En ollut varma mihin laittaisin tämän mutta menköön tänne.
Olen lapsena leikkinyt lähinnä eläimiä, eläimet tuntuvat käyttäytymiseltään paljon tutummilta kuin ihmiset.
olen hyvin tunteellinen, tuntuu että paljon tunteellisempi kuin monet muut. Saatan itkeä ja nauraa samassa hetkessä koska tunteeni vaihtelevat voimakkaasti riippuen siitä mitä teen tai ajattelen. Nykyään myös kehoni reagoi voimakkaasti tunteisiini ja ajatuksiini, voimakkaammin kuin mieli. Saatan olla vähän harmistunut ja vatsaa alkaa vääntämään niin ettei saa suurinpiirtein henkeä.
Joku on saattanut kuulla turreista/furryista, ihmisistä jotka pukeutuvat eläinpukuun ja käyvät esim juhlimassa siinä, heissä on niitä jotka, kuten minä, pitävät esimerkiksi häntiä todella kauniina. en pidä monia ihmisen ruumiinosia mitenkään erityisen kauniina, aidosti minua viehättää pikemminkin pienet yksityiskohdat ihmisissä joista pidän. ja vahvat, pitkät, tuuheat tai paksut hännät.
En osaa sanoa mitä tämä on mutta haluaisin tietää, miksi eläimet saavat minut niin innostuneeksi, iloiseksi ja tunteelliseksi, energiseksi. Ja miksi eläimen käytöstä on niin hauskaa ja jännittävää jäljitellä.
Siis huomasin sen vain katsoessani luontodokkaria. Ja kissojen kiehnätessä selällään tekisi itse mieli tehdä samoin.
Kuulostaa varmaan omituiselta.. tai itse ainakin pidän tätä lähinnä omituisena. Tämä piirre oli minussa jo lapsena ja olen sen taas tiedostanut, joten jotakin informoivaa vastausta olis kiva saada. En ole ainakaan kuullut muista joilla olisi samaa?
Onko se joku muinainen jäänne siitä kun ihminen on ollut eläin, onko se joku intuitiivinen puoli minussa, mitä se on?
Mikään ei olisi yhtä hauskaa kun heittäytyä taas maahan ja kehrätä tai hypätä saaliin kimppuun, mikä minussa on vialla vai olenko onnekas iloisuudessani?
Olen myös hyvin syvällinen pohdiskelija toisaalta, tunne-elämässäni olen hyvin aktiivinen, sisimmässäni enemmän pohdiskelijaluonne ja super puhelias ja monilta kuullut että jopa hyvin vaikeista asioista puhuva.
Joten miten tämä intuitiivinen tunnepuoli ja aktiivinen keskustelija ovat samassa kropassa ja liittyvät yhteen?
Eläimen käytös tuntuu tutummalta kuin ihmiset, miksi?
97
2395
Vastaukset
- bhhhhhhhhhhhhhhhhhh
ei tarvi nuija hkon osatakaan vastata jossei halua.
hitto suomalaisilla jotakin päässä pahasti vialla pikemminkin tollasilla ihmisillä jos on luontanen tarve johonkin niin sitten on sille minä en itse mitään voi millaiset geenit olen saanut.
ASIALLISIA vastauksia kiitos tuollaiset idiootti kommentit kuuluvat nuortenpalstalle.- MasterGay
Ei se mistään vitun geeneistä johu hyppää puristimeen.
tai lennä perseen
t.entinen turri
- dudenamedex.
Et ole yksin asian kanssa. Moni todella herkkä tunne-ihminen tuntee samoin.
Voin vain arvailla mistä tällaiset tuntemukset kumpuavat.
Selvää on kuitenkin se että tämä on luonnollista, vaikka harvinaista. Tiedän miten vaikea asiasta on puhua. Ihmiset katsovat kun hullua.
Olen huomannut että moni herkkä ihminen on eläinrakas. Tämä voi juontaa siitä että herkkä ihminen aistii toisten teennäisen käytöksen - harva on vilpitön.
Tämä teennäisyyden aistiminen voi selittää oudot tuntemukset, joita toisten ihmisten kanssa kanssakäyminen aiheuttaa. (tämä on arvioni.)
Se että matkit luonnollista käyttäytymistä tekee sinusta normista poikkeavan, mutta ei luonnotonta.
- Ihmisellä on tarve matkia. (yleensä sitä mistä pitää.)- Ihan niin tai näin..
Minulla kokemukset ovat juuri päin vastaiset, Nämä kuvaamasi "herkät" tunneihmiset ovat täynn omia tunteitaan ja tuntemuksiaan ja hyvin mielellään niitä analysoivat ja mielellään myös toivovat toisten kommentteja eli kyseessä on jokun sortin itsekkyys. Empatiakykyä on vähän ja kaikkia tunteminen ja reagointi keskittyy omiin fiiliksiin ja siihen herkkään minään. Totta on, että eläirakkaita ovat, samasta syystä.
Mistäkö tälläisten ihmisten tunteet kumpuavat? Ihan sieltä samasta mistä kaikkien muidenkin eli omista ajatuksista. He vain ajattelevat kaikki omalta kantiltaan.
Ihmisen erottaa eläimestä juuri moni inhimillinen ajattelumalli ja oppi mutta kuten totesit nämä "herkät" ihmiset ovat lähempänä eläintä, joten tiettyjä inhimillisiä piirteitä on turha odottaa vaikka kuinka väitetään olevansa syv'llisiä.
Ja ym kommentit vasta teilataankin..."kuka uskaltaa arvostella herkkää sieluani?" - *******
Ihan niin tai näin.. kirjoitti:
Minulla kokemukset ovat juuri päin vastaiset, Nämä kuvaamasi "herkät" tunneihmiset ovat täynn omia tunteitaan ja tuntemuksiaan ja hyvin mielellään niitä analysoivat ja mielellään myös toivovat toisten kommentteja eli kyseessä on jokun sortin itsekkyys. Empatiakykyä on vähän ja kaikkia tunteminen ja reagointi keskittyy omiin fiiliksiin ja siihen herkkään minään. Totta on, että eläirakkaita ovat, samasta syystä.
Mistäkö tälläisten ihmisten tunteet kumpuavat? Ihan sieltä samasta mistä kaikkien muidenkin eli omista ajatuksista. He vain ajattelevat kaikki omalta kantiltaan.
Ihmisen erottaa eläimestä juuri moni inhimillinen ajattelumalli ja oppi mutta kuten totesit nämä "herkät" ihmiset ovat lähempänä eläintä, joten tiettyjä inhimillisiä piirteitä on turha odottaa vaikka kuinka väitetään olevansa syv'llisiä.
Ja ym kommentit vasta teilataankin..."kuka uskaltaa arvostella herkkää sieluani?"Tämä on paras kirjoitus. Itse lähden heti pois jos joku alkaa itseään herkäksi kehumaan, sen tietää sieltä tulee täyslaidallinen tunteita ja älytöntä analyysia siitä miksi tämä suuvaahdossa itsestään jauhava on niin herkkä ja tunteellinen.
- aloittaja.........
Ihan niin tai näin.. kirjoitti:
Minulla kokemukset ovat juuri päin vastaiset, Nämä kuvaamasi "herkät" tunneihmiset ovat täynn omia tunteitaan ja tuntemuksiaan ja hyvin mielellään niitä analysoivat ja mielellään myös toivovat toisten kommentteja eli kyseessä on jokun sortin itsekkyys. Empatiakykyä on vähän ja kaikkia tunteminen ja reagointi keskittyy omiin fiiliksiin ja siihen herkkään minään. Totta on, että eläirakkaita ovat, samasta syystä.
Mistäkö tälläisten ihmisten tunteet kumpuavat? Ihan sieltä samasta mistä kaikkien muidenkin eli omista ajatuksista. He vain ajattelevat kaikki omalta kantiltaan.
Ihmisen erottaa eläimestä juuri moni inhimillinen ajattelumalli ja oppi mutta kuten totesit nämä "herkät" ihmiset ovat lähempänä eläintä, joten tiettyjä inhimillisiä piirteitä on turha odottaa vaikka kuinka väitetään olevansa syv'llisiä.
