkkä henkilö voisi niin
ajateltuna kuulla tämän "viestinnän".

Viestien sisällön tulkinta tuolla tavalla menee
hieman saivartelun puolelle, tärkeintä lienee
niiden sisältö, eli onko näistä "ohjeista"
konkreettista hyötyä ja kuinka usein ja
millaisissa muissa tilanteissa.?

Kertomasi on aika hyvä esimerkki, olisiko sinulla
muita esimerkkejä.?

<Harrastatko meditointia säännöllisesti ja kuinka
kauan olet sitä harrastanut.?

Kyllä, aamUlla ja illalla, noin 30...45min
kerralla. Olen harrastanut meditointia noin 10
vuotta


<Tuntuvatko "oppaan" äänet tulevan ulkoa vai
pääsi "sisältä".?

Joskus "ääni" on kuin intensiivinen oma ajatus,
mutta ajatus ei ole johdonmukainen edellisiin
ajatuksiini ja ajanmittaan olen oppinut
erottamaan omat ja "oppaan" ajatukset.

Joskus (harvemmin) ääni on ns. selväkuuloinen
jota voisin verrata hyvin siihen jos kuuntelee
vaikka radiota korvakuullokkeilla. Kuulokkeet
ovat hyvin hiljaa, siten että jos on taustaääniä,
niin ääntä ei kuulu.

Kerran kokeilin säätää puhetta kuulokkeilla
siten, että hiljensin toista kuuloketta, ja
voimistin toista vastaavasti hieman (voluumia),
niin tuntui kuin radiotoimittaja olisi liikkunut
pääni sisällä. Tämä muistutti aika paljon sitä
tunnetta, jos oppaani olisi jotain kertonut. Opas
on tietenkin "samassa kohtaa" päässäni, keskellä
päätä. Joten ääni kuuluu pääni sisällä.



<En itse harrasta meditointia mutta jonkinlaista
ehkäpä juuri intuitiiviseksi ns."ahaa
elämykseksi" verrattavaa ennalta
aavistusta/tietämystä olen omalla kohdallani
huomannut, samaan "sarjaan" kuulunevat näkemäni
enne unet, jotka jossain mielessä voi ymmärtää
tälläisiksi "ohjeiksi".
Varsinaisia muunlaisia "ohjeita" en valvetilassa
ole kohdannut.

Näin on minullakin useimmiten. Tämä on myös
tarkoituskin loppujen lopuksi. Emmehän aina voi
olla toisten ohjauksessa. Kaikki totuus ja tieto
on meissä itsesämme, kun vain opimme ne sieltä
onkimaan.



<jonkinlainen "henkiopas" tai auttaja toisessa
ulottuvuudessa, joka sieltä käsin seuraa ja
hienovaraisesti ohjaa ihmisen elämää.
Meditatiivisesti herkkä henkilö voisi niin
ajateltuna kuulla tämän "viestinnän".



Periaatteessa näin on, mutta meditaation
todellinen tarkoitus on kuitenkin hiljentää
mielemme ja saavuttaa yhteys todelliseemn itseen
ja sitä kautta Kaikkialla läsnä olevaan
tietoisuuteen tai Jumalaan, niinkuin sitä täällä
länsimaissa nimitetään.

Oppaiden viestien kuuleminen ei ole
itsetarkoitus, eikä se ole läheskään kaikille
edes tarkoituksenmukaista. Kaikella on jokin syy
ja tarkoitus, kuten minun ja oppaani yhteys.
Alunperin en edes aloittanut meditointia
kuullakseni oppaani ääntä.



<Viestien sisällön tulkinta tuolla tavalla menee
hieman saivartelun puolelle, tärkeintä lienee
niiden sisältö, eli onko näistä "ohjeista"
konkreettista hyötyä ja kuinka usein ja
millaisissa muissa tilanteissa.?

Näin on. Henkiseen kasvuun kuuluu myös
erottelukyky. Usein henkilö jolla on ns.
selväkuulo henkiin, niin joutuu tilanteeseen,
jossa "henkiopas" ei olekaan oma vaan jokin
alhaisemma tason olento, joka höröttäää omiaan.
Vaikka joku, kuten minä, kuuleekin oppan ääntä,
ei voi koskaan 100 prosenttisesti luottaa
ohjeisiin, koska ohje voi olla huuhaata. Vastuun
kantaa aina kuulija itse päätöksistään. Tämän
vuoksi yhteys todelliseen Itseen on täkein
tavoite meditaatiossa.

Nämä intuitiiviset ahaa- elämykset ovat
käsittääkseni juuri näitä Itsen oivalluksia,
joissa ei ole mikään opas välissä. Ne ovat ns.
Jumal-oivalluksia.


<Kertomasi on aika hyvä esimerkki, olisiko
sinulla
muita esimerkkejä.?


Yksi enemmänkin koominen ja kenties
uskonvahvistamis viesti, joka sopii juuri tälle
foorumille hyvin on seuraavanlainen:

Viime kesänä kirjoitin tälle foorumille erään
aiheen ja mietin sitten että kuinkahan moni
tänkin lukee. Mielestän ise oli aika hyvä (omasta
mielestäni). Nukkumaan mentyäni opas
sanoi "seisemänkymmentä kaksi". Ihmiettelin,
mitähän tuokin tarkoitti, kunnes epäilin että se
tarkoitti juuri tätä foorumia.

Seuraavana päivänä tarkkailin muutaman kerran
tilannetta, kunnes muutaman päivän kuluttua aihe
meni toiselle sivulle, eikä laskuri enää
lissäntynyt. Käyneitten lukumäärä oli kuitenkin
75. Mietin, että aika lähellä oli kuitenkin.
Muiden aiheiden laskuri osoitti 30...260, sillä
sivulla. Nukkumaan mentyäni mietin vielä, että
eipä se opaskaan näköjään näitä asioita täysin
nähtävästi tiedä, kunnes muistin erään tärkeän
seikan. Olin nimittäin itse käynut lukemassa
viestiä ensin yhden kerran kirjoitettua aiheen ja
pari kertaa luin kommentteja, siis kolme kertaa.
Eli 75-3=72, HEUREKA!!!

Eräs kirjoitti:

<Harrastatko meditointia säännöllisesti ja kuinka
kauan olet sitä harrastanut.?

Kyllä, aamUlla ja illalla, noin 30...45min
kerralla. Olen harrastanut meditointia noin 10
vuotta


<Tuntuvatko "oppaan" äänet tulevan ulkoa vai
pääsi "sisältä".?

Joskus "ääni" on kuin intensiivinen oma ajatus,
mutta ajatus ei ole johdonmukainen edellisiin
ajatuksiini ja ajanmittaan olen oppinut
erottamaan omat ja "oppaan" ajatukset.

Joskus (harvemmin) ääni on ns. selväkuuloinen
jota voisin verrata hyvin siihen jos kuuntelee
vaikka radiota korvakuullokkeilla. Kuulokkeet
ovat hyvin hiljaa, siten että jos on taustaääniä,
niin ääntä ei kuulu.

Kerran kokeilin säätää puhetta kuulokkeilla
siten, että hiljensin toista kuuloketta, ja
voimistin toista vastaavasti hieman (voluumia),
niin tuntui kuin radiotoimittaja olisi liikkunut
pääni sisällä. Tämä muistutti aika paljon sitä
tunnetta, jos oppaani olisi jotain kertonut. Opas
on tietenkin "samassa kohtaa" päässäni, keskellä
päätä. Joten ääni kuuluu pääni sisällä.



<En itse harrasta meditointia mutta jonkinlaista
ehkäpä juuri intuitiiviseksi ns."ahaa
elämykseksi" verrattavaa ennalta
aavistusta/tietämystä olen omalla kohdallani
huomannut, samaan "sarjaan" kuulunevat näkemäni
enne unet, jotka jossain mielessä voi ymmärtää
tälläisiksi "ohjeiksi".
Varsinaisia muunlaisia "ohjeita" en valvetilassa
ole kohdannut.

Näin on minullakin useimmiten. Tämä on myös
tarkoituskin loppujen lopuksi. Emmehän aina voi
olla toisten ohjauksessa. Kaikki totuus ja tieto
on meissä itsesämme, kun vain opimme ne sieltä
onkimaan.



<jonkinlainen "henkiopas" tai auttaja toisessa
ulottuvuudessa, joka sieltä käsin seuraa ja
hienovaraisesti ohjaa ihmisen elämää.
Meditatiivisesti herkkä henkilö voisi niin
ajateltuna kuulla tämän "viestinnän".



Periaatteessa näin on, mutta meditaation
todellinen tarkoitus on kuitenkin hiljentää
mielemme ja saavuttaa yhteys todelliseemn itseen
ja sitä kautta Kaikkialla läsnä olevaan
tietoisuuteen tai Jumalaan, niinkuin sitä täällä
länsimaissa nimitetään.

Oppaiden viestien kuuleminen ei ole
itsetarkoitus, eikä se ole läheskään kaikille
edes tarkoituksenmukaista. Kaikella on jokin syy
ja tarkoitus, kuten minun ja oppaani yhteys.
Alunperin en edes aloittanut meditointia
kuullakseni oppaani ääntä.



