Minkä takia sinkkunaisia joilla on jo lapsia, panetellaan?
Lapsihan on valtava lahja, hänelle on annettu elämän lahja.
Lapset ovat söpöjä ja hauskoja.
Mikä niissä niin oksettaa, tai mikä siinä oksettaa että naisella on näitä ihania vekkuleita jo ennestään?
Selittäkää mulle!
Mikä vikana YH-äideissä?
Kiia-Cecilia
92
581
Vastaukset
- Ei äideissä vaan...
Sama pätee naimattomiin miehiin, joilla on kotonaan omia lapsia:
- kahdenkeskiset hetket ovat mahdottomia
- kahdenkeskiset reissut ovat mahdottomia
- aamulla ei voi rakastella pitkään kuten sinkun kanssa voi (tai edes nukkua)
- illalla ja yöllä ei voi rakastella muuten kuin lukkojen takana ja korvat auki
- isällä/äidillä on koko ajan lapsi joko näkyvillä tai ajatuksissa, eikä sitä jaksa
- isän/äidin exä roikkuu näkyvissä ja/tai on hankala
- lapsi on sairas/hankala/pahantuulinen/äänekäs/tiellä yms.
- jos asuu lapsen isän/äidin kanssa, on ihan yhtä vastuullinen vanhempi kuin biologinen vanhempikin, vaikka kuka yrittäisi mitä väittää ja vaikka kuka maksaisi isot ja pienet laskut
Ja sitten, kun lapsi on teini, on edessä ihan uudet kujeet ja ongelmat.
Selvisikö?- AntiKids
En pidä lapsista enkä halua lisääntyä. Inhoan kakaroita, tai no en kakaroita itsessään, mutta niiden mekastusta, yksinkertaisuutta ja hyysäyspakkoa.
Ja olen nainen... Ei yh-isiä kiitos! - uteliasqqqqqqqq
niin, mutta tämäkö oikeuttaa kaikenlaisen panettelun? Eikö olisi fiksumpaa antaa yh olla miten ovat ja pitää mölyt mahassa, todeta vain että ei sovi mulle?
- Ei äideissä vaan...
uteliasqqqqqqqq kirjoitti:
niin, mutta tämäkö oikeuttaa kaikenlaisen panettelun? Eikö olisi fiksumpaa antaa yh olla miten ovat ja pitää mölyt mahassa, todeta vain että ei sovi mulle?
Täh? En minä ole koskaan panetellut yksinhuoltajia millään tavalla. Nyt vastasin aloittajan tekemään kysymykseen niin neutraalin sävyisesti kuin osasin.
Totta kai annan yksinhuoltajien olla ihan rauhassa, koska en suurin surminkaan panisi päätäni siihen ansaan.
Vai oliko tuossa kysymyksessä taas sellainen aloitus, johon saa vastata vain, jos on tasan samaa mieltä ja on vain kaunista ja hyvää sanottavanaan? Siinä tapauksessa aloitus kannattaa käydä tekemässä mammapalstoille eikä tänne, jossa voi erimielisiäkin olla.
- v...u joo
- kahdenkeskiset hetket ovat mahdottomia EI OLE, JÄRJESTELYKYSYMYS
- kahdenkeskiset reissut ovat mahdottomia EI OLE, JÄRJESTELY KYSYMYS
- aamulla ei voi rakastella pitkään kuten sinkun kanssa voi (tai edes nukkua) RIIPPUU MIKÄ ON AAMU
- illalla ja yöllä ei voi rakastella muuten kuin lukkojen takana ja korvat auki VÄÄRIN
- isällä/äidillä on koko ajan lapsi joko näkyvillä tai ajatuksissa, eikä sitä jaksa VÄÄRIN, ÄIDILLÄ/ISÄLLÄKIN ON OMA ELÄMÄ
- isän/äidin exä roikkuu näkyvissä ja/tai on hankala NÄKYY OVEN RAOSTA KUN HAKEE LAPSEN
- lapsi on sairas/hankala/pahantuulinen/äänekäs/tiellä yms. ITSEKKIN VARMASTI OLET JOSKUS VIHAINEN?!
- jos asuu lapsen isän/äidin kanssa, on ihan yhtä vastuullinen vanhempi kuin biologinen vanhempikin, vaikka kuka yrittäisi mitä väittää ja vaikka kuka maksaisi isot ja pienet laskut KÄYN TÖISSÄ JA MAKSAN OMANI LASKUT IHAN NIIN KUIN ENNENKIN
On teillä kummallisia ajatuksia yh- äideistä....- Juoksuhiekkalaatikko
Olen huomannut että yh-äidit iältään noin 15-25 ovat useasti vain pelkän peruskoulun käyneitä tai sitten lähihoitajina suolia puhtaaksi imuroimassa. Oikeinkirjoitus vähän niin ja näin sekä tietämys yhteiskunnallisista asioista Pikku-Kakkosen Ransun luokkaa.
Sivistystä on siunaantunut korkeintaan hiekkalaatikon reunalta, lässyttäessä Laila-Jaakobin ulosteen väristä muiden lisääntymispuuhastelijoiden ja sossurahanarkkarien kanssa.
Lapsi rääkyy kyllä aikansa päiväkodissa poissa mamman silmistä ja mielestä, mutta kun taimi rahdataan takaisin lokoisaan yksiöön, alkaa lellittelyvietti saada uskomattomia mittasuhteita. Joka päivä pyörii lapsenkallon ympärillä.
Se on omiaan karkoittamaan jokaisen itseään kunnioittavan mieshenkilön. Eikö? - kauneus vs äly
Juoksuhiekkalaatikko kirjoitti:
Olen huomannut että yh-äidit iältään noin 15-25 ovat useasti vain pelkän peruskoulun käyneitä tai sitten lähihoitajina suolia puhtaaksi imuroimassa. Oikeinkirjoitus vähän niin ja näin sekä tietämys yhteiskunnallisista asioista Pikku-Kakkosen Ransun luokkaa.
Sivistystä on siunaantunut korkeintaan hiekkalaatikon reunalta, lässyttäessä Laila-Jaakobin ulosteen väristä muiden lisääntymispuuhastelijoiden ja sossurahanarkkarien kanssa.
Lapsi rääkyy kyllä aikansa päiväkodissa poissa mamman silmistä ja mielestä, mutta kun taimi rahdataan takaisin lokoisaan yksiöön, alkaa lellittelyvietti saada uskomattomia mittasuhteita. Joka päivä pyörii lapsenkallon ympärillä.
Se on omiaan karkoittamaan jokaisen itseään kunnioittavan mieshenkilön. Eikö?Nämä naiset on nussittu paksuksi silloin kun ovat olleet vielä kauniita teinejä ja se yksinkertaisuus ei siinä iässä vielä erotu muista tampioista. Synnyttänyt nainen on 99% todennäköisyydellä kurppa.
Juoksuhiekkalaatikko kirjoitti:
Olen huomannut että yh-äidit iältään noin 15-25 ovat useasti vain pelkän peruskoulun käyneitä tai sitten lähihoitajina suolia puhtaaksi imuroimassa. Oikeinkirjoitus vähän niin ja näin sekä tietämys yhteiskunnallisista asioista Pikku-Kakkosen Ransun luokkaa.
Sivistystä on siunaantunut korkeintaan hiekkalaatikon reunalta, lässyttäessä Laila-Jaakobin ulosteen väristä muiden lisääntymispuuhastelijoiden ja sossurahanarkkarien kanssa.
Lapsi rääkyy kyllä aikansa päiväkodissa poissa mamman silmistä ja mielestä, mutta kun taimi rahdataan takaisin lokoisaan yksiöön, alkaa lellittelyvietti saada uskomattomia mittasuhteita. Joka päivä pyörii lapsenkallon ympärillä.
Se on omiaan karkoittamaan jokaisen itseään kunnioittavan mieshenkilön. Eikö?voihan vittu!!!! sullei taida oikeesti olla mitään käsitystä siitä, mitä vanhemmuus on, eikä kyllä taida olla mitään käsitystä ylipäätään elämästä.... Avaappa silmäsi, käy vähän ulkona ja ala katselemaan maailmaa tietokoneen ja internetin ulkopuolella. Kas, siellähän on ihan kokonainen maailma!!! näppäimistö puuttuu, mutta yritäpä puhua suullasi välillä?!
Mistä vitusta sä päättelet, että yh:t asuu yksiössä, ravaa sossunluukulla ja sivistyy vain istumalla hiekkalaatikon reunalla?
Mistä sinä hankit oman sivistyksesi, kun noin pahasti hakoteillä olet? ainiinjuu.... suomi24.fi.... xDD- lköhljöilj
Lapseton henkilö harvemmin haluaa suhteeseen lapsellisen kanssa, koska lapsiperheen arki ei kiinnosta ja kiinnostuksen kohteet ovat täysin eri mitä lapsia omaavalla.
Minua lapsetonta ei kiinnosta istua hiekkalaatikon reunalla tai käydä lasten leikkipaikkoja läpi, tai ylipäänsä sitä ajatusta että kotonani on vieras lapsi.
Jokainen päättäkööt omasta elämästä ja miten sen elää, minä en lähtisi suhteeseen lapsia omaavan kanssa.
Lapselliset voivat lyöttäytyä yhteen kaltaisensa kanssa ja kun lapseton ei siihen rumbaan tahdo niin hyväksykää se mukisematta. - on se nähty
likka-85 kirjoitti:
voihan vittu!!!! sullei taida oikeesti olla mitään käsitystä siitä, mitä vanhemmuus on, eikä kyllä taida olla mitään käsitystä ylipäätään elämästä.... Avaappa silmäsi, käy vähän ulkona ja ala katselemaan maailmaa tietokoneen ja internetin ulkopuolella. Kas, siellähän on ihan kokonainen maailma!!! näppäimistö puuttuu, mutta yritäpä puhua suullasi välillä?!
Mistä vitusta sä päättelet, että yh:t asuu yksiössä, ravaa sossunluukulla ja sivistyy vain istumalla hiekkalaatikon reunalla?
