Länsimainen ego.

Länsimainen ihminen kärsii Napoleon- kompleksista. Parhaimmassa tapauksessa kuvitellaan että teoilla on Jumalan mandaatti.

- Eikö tämä ole harhaisen ihmisen hourailua? (niin te uskovaiset etenkin.)

Mielisairaalaan koko porukka. (harhatuntemukset viittaavat aivotoiminta häiriöön.)

- Maltillisemmassa mittakaavassa:

Arkipäivämme on täynnä turhaa egoilua; "mulle kuuluu sitä ja tätä" tyylistä paasaamista.

- Kun naapuri ostaa uuden auton, niin tulemme kateellisiksi.

Tämä on kaiketi luonnollinen reaktio, mutta miksi meitä ei opeteta hallitsemaan näitä tuntemuksia paremmin?

Käymme kouluja jotta voisimme paremmin tyydyttää nämä (sairaalloisen) egomme tarpeet. Pitää saada mahdollisimman iso talo, hieno auto jne.

Herää kysymys: Miksi koemme tämän niin tärkeäksi?

Meidät lietsotaan kulutus-orgioihin, ja Valtio kerää kymmenyksensä. Samalla yhtenäisyyden tunne katoaa, kun kaikki kilpailevat keskenään. (Valtiolla on se sairaalloisin ego ja täysin patologiset toimintamallit esim. Usa, Venäjä, Kiina jne.)

Kulttuurimme ei siis tunnusta vanhana tapahtuva viisastumista - en tarvitse tätä kaikkea.

Meitä pakotta ajatus: - On pakko tehdä jälkipolville mahdollisimman suuret tienestit, hyvät lähtökohdat, koska muuten he eivät pärjää.

Sivistysyhteiskunta, joka on filosofisesti köyhä, ruokkii eriarvoisuutta.

Omaisuudesta tulee kaikki kaikessa. Ja, koska raha kumuloituu rahan luokse, niin syntyy epätasa-arvoiset asetelmat.

Ps. Surkeinta on se että tämä kilpailu-yhteiskunta on oma luomuksemme. Me kaikki siunaamme sen omilla teoillamme.