Oletko valmis muuttamaan parisuhteen vuoksi?

Miksi haluat muuttaa takaisin kotiseudulle?

Ehkäpä löydät töitä ja tyttöystävän Helsingistä, saat täältä uusia ystäviä ja kenties ajan kuluessa joku vanhakin ystävä on muuttanut pääkaupunkiseudulle. Tyttöystävälläkin on luultavasti oma sosiaalinen verkostonsa pääkaupunkiseudulla (ellei käy niin hyvä tuuri että on sinun kotiseudulta kotoisin). Miksi sitä pitäisi alkaa muuttamaan? Molempien voi olla vaikea työllistyä kotiseudullasi, voi olla että tyttöystäväsi ei viihdykään siellä kun ei tunne ketään.

Suosittelisin kyllä jäämään "kompromissina" pääkaupunkiseudulle jos teillä kerta on täällä kaikki; työ, ystävät, harrastukset. Ei kannata muuttaa vaan muuttamisen ilosta, muutto vaatii hyvän syyn siinä tilanteessa.

Ei koskaan pidä sanoa ei_koskaan ;)
Tällä hetkellä elämäntilanteeni on sellainen, että en voisi muuttaa. - Sitten kun lapset ovat "lentäneet pesästä" ja äidistäni on aika jättänyt, on tilanne taas toinen.

Muuttaminen onnistuu kyllä, jos kyse on nuoresta ihmisestä, jolla ei ole vielä erityisiä sitoumuksia ja työasiat järjestyvät. - En ainakaan usko, että siitä pääsääntöisesti tulisi ongelmaa, mutta toki kysymys on myös luonteesta ja kotiutumisesta.

"Kuinka tiukasti olet kiintynyt nykyiseen asuinpaikkakuntaasi, oletko kenties asunut siellä koko elämäsi, vai oletko juureton muuttolintu jolle muuttaminen on helppoa?"

Olen asunut koko elämän, mutta en ole mitenkään erityisesti kiintynyt.


"Itse olen pohtinut sitä että miten ihmiset oikein suhtautuvat deittailuvaiheessa siihen että toinen haluaa muuttaa jossain vaiheessa pois nykyiseltä paikkakunnalta."

Ei meritystä mulle


"Miten tämä muuttamis asia kannattaisi huomioida kun etsii sitä parisuhdetta?"

Itse en nyt ainakaan olisi valmis suunnittelemaan lapsia, jos näköpiirissä on se, että asutaaan erillään.


"Onko se liian vaikea/henkilökohtainen asia ottaa edes esiin tapailuvaiheessa, vai voiko sitä kysyä jo siinä parin-kolmen ensimmäisen treffin aikana?"

Ei mielestäni, mutta jos joku parin kolmen treffin jälkeen alkaisi kysymään olisinko valmis muuttamaan, niin en kyllä mitään varmaa osaisi sanoa.


"Pitäisikö minun ihan suosiolla muuttaa ensin ja vasta sitten alkaa etsimään sitä vakavaa parisuhdetta, vai onko olemassa sellaisia ihmisiä jotka ovat valmiita muuttamaan parisuhteen takia jossain vaiheessa vaikka toiselle puolelle Suomea?"

En näe että asia estäisi mitenkään vakavaa suhdetta, (tai rippuu miten sen määrittelet). Voithan myös esim. etsiä kumppania sieltä toiselta paikka kunnalata helsingistä käsin, jos olet varma muutosta ja siitä että myöhemmin haluat asua siellä, (ehkä se helpottaisi myös muuttoasi).

Pari vuotta vielä, niin sitten voin muuttaa ihan minne vaan. En ole mitenkään kiintynyt tähän paikkaan, vaikka toki tästä tykkäänkin mutta olen valmis reissaan/muuttaan miehen mukana minne vaan. Vaikka ulkomaille. Ei mulla ole uraa tms. joka estäisi. Köyhyyteenkin olen tottunut, joten ei haittaa sekään vaikkei heti töitä saisi tms.

Juu olisin valmis muuttamaan, mulla ei oo väliä missä päin sitä asuu kunhan tulee toimeen.
Eipä sitä kun ei ole mitään sitoumuksia mihinkään niin sitä voi lähteä vaikka mihin, jos vaan sopiva kumppani löytyy.

Niin kauan kunnes lapset pysyvät saman katon alla kanssani pysyn nykyisessä kotikaupungissani. Tietysti myös työ sitoo lähialueelle. Jos kuitenkin rakastuisin kunnolla ja taloudelliset asiat saisi selväksi (joko niin, että työtä löytyy uudelta kotipaikkakunnalta tai mies lupaa elättää esim. virkavapaavuoden ajan), niin olisin valmis muuttamaan miehen perässä vaikka ulkomaille. Toki tietysti tulevaisuudessa toivon, että minulla on lapsenlapsiakin, joten en usko, että pysyvästi olisin valmis muuttamaan ulkomaille

Aika rajalliset mahdollisuudet muuttamiseen Suomessa ellei sitten aie ole alkaa elämäntapatyöttömäksi tai pitäisi vaihtaa alaa johonkin tavallisempaan.