Mistä sinä hankit oman sivistyksesi, kun noin pahasti hakoteillä olet? ainiinjuu.... suomi24.fi.... xDDEtpä sinäkään varsinaisesti älynlahjoilla loista. Kyllä se tosi että alle kolmekymppisinä yh:iksi jääneet naiset ovat usein vähän yksinkertaisia bimboja. Kiinnostukset ovat olleet enemmän jännien miesten kanssa nussimisessa kuin itsensä kehittämisessä. Pätee myös niihin yh-äiteihin, jotka mahdollisesti jonain lähihoitajana, kaupankassana tai sihteerinä työskentelevätkin eivätkä elä pelkästään tuilla.
- Ei äideissän vaan...
Niinpä. Kuinkas usein sinä olisit valmis järjestelemään sen lapsesi pois tieltä? Olisiko joka toinen päivä sopiva rytmi? Tai esimerkiksi yksi viikko paikalla ja kolme viikkoa siellä toisen vanhemman tai isovanhempien tai lapsenvahtien hoidossa? Et ole tainnut koskaan olla sellaisessa suhteessa, jossa itse olet lapseton ja sillä toisella osapuolella on lapsi tai useampia siinä sähläämässä.
Miksi sinä muuten huudat? Huudatko sinä lapsillesikin tuolla tavalla? on se nähty kirjoitti:
Etpä sinäkään varsinaisesti älynlahjoilla loista. Kyllä se tosi että alle kolmekymppisinä yh:iksi jääneet naiset ovat usein vähän yksinkertaisia bimboja. Kiinnostukset ovat olleet enemmän jännien miesten kanssa nussimisessa kuin itsensä kehittämisessä. Pätee myös niihin yh-äiteihin, jotka mahdollisesti jonain lähihoitajana, kaupankassana tai sihteerinä työskentelevätkin eivätkä elä pelkästään tuilla.
Miksi juuri alle 30vuotiaat YH-äidit, ovat bimboja? millä tavalla ne poikkeaa alle 30vuotiaasta naisesta, jolla on lapsia mutta seurustelee lasten isän kanssa, tai alle 30vuotiaasta naisesta jollei ole lapsia ollenkaan?
Miksi ihmeessä juuri se alle 30vuotias yh-äiti on bimbo?
ja sit tämä: Kiinnostukset ovat olleet enemmän jännien miesten kanssa nussimisessa kuin itsensä kehittämisessä. Pätee myös niihin yh-äiteihin, jotka mahdollisesti jonain lähihoitajana, kaupankassana tai sihteerinä työskentelevätkin eivätkä elä pelkästään tuilla.
(miksi tässäkin nimenomaan ne yh-äidit?)
Mä en tasan taatusti älynlahjoilla loista, en ole kai väittänyt loistavanikaan, mutta elämästä ja ihmisistä mä sen verran tiedän, etten ala yleistämään missään asioissa.Ei äideissän vaan... kirjoitti:
Niinpä. Kuinkas usein sinä olisit valmis järjestelemään sen lapsesi pois tieltä? Olisiko joka toinen päivä sopiva rytmi? Tai esimerkiksi yksi viikko paikalla ja kolme viikkoa siellä toisen vanhemman tai isovanhempien tai lapsenvahtien hoidossa? Et ole tainnut koskaan olla sellaisessa suhteessa, jossa itse olet lapseton ja sillä toisella osapuolella on lapsi tai useampia siinä sähläämässä.
Miksi sinä muuten huudat? Huudatko sinä lapsillesikin tuolla tavalla?Mä en järjestä lapsiani pois suhteen tieltä, lapset on suuri osa mun elämää ja ne tulee myöskin olemaan suuri osa siinä suhteessa.
Mut uskomattomalta kun se tuntuukin, on olemassa myös niitä miehiä, jotka hyväksyvät sen, että ne lapset on osa sitä parisuhdetta.
Toki kahdenkeskinen aika suhteessa on tärkeää, ja sille järjestetään aikaa. Ei joka toinen päivä, eikä edes joka toinen viikko, mutta järjestetään kuitenkin.
Ja joku päivä mä sellaisen miehen itselleni löydän, joka oikeesti hyväksyy nämä asiat, osaa suhtautua niihin oikealla tavalla.
En ole ollut suhteessa, missä toisella on lapsia ja minulla ei, mutta jos mullei lapsia olisi niin hyvin voisin sellaisen miehen kanssa seurustella jolla niitä lapsia on.
Mä en pidä lapsia minään esteenä seurustelulle, lapset on lahja!- Tiedoksi:
Mitä tekemistä sillä, että minä olen joskus vihainen, on sen kanssa, etten halua yksinhuoltajaäidin perheenjäseneksi?
Minä pidän rauhallisesta ja nautinnollisesta elämästä. Siihen eivät lapset kuulu edes pieninä annoksina. - 9+19
Juoksuhiekkalaatikko kirjoitti:
Olen huomannut että yh-äidit iältään noin 15-25 ovat useasti vain pelkän peruskoulun käyneitä tai sitten lähihoitajina suolia puhtaaksi imuroimassa. Oikeinkirjoitus vähän niin ja näin sekä tietämys yhteiskunnallisista asioista Pikku-Kakkosen Ransun luokkaa.
Sivistystä on siunaantunut korkeintaan hiekkalaatikon reunalta, lässyttäessä Laila-Jaakobin ulosteen väristä muiden lisääntymispuuhastelijoiden ja sossurahanarkkarien kanssa.
Lapsi rääkyy kyllä aikansa päiväkodissa poissa mamman silmistä ja mielestä, mutta kun taimi rahdataan takaisin lokoisaan yksiöön, alkaa lellittelyvietti saada uskomattomia mittasuhteita. Joka päivä pyörii lapsenkallon ympärillä.
Se on omiaan karkoittamaan jokaisen itseään kunnioittavan mieshenkilön. Eikö?Kyllä koulutustasolla näyttäisi tosiaan olevan merkitystä tuohon riskiin tulla yh-äidiksi/isäksi.
- ?!?!?!?
9+19 kirjoitti:
Kyllä koulutustasolla näyttäisi tosiaan olevan merkitystä tuohon riskiin tulla yh-äidiksi/isäksi.
Aivan käsittämätön väite...itse olen alle 30v. yh-äiti ja minulla on kaksi ammattitutkintoa ja vuoden päästä valmistun ammattikorkeasta!
- 7654321
likka-85 kirjoitti:
Mä en järjestä lapsiani pois suhteen tieltä, lapset on suuri osa mun elämää ja ne tulee myöskin olemaan suuri osa siinä suhteessa.
Mut uskomattomalta kun se tuntuukin, on olemassa myös niitä miehiä, jotka hyväksyvät sen, että ne lapset on osa sitä parisuhdetta.
Toki kahdenkeskinen aika suhteessa on tärkeää, ja sille järjestetään aikaa. Ei joka toinen päivä, eikä edes joka toinen viikko, mutta järjestetään kuitenkin.
Ja joku päivä mä sellaisen miehen itselleni löydän, joka oikeesti hyväksyy nämä asiat, osaa suhtautua niihin oikealla tavalla.
En ole ollut suhteessa, missä toisella on lapsia ja minulla ei, mutta jos mullei lapsia olisi niin hyvin voisin sellaisen miehen kanssa seurustella jolla niitä lapsia on.
Mä en pidä lapsia minään esteenä seurustelulle, lapset on lahja!Oikein!!
- Yh:n uraputki.
on se nähty kirjoitti:
Etpä sinäkään varsinaisesti älynlahjoilla loista. Kyllä se tosi että alle kolmekymppisinä yh:iksi jääneet naiset ovat usein vähän yksinkertaisia bimboja. Kiinnostukset ovat olleet enemmän jännien miesten kanssa nussimisessa kuin itsensä kehittämisessä. Pätee myös niihin yh-äiteihin, jotka mahdollisesti jonain lähihoitajana, kaupankassana tai sihteerinä työskentelevätkin eivätkä elä pelkästään tuilla.
"Pätee myös niihin yh-äiteihin, jotka mahdollisesti jonain lähihoitajana, kaupankassana tai sihteerinä työskentelevätkin eivätkä elä pelkästään tuilla. "
Niinhän se on. Vähemmän niitä yh-äitejä on yliopistojen opiskelijoiden joukossa. - Mies1985
Juoksuhiekkalaatikko kirjoitti:
Olen huomannut että yh-äidit iältään noin 15-25 ovat useasti vain pelkän peruskoulun käyneitä tai sitten lähihoitajina suolia puhtaaksi imuroimassa. Oikeinkirjoitus vähän niin ja näin sekä tietämys yhteiskunnallisista asioista Pikku-Kakkosen Ransun luokkaa.
Sivistystä on siunaantunut korkeintaan hiekkalaatikon reunalta, lässyttäessä Laila-Jaakobin ulosteen väristä muiden lisääntymispuuhastelijoiden ja sossurahanarkkarien kanssa.
Lapsi rääkyy kyllä aikansa päiväkodissa poissa mamman silmistä ja mielestä, mutta kun taimi rahdataan takaisin lokoisaan yksiöön, alkaa lellittelyvietti saada uskomattomia mittasuhteita. Joka päivä pyörii lapsenkallon ympärillä.
Se on omiaan karkoittamaan jokaisen itseään kunnioittavan mieshenkilön. Eikö?"Lapsi rääkyy kyllä aikansa päiväkodissa poissa mamman silmistä ja mielestä, mutta kun taimi rahdataan takaisin lokoisaan yksiöön, alkaa lellittelyvietti saada uskomattomia mittasuhteita. Joka päivä pyörii lapsenkallon ympärillä."
Eikös tuo ole ihan normaalia? Lasten kasvattaminen on vaativaa ja aikaa vievää puuhaa. Minkä ympärillä sen pitäisi sitten pyöriä?
"Olen huomannut että yh-äidit iältään noin 15-25 ovat useasti vain pelkän peruskoulun käyneitä tai sitten lähihoitajina suolia puhtaaksi imuroimassa. Oikeinkirjoitus vähän niin ja näin sekä tietämys yhteiskunnallisista asioista Pikku-Kakkosen Ransun luokkaa."
Lähihoitajat tekevät rankkaa ja tärkeää työtä. Mitä halveksuttavaa siinä on?
- he-he-heppu
joooo,siis itse olen erittäin lapsi myönteinen ja haluan tulevaisuudessa omiakin lapsia jotenka mistään "lapsi vihasta" ei ole kysymys.