Ja ym kommentit vasta teilataankin..."kuka uskaltaa arvostella herkkää sieluani?"muuten ehkä juu, mutta ei pidä paikkaansa, että ajattelisivat kaiken vain omalta kantiltaan. ehkä se että osaa ajatella nimenomaan muiden ihmisten kantilta asioita, vaatii vastapainoksi sitä että täytyy puhua paljon omasta itsestään ja omista tunteistaan. minä olenb tällainen, asetun automaatisesti monessa tilanteessa toisen asemaan ja analysoin toisia ja toisten ajatuksenjuoksua. sitä täytyy vain silloin kuunnella tarkemmin myös itseään ettei hukkaa omaa ääntänsä, niinsanotusti.
mutta kiitos viestistäsi kiva ymmärtää toisten näkökulmia
- varma asia
Olen toivonut joskus samaa, etä voisi kehrätä lämpimällä uunipankolla kuin kissa. Moni tyytyy khräämään kun sitä rapsuttaa, mutta toista on lihansyöjä pedot. Olen terveydenhuoltoalalla ja olemme usein keskustelleet, kuinka primitiivisiä ja jopa eläimellisiä on ihmiset toisilleen.
Väkivaltaisilla ihmisillä on uskoakseni ylimääräinen aisiti jonka avulla he saalistavaat heikkoja yksilöitä. Olen itse joutunut niin pyysiesn kuin henkisen väkivallan kohteeksi. Vuosien jälkeenkin tunnistan molemissa pahantekijöissä samat piirteet. Eläimiä me olemme.- -Kissanainen-
Eikös se kissa ole just lihansyöjäpeto joka sumeilematta yhtyy jopa sisareensa.
Kisut ovat viisaita ja ihania mutta totuus on kuitenkin noin.
- Rantasalmen sulttaan
Saattapihan se olla jotta elukoita ollaan.
Mie kun kävin Helssingissä ja yhytin tanssiravintelissa naiseläjän niin kyllä se aamusella hotellissa sanoi jotta minusta huomaa että maalta ollaan ja elukan sukulaisia.
Ensin pannaan kuin siitosori, sitten kun koira takaapäin ja loppuyön kuin kyltymättömästi kuin minkki. Aamulla sitten röhistään kuin sika.
Mie siihen ihmettelin jotta kaikkeapa ne kaupunkilaisnaiset kokkeilookin kun noin hyvin osasit verrata. - mikä on
ihminen, jos ei eläin? Kaiken ihminen on matkinut eläimiltä. Kaikki koneet, imurista lentokoneeseen ja kaivureihin, on tullut eläimiltä. Jopa lääketiede käärmeen myrkystä!!!!
Entäs musiikki? Huilu = linnut, jousi = heinäsirkat, torvet = norsut, rummut = kaikkien elävien sydämen syke. Helistin voisi olla kalkkarokäärme.
Eläimet ovat miljardi kertaa söpömpiä ja kauniimpia, symmetrisempiä kuin ihmiset. Ihmiset on rumia apinoita, rumempia kuin apinat. Siispä turkitkin on tiikereiden päältä pöllitty >:( No onneksi nykyään on tekoturkiksia. Jopa silmien rajaus lienee peräisin eläinten silmien jäljittelystä. Kissapedoilla ja susilla on luonnostaan kauniit kajaalit silmissä. Entäs lintujen värikirjo..?
Kutominen lienee oppia hämähäkeiltä ja suunnistaminen linnuilta. Kaikuluotaus valailta ja lepakoilta. Lista jatkuu loputtomiin.
Kaikesta ihminen saa kiittää eläimiä! Kamalan julmia ja typeriä suurin osa ihmisistä on eläimiä kohtaan. Ihmistyperykset luulevat olevan fiksumpia, vaikka asia on päinvastoin. Ihminen on vain ilkeä ja pilaa omaa elintilaansa jatkuvasti.
Eläimillä on sielu, se sama sielu mikä ihmisissä. Sen aistii. Eläimiä voi ymmärtää, vaikkei ne puhu. Telepatian tuntee nahoissaan.- Kukkokiekuu....
Voi luoja, oletko ihan tosissasi....
- oikeesti .
mitä helvettiä
- jkhljddddö
Kukkokiekuu.... kirjoitti:
Voi luoja, oletko ihan tosissasi....
Sinäpä olet ihan helvetin tyhmä ihminen... mekin ollaan eläimiä, nisäkkäitä sellaisia. Etkö sinä sitä tiennyt?
- no animal but animal
Ymmärrän sinua hyvin, mutten pukeudu eläimeksi. (En tahdo leimaamista.) olen ylitunteellinen mutta hiljainen ja ujo ellen tunne ympäristöäni. Minua vertaillaan usein eläimiin ja pidän siitä.
Minulla on "omasta takaa häntä" Kun on pitkä letti, ja nautin siitä.
Ja ihminenhän on eläin, sillä vaan on suurenpi aivokapasiteetti. - tietoisku
ihminen on eläin
- tyhmä oot
nii on luulikko etten tiiä??
- afafgasfa
Jahas, Turrihomoja täällä.
Yiff in hell!- Repokettu
jaahas. Taas näitä idiootteja, jotka luulevat että kaikki furryt olisivat automaattisesti homoja...
- ragerhaethaethrth
Repokettu kirjoitti:
jaahas. Taas näitä idiootteja, jotka luulevat että kaikki furryt olisivat automaattisesti homoja...
Ääpääp.
En siis tarkoittanut homoksi ihan homo-sanan virallisessa merkityksessä.
Kuvalaudoilla tuo homo liitetään lähes kaikkeen. Siitä poimin sen.
Uushomo = Vasta sivustolle löytänyt
Vanhahomo = Kauan sivustolla käynyt
Animehomo = animea katsova
Turrihomo = eläimiä leikkivä yms.
Käyttävät itsekin sitä nimitystä itsestään jossaintapauksissa vaikka heteroita olisivatkin - Repokettu
ragerhaethaethrth kirjoitti:
Ääpääp.
En siis tarkoittanut homoksi ihan homo-sanan virallisessa merkityksessä.
Kuvalaudoilla tuo homo liitetään lähes kaikkeen. Siitä poimin sen.
Uushomo = Vasta sivustolle löytänyt
Vanhahomo = Kauan sivustolla käynyt
Animehomo = animea katsova
Turrihomo = eläimiä leikkivä yms.
Käyttävät itsekin sitä nimitystä itsestään jossaintapauksissa vaikka heteroita olisivatkinIhan selvää homoksihaukkumista tuo on silti. Turrivihaajat ainakin tuppaavat haukkumaan ihan oikeasti homoiksi kaikkia turreja.
Ja jos tuo ei ollut sinun mielestäsi "haukkumista", niin sitten "Yiff in hell!" -sanonta todellakin on.
Itse en ole IKINÄ käyttänyt itsestäni "turrihomo" nimitystä, eikä edes kukaan minun furrykavereistanikaan sitä ikinä ole käyttäneet.
Joten älä turhaan yleistä asiaa, joka ei pidä paikkansa.
Muutenkin, jos ei ole mitään positiivista sanomista jostain asiasta, josta ei pidä, niin kannattaa viisaana ihmisenä pitää se tieto ihan itsellään. Ei kannata sitä missään keskustelualueella alkaa haukkumaan/nimittelemään muita.
Säälittävää touhua muutenkin tuo netissä muiden haukkuminen, kun anonyymiys turvana. Tuskin IRL -tilanteessa uskaltaisi mitään sellaista sanoa. - fucking die
ragerhaethaethrth kirjoitti:
Ääpääp.
En siis tarkoittanut homoksi ihan homo-sanan virallisessa merkityksessä.
Kuvalaudoilla tuo homo liitetään lähes kaikkeen. Siitä poimin sen.
Uushomo = Vasta sivustolle löytänyt
Vanhahomo = Kauan sivustolla käynyt
Animehomo = animea katsova
Turrihomo = eläimiä leikkivä yms.
