tekemämme valinnat, määräävät elämme suunnan
tekemämme valinnat, määräävät elämme suunnan
mitä sanotte??
27123
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Määräävät aika pitkälti, mutta missä määrin ihminen on vapaa valitsemaan?
Ihmisistä suurin osa ei ole vapaita valitsemaan. Heillä kyllä on vapaan valinnan illuusio, mutta se on vain illuusio.
Perustelu:
Ihmiset eivät ITSE kokoa mielensä sisältöä (arvojaan, uskomuksiaan, pelkojaan, varmuuksiaan jne.), vaan he kopioivat sen ympäristöstään lapsuudessaan ja kehittyessään. Siksipä heissä ajattelee heidän menneisyytensä, eli muistina ja "tietoina" ilmenevä muilta (vanhemmilta, koulusta, kulttuurista) saatu mielen sisältö.
Vapaus ei tarkoita tämän ympäristön ja kuttuurin tuottaman mielen sisällön uudelleen järjestelyä "oman maun mukaiseksi", vaan sen täydellistä HYLKÄÄMISTÄ. Sillloin ihminen on vapaa valinoissaan ja vasta silloin.
Se vaatii kuitenkin niin suurta rohkeutta, että siitä syystä oikeasti vapaita ihmisiä on NIIN vähän.
Mikä siinä Sinun mielestäsi on niin pelottavaa?
Ei se minulle ole pelottavaa - enää. Ihmisille yleensä on, koska...
Ihmiset pelkäävät menettävänsä identiteettinsä, saavutetut kuvitellut etunsa, uskottavuutensa,muiden kunnioituksen, taivaspaikkansa, järkensä ja perheensä kyseenalaistaessaan KAIKKI mitä heidän mieliinsä on totuutena syötetty.
Tämä koskee tietenkin vain heitä, jotka ylipäätään epäilevät heihin ympättyjä totuuksia ja varmuuksia. Suurin osa ei koskaan edes kyseenalaista mitään. He nukkuvat liian sikeästi. Heidät on hypnotisoitu liian syvään.
Jotain jätät kertomatta. Siksi kysyinkin omaa kokemustasi isolla alkukirjaimella. Mutta kaikki varmasti ajallaan.
Okei, kerro vielä, että ketkä ovat vapaita valitsemaan jos suurin osa ei ole vapaita valitsemaan? Jos kerran ihmiset itse eivät kokoa mielensä sisältöä, vaan he kopioivat ne ympäristöstään, niin eikö siinä tapauksessa kaikkien meidän tapauksessa ajatusten takana ole jo ennalta olemassa ollut mielen sisältö? Eli siinä tapauksesa ihmisellä ei missään vaiheessa ole minkäänlaista vapautta valita yhtään mitään.
No, melkoinen mestari olet, jos olet itse valinnut mielesi sisällön. Loppulause oli tyypillistä yksioikoista yleistämistä. Totta kai jokainen voi jotakin valita, mutta pääosin ympäristö muokkaa meistä näköisensä.
Vapaus tuo vastuun ja se pelottaa monia.
OIkea vastaus: hyvää tekstiä. Juuri se, että osaa nähdä/on tietoinen niistä omista ajatusmalleista mitä tietyissä tilanteissa tulee mieleen ja joiden mukaan "normaalisti" toimisi. Eikä vai huku ajatuksiinsa ja nukahda uudestaan
"Okei, kerro vielä, että ketkä ovat vapaita valitsemaan jos suurin osa ei ole vapaita valitsemaan?"
Vastaan tuohon, mutta varaudu selitykseen, joka ei välttämättä aukea ensilukemalla.
Vapaus on jotain, jota lähes mahdoton sanoilla ja käsitteillä kuvailla, koska sanat ja käsitteet SITOVAT mielen, eikä sidoksissa oleva mieli voi olla koskaan vapaa. Yritän kuitenkin:
Ajatukset ovat mielen muistitallenteiden tuotantoa, eli aiemmin opitun uudelleen järjestelemistä, ajatus on sen vuoksi AINA menneisyyttä. Myös "ajattelija" on tuon saman prosessin tuotos, eli menneisyyttä sekin.
Vaikka ajattelija luulee ajattelevansa ajatuksia, myös se ON itse asiassa vain monimutkainen AJATUSKYHÄELMÄ. Siis mieleen aiemmin (lapsuudessa jne) kerätystä sälästä kokoonkursittu virtuaalihemmo, jota oikeasti ei ole olemassa.
Siitä syystä "ajattelija" ei voi vapauttaa itseään ajattelemalla, koska myös "ajattelija" on ihan sitä samaa kuin yksittäinen ajatuskin. Kukaan ei voi nostaa itseään tukasta ilmaan. Kukaan ei voi katsoa omaa naamaansa ilman heijastavaa pintaa, vaikka kuinka pyörittelisi silmiään.
Jokainen kuitenkin yrittää tulla vapaaksi (vapautua menneisyyden sidonnaisuudesta) ajattelemalla ja haluamalla, joka (halu) on siis ajatusta sekin. Sellainen "vapaus" on kuitenkin vain uusi sidonnaisuus.