Olen muuttolintu ja lähdössä pois pääkaupunkiseudulta, johan täällä aikaa vierähtikin. Voisin muuttaa vaikka maalle, jos vain pystyisin siellä itseni työllistämään, mutta näillä näkymin muutan vähän pienempään kaupunkiin käynnistämään firmamme liiketoimintaa sinne. Ehkä heti kesälomien jälkeen, ehkä vähän myöhemmin syksyllä, tilanne elää koko ajan.

En suosittele ottamaan asiaa esille tutustumisen alkuvaiheessa muodossa "olisitko valmis muuttamaan" vaan ilmaisemaan asia niin, että itse ehkä jossain vaiheessa palaat takaisin kotipaikkakunnallesi koska arvostat rauhallisempaa elämänmenoa tms.

kyllähän mä olisin valmis muuttamaan ihan mihin vaan, jos oikeesti kyseessä olis sellanen mies, kenen kanssa voisin kuvitella viettäväni lopun ikääni, eli toisinsanoen mulle tarkoittaa sitä, että olisin oikeesti rakastunut.
Ihan kevein perustein en omalta kylältäni pois muuta. Olen täältä paristikin paikkakuntaa vaihtanut, ja molemmilla kerroilla tullut takasin. Viihdyn täällä, ja ystävät/kaverit on täällä, plus sukulaiset lähettyvillä, vaikkakaan eivät samalla kylällä.

Jos joku oikeasti tykkäisi minusta ja minä siitä jostakusta, niin voisin ehkä muuttaa. Riippuu paikasta. Vaikea sanoa, kun asia ei ole just konkreettinen.

"Kuinka tiukasti olet kiintynyt nykyiseen asuinpaikkakuntaasi, oletko kenties asunut siellä koko elämäsi, vai oletko juureton muuttolintu jolle muuttaminen on helppoa?"

Olen asunut pk-seudulla koko elämäni, mutten ole mitenkään ihmeellisemmin juurtunut tänne että suhteellisen kivuttomasti voisin muuttaa, mutta silloinkin vain jos olisin ihan oikeasti rakastunut siihen henkilöön jonka kanssa olisin sitten muuttamassa, että millään keveillä perusteilla en kummiskaan ihan helposti olisi lähdössä.

"Itse olen pohtinut sitä että miten ihmiset oikein suhtautuvat deittailuvaiheessa siihen että toinen haluaa muuttaa jossain vaiheessa pois nykyiseltä paikkakunnalta."

Itselleni ei ole erityisen suurta merkitystä, mutta sillä saattaa olla toiselle todellakin paljon merkitystä.

"Miten tämä muuttamis asia kannattaisi huomioida kun etsii sitä parisuhdetta?"

Luultavasti siten, että ilmoittaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa jos tuntuu siltä että pitäis muuttaa jonnekkin.

"Onko se liian vaikea/henkilökohtainen asia ottaa edes esiin tapailuvaiheessa, vai voiko sitä kysyä jo siinä parin-kolmen ensimmäisen treffin aikana?"

Hmm, tämä taas riippuu hyvin paljon ihmisestä, että toisille se on ihan ok, ei mitään ja toiset taas voivat suorastaan kavahtaa tätä ilmoitusta niin aikaisessa vaiheessa. Tähän ei ole mitään suoraa vastausta, mutta ehkäpä olisi suositeltavaa olla sanomatta suoraan tätä vaan alkaa pikkuhiljaa udella sitä siinä jossain 5-10 treffin aikana.

"Pitäisikö minun ihan suosiolla muuttaa ensin ja vasta sitten alkaa etsimään sitä vakavaa parisuhdetta, vai onko olemassa sellaisia ihmisiä jotka ovat valmiita muuttamaan parisuhteen takia jossain vaiheessa vaikka toiselle puolelle Suomea?"

Taas asia joka riippuu hyvin paljon ihmisestä ja hänen nykytilanteestaan, että kyllähän niitä ihmisiä varmasti löytyy jotka olisivat valmiita muuttoon, mutta voisin sanoa että hyvin monella on yleensä aina joku syy jäädä sinne missä asuu. Yleisimpänä varmasti se työ ja sitten ehkä nuo ihmis-suhteet. Se saattaisi ehkä olla helpompaa ensin muuttaa sinne minne haluaa ja sitten alkaa etsiä sitä vakavaa suhdetta, mutta eihän mikään estä yrittämästä saada sitä rakastaan jo sieltä mistä aikoo muuttaa.

Olen melkein minkä vaan takia.