<Viestien sisällön tulkinta tuolla tavalla menee
hieman saivartelun puolelle, tärkeintä lienee
niiden sisältö, eli onko näistä "ohjeista"
konkreettista hyötyä ja kuinka usein ja
millaisissa muissa tilanteissa.?

Näin on. Henkiseen kasvuun kuuluu myös
erottelukyky. Usein henkilö jolla on ns.
selväkuulo henkiin, niin joutuu tilanteeseen,
jossa "henkiopas" ei olekaan oma vaan jokin
alhaisemma tason olento, joka höröttäää omiaan.
Vaikka joku, kuten minä, kuuleekin oppan ääntä,
ei voi koskaan 100 prosenttisesti luottaa
ohjeisiin, koska ohje voi olla huuhaata. Vastuun
kantaa aina kuulija itse päätöksistään. Tämän
vuoksi yhteys todelliseen Itseen on täkein
tavoite meditaatiossa.

Nämä intuitiiviset ahaa- elämykset ovat
käsittääkseni juuri näitä Itsen oivalluksia,
joissa ei ole mikään opas välissä. Ne ovat ns.
Jumal-oivalluksia.


<Kertomasi on aika hyvä esimerkki, olisiko
sinulla
muita esimerkkejä.?


Yksi enemmänkin koominen ja kenties
uskonvahvistamis viesti, joka sopii juuri tälle
foorumille hyvin on seuraavanlainen:

Viime kesänä kirjoitin tälle foorumille erään
aiheen ja mietin sitten että kuinkahan moni
tänkin lukee. Mielestän ise oli aika hyvä (omasta
mielestäni). Nukkumaan mentyäni opas
sanoi "seisemänkymmentä kaksi". Ihmiettelin,
mitähän tuokin tarkoitti, kunnes epäilin että se
tarkoitti juuri tätä foorumia.

Seuraavana päivänä tarkkailin muutaman kerran
tilannetta, kunnes muutaman päivän kuluttua aihe
meni toiselle sivulle, eikä laskuri enää
lissäntynyt. Käyneitten lukumäärä oli kuitenkin
75. Mietin, että aika lähellä oli kuitenkin.
Muiden aiheiden laskuri osoitti 30...260, sillä
sivulla. Nukkumaan mentyäni mietin vielä, että
eipä se opaskaan näköjään näitä asioita täysin
nähtävästi tiedä, kunnes muistin erään tärkeän
seikan. Olin nimittäin itse käynut lukemassa
viestiä ensin yhden kerran kirjoitettua aiheen ja
pari kertaa luin kommentteja, siis kolme kertaa.
Eli 75-3=72, HEUREKA!!!

Käsittääkseni meditaation voisi muutamalla
sanalla "kansan tajuisesti" kuvata oman mielensä
ja kehonsa täydelliseksi rentouttamiseksi.
Mistään pyrkimyksestä yhteyteen "henkien" kanssa
ei alunperin varsinaisesti liene kysymys.

Koska olet harrastanut noinkin kauan ja
säännöllisesti meditaatiota voinee sinua
pitää "ammattilaisena" jos näin voidaan sanoa.?

Omat tietoni meditaatiosta ovat vain
luettua/Tv;ssä nähtyä tietoa.

Ethän loukkaannu, mutta näin esimerkin vuoksi
joillekin mielisairauksille on ominaista juuri
toisinaan voimakkaatkin henkilöiden päässään
kuulemat "käskyt".
Esimerkiksi skitsofreniassa ihmistä
voidaan "komentaa" tekemään itselleen tai muille
ihmisille jotain pahaa.
Häntä voidaan "käskeä" esimerkiksi sytyttämään
tulipalo tai vaikkapa ostamaan maatila jolloin
hän joutuu taloudellisiin vaikeuksiin.

He voivat myös kuulla useiden henkilöiden puhetta
tai voimakasta musiikkia päässään.
Kyseisille henkilöille nämä ovat hyvinkin
todellisia ja ahdistavia kokemuksia.

Ehkä myös tuon tyylisiä ovat
kuvailemasi "alhaisemman tason olennon"
hörötykset.

Itse en kuule ääniä, enemmänkin tuntemuksia
ns.fiiliksiä asioista eli jonkinlaista
intuitiivistä vaistoamista.?

Voi kuitenkin olla että kyseessä ei olekaan
jonkin ulkopuolisen "olennon" ohjeet vaan oman
alitajunnan viestintää ja "opastusta".

Alitajunta puntaroi asioita nukkuessammekin ilman
varsinaista tietoisuutta.
Kaikille on varmaankin tuttu tapahtuma se että
jonkin asian jäädessä ns. mietityttämään
nukkumaan mennessä, on kyseinen asia aamulla
herätessä ikäänkuin "valjennut" meille.
Alitajuntahan se on "jauhanut" asiaa yön kuluessa
ja esimerkiksi enne unet voivat osaltaan johtua
tästäkin.

Ihminen vastaanottaa vuorokauden aikana runsaasti
erilaista informaatiota ympäristöstään
tiedostamattaan.
Alitajunta prosessoi kuitenkin tätä tietoa koko
ajan ja persoonan omasta mikä on "oikein ja
väärin" ideologiasta riippuen sitten "opastaa"
ihmisen valinnoissa ja elämässä.

Esimerkiksi mainitsemasi ennakkovaroitus
kohtaamisesta hirvien kanssa voisi johtua siitä
että näit ennen tapausta hirvivaara
varoitusmerkin muttet sitä muista, alitajunta
rekisteröi kuitenkin merkin ja muutti
sen "sanalliseen" muotoon varoitukseksi hirvestä
joita sitten sattui tien yli kulkemaankin.

Tämä on ehkä skeptiseltäkin tuntuva arviointi
tästä ilmiöstä mutta mielestäni tästäkin asiasta
voi ja pitäisi nähdä monia eri puolia ali-
arvioimatta silti esimerkiksi sinun tuntemuksiasi
ja kokemuksiasi tästä ilmiöstä.

Pää asia kuitenkin on ettei kokonaan antaudu
erilaisten "viestien" vietäväksi, kuten itsekin
toteat.

Maalaisjärkeä voi ja pitää elämässään käyttää.

Eräs kirjoitti:

<Harrastatko meditointia säännöllisesti ja kuinka
kauan olet sitä harrastanut.?

Kyllä, aamUlla ja illalla, noin 30...45min
kerralla. Olen harrastanut meditointia noin 10
vuotta


<Tuntuvatko "oppaan" äänet tulevan ulkoa vai
pääsi "sisältä".?

Joskus "ääni" on kuin intensiivinen oma ajatus,
mutta ajatus ei ole johdonmukainen edellisiin
ajatuksiini ja ajanmittaan olen oppinut
erottamaan omat ja "oppaan" ajatukset.

Joskus (harvemmin) ääni on ns. selväkuuloinen
jota voisin verrata hyvin siihen jos kuuntelee
vaikka radiota korvakuullokkeilla. Kuulokkeet
ovat hyvin hiljaa, siten että jos on taustaääniä,
niin ääntä ei kuulu.

Kerran kokeilin säätää puhetta kuulokkeilla
siten, että hiljensin toista kuuloketta, ja
voimistin toista vastaavasti hieman (voluumia),
niin tuntui kuin radiotoimittaja olisi liikkunut
pääni sisällä. Tämä muistutti aika paljon sitä
tunnetta, jos oppaani olisi jotain kertonut. Opas
on tietenkin "samassa kohtaa" päässäni, keskellä
päätä. Joten ääni kuuluu pääni sisällä.



<En itse harrasta meditointia mutta jonkinlaista
ehkäpä juuri intuitiiviseksi ns."ahaa
elämykseksi" verrattavaa ennalta
aavistusta/tietämystä olen omalla kohdallani
huomannut, samaan "sarjaan" kuulunevat näkemäni
enne unet, jotka jossain mielessä voi ymmärtää
tälläisiksi "ohjeiksi".
Varsinaisia muunlaisia "ohjeita" en valvetilassa
ole kohdannut.

Näin on minullakin useimmiten. Tämä on myös
tarkoituskin loppujen lopuksi. Emmehän aina voi
olla toisten ohjauksessa. Kaikki totuus ja tieto
on meissä itsesämme, kun vain opimme ne sieltä
onkimaan.



<jonkinlainen "henkiopas" tai auttaja toisessa
ulottuvuudessa, joka sieltä käsin seuraa ja
hienovaraisesti ohjaa ihmisen elämää.
Meditatiivisesti herkkä henkilö voisi niin
ajateltuna kuulla tämän "viestinnän".



Periaatteessa näin on, mutta meditaation
todellinen tarkoitus on kuitenkin hiljentää
mielemme ja saavuttaa yhteys todelliseemn itseen
ja sitä kautta Kaikkialla läsnä olevaan
tietoisuuteen tai Jumalaan, niinkuin sitä täällä
länsimaissa nimitetään.

Oppaiden viestien kuuleminen ei ole
itsetarkoitus, eikä se ole läheskään kaikille
edes tarkoituksenmukaista. Kaikella on jokin syy
ja tarkoitus, kuten minun ja oppaani yhteys.
Alunperin en edes aloittanut meditointia
kuullakseni oppaani ääntä.