Tämä prosessi pitää ensin ymmärtää. Vaikka ymmärryskin on ajatuksen toimintaa, eikä siis sekään voi vapauttaa sidonnaista mieltä. Mutta se on kuitenkin ikäänkuin osoittava tieviitta ja alkumatka kohti...
Jos hyvin käy (harvoille käy), niin ymmärryksestä syntyy OIVALLUS. Oivallus EI ole ajattelua, se on ajatuksen VAIKENEMISTA mahdottoman tehtävän edessä. Se on jotain, joka ei ole aikaa (menneisyyttä, eikä sen projisiota eli tulevaisuutta), ei tilaa, ei sidonnaisuutta...
Sellaisen mielen toiminta ei ole REAKTIOTA johonkin (eli menneisyyteen), vaan AKTIOTA eli toimintaa ja toteutumista nykyhetkessä. Oivalluksessa ilman ajatusta ja sen vuoksi ilman sidonnaisuutta, mieli on vapaa.
Kun katsot kaunista kukkaa tai iltaruskoa tai tyyntä järven pintaa, voit ehkä kokea jotain sellaista, jos olet herkkä ja valpas.
Jos mielesi silloin hiljentyy (et hiljennä sitä, vaan se hiljentyy kauneuden ansiosta, eli ulkoa sisälle), silloin ei ole aikaa, ei tilaa, ei kokijaa, ei ajattelijaa, on vain KOKEMUS. Et SINÄ, vaan JOKIN MUU (joka sinä kuitenkin perimmältäsi olet) hiljensi mielesi ja hävitti hetkeksi "ajattelijan".
Käytin tuossa ilmaisua "kauneus" kun en parempaa sanaa keksinyt, mutta älä vain TAKERRU siihen, se on pelkkä sana ja sanat johtavat harhaan. Sana EI KOSKAAN ole se, mitä sillä yritetään kuvata, todellisuutta ei voi kuvata sanoilla eikä käsitteillä, vaan juuri ne sitovat ja eksyttävät meidät.
Jos tuolloin ajattelet (eli reagoit), "onpa kaunis kukka, hieno iltarusko" tai jotain, mielesi EI OLE HILJAA, eikä vapaus (kauneus, totuus, rauha, rakkaus, pyhyys... sano miksi haluat) tavoita sinua.
Loppuun vielä yksi toteamus:
Sisäinen hiljaisuus EI OLE jollakin muodikkaalla "meditaatio"menetelmällä ja mantraa hokemalla aikaan saatua mielen turruttamista näennäisen ajatuksettomaan tilaan. Kaikki sellainen on hölynpölyä ja humpuukia. Mietiskelymenetelmillä turrutettu mieli aiheuttaa vain sensorisen debrivaatiotilan, jonka seurauksena voi olla jopa hallusinaatioita.
Vapaita ovat he, jotka oivaltavat olevansa ei mitään ja silti ovat.
Miksi tämä "vapaus" on sitten tavoiteltavan arvoinen tila? Mistä ajatusten pitäisi muodostua ellei menneisyyden kokemuksista, vai pitäisikö koko ajan olla ajattelematta?
"Miksi tämä "vapaus" on sitten tavoiteltavan arvoinen tila?"
Eivät kaikki tavoittele vapautta, suurin osa tyytyy olemaan ohjelmoituja orjia. Ja sellainen eämä riittää heille. Ja koska he ovat orjia (isäntänä mielensä sisältö) useimmiten tiedostamatta tilaansa, heillä on näennäisesti kaikki "hyvin". He jopa vastustavat kaikin filosofisin, uskonnollisin, tieteestä lainatuin, maalaisjärkeen vetoavin jne. sanakääntein kaikkea mikä liittyy mielen vapauteen. Viimeisenä keinonaan kyyninen pilkka ja jopa väkivalta.
Vapaus on TOTEUTUMISTA.
Oman tosiolemuksen toteuttamista omilla ehdoilla ja omalla moraalilla ilman sidonnaisuuksia, varmuuksia ja uskomuksia.
Vapaus ja todellisuus ovat oikeastaan synonyymeja. Todellisuus on aina läsnä, joka hetki. Ja tässä todellisuudessa on AINA KAIKKI HYVIN. Ainoastaan se, mitä ihminen todellisuuteen AJATUKSILLAAN lisää, peittää tämän todellisuuden.
Yleensä ihminen lisää ajatusprosesseillaan todellisuuteen pelkoa, ahdistusta, ahneutta, kateutta, huolta ja murhetta, täyttymättömiä toiveita, vihaa, katkeruutta, joksikin tulemisen hinkua, jne.
Ja lisättyään nuo hän ihmettelee, miksi elämä on aina niin monimutkaista ja vaikeaa.
Todellisuus ei ole koksaan monimutkainen, vaan kristallinkirkas ja selkeä. Ihmismieli kaikkine kuonakasoineen ei sitä selkeyttä koe.