Käyttävät itsekin sitä nimitystä itsestään jossaintapauksissa vaikka heteroita olisivatkinOnks toi jostain vitun 4chanista tai newgroundista?:DDDDD Voi vittu hanki elämä, homo ei ole haukkumanimi. Ja opettele kirjoittamaan.
- Absoluuttinen totuus
" kun ihminen on ollut eläin "
Ihminen on aina ollut ja tulee aina olemaan vain yksi eläimistä. Tänäkin päivänä aivan yhtä eläin kuin 200 000 vuotta sitten. - wetwet
Siis mikä idioottimainen kysymys tämä on? Ihminen ON eläin. Aina ollut ja tulee aina olemaan. Olemme yhtälailla eläinlajeja kuin muutkin tällä planeetalla. Vai mitenkä sinä oikein määrittelet ihmisen? Jokin ylivertainen olento jonka Jumala on luonut? Hey c'mon...
- :))
Oliko ihminen Jumalan kuva, vai miten se meni? Tuo menee raamatun puolelle.. evoluutio sanoo sitten ihan muuta.
- Monimutkaista
No mut onhan kuitenkin Jyrki Kasvi! Ei pidä yleistää, että kaikki ihmiset olis eläimiä. Asiat eivät aina ole niin yksiselitteisiä.
- Totta !
Monimutkaista kirjoitti:
No mut onhan kuitenkin Jyrki Kasvi! Ei pidä yleistää, että kaikki ihmiset olis eläimiä. Asiat eivät aina ole niin yksiselitteisiä.
Ja tiedän jopa ihmisiä jotka elävät symbioosissa sienten kanssa... Toiset ihmiset on sotanorsuja kun taas toiset vihanneksia. Jokaiselle varmaan löytyy paikkansa tässä maailmassa
- mäki tiiän
Totta ! kirjoitti:
Ja tiedän jopa ihmisiä jotka elävät symbioosissa sienten kanssa... Toiset ihmiset on sotanorsuja kun taas toiset vihanneksia. Jokaiselle varmaan löytyy paikkansa tässä maailmassa
yhen ameeban.
- no en oikein tiiä.
:)) kirjoitti:
Oliko ihminen Jumalan kuva, vai miten se meni? Tuo menee raamatun puolelle.. evoluutio sanoo sitten ihan muuta.
Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Ihminen sitten uskoo jumalaan, joka on kuin hän. Uskonasiat ovat hengellisiä ja evoluutio käsittää lajin kehittymisen ympäristötekijöiden mukaan. Hengellisyys kuiten kuuluu ihmisen ajattelumaailmaan, joten uskot ja uskomukset kuuluvat myös ihmisen evoluutioon aika vahvasti.
Minkälsinen maailma olisi ilman lukuisia uskontojaan? Eläin nimeltä ihminen on laumaeläin, joka kuluttaa aikaa yhdessä, syöden, metsästäen ruokaa ja tarinoiden keskenään paskaa. Nykyisin vaan paljon pienemmillä laumoilla ja yksinäisemmin. - aegilius funereus
Monimutkaista kirjoitti:
No mut onhan kuitenkin Jyrki Kasvi! Ei pidä yleistää, että kaikki ihmiset olis eläimiä. Asiat eivät aina ole niin yksiselitteisiä.
Voi herran duudeli, "ei pidä yleistää, että kaikki ihmiset olis eläimiä" Nyt on nimim.monimutkaisella aivan perustavaa laatua edustava käsitysvirhe! Kyllähän homo sapiens ON eläin jos mikä. Ihmisille vain on annettu noin yleistäen myös moraali- ja vastuu-normit riippuen kulttuurista. Yksikään ns.villieläin tai kotieläin ei ole luonnostaan ilkeä tai paha. Luonnonvaraiset eläimet ovat keskittyneet olosuhteiden pakosta kahteen perustarpeeseen, nimittäin ravinnon hankkimiseen itselle, heteropuolisolle ja jälkikasvulle sekä tietysti lisääntymiseen liittyviin aktiviteetteihin, siis seksiin. Luonnossa ei ole minkäänlaista moraalia. Ihminen esimerkiksi luonteelleen ominaisesti ajattelee, että kaikki saman lajin linnut ovat samanlaisia!? No, eivät ole!!!
- hääääääääääää
mä en usko tota en koskaa mitä se ees tarkottaaa????????????
- Mesikammen
Kyllä se niin on että ihmisella on sielussaan paikka jollekin eläimelle aina. Se on sellainen sopukka joka aukeaa aina kun tulee voimakkaita tunnetiloja tai vaistonvaraisesti toimii
Osa suomalaisista ei vain halua tätä myöntää. Nykymoralistinen yhteiskunta kun ei salli että pidät itseäsi eläimellisenä otuksena.
Suotakoon jokaiselle joka on luontoaan lähellä, tuntea tuon eläimellisyyden läsnäolo ja nauttia siitä - NUU NUU
Tuntuu siltä kun olisi siivet.
Jos ihminen ei ole kädellisten lahkoon kuuluva ihmispinoiden heimon homo suvun ainut laji niin mikä se sitten on? Menikö biologian taksonomia uusiksi?
Tunteet, mielihalut ovat suurelta osin hormonien vaikutuksien tulos. Onko parin valinta tietoista? Miksi pitää joistain asioista, inohaa toisia asioita. Ihmislajin nostaminen muun yläpuolelle on yhdensortin itsesuggestiota, heikkoa itsetuntoa. Uskontojen aikaansaannosta suurelta osin. Ne jotka osaavat katsoa maailmaa avoimemmin, vapaammin silmin, näkevät maapallon paljon ihmeellisempänä, kiehtovampana kokonaisuutena, kuin uskon sokaisemat.Se jäi äsköisestä pois, että tällähetkellä ainut olemassaoleva homo-suvun edustaja. Sukupuuttoon kuolleita ihmislajejahan on florensin ihminen ja neaderthal.
- 34
Koen itsekin joskus suurta halua olla pieni koira, joka temmeltää kedolla ja pyörii nurmikolla. Olen aina pitänyt eläimistä todella paljon, ja tulen niiden kanssa hyvin toimeen. Minulla on hyvä yhteys eläimiin. Välillä unelmoin olevani jokin eläin, koiran lisäksi esim. manaatti, valas tai vaikka marsu.
En kuitenkaan pidä ajatuksiani outoina. Jokainen lapsi luultavasti samaistuu johonkin eläimeen jossain vaiheessa lapsuuttaan, tai sitten toivoisi olevansa eläin. Joillakin nämä ajatukset säilyvät aikuisuuteenkin asti. Toisilla nyt vain on enemmän mielikuvitusta kuin toisilla.
Olen pohtinut kysymystä siitä, onko ihminen eläin. Olen sitä mieltä, että luonnostaan ihminen on eläin, mutta ihminen on siinä mielessä poikkeuksellinen otus, että ihminen pystyy halutessaan kehittymään henkisesti oman eläinminänsä yläpuolelle. Harva kuitenkaan koskaan kehittyy, koska se vaatii ponnisteluja. Eläinminän voittamiseen liittyy kyky hallita itseään ja ajatuksiaan ja toimia täysin epäitsekkäästi ja viisaasti. Esim. monet uskonnot tähtäävät tämän eläinminän yläpuolelle nousemiseen. Koulutuksesta ja kehittyneestä yhteiskunnasta huolimatta suurin osa ihmisistä nykyään eläimiä, koska he toimivat lähinnä välittömien impulssiensa mukaan, eivätkä he jaksa ajatella asioita kunnolla. - herpderplulzlolz
Ihminen on eläimen ja unelman välimuoto.
- ap.
Suomi24-forumilta poistoettin jo suosittu vampyyri-keskustelu, jonka Suomi24:n yllpito valitsi "Tästä Suomi puhuu nyt" titelin alaiseksi, eli suomen suosituimmaksi jutuksi.
Tämäkin paska avaus POISTOON, koska minunkin (ap.) avaus poistettiin toisaalta, voi vitun vittu! - ei vaihtoehtoja
No toki ihminen on eläin. Jos ei olisi, niin kasviko sitten, vai sieni kenties...
