Voiko kaikkea epäillä, siis myös sitä että kaikkea voi epäillä?
Jos epäilee jotain asiaa niin luoko ihminen silloin samalla uuden uskomuksen asiasta että se asia on silloin epätosi?
Mihin mielestäsi kannattaa vetää raja siihen mitä on järkevää epäillä ja mitä ei ole?
Jos epäilee jotain asiaa niin luoko ihminen silloin samalla uuden uskomuksen asiasta että se asia on silloin epätosi?
Mihin mielestäsi kannattaa vetää raja siihen mitä on järkevää epäillä ja mitä ei ole?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kaikkea voi epäillä, myös sitä, onko filosofia tiedettä.
1 1=2
Epäilen pahasti....
- Kaikkea voi epäillä.
Zen- buddhismi pureutuu asian ytimeen...
Mun pomo epäilee mun epäilevän epäilyistä,jotka koskee sen epäilyjä mun epäilyistä,että mä epäilen mun pomon epäilevän.
Kyllä tavallaan kaikkea voi epäillä, mutta kaiken epäileminen on silti tyhmää. Hyvä esimerkki on vaikkapa väitteet ettei kuussa ole käyty, ne jotka näin väittävät löytävät omasta mielestään fiksuja perusteita väitteelleen, mutta silti ne eivät kestä johdonmukaista tarkastelua.
Raja kulkee mielestäni siinä että vähitellen asiat muuttuvat faktoiksi jos ei suoranaisesti löydy mitään mikä olisi ristiriidassa sen kanssa. Nykyään olisi hölmöä väittää maata litteäksi, mutta tärkeätä on silti huomata sekin että aina löytyy asioita joita voi epäillä.
Tieteessäkin on paljon asioita joita voi epäillä ihan aiheellisesti. Yksi on vaikkapa luonnonlait, tieteessä vedotaan luonnonlakeihin ja luonnonlailla tarkoitetaan jonkinlaista luonnossa havaittavaa järjestystä. Mutta paino on silti sanalla HAVAITTAVAA, on syytä epäillä sitä onko luonnonlait todellisia vai sittenkin vain havaitsijan korvien välissä.
"Kannattaa epäillä, varsinkin omia ajatuksiaan, sillä ne vaikuttavat omaan elämään"
Itse asiassa omaan elämään ei juuri mikään muu vaikutakkaan, kuin omat ajatukset.
Ihmiset syyttävät olosuhteita, sukulaisia, viranomaisia, lamaa, huonoa tuuria, pahoja voimia... jne, jne elämänsä epäonnesta ja kurjuudesta, vaikka todellisuudessa heidän ajatuksensa luo heidän elämänsä.
On jotenkin surullista huomata, kuinka harva tämän totuuden oivaltaa.
Ja se on aivan totta, että nämä ajatukset, jotka koetaan omiksi, eivät useimmilla ole omia lainkaan. Joku ulkoinen taho on ne jossakin elämän vaiheessa onnistunut ujuttamaan kokijan päähän ja hän toistaa niitä ominaan kuin papukaija.
Hän ei siis toteuta omaa elämäänsä, vaan toistaa vain sitä ulkoa annettua paskakäsikirjoitusta. Sitten hän vielä jaksaa ihmetellä, miksi mikään ei muutu, miksi juuri hän juuttui johonkin epätyydättävään tilaan.
Jos haluaa muutosta elämäänsä, ensimmäinen ja ratkaiseva tehtävä on kyseenalaistaa kaikki sisäiset varmuudet, mielipiteet, mielikuvat, uskomukset ja tietämiset. Ellei sitä tee, on turha odottaa muuta kuin ulkoa annetun käsikirjoituksen toteutumista.
Miksihän se on useimmille niin vaikea tajuta?
Tuommoiset kommentit ovat aika epäilyttäviä...