<Viestien sisällön tulkinta tuolla tavalla menee
hieman saivartelun puolelle, tärkeintä lienee
niiden sisältö, eli onko näistä "ohjeista"
konkreettista hyötyä ja kuinka usein ja
millaisissa muissa tilanteissa.?

Näin on. Henkiseen kasvuun kuuluu myös
erottelukyky. Usein henkilö jolla on ns.
selväkuulo henkiin, niin joutuu tilanteeseen,
jossa "henkiopas" ei olekaan oma vaan jokin
alhaisemma tason olento, joka höröttäää omiaan.
Vaikka joku, kuten minä, kuuleekin oppan ääntä,
ei voi koskaan 100 prosenttisesti luottaa
ohjeisiin, koska ohje voi olla huuhaata. Vastuun
kantaa aina kuulija itse päätöksistään. Tämän
vuoksi yhteys todelliseen Itseen on täkein
tavoite meditaatiossa.

Nämä intuitiiviset ahaa- elämykset ovat
käsittääkseni juuri näitä Itsen oivalluksia,
joissa ei ole mikään opas välissä. Ne ovat ns.
Jumal-oivalluksia.


<Kertomasi on aika hyvä esimerkki, olisiko
sinulla
muita esimerkkejä.?


Yksi enemmänkin koominen ja kenties
uskonvahvistamis viesti, joka sopii juuri tälle
foorumille hyvin on seuraavanlainen:

Viime kesänä kirjoitin tälle foorumille erään
aiheen ja mietin sitten että kuinkahan moni
tänkin lukee. Mielestän ise oli aika hyvä (omasta
mielestäni). Nukkumaan mentyäni opas
sanoi "seisemänkymmentä kaksi". Ihmiettelin,
mitähän tuokin tarkoitti, kunnes epäilin että se
tarkoitti juuri tätä foorumia.

Seuraavana päivänä tarkkailin muutaman kerran
tilannetta, kunnes muutaman päivän kuluttua aihe
meni toiselle sivulle, eikä laskuri enää
lissäntynyt. Käyneitten lukumäärä oli kuitenkin
75. Mietin, että aika lähellä oli kuitenkin.
Muiden aiheiden laskuri osoitti 30...260, sillä
sivulla. Nukkumaan mentyäni mietin vielä, että
eipä se opaskaan näköjään näitä asioita täysin
nähtävästi tiedä, kunnes muistin erään tärkeän
seikan. Olin nimittäin itse käynut lukemassa
viestiä ensin yhden kerran kirjoitettua aiheen ja
pari kertaa luin kommentteja, siis kolme kertaa.
Eli 75-3=72, HEUREKA!!!

Hei.
Olen mielenkiinnolla seurannut Teidän kahden
keskustelua selväkuuloisuudesta ja henkioppaista.

Itse koettelen kaikki ympärillä pyörivät
henkiolennot ennenkuin rupean keskustelemaan
heidän kanssaan. Koettelen ihan kaikki, myös oman
henkioppaani - joka kerta. Näin olen välttynyt
matalien henkien viesteiltä ja olen voinut
rauhoittaa mieleni kun ympäröivät henget ovat
olleet laadultaan hyviä.

Viime viikon tiistaina olin eräässä
meditatiivisessa tilaisuudessa jossa
alkurukouksen ja lyhyehkön meditaation jälkeen
sain osakseni healauksen. Healauksen yhteydesää
ensimmäinen henkioppaani (1. minulle ilmestynyt)
túli käymään ja vei mieleni lomalle. Se oli aivan
ihanan puhdistavaa ja jotenkin liikuttavaa.
Selvitys on paikallaan: Tämä 1. henkiopas
esitteli minulle nykyisen oppaan kun ensimmäisen
tehtävä oli täytetty. Nykyinen ohjaa minua
henkisellä polullani kun on jotain tärkeää
sanottavaa tai kun minulle pitää antaa
palautetta. Yhteyden muodostaa yleensä hän, mutta
kyllä minäkin sen voin tarvittaessa avata.

Iloa ja valoa kaikille

Richard kirjoitti:

Hei.
Olen mielenkiinnolla seurannut Teidän kahden
keskustelua selväkuuloisuudesta ja henkioppaista.

Itse koettelen kaikki ympärillä pyörivät
henkiolennot ennenkuin rupean keskustelemaan
heidän kanssaan. Koettelen ihan kaikki, myös oman
henkioppaani - joka kerta. Näin olen välttynyt
matalien henkien viesteiltä ja olen voinut
rauhoittaa mieleni kun ympäröivät henget ovat
olleet laadultaan hyviä.

Viime viikon tiistaina olin eräässä
meditatiivisessa tilaisuudessa jossa
alkurukouksen ja lyhyehkön meditaation jälkeen
sain osakseni healauksen. Healauksen yhteydesää
ensimmäinen henkioppaani (1. minulle ilmestynyt)
túli käymään ja vei mieleni lomalle. Se oli aivan
ihanan puhdistavaa ja jotenkin liikuttavaa.
Selvitys on paikallaan: Tämä 1. henkiopas
esitteli minulle nykyisen oppaan kun ensimmäisen
tehtävä oli täytetty. Nykyinen ohjaa minua
henkisellä polullani kun on jotain tärkeää
sanottavaa tai kun minulle pitää antaa
palautetta. Yhteyden muodostaa yleensä hän, mutta
kyllä minäkin sen voin tarvittaessa avata.

Iloa ja valoa kaikille

Kuinka "koettelet" henkiolentoja,mitä tai mitkä
kriteerit heidän tulee täyttää että he
pääsevät "keskustelu yhteyteen" kanssasi.

Ja kuinka varmistat että henget ovat "hyviä",
paha osaa taitavasti naamioida itsensä hyväksi.!?

Ovatko henkiolennot näyttäytyneet sinulle, miltä
he näyttivät ja millaisessa muissa tilanteissa
olet heitä nähnyt kuin mainitseman kaltaisessa
meditatiivisessä tilaisuudessa.?

Voit siis "avata" keskustelu yhteyden milloin
tahansa.?

Koska en tälläsiä kokemuksia omaa
henkilökohtaisesti niin olisi mielenkiintoista
kuulla tarkemmin muiden kokemuksista.

Juhani kirjoitti:

Käsittääkseni meditaation voisi muutamalla
sanalla "kansan tajuisesti" kuvata oman mielensä
ja kehonsa täydelliseksi rentouttamiseksi.
Mistään pyrkimyksestä yhteyteen "henkien" kanssa
ei alunperin varsinaisesti liene kysymys.

Koska olet harrastanut noinkin kauan ja
säännöllisesti meditaatiota voinee sinua
pitää "ammattilaisena" jos näin voidaan sanoa.?

Omat tietoni meditaatiosta ovat vain
luettua/Tv;ssä nähtyä tietoa.

Ethän loukkaannu, mutta näin esimerkin vuoksi
joillekin mielisairauksille on ominaista juuri
toisinaan voimakkaatkin henkilöiden päässään
kuulemat "käskyt".
Esimerkiksi skitsofreniassa ihmistä
voidaan "komentaa" tekemään itselleen tai muille
ihmisille jotain pahaa.
Häntä voidaan "käskeä" esimerkiksi sytyttämään
tulipalo tai vaikkapa ostamaan maatila jolloin
hän joutuu taloudellisiin vaikeuksiin.

He voivat myös kuulla useiden henkilöiden puhetta
tai voimakasta musiikkia päässään.
Kyseisille henkilöille nämä ovat hyvinkin
todellisia ja ahdistavia kokemuksia.

Ehkä myös tuon tyylisiä ovat
kuvailemasi "alhaisemman tason olennon"
hörötykset.

Itse en kuule ääniä, enemmänkin tuntemuksia
ns.fiiliksiä asioista eli jonkinlaista
intuitiivistä vaistoamista.?

Voi kuitenkin olla että kyseessä ei olekaan
jonkin ulkopuolisen "olennon" ohjeet vaan oman
alitajunnan viestintää ja "opastusta".

Alitajunta puntaroi asioita nukkuessammekin ilman
varsinaista tietoisuutta.
Kaikille on varmaankin tuttu tapahtuma se että
jonkin asian jäädessä ns. mietityttämään
nukkumaan mennessä, on kyseinen asia aamulla
herätessä ikäänkuin "valjennut" meille.
Alitajuntahan se on "jauhanut" asiaa yön kuluessa
ja esimerkiksi enne unet voivat osaltaan johtua
tästäkin.

Ihminen vastaanottaa vuorokauden aikana runsaasti
erilaista informaatiota ympäristöstään
tiedostamattaan.
Alitajunta prosessoi kuitenkin tätä tietoa koko
ajan ja persoonan omasta mikä on "oikein ja
väärin" ideologiasta riippuen sitten "opastaa"
ihmisen valinnoissa ja elämässä.

Esimerkiksi mainitsemasi ennakkovaroitus
kohtaamisesta hirvien kanssa voisi johtua siitä
että näit ennen tapausta hirvivaara
varoitusmerkin muttet sitä muista, alitajunta
rekisteröi kuitenkin merkin ja muutti
sen "sanalliseen" muotoon varoitukseksi hirvestä
joita sitten sattui tien yli kulkemaankin.

Tämä on ehkä skeptiseltäkin tuntuva arviointi
tästä ilmiöstä mutta mielestäni tästäkin asiasta
voi ja pitäisi nähdä monia eri puolia ali-
arvioimatta silti esimerkiksi sinun tuntemuksiasi
ja kokemuksiasi tästä ilmiöstä.