Taidanpa ymmärtää sittenkin mitä tarkoitat, mutta tuntuu erittäin vaikealta uskoa, että ihminen kykenisi moiseen. Tuntuisi vaativan täydellistä ajatusten hallintaa. Vaatii nähdäkseni myös dualistisen maailmankuvaa. Mihin perustat väitteen, että "vapaus" on mahdollista?
"Tuntuisi vaativan täydellistä ajatusten hallintaa"
Mikä on se, joka pyrkii hallitsemaan ajatuksia? Eikö tämä "ajatusten hallitsija" ole ajatusta itsekin, siis ajatusten luoma "ajattelija"? Se ei siis voi hallita ajatuksia, koska on aivan samaa niiden kanssa.
Ei ajatuksia ylipäätään tarvitse hallita. Ne ovat kuin hermostuneita perhosia, jotka lentelevät sinne tänne. Jos niitä yrittää hallita, ne hermostuvat vielä enemmän ja herättävät lentoon nekin perhoset, jotka äsken vielä olivat levossa. Älä häiritse perhosia. Ole vain objektiivinen perhosten tutkija, ole perhostieteilijä. Perhosten tarkkailu ja utelias havainnointi riittää. Ei niiden lentoreittiä pidä pyrkiä muuttamaan, silloin ne ehkä rauhoittuvat.
Ajatusten hallinta on itsensä nostamista omien saappaiden varsista, se ei onnistu.
"Vaatii nähdäkseni myös dualistisen maailmankuvaa"
Jos dualismilla tarkoitat todellisuuden jakamista (vaikkapa mieleen ja ruumiiseen), niin sitä se juuri EI vaadi.
Todellisuus on aina kokonainen. Ajatus jakaa sen osiin: sinuksi ja minuksi, toisiksi ja meiksi, hyväksi ja pahaksi, kuumaksi ja kylmäksi, mieleksi ja ruumiiksi, jumalaksi ja ihmiseksi...
"Mihin perustat väitteen, että "vapaus" on mahdollista? "
En väitä mitään. Olet vapaa, et vain tunnista sitä. Joskus ehkä tunnet aavistuksena sen tuoksun, silloin kuin perhoset ovat levossa. Vapaus on aina läsnä. Myös juuri nyt.
Vapaus on meri ja kaikki sen vesi, minät ovat aaltoja ja ajatukset vaahtoa aaltojen pinnalla. Eikö ole naurettavaa, että yksittäinen aalto väittää olevansa itsenäinen, ainutlaatuinen entiteetti, ja kaiken kukkuraksi etsii merta ja kun ei sitä löydä, vaahtoaa :)?
Aallon liike synnyttää vaahdon, jokainen aalto on merta, meren liike synnyttää aallot. Ja kun tulee tyyni, on vain meri ilman aaltoja, ilman vaahtoa.
Mikä ainostaan oli syvimmässä merkityksessä totta?
Vain meri ja sen vesi.
Laskeudu mereen, unohda aalto-olemuksesi. Meri häivyttää vaahtosi, et sinä itse. Siksi sanotaan: totuus on tekevä teidät vapaiksi. (siis totuus on toimija, ei totuudenetsijä)
Vapaus on tässä. Olet perillä kun lakkaat etsimästä ja annat ajatusten vaeltaa omia polkujaan, älä yritä hallita niitä, äläkä seuraa niiden perässä eksyksiin, tarkkaile vain niiden hermostunutta pyrähtelyä. Niitä riittää, ne tulevat ja menevät. Ole perhostieteilijä, utelias havainnoitsija. Katso mistä perhoset tulevat ja miten ne lentävät, silloin perhoset eivät häiritse sinua. Se riittää. Joskus perhoset rauhoittuvat ja meri tyyntyy. Silloin vapaus ei ole väite, eikä idea. Se vaan ON.
"En väitä mitään".
Väität. Koko ajan. :)
Viimeistään kuluneille metaforille pohjaava tekstisi kahlitsee vapauden. Väität, että on olemassa vapaus, mutta sitten puhutkin merestä ja perhosista... "Vapaus on meri ja kaikki sen vesi, minät ovat aaltoja ja ajatukset vaahtoa aaltojen pinnalla." Miksi vapaus on meri ja miksi ajatukset ovat vaahtoa? Miksei vapaus ole roskakorin pohja, miksei kahvikupin korva tai saksen silmukka? Tai mitäpä jos sittenkin itse ajatukset ovat meri ja vapaus "vain" vaahtoa niissä?
Koska olet oppinut metaforasi muilta, se on myös kahlinnut käsityksesi vapaudesta. Sen mukaanhan on päivänselvää, että vapaus on meri ja ajatukset vain jotain pientä siinä.
Vapauteni on, ettei mitään todellista vapautta ikään kuin erheellisen vapauden takana ole. "Tavoitteleva" ajattelumallisi on pohjimmiltaan sekin kulttuuritietoisuuden tuotetta. Entäpä jos kuvitelma todesta vapaudesta sokeuttaakin juuri todelta vapaudelta? Miksi aina pitää etsiä? Miksi on kuviteltava sinua lainatakseni "syvempi merkitys" tai "totuus".