- ihminen on eläin
Valitettavasti ihminen on eläin ja omaa samoja elintapoja kuin eläimet. Sivistyksen nimissä kutsumme itseämme ihmisiksi ja kissoja kissoiksi jne. Mitään suurta eroa ei lisääntymisen tai kuolemisen välillä ole. SYöpiö on niin ihmisillä kuin eläimilläkin. Moni asia yhdistää ihmisiä ja eläimiä. Meillä on tunteita kuten eläimilläkin.
KYLLÄ ..IHMINEN ON ELÄIN! - Miau-kurnau
Eläin tuntee, tietää ja toimii alkukantaisten vaistojensa varassa, vaisto on eläimen järki ja tunne. Ihminen sen sijaan on kulkeutunut niin kauas omista vaistoistaan, että pienimmätkään aavistukset asioista ja aiheista eivät enää luonnistu, onnistu.
Siksi ihminen on nykyään niin 'pihalla' issensä kanssa kuin on. Kyky vaistota, aavistaa, ennakoida, nähdä 'näkymötön', ei-konkreettinen, sanaton ... Intuitiivinen taito puuttuu täysin. - ..pohtija
Itsekkin olen kovin pohtivaa sorttia. Mielestäni ihmiset kuuluu aina mieltää eläimiksi, myös miljoonan vuoden päästä (ellemme ole siihen mennessä jo pilanneet yhteistä planeettaamme saasteilla sun muila, kuten pahoin pelkään) vaikka aivokapasiteettimme kasvaisi Auringon kokoiseksi.
Sillä tosiasia on, että ihmisen aivokapasiteetti on muita eläimiä suurempi. Se ei kuitenkaan ole mielestäni ainoastaan hyvä asia: olemme liian "älykkäitä" jaksaaksemme muistaa muita, huolehtia kaikista ja pitääkseemme luonnon luonnonmukaisena, vaikka juuri näiden asioiden toteuttamista varten uskon ihmisen aivokapasiteetin kasvaneen. Meistä on tullut liian ylimielisiä ja mukavuudenhaluisia, roskaamme ympäristömme jollei roskakori sijaitse metrin säteellä, tarhaamme joitakin eläimiä vain niiden turkin tähden, rakennamme saastuttavia koneita vain saadaksemme asiat helpommin. Mielestäni esimerkiksi koneiden rakentaminen olisi ihailtavaa jos siitä ei koituisi MITÄÄN haittaa, mukavuudentavoittelu vaikkapa teeveenmuodossa on vähintäänkin suvaittavaa, kunhan emme vahingoita muita.
Ja sitten tämä: miksi pelkäämme niin kovin maailmanloppua ja suunnitteemme raketteja joilla karata toiselle planeetalle pilattuamme tämän maailmamme, vaikka itse tapamme muita sukupuuttoon usein edes ajattelematta tai muistamatta sitä? Ei kenenkään tarvitse olla täälläikuisesti, luonto päättäkööt, ei ihmiset.
Mielestäni on kiehtovaa miten monen laisia luonteenpiirteitä meillä eläimillä voi olla. Lisäksi jokainen laji eroaa toisistaan ei pelkästään ulkonäkönsä, vaan myös luonteensa johdosta. Esimerkiksi käärmeet saattavat syödä jälkeläisensä, mutta elefantit hautaavat läheisensä, leijonat pitävät huolta tärkeysjärjestyksestä, mutta parvikalat osaavat elää sovussa ilman sen kummempaa järjestystä. Tai mistä me sen tiedämme, emme ole tarpeeksi älykkäitä siihen, ja miksi pitäisikään kun emme kerta osaa käyttä meille suotua älykkyyttä oikein, kaikkien hyväksi? - Nyymies
Mitä ihmeellistä tässä nyt on? Evoluutio on totta, ja ihminen on - ei ainoastaan pohjimmiltaan - eläin.
- 12+8
tuntuu että jotkut ihmiset on rottia ja toiset leijonia. rotta muun muassa syö omia poikasia leijona taas suojelee pentuja ja hankkii näille ruokaa ja saa muilta eläimiltä kunnioitusta. eipä se ihminen ole kaus puusta pudonnut...
- gsdf
kyllä leijonaki omia poikasia syö jos muuta ruokaa ei oo!!!
- ihahahahaaa
Ihan normaalia. Meidän naapurin mies istuu usein viikonloppuna aamulla puussa ja raakkuu kuin varis ja heiluttaa käsiä. Hänen vaimonsa taas kiertää puuta nelinkontin ja kuseksiin minne sattuu ja haukkuu.
- Sanoppa sie se!!!
kyllä Suomalainen on yks elukka!!!
- harald83
kauniit kiiltävät, terävät kulmahampaamme sen todistavat, tällä työkalulla sai hyvin sitkeätä lihaa paloiksi, LISÄKSI...
Häntäluumme kertoo sen faktan, että me olimme aikoinaan apinoita, tasapainomme oli epävakaata. geenimme eli ns, kehittyvää välivaihde aikaa...
vahvin geeni alleeli on aina vienyt eläimellistä asemaamme eteenpäin.
Ylistäkää Evoluutioteoria, Älkää ylistäkö satuhahmoa nimeltä JUMALA !!!
Darwin oli nero ! - utelias ukko
Kaikilla elävillä on samaa Budhhan olemusta, olkoot eläimet tai ihmiset tai pienet vihreät heniköt UFOista. Ero on vain siinä, että omalla mielellään voi tuntea ja toteuttaa parasta itseään.
- elukkasetä
Hammaslääkäri lyhensi kauan sitten hammasraudoilla pitkät "sudenhampaani", mutta yhä edelleen haluaisin ne takaisin!
Ihminen ei tosiaankaan ole eläin, saati apinan sukulainen vittu. Apina on ihmisen irvikuva, yhtä naurattava kuin sinäkin, joka alat pohtimaan tollasia typeryyksiä vittu..
- Lightbluesoul
Siinä yksi eläin..
- heheehe
hehhehe...mäkin nauran mut sulle tai itseasiassa sun tekstille....vittu täähän on hauskaa...mmmm hei jos et oo eläin niin mikä sitte? onks sun mielestä niinku maailma jaettu kahteen lajiin ihmistiin ja eläimmiin? hehehhehe sori mut sul ei oo minkään laista mielikuvitusta....sä oot totaallisesti aivopesty eli asia on nyt näin ja kaikki muu on väärin...surullista....ajattele omilla aivoilla....ei toisten ja juu miks ihmeessä kommentoit tänne? jos niin vitutttaa?
- tirpu
Mietippa esim.lintujen moninaisuutta väriyhdistelmineen, viserryksineen, lajineen! Voiko syntyä sattumalta? Jne,jne.Mitä on että elät, mistä elämä on syntyisin! Ihminen on Jumalan kuvaksi luotu mutta hän on sen turmellut koska paha on olemassa.
Raamatusta löydät vastauksen. - Kertauri
On meitä ja tulee aina olemaan. Eläimet ovat aitoja ja siksi kai tunteellinen ihminen näkee ne vilpittöminä ja heihin on helppo samaistua. Yhteiskunta on vienyt kaiken niin ahtaalle ja ihmisten todellisuus tuntuu elävän jotain luonnotonta illuusiota hyvinvointiyhteiskunnasta jossa vain "vahvat" itsekeskeiset ja narsistit pärjäävät ja heidän johtajuustaitojaan arvostetaan. Myöhemmin paljastuukin että nämä heidän vahvat henkilöt ovatkin julmia teennäisiä persoonallisuushäiriöistä kärsiviä ihmisiä. Aiemmin heidät tunnistettiin helpommin, niitä vieroksuttiin ja vain lojaalit ja oikeudellisuuden tunnistavat ihmiset olivat vallankahvassa. Siksi kai entistä havermmin tapaa aitoja, oikeita ja lojaaleja ihmisiä. Eläinmaailmassa jokainen on aito, oikea, oma itsensä.
Ehkä siitä syystä arvostan ja ymmärrän eläimiä paljon paremmin. Ymmärrän toki ihmisiäkin ja sitä miksi he ovat joskus niin vaikeita.