Pää asia kuitenkin on ettei kokonaan antaudu
erilaisten "viestien" vietäväksi, kuten itsekin
toteat.

Maalaisjärkeä voi ja pitää elämässään käyttää.

Kerroit, että meditaatiossa mielestäsi ei ole
pyrkimys yhteyteen henkien kanssa. Siinä olen
samaa mieltä. Kuten aikaisemmin kerroin, niin
meditaation tarkoitus on hiljentää mieli ja
löytää todellinen Itse mielen takaa. Mieli ja
ajatukset eivät ole osa meitä, kuten niin monet
uskovat. Ajatuset ovat egon tuote

Itse en koe ammattilaiseksi meditaatiossa, vaikka
sitä olenkin harjoittanut noin kymmenen vuotta.
Periaattaassa minä vasta harjoittelen
meditoimaan. Meditaatiossa mieli on täysin
hiljaa. Se vie aikansa kun sen oppii. Ja sitten
kun sen oppii täysin, onkin jo valaistunut,
saanut Jumal-yhteyden.

Mielisairaiden kuulemat käskyt ovat ymmärtääkseni
juuri näitä alamman tason olentojen käskyjä. Ne
ovat takertuneet auraan jostain syystä, lienee
joskus karmallinen syy. Useimmat mielsairaat,
jotka kuulevat ylimääräisiä ääniä, eivät ole
periaatteessa mielisairaita. Heillä on vain tämä
ylimääräinen, luvaton henki takertuneena
auraansa.

Näitä sanotaan mielisairaaksi, koska länsimainen
lääketiede ja psykologia ei vielä tunnusta sitä
tosasiaa, että ihminen on aivan jotain muuta,
kuin biokemiallinen aivoprosessi, hengistä
puhumattakaan



<Voi kuitenkin olla että kyseessä ei olekaan
jonkin ulkopuolisen "olennon" ohjeet vaan oman
alitajunnan viestintää ja "opastusta".

Olisi hyvä tehdä selväksi mikä on tajunta ja mikä
on ajatus ja mikä on viestintä. Helposti syntyy
tilannteita, jossa näennäisesti puhutaan samasta
asiasta, vaikka itseasiassa puhutaan hieman eria
asiasta.

Itse en ymmärrä, miten tajunta voi antaa
selväkuuloisia viestejä puheen tapaan. Tajunta on
tajuntaa. Kun oivallat jotain, ei sinulle kukaan
mitään puhu. Se lähtee alitajunnastasi. Tajunta
ei puhu aikä sano mitään. Tajunta antaa niitä
ahaa-elämyksiä. Tajuntaa voisin verrata
enemmänkin tietoisuuteen. Tietoisuus ei sanoa
mitään, se vain tietää.



Nämä henkioppaiden selväkuuloiset viestit eivät
tämän vuosi voi tulla omasta alitajunnasta.
Samalla periaatteella voisi olettaa, että jonkin
minulle puhuessa, voisin uskotella itselleni,
että ei tuo kaveri mitään minulle puhu, viesti
tulee minulle vain alitajunnasta.

Ennakkovaroitus hirvestä? Ajatuskesi oli sinänsä
ihan jees ja aika yleinenkin länsimsien
psykologian termein. Mutta mielestäni se ei kestä
päivänvaloa. Miksi vain minulle tuli sellainen
viesti ja juuri silloin kun hirvet tulivat. Olen
ajanut autoa parikymmentä vuotta. Hirvimerkkejä
olen nähnyt aikaisemminkin, mutta eipä ole
kuulunut varoituksia, mutta enmpä ole nähnyt
pahemmin hirviäkään, ainakaan niin täpärässä
tilaanteessa, kuin mitä esimerkissäni oli. Ilman
varoitusta olisi ollut muuten aika paha tilanne.
Vaara oli ilmeinen. Niin, miksi juuri silloin?

Juhani kirjoitti:

Kuinka "koettelet" henkiolentoja,mitä tai mitkä
kriteerit heidän tulee täyttää että he
pääsevät "keskustelu yhteyteen" kanssasi.

Ja kuinka varmistat että henget ovat "hyviä",
paha osaa taitavasti naamioida itsensä hyväksi.!?

Ovatko henkiolennot näyttäytyneet sinulle, miltä
he näyttivät ja millaisessa muissa tilanteissa
olet heitä nähnyt kuin mainitseman kaltaisessa
meditatiivisessä tilaisuudessa.?

Voit siis "avata" keskustelu yhteyden milloin
tahansa.?

Koska en tälläsiä kokemuksia omaa
henkilökohtaisesti niin olisi mielenkiintoista
kuulla tarkemmin muiden kokemuksista.

Hei.
Ihan asiallisia kysymyksiä. Yritän vastata
parhaani mukaan.
(Kuinka "koettelet" henkiolentoja,mitä tai mitkä
kriteerit heidän tulee täyttää että he
pääsevät "keskustelu yhteyteen" kanssasi.)
= Kysyn hengeltä: "Vannotko Jumalan nimeen
olevasi hyvä henkiolento"?
Tähän ei mikään henkiolento voi vastata
valheellisesti, sillä henkimaailman
lainalaisuuksiin kuuluu ettei mikään henki voi
vannoa väärää valaa Jumalan nimeen.

(Ovatko henkiolennot näyttäytyneet sinulle, miltä
he näyttivät ja millaisessa muissa tilanteissa
olet heitä nähnyt kuin mainitseman kaltaisessa
meditatiivisessä tilaisuudessa.?)
= En näe, en ole selvänäkijä. Kuulen ihan
fyysisiä ääniä tai "kuulen" telepaattisesti
ajatuksia. Vuosien kokemus on opettanut
erottamaan omat ja vieraat ajatukset toisistaan.
Jos avaan yhteyden teen sen yleensä joko
meditaation jälkeen tai joskus myös luonnossa kun
alueen energiatasot ovat harmoniset. Tämä saattaa
kuulostaa huuhaalta, mutta olen jo kauan oppinut
erottamaan luonnossa ollessani ne hyvät paikat
jossa energiatasot ovat kauniit. Avaan yhteyden
kuitenkin varsin harvoin, sillä en tarvitse
normaalisti tuota yhteyttä ja en myöskään halua
kysyä oppaaltani turhia kysymyksiä vaan kysyn
vain jos asiaan en ole keksinyt mitään ratkaisua
pidempi aikaisesta yrittämisestä huolimatta.
Vastaukseksi saan yleensä jotakin suuntaa-antavaa
ja se on hyvä, sillä siten joudun hiukan
ajattelemaan lisää ja teen taas itse valinnat ja
ratkaisut.


Kaunista Vappua!

Eräs kirjoitti:

Kerroit, että meditaatiossa mielestäsi ei ole
pyrkimys yhteyteen henkien kanssa. Siinä olen
samaa mieltä. Kuten aikaisemmin kerroin, niin
meditaation tarkoitus on hiljentää mieli ja
löytää todellinen Itse mielen takaa. Mieli ja
ajatukset eivät ole osa meitä, kuten niin monet
uskovat. Ajatuset ovat egon tuote

Itse en koe ammattilaiseksi meditaatiossa, vaikka
sitä olenkin harjoittanut noin kymmenen vuotta.
Periaattaassa minä vasta harjoittelen
meditoimaan. Meditaatiossa mieli on täysin
hiljaa. Se vie aikansa kun sen oppii. Ja sitten
kun sen oppii täysin, onkin jo valaistunut,
saanut Jumal-yhteyden.

Mielisairaiden kuulemat käskyt ovat ymmärtääkseni
juuri näitä alamman tason olentojen käskyjä. Ne
ovat takertuneet auraan jostain syystä, lienee
joskus karmallinen syy. Useimmat mielsairaat,
jotka kuulevat ylimääräisiä ääniä, eivät ole
periaatteessa mielisairaita. Heillä on vain tämä
ylimääräinen, luvaton henki takertuneena
auraansa.

Näitä sanotaan mielisairaaksi, koska länsimainen
lääketiede ja psykologia ei vielä tunnusta sitä
tosasiaa, että ihminen on aivan jotain muuta,
kuin biokemiallinen aivoprosessi, hengistä
puhumattakaan



<Voi kuitenkin olla että kyseessä ei olekaan
jonkin ulkopuolisen "olennon" ohjeet vaan oman
alitajunnan viestintää ja "opastusta".

Olisi hyvä tehdä selväksi mikä on tajunta ja mikä
on ajatus ja mikä on viestintä. Helposti syntyy
tilannteita, jossa näennäisesti puhutaan samasta
asiasta, vaikka itseasiassa puhutaan hieman eria
asiasta.

Itse en ymmärrä, miten tajunta voi antaa
selväkuuloisia viestejä puheen tapaan. Tajunta on
tajuntaa. Kun oivallat jotain, ei sinulle kukaan
mitään puhu. Se lähtee alitajunnastasi. Tajunta
ei puhu aikä sano mitään. Tajunta antaa niitä
ahaa-elämyksiä. Tajuntaa voisin verrata
enemmänkin tietoisuuteen. Tietoisuus ei sanoa
mitään, se vain tietää.