Mutta kuules kun pääsen täältä töistä, kerron sulle sen "totuuden"... :) Tuolla se on nurkan takana.... vai sittenkin ihan tässä? Mutta nyt ei kuule ehdi...
"Miksi vapaus on meri ja miksi ajatukset ovat vaahtoa? Miksei vapaus ole roskakorin pohja, miksei kahvikupin korva tai saksen silmukka? "
Aivan hyvin vapaus voi olla roskakorin pohja, miksipä ei voisi?
Jos kuitenkin yrittää kuvata jotakin sanojen ulkopuolella olevaa sillä surkealla sanavarastolla ja niillä ontuvilla käsitteillä, joita puhuttuun kieleen sisältyy, ei roskakorin pohja kuitenkaan ehkä ole kovin suuria oivalluksia herättävä ilmaisu. Mutta jos haluat ilmaista vapauden saksen silmukkana, en väitä vastaan.
" Tai mitäpä jos sittenkin itse ajatukset ovat meri ja vapaus "vain" vaahtoa niissä? "
Pelaa noinkin päin - sanojen maailmassa.
"Koska olet oppinut metaforasi muilta, se on myös kahlinnut käsityksesi vapaudesta"
Jos käsityksillä tarkoitat teoriota, niin minulla ei ole teorioita vapaudesta.
Kaikki teoriat ovat aajtuksen luomia ja siinä mielessä viisaimmaltakin kuulostava teoria on yhtä arvoton tai arvokas kuin vaikkapa ehdotuksesi uudeksi teoriaksi, että vapaus on kahvikupin korva. Sinun teoriasi ja Descartes`n pölkkypäinen "cogito ego sum -ajattelen, siis olen" ovat aivan yhtä viisaita - tai typeriä.
Metaforilla on paikkansa. Kerron metaforan, jonka keksin aivan tähän hätään ja siksi se on aika huono. Se kuvaa sanojen ja käsitteiden merkitystä vapauden (totuuden... sano miksi haluat) etsijän kannalta:
Vapaus on talo jossakin, jonne haluat päästä ja mennä ihan sisälle asti, koska sisällä sinä olisit kotonasi . Et vain tiedä missä se talo on. No, joku kiltti ihminen antaa sinulle osoitteen ja lainaa jopa autonsa, että voit ajella perille.
Kirjoitat osoitteen navigaattoriin ja pitkän mutkaisen tien päässä on SE talo. Hurraa. Olet perillä.
Hetkinen! Etpäs vielä olekaan. Osoite, auto ja navigaattori toivat sinut vain talon eteen, istut vielä autossa.
Ei osoitteen antanut ihminen, ei navigaattori, eikä auto voi viedä sinua taloon sisäll. Kyllä sinun on sinne ihan itse mentävä, avattava ovi ja astuttava sisään. Jos et siihen syystä tai toisesta kykene, älä syytä autoa, navigaattoria äläkä osoitteen neuvojaa.
Minähän varoitin, että pikametaforani on huono. Mutta huono metafora kuvaa vapautta aivan yhtä hyvin kuin loistava, huikaisevan älykäs metafora. Kumpikaan ei kuvaa sitä LAINKAAN. Sanat eivät koskaan ole sama mitä niillä kuvataan. Kuvaus ei koskaan ole samaa kuin kuvattava kohde.
No mitä täsmällistä vapaudesta OIKEASTI voidaan sanoa? Ei mitään.
Täsmennys: "cogito ego sum..." Piti siis olla cogito ergo sum.
Cogito EGO sum... Freudilaiset lipsahdukset sallitakoon... :)
En jaksa filosofisia fraseerauksia, joten vastaan vain muutaman seikan osalta.
"Jos kuitenkin yrittää kuvata jotakin sanojen ulkopuolella olevaa sillä surkealla sanavarastolla ja niillä ontuvilla käsitteillä, joita puhuttuun kieleen sisältyy, ei roskakorin pohja kuitenkaan ehkä ole kovin suuria oivalluksia herättävä ilmaisu."
Se ei ole sinulle kuvaava ilmaisu pohjimmiltaan luultavimmin siksi, että olet niin tiedostamattoman kiinni siinä, mitä olet oppinut "metaforaksi", mitä kuvaavaksi ilmaustavaksi. Saksen silmukkahan ei vertauskuvana kanna itsessään mitään kuvaavuusastetta. Voisin sanoa vaikka, että kuten saksen silmukka, se mikä ei ole, luo aina osan "olevan" hahmosta. (*nauraa jalat katossa*) Voisin itse asiassa keksiä näitä "filosofisia" metaforia vaikka jokaisesta maailman kielellisesti nimetystä osasta iltani ratoksi... Taidankin aloittaa bosoneista ja mesoneista... :)
"Jos käsityksillä tarkoitat teoriota, niin minulla ei ole teorioita vapaudesta."
