Muut ihmiset ei kiinnosta

Normaalia tai ei, niin itselläni samanlaisia tuntemuksia. Joutavanpäiväinen lärpätys ei jaksa kiinnostaa.
Masennukseen kuuluu mielenkiinnottomuus muita kohtaan, mutta se ei tarkoita että sinulla olisi masennus tms. Se on vain masennuksen yksi oire.

Luulen että meitä ihmisiä mahtuu maailmaan, niitä jotka jaksaa lärpättää, ja niitä jotka ei. Ole vain oma itsesi! Meitä jokaista tarvitaan ja jokaisella oikeus olla millainen haluaa.

Kohtelias voi olla muita kohtaan!

kiinnostaa kaikkien hyvinvointi, mutta en jaksa pitää seuraa :/ Mielelläni narautan kaikki linssiin viilaavat valehtelijat, jos vaan huomaan jotain epäilyttävää. Mielestäni kaikki kuuluvat kaltaistensa seuraan, siis hyvässä mielessä. Silloin kaikki on myös onnellisia. Minä viihdyn yksin. Suljin koko luurin ja että tuntuu vapautuneelta. Pidän muutamista kavereistani, mutta jatkuva puhelimen soitto saa ahdistumaan. Vain äitini seurassa (yllättäen) olen voinut olla oma itseni kokonaan. Tietty koska hänen olalla vietin koko elämän =) Muut sukulaiset tuntuu vierailta nykyisin, koska kaikilla on oma elämä muualla.
En jaksa kuunnella muiden pälpätystä arkisista asioista. Olen enemmän toiminnan ihminen, esimerkiksi töissä.

Ja johtuuko se pelkotiloista? Käy vaikka pelkotila-palstalta lukemassa koko kansan yhteinen muistoruno ja miettimässä sääntöjä muille ihmisille ja muihin ihmisiin.
Mä pelkään monesti satuttavani, jos keskustelen omista ongelmistani muille ihmisille. Ja en siksi käy läpi asioitani koskaan julkisesti. Keskustelukumppanin ÄO voi muuttua jotenkin "alemmalle" tasolle tai olla alempitasoinen keskustelun jälkeen, kun olen kosketellut kuuloaistia ja sydän-ja verisuonitautielimistöä. Muistathan kuitenkin muiden ihmisten olemassaolon:
"Ei sellaista voi pitää, ei sellaisesta voi pitää."
Ei tosiaan huvita tutkia tai vahingoittaa ihmisiä psyykkisesti.

Atomi pitää lukea aina psyykelle,
Kuin sanojen helinä
Suisaidaalisuus
Vain helmet, helmet huumekypärä, kunnes suostuu
vahingoittamaan
muita sekä fyysisesti ja psyykkisesti.
Perustui se ihan mihin harhaan hyvänsä
Etukäteen postista tilattuna
Kuvittelet postista ihmistä luoksesi

Ja tämä oli läheisriippuvuus?

Hei, en ennättänyt lukea mitä vastauksia oli tullut, joten vastaan vain aloittajalle. Yksi selittävä syys voi olla matala sosiaalisuus. Kannattaa tutustua tarkemmin esim Keltikangas-Järvisen kirjoituksiin aiheesta. Korkean sosiaaliseuuden ihmiset ovat aina siellä missä on ihmisiä, eivätkä viihdy yksin. Matalan sosiaalisuuden ihmistä taas kiinnostaa myös yksin oleminen, omat jutus ja ennen kaikkea ärsyttää tyhjänpäiväinen kanssa käyminen muiden kanssa. Silti kaikki tarvitsevat sosiaalisia kontakteja. Ja ne voivat olla myös antoisia. Lapsuudessa on voinut olla huonoja kokemuksia muiden kanssa olemisesta, esim. ujouden vuoksi, ja siksi lähtökohtaisesti saataa haluta vetäytyä yksin.

Mutta totta myös tuo että masennus esim. muuttaa tilannetta sosiaalisemmallakin ihmisellä.

Itse olen enemmän sosiaalisestä päästä, mutta en äärilaidasta, sillä huomaan usein miettiväni hyötynäkökulmia ja aikaresursseja, ja usein tyhjänpäiväisyyskin ärsyttää. Kannattaako johonkin lähteä muita tapaamaan, jääkö jotain hommia sitten tekemättä, olenko sitten vain väsyneempi seuraavana päivänä ja tärkeämmät asiat kärsivät.. jne. Joskus taas sosiaalinen kanssakäyminen menee kaiken edelle ja ajattelen että teen vain sitten muut asiat puolta nopeammin. Erittäin sosiaalisella ihmisellä ei todennäköisesti käy edes mielessä että olisi jotain muutakin kuin muiden kanssa oleminen, se menee kaiken edelle.

Mä ymmärrän ettei kiinnosta, olet varmasti introvertti ja kovin teoreettinen älykkötyyppi, jos nyt noin karkeasti voisi kuvailla. Jos vielä kaiken lisäksi et ole kovin "tunneihminen" tai sillä tavalla tunneherkkä niin muut ihmiset kiinnostaa vielä vähemmän. On se ihan normaalia.