Furry juttuja olen joskus miettinyt myös itsekin. Voisi olla kivaakin mutta sellaisia ei varmaankaan taideta täällä järjestää juurikaan.- foxonastick
itelläki on sama tunne tosi usein, melkein aina. ihmiset alkaa säälittään ja vihastuttamaan ku tappavat eläimiä turhaan jonku turkiksen takia yms... ketut on ihanan söpöjä ja pörröiset hännät on ihania ja korvat kanssa :3 eläimen käytös ja muu on tarttunu itteenki vähäse... ja tahtoisin pipon jossa on korvat!
- foxonastick
foxonastick kirjoitti:
itelläki on sama tunne tosi usein, melkein aina. ihmiset alkaa säälittään ja vihastuttamaan ku tappavat eläimiä turhaan jonku turkiksen takia yms... ketut on ihanan söpöjä ja pörröiset hännät on ihania ja korvat kanssa :3 eläimen käytös ja muu on tarttunu itteenki vähäse... ja tahtoisin pipon jossa on korvat!
ja eläimet ovat kauniimpia kuin ihmiset, pysyvät kauniina vanhuuteen asti
- hoh hoijaa
maksaako suomi24 ja paljon näille hulluille jotka kirjottelee tällaisia provoja ja hullujen juttuja? ihan kiva että löytävät itselleen muuta tekemistä, varmaan olisivat kaduilla tappamassa/raiskaamassa muita tai tekemässä muuta sairasta toteuttaakseen hulluuttaan. ihan vaan älytöntä settiä...
- utelias ukko
Pahasta aina pahalla maksetaan :-)
- jfvböjlgfjöGJBD
No vastaus on yksinkertainen: Ihminen ON eläin.
- vinkutin
Olen 25 vuotias nainen ja olen omistanut poikakissan 2 vuotta. Kissaani tarkkailessa olen alkanut miettimään, että onkohan minulla kissaeläimen geenejä (jos on niin luultavammin tiikerin) vai olenko ollut edellisessä elämässäni kissaeläin.
Olen hyvin samanlainen, kuin kissani: Hellyyden kipeä, viihdym lämpimässä, pidän siitä, kun esim: kuntohoitajani muokkaa minua. Erona on se, että viihdyn vedessä, kun oma kissani taas ei. Siitä epäilen, että olen tiikeriainesta - no eläinpä tietysti
hei vähän sä oot cool tyyppi! en tiedä miten tai miks mut mullakin on samoja piirteitä...ja just kissaeläimmiin...joskus vaan haahuilen metsässä koska se tuntuu kotoisalta ja sitten huomioni herppaantuu jos joku heiluttaa jotain,voisin kuin kissa tai koira vaan hypätä sen kimppuun....en tiedä onko ihminen ollut "eläin" eikös se ole sitten eläin? jos ei niin mikä sitten? juu voiii maapallo parkaa kun on saanut sellaisen kirouksen päälleen kuin ihmisen, me vaan tuhotaan kaikki ja ei ajatella mitään muuta kuin rahaa ja seksiä....voiiii....oho...nyt vähän karkas aiheesta mutta mietin vaan minkälaista maailmassa olis ilman ihmistä? miettikää nyt....täydellinen tasapaino.....juuuu eläimmiä olemme kaikki uskokaa pois. jos ei niin onko peruseluita mitä me sit ollaan jos ei eläimmiä? ja ei vastauksia "ihminen" koska se on rodun nimi.
- tero ja ystävät
usein samaistun sittisontiseen...
- ...yst
ssiis sontiaiseen
Kyllähän se ihminen eläin on. Meillä on monia samoja käyttäytymismalleja. Mutta noin muuten uskoisin että kyse on yksilöllisyydestäsi. Toiset tykkää autoista, toiset roboteista ja jotkut eläimistä. Mitä enemmän jostain tykkää ja siihen ajatuksia uhraa niin sitä kiehtovammalta se myös alkaa tuntua ja sitä enemmän siitä sitten taas ehkä tykkää. Minua kiehtoi joskus zombit. Katselin sitten elokuvia, pelailin pelejä, keskustelin niistä ja mietin miten selvitä jos epidemia puhkeaa. Mitä enemmän aihetta mietti sitä enemmän se kiehtoi, pelotti ja tuli todellisemmaksi.
- Avatarrr
Ihminen on eläin. Nussitaan, syödään, juodaan ja kuollaan.
- mitä helvettiä
nyt vittu oikeesti
- Iso mursu
Ihminenhän on eläin. Ainakin enemmän kuin kasvi. Eliö kumminkin, eli siis eläinlaji nimeltä ihminen. Ei kai se ole sinulle uusi tieto?
Tervehdys aloittajalle,
täällä on yksi samanlainen kuin sinä. Olen voimakkaasti tunneihminen, kahden kesken puhelias, fiksuksi kehuttu ajattelija ja analysoija sekä hieman eristäytynyt, mutta sille on syynsä.
Jo lapsena tahdoin olla isona kissa, siinä missä toiset vastasivat kysyttäessä haluavansa olla lääkäreitä, poliiseja ym. Osittain käyttäydyin kuin pieni kissa, sähisin, murisin, kehräsin jne. Ala-asteikäiseksi sellainen oli hyväksyttävää, lapsen leikkimiseksi luokiteltavaa käytöstä. Myöhemmin aloin kuulla olevani lapsellinen ja että ei kukaan käyttäydy niin kuin minä. Viesti oli selvä: kasva aikuiseksi ja sulaudu massaan.
Kukaan ei silti hylännyt minua käytökseni vuoksi, vaan olin pidetty ihminen, pienen hetken ajan jopa suosittu. En osallistunut koulussa niinkään välituntien ryhmäleikkeihin, mutta löysin vapaa-ajalle aina ystäviä.
Ala-aste vaihtui yläasteeksi. Vierailin terveydenhoitajan luona, joka kysyi miten olen sopeutunut uuteen kouluun. Vastasin, että ihan hyvin, mutta ihmiset katsovat minua oudosti, kun käyttäydyn kuin kissa. Muistan ikuisesti terveydenhoitajan vastauksen: "Se menee kyllä ohi".
Yläasteen ajaksi se menikin suurelta osin ohi. Minut tunnettiin "kissana", mutta leikkimielisesti kissana. Saatoin silloin tällöin sähähtää, hiiviskellä tai nostaa kysyvästi "tassuani". Usein hypin iloisena pitkin käytävää, minkä vuoksi minulle naurettiin, mutta koin sen positiivisena. Turhat naukumiset jätin pois, jos näin voi sanoa.
Ammattikoulussa sain ensimmäisen poikaystäväni, jonka myötä kissa palasi minuun yhtä vahvana kuin ennen. Suhde oli aluksi kaukosuhde, joten puhuimme paljon puhelimessa. Aina ei keksinyt puhuttavaa, mutta halusi kuulla toisen ääneen. Aloimme kehrätä toisillemme puhelimessa. Poikaystäväni oli kovin miellyttämishaluinen, joten hänkin omaksui kehräämisen, naukumisen, sähähtämisen jne, vaikka sellainen käytös ei ollutkaan hänelle samalla tavoin luontaista kuin minulle.
Valmistuin ammattikoulusta eläintenhoitajaksi. En ollut enää puhtaasti kissa vaan olin omaksunut myös muiden lajien käyttäytymistapoja halutessani ymmärtää eläimiä ja niiden kieltä. Työssäoppimisen yhteydessä sain kuulla opettajalta, että minun pitäisi olla enemmän itsevarmasti eläimiä käsittelevä hoitaja (eikä eläin eläinten joukossa, kuten minulla oli tapana).
