Missä sinä olet?

Silloin ennen,
me juoksimme rantaan,
silloin ennen,
me jätimme jälkemme santaan,
silloin ennen,
me kävimme tuulta päin,
silloin ennen,
me katsoimme auringon laskua näin.

Sinä, jota tuntenut en,
vaikka toisin luulin,
veit minut kauaksi,
kauaksi arjen ja sunnuntain tuolle puolen.

Sinä, jota nähnyt en,
vaikka toisin luulin,
näytit minulle kaukaiset talot,
oudot ovet, pelottavat portit,
ja tien tämän ja tuon tuolle puolen.

Minä, jonka tuntea tohdit,
vaikka toisin luulin,
en halunnut lähteä matkaan,
kauaksi arjen ja sunnuntain,
tämän ja tuon tuolle puolen.

Minä, jonka sinä huomasit,
vaikka toisin luulin,
en nähnyt noita kaukaisia taloja,
outoja ovia ja pelottavia portteja,
enkä tietä tämän ja tuon tuolle puolen.

Erehdyin, sen myönnän,
vaikka toisin väitin,
sillä minä jo olin,
tuon kaiken tuolla puolen,
takana kaikkien ovien, porttien.
Sillä se olit Sinä,
vaikka tiennyt en,
se outo ovi, se pelottava portti,
tie tämän ja tuon,
tuolle puolen.

Niinkuin silloin ennen,
me jälleen kuljemme rantaan,
niinkuin silloin,
me jätämme jälkemme santaan,
on tuuli tyyntynyt,
on aurinko laskenut,
vain me,
eikä mitään muuta.