Mut ethän sä voi oikeasti väittää että jos on lapsi,etteikö se jollain tavoin vaikuttaisi kaikeen.Ei sitä voi rinnastaa lapsettoman naisen kanssa seurusteluun.
Ja niinhän se kuuluukin olla,lapsi kun on niin siitä pidetään huolta eikä siinä mikään ukon ketkale saa tulla viemään lapsen ansaitsemaa huomiota.
Itse olen asian suhteen niin ja näin koska mietin myös tuota ns.tutumis-ja seuruteluvaihetta,lapsi on kuitenkin siinä eikä mitään voi tehdä spontaanisti jos oma tilanne sen sallisi.
Toisaalta,uskon myös että jos oikeasti rakastuisin johonkin YH-äitiin niin sitä voisi myös oppia elämäänkin asian kanssa.
Joten antaa elämän näyttää minne tie vie. - 9+13
Eihän YH-naisissa ole mitään vikaa ja heidän lapsissaan ei ole minkäänlaista vikaa.
Mutta asia vaan on niin että suhteen lähtötilanne tulee olla se että kummatkin ovat lapsettomia tai sitten kummallakin on lapsia - minkäänlaiset uusioperheviritelmät ei kiinnosta!
Miksi Yh-naiset ja Yh-miehet karttelevat toisiaan, siis heillekään ei kelpaa kumppaniksi lapsia omaava?
Miksi Yh-naiset ovat niitä kaikkein epätoivoisimpia treffi-ilmoitus asioissa, siis jos laittaa ilmoituksen jossa etsii lapsetonta naista niin eikös kohta joku Yh vastaa ja kun hänelle vastaa että EI KIITOS, niin alkaa inttäminen että MIKSI,MIKSI ...- ruma nainen=turhake
Naiset eivät näe itsessään koskaan mitään vikaa.
Käytetyllä yh:lla ei tee mitään. - Tämä täystotuus
ruma nainen=turhake kirjoitti:
Naiset eivät näe itsessään koskaan mitään vikaa.
Käytetyllä yh:lla ei tee mitään.Käytetyllä naisella ei tee mitään ja YH:lla ei tee yhtään mitään!
Naisen ei välttämättä tarvitse olla miesten päät kääntävä kaunotar, ellei mies itse satu olemaan to_del_la komea adonis, mutta naisen on ehdottomasti oltava
- lapseton
- Aiemmin naimaton
- uskollinen
- irtopanoihin kielteisesti suhtautuva
Taistelu moraalista rappiota vastaan jatkukoon!
ELÄKÖÖN, ELÄKÖÖN, ELÄKÖÖN!
- fgfgfgfg
lihava nainen on ruma nainen?
samoin jos on mahassa kymmenen kilometrin raskausarvet?
NE ON NAISELLISTA
ja sä tuskin oot yhtään miehekäs! - jarppivaa
Yksinkertaisesti siksi, koska lapsi on suuri häiriötekijä suhteessa. Ihan sama mitä yritetään väittää niin lapsi on kaiken keskipiste, jonka ehdoilla on mentävä. Itseäni ei ainakaan kiinnosta rajoittua sellaiseen suhteeseen pätkääkään. Luulen, että se on parempi sinullekin, ettei suhteeseen tule joku jota ei kiinnosta lapsen maailma pätkääkään.
- hahhahha
Kuka tollasta edes haluaa joka noin ajattelee, ei edes yh :D
Sekös miehiä vituttaakin kun se lapsi on sille naiselle se tärkein eikä todellakaan itke tai juokse tai soittele miehen perään! Jep, hyvä yh:t, jatketaan tätä :D - Kaikki voittavat
hahhahha kirjoitti:
Kuka tollasta edes haluaa joka noin ajattelee, ei edes yh :D
Sekös miehiä vituttaakin kun se lapsi on sille naiselle se tärkein eikä todellakaan itke tai juokse tai soittele miehen perään! Jep, hyvä yh:t, jatketaan tätä :DEn usko, että lapsia haluamaton mies harmittelee ollenkaan sitä, että yksinhuoltajat tekisivät keskenään sopimuksen olla juoksematta vastantahtoisten miesten perässä. Sinänsä ihan hyvä sopimus, koska siinä ilmeisesti kaikki voittavat.
Luulenpa kyllä, että enemmät YH:t juoksevat sinkkujen perässä kuin päinvastoin. Vai oletko eri mieltä? - hahhaha2
Kaikki voittavat kirjoitti:
En usko, että lapsia haluamaton mies harmittelee ollenkaan sitä, että yksinhuoltajat tekisivät keskenään sopimuksen olla juoksematta vastantahtoisten miesten perässä. Sinänsä ihan hyvä sopimus, koska siinä ilmeisesti kaikki voittavat.
Luulenpa kyllä, että enemmät YH:t juoksevat sinkkujen perässä kuin päinvastoin. Vai oletko eri mieltä?No eiköhän mun mielipide jo selviä tuosta viestistä. Jos vaan osaa lukea sen oikein, se onkin sitten jo ihmisestä kiinni.
- Selitä selitä
hahhaha2 kirjoitti:
No eiköhän mun mielipide jo selviä tuosta viestistä. Jos vaan osaa lukea sen oikein, se onkin sitten jo ihmisestä kiinni.
Kyllä ihmisen pitää osata ilmaista ajatuksensa sillä tavalla, että niistä saa selvän lukemalla eikä vain "lukemalla oikein". Kävitkös peruskoulun loppuun asti?
- Valitettava totuus
Ei yh-äideissä mitään vikaa ole vaan vika on niissä. Kokemusteni mukaan yh -äidit ovat vielä vaativampia miesten suhteen kuin lapsettomat sinkkunaiset ikähaarukassa 30-40v.
- sdgwg
Minulla ei ole mitään yh-äitejä vastaan, mutta vaimokseni en sellaista voi ottaa.
Minä haluan samanlaisen onnellisen perheen, kuin missä itse kasvoin. En sellaista, jossa yksi tai useampi lapsi saa tuntea ettei kuulu samalla tavalla perheeseen, kuin muut perheen lapset, koska hänellä/heillä on eri isä.
Tiedän, etten voisi koskaan suhtautua näihin yh-äidin lapsiin samalla tavalla, kuin omiin lapsiini. Minulle tulisi huono omatunto jos jotkut lapset olisivat minulle tärkeämpiä kuin toiset.
Mielestäni minulla on täysi oikeus idylliseen perheeseen, josta olen aina haaveillut. - Reipas Poikamies
Asia jäi minun mieleeni deittailu ajoillani, kunnollisen miehen deitti profiilini kiinnosti varsin paljon yh-naisia jotka ottivat minuun yhteyttä.
En minä nainen lapsi pakettia säikähdä, vaikken sellaista valinnutkaan. Pidän kyllä lapsista, ja yh-naisen kanssa seurustelleena miehenä jotain asiasta tiedänkin.
Kyllä se henkinen kasvu perhe-elämään joskus tulee itsekullekkin, vaikka täällä nyt moni suutansa pieksää... - Justin Bieberin veli
Yh:t ovat ihan ok, siis siinä mielessä, että kun pääsevät harvoin baariin, ovat siellä muna mielessä. Parisuhde on ihan eri juttu, toisen tekemää lasta ei huvita elättää.
- Havaintoja
Nimenomaan yh-mammat baareissa usein haarat levällään ja tuntuvat olevan niitä tyrkyimpiä. Välillä ei edes ymmärretä mitä "EI" tarkoittaa. Tosin on niitä fiksujakin yh-äitejä.
- Sinkkumies pks
Minä en ainakaan vihaa lapsia. Esim kummityttöni on minulle todella rakas. En myöskään pidä yh-äitejä yhtään sen huonompina kuin muitakaan.
Minä en vain yksinkertaisesti halua siirtyä suoraan sinkkuelämästä lapsiperheen arkeen. Haluan tapailla rauhassa naista, seurustella ja hankkia sitten mahdollisesti ne lapset yhteispäätöksellä kumppanini kanssa ja kasvaa yhdessä vanhemmiksi. Se ei onnistu yh:n kanssa.
Annan saman vinkin kuin muissakin vastaavissa keskusteluissa: Tapailkaa miehiä, joilla on jo lapsia. Heillä on luultavasti enemmän mielenkiintoa treffailla jossain leikkipuistossa tai Puuhamaassa kuin lapsettomilla miehillä. Eihän niissä mitään vikaa ole, mutta itse en näin lapsettomana miehenä ryhtyisi lapsia omaavan naisen kanssa suhteeseen. Jos olisi omia lapsia niin sitten voisin ryhtyäkin, mutta kun ei ole niin mulla on täysi oikeus kieltäytyä. Lisäksi kun haluan kokea kaikkia muitakin asioita yhdessä kumppanin kanssa, ennen lapsien hankintaa jne. Joten tän takia en ryhtyisi suhteeseen yh:n kanssa.
Mutta yh:n kannattaisi katsella kaltaistansa yh-isää.- mywayorhighway
Ehkä kannattaisi tutustua lapsen isään ensin kunnolla ennen lapsen tekoa, niin suhde vois kestää vielä lapsen tulon jälkeenkin? Täällä on annettu paljon hyviä syitä miksei yh-äiti kiinnosta lapsetonta miestä. En minäkään voisi koskaan rakastaa toisen miehen lasta yhtä paljon kuin omaa lastani. Koska asia todellakin vaivaisi omaatuntoani, niin en sellaiseen tilanteeseen halua vapaaehtoisesti joutuakaan. Kasailkaa vaan niitä uusioperheitä miesten kanssa joilla jo itselläänkin on lapsia.
- ................
Normaalit ihmiset tahtovat muuttua kuka mihinkin suuntaan, joten miten ennustamattomaan voi tutustua etukäteen? Kyllä niitä eroja tulee niin lapsettomille kuin lapsellisille tänä päivänä, kun ei ole esim. taloudellisia pakotteita pysyä suhteessa, vaikka suhde tuntuisi vuosikaudet täydeltä uneltamalta.
- einormaali
Ei perusluonne muutu, ei ainakaan minulta ole muuttunut.