En kuitenkaan lakannut koskaan olemasta kissa isovanhempieni seurassa. Läheisten ihmisten seurassa olen sitä enemmän, mutta vieraampien seurassa olen suht normaali. Joskin työnantajani kommentoi minun yhä hiiviskelevän paikasta toiseen. En ole aikeissa enää muuttaa olemustani, sillä kissa antaa enemmän kuin ottaa. Hain hiljattain seuraa netin seuranhakupalstalta. Eräs mies hyväksyi tyynesti kaikki psyykkiset ongelmani, mutta ei suhtautumistani kissaan. Hän perui tapaamisen, koska ei halunnut naista hiiviskelemään nurkkiinsa - sellainen oli hänen mielestään liian epärationaalista käytöstä. Moni kuitenkin hyväksyy minut tällaisena, hieman kummeksuen. Innostumiseni on tarttuvaa, ja usein hymyilytän ihmisiä käytökselläni.
Psykologi tarjosi selitykseksi sitä, että olen lapsena kuvitellut minusta pidettävän enemmän kissana kuin ihmisenä, minkä seurauksena olen alkanut matkia perheemme lemmikkikissojen käyttäytymistä. Kissojen hyvinvointia ajateltiin aina. Perheelläni oli esimerkiksi usein tapana kinastella automatkojen ajan. Kun kissat alkoivat naukua, hyssyteltiin, että ollaanpa nyt hiljaa, etteivät kissat häiriinny, mutta lapsen kuullen taas selviteltiin välejä mielinmäärin. En tiedä, onko selitys pätevä, sillä olen ollut kissa niin kauan kuin muistan - ennen kuin perheellämme oli edes kissoja lemmikkeinä.
Tunnen yhteenkuuluvuutta kaikkien kissojen kanssa, enemmän kuin minkään muun lajin edustajien. Olen lapsena pelästynyt kissoja, minua on useamman kerran raapaissut tai purrut kissa, mutta silti tunnen vain syvää kuuluvuutta. Samalla tavalla kuin katson olevani ihminen, koen olevani kissa. Jokaisen lajin edustajan kanssa en tule toimeen, mutta voin tuntea samankaltaisuuden.
On paljon helpompaa kehrätä pitkään kuin sanoa 10 000 kertaa "minä rakastan sinua" tai "minun on hyvä olla". Mieluummin sähähdän kerran terävästi kuin sanon toiselle "haista vittu".
Eräs selitys kissamaisuudelleni voi olla myös takertuva / ristiriitainen kiintymyssuhdemalli, joista voin tunnistaa itseni. Moni ihmissuhteeni on perustunut turvan hakemiseen, ja olen herkästi liiankin avoin, ts. pitkään ilmiselvä viestini ihmisille oli: tulkaa ja pitäkää minusta huolta, niin olen uskollinen ystävänne ja seuraan teitä ainiaan. Ihmiset tuntuivat kovin etäisiltä ja muodollisilta. Toivoin usein voivani käyttäytyä kissan tavoin: astella ihmisten luo ja hypätä kenen tahansa syliin kehräämään, rikkoa kaikki typerät muodollisuusrajat. Olla oma itseni, olla rakastettu - sitähän jokainen pohjimmiltaan haluaa. Tavoittelemme ks. tuntemusta vain eri tavoin.
Tämä oli minun tarinani, toivottavasti siitä oli jollekulle apua.- pienMakkarakoiraVain
Mukava kun pystyit jakamaan tarinasi täällä, sillä näistä asioista ei yleisesti ottaen voi julkisesti puhua, vaan vain läheisimmille ihmisille. Kaikki vaan eivät ymmärrä, ja kuten mainitsit terveydenhoitajasikin toteneen "se menee kyllä ohi", mikä kertoo aika hyvin ihmisten suhtautumista asiaan: käytös ei ole ´normaalia´.
Olen aina ihan pienestä pitäen ollut kissaihminen: kun muut fanittivat ties mitä poikabändejä, minä ´fanitin´ kissoja. Minulla oli lukuisia pehmoleluja, kirjoja, koriste-esineitä ja julisteita jotka esittivät kissoja. Isäni allergian vuoksi emme koskaan voineet lemmikkiä hankkia, emme kissaa enkä koiraa.
Eläimellinen käytös minulla alkoi vasta 19-vuotiaana muutettuani pois kotoa, aloitettuani opiskelut yliopistossa ja samaan syssyyn aloitettuani uuden seurustelusuhteen, joka eteni myöhemmin avioliittoon asti. Sairastuin erinäisten tekijöiden yhteisvaikutuksesta tuolloin masennukseen ja voimien ollessa vähäisiä aloin ilmaisemaan itseäni naukumalla. Tai oikeastaan sekoitus on ollut ja on edelleen kissamaista ja koiramaista käytöstä. Kun olen tyytyväinen/ iloinen, nau´un. Kun olen super-hyper iloinen tai innostunut jostakin (esim mies tulee töistä kotiin), haukun kuin pikkukoira. Kun olen surullinen tai pelästynyt, vikisen tai ulisen kuin koira. Kun olen vihainen, murisen tai haukun kuin koira.
Voi kai siis sanoa, että lapsuuden kissafanituksista huolimatta olen sisimmiltäni enemmän pikku koira. Toisaalta rakastan pääni rapsuttamista yli kaiken: iltaisin kun katsomme mieheni kanssa löhöillen televisiota pusken pääni väkisin hänen kainaloon ja teen puskevaa liikettä niin kauan kunnes rapsutus alkaa. En yleensä sano mitään, tyytyväisenä saatan naukaista pari kertaa ja jopa kehrätä kun mies ymmärsi aloittaa rapsuttamisen. Siinä sitten vaipuu tyytyväiseen puoliuneen ja olen noteerannut, että tuolloin tamppaan oikeaa jalkaani (heilutan nilkkaani) maahan samalla tavalla kuin kissa heiluttaa häntäänsä. Se tulee aivan vaistomaisesti ja nimenomaan silloin, kun lepään ja minua rapsutetaan, ei muulloin.
En ole viitsinyt tästä kissa-koira-käytöksestä kenellekään puhua, sillä en usko kenenkään ymmärtävän tai hyväksyvän sitä. Parille hyvälle ystävälle olen joskus ´viihdyttämismielessä´ haukkunut, mutten kertonut minun harrastavan sitä joka päivä. Kerran sain yhden koiran hoitoon ja sen kanssa oli oikein ilo viettää aikaa ja ´jutella´ sen kanssa. Näistä ääntelyistä on oikeastaan muodostunut minun ja mieheni leikki, eli hänkin vastaa minun naukumisiini naukumisella tai haukkumiseen haukkumisella. Tästä on muodostunut pieni osa minun identiteettiäni ja eläimellinen käytös muistuttaa siitä, kuinka vähään voi ihminenkin olla tyytyväinen ja tehdä itsensä onnelliseksi. Minulle se on kumppani (oma isäntä), hyvää ruokaa ja rapsutukset iltaisin. - aloittaja.........
pienMakkarakoiraVain kirjoitti:
Mukava kun pystyit jakamaan tarinasi täällä, sillä näistä asioista ei yleisesti ottaen voi julkisesti puhua, vaan vain läheisimmille ihmisille. Kaikki vaan eivät ymmärrä, ja kuten mainitsit terveydenhoitajasikin toteneen "se menee kyllä ohi", mikä kertoo aika hyvin ihmisten suhtautumista asiaan: käytös ei ole ´normaalia´.
Olen aina ihan pienestä pitäen ollut kissaihminen: kun muut fanittivat ties mitä poikabändejä, minä ´fanitin´ kissoja. Minulla oli lukuisia pehmoleluja, kirjoja, koriste-esineitä ja julisteita jotka esittivät kissoja. Isäni allergian vuoksi emme koskaan voineet lemmikkiä hankkia, emme kissaa enkä koiraa.
Eläimellinen käytös minulla alkoi vasta 19-vuotiaana muutettuani pois kotoa, aloitettuani opiskelut yliopistossa ja samaan syssyyn aloitettuani uuden seurustelusuhteen, joka eteni myöhemmin avioliittoon asti. Sairastuin erinäisten tekijöiden yhteisvaikutuksesta tuolloin masennukseen ja voimien ollessa vähäisiä aloin ilmaisemaan itseäni naukumalla. Tai oikeastaan sekoitus on ollut ja on edelleen kissamaista ja koiramaista käytöstä. Kun olen tyytyväinen/ iloinen, nau´un. Kun olen super-hyper iloinen tai innostunut jostakin (esim mies tulee töistä kotiin), haukun kuin pikkukoira. Kun olen surullinen tai pelästynyt, vikisen tai ulisen kuin koira. Kun olen vihainen, murisen tai haukun kuin koira.