Kyllä minä olen valmis muuttamaan vaikka ulkomaille jos vain sen oikean miehen kohtaan. Ei tämä minun nykyinen elämäni mitenkään niin erikoista ole, enkä koe olevani mitenkään sidottuna nykyiseen paikkakuntaan, joten samahan se on muuttaa pois jos se on miehelle tärkeää ja siihen on joku hyvä syy.

Elin aika pitkään etäsuhteessa, mutta täytyy sanoa, että kyllä olisi ollut vaikeata muuttaa toiselle paikkakunnalle. Olen kovin kiintynyt kotiini, en varmaan mistään saisi niin täydellistä tonttia, kuin minulla nyt on. Pidän kovasti myös talostani, uutta samanlaista tietysti saisi, mutta en millään jaksaisi enää sitä rakennusvaihetta, kun se ei nyt satu olemaan Älvsbyhusia, joka on valmis muutamassa viikossa. No, ei kuitenkaan ikinä pidä sanoa lopullisesti ei, elämä vie. Nämä ovat vain ajatuksiani tällä hetkellä.

Olen vakituisessa työsuhteessa työpaikassa, jossa nautin olostani. En halua mitään pitkää työmatkaa, joten en uskoisi asuvani kuin korkeintaan 20 km:n päästä Tampereelta. Kaikista mieluiten pysyisin nykyisessä kaupunginosassani, josta pyöräilen tai kävelen töihin alle vartissa. (Mitä vähemmän päivästä kuluu työhön työmatkaan, sitä enemmän voi harrastaa ja viettää aikaa muuten.)

Minulla ei ole mitään kiinnostusta lähteä vaihtamaan työpaikkaa eikä jättää parhaita ystäviäni pois elämästäni. Olen myös melko varma että Tampereen lähiseudun tienoilta löytyy vielä minullekin se elämäni nainen. Haluan myös viettää paljon aikaa seurustelukumppanin kanssa, joten kaukosuhdekaan ei tule kysymykseen.

Eli lyhyesti: En edes halua tutustua vakavasti ihmiseen, joka ei asu lähistöllä tai jonka lähitulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu muuttaa kauemmaksi. Se onkin sitten jännempi juttu, jos olisin jo pari vuotta seurustellut jonkun kanssa joka joutuisi esim. työn perässä muuttamaan pois. Siinä pitäisi sitten punnita vaihtoehtoja hyvin tarkkaan, että joko jompikumpi vaihtaa työpaikkaa pysyäkseen toisen lähellä tai sitten ajaudutaan tuohon karsastamaani kaukosuhteeseen. Tai sitten erota, mutta en usko että se olisi mahdollista jos rakastaisimme toisiamme.

Kyllä kiitos. Yksi muutto 600 km. päähän tilattu. Miksei se jo soita???

Tosin oman alan työt taitaa pääasiassa olla keskittyny tänne pks-turku akselille, tai ulkomaille ne taitaa karata jo nekin. Ellei sitten perusta omaa firmaa.

Helpompi tietysti jos lentokenttä olisi lähellä niin pääsee sitten kavereita moikkaamaan kun tulee ikävä.

kokeilin kerran, enkä suosittele.. Käy piremmän pääl tosi raskaaksi.

Se haluaako sitä muuttaa pois riippuu yleensä melko paljon siitä kuinka kauan kyseinen henkilö on paikkakunnalla asunut. Joku koko elämänsä kehä3:n sisäpuolella viettänyt ei varmasti lähde muuttamaan kovinkaan kauas, kun taas joku juureton Helsingissä vain töissä/opiskelemassa oleva voi muuttaa ehkä hyvinkin helposti sen rakkauden perässä vaikka maailmaan ääriin.

Itse olen länsirannikolta kotoisin ja nykyisin asun Vantaalla. Olen asunut täällä pk-seudulla kohta 10 vuotta, mutta ei tämä kyllä koskaan oikein kodilta ole tuntunut. Ei kyllä tuntunut se länsirannikon kotikaupunkinikaan, sillä muutimme 4 kertaa vanhempieni kanssa, enkä oikein koskaan ehtinyt kotiutua yhtään minnekään. On minulla muutamia kavereita täällä joita en kyllä ihan helposti haluaisi jättää, mutta kyllä sitä silti varmaan sitten perheen perustamisiässä voisi pois muuttaa.

"Pitäisikö minun ihan suosiolla muuttaa ensin ja vasta sitten alkaa etsimään sitä vakavaa parisuhdetta, "

Ei todellakaan. Elämä ei ikinä mene suunnitelmien mukaan. Ei sen suhteen voi tehdä suunnitelmia, että milloin olisi hyvä sauma kohdata se oma kumppani. Tai voi, mutta ei semmoinen toimi.

Ja muutenkin, elämä heittelee ja aina sotkee suunnitelmat. Suunnitelmat on hyvä olla sellaisena johtolankana, mutta on hyvä tiedostaa että ne voi mennä uusiksi aika monta kertaa.