- --------------------
Totuus on että se yh-äiti tai yh-isä on jo kertaalleen epäonnistunut parisuhteen hoitamisessa kun on tullut ero. Kerran eronnut voi helposti erota uudelleenkin vähän sama juttu kuin kerran pettänyt voi pettää helposti uudestaan. Eronneita yh-äitejä ja yh-isiä on jo niin paljon, että luulisi heidän löytävän helposti toisensa ja voisivat muodostaa näin ns. uusperheen. Nykyinen kulttuuri suosii kertakäyttö-asennetta parisuhteissa ja eroamisesta on tehty helppoa, vaivatonta ja jopa miltei muodikasta. Esim. ennen oli hävettävää olla eronnut nainen. Kannattaisi valita huolella ja harkiten se kumppani. Ero on hyvä ainoastaan silloin jos suhde on sairas: väkivaltaisuutta, alkoholin tmv. aineiden väärinkäyttöä tmv.ja on turvallisempaa olla yksin kuin yhdessä. Muussa tapauksessa erosta ei ole kuin haittaa. Etenkin lapset siinä kärsivät kun joutuvat usein riitaisten vanhempiensa pelinappuloiksi ja heittopusseiksi.
- rwtyewurwue
Yksin ei voi pitää suhdetta kasassa, vaan se on myös toisesta aina kiinni.
- ....................
Riitaisa parisuhdeko on sitten parempi tai välinpitämätön, jolloin lapsi kasvaessaan näkee mallia siitä millainen on todella rakkaudeton suhde. Silloin kun homma karahtaa kiville ja molemmilta ei löydy tahtoa korjata asioita, ei ole olemassa kuin huonoja vaihtoehtoja.
Suurin osa ainakin kolmekymppisistä sinkuista lienee ollut ja eronnut avoliitosta. Sen ja avioliiton ero on käytännön tasolla vihkitodistus. - --------------------
.................... kirjoitti:
Riitaisa parisuhdeko on sitten parempi tai välinpitämätön, jolloin lapsi kasvaessaan näkee mallia siitä millainen on todella rakkaudeton suhde. Silloin kun homma karahtaa kiville ja molemmilta ei löydy tahtoa korjata asioita, ei ole olemassa kuin huonoja vaihtoehtoja.
Suurin osa ainakin kolmekymppisistä sinkuista lienee ollut ja eronnut avoliitosta. Sen ja avioliiton ero on käytännön tasolla vihkitodistus.Miksi nykyään sitten erotaan niin usein? Eikö nykyihminen kestä mitään vastamäkeä kun luovutetaan heti kun hieman on hankalaa vai missä vika? Tuskinpa aikaisemmat sukupolvetkaan nyt jatkuvasti riitelivät, olivat onnettomia tai välinpitämättömiä suhteissaan ja silti avioeroja oli huomattavasti vähemmän kuin nykyään. Eroamisesta on tehty liian helppoa...sitä on helppo hakea eroa ja sen saa aina, vaikka puoliso vastustaisikin. Yksin ei todellakaan olla avo- tai avioliitossa mutta harvoinpa sitä hyvässä suhteessa elävä mies tai nainen haluaa pettää tai jättää. Jostakin ne riidat ja erimielisyydet kumpuavat ja kyllä sitä on oltava taitoa myös ratkoa ongelmia ja opeteltava myös anteeksi antoakin jos mielii yhdessä elää. Joskus kun lukee juttuja pitkään (vuosikymmeniä) avioliitossa eläneiden pariskuntien tarinoita, niin niissä nousee usein esiin seikka, että heillä on ollut vahva HALU elää yhdessä niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä. Avo- tai avioliitto on pitkälti siis myös tahdonasia.
- Dobbelbocki
-------------------- kirjoitti:
Miksi nykyään sitten erotaan niin usein? Eikö nykyihminen kestä mitään vastamäkeä kun luovutetaan heti kun hieman on hankalaa vai missä vika? Tuskinpa aikaisemmat sukupolvetkaan nyt jatkuvasti riitelivät, olivat onnettomia tai välinpitämättömiä suhteissaan ja silti avioeroja oli huomattavasti vähemmän kuin nykyään. Eroamisesta on tehty liian helppoa...sitä on helppo hakea eroa ja sen saa aina, vaikka puoliso vastustaisikin. Yksin ei todellakaan olla avo- tai avioliitossa mutta harvoinpa sitä hyvässä suhteessa elävä mies tai nainen haluaa pettää tai jättää. Jostakin ne riidat ja erimielisyydet kumpuavat ja kyllä sitä on oltava taitoa myös ratkoa ongelmia ja opeteltava myös anteeksi antoakin jos mielii yhdessä elää. Joskus kun lukee juttuja pitkään (vuosikymmeniä) avioliitossa eläneiden pariskuntien tarinoita, niin niissä nousee usein esiin seikka, että heillä on ollut vahva HALU elää yhdessä niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä. Avo- tai avioliitto on pitkälti siis myös tahdonasia.
"Tuskinpa aikaisemmat sukupolvetkaan nyt jatkuvasti riitelivät, olivat onnettomia tai välinpitämättömiä suhteissaan"
Kyllä ne olivat. Itse en ainakaan haluaisi kyntää sellaista parisuhderyteikköä mitä isovanhempani ja vanhempani ovat eroamisen pelosta tehneet. Olen mies, en lutka. - ewafwefws
-------------------- kirjoitti:
Miksi nykyään sitten erotaan niin usein? Eikö nykyihminen kestä mitään vastamäkeä kun luovutetaan heti kun hieman on hankalaa vai missä vika? Tuskinpa aikaisemmat sukupolvetkaan nyt jatkuvasti riitelivät, olivat onnettomia tai välinpitämättömiä suhteissaan ja silti avioeroja oli huomattavasti vähemmän kuin nykyään. Eroamisesta on tehty liian helppoa...sitä on helppo hakea eroa ja sen saa aina, vaikka puoliso vastustaisikin. Yksin ei todellakaan olla avo- tai avioliitossa mutta harvoinpa sitä hyvässä suhteessa elävä mies tai nainen haluaa pettää tai jättää. Jostakin ne riidat ja erimielisyydet kumpuavat ja kyllä sitä on oltava taitoa myös ratkoa ongelmia ja opeteltava myös anteeksi antoakin jos mielii yhdessä elää. Joskus kun lukee juttuja pitkään (vuosikymmeniä) avioliitossa eläneiden pariskuntien tarinoita, niin niissä nousee usein esiin seikka, että heillä on ollut vahva HALU elää yhdessä niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä. Avo- tai avioliitto on pitkälti siis myös tahdonasia.
Oleellista kai onkin, että molemmilta täytyy se tahto löytyä ja säilyä. Ihminen kyllä selviää lähes millaisesta helvetistä tahansa, siitähän on historia esimerkkejä täynnä. Onko se hyväksi onkin kokonaan toinen kysymys, edes niiden lasten kannalta. Nykyään ei ole todellakaan ulkoista pakkoa olla yhdessä, joten luonnollista, että erojen määrä on kasvanut ja ihan kaikissa ikäluokissa. Jotkut odottavat siihen asti, että lapset ovat aikuisia ja ovat sen jälkeen yleensä itse hiton katkeria. Miten luulet, että ne vuodet heijastuvat lapsiin?
- --------------------
ewafwefws kirjoitti:
Oleellista kai onkin, että molemmilta täytyy se tahto löytyä ja säilyä. Ihminen kyllä selviää lähes millaisesta helvetistä tahansa, siitähän on historia esimerkkejä täynnä. Onko se hyväksi onkin kokonaan toinen kysymys, edes niiden lasten kannalta. Nykyään ei ole todellakaan ulkoista pakkoa olla yhdessä, joten luonnollista, että erojen määrä on kasvanut ja ihan kaikissa ikäluokissa. Jotkut odottavat siihen asti, että lapset ovat aikuisia ja ovat sen jälkeen yleensä itse hiton katkeria. Miten luulet, että ne vuodet heijastuvat lapsiin?
Totuus on kuitenkin se että erotessa tulee se rikkoutunut perhe. Mielestäni nykyään on suoranaista eronneiden hyssyttelyä väittää, että ero ei satuttaisi lasta. Harvassa eroperheessä on muuten taustalla jotain vakavia riitoja, vuosien kärvistelyä ja sinnittelyä vain lasten takia tai jopa väkivaltaa. Tilastojen perusteella jopa puolet avioliitoista päätyy eroon, niin joukossa on oltava todella paljon niitäkin pareja, jotka vain eroavat kun "ei se ollut mun juttu" tai "kyllästyin puolisooni kahdessa vuodessa" tmv. Vapaaehtoisestihan sitä ihmiset muuttavat asumaan yhteen ja elävät avopareina tai avioituvat. MIKSI ei siis nähdä tarpeeksi vaivaa suhteen hoitamiseksi ja rakkauden ylläpitämiseksi avo- ja avioliitoissa. Lisäksi jos asenne on nykyihmisillä se, että luovutetaan heti pienimmästäkin vastoinkäymisestä, niin minkä viestin sitä antaa lapselleen? Tiesitkö, että rikkonaisten eroperheiden lapset myös eroavat todennäköisemmin aikuisena. Uskallankin väittää, että sitoutumiskykyisiä ja kestäviin parisuhteisiin kykeneviä ja vastuuntuntoisia aikuisia ja vanhempia on ilmeisesti häviävän pieni joukko tulevaisuudessa tätä menoa.
- Elämää se vain on
Vastaus ------------:lle
Aika moni yh on eronnut noista mainitsemista hyvistä syistä. Ja aika monella ongelmat ovat alkaneet vasta lasten synnyttyä. Monesti ongelmia saapumisen olisi voinut aavistaa jälkiviisaana (vaikkei ongelmat olisi näkyneet samallalailla ennen lapsia). Mutta hylkääkö sitä kumppaninsa johon on sitoutunut pelkkään intuitioon perustuvaan luulon perusteella ilman todellisia faktoja??? Elämä ei vaan aina mene niin kuin suunnittelee.
Ja aika moni meistä yh:stä on käynyt läpi perheterapiat ja ex-puolison terapia/hoidot, tuloksettomana. Yksi kantava jalka ei riitä pitämään pöytää kasassa ikuisesti.