Voi kai siis sanoa, että lapsuuden kissafanituksista huolimatta olen sisimmiltäni enemmän pikku koira. Toisaalta rakastan pääni rapsuttamista yli kaiken: iltaisin kun katsomme mieheni kanssa löhöillen televisiota pusken pääni väkisin hänen kainaloon ja teen puskevaa liikettä niin kauan kunnes rapsutus alkaa. En yleensä sano mitään, tyytyväisenä saatan naukaista pari kertaa ja jopa kehrätä kun mies ymmärsi aloittaa rapsuttamisen. Siinä sitten vaipuu tyytyväiseen puoliuneen ja olen noteerannut, että tuolloin tamppaan oikeaa jalkaani (heilutan nilkkaani) maahan samalla tavalla kuin kissa heiluttaa häntäänsä. Se tulee aivan vaistomaisesti ja nimenomaan silloin, kun lepään ja minua rapsutetaan, ei muulloin.
En ole viitsinyt tästä kissa-koira-käytöksestä kenellekään puhua, sillä en usko kenenkään ymmärtävän tai hyväksyvän sitä. Parille hyvälle ystävälle olen joskus ´viihdyttämismielessä´ haukkunut, mutten kertonut minun harrastavan sitä joka päivä. Kerran sain yhden koiran hoitoon ja sen kanssa oli oikein ilo viettää aikaa ja ´jutella´ sen kanssa. Näistä ääntelyistä on oikeastaan muodostunut minun ja mieheni leikki, eli hänkin vastaa minun naukumisiini naukumisella tai haukkumiseen haukkumisella. Tästä on muodostunut pieni osa minun identiteettiäni ja eläimellinen käytös muistuttaa siitä, kuinka vähään voi ihminenkin olla tyytyväinen ja tehdä itsensä onnelliseksi. Minulle se on kumppani (oma isäntä), hyvää ruokaa ja rapsutukset iltaisin.kiitos paljon viestistäsi! ja kiitos kaikista viesteistä, yllättävän mukavaa että herätti näin paljon keskustelua aloitukseni.:)
todellakin, olen intuitiivinen ihminen, kuuntelen itseäni, olen luova. sieltä syvältä sisimmästä kaikki kumpuaa enkä tukahduta sitä vaan koitan päästä siihen paremmin käsiksi. monet taitavat tukahduttaa sen, tahtomattaankin ehkä, ja elämä saa pinnallisemman sävyn (?).
vaikeaa olla onnellinen jos tukahduttaa ilon ja rakkauden sisällään. kuitenkin ihmisen luonnolllinen perustila on onnellisuus. moni varmaankin itse tietoisesti tai tiedostamattaan tukahduttaa tämän onnen tai ilon.
itse koen kaipuuta jonnekin, henkimaailmaan, tai johonkin, en osaa antaa nimeä tälle kaipuulle. eläimistä pidän juuri niiden tunteellisuuden vuoksi ja spontaanin käyttäytymisen vuoksi.
jos inkarnaatio on tosiasia, voikohan olla että olet joskus ollut kissa? siis JOS se on totta. mistä sitä koskaan voi tietää..
kyllähän sitä new age piireissä puhutaan kaikesta tällaisesta, kristallilapsista, ym.
kristallilapset siis ovat joidenkin mukaan ainakin evoluution tuotosta ja uusi "ihmisrotu", mm älykkäämpi.
olen miettinyt että onkohan minun viehätykseni eläimiin juuri sitä että eläimistä on niin hyvät kokemukset, kun taas ihmisistä aika huonot. saattaa syy olla ihan tällainenkin eikä kyse inkarnaatiosta tms.
vähän sekavasti asiaa tuli mutta tulipahan ainakin..:)
- 515 36
hei hei hei hei nyt kaikki ihminen on ihminen se ei liity mitenkään eläimiin ihminen osaa ajatella ja se on fiksuin olento koko universumissa! kun jumala loi ihmistä hän nimittikin ihmistä ihmiseksi! ettei emme mitenkään oo apinoita tai muuta vastaava vaan ihminen!
- venytteleekö kukaan?
Ihmiset ovat etääntyneet luonnollisista käyttäytymistavoistaan monin tavoin. On lakattu esim spontaanisti venyttelemästä.
Olen ainoa tuntemani aikuinen, joka venyttelee spontaanisti joskus monta kertaa päivässä (kuin kissa). Ikätovereistani olen myös ainoa, jolla ei ole koskaan ollut jumittuneita niskoja vaikka teen töitä tietokoneella.- jubadjddj
Saatan ehkä tehdäkin tuota, mutta mitä oikeastaan tarkoitat ´spontaanilla venyttelyllä´?
- luonnollista venytte
jubadjddj kirjoitti:
Saatan ehkä tehdäkin tuota, mutta mitä oikeastaan tarkoitat ´spontaanilla venyttelyllä´?
Tarkoitan esimerkiksi aamulla sängyssä venyttelyä, käsien taakseojentelua ja jalkojen ojentelua, Ks aivan kuin kissa tai koira herätessään.
Ja kesken päivän kun tunnen venyttelyn tarvetta ojennan käteni ylös ja oljentelen ja venyttelen.
Olennaista on että liike syntyy "sisäisestä halusta ja pakosta", sillä ei ole mitään tekoa taukovoimistelun tai urheiluhullujen venyttelyn kanssa.
Mielestäni venyttely on kadonnut ihmisiltä kiireen, urbanisoituisen ja stressin takia. Mekaaniset jumppareiden opettamat venyttelyliikkeet ei korvaa omasta luontaisesti lähtevää venyttelyä.
En ole koskaan harrastanaut kuntoilua, mutta olen ikäni (olen keski-ikäinen) ollut terve eikä minulla ole koskaan ollut niska- tai hartiakiputja tai jumituksia. Minusta ihmisten pitäisi kuunnella enemmän kehoaan, miltä siitä tuntuu kuin orjamaisesti puurtaa kuntosaleilla.
Monet ihmiset käveleekin kauhean jäykästi! - Miau-hhhrrr-kurnau
No et ole ainoa, kyllä täälläkin on tapana venytellä raajoja ja kroppaa ja aaahhhrrrr ... Se tuntuu melkein yhtä hyvältä kuin silittäminen, paijaaminen, hellä hieronta tai mikä tahansa mukavan oloinen koskettaminen.
- aloittaja...........
luonnollista venytte kirjoitti:
Tarkoitan esimerkiksi aamulla sängyssä venyttelyä, käsien taakseojentelua ja jalkojen ojentelua, Ks aivan kuin kissa tai koira herätessään.
Ja kesken päivän kun tunnen venyttelyn tarvetta ojennan käteni ylös ja oljentelen ja venyttelen.
Olennaista on että liike syntyy "sisäisestä halusta ja pakosta", sillä ei ole mitään tekoa taukovoimistelun tai urheiluhullujen venyttelyn kanssa.
Mielestäni venyttely on kadonnut ihmisiltä kiireen, urbanisoituisen ja stressin takia. Mekaaniset jumppareiden opettamat venyttelyliikkeet ei korvaa omasta luontaisesti lähtevää venyttelyä.
En ole koskaan harrastanaut kuntoilua, mutta olen ikäni (olen keski-ikäinen) ollut terve eikä minulla ole koskaan ollut niska- tai hartiakiputja tai jumituksia. Minusta ihmisten pitäisi kuunnella enemmän kehoaan, miltä siitä tuntuu kuin orjamaisesti puurtaa kuntosaleilla.
Monet ihmiset käveleekin kauhean jäykästi!venyttelen itsekin spontaanisti. omistin kissoja vähän aikaa sitten, ja nyt olen alkanut venytellä kuin kissa! hyvin paljon tiedostamattaan matkii ympäristöään selvästikin. mielenkiintoista.