Aspergertesti voisi olla hyvä tehdä. En sano, että kaikki ilmiöt tulisi medikalisoida, mutta kaikki aloituksessa kyllä sopisi myös Aspergerin syndrooman kuvaan. Siis lievä, "high-functioning" autismi.
Aloittajalle vielä, että nuorempana olin samantyylinen. Luulen olevani lievimmästä päästä Asperger, ja ajan kuluessa olen ymmärtänyt, että myös tunneilmastoltaan jähmettynyt lapsuudenkotini on vaikuttanut siihen, millainen nuori ihminen minusta tuli. Tunteet ovat puhjenneet kukkaan, ja tunteiden hyväksyminen ohi älyllisyyden, älykköyteen kyllästyminen, on tapahtunut vasta nelikymppisenä. Sinullakin on toivoa, monessa mielessä, kunhan jaksat rehellistä itsetutkiskelua elämäsi varrella.

Ihmiset on niin tylsiä, pitää kai tutustua alieneihin.

"en jaksa kuunnella muiden pälätyksiä yms, mikäli asia ei itseäni kiinnosta"
- miksi siis kuuntelisit niitä? toisaalta on niinkin, että ihminen ei yksinkään tule toimeen, koska alkaa mennä sekaisin, jos ei pysty kommunikoimaan muiden kanssa. kansakin tiesi mökkihöperyyden ja hehän ovat tunnetusti vain keskitason älykkyyden alapuolella. mutta miksi et etsi sinulle tarpeeksi älykästä seuraa? haluatko pitää kiinni siitä tunteesta, joka sinulle tulee, kun huomaat ihmisten olevan vähemmän älykkäitä kuin sinä? varmaan alkaa myös tuo teoreettisuuden puute ulkomaailmassa käydä tylsäksi, voisiko auttaa jos höllentäisit tuota teoreettisuuden vaatimustasi? eikö käytännön elämässä tarvita älyä?

"Monta kertaa olen "nauranut" maailman menolle"
- onko maailma nauranut sinulle? ja sitten sen takia haluat nauraa sille? onko sinun menosi pelkästään älykästä? onko älykästä nauraa muille?

"ja ihmisten välisille jännitteille"
- eikö sinulla itselläsi ole juuri jännitettä sinun ja ulkomaailmassa elävien ihmisten kanssa?

"Tuntuu ettei ihmiset ymmärrä minua ja minä en heitä."
- mitä olet tehnyt molemminpuolisen ymmärryksen eteen? jos et mitään, siinä on sinulla työnsarkaa loppuelämäksesi. haluatko ymmärtää muita ihmisiä? jos et halua, niin tuskin kukaan haluaa ymmärtää sinua.

"älyllä pärjää"
- no en kyllä niinkään sanoisi. monet idiootit ovat pärjänneet, minusta älyllä ei ole mitään tekemistä pärjäämisen kanssa. älyä voi sen sijaan käyttää helposti väärin, esimerkiksi korostamalla omaa älyä (jota yleensä pidetään todella törkeänä ja itsekkäänä ja se aiheuttaa monia hankaluuksia älykkäälle), pitämällä muita ihmisiä arvottomampina alemman älykkyyden takia jne. älyköt jäävät myös ihmisyhteisöjen ulkopuolelle, jos he eivät halua opetella vastavuoroista kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa. yhteisön ulkopuolella eläminen käy melko raskaaksi ja voi johtaa masennukseen ja tehdä hulluksi.

"mutta tahtomattani käy niin ettei ole puhuttavaa, jos asian kokee mielenkiinnottomana"
- olet älykäs ja opit helposti. opettele vaikka small talkia. sinusta tulee siinäkin todennäköisesti tosi hyvä. mikäpä estää sinua myös opiskelemasta vaikka viestintääkin.

ja lopuksi vielä: jos ei ole kovin "tunteellinen" niin sehän vasta onkin ongelma ihmisten kanssa. tunteeton ihminen ei tosiaan ole kovin suosittu, koska on juuri tunteeton (koetaan negatiivisena asiana, liittyy myös persoonallisuushäiriöön, kun tunteet eivät ole kehitysvaiheissa normaalisti kehittyneet eli "tunnevamma"). tasapainoisuuden vuoksi voit opiskella tuntemista ja tunteita esimerkiksi psykoterapeutin kanssa (pelkkä tunteista lukeminen tuskin auttaa). opit tunteista varmasti nopeasti paljon älykkäänä ihmisenä. tunneäly on tunnetusti yksi älykkyyden osa-alue.

Pakkohan sitäkin oli äsken laskea, eihän ihminen, joka ei erota muita itsestään mitään viestintää osaa. Viestinnättä luot suljetun tilan, kuten esimerkeissä Tarot-korteista. Valtion kirkossa on monia tällaisia hypoteesein toimivia virkoja: Ne edustavat hienosti sujuvuutta ja yhteiskuntaa.