Tunnen useamman yh:n, jolla tämä sama kuvio toistunut itseni lisäksi. Kaikkissa lapsi hankittu vasta useamman vuoden parisuhteeseen. Kaikissa nainen on ollut vahva ja perheen vastuunkantaja, hyvintoimeentuleva ja koulutettu (akateeminen) hyvissä työpaikoissa, naisen talaudellinen tilanne on ollut parempi kuin miehen. Ei siis voi puhua ressukkanaisista, joita ex tai uudet elättäisi. Mutta taroinoita on monenlaisia!
Ihmisten luokittelu tietämättä taustoja on TYPERÄÄ, oli sitten sinkku, yh, seurusteleva tai aviossa. Se taas ettei halua suhteeseen, jossa toisella on lapsia on oma valinta, ja sinänsä ihan hyväksyttävä valinta. "Kerran eronnut voi helposti erota uudelleenkin "
En sanoisi logiikkasi olevan aivan täysin päin persettä mutta lähes... Sanoisimmeko, että kaikkein taidoikkain parisuhteen kasassa pitäjä on sellainen joka ei ikinä ole parisuhteessa ollut?
- ....................
No, minä olen vastarangan kiiski ja minulle on periaatteessa plussaa, jos ikäiselläni naisella on jo lapsi. Ei itsessään lapsen vuoksi, mutta yleensä se muuttaa naisen arvomaailmaa ja asioiden tärkeysjärjestystä huomattavasti terveempään suuntaan. Ikisinkut valitettavasti tahtovat olla sitä syystäkin. Tietysti poikkeuksia löytyy sekä lapsettomista että lapsellisista.
Lisäksi en tarvitse itse äiti tai ketään koko ajan pitelemään kädestä, joten alussa harvakseltaan tapaaminenkaan ei ole kauhistus, kunhan se yhdessä vietetty aika on laatuaikaa ja suhde etenee omalla painollaan. Jos valita pitää, mieluummin otan hieman haasteellisemman hyvän kuin välttävän helpon. - zoronooooooooooo!
en edes kuulu kirkkoon, mutta jos parisuhteessa tehdään lapsi, niin olkoon sillä lapsella sitten oikeus niihin vanhempiinsa. Niihin kahteen kypsään ja toisiaan kunnioittavaan aikuiseen ihmiseen, jotka ovat pullia leiponeet.
Minä en halua alkaa isäksi muille kuin omille lapsilleni, jos niillekkään, maailma on sentään jonkin verran raadollinen ja brutaali..
yksinkertaisia, naiveja, itsenäisyyden menettäneitä, nuoruutensa hukanneita, "rakkaudesta" vai pelkästä ensimmäisestä sukupuoliyhteydestä sokeutuneita yksinhuoltajia..
lapset ei sinänsä ole vastenmielisiä, paitsi ne vanhempiensa laiminlyödyt lapset ja siinä samalla edesvastuuttomat vanhemmat..
lapsi ei ole mikään lelu tai lemmikki, miettikää sitä ennen kuin lauantaisaunan jälkeen pienessä hiprakassa meinaatte monistautua, varsinkin te teinit, jotka ette ole elämästä nähneet oikein vielä yhtään mitään.
suomi on täynnä rikkonaisia perheitä, miksi?
vääriä ja hätiköityjä valintoja ehkäpä.. - Vastuullinenpanomies
No tuota, tyypillinen yksinäinen mies on kolmekymppiseksi poikuutensa säilyttänyt katkerikko joka ei hyväksy että naisella olisi jo ollut elämää.
- 8+13
Ei kai sitä yleensä kritisoida että naisella "on jo ollut elämää",vaan ennemminkin sitä että lapsia on tehty vaikkei selvästikkään ole tunnettu kummpaniaan tarpeeksi hyvin.Vastuullinen ihminen tekee lapsia vasta sitten kun tuntee kumppaninsa niin hyvin ettei heti erota kun lapsi syntyy. Mutta niinkuin täällä on jo neuvottu kasatkaa niitä uusioperheitänne kaltaistenne kanssa,joilla on samanlaiset elämänarvot.
- gawgwags
8+13 kirjoitti:
Ei kai sitä yleensä kritisoida että naisella "on jo ollut elämää",vaan ennemminkin sitä että lapsia on tehty vaikkei selvästikkään ole tunnettu kummpaniaan tarpeeksi hyvin.Vastuullinen ihminen tekee lapsia vasta sitten kun tuntee kumppaninsa niin hyvin ettei heti erota kun lapsi syntyy. Mutta niinkuin täällä on jo neuvottu kasatkaa niitä uusioperheitänne kaltaistenne kanssa,joilla on samanlaiset elämänarvot.
Kuinkakohan monta vuotta sen toteamiseen menee? Omassa tuttavapiirissä erot ovat tulleet käytännössä, kun lapset ovat jo reilusti kouluikäisiä eli työläin lapsiperheen vaihe on jo ohi.
Toisaalta, kun omat vanhempani väen vängällä pysyttelivät yhdessä, minä sain itse kovin kieroutuneen kuvan rakkaudesta ja kärsin valtavasta sitoutumiskammosta kymmenisen parasta vuotta löytää kumppani. Löysinkin kyllä, mutta työnsin heidät aina milloin mistäkin syystä pois. Luojan kiitos siitä on päässyt yli. - 8+13
gawgwags kirjoitti:
Kuinkakohan monta vuotta sen toteamiseen menee? Omassa tuttavapiirissä erot ovat tulleet käytännössä, kun lapset ovat jo reilusti kouluikäisiä eli työläin lapsiperheen vaihe on jo ohi.
Toisaalta, kun omat vanhempani väen vängällä pysyttelivät yhdessä, minä sain itse kovin kieroutuneen kuvan rakkaudesta ja kärsin valtavasta sitoutumiskammosta kymmenisen parasta vuotta löytää kumppani. Löysinkin kyllä, mutta työnsin heidät aina milloin mistäkin syystä pois. Luojan kiitos siitä on päässyt yli.No ei siihen kai mitään varmaa "kaavaa" ole, mutta kyllä siinä yleensä vuosista puhutaan että toisen hyvin tuntee.Ja kyllä Yh:hin suhtautumiseen vaikuttaa ainakin minulla juuri tuo minkä ikäisiä lapset ovat kun erotaan.Jos on kovin pieniä lapsia kun jo erotaan, niin tulee vaan mietittyä minkä takia lapsia on edes tehty?
8+13 kirjoitti:
No ei siihen kai mitään varmaa "kaavaa" ole, mutta kyllä siinä yleensä vuosista puhutaan että toisen hyvin tuntee.Ja kyllä Yh:hin suhtautumiseen vaikuttaa ainakin minulla juuri tuo minkä ikäisiä lapset ovat kun erotaan.Jos on kovin pieniä lapsia kun jo erotaan, niin tulee vaan mietittyä minkä takia lapsia on edes tehty?
täällä kun nyt tuntuu kovin olevan puheissa se "kannattaisiko tutustua lapsen isään kunnolla ennenkun alkaa niitä lapsia tekemään":.. niin...
Eiköhän noihin eroihin voi vaikuttaa aika moni muukin asia, kun vaan se, miten hyvin toisen tuntee?
Jos vaikka seurustelisit lapsuuden ystäväsi kanssa, jonka olet siis tuntenut jo monia vuosia, todennäköisyys erolle on lähestulkoon yhtä suuri, kun eroon sellaisen kanssa jonka olet tuntenut vaikka 2vuotta.
Ei riipu millään tavalla siitä, miten hyvin toisen tuntee, se, että tuleeko ero vai ei.- dfadgad
likka-85 kirjoitti:
täällä kun nyt tuntuu kovin olevan puheissa se "kannattaisiko tutustua lapsen isään kunnolla ennenkun alkaa niitä lapsia tekemään":.. niin...
Eiköhän noihin eroihin voi vaikuttaa aika moni muukin asia, kun vaan se, miten hyvin toisen tuntee?
Jos vaikka seurustelisit lapsuuden ystäväsi kanssa, jonka olet siis tuntenut jo monia vuosia, todennäköisyys erolle on lähestulkoon yhtä suuri, kun eroon sellaisen kanssa jonka olet tuntenut vaikka 2vuotta.
Ei riipu millään tavalla siitä, miten hyvin toisen tuntee, se, että tuleeko ero vai ei."Jos vaikka seurustelisit lapsuuden ystäväsi kanssa, jonka olet siis tuntenut jo monia vuosia, todennäköisyys erolle on lähestulkoon yhtä suuri, kun eroon sellaisen kanssa jonka olet tuntenut vaikka 2vuotta."
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että keksitkö tuon ihan vain päästäsi? Vai onko tuosta joku tutkimuskin olemassa?
ihan omalla päälläni pähkäilin, koska mun järkeni sanoo, että aprisuhteessa eroon voi johtaa niin monet eri tekijät, etten tosiaan usko juurikaan olevan merkitystä sillä, miten hyvin toisen tuntee.
Faktahan on se, että tunne joku vaikka vauvasta asti, silti et voi päästä toisen pään sisään.- Milla Magia
He palavat helvetissä?
kaikkihan siellä palaa
- jaasuli.
>Toki kahdenkeskinen aika suhteessa on tärkeää, ja sille
>järjestetään aikaa. Ei joka toinen päivä, eikä edes joka
>toinen viikko,
>mutta järjestetään kuitenkin.
Aika vähiin menee kahdenkeskinen aika?!- Niinhän se menee
Totta. Suhteen alkuvaiheessa yleensä haluaisi viettää aikaa nimenomaan kahdenkesken ja tutustua toiseen. Jos se ei onnistu, niin aika nopsaan ne tunteet viilenee ja alkaa katselemaan muita, vähemmän kiireisiä naisia/miehiä.
Jos jo tutustumisvaiheessa kaikki tekeminen pyörii pelkkien lapsien ympärillä, niin valtaosa lapsettomista miehistä taitaa lähteä kuvioista nopsaan. Sehän on selvä, että sille äidille ne lapset ovat tärkeimpiä. Niinhän sen pitääkin olla. Ei silti voi olettaa, että kaikki toimii aina vain toisen ehdoilla ja mies aina vaan joustaa ja odottaa. Helpompi tapailla lapsetonta naista, jolla on aikaa miehellekin. aina on olemassa myös illat, eikä ole mahdottomuus sitten iltasella lähteä kaksin vaikka käymään jossain lasten nukkumaan menon jälkeen pariksi tunniksi. Siksi aikaa saa vahdin kyllä varmastikin.