Nämä henkioppaiden selväkuuloiset viestit eivät
tämän vuosi voi tulla omasta alitajunnasta.
Samalla periaatteella voisi olettaa, että jonkin
minulle puhuessa, voisin uskotella itselleni,
että ei tuo kaveri mitään minulle puhu, viesti
tulee minulle vain alitajunnasta.

Ennakkovaroitus hirvestä? Ajatuskesi oli sinänsä
ihan jees ja aika yleinenkin länsimsien
psykologian termein. Mutta mielestäni se ei kestä
päivänvaloa. Miksi vain minulle tuli sellainen
viesti ja juuri silloin kun hirvet tulivat. Olen
ajanut autoa parikymmentä vuotta. Hirvimerkkejä
olen nähnyt aikaisemminkin, mutta eipä ole
kuulunut varoituksia, mutta enmpä ole nähnyt
pahemmin hirviäkään, ainakaan niin täpärässä
tilaanteessa, kuin mitä esimerkissäni oli. Ilman
varoitusta olisi ollut muuten aika paha tilanne.
Vaara oli ilmeinen. Niin, miksi juuri silloin?

Hei.
Kirjoitit mm. seuraavaa:
"Mielisairaiden kuulemat käskyt ovat
ymmärtääkseni
juuri näitä alamman tason olentojen käskyjä. Ne
ovat takertuneet auraan jostain syystä, lienee
joskus karmallinen syy. Useimmat mielsairaat,
jotka kuulevat ylimääräisiä ääniä, eivät ole
periaatteessa mielisairaita. Heillä on vain tämä
ylimääräinen, luvaton henki takertuneena
auraansa.

Näitä sanotaan mielisairaaksi, koska länsimainen
lääketiede ja psykologia ei vielä tunnusta sitä
tosasiaa, että ihminen on aivan jotain muuta,
kuin biokemiallinen aivoprosessi, hengistä
puhumattakaan"

= Olen jo monesti sanonut samaa, eli meidänkin
mielisairaaloissamme on varmasti paljon
riivaajahenkien uhreja, jotka eivät tiedä
olevansa mediumistisia ja vaikka
aavistaisivatkin, niin asia tyrmätään "oikeassa
olevien" lääkäreiden taholta. Heille syötetään
puuduttavia lääkkeitä, jotka tekevät heidät
sairaiksi ja sitten diagnosoidaan hiukan lisää ja
taas pitää niellä uusia myrkkyjä. Lopulta
ihmisestä tulee zombie - elävä kuollut. Käy
sääliksi tuollainen.
En nyt sitten väitä, että kaikki tai edes lähes
kaikki skitsofreeniset olisivat riivaajahenkien
uhreja, mutta osa varmasti on. Heille paras apu
on henkiparannus ja oman itsensä tietoinen
henkinen kehittäminen.

Valoa

Richard kirjoitti:

Hei.
Ihan asiallisia kysymyksiä. Yritän vastata
parhaani mukaan.
(Kuinka "koettelet" henkiolentoja,mitä tai mitkä
kriteerit heidän tulee täyttää että he
pääsevät "keskustelu yhteyteen" kanssasi.)
= Kysyn hengeltä: "Vannotko Jumalan nimeen
olevasi hyvä henkiolento"?
Tähän ei mikään henkiolento voi vastata
valheellisesti, sillä henkimaailman
lainalaisuuksiin kuuluu ettei mikään henki voi
vannoa väärää valaa Jumalan nimeen.

(Ovatko henkiolennot näyttäytyneet sinulle, miltä
he näyttivät ja millaisessa muissa tilanteissa
olet heitä nähnyt kuin mainitseman kaltaisessa
meditatiivisessä tilaisuudessa.?)
= En näe, en ole selvänäkijä. Kuulen ihan
fyysisiä ääniä tai "kuulen" telepaattisesti
ajatuksia. Vuosien kokemus on opettanut
erottamaan omat ja vieraat ajatukset toisistaan.
Jos avaan yhteyden teen sen yleensä joko
meditaation jälkeen tai joskus myös luonnossa kun
alueen energiatasot ovat harmoniset. Tämä saattaa
kuulostaa huuhaalta, mutta olen jo kauan oppinut
erottamaan luonnossa ollessani ne hyvät paikat
jossa energiatasot ovat kauniit. Avaan yhteyden
kuitenkin varsin harvoin, sillä en tarvitse
normaalisti tuota yhteyttä ja en myöskään halua
kysyä oppaaltani turhia kysymyksiä vaan kysyn
vain jos asiaan en ole keksinyt mitään ratkaisua
pidempi aikaisesta yrittämisestä huolimatta.
Vastaukseksi saan yleensä jotakin suuntaa-antavaa
ja se on hyvä, sillä siten joudun hiukan
ajattelemaan lisää ja teen taas itse valinnat ja
ratkaisut.


Kaunista Vappua!

Sukulaisiini kuuluu henkiparantajan lahjoja
omaavia henkilöitä, olen joskus ollut
heidän "käsittelyssään" ja ennen aloittamista he
hiljentyvät hetkeksi, ilmeisesti lukevat pienen
rukouksen mielessään.
Olen ymmärtänyt että he "suojaavat" kyseisellä
tavalla itsensä, on kuulemma mahdollista että
ilman tätä "suojausta" potilaan mahdolliset
sairaudet tms. muu paha voisi toimenpiteen aikana
tarttua heihin.

Ilmeisesti tuo "koettelemisesi" on hieman samaa
ajava asia, tarkoituksena vain estää "pahojen
henkien" pääsy yhteyteen kanssasi.

Oletko varma että henkimaailman lain alaisuudet
olisivat täysin ehdottomia.?
Täällä ihmisten maailmassahan laeista
löytyy "porsaan reikiä", samoin löytyy niitä
jotka lakeja rikkovat "ammatikseen".
Miksi pahat henget eivät tekisi samalla tavalla.?

Itse paljon luonnossa liikkuvana ja sieltä voima
varoja löytävänä olen huomannut paikkoja joissa
selkeästi viihtyy ja on "mukava" olo.
Ilmeisesti niissä paikoissa virtaa
mainitsemaasi "kaunista energiaa", varmaan sama
ilmiö on myös ihmisissä sillä joidenkin kanssa
tuntuu heti tulevan juttuun kun toisten kanssa ei
pääse samalle "aaltopituudelle" vuosienkaan
jälkeen.

Hyvää Vappua sinullekin.!

Juhani kirjoitti:

Sukulaisiini kuuluu henkiparantajan lahjoja
omaavia henkilöitä, olen joskus ollut
heidän "käsittelyssään" ja ennen aloittamista he
hiljentyvät hetkeksi, ilmeisesti lukevat pienen
rukouksen mielessään.
Olen ymmärtänyt että he "suojaavat" kyseisellä
tavalla itsensä, on kuulemma mahdollista että
ilman tätä "suojausta" potilaan mahdolliset
sairaudet tms. muu paha voisi toimenpiteen aikana
tarttua heihin.

Ilmeisesti tuo "koettelemisesi" on hieman samaa
ajava asia, tarkoituksena vain estää "pahojen
henkien" pääsy yhteyteen kanssasi.

Oletko varma että henkimaailman lain alaisuudet
olisivat täysin ehdottomia.?
Täällä ihmisten maailmassahan laeista
löytyy "porsaan reikiä", samoin löytyy niitä
jotka lakeja rikkovat "ammatikseen".
Miksi pahat henget eivät tekisi samalla tavalla.?

Itse paljon luonnossa liikkuvana ja sieltä voima
varoja löytävänä olen huomannut paikkoja joissa
selkeästi viihtyy ja on "mukava" olo.
Ilmeisesti niissä paikoissa virtaa
mainitsemaasi "kaunista energiaa", varmaan sama
ilmiö on myös ihmisissä sillä joidenkin kanssa
tuntuu heti tulevan juttuun kun toisten kanssa ei
pääse samalle "aaltopituudelle" vuosienkaan
jälkeen.

Hyvää Vappua sinullekin.!

Moi.
"Oletko varma että henkimaailman lain alaisuudet
olisivat täysin ehdottomia.?
Täällä ihmisten maailmassahan laeista
löytyy "porsaan reikiä", samoin löytyy niitä
jotka lakeja rikkovat "ammatikseen".
Miksi pahat henget eivät tekisi samalla tavalla.?"
= Olen varma.

Henkiparantaja on eräänlainen meedio, sillä hän
ei itse ole se parantaja (yleensä) vaan hänen
kauttaa parannetaan. Toisin sanoen henkiolento
parantaa tämän parantajan kautta ja parantaja
toimii kanavana. Parantaja suojaa todellakin
itsensä ja parannettavan yleensä rukouksella ja
lisäksi jollain henkilökohtaisella
visualisoinnilla.
Suojaaminen on jos siksi tärkeää, että parantaja
saa takaisin luovuttavansa elämänvoiman tältä
hänen kauttaan toimivalta henkiolennolta.
Yhteyden avaamiseen tarvitaan elämänvoimaa ja
vielä enemmän parantamiseen. Itse asiassa koko
healaus perustuu aika paljon elämänvoiman
siirtämiseen ja parannettavan oman elämänvoiman
kirkastamiseen (noin teknisesti ottaen).
Elämänvoima on tavallaan henkistä verta.
Hyvä henkiolento luovuttaa käyttämänsä
elämänvoiman takaisin ja paha henkiolento ei.
Parantajan oma terveys on siten kiinni siitä kuka
häntä kanavana käyttää.