- Ihminenhän on elukka
jos tarvitset vahvistuksen väitteelle, niin avaa päivän lehti. Ihan mikä tahansa lehti.
Suurin ongelma syntyy, kun ihminen luulee ettei ole.- Suomalainen mies
Yliopistoissa kyllä jo opetetaan että ihminen on eläin ja apinan jälkeläinen.
Ihminen ei ole eläin, eikä apinan jälkeläinen, vaan Jumalan luoma ja Jeesuksen lunastama. Uskotko sen ? Se on varmaa ja mikään muu ei niin varmaa olekaan.
- asdfghjklö-ä
Ihminen on eläin. Ai eikö? Mikä sitten? Kasviko?
- elämänikäinen oppimi
Eläimellisyys on opittutapa, koska ihminen luotiin ensin ja ihmisestä polveutuvat sitten kaikki muutkin apinat. Juuri sen takia jotkut lähtevä silloin tällöin niin sanotusti "puihin kiipeilemään". Mutta aikansa kiipeiltyään palaavat tyynesti kumppaninsa luokse jos vain voivat palata.
- Säkkis
Kyllä se olis vaan mukava olla apinana viidakossa ja mussuttaa banaania päivät pitkät ilman huolia.
- gugugu.
97% samat geenit kuin simpanssilla
- Oliski
Itse ainakin joskus ajattelisin olisko helpompaa/hauskempaa olla susi tai leijona. Ei tarvitsisi käydä muuta koulua kun sen, että selviää hengissä. Ei tarvitsisi teitää, että jonain päivänä kuolee pois. Ei tarvitsisi ajatella pukeutuuko nyt oikein ja miltä minä näytän. Ei tarvitsisi murehtia töistä, autoista, telkkarista, koneista,rahasta tai saati sodasta. Riitäisi kun vain olisi lauma tukena ja huolehtia saalistuksesta että se onnistuu ja pennuista....
Voi kunpa minulla olisi kissan korvat ja tuuhea häntä... - kummallinenolio
Ihan pakko vaan ihmetellä, että mikä estää sinua kiehnäämästä nurmikolla, painimasta kaverin kanssa tai kirmaamasta metsässä? Jos väität, ettei se ole ihmiselle tyypillistä, niin sanoisin, että olet väärässä. Mikäs siinä jos tykkää "eläimellisestä" käytöksestä.
Se, että sanoo olevansa herkkä eikä osaa hallita tunteitaan kertoo oppimattomuudesta. Eläin niinkuin ihminenkin oppii vanhemmiltaa mihin tulee reagoida ja miten. Kaikki ihmiset tuntevat samat asiat yhtä vahvasti, toiset vain näyttävät tunteenpurkauksensa herkemmin. Älä koskaan sano olevasi herkkä, se on kuin mollaisit muiden tunteita ja tuntemuksia. Toisille on luontaisempaa surra ilman kyyneliä, vihata ilman sanoja, iloita ilman naurua... eikä heidän tunteensa ole yhtään sen vähäisempiä kuin toistenkaan.
Älä ajatteli liikaa tommosia...vaan elä niinkuin sinusta tuntuu ja tavalla, joka tekee sinut onnelliseksi. Jos hännän pukeminen saa sinut hyvälle tuulelle, niin tee se. Tässä maailmassa aletaan olla jo niin suvaitsevaisia, että ehkä hännällisiäkin ihmisiä aletaan pitää ihan tavallisina. (Enkä käytä sanaa "normaali", koska sellaista ei ole. Tavallinen = totuttu, usein tavattu)- aloittaja.........
kiitos. olen kyllä oppinut vanhemmiltani paljon sellaista mitä en olisi ehkä halunnut ja on jäänyt paljon oppimatta.. en ole nähnyt esim hyvän parisuhteen mallia ja selvästikin tämä on vaikuttanut myöhemmmin siihen että en osaa luoda itse suhdetta. mutta ehkä sekin helpottaa ja sitä voi oppia näitä taitoja myöhemmälläkin iällä.
käyttäytymsmalleista osa on hankinnallisia, osa perittyjä. Yleensä perinnöllist taipumukset ohjaavat suunnan mistä suunnasta yksilö ryhtyy omaqksumaan malleja. Taiteelliset ihmiset hakeutuvat taiteen pariin kehittämään kykyään, teknisesti taitavat hakeutuvat toisaalle, kielellisesti lahjakkaat omaavat erilaisen suunnan, niin käyttäytymisessä, kaveripiirissä kuin opiskelussa..
- Sizzling
Kyllä ihminen on ihminen, vaikka voissa paistais. =D
- asdfghjklösdfgh
Sika ei ole eläin. Sika on sika. Ja jumalan luoma...
- Näin se menee
Sika on eläin, ei siis ihminen vaikka se olisi humalassa
- fskldfjöriotu240511
Kyllä, kyllä, ja kyllä :) Aika lailla samanlaisia oloja minullakin. Olen herkkä ja äärimmäisen eläinrakas.
Nykyään se on hivenen lientynyt tuo eläinolotila, mutta kunhan syksy koittaa ja saalistuskausi alkaa. Jokin vietti se on, vaikea sitä on mennä selittämään.
Joku psykologi saisi asiaa tutkia hieman :) :D - Mr.Darwin
Vastakysymykset ovat nyt muodissa ja voisin heittää yhden sellaisen...
Mikä erottaa ihmisen eläimestä? Olemme samaa eläinkuntaa kuin muutkin mutta hieman kehittyneempiä. - Ihminen.
On laumaeläin,joka viihtyy muiden ihmisten seurassa. Eli ihmisellä on laumavietti ja suvunjatkamisvietti ja ravinnonhankkimisvietti,kun nälkä iskee,tekee mieli syödä,tai käydä kaupassa ruokaostoksilla. Mutta se että haluat samaistua eläimiin,tai mielesi ailahtelee iloisesta surulliseksi,viittaa mielenterveysongelmiin. Neuvoksi aloittajalle,hakeudu paikkakuntasi mielenterveyspalveluihin.
- kaikenlaistapaskaa
Ammu ittes.
Turri ei kannata olla kun kaikki vituilee - kuin nuoret eläimet
Ennen vanhaan oli ihan luonnollista, että aikuiset ihmisetkin heittäytyivät makaamaan nurmelle. Varmaan saattoivat siinä kieriskelläkin, jos siltä tuntui.
Vanhoissa valokuvissa näkee miehiä jotka makailevat nurmella ja neidot istuvat kivillä pihlajan kukkia sylissään.
Nuoret miehet maalla painivat pyhäisin lystikseen, eikös sekin ole kuin nuoret eläimet iloissaan purkaisivat energiaansa? Ja ajatellaanpa miehen ja hevosensa suhdetta, eikös siinäkin ollut joskus niin kiinteä side, että mies melkein oli hevonen....
Entisajan elämässä oli yhteys luontoon, se toi elämään harmonisuutta ja iloa.- aloittaja......
ehkä ihminen on alkanut kehittyä, älykkyys kehittyä, ja yhteisön mukana alkanut vieraantua luonnosta ja luonnollisesta käyttäytymisestä.
ehkä tämänn "etapin" jällkeen voi taas alkaa opettelemaan tuota luonnolllisuutta.
mikä tulee luonnostaan niin rakasteleminen ja hellyyden osoitukset, ei ihme että se on tärkeää.
- Hevosmiäs
Olipa kiva, että muitakin eläimiä on Suomi24:n palstoilla. Itse olen hevonen. Nukunkin aina kuin hevoset - kengät jalassa ja häntä suorana.
- Anonyymi
Siis haluisin pitää ja tehdä fursuitteja mut pelkään että kukaan ei sit enää tykkää musta ja meillä asuu jopa kaksi turri heitteriä😭
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi942410Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap212300Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen191898Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663771532- 1061497
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1611258Aatteleppa ite!
Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.2571062- 70981
- 78929
Omalääkäri hallituksen utopia?
Suurissa kaupungeissa ja etelässä moinen onnistunee. Suuressa osassa Suomea on taas paljon keikkalääkäreitä. Mitenkäs ha174903