- jaasuli.
>Kokemusteni mukaan yh -äidit ovat vielä vaativampia miesten
>suhteen kuin lapsettomat sinkkunaiset ikähaarukassa 30-40v.
Toki ovat vaativimpia, kun kerran ovat mieheen jo pettyneet ja ukko on ties missä. Toki voihan olla niinkin, että nainen on jäänyt tahtomattaan yksin esim. sairauden tai onnettomuuden takia. - ennakkoluulottomuutt
Kun ihminen tulee isäksi tai äidiksi, niin se on valtava mullistus elämään. Sitä ei edes voi tietää, millaista se on, kun yhtäkkiä kotiin tuleekin vauva, jota on pakko hoivata, jotta vauva pysyy hengissä. Joillakin rakkaus lapseen syntyy heti, mutta varsinkin monella miehellä rakkaus vauvaan syntyy hoivaamisen kautta. Kun on tarpeeksi monta kertaa pitänyt sylissä, ruokkinut, vaihtanut vaipat, kylvettänyt, nukuttanut vaunuihin kävelylenkillä jne, niin se rakkaus syntyy sen tekemisen kautta. Siihen perustuu juuri se, että myös adoptoituihin lapsiin rakastuu yhtä syvästi kuin biologisiinkin.
Kun minä tulin äidiksi, niin parisuhteen yhteinen aika otettiin nimenomaan sen jälkeen, kun vauva saatiin nukkumaan. Kouluikään asti lapset laitettiin nukkumaan esim. klo 20-21, jolloin jäi hyvin aikaa 1-3 tuntia joka ilta hoitaa sitä parisuhdetta. Jos nainen on YH, jolla lapset ovat koko ajan, niin silloin voi myös hommata hoitajan esim. kerran kuukaudessa (tai useamminkin, jos isovanhemmat tms. on käytössä tai rahaa riittää hoitajan palkkaamiseen), jolloin voi viettää vaikka kylpyläviikonloppuja ja keskittyä siihen panemiseen antaumuksella.
Minusta tuo panohomma ei ole kuitenkaan oleellista (joku nimittäin totesi, että hän ei tykkää, kun aamulla ei voi paneskella tuntikausia), koska normaalisti käydään töissä, jolloin tuntikausien panot eivät muutenkaan ole mahdollisia ja miehet tuntien rakastelu kestää yleensä alle 20 minuuttia, joten ei siihen mitään tuntien keskeytymätöntä taukoa tarvita. Siksi toisekseen parisuhteessa se intohimo hiipuu ennemmin tai myöhemmin, joten siksi parisuhteessa pitää olla muutakin sisältöä kuin vain seksielämä. Sitä paitsi kaikki parisuhteessa olevat pienten lasten vanhemmat tietävät, että sitä sekstailuaikaa viikonloppuaamuisin saadaan siten, että illalla katetaan murolautaset valmiiksi ja laitetaan DVD soittimeen valmiiksi, jotta lapset voivat herättyään mennä olohuoneeseen valmiiksi syömään aamupalaa ja katsomaan leffaa... Kaikki nämä ovat vain järjestelykysymyksiä. Oman makuuhuoneen oveen voi myös hankkia lukon ja rakastella voi vaikka suihkussa.
Näissä kaikissa puhutaan nyt siitä, että ihan kuin heti seurustelun alettua saman tien muutettaisi yhteen. Eihän asiat niin mene! Ensiksi tutustutaan kaikessa rauhassa kumppaniin ja jos homma vaikuttaa vakavalta, niin sitten vasta tutustutaan pikkuhiljaa siihen kumppanin lapseen/lapsiin. Kun vähän kerralla tutustuu, niin näkee, että pystyisikö sitä kuitenkin löytämään paikkansa sellaisessa elämässä. Sekin on tärkeää, että kumppani kasvattaa lapsiaan sellaisten arvojen mukaan, mitä itsekin arvostaa.
Kivojen lasten kanssa voi tehdä myös kaikkea hauskaa esim. käydä uimassa, pulkkamäessä, pääsee näkemään kaikki hauskat piirretyt elokuvissa (esim: Toy Story, Madagaskar), voi käydä ruokaravintoloissa herkuttelemassa, vierailla toisten kaveriperheiden luona iltaa istumassa (lapset leikkivät keskenään ja pitävät toisilleen seuraa) jne. Elämä on silloinkin hauskaa, mutta vaan ilman viinaa ja örvellystä. Jos löytää itsestään sisäisen lapsensa, niin esim. trampoliinilla hyppely on oikeasti tosi hauskaa kuntoilua.
Ihmettelen yleistystä siitä, että YH-äidit leimataan automaattisesti luusereiksi ja yhteiskunnan eläteiksi. Itse olin lasteni isän kanssa vuosikausia ennen kuin ero tuli. Sen paremmin minä kuin ex-mieheni emme saa yhteiskunnan tukia paitsi lapsilisän, mikä kuuluu kenelle tahansa hyvätuloisellekin. Molemmat lapseni olen hankkinut alle 30-vuotiaana sen jälkeen, kun sain opinnot päätökseen ja vakituisen työpaikan. Turha siis pistää ihmisiä samaan muottiin vain yhden yhteisen tekijän osalta. Eihän sinkkumiehet tai -naisetkaan ole kaikki samanlaisia, eikö niin? Ei sinkutkaan ole automaattisesti hyvätuloisia.
Minusta olisi mukavempaa, että ihmiset noin ylipäätään katsoisivat asioita ennakkoluulottomammin. Jos tarjolla on 5 lapsen äiti, joka on väsännyt kersat eri isien kanssa, on työtön, kouluttamaton eikä jaksa kasvattaa lapsiaan, niin totta kai sellaisen naisen mahdollisuudet saada hyvä mies ovat ihan olemattomat. Toisaalta saattaa olla 1 lapsen työssäkäyvä äiti, joka asuu omistusasunnossa, välit exään on asialliset, lapsi on hyvin kasvatettu ja naisella riittää energiaa omiin liikuntaharrastuksiin jne. Sellainen nainen saattaa olla ihan eri luokkaa kuin kuvitteellinen 5-lapsen YH.- Ymmärräthän jookosta
Hei "ennakkoluulottomuutt"
Harvempi lapseton pitää kuitenkaan jokapäiväisestä puuhastelusta lasten kanssa, koska tällä itsellään EI OLE OMAA LASTA. Ymmärrän toki, että äidit ja isät ovat ylpeitä lapsistaan ja menevät täysin eri fiiliksellä lastentapahtumiin tai puuhasteluun, KOSKA HEILLÄ ON OMA LAPSI, jonka kanssa tahtovat näitä juttuja tehdä.
Minä, lapseton nainen, olen ollut suhteessa miehen kanssa jolla oli lapsi ja sen parin vuoden jälkeen totesin ettei koskaan enää miestä jolla on lapsi. Kyse ei ole siitä, ettenkö pidäisi lapsista, vaan siitä että elämäntilanteemme olivat täysin erinlaiset ja minä en tahtonut päästä "perhe-elämään" kiinni koska minulla niitä lapsia ei ollut.
Lapsettomat eivät tahdo useastikaan suhteeseen henkilön kanssa jolla on lapsia, koska se lapsi on este ja suuri sellainen. Kyse ei ole mistään "luuserista" vaan lapsesta, jonka kanssa lapseton ei tahdo elämänsä elää. - sinkku.
Ymmärräthän jookosta kirjoitti:
Hei "ennakkoluulottomuutt"
Harvempi lapseton pitää kuitenkaan jokapäiväisestä puuhastelusta lasten kanssa, koska tällä itsellään EI OLE OMAA LASTA. Ymmärrän toki, että äidit ja isät ovat ylpeitä lapsistaan ja menevät täysin eri fiiliksellä lastentapahtumiin tai puuhasteluun, KOSKA HEILLÄ ON OMA LAPSI, jonka kanssa tahtovat näitä juttuja tehdä.
Minä, lapseton nainen, olen ollut suhteessa miehen kanssa jolla oli lapsi ja sen parin vuoden jälkeen totesin ettei koskaan enää miestä jolla on lapsi. Kyse ei ole siitä, ettenkö pidäisi lapsista, vaan siitä että elämäntilanteemme olivat täysin erinlaiset ja minä en tahtonut päästä "perhe-elämään" kiinni koska minulla niitä lapsia ei ollut.
Lapsettomat eivät tahdo useastikaan suhteeseen henkilön kanssa jolla on lapsia, koska se lapsi on este ja suuri sellainen. Kyse ei ole mistään "luuserista" vaan lapsesta, jonka kanssa lapseton ei tahdo elämänsä elää.Olen aivan samaa mieltä. Ei ainakaan minun kohdalla ole kyse mistään luuseri-ajattelusta, vaan juuri siitä että lasten kanssa puuhastelu ei niin kiinnosta. Olen siis myös nainen, enkä ottaisi yh-miestä.
Haluan että suhteen alussa ollaan vaan kaksistaan. Haluan kokea arkea kaksistaan, haluan matkustella kaksistaan, haluan asua kaksistaan. Jos perhe-elämän aika joskus tulee, niin se tulkoon myöhemmin.
En ole seurustellut yh-miehen kanssa. Mutta yksi parhaimmista ystävistäni on yh-äiti, ja siinä olen kyllä todennut että en aiokkaan. Ei se lapsi meidän ystävyyttä ole mitenkään haitannut, ja pidän kyllä lapsesta. Tullaan hyvin toimeen ja joskus on kiva pelata pelejä ja muuta. Mutta siis vain joskus, ei joka päivä tai edes viikko.
Usein vituttaa kun ei voi rauhassa jutustella aikuisten juttuja ilman että lapsi vie huomion koko ajan. Joskus olisi kiva mennä ostoksille ilman lasta, ja joskus poiketa ihan ex tempore vaikka drinkillä. Joskus olisi kiva mennä kahville vaikka olisikin ruoka-aika. Joskus olisi kiva mennä rannalle löhöömään rauhassa ilman lapsen jatkuvaa huomiontarvetta. Mutta se ei ole mahdollista.