Nyt viettämään vappua, jutellaan myöhemmin lisää.
Valoa!

Richard kirjoitti:

Hei.
Kirjoitit mm. seuraavaa:
"Mielisairaiden kuulemat käskyt ovat
ymmärtääkseni
juuri näitä alamman tason olentojen käskyjä. Ne
ovat takertuneet auraan jostain syystä, lienee
joskus karmallinen syy. Useimmat mielsairaat,
jotka kuulevat ylimääräisiä ääniä, eivät ole
periaatteessa mielisairaita. Heillä on vain tämä
ylimääräinen, luvaton henki takertuneena
auraansa.

Näitä sanotaan mielisairaaksi, koska länsimainen
lääketiede ja psykologia ei vielä tunnusta sitä
tosasiaa, että ihminen on aivan jotain muuta,
kuin biokemiallinen aivoprosessi, hengistä
puhumattakaan"

= Olen jo monesti sanonut samaa, eli meidänkin
mielisairaaloissamme on varmasti paljon
riivaajahenkien uhreja, jotka eivät tiedä
olevansa mediumistisia ja vaikka
aavistaisivatkin, niin asia tyrmätään "oikeassa
olevien" lääkäreiden taholta. Heille syötetään
puuduttavia lääkkeitä, jotka tekevät heidät
sairaiksi ja sitten diagnosoidaan hiukan lisää ja
taas pitää niellä uusia myrkkyjä. Lopulta
ihmisestä tulee zombie - elävä kuollut. Käy
sääliksi tuollainen.
En nyt sitten väitä, että kaikki tai edes lähes
kaikki skitsofreeniset olisivat riivaajahenkien
uhreja, mutta osa varmasti on. Heille paras apu
on henkiparannus ja oman itsensä tietoinen
henkinen kehittäminen.

Valoa

Olen kuullut myös, että keskimääräistä useammin
suhteessa muuhun väestöön nähden, myös
hoitohenkilökunta "pimahtaa" ja alkaa kuulemaan
ääniä. Tämä selitetään sitten, että työ on niin
raskasta psyykkeelle, että kaikkien mielenterveys
ei sitä kestä.

Joskus asia saattaa näinkin olla, mutta joissakin
tapauksissa mielestäni on kysymys näiden
riivaajahenkien tarttumisesta hoitajien auraan.
Toki hyvä psyyke ja henkisyys vahvistaa
luonnostaan suojausta, mutta se ei kaikilla
nähtävästi toimi. Niin ja tietenkin sitten vielä,
jos ihminen on muutenkn herkkä
kulemaan "astraalisia ääniä", niin tilanne on
jonkin verra pahempi hoitajan kannalta.

Eräs kirjoitti:

Olen kuullut myös, että keskimääräistä useammin
suhteessa muuhun väestöön nähden, myös
hoitohenkilökunta "pimahtaa" ja alkaa kuulemaan
ääniä. Tämä selitetään sitten, että työ on niin
raskasta psyykkeelle, että kaikkien mielenterveys
ei sitä kestä.

Joskus asia saattaa näinkin olla, mutta joissakin
tapauksissa mielestäni on kysymys näiden
riivaajahenkien tarttumisesta hoitajien auraan.
Toki hyvä psyyke ja henkisyys vahvistaa
luonnostaan suojausta, mutta se ei kaikilla
nähtävästi toimi. Niin ja tietenkin sitten vielä,
jos ihminen on muutenkn herkkä
kulemaan "astraalisia ääniä", niin tilanne on
jonkin verra pahempi hoitajan kannalta.

ihmisiä siinä missä potilaatkin. Hoitajilla on
usein oma näkemyksensä näistä henkimaailman
kuvioista ja monesti ne eivät pidä yhtä lääkärien
ja lääketieteen kanssa, toisin sanoen osa
hoitajista on itsekin tietoisesti tai
tiedostamattaan mediumistisia ja tällöin alttiina
eri henkiolentojen vaikutuksille.
Mikäli on tiedostamattaan mediumistinen ja
riivaajahenki "asuu" naapurihuoneessa on vaara
joutua kyseisen riivaajahengen uudeksi
pelinappulaksi aika suuri.

Hyvä psyyke ja henkisyys ei sinänsä vahvista
suojausta sellaisenaan, mutta hyvän psyykeen
omaavat henkilöt osaavat yleensä "pitää jalat
maassa". Kaikki tarvitsevat suojauksen
lisäämistä, sillä mitä vahvempi henkilö sitä
voimakkaampia hyökkäyksiä häntä vastaan tehdään.
Tiedän kokemuksesta.
Henkinen ihminen on yleensä myös aika herkkä.
Herkkyydessä ei ole mitään pahaa ja koenkin sen
hyväksi asiaksi varsinkin jos ihminen kehitää
itseään. Huonona puolena näen sen, että herkät
ottavat usein vaikutuksia muualta ja ovat
helpommin ohjailtavissa. Toisilla tuo
ohjailtavuus on hallinnassa ja toisilla ei.
Henkiolennot (nimen omaan matalat) tietävät tämän
ja siksi ovat herhiläisten tavoin herkkien
kimpussa. Eritoten herkät tarvitsevat vahvan
suojauksen.
Rukous on paras suojaustapa huonoa henkimaailmaa
vastaan.

Nyt Vappulounaalle.
Valoa!

Richard kirjoitti:

ihmisiä siinä missä potilaatkin. Hoitajilla on
usein oma näkemyksensä näistä henkimaailman
kuvioista ja monesti ne eivät pidä yhtä lääkärien
ja lääketieteen kanssa, toisin sanoen osa
hoitajista on itsekin tietoisesti tai
tiedostamattaan mediumistisia ja tällöin alttiina
eri henkiolentojen vaikutuksille.
Mikäli on tiedostamattaan mediumistinen ja
riivaajahenki "asuu" naapurihuoneessa on vaara
joutua kyseisen riivaajahengen uudeksi
pelinappulaksi aika suuri.

Hyvä psyyke ja henkisyys ei sinänsä vahvista
suojausta sellaisenaan, mutta hyvän psyykeen
omaavat henkilöt osaavat yleensä "pitää jalat
maassa". Kaikki tarvitsevat suojauksen
lisäämistä, sillä mitä vahvempi henkilö sitä
voimakkaampia hyökkäyksiä häntä vastaan tehdään.
Tiedän kokemuksesta.
Henkinen ihminen on yleensä myös aika herkkä.
Herkkyydessä ei ole mitään pahaa ja koenkin sen
hyväksi asiaksi varsinkin jos ihminen kehitää
itseään. Huonona puolena näen sen, että herkät
ottavat usein vaikutuksia muualta ja ovat
helpommin ohjailtavissa. Toisilla tuo
ohjailtavuus on hallinnassa ja toisilla ei.
Henkiolennot (nimen omaan matalat) tietävät tämän
ja siksi ovat herhiläisten tavoin herkkien
kimpussa. Eritoten herkät tarvitsevat vahvan
suojauksen.
Rukous on paras suojaustapa huonoa henkimaailmaa
vastaan.

Nyt Vappulounaalle.
Valoa!

Tässä nykymaailmassa ei herkkien ihmisten ole
kovinkaan hyvä olla ja elää.

Työpaikoilla ja muussakin elämässä saa varautua
raakaankin henkiseen väkivaltaan, tästäkin
riittää henkilökohtaisia kokemuksia.!

En tiedä millaisilla keinoilla sellaista vastaan
voisi taistella.?

Muutenkin nykymeno on aika välinpitämätöntä,
lähimmäisistä ei juurikaan välitetä, ellei
kysymyksessä ole oma taloudellinen etu.

Siitä kai kumpuaa tuo henkinen väkivaltakin, se
on siinä mielessä merkillistä että toisen ihmisen
hyvätkin ominaisuudet pystytään kääntämään häntä
itseään vastaan.

Muutoin herkkyys on mielestäni, ainakin itselläni
etu siinä mielessä että osaa nauttia pienistäkin
asiosta ja esimerkiksi juuri luonnosta.

Mitään "valtavia" kokemuksia ei välttämättä
tarvitse.

Tällä tavalla minä käsitän herkkyyden.

Eräs kirjoitti:

Kerroit, että meditaatiossa mielestäsi ei ole
pyrkimys yhteyteen henkien kanssa. Siinä olen
samaa mieltä. Kuten aikaisemmin kerroin, niin
meditaation tarkoitus on hiljentää mieli ja
löytää todellinen Itse mielen takaa. Mieli ja
ajatukset eivät ole osa meitä, kuten niin monet
uskovat. Ajatuset ovat egon tuote

Itse en koe ammattilaiseksi meditaatiossa, vaikka
sitä olenkin harjoittanut noin kymmenen vuotta.
Periaattaassa minä vasta harjoittelen
meditoimaan. Meditaatiossa mieli on täysin
hiljaa. Se vie aikansa kun sen oppii. Ja sitten
kun sen oppii täysin, onkin jo valaistunut,
saanut Jumal-yhteyden.