En puhu teorioista. Puhun käsityksistä. Sanan etymologia juontaa käsiin ottamisesta - käsittämisestä. Sinulla on väistämättä käsitys vapaudesta, sillä muuten sitä ei olisi sinulle. On paljon kielen ulkopuolella, mutta kaikki mitä sinä tässäkin olet selittänyt "vapaudestasi" on kuitenkin tässä väistämättä kielessä. Käsityksesi "vapaudesta" on kielen sävyttämä, sillä siitä, millä ei ole ajatushahmoa on todella vaikea saada kiinni. Se voi tuntua suurelta metaforisen kielen kautta katsottuna, mutta sama ilmiö vaikkapa neurologian näkökulmasta voitaisiin redusoida silkaksi otsalohkojen sähköisen toiminnan sivutuotteeksi. Sinulla on käsityksesi ja se luo vapauden sinulle.
Kun minä olin lapsi, minulla ei ollut kieltä. Maailma oli aistien maailma. Kieli ei suodattanut ilmiöitä kokonaisuuksiksi, vaan yksi pieni osa oliosta tai ilmiöstä saattoi olla koko ilmiö tai olio. Sade ja sateen ääni saattoivat olla kaksi eri asiaa. Lapsena en liittänyt sateeseen niitä mielikuvia, jotka mielessäni heräävät nyt. Tarkoitan tällä, että kieli hahmottaa maailmaa meille aina jossain määrin. Nähdyistä ja koetuista asioista alkaa tulla niiden nimien kuvia. Olet oppinut sanan vapaus paljon ennen kuin olet sitä näin korkealentoisesti hahmotellut. Ehkäpä siksi sinä kuvaat sitä merenä - laajuutena, kattavuutena ja sulautumisena, sen sijaan että vaikkapa kuvaisit sitä "alhaisena" tai pienen pienenä, jonkin sisäinenä ja piiloisena. Uskontojen kielikuvat, muiden puhe ja jo kieli itsessään rakensi käsitystäsi vapaudesta paljon ennen kuin sitä tietoisesti aloit pohtia.
"Vapaus on talo jossakin, jonne haluat päästä ja mennä ihan sisälle asti, koska sisällä sinä olisit kotonasi . Et vain tiedä missä se talo on. No, joku kiltti ihminen antaa sinulle osoitteen ja lainaa jopa autonsa, että voit ajella perille. "
Kiitos kyydistä, mutta olen perillä jo. :)
Tuota... en juuri löydä eroa ajatuksistamme, mutta pari siteerausta ja kommenttia kuitenkin..
"Voisin itse asiassa keksiä näitä "filosofisia" metaforia vaikka jokaisesta maailman kielellisesti nimetystä osasta iltani ratoksi... Taidankin aloittaa bosoneista ja mesoneista... :)"
Aivan. Metaforia tähän aiheeseen liittyen voisi kehittää myriadeja määriä. Niin kuin jo aiemmin sanoin, ne ovat kuitenkin KAIKKI yhtä arvottomia - tai arvokkaita. Ne ovat tuuleen huutamista ja käsien heiluttelua. Jotkut käsien heiluttelijoista kuitenkin saattavat silti huitoa melkein oikeaan suuntaan...
Mitä viittaamiisi kavanttifysiikan hiukkasiin tulee, niin kaivamalla metaforansa sieltä maailmasta, voisi hämätä kenet tahansa (paitsi ne vapaat :)) pitämään bosoneista jutustelevaa metaforatyyppiä peräti syväviisaana. Eipä silti, juuri kvanttifysiikan löydökset ohjaavat ajattelua irti uskontojen ja ismien meihin juurruttamista kauhuista ja sidonnaisuuksista.
"Sade ja sateen ääni saattoivat olla kaksi eri asiaa." (lapselle)
"Tarkoitan tällä, että kieli hahmottaa maailmaa meille aina jossain määrin. Nähdyistä ja koetuista asioista alkaa tulla niiden nimien kuvia."
Ja juuri tässä se "vapaus", (jonka laitoin lainausmerkkeihin, ettet enää saanaan tarttuisi ja tekisi puolestani tulkintoja miten sen käsitän), niin juuri tässä se " vapaus" katoaa. Myös aikuiselta. Toistan: myös aikuiselta.
Kun olet kerran oppinut että tuo tuossa on joki, et näe jokea enää koskaan. Sen jälkeen sana joki luo sinulle mielikuvan jostakin joka EI OLE SE MITÄ KOIT. Siis sana ja sen synnyttämä mielikuva peittävät sinulta siitä lähtien joen todellisuuden.
"sen sijaan että vaikkapa kuvaisit sitä (vapautta) "alhaisena" tai pienen pienenä, jonkin sisäinenä ja piiloisena"
Jos sitä ihan selkeimmin kuvaisin, joutuisin sanomaan vielä pienen pientäkin vähemmän: vapaus on EI MITÄÄN.
Sanojen, ajattelun ja mielikuvien kannalta: EI MITÄÄN.