Entäs sitten jos seurustelukumppanin suhteen olisi sama juttu? Ja vielä enemmän, kuuluuhan seurustelusuhteeseen kahdenkeskeinen aika enemmän kuin kaverisuhteeseen. Ei onnistuisi minulta. Ei todellakaan.
Sitten siihen vielä kuuluisi se lapsen pallottelu exän kanssa. Ja että miten vietetään lomat ja juhlapäivät. Sori vaan mutta haluan että seurustelukumppanini on vapaa exän aikatauluista ja lomasuunnitelmista.
Lapsi siis on suuri este. Ei se ole mitään pahaa ajattelua lasta itseään kohtaan, eikä yh:n halveksumista. Se vain on asia jonka kanssa en ole valmis joustamaan.
- kolmen mukulan äippä
Käytös. Se että tekee lapsen toisella ja elättää toisella. Saa huonon kuvan kun ei osaa valkata miehekseen sellaista jonka kanssa voisi elääkin. Hauskaa pitäkööt kenen kanssa vaan mutta älkööt tehkö lapsia.
Lisäksi epätoivoisen kevytkenkäinen käytös on naista itseään alentavaa.
Kaikki ei ole tällaisia. Tiedän. Tuntemani ovat. - 12+19
"Saa huonon kuvan kun ei osaa valkata miehekseen sellaista jonka kanssa voisi elääkin."
Juuri näin. Kertoo kyllä aika paljon ihmisestä. eikä todellakaan positiivisessa mielessä.siinä vaiheessa kun me lapsia tehtiin, todellakin oli aikomuksena ihan elää tulevaisuudessakin. Nuorin tyttö täytti kaksi vähän sen jälkeen kun erottiin, että kyllähän sitä yhdessä oltiinkii vielä lasten jälkeenkin. Joskus vaan käy niin, että eteen tulee asioita, joiden jälkeen on vaan helpompi erota ja jatkaa matkaa ilman sitä toista.
Se, jos ihminen on yh, ei kerro ihmisestä mitään muuta kun sen, että elämässä on ollut muutakin kun vaan hyviä kokemuksia. ihmisestä itsestään se ei kerro yhtikäs mitään- 6+7
likka-85 kirjoitti:
siinä vaiheessa kun me lapsia tehtiin, todellakin oli aikomuksena ihan elää tulevaisuudessakin. Nuorin tyttö täytti kaksi vähän sen jälkeen kun erottiin, että kyllähän sitä yhdessä oltiinkii vielä lasten jälkeenkin. Joskus vaan käy niin, että eteen tulee asioita, joiden jälkeen on vaan helpompi erota ja jatkaa matkaa ilman sitä toista.
Se, jos ihminen on yh, ei kerro ihmisestä mitään muuta kun sen, että elämässä on ollut muutakin kun vaan hyviä kokemuksia. ihmisestä itsestään se ei kerro yhtikäs mitään"Nuorin tyttö täytti kaksi vähän sen jälkeen kun erottiin, että kyllähän sitä yhdessä oltiinkii vielä lasten jälkeenkin."
Jaahas. Kaksi vuotta on kylläkin juuri sitä kun puhutaan, että heti lastenteon jälkeen erotaan. Jos sun mielestä kaksi vuotta on paljon niin sun suhtees ovat tainneet olla melkoisen lyhyitä. 6+7 kirjoitti:
"Nuorin tyttö täytti kaksi vähän sen jälkeen kun erottiin, että kyllähän sitä yhdessä oltiinkii vielä lasten jälkeenkin."
Jaahas. Kaksi vuotta on kylläkin juuri sitä kun puhutaan, että heti lastenteon jälkeen erotaan. Jos sun mielestä kaksi vuotta on paljon niin sun suhtees ovat tainneet olla melkoisen lyhyitä.lottoaisin että mun lyhyinkin suhde on pidempi kun sulla ainutkaan..
- Hehh
likka-85 kirjoitti:
lottoaisin että mun lyhyinkin suhde on pidempi kun sulla ainutkaan..
Eipä nimimerkin 6 7 suhteiden pituus vaikuta sinun suhteidesi lyhyyteen millään tavalla.
- hhhddddduuuu
Jos ajatellaan miten nämä asiat luonnossa menevät, niin esim. leijonauros varmasti tappaa toisen uroksen pennut oli ne sitten minkänäköisiä hyvänsä.
- yh yhyy miksi yksin
toistan vaan ton että hauskaa pitäkää kenen kanssa tahansa, mutta älkää tehkö lapsia. valkatkaa siihen kunnon mies jonka kanssa vietätte "loppuelämän".
- m30+
Hieno provo !
Miksi yh ei ole lapsettoman ihannekumppani:
1) Lapseton ihminen osaa hankkia myös omia lapsia.
2) Lapsellinen ihminen ei ole sinkku (SINKKU, SINK = Single Income No Kids).
3) Lapseton ihminen pariutuu mieluummin toisen lapsettoman kanssa, koska haluaa suhteeseen, jossa molemmat ovat tasa-arvoisessa asemassa.
4) Uusioperheessä lapseton on aina ulkopuolinen, lähinnä kodinhoitaja ja elättäjä.
5) Lapsetonta ei kiinnosta toiseten perhehelvetteihin sotkeutuminen, ja vielä vähemmän suhde toiseen ihmiseen vain pelkästä velvollisuudentunnosta (LUE: saa kasvattaa ja elättää muiden kakaroita, kun ihmikset luistavat omasta kasvatus- ja elatusvastuustaan).
6) Lapsettomalla ei ole minkäänlaista luonnollista sidettä yh:n lapsiin. Leiki siinä sitten isäpuolta...
7) Lapseton haluaa mahdollisesti hankkia myös OMIA lapsia.
8) Uusioperhe tuo mukanaan myös naisen eksät - ei kiitos.- mywayorhighway
Nää on just niitä asioita miksei yh:t yleensä kiinnosta, ainakaan oman itsekunnioituksensa vielä säilyttänyttä lapsetonta miestä.
- NEVER YH.,.
koska uus mies tuntee olevansa 3pyörä mihinkään ei voi puuttua ei sun lapsi bla bla blaah sitte kuunnella riitaa sen exän kans joutuu elättämään vieraiden tenavat eli olemaan aisan kannattaja Valtavat rahamenot ja vaik sanottaski että exän kaa kaikki ok se ei koskaan mee niin kehiin astuu kateus jne. siit seuraa jatkuva stressi jne. ja kaikki muutenkin tulee oleen yhtä helvettiä ja minkä kuvan tää antaa puolisosta joka on huomannut vasta sitten että mies e o oikea kun on tehnyt lapsiaki mix ei oo sanonu ajoissa ettei tää toimi voiko yhn ees sit luottaa? Liikaa riski tekijöitä ja paras aika se kun on ihastunut ja ilmassa on sähköä ni aika on hyvin rajoittunutta järjestelyjen takia jotta vois tutustua ja nauttia toisen seurasta paremmin ja kokoajan joutuu varoon mitää sanoo jos on kuulevia kakruja lähellä!!!!!!!!!!!!!!!!!!
- Milla 37v
Olen 37v yh- äiti. Erostani on 4 vuotta ja lapsia minulla on yksi ja ikää hänellä 9v. Elämä mallillaan ja nautinnollista, ilman irtopanoja. Käyn töissä ja tutkintoja kaksi ja kolmatta lopettelen. Pidän itsestäni huolta. En elä yhteiskunnan avustuksilla tai kenenkään miehen rahoilla. Exääni on hyvät ja asialliset välit.
En koskaan aatellut että minusta tulisi yh, no ei se varmaan kenenkään haave olekkaan. Elämä vain joskus menee toisin, miten sen on itse aatellut menevän. Kannan vastuuni avioerostani, enkä soisi kenenkään kokevan sitä, tosin joskus ei vaan ole muuta ratkaisua, kuin ero. En koe silti olevani huono ihminen/ nainen.
Ymmärrän niitä lapsettomia naisia ja miehiä, jota eivät halua suhteeseen ihmisen kanssa jolla on jo lapsia. Ehkä sellainen suhde on heti jollakin tavalla vakavampi ja pitää huomioida sen pikkuihmisenkin tunteita ym. Ja sitten on se menneisyys, joka meillä aikuisilla jo on, niin siinä ihan esillä. Muutenkin ihmissuhteet ovat hankalia, saati moneen uuteen ihmiseen tunnesiteen luominen ja heihin sitoutuminen... Mitä jos inhoaakin sen oman rakkaan lapsia?!
Olen vuosien saatossa tapaillut miehiä (koska en ole nunna), niin koen suhteellisen vaikeaksi tutustuttaa miehen tyttäreeni ja toisinpäin. En halua tyttäreni heti tapaavan miesystävääni ja tasapainoilu suhteen alussa onkin todella vaikeeta. Tyttäreni ei olekkaan koskaan vielä tavannut yhtään miesystävääni, vaikka suhde olisi kestänyt jo jonkin aikaa, koska haluan olla varma suhteen kestävyydestä, miehestä ja kaikesta. Tosin luulin avioliittonikin kestävän! ;) Ehkä olen liian arka ja skeptinen? Haluan kuitenkin tyttärelleni hyvän ja tasapainoisen elämän.
Välillä surettaa miten meidät yh- äidit on niputettu yhden ajattelumallin sisälle, mutta ehkä se johtuu miesten huonoista kokemuksista, peloista tai tietämättömyydestä tai ihan muusta. Mene ja tiedä...- tatwetfwefrw
Täällä nyt vain vallitsee mustavalkoinen ajattelumalli, saattaa osittain liikkua myös nettitreffiympyröissä. Varmasti iällä ja aikaisemmilla kokemuksilla/kokemattomuudella on oma vaikutuksensa. Todellisessa elämässä, jos sattuu rakastumaan yksinhuoltajaan, harvemmalla on helppoa sanoa jyrkästi ei. Eläviä esimerkkejä tästä löytyy vaikka kuinka paljon. Lapsista on loppujen lopuksi helppo ainakin pitää ellei rakastaa, jos ylipäätänsäkin on lapsimyönteinen ja avomielinen.
