Miksi "lahti" taipuu "lahtea", mutta "tahti" taipuu "tahtia", vaikka sanojen ainoa ero ensimmäinen kirjain? Luulisi että kaikki -ahti-loppuiset sanat samalla tavalla eli joko -ahtia tai -ahtea.
Lahti, tahti
ihmettelijä ,.
16471
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Tahti on selvästi lainasana ja todennäköisesti melko uusi. Voi lahtikin - ainakin maantieteellisenä terminä - olla lainasana, mutta vanhempi. Siksi sanojen taipuminenkin voi olla erilaista.
Lahti-sanalla on kaksi eri taivutuskaavaa, mutta merkityskin muuttuu samalla. Kun lahti-sana merkitsee teurastusta, se taipuu ”lahti : lahdin : lahtia”.
Suomen kielessä on melkoinen joukko sanoja, jotka taipuvat eri merkityksissä eri tavoin. Pari esimerkkiä:
vuori : vuorin : vuoria tai vuori : vuoren : vuorta
laki : laen : lakea tai laki : lain : lakia
Merkitysten eroa minun ei tarvinne selittää.
Teurastusta merkitsevän lahti-sanan taustalta löytyy ruotsin 'slakt'. Tästä merkityksestä juontuu myös Suomen kansalaissodan ajoilta peräisin oleva poliittinen termi 'lahtari'.
Valkoinen ylipäällikkö, kenraali (myöhempi marsalkka) G. Mannerheim tervehti kerran erästä paraatissa hänelle tarkastettavaksi esitettyä joukko-osastoa (Lahden suojeluskuntalaisia, luulisin) sanoilla ”Hyvää päivää, Lahtipojat!” Suomi ei ollut Mannerheimin vahvin kieli, ja niinpä tuohon tervehdykseen tuli tahatonta komiikkaa ja ironiaa.
Vuori - vuoria -taivutus johtuu juuri siitä, että vaatetukseen liittyvä vuori-sana on uudempi laina (vrt. ruotsin ett foder). Sama koskee myös taivutusta laki - lakia. Sekin on suhteellisen uusi laina.
Ilmiö on melko säännöllinen. Sanojen rakenne voi olla hyvin samanlainen, mutta taivutus riippuu siitä, miten uusi kyseinen sana suomen kielessä on: vesi - vettä (vanha), mutta lasi - lasia (uudempi).
Kusi on sitten ilmeisesti siltä väliltä. Kusi on korkeintaan muutaman tunnin uudemoi kuin vesi.
siis uudempi
Sitten vielä tämä:
kusi - kusta
lasi - lasia
lapsi - lasta
kipsi - kipsiä
rypsi - rypsiä
rapsi - rapsia
Meillä on käytössä paljon sukunimiä, joilla on jokin merkitys yleiskielen sanana. Perussäännön mukaan tällaisia erisnimiä taivutetaan vastaavan yleisnimen mukaisesti, mutta tunnetusti löytyy runsaasti poikkeuksiakin.
Lahti-sukunimen taivutus käynee useimmiten maantieteellistä muodostelmaa kuvaavan lahti-sanan mukaisesti: Lahti : Lahden : Lahtea jne.
Entäpä Aimo Johannes Lahti (1896–1970)? Tämä itseoppinut asesuunnittelija kehitteli aikanaan useita merkittäviä kivääri- ja pistoolikaliiperisia aseita, joista tunnetuin lienee Suomi-konepistooli (9 mm KP/-31). Hänen suunnittelemillaan aseilla on saatu aikaan huomattavan suuri joukko sankarivainajia. Yksi Suomen itsenäisyyden takuumies monien muiden joukossa!
Aimo Lahti : Aimo Lahdin : Aimo Lahtia jne.?
Minusta nimi taipuu tähän malliin:
"Tapasin Lahtin Aimon."
"Tuossa asuu Lahtin perhe"
"Tutustuin Aimo Lahteen"
"Kerroin asian Aimo Lahdelle"
Minusta taivutuksistasi puuttuu johdonmukaisuus tyystin.
Ome edellinen puheenvuoroni oli kirjoitettu kieli poskella tai poskessa, kuinka vain.
Vakavoidutaanpa vähän. Ellei kyseessä olisi juuri TUO Aimo J. Lahti, taivuttaisin erisnimeä tässä yleisnimen tapaan seuraavasti:
"Tapasin Lahden Aimon."
"Tuossa asuu Lahden perhe"
"Tutustuin Aimo Lahteen"
"Kerroin asian Aimo Lahdelle"
Edesmenneellä Aimo-isälläni (sukunimi muu kuin Lahti) oli Lahti-sotilaspistooli M/35 ja jopa kantolupa siihen. Olisin halutessani saanut periä aseen, mutta enpäs halunnut – en löytänyt itsestäni tarpeeksi lahtimiestä eikä lupien hakurumba poliisin kanssa tekemisissä ollen kiinnostanut senkään vertaa.
http://guns.connect.fi/gow/lahti35.jpg
siis k.us.i
Onpa filtteri hellanlettas-asetuksilla.
>Luulisi että kaikki -ahti-loppuiset sanat samalla tavalla eli joko -ahtia tai -ahtea.
Ollessani kuljettamassa rahtea näin lossivahden nauttimassa ajaessaan sahtea ja ihailemassa pitkään lähellä seilaavaa jahtea, mutta minulla ei ollut mahtea puuttua asiaan ja niin jatkoimme samaa tahtea kohti edessämme näkyvää lahtea.
Vastaava epäjohdonmukaisuus on esimerkiksi sanojen "tiili/tiilen/tiiltä" ja "siili/siilin/siiliä" kesken.
Miksi Joonas taipuu "Joonakselle", kun Luukas taipuu "Luukkaalle"??
Tuontyyppisillä nimillä on (ainakin) mainitsemasi kaksi taivutuskaavaa, joista tuo ”raamatullisempi” on vanhempi. Joonas on nykyisin nimenä paljonkin yleisempi kuin Luukas. Yleisemmistä tänä päivänä käytössä olevista nimistä lienee tavallisempaa käyttää uudempaa taivutusmuotoa.
Joonas : Joonakselle (Joonaalle)
Tuomas : Tuomakselle (Tuomaalle)
Esaias : Esaiakselle (Esaiaalle)
Luukas : Luukakselle (Luukkaalle)
jne.
Menisi ehkä liikaa sivumerkityksen (tai tässä tapauksessa nimen alkuperäisen merkityksen) puolelle, jos taivutettaisiin
Armas : Armaalle
Miltäpäs maistuisivat -us-päätteiset nimet tuon ”vanhan kaavan” mukaan taivutettuina:
Justus : Justuulle
Pontus : Pontuulle (Ponttuulle)
Veerus : Veeruulle
?
:•)
Nimi Klaus taipuu Klaun, Klaulle, Klauta jne.
Minulla oli muinaisina aikoina työkaveri nimeltä Klaus. En kuullut koskaan hänen nimeään taivutettavan esittämälläsi tavalla.
Taivutus meni näin: Klaus : Klasun : Klasulle : Klasua jne.
:•)