Oletko nyt tyytyväisempi, kun pienensin juhlavat metaforani pienimpään mahdolliseen kokoonsa, todella nöyriksi, olemattomiksi :)
Jos ajattelet "vapautta" liukukytkimenä, jossa vasen laita on täydellinen tiedostamattomuus ja oikea laita sitten se EI MITÄÄN, niin ymmärrät miksi siitä ("vapaudesta") pitää puhua jossakin yhteydessä hyvin konkreettisesti, arkisin sanakääntein, typerin metaforin. Ja joissakin yhteyksissä (vaikka siellä talossa), riittää kun on hiljaa. Jos ylipäätään tuosta haluaa puhua, kuulijakunta sanelee puheen sisällön, ei puhuja.
"Kiitos kyydistä, mutta olen perillä jo. :) "
Hyvä. Kuulet varmaan hengitykseni. Huomaatko kuinka autiota täällä on :) Ei ole väentungosta...
"Niin kuin jo aiemmin sanoin, ne ovat kuitenkin KAIKKI yhtä arvottomia - tai arvokkaita."
Eivät ole. Niillä ei ole arvoa, joten ne eivät ole kumpaakaan.Ympäripyöreys - kieltää tuo ja kieltää tuo - on helppo kielellinen väistöliike, mutta ei se tee asioista, joista yrität niillä sanoilla puhua, sen "todellisempia".
"Ne (lisäykseni: metaforat) ovat tuuleen huutamista ja käsien heiluttelua." Juuri tässä on ajattelumme ero. Jos sanot, että jokin seikka, kuten vaikkapa metaforan käyttö kuvaamaan jotain ilmiötä, on tuuleen huutelua, esität samalla, että on olemassa ikään kuin jokin tätä kielenkäytön tasoa syvempi, "oikeampi" taso, jonka "talon" sinä nyt sitten olet ilmeisesti löytänyt.
Aiemmin kirjoitit: "Vapaus ja todellisuus ovat oikeastaan synonyymeja." Herää kysymys, mitähän tämä "todellisuus" sitten on? Minulle ei ole olemassa mitään verhon takaista - mitään syvempää vapautta, joka avautuu, kunhan vain älyäisin avata verhot. Nähdä puu ilman kieltä ei ole sen kummempaa kuin nähdä puu kielen kautta. Nimimerkillä: kokemusta on. Maailma varmasti nähdään ja ennen kaikkea kategorioidaan eri tavoin, kuten yllä sade-esimerkilläni kuvasin, mutta kumpikaan katsantotapa ei ole enemmän tai vähemmän oikea - enemmän todellisuutta (toisin sanoen katsantotavassasi vapautta). Sade ilman kieltäkin oli sadetta vain minulle - mahdollisuus sulatua sateeseen, ihana kastumisen tunne, lapsen rakastamia lätäköitä jne. Sade oli sadetta minulle - ei palanen "totisempaa todellisuutta", ei mikään "todellinen" sade, jonka ilman kieltä tavoitin. Sanot, että tässä vapaus "katoaa". Minä väitän, ettei se katoa, koska sitä ei edes ole.
"Vapaus on EI MITÄÄN." Sinua lainatakseni : kielen tasolla ehkä. Minulle yksinkertaisesti vapauden käsitettä sellaisena kuin siitä puhut ei ole. On kyllä vankeus - ja sen vastakohtana vapaus, muttei ei mitään EI MITÄÄN, joka on "totuus" ja kielen takana. Itse asiassa olisit voinut kaiken filosofisen kielellistelyn sijaan alkujaankin sanoa: vapautta ei ole. Sehän on sama kuin vapaus on ei mitään. Kuitenkin alkujaan kirjoitit, että "vapaus on TOTEUTUMISTA. Oman tosiolemuksen toteuttamista--." Silloin se ei loogisesti voi olla ei mitään.
"Sanojen, ajattelun ja mielikuvien kannalta: EI MITÄÄN."
Ei ole mitään muuta vapautta kuin mikä sinulla on "pääkopassasi" ts. sanoja, mielikuvia, tuntemuksia, aisteja.... Olen aina syvästi ihmetellyt näitä filosofien "rakenteita", kuten "todellisuus", "vapaus", "totuus" jne., jotka tuntuvat kelluvan tuolla jossain ilmassa. Aina jossain poissa tästä. Todellisuus kuitenkin jatkuu läpi sinunkin pääkoppasi. Jos se jotain on, se on kaikki ja kaikkea, mikä on. Silloin ei ole olemassa mitään avattavia verhoja tai mitään kyytejä "sinne" (puhuit talosta).
"Mitä viittaamiisi kavanttifysiikan hiukkasiin tulee, niin kaivamalla metaforansa sieltä maailmasta, voisi hämätä kenet tahansa (paitsi ne vapaat :)) pitämään bosoneista jutustelevaa metaforatyyppiä peräti syväviisaana."
Mikähän on syväviisas ihminen? Joku filosofiasta viisauden itselleen keksinyt? Halvat argumentaatiokeinot eivät ole vedonneet minuun pahemmin koskaan. Joten jos se, että käytin bosoni-sanaa, joka nykyään jo alkaa kuulua peruskouluyleissivistykseen siinä missä atomi ennen, aiheuttaa ajatuksen hämäämisestä tai peräti syväviisaana esiintymisestä, se kertokoon enemmän sinusta kuin minusta.