- Ei Kiitos Ei
"Välillä surettaa miten meidät yh- äidit on niputettu yhden ajattelumallin sisälle, mutta ehkä se johtuu miesten huonoista kokemuksista, peloista tai tietämättömyydestä tai ihan muusta. Mene ja tiedä... "
No niitä haukkumisia, mitä täällä S24:n palstoilla esiintyy yh:sta on aivan samaa mikä kohdistuu jokaiseen naiseen/mieheen. Täällä kun tuntuu olevan yleinen mielipide, että olet sitä tai tätä niin aina haukutaan, eli mikään ei ole hyvä ja perimmäinen syy löytyy haukkuvan kirjoittajan korvien välistä, joten niistä ei kannata ottaa pahaa mieltä.
Ja mitä tuohon aiheeseen, että toisella on lapsi/a, niin itsellä sekä varmasti monella muulla on se ajatus, että elämäntilanne lapsettomalla on niin erinlainen. Harvaa kiinnostaa viettää aikaa lastentapahtumissa ja iloita toisen lapsen puuhastelusta, koska itse ei ole kasvanut vanhemmaksi. Normaalisti tämä tapahtuu ihan omien lasten myötä ja sitä ikävä kyllä ei monet lapselliset ymmärrä vaan kauhistelevat kun lapseton voi olla niin itsekäs, ettei pidä lapsista tai lähde suhteeseen henkilön kanssa jolla on lapsi/a.
Elämäntilanne, se on niin täysin eri mitä niillä joilla on lapsia ja sitä on turha väittää vastaan. Menneisyys meillä jokaisella on, mutta se että suhteeseen tulee kolmas osapuoli tai useampikin, saattaa olla liikaa kun kahdenkin henkilön yhteensovittamisessa menee aikaa sekä totuttelua saatikka että lapseton vielä syöksyy olemassa olevaan perhe-elämään jossa on täysin ulkopuolinen ensimmäiset vuodet.
Enkä ymmärrä sitä, kun valitetaan että miksei yh-äiti kelpaa, varmasti kelpaa vkl-isälle/yh-isälle, mutta onko lopulta kyse siitä että tahdotaan se lapseton vaihtoehto??? - mywayorhighway
"Enkä ymmärrä sitä, kun valitetaan että miksei yh-äiti kelpaa, varmasti kelpaa vkl-isälle/yh-isälle, mutta onko lopulta kyse siitä että tahdotaan se lapseton vaihtoehto??? "
Tätä minäkin olen ihmetellyt. Varmasti se mies löytyy helpommin näistä samassa tilanteessa olevista miehistä. Heitä on Suomessa vaikka kuinka paljon. Aika itsekästä touhua edes etsiä kumppania lapsettomista miehistä. - Lapseton M
Tässä ketjussa on tullut jo esille se asia miksen ota yh-äitiä ennen kuin on omia lapsia:
En tahdo siirtyä suoraan puolittaiseen perhe-elämään vaan tahdon PARISUHTEEN.
En tahdo kuluttaa aikaa, energiaa ja rahaakin lapseen joka ei ole omani jolloin myös sen naisen kahdenkeskisessä seurassa vietetty aika vähenee minimiin.
Elämäntilanteet ovat niin erilaiset koska lapsi todellakin muuttaa sen äidiksi tuleen naisen elämää verrattunna lapsettomaan mieheen.
En tiedä tahdonko edes omia lapsia, mutta jos sopiva nainen sattuu kohdalle ja hän haluaa niin sittenhän asiaa voisi harkita vakavasti. Toisaalta jonkun toisen lapsen kanssa oleilu ja hänen kasvattaminen ei ole minun hommaani. Tahdon käyttää elämäni johonkin muuhun vaikka kuinka hieno ihminen ja upea nainen tuo yh-äiti olisikin.
Lapsi ei pilaa naista tietenkään, mutta vaikuttaa niin vahvasti siihen tilanteeseen jossa nainen on sekä tulevaan suhteeseen ettei minua henkilökohtaisesti sellainen vain kiinnosta.
Eri asia jos kasvaa omaan isyyteensä naisen raskauden myötä ja jossa takana on mielellään jo vankkoja parisuhdekokemuksia kahdestaan. - sinkkuM 28v
Minä en ottaisi yh-äitiä, vaikka olisi kuinka hyvä koulutus, ominaisuudet, ulkonäkö, älykkyys jne. Netissä eräs muuten mielenkiintoinen nainen teki aloitteen, mutta on yh-äiti. Kirjoitti että oli kokematon näissä miesasioissa ja tullut sitten valinneeksi petollisen miehen kokemattomuuttaan. Suhteen lopussa mies oli uhkaillut naista ja lopettanut uhkailut vasta rikosilmoituksen jälkeen.
Kyllä mielestäni pitäisi sen verran osata miestä valkata, ettei ketä tahansa ota, vaikka on kokematon. Itselläni nämä yh-äidit tuo mieleen nämä kevytkenkäiset naiset, jotka ottavat itselleen jännittävän pahismiehen, kun kiltti mies ei kelpaa. Kärsiköön itse siitä myös seuraukset! Sitten ollaan vasta vinkumassa kilttejä kunnon miehiä, kun oma elämä on jo pilalla!
En halua ex-miehensä lapsen olevan elämässäni jopa 18-vuotta/enemmän. Enkä halua olla ex-miehensä kanssa tekemisissä vuosikausia.
En halua olla elättämässä lasta, joka ei ole omani, vaan jonkun pelimiehen tai muun sellaisen lapsi! Ex-mies vaan tehtailee lisää yh-äitejä.
Harmikseni nettideittipalveluissa minusta kiltistä, kunnon miehestä kiinnostuu lähinnä yh-naiset! Sinkkunaiset etsii aina niitä jännittäviä, bilettäviä miehiä, eikä niinkään rauhallista, suunnitelmallista miestä.- 17+5
Ihan samat ajatukset kuin minullakin. Kun kerran on lapsen isäksi halunnut oikean "äijän", niin jatkakoon valitsemallaan tiellä.
- gawegewsags
Mitäs sanot sitten eräästä ystävästäni, joka löysi miehensä lukioiässä. Menivät naimisiin, hankkivat vuosien varrella lapsia, talon ynnä kaiken muun. Vaimo itsestään huolehtiva ja parisuhteeseen tosissaan panostava. Silti 20 vuoden jälkeen tämä kunnon mies ilmoitti lähtevänsä hakemaan onneaan muualta. Pitäisikö hänen nyt vetää itsensä narun jatkoksi vai olisiko hänen pitänyt nähdä tämä ennalta?
- atm ass to mouth
gawegewsags kirjoitti:
Mitäs sanot sitten eräästä ystävästäni, joka löysi miehensä lukioiässä. Menivät naimisiin, hankkivat vuosien varrella lapsia, talon ynnä kaiken muun. Vaimo itsestään huolehtiva ja parisuhteeseen tosissaan panostava. Silti 20 vuoden jälkeen tämä kunnon mies ilmoitti lähtevänsä hakemaan onneaan muualta. Pitäisikö hänen nyt vetää itsensä narun jatkoksi vai olisiko hänen pitänyt nähdä tämä ennalta?
Noissa ylempänä on varmasti kyse näistä kouluikäisten ja alle yh-äipistä.
- efawefaw
atm ass to mouth kirjoitti:
Noissa ylempänä on varmasti kyse näistä kouluikäisten ja alle yh-äipistä.
Leffaa lainatakseni, you never go ass to mouth. Ehkä se pätee näihin at-miehiinkin. :D
- sinkkuM 28v
gawegewsags kirjoitti:
Mitäs sanot sitten eräästä ystävästäni, joka löysi miehensä lukioiässä. Menivät naimisiin, hankkivat vuosien varrella lapsia, talon ynnä kaiken muun. Vaimo itsestään huolehtiva ja parisuhteeseen tosissaan panostava. Silti 20 vuoden jälkeen tämä kunnon mies ilmoitti lähtevänsä hakemaan onneaan muualta. Pitäisikö hänen nyt vetää itsensä narun jatkoksi vai olisiko hänen pitänyt nähdä tämä ennalta?
Myötätuntoni on naisen puolella. Ikävästi on mies tehnyt. Siitä vaan hakemaan seuraa vaikka miehistä joilla on myös lapsia.:) Jos haluaa seuraa hakea?
- 5+5
"Harmikseni nettideittipalveluissa minusta kiltistä, kunnon miehestä kiinnostuu lähinnä yh-naiset! Sinkkunaiset etsii aina niitä jännittäviä, bilettäviä miehiä, eikä niinkään rauhallista, suunnitelmallista miestä."
Tämän takia lopetin nettideitit, kun ei vain lapsettomana jaksa olla yh-magneetti. Kohderyhmä on täysin väärä...
- Juu ei lapsia
En pidä lapsista enkä yleensä lasten vanhemmistakaan. Tai muista hihhuleista.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Sosiaaliturvasäästöt kohdentuvat usein samoihin ihmisiin useampaan kertaan
ja ihmisiä putoaa kiihtyvällä tahdilla toimeentulotuelle eli köyhien määrä kasvaa eksponentiaalisesti Suomessa. https:3801948Olisiko sinulla mitään toiveita?
Miten sinä toivoisit minun sinua lähestyvän? Mitään mitä olisi tosi hyvä tietää ennen sitä? Jos ei sen kummempia, niin491647Miksi toisten toiveet ahdistavat teitä?
Kertokaapa miksi toisen ihmisen toiveet mahdolliselle kumppanilleen ahdistavat niin kovasti? Oletatko, että hän vaatii j2081330- 841086
- 69975
En nii kui tiiä yhtään
Mikä suussa kiehtoo, vaikka kaiken pitäisi olla ihan hyvin! Mä niin haluaisin nähdä sut:)58948Oletko kertonut tästä
Meidän oudosta jutusta kenellekään? Olen kertonut ystävälleni, että olet saanut minut sekaisin…, mutta tästä hän ei tied48812Turun tunnin juna toteutetaan
Köyhiltä viedään mutta tunnin juna Turkuun viedään läpi. Puhaltakaa PS nyt tämä poikki! https://www.hs.fi/politiikka/ar107775Homouden synti
Kerrotaan faktoja alkuun. On olemassa vain kaksi sukupuolta ja aviolIiitto on vain ja ainoastaan miehen ja naisen välin257746- 46670