Mielisairaiden kuulemat käskyt ovat ymmärtääkseni
juuri näitä alamman tason olentojen käskyjä. Ne
ovat takertuneet auraan jostain syystä, lienee
joskus karmallinen syy. Useimmat mielsairaat,
jotka kuulevat ylimääräisiä ääniä, eivät ole
periaatteessa mielisairaita. Heillä on vain tämä
ylimääräinen, luvaton henki takertuneena
auraansa.

Näitä sanotaan mielisairaaksi, koska länsimainen
lääketiede ja psykologia ei vielä tunnusta sitä
tosasiaa, että ihminen on aivan jotain muuta,
kuin biokemiallinen aivoprosessi, hengistä
puhumattakaan



<Voi kuitenkin olla että kyseessä ei olekaan
jonkin ulkopuolisen "olennon" ohjeet vaan oman
alitajunnan viestintää ja "opastusta".

Olisi hyvä tehdä selväksi mikä on tajunta ja mikä
on ajatus ja mikä on viestintä. Helposti syntyy
tilannteita, jossa näennäisesti puhutaan samasta
asiasta, vaikka itseasiassa puhutaan hieman eria
asiasta.

Itse en ymmärrä, miten tajunta voi antaa
selväkuuloisia viestejä puheen tapaan. Tajunta on
tajuntaa. Kun oivallat jotain, ei sinulle kukaan
mitään puhu. Se lähtee alitajunnastasi. Tajunta
ei puhu aikä sano mitään. Tajunta antaa niitä
ahaa-elämyksiä. Tajuntaa voisin verrata
enemmänkin tietoisuuteen. Tietoisuus ei sanoa
mitään, se vain tietää.



Nämä henkioppaiden selväkuuloiset viestit eivät
tämän vuosi voi tulla omasta alitajunnasta.
Samalla periaatteella voisi olettaa, että jonkin
minulle puhuessa, voisin uskotella itselleni,
että ei tuo kaveri mitään minulle puhu, viesti
tulee minulle vain alitajunnasta.

Ennakkovaroitus hirvestä? Ajatuskesi oli sinänsä
ihan jees ja aika yleinenkin länsimsien
psykologian termein. Mutta mielestäni se ei kestä
päivänvaloa. Miksi vain minulle tuli sellainen
viesti ja juuri silloin kun hirvet tulivat. Olen
ajanut autoa parikymmentä vuotta. Hirvimerkkejä
olen nähnyt aikaisemminkin, mutta eipä ole
kuulunut varoituksia, mutta enmpä ole nähnyt
pahemmin hirviäkään, ainakaan niin täpärässä
tilaanteessa, kuin mitä esimerkissäni oli. Ilman
varoitusta olisi ollut muuten aika paha tilanne.
Vaara oli ilmeinen. Niin, miksi juuri silloin?

Ego = minäkuva

Ajatukset jossain mielessä lienevätkin egon
tuote, ego on puolestaan ihmisen kokemusten
summa, eli voitaneen puhua elämän kokemuksen
tuomista arvoista/mielipiteistä.

Nämä yhdessä muodostavat ihmisen ajatus
maailman/maailmankatsomuksen sekä suhtautumiseen
muihin ihmisiin ja ympäristöön.

Oikein voimakkaan "egon" omistajaa pidettäneen
itsekkäänä ja kylmänäkin ihmisenä.

Meditaation "täydelliseen" oppimiseen menneekin
koko elämä, mielestäni olet kuitenkin melkoisen
kokenut "tekijä."

Miten mediointi olisi muuten paras aloittaa, jos
haluasi sitä ruveta harjoittamaan.?
Liittyykö siihen "vaaroja".?

Kuinka mainitsemasi auraan "takertuneen" pahan
henkiolennon voisi häätää pois, vai onko se
määrätty tälle ihmiselle ja sitä näin ollen ei
voisi "ottaa" pois.

Voiko meditoidessa saada tuollaisen henkiolennon
kimppuunsa.?

Mainitset ettei länsimainen lääketiede/psygologia
ei tunnusta näitä asioita mutta kuinka itämainen
lääketiede näitä asioita sitten käsittelee,
ymmärtääkseni siellä on kuitenkin enemmän
paneuduttu myös henkisiin asioihin.?

Puhuttaessa ajatuksesta ja tajunnasta on
vaikeahkoa muotoilla tekstiä niin että
sen "tajuasi", mutta kuitenkin minä ymmärrän nuo
asiat niin että "tajunnassa liikkuu ajatuksia" ja
ajatukset voivat olla puhetta tai kuvia ehkä jopa
tuntemuksia.

En rupea teilaamaan ennalta tietämis/aavistus
kokemuksia, kun jonkin asteisia on itsellänikin.
Mutta erilaisia "selityksiä" asialle voidaan
silti esittää.
Siinä mielessä tuo esimerkkisi hirvistä on hyvä
että muutoin juuri tuolloin tiellä kulkeneita
hirviä et olisi osannut varoa.

Niin, miksi juuri tuolloin.?

On tunnettua että suuriakin onnettomuuksia olisi
voitu välttää jos vaikkapa liikenne onnettomuuden
jompikumpi osapuoli olisi lähtenyt liikkeelle
pahimmillaan muutaman sekunnin ennen/jälkeen.

Toisaalta on kokemuksia siitä että esimerkiksi
onnettomuuslennolle ei joku ihminen ole lähtenyt
mukaan tuollaisten "tuntemusten" takia ja on
näinollen pelastunut.

Onkohan sellainen joillekkin herkille
ihmisille "sisäänrakennettu" itsesuojelu
mekanismi, vai vanhaa sanontaa mukaillen "päivät
eivät vielä olleet täydet".

Juhani kirjoitti:

Tässä nykymaailmassa ei herkkien ihmisten ole
kovinkaan hyvä olla ja elää.

Työpaikoilla ja muussakin elämässä saa varautua
raakaankin henkiseen väkivaltaan, tästäkin
riittää henkilökohtaisia kokemuksia.!

En tiedä millaisilla keinoilla sellaista vastaan
voisi taistella.?

Muutenkin nykymeno on aika välinpitämätöntä,
lähimmäisistä ei juurikaan välitetä, ellei
kysymyksessä ole oma taloudellinen etu.

Siitä kai kumpuaa tuo henkinen väkivaltakin, se
on siinä mielessä merkillistä että toisen ihmisen
hyvätkin ominaisuudet pystytään kääntämään häntä
itseään vastaan.

Muutoin herkkyys on mielestäni, ainakin itselläni
etu siinä mielessä että osaa nauttia pienistäkin
asiosta ja esimerkiksi juuri luonnosta.

Mitään "valtavia" kokemuksia ei välttämättä
tarvitse.

Tällä tavalla minä käsitän herkkyyden.

Moi.
Kirjoitit ihan asiasta ja tässä katkelma johon
voisin kommentoida:
"Työpaikoilla ja muussakin elämässä saa varautua
raakaankin henkiseen väkivaltaan, tästäkin
riittää henkilökohtaisia kokemuksia.!
En tiedä millaisilla keinoilla sellaista vastaan
voisi taistella.?"
= Niin saa, valitettavasti. Usein kuitenkin tuo
henkinen väkivalta on vain lähinnä vitsimielessä
tarkoitettua huulenheittoa, mutta on sitä
vahingoittamistarkoituksellakin heitettyä juttua.
Jos itselle ei osaa nauraa on todellakin
liemessä. Suomalaiseen kulttuuriin kun ei
valitettavasti kuulu itselle nauraminen kuten
esim. keskieurooppalaiseen kuuluu. Kun osaa
nauraa oman minän heikoillekin kohdille välttää
usein pahan mielen ja siitä seuraavan
ahdistuksen.
Minulla on paha tapa heittää toisen persoonaan
kohdistuvaa huumoria. Täällä Suomessa se on
todellakin paha tapa ja hyvin valitettavakin,
sillä huumorini kohteet eivät osaa ottaa itseen
osuvaa huumoria kevyin mielin. He keräävät
kaikki "loukkaukset" itseensä ja sitten
purkautuvat yhdellä kerralla raivoten ja
pauhaten. Sekin on tietenkin hyvä
purkautumismuoto jos vain osaa pitää fyysisen
väkivallan siitä erossa.
Pää asia on kuitenkin huumorintaju. Kun se pelaa
on itsetuntokin yleensä parempi ja kestävämpi.
Lisäksi itselle nauraminen antaa erilaisen
katsontatavan itseen, mikä voi olla hyvinkin
kehittävää.
Itseen osuneen huulenheiton voi kääntää sanomalla
jotain ihan yhtä ilkeää takaisin ja NAURAA
päälle. Asia on sillä kuitattu ja elämä
jatkukoon. Jos huulenheitto vaan yltyy, on syytä
sanoa tälle aloittajalle "lopeta, tämä ei ole
enää hauskaa" ja silloin tyhmempikin vitsiniekka
tajuaa yleensä lopettaa.
Tarkoituksenhakuinen vahingoittamismielessä tehty
vitsailu pitää katkaista alkupisteeseen joko omin
voimin tai pyytämällä apua. Työpaikalla oleva
kiusaaja saattaakin olla oma pomo ja silloin
pitää yksinkertaisesti ohittaa hänet ja mennä
puhumaan hänen pomolleen. Jos kiusaaja on
yrittäjä itse, niin vaihda työpaikkaa.
Seksuaalista häirintää pidän hyvin vakavana
kiusaamisena ja siihen pitää AINA puuttua. Siis
esim. kähmintään. Härskien vitsien osalta tulisi
mielestäni sanoa niiden loukkaavan ja jos homma
ei lopu niin ei kun isomman pomon juttusille.