"Hyvä. Kuulet varmaan hengitykseni." En kuule. Minussa on vain minä. :) Nyt tekemään töitäkin...
"Eivät ole. Niillä ei ole arvoa, joten ne eivät ole kumpaakaan.Ympäripyöreys - kieltää tuo ja kieltää tuo - on helppo kielellinen väistöliike"
Olen huomaavani vastauksessasi lievää, mutta ymmärrettävää ärtymystä. Nämä kielipelit eivät ole helppoja eivätkä yksiselitteisiä - itse asiassa ne ovat vain rasittavia.
Metaforien yhtäaikainen arvottomuus/arvokkuus ei kuitenkaan ole ympäripyöreyttä, vaan mitä suurinta täsmällisyyttä:
Jokainen metafora on kuulijalle arvoton, jos se jää vain pelkäksi metaforaksi, mikä tahansa metafora voi olla kuulijalle täydellinen helmi, jos se johtaa oivallukseen. Siksi metaforan sisältö ei ratkaise sen arvoa, vaan kuulijan reaktio.
Siksi metaforien kertominen on enimmäkseen kuin summittaista käsien heiluttelua, joka aiheuttaa joko ihmettelyä tai pahimmassa tapauksessa matkimista. Joskus harvoin joku saattaa oivaltaa huitovien käsien koreografian. Silloin hänestä joko tulee tai ei tule seuraava huitoja.
"esität samalla, että on olemassa ikään kuin jokin tätä kielenkäytön tasoa syvempi, "oikeampi" taso"
Jep. Juuri sitä minä julkeasti esitän :)
"Vapaus ja todellisuus ovat oikeastaan synonyymeja." (Kirjoitti Oikea vastaus)
" Herää kysymys, mitähän tämä "todellisuus" sitten on? Minulle ei ole olemassa mitään verhon takaista - mitään syvempää vapautta"
Todellisuus, vapaus, rauha, rakkaus, hiljaisuus, olemattomuus, liikkumattomuus.. jne. Ovat kaikki tietyssä mielessä synonyymeja. Ne ovat käsitteitä, jotka samalla ovat oikeastaan absoluutteja ja määrätynlaisia singulariteetteja.
Vai voitko ajatella esimerkiksi, että jos jokin asia on jo paikallaan (liikkumaton) se voisi olla vielä enemmän paikallaan?. Voitko ajatella, että jos jokin asia on täysin totta, se voisi olla vielä enemmän totta? Jos jokin on jo täysin vapaa, voiko se olla vielä enemmän vapaa?
Sitä vapaus on: singulariteetti, kaikki ja ei mitään. Siksi näiden edellä mainittuja käsitteiden perimmäistä olemusta ei voi koskaan sanoilla määritellä. Niitä voi parhaiten lähestyä ehkä juuri metaforilla ja kertomalla , mitä NE EIVÄT OLE. Ja ne KAIKKI (nuo em. käsitteet) viittaavat pohjimmiltaan samaan. Ehkä tuo käsite "rakkaus" tuntuu olevan tuossa väärässä joukossa, mutta ei se ole. Se on singularitetti myös.
"Kuitenkin alkujaan kirjoitit, että "vapaus on TOTEUTUMISTA. Oman tosiolemuksen toteuttamista"
Inhimillisen elämän (yksilön) kannalta se on juuri sitä. Mitä muuta se voisi olla?
"Mikähän on syväviisas ihminen?"
Voisiko se olla vaikkapa ihminen, joka on syväjäädyttänyt viisautensa toimimattomaksi ja hyödyttömäksi möhkäleeksi omien ennakkoluulojensa pakastekaappiin?
Ymmärrän, että sinulla on oma mielesi, ja puolestani pidä se, mutta "vapautesi" tavoittelu ei kyllä kiinnosta minua noin elinajan tuhlaamisenkaan kannalta. Esimerkiksi kolan siemailu tai vaikkapa musan kuuntelu kiinnostaa enemmän ja näitä alan kohta puoliin muuten tekemäänkin. Taidankin kuulua näihin aivonsa myyneisiin, joita kritisoit alkuviestissä. Mutta mieluummin siinä porukassa roikkuu, kuin itsensä ylentäneessä "älymystössä".
Jos kuitenkin haluat, että useampi ihminen ottaisi ajatuksesi "tosissaan" niin ehkäpä noista filosofisista fraseerauksista ja turhista väistöliikkeenomaisista kielikiemuroista kannattaisi luopua. Itse kaihdan jatkossakin "todellisesta vapaudesta", "totuuksista" ja "syvemmistä merkityksistä" puhujia. Tulevat vain (vailla sinuun kohdistuvaa pahaa tahtoa) uskonlahkot aivo-haima-elimenvaihtoleikkauksen läpikäyneine johtajineen mieleen...
"Todellisuus, vapaus, rauha, rakkaus, hiljaisuus, olemattomuus, liikkumattomuus.. jne. Ovat kaikki tietyssä mielessä synonyymeja. Ne ovat käsitteitä, jotka samalla ovat oikeastaan absoluutteja ja määrätynlaisia singulariteetteja."