Ymmärrätkö esimerkiksi ylläolevan tekstin väärä mallin tunteista. Voit toisin sanoen kuten kohdallani, pakolla opiskeluttaa tuntemista ja tunteita. Osaat heittää mulle: "tunneäly on tunnetusti yksi älykkyyden osa-alue." Mulle se taas ei ole ikinä tarkoittanut mitään, koska se mielletään vääräksi missikisojen ja nk. lehmänä kävelyttämisen takia. Tunneäly- paperit psykiatisen hoidon aiheena ovat rotupiirre: frustraatio ml-.ja pl. Kukaa ei halua sellaista viestinnättömyyttä.

"Kyseenalaistava keskustelumenetelmä: pakkotyö- ja orjatyö laitos." Ihan kaikki luetaan uskonnolliksi menettelyiksi:. " Koska he eivät ole enää tässä uskossa?" "Koska heidän perheensä on vieraassa uskossa?" Mitä tämä kertoo teidän mielestänne viestinnästä?! Innostutko taas myymään Siniä jollekin näin.... Ei lähestymisesi on aina loukkaavaa: Sana näytös l. fokusaatio, olisi voinut ehkä auttaa aikanaan.

Olet luultavasti ns "Älyllisesti laiska". Et välttämättä ole tunteeton, epäsosiaalinen tai sulkeutunut. Älyllisesti laiska ihminen ei koe välttämättömyytenä yhtyä puhumaan itsestäänselvistä asioista tai small- talkista. Suurin osa suomaalisista on introvertteja, jotka eivät paljasta todellisia tunteitaan, vaan heidän viestintänsä on passiivisaggressiivista, kyynistä ja tunteetonta lörpöttelyä.

Krusader on oikeassa. Lisäksi että suomalaiset lörpöttelevät kaikesta muusta paitsi oikeista ja mielekkäistä asioista, he usein tahtovat vain korottaa itseään kehuskelemalla elämänsä hohdokkuutta tai menestystään tai painaa toisia alas juoruamalla ja panettelemalla.

Itsellä toisten lörpöttelyn kuunteleminen tuntuu vastenmieliseltä. Olen hahmotellut asian, ettei todellista kohtaamista synny, kun puhutaan vain hehkuttaen omaa elämää tai painamalla toisia alas.

Mulla miltei sama juttu. Toisaalta olen aina ollut ujo ja arka ja koko peruskoulun jatkunut kiusaaminen pahensi asiaa. Olen ujouden ja arkuuden lisäksi nykyään hyvin estoinen - pystyn siis perusjutut tekemään sosiaalisesti mutten enempää. En vain jaksa keskustella mistään mikä ei hivele aivoja - pidän henkevistä ja älyllisistä keskusteluista joita tapahtuu arjessa vähän. Lisäksi mahd. Estynyt pers.häiriö, kahvikuppineuroosi ja lievä agorafobia.Tuntemukset on käynyt yksinäisyydestä ihmisvihaan ja nykyään siihen ettei vaan kiinnosta. Kuulemma minulla olisi sos.kykyjä mutta käytän niitä laiskasti. Enemmänkin ihmiset aiheuttaa ärtymystä ja turhautumista kuin mitään muuta.

Ihmiset nyt vain ovat vittumaisimpia elukoita määnpäällä. Keksivät vain toisilleen ansoja, raha huijauksia ja ilkeyksiä. Itsekeskeisiä käveleviä paskanpaloja jotka luulevat vieläpä olevansa jotain... Siksi en itse välitä ihmisistä. Yksin hyvä = kaikki hyvin...

Kaikkein vaikeinta on sosiaalisella älyköllä. Introvertti älykkö viihtyy itsekseen mutta sosiaalisella on aina jännitys luonteen eri puolien välillä, kun ihmisten enemmistöä ei kiinnosta mikään älyllinen, heillä on liian suuret luulot itsestään, ja heidän kanssaan on vaikea olla.

Aloittja on introvertti. Se on normaalia.

Itselläni se menee niin pitkälle, että vaikken ole kiinnostunut lörpöttelystä niin ymmärrän toki, että sitäkin tarvitaan (small-talkia).

Valitettavasti kuitenkin joskus vastaan hyvän päivän toivotuksiin niin, että sanon: "onpa tosiaankin hieno päivä" sellaisella veemäisellä tavalla, jolloin keskustelu päättyy kuin seinään. Ei vain jaksa lätistä joutavia.

Olen ihan normaali introvertti.

Minulla vähän sama homma. Tai siis minua ei kiinnosta pinnalliset asiat, miten jollakin menee töissä tai mitä teki viime viikolla, vaan syvällisemmät asiat, kuten mitä haluaa elämältä tai onko vaikka henkisiä ongelmia ratkottavana. Harmillisesti vain niihin syvällisempiin asioihin ei oikein suoraan voi mennä, vaan yleensä pitäisi aloittas kevyemmillä.

Lievä autismi, sanoisin omasta kokemuksesta diagnoosiksi.
Tällaisista tulisi hyviä astronautteja.