Herkkä ihminen (joihin itsekin kuulun) joutuu
usein useammankin kiusaajan kohteeksi. Itseäni on
auttanut mukana nauraminen ja kärkkäät
takaisinheitot ja päälle nauraminen. Kontrolli
tulee kuitenkin säilyttää eli ei kannata hiljaa
nurkassa kärsiä, vaan mennä parrasvaloihin ja
vastata samalla mitalla.

Iloa ja valoa.

Nyt katsomaan kun Bayern München (toivottavasti)
voittaa Real Madridin.

Richard kirjoitti:

Moi.
Kirjoitit ihan asiasta ja tässä katkelma johon
voisin kommentoida:
"Työpaikoilla ja muussakin elämässä saa varautua
raakaankin henkiseen väkivaltaan, tästäkin
riittää henkilökohtaisia kokemuksia.!
En tiedä millaisilla keinoilla sellaista vastaan
voisi taistella.?"
= Niin saa, valitettavasti. Usein kuitenkin tuo
henkinen väkivalta on vain lähinnä vitsimielessä
tarkoitettua huulenheittoa, mutta on sitä
vahingoittamistarkoituksellakin heitettyä juttua.
Jos itselle ei osaa nauraa on todellakin
liemessä. Suomalaiseen kulttuuriin kun ei
valitettavasti kuulu itselle nauraminen kuten
esim. keskieurooppalaiseen kuuluu. Kun osaa
nauraa oman minän heikoillekin kohdille välttää
usein pahan mielen ja siitä seuraavan
ahdistuksen.
Minulla on paha tapa heittää toisen persoonaan
kohdistuvaa huumoria. Täällä Suomessa se on
todellakin paha tapa ja hyvin valitettavakin,
sillä huumorini kohteet eivät osaa ottaa itseen
osuvaa huumoria kevyin mielin. He keräävät
kaikki "loukkaukset" itseensä ja sitten
purkautuvat yhdellä kerralla raivoten ja
pauhaten. Sekin on tietenkin hyvä
purkautumismuoto jos vain osaa pitää fyysisen
väkivallan siitä erossa.
Pää asia on kuitenkin huumorintaju. Kun se pelaa
on itsetuntokin yleensä parempi ja kestävämpi.
Lisäksi itselle nauraminen antaa erilaisen
katsontatavan itseen, mikä voi olla hyvinkin
kehittävää.
Itseen osuneen huulenheiton voi kääntää sanomalla
jotain ihan yhtä ilkeää takaisin ja NAURAA
päälle. Asia on sillä kuitattu ja elämä
jatkukoon. Jos huulenheitto vaan yltyy, on syytä
sanoa tälle aloittajalle "lopeta, tämä ei ole
enää hauskaa" ja silloin tyhmempikin vitsiniekka
tajuaa yleensä lopettaa.
Tarkoituksenhakuinen vahingoittamismielessä tehty
vitsailu pitää katkaista alkupisteeseen joko omin
voimin tai pyytämällä apua. Työpaikalla oleva
kiusaaja saattaakin olla oma pomo ja silloin
pitää yksinkertaisesti ohittaa hänet ja mennä
puhumaan hänen pomolleen. Jos kiusaaja on
yrittäjä itse, niin vaihda työpaikkaa.
Seksuaalista häirintää pidän hyvin vakavana
kiusaamisena ja siihen pitää AINA puuttua. Siis
esim. kähmintään. Härskien vitsien osalta tulisi
mielestäni sanoa niiden loukkaavan ja jos homma
ei lopu niin ei kun isomman pomon juttusille.

Herkkä ihminen (joihin itsekin kuulun) joutuu
usein useammankin kiusaajan kohteeksi. Itseäni on
auttanut mukana nauraminen ja kärkkäät
takaisinheitot ja päälle nauraminen. Kontrolli
tulee kuitenkin säilyttää eli ei kannata hiljaa
nurkassa kärsiä, vaan mennä parrasvaloihin ja
vastata samalla mitalla.

Iloa ja valoa.

Nyt katsomaan kun Bayern München (toivottavasti)
voittaa Real Madridin.

tiedä millaista oikea, tarkoitushakuinen henkinen
väkivalta voi olla.
Se on raakaa toisen ihmisen nujertamista ja
halveksuntaa.
Johonkin tai kaikkiin hänen persoonansa
ominaisuuksiin takerrutaan, niitä repostellaan
ja "käännellään" raskaalla kädellä.

Siinä ihminen on todella yksin...

Ymmärrän huumoria mutta tuollaisessa tilanteessa
siitä ei kyllä ole apua.

Minkäänlaisella vitsin murjomisella tuollaisesta
ei selvitä.

Usko minua tämän minä TIEDÄN.!

Itse olen ollut ihmisiä kohtaan liiankin
sinisilmäinen, nyt se on vaihtunut kyynisyydeksi,
joka nykymaailmassa onkin parempi tapa selviytyä.

Harva ihminen on oikeasti sellainen kuin antaa
ymmärtää, ystävällisten kasvojen takaa paljastuu
monasti suoranainen piru.

Juhani kirjoitti:

tiedä millaista oikea, tarkoitushakuinen henkinen
väkivalta voi olla.
Se on raakaa toisen ihmisen nujertamista ja
halveksuntaa.
Johonkin tai kaikkiin hänen persoonansa
ominaisuuksiin takerrutaan, niitä repostellaan
ja "käännellään" raskaalla kädellä.

Siinä ihminen on todella yksin...

Ymmärrän huumoria mutta tuollaisessa tilanteessa
siitä ei kyllä ole apua.

Minkäänlaisella vitsin murjomisella tuollaisesta
ei selvitä.

Usko minua tämän minä TIEDÄN.!

Itse olen ollut ihmisiä kohtaan liiankin
sinisilmäinen, nyt se on vaihtunut kyynisyydeksi,
joka nykymaailmassa onkin parempi tapa selviytyä.

Harva ihminen on oikeasti sellainen kuin antaa
ymmärtää, ystävällisten kasvojen takaa paljastuu
monasti suoranainen piru.

Moi.
Tuo ystävällisten kasvojen takana oleva
pirullinen luonne on usein valitettavan totta.
Mikäli tuollaisen tyypin kanssa on kuitenkin
pakko elää, niin silloin ei ole liikaa
vaihtoehtoja.
1. Keskustele tunteistasi häntä kohtaan avoimesti
ja yritä saada hänet lopettamaan. Kannattaa
lobata, eli anna hänelle palautetta hänen
käyttäytymisestään jonkun toisen kautta. Sillä
toisella tulisi olla auktoriteettia tähän
kiusaajaan.
2. Valita hänen käyttäytymisestään korkeammalle
taholle ja vaadi toimenpiteitä.
3. Anna samalla mitalla jos homma ei lopu. Jos
koet sen vääräksi niin välttele häntä.
4. Jos tilanne on kestämätön niin vaihda
työpaikkaa. Riitely ja paha mieli tekevät
työpaikasta helvetin.

Toivotan sinulle kaikkea mahdollista hyvää ja
onnistumista asian ratkaisemisessa.

Rauhaa

Richard kirjoitti:

Moi.
Tuo ystävällisten kasvojen takana oleva
pirullinen luonne on usein valitettavan totta.
Mikäli tuollaisen tyypin kanssa on kuitenkin
pakko elää, niin silloin ei ole liikaa
vaihtoehtoja.
1. Keskustele tunteistasi häntä kohtaan avoimesti
ja yritä saada hänet lopettamaan. Kannattaa
lobata, eli anna hänelle palautetta hänen
käyttäytymisestään jonkun toisen kautta. Sillä
toisella tulisi olla auktoriteettia tähän
kiusaajaan.
2. Valita hänen käyttäytymisestään korkeammalle
taholle ja vaadi toimenpiteitä.
3. Anna samalla mitalla jos homma ei lopu. Jos
koet sen vääräksi niin välttele häntä.
4. Jos tilanne on kestämätön niin vaihda
työpaikkaa. Riitely ja paha mieli tekevät
työpaikasta helvetin.

Toivotan sinulle kaikkea mahdollista hyvää ja
onnistumista asian ratkaisemisessa.

Rauhaa

Suora puhuminen ei auta, jos alkaa puhumaan
toisesta muille saa itse palkakseen kantelijan ja
seläntakana puhujan maineen.

Työpaikalla ei muuten tarvitse olla kuin yksi
tälläinen "piru" kun hän saa toiset helposti
puolelleen.
Ilmapiiri on silloin mennyttä ja vaikeaa
palauttaa "hyväksi".

En tiedä mikähän siinä vetoaa muihin, joku hyvä
ihminen ei saa niinkään "kannatusta" jos näin
voisi sanoa.

Omalla kohdallani asia ratkesi opiskelun
aloittamiseen ja toivottavasti uuteen työpaikkaan.

Tämä työpaikka kiusaaminen taitaa olla yleinen
ongelma näinä päivinä.