En tunne filosofiaa ja tunnen singulariteetin ainoastaan joten kuten fysiikan käsitteenä enkä ymmärrä, miten edellä mainitut käsitteet voisivat siihen taipua. Mitä on "MÄÄRÄTYNLAINEN singulariteetti"? Kaikki mainitsemasi ovat kyllä nähdäkseni abstrakteja käsitteitä abstrakti - konkreetti -kielenilmausjaon mukaan, joskin liikkumattomuus on jossain rajalla, mutta singulariteetteja tuskin. Selittäköön ken tuntee filosofian käsitteet. Minä en.
"Inhimillisen elämän (yksilön) kannalta se [vapaus] juuri sitä [toteutumista]. Mitä muuta se voisi olla?"
Mitäköhän muuta? Päättelyhän vaikuttaa helpolta... A = B koska muuta ei nyt tule mieleen, niin A on siis B. Mitä muutakaan se voisi olla? :) Voisiko olla, ettei mitään vapautta välttämättä minkään "toteutumisen" päämääränä ja tavoitteena tuolla jossain kellu? Voihan olla, että luonnossa "toteutuu" (ei samassa merkityksessä luultavimmin kuin itse puhuit toteutumisesta) jokin - vaikkapa joku supersymmetrinen struktuuri - mistäs sitä tietää - mutta tuskinpa senkään tavoite mikään vapaus on... Mutta mistäs tietää?
"Olen huomaavani vastauksessasi lievää, mutta ymmärrettävää ärtymystä. "
Jos kielipeleissä on pakko pitäytyä, kannattaa ainakin halpamaisista psykologisista peleistä pidättäytyä. En ole nimittäin tippaakaan ärtynyt. Miksi olisin? Ai siksi että puhut epämääräisesti tabermannilaisella retoriikalla? Itse asiassa tämä on minusta varsin viihdyttävää. En lue filosofista kirjallisuutta eikä kyseinen tieteenala kiinnosta yhtään - kosmologit runoilevat kauniimmin, mutta tänne kirjoittelu on toisinaan erittäinkin hauskaa... :)
Jatkan perillä... ja vielä sitä ennen - osaanhan minäkin...:
Voisiko syväviisas ihminen sittenkin olla sama kuin rikkiviisas - oman kuvitellun OIVALLUKSENSA pissilammikossa uiva puolirunoilija? Tarkoitus ei ole loukata. Oli vaan pakko matkia viimeisen kappaleesi pisteliästä tyyliä. Pitäydy argumenteissasi ja mielipiteissäsi, jos ne tuntuvat oikeilta sinulle. Niitä oli kiinnostavaa lukea täysin eri katsantokannasta huolimatta tai ehkä juuri siksi, mutta muistathan jatkossa, että psykologisointi on vielä filosofointiakin halpamaisempaa... ;)
Hyvät illanjatkot! Ehkä joku oikeasti liftaa sinunkin kyytiisi... :)
On ollut mielenkiintoista keskustella kanssasi, kiitos ajastasi.
Saatan hyvinkin olla vain oman oivallukseni pissalammikossa lilluva puolirunoilija, mutta... jotenkin se ei häiritse MINUA yhtään.
" En lue filosofista kirjallisuutta eikä kyseinen tieteenala kiinnosta yhtään - kosmologit runoilevat kauniimmin..."
Sen verran vielä lopettajaisiksi, että tuosta olen tismalleen samaa mieltä. Ei voi olla maailmankaikkeudessa tympeämpää otusta kuin filosofi. Jos haluaa maksimoida väärässä olemisensa, niin kannattaa opiskella filosofiaa.
Kosmologit tyhjentävät pajatson. He siivoavat taivaat jumalista ja enkeleistä ja tuulettavat helvetin viileäksi. He vaihtavat paratiisin harppuhin totuutta soittavat kielet. Siinä hymni kosmologian rakkaudelleni :)
jos ei tee mitään, ei yksinkertaisesti tapahdu mitään
Kyllä se tästä.
Jossain kirjoituksessa vilahti totuuskin,- täytyy tehdä välillä työtäkin.
On paljon niitä jotka eivät tee työtä lainkaan, siksi on oltava niitä jotka, tekevät töitä alinomaan. Tähän väliin menneisyyden painolastia: Ken ei tee työtä hänen ei pidä syömän.
No nyt tämä lainattukin ajatus katkesi.
Mielenkiinnolla ketjun luin.
Niinkuin oikein onkin tämän ketjun laskutehtäväkin oli keskivertotehtävää monin verroin vaikeampi 19 18 ?
Valinnat varmastikin vaikuttavat, mutta suuret päätökset puuttuvat. Minun elämäni on rakentunut tuhansista pienistä valinnoista/vaihtoehdoista. Jopa suuremmat muutokset ovat olleet sattumanvaraisia.
Vapaa tahto on illuusio.
Sen olemassaoloa tai olemassaolomattomuutta ei pysty testaamalla toteamaan.
Samaa tilannetta ei pysty toistamaan samassa ajassa ja paikassa, eli testaaminen